keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Kuvat kertovat puolitotuuden

Kuvankäsittelystä harvoin puhutaan ääneen. Tuloksista esitellään yleensä ne pieleen menneet, joissa on vahingossa poistettu vaikkapa toinen käsi kokonaan. Mutta sitä osataan toteuttaa myös hyvin ja katsojaa voidaan viilata linssiin. Kuvankäsittelyyn ei myöskään yleensä suhtauduta innosta hihkuen ainakaan kuvien katsojan osalta. Käsitelläänkö blogien kuvia? No totta kai! Mutta missä menee se pienen korjailun ja radikaalin käsittelyn raja, eli mikä on hyväksyttävää muokkailua ja mikä ei?

Monet bloggarit myöntävät muokkaavansa kuvia esimerkiksi valoisuuden ja tarkkuuden suhteen. Myös punaisten silmien poisto on täysin normaalia toimintaa. Tälläisten pienten hienosäätöjen tekeminen on merkki ammattimaisesta toiminnasta, sillä täysin käsittelemätön kuva ei välttämättä näytä hyvältä blogissa. Kauniilla kuvilla on suuri merkitys blogin menestyksen kannalta. Myös Instagram on ollut monien bloggarien pelastus. Enää ei tarvitse vääntää kättä siitä onko kuville tehty jotain. Jo valmiiksi huonolaatuisten kuvien myötä kuvankäsittelyä ei ole tarvinnut paljoa harrastaa: kaikki piirteet ovat paljon pehmeämmät, kun kuva ei ole täysin tarkka.



Edellä mainitut muokkaukset ja kuvaustyyli ovat erittäin kesyjä. Mutta voimmeko olettaa, että blogien kuvia käsitellään myös paljon järeämmällä otteella, joka kuitenkin (useimmiten) on lähes huomaamatonta? Sentti pois tuolta, nenä suoraksi ja tissit suuremmiksi. Onnistuu! Kuvia voi retusoida näin radikaalisti aika monella tavalla ja esimerkiksi bannerinteko-ohjeessa mainitsemani kuvankäsittelyohjelma Picmonkey tarjoaa laajan skaalan erilaisia tehosteita, joilla kuvaa voi muokata: miltä kuulostaisi laihtuminen tai luomivärin lisääminen? Ryppyjen tasoittaminen tai huulikiilto? Vai saisiko olla nämä kaikki ja vielä enemmän?

On ihan ymmärrettävää, että kun julkaisee itsestään kuvia muiden pällisteltäväksi, haluaa näyttää hyvältä. Kuvat myös todennäköisesti päätyvät jakoon moniin muihinkin yhteyksiin netissä. Vaikka nimeä ja kuvaa ei osattaisikaan enää yhdistää, on silti parasta näyttää pirun hyvältä. Harva ihminen haluaa tietoisesti esiintyä jotenkin epäedullisesti ulkonäöllisesti tai tekojensa puolesta. Siksi on ihan normaalia ja yleistä käyttää alussa mainitsemiani "hyväksyttäviä" korjailuja, jotka eivät sinällään vaikuta paljoa siihen millaisen kuvan saamme kuvien henkilöstä. Mutta näillä järeämmillä aseilla olemusta voidaan muuttaa aika radikaalistikin ja niiden käyttöä tuskin myönnetään. Jos tietäisit tai sinulle selviäisi blogin kuvien olevan hyvin muokattuja, tuntisitko itsesi petetyksi vai olisiko se ihan ymmärrettävää? Epäilyjä tämmöisestä toiminnasta näyttäisi liikkuvan (niin kuin kaikesta muustakin, aina).

Bloggarit siis julkaisevat harvoin itsestään muita kuin hyviä kuvia. Osittain se on varmasti myös itsesuojeluvaistoa: jos katsoo kieroon kuvissa, saa pian kuulla siitä kommenttiboksissa. En tarkoita sitä, että bloggarimme olisivat kauheaa katseltavaa ilman kuvien muokkausta tai laittautumista niitä varten. Päinvastoin. Mutta kaunottaristakin saa välillä napsittua huonompia otoksia. Muutamissa blogeissa on aina välillä jaettu niitä pieleen menneitä omakuvia: esimerkiksi Alexa Dagmarin blogissa oli jokin aika sitten hauska kokoelma erilaisia potretteja hänestä. Nämä kuvat, joissa bloggarit eivät ole parhaimmillaan tai tahallaan ilveilleet kameralle, tuovat heidän inhimillistä puoltaan esille. Lukijatkin samaistuvat huomatessaan etteivät itse ole ainoita, jotka näyttävät välillä idiooteilta kuvissa.

Inhimillisyyttä todisteltiin kuvien muodossa myös taannoisessa Naked Truth -haasteessa, joka lähti Tyyliä Metsästämässä -blogin hienosta postauksesta ja johon todella moni bloggari otti osaa. Siinä siis julkaistiin kuva omasta naamasta ilman meikin meikkiä. Haaste oli melko poikkeava mutta ilahduttavan moni siihen tarttui. Osa osallistujista näytti hyvinkin eriltä ilman sotamaalauksia mutta joidenkin kohdalla ero oli häkellyttävän pieni. Häkellyttävä se oli siksi, että nämä bloggarit blogin mukaan meikkaavat paljon mutta sillä ei näyttänyt olevan oikein mitään vaikutusta naamataulun normaalitilaan: he näyttivät ilman meikkiä ja meikattuna yhtä täydellisiltä. Ja siitähän nousi paikoin haloo: olikohan haasteeseen osallistuttu ihan rehellisin kuvin? Ja jotkut turvautuivat jälleen Instagramin hämyiseen maailmaan, jolloin näyttää meikittäkin epätarkalta mutta siloposkelta kuitenkin.


Aina mahdollinen kuvankäsittely ei ole se oudoin osa kuvaa; välillä kuvissa keekoilevan bloggarin omat kommentit tekevät otoksista epäilyttäviä. "Näytän ihan idiootilta" ja "Yrittäkää olla välittämättä mun vatsamakkarasta" -tyyppiset heitot mallitasoisten napasisään  -kuvien yhteydessä ovat aina hieman huolestuttavia. Yrittävätköt nämä bloggarit saada lukijat vakuuttelemaan, että hän on jumalaisen kaunis ja fiksun näköinen eikä minkäänlaista makkaraa tai edes nakkia ole näkyvissä? Vai onko näiden tapausten oma mielikuva omasta itsestään ja kehostaan jotenkin vääristynyt? Hmm...

Tuntemuksia voi herättää myös kuvien lavastus. Moni varmasti olettaa, että lifestyleblogeissa kuvataan arkea ja kuvatkin on sieltä repäistyjä. Ihmetys voi olla suuri, kun bloggarin koti on aina ojennuksessa ja aamupalarahkankin pähkinät ovat asettuneet sössön pinnalle niin kauniiseen rykelmään ja servettikin on taiteltu moitteettomasti. Lattekin on kuin kahvilasta tilattu ja pöydällä on avonainen muotilehti. Itse on ehkä lapannut aamulla puuroa seisaaltaan keittiössä ja sitä miettii mikäköhän omassa elämässä on mennyt pieleen. Myös päivän asuja ei kannata ottaa kirjaimellisesti. Jos bloggari kertoo juoksennelleensa päivän kaupungilla asioita hoitelemassa ja samaisen päivän asukuvassa hänellä on huikeat piikkikorot, epäilyksiä kuvien "aitoudesta" voi herätä. Tässä pätee sama juttu kuin jo edellä mainitsin: itsestään haluaa luonnollisesti antaa hyvän kuvan. Kuka haluaisi kuvata harmaata puuroa ja pullanmuruja pöydällä, kun pienellä vaivalla voi luoda kauniinkin asetelman. Siitä voi sitten napsia kuvia lattialla olevan likasukkakasan vieressä seisten. Onko tämä lavastelu jotain vilunkipeliä vai ei? Todellisuuden verhoa raotettiin ainakin sisustusblogeissa samantyyppisen naked truth -haasteen muodossa

Itse olen sen verran tarkka julkisesta kuvastani, että en haluaisi näyttää mitenkään epäedulliselta. Mutta en kuitenkaan kehtaisi muokata kuvia muuten kuin pienten värisäätöjen verran enkä koe siihen edes mitään tarvetta. Muuten tuntisin itseni huijariksi. Ja mitä lavastukseen tulee, niin sehän on erittäin houkuttelevaa mutta paljon käytettynä ei ollenkaan uskottavaa. Jatkuva täydellinen lavastus todennäköisesti vain ärsyttää joitakuita lukijoita. Miten on, muokkaatteko tai lavastatteko blogissanne julkaisemia kuvia? Entäs oletatteko blogeissa näkyvien kuvien olevan aina täysin aitoja? Mikä on ookoo muokkausta ja mikä ei?


Photo credit 1: CatDancing / Foter.com / CC BY-NC
Photo credit 2: Dire Penguin / Foter.com / CC BY-NC-ND

26 kommenttia:

  1. Mielestäni lavastukset ja kuvien käsittely on ok, kunhan ne pysyy kohtuullisuuden rajoissa. Hyvästä bloggaajasta pitää välittyä aitous, eli jos kaikki on kokoajan mukamas tosi täydellistä, niin alkaa mennä maku koko blogista. Toisaalta en kyllä jaksaisi katsella kuvia aina sekasotkuisista kodeista ja kulahtaneista vaatteista tms, koska sellaisia löytyy ihan omastakin takaa.. Eli sellainen kultainen keskitie tässäkin asiassa olisi toivottavaa ;)

    VastaaPoista
  2. En missään nimessä oleta kaikkien blogeissa esiintyvien kuvien olevan aitoja. Esimerkiksi valokuvausblogeille asetan kuvanmuokkauksen suhteen kuitenkin varsin erilaiset kriteerit, kuin perus lifestyleblogeilla: jälkimmäisessä odottaisi ehkä luonnollisempaa ja aidompaa fiilistä.

    Ja kyllähän niitä kuvia tulee sen verran lavastettua, että mieluummin pyyhkii pöydän ennen, kuin kuvaa sillä olevia tavaroita - ja ottaa kukkamultapussin pois taustalta ennen asukuvien ottamista. Tosin jälkimmäisen unohdin, joten osa kuvista meni suoraan roskakoriin :D

    Sen sijaan näppyjen ja ryppyjen poismuokkaamista en harrasta, vaikka joskus houkuttaisikin. Varmasti suositummissa blogeissa on vielä suurempi paine näyttää täydelliseltä, mutta itse pystyn elämään sen kanssa, etten ole aina parhaimmillani - aivan surkeimpia otoksia ei blogissani edes näy.

    Mielestäni ookoo on muutella kuvan värejä, valoisuuksia ja terävyyksiä varsin luovastikin, mutta esimerkiksi vartalon muokkaus Photoshopin keinoin ei ole mielestäni OK lifestyleblogeissa, kun taas valokuvausblogeissa sen vielä jotenkin ymmärtää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole itse oikein tutustunut valokuvausblogeihin. Pitäisi varmaan vilkaista millaista sisältöä niissä on. Mutta von kuvitella, että muokkaaminen on siellä vähän eri juttu kuin näissä arkea kuvaavissa muotiblogeissa ym. Ja en varmasti edes huomaisi muokkailuja siellä :)

      Poista
    2. No, sittenhän on hyvä aika tutustua! :D

      Muutama linkkivinkki:

      http://timphoto.blogspot.fi/
      http://millakouhiaphoto.blogspot.fi/
      http://merikuvaa.blogspot.fi/
      http://autumninmyveins.blogspot.fi/

      Poista
    3. Okei, kiitos! Käyn tutustumassa!

      Poista
    4. Upeita kuvia! Suosittelen muitakin tutustumaan.

      Poista
    5. Itse olen jäänyt koukkuun myös Kristan upeisiin kuviin: http://kristaluoma.blogspot.fi/

      Poista
  3. Mä olen blogiin kuvaamisen myötä oppinut paljon ja kehittynytkin tästä tähän .

    Kuvankäsittelysoftan aion hankkia piakkoin just noita kirkkauksia ja kamerani värivirheitä varten, kuvaan iPadillä kun en omista oikeaa kameraa :)

    Asettelusta sen verran, että kuvaan yleensä noin metrin alaa ja silti kuvaan saattaa päätyä kissankarvoja :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno kehitys! Paras hankkia softa, jossa on joku cat hair remover :) Kissankarvat on kyllä pahoja. Niistä ei pääse koskaan eroon ja niitä on joka paikassa.

      Poista
  4. Tää on tosi kiinnostava aihe. Uskon, että moni muokkaa kuvia juuri siinä pelossa, että kohta taas joku "anonyymi" haukkuu. Näin olen ainakin kuullut. Mulle tuli viime kesänä ihan puskista, että suomalaisetkin bloggaajat muokkaa kuviaan rajustikin. Itse oon pysytellyt lähinnä valon ja kontrastin säädöissä, oikeastaan mun taidot ei riitä paljon muuhun. Pari kertaa on tehnyt mieli tasoitella reisiselluja, mutta siitä on tullut jo ajatuksen tasolla niin huono olo, että oon jättänyt sitten joko muokkaamatta tai kuvan julkaisematta, jos on tuntunut epämukavalta. Oon kans pariin otteeseen tuonut esiin tätä blogissani, että aina kaikki ei ole miltä näyttää. Itse tykkään laittaa siististä kodista kuvia muille inspiraatioksi, mutta en tietenkään oleta, että lukijat luulevat sen olevan aina yhtä siisti :) Kerran mulla oli niin rehottavat kulmakarvat, että muokkasin pari pahinta kuusenoksaa pois kuvasta, kun oli lähikuvasta kyse. Tein sen oikeastaan itseäni varten, mutta silti vähän harmittaa että on tullut ns. huijattua :D Mulle on ihan sama muokkaako joku kuviaan vai ei, kunhan on itselleen rehellinen eikä ylläpidä tahallista lukijoiden huijausta. Kaikki me halutaan varmasti näyttää hyvältä julkisesti, mutta kaikissa meissä asuu myös se röllipeikko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanoisin, että sallitakoon tämä kulmakarvamuokkaus :D Sellaisten omasta mielestä enemmänkin viilailuja tarvitsevien kuvien julkaisematta jättäminen on ehkä muokkailua parempi vaihtoehto. Voi sitten yrittää ottaa parempaa ja luonnollista kuvaa, jota ei tarvitsisi muokata. Rehellisyys on tosiaan tässä ehkä se tärkein asia. Voi käydä ikävästi, jos pidempiaikainen salainen photoshoppailu paljastuu..

      Poista
  5. Valokuvahan ei koskaan ole täysin objektiivinen, sillä jo kuvaushetkellä kuvaaja tekee valintoja. Mitä kuvaa, mistä suunnasta, mitä jättää kuvan ulkopuolelle, pyyhkii pöydän, asettelee kuvattavan kohteen nätisti ja niin edelleen. Eli nimenomaan lavastaa kuvan, mikä on ihan luonnollista, sillä kaikkihan haluavat, että kuvista tulisi mahdollisimman hyviä?

    Mitä kuvien muokkaamiseen jälkikäteen tulee, osa säädöistä on jopa toivottavia. Valotus, rajaus ja terävöitys ovat tällaisia. Kun taas lähdetään lisäämään ja poistamaan asioita, liikutaan jo vähän hämärän rajamailla. Yksittäisen roskan tai finnin poisto on mun silmissä vielä ihan ok, posliini-ihon luominen, vyötärön kaventaminen ja hiusten tuuhentaminen taas ei niinkään.

    Itse toimin aikalailla noissa rajoissa. Lavastan kuvia jättämällä ulkopuolelle ylimääräiset rojut ja hätistämällä kissat tai koiran pois kuvattavan kohteen kimpusta. Fiksaan valotusta, rajausta ja terävyyttä, joskus värisävyjäkin, saatan poistaa jonkun yksittäisen finnin tai mustaan paitaan tarttuneen vaalean roskan. En kuitenkaan lähde esimerkiksi höyläämään itselleni kapeampaa vyötäröä tai piilota kasvojeni luomia. Kuvissa pidän periaatteena sitä, että kuvan pääkohde nousee esille parhaiten ja mahdollisimman todenmukaisena. Siksi piilotan epäolennaisen, mahdollisesti häiritsevän finnin huulipunaa esittelevästä kuvasta tai keskellä sinitaivasta lentävän ötökän maisemakuvasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta puhut! Sinulla on kanssa selkeästi otetta kuvaamiseen. Ja kaikilla tuntuu olevan melko sama linja suotava ja ei-suotavan muokkailun suhteen. Tämmöisiä säätöjä ei edes huomaa, jos ei niistä erikseen kerro.

      Poista
  6. Todella kiva juttu että toteutat meidän lukijoiden toiveita ja vieläpä näin nopeasti!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli sen verran mielenkiintoinen aihe, että meni jonon ohi ;)

      Poista
    2. Olisin kyllä toivonut vielä havainnoillistavaa kuvaa muokkauksesta mutta eipä se niin haittaa! Olisiko sulla mitään vinkkiä kuvanmuokkausohjelman suhteen joka olisi ilmainen ja yhtä hyvä kuin pickmonkey,kun tuossa picmonkeyssa osa muokkauksista maksaa? Ja mm. photoshop on liian hankala käyttää ja picasassa liian vähän muokkausmahdollisuuksia :)

      Poista
    3. Niin, en viitsinyt laittaa ainakaan kenenkään tästä muokkailusta "epäiltyjen" kuvia tähän. Näin juorublogivierailullani jotain kuvamateriaalia tästä ja mulle riitti :)

      Täytyy kyllä sanoa, että Picmonkeyn veroiseen ja vielä (lähes kokonaan) ilmaiseen ohjelmaan en ole törmännyt. Sieltä löytyy kuitenkin niin paljon ilmaisia toimintoja ja se on niin helppokäyttöinen, että en ole kokenut lähiaikoina tarpeelliseksi edes etsiä muita. Picasa alkoi vaikuttamaan tuon löydön jälkeen ihan kauhealta mutta olen saattanut käyttää Picmonkey+Picasa -yhdistelmää, kun olen oikein vaativalla tuulella. Kyllähän noita ilmaisia ohjelmia löytyy vaikka millä mitalla mutta tosiaan läheskään yhtä hyvää en ole löytänyt.

      Saa vinkata tähän, jos jollain on tiedossa joku helmi ohjelma! Ilmainen ja helppo mutta monipuolinen sellainen siis.

      Poista
  7. Mä muokkaan blogia varten kuvia raw-muodossa kirkkauden, saturaation yms. osalta jonkin verran. Pidän hieman "jyrkistä" kuvista eli tykkään lisätä saturaatiota ja kontrastia kuviin, mutta liika on tietysti liikaa. Ja kyllä, myönnän muokanneeni silmän lähikuvista kerran tai pari punaisia verisuonia pois, jotta kuvan meikki kiinnittäisi huomion eikä ne ärsyttävät verisuonet. :P Samoin saatan ottaa väliaikaisen, todella punaisen finnin pois, jos se vie kaiken huomion, eikä ole todellisuudessa aina osa kasvojani. En tiedä, onko tämä kaikkien mielestä ok, mutta omasta mielestäni on.
    Sen sijaan en lähtisi muokkailemaan esim. reisiä, vyötäröä tai nenää kapeammiksi tai vastaavaa. Se tuntuisi jo aika törkeältä sumuttamiselta.

    Tuosta täydellisyydestä:
    Helposti tässä kyllä mennään liiallisuuksiin, jolloin vaikuttaa että koko bloggaajan elämä on 24/7 kuin suoraan sisustus- tai muotilehdestä.
    Laitoin viimeisimpään postaukseen aika kauhean kuvan itsestäni, siinä on hiukset aivan sekaisin, kun olen maalaamassa parvekekalusteita. :D Minusta on ihan mukavaa pitää arkitodellisuutta mukana, ihan jo siksikin että tutut saattavat ihmetellä, jos blogissa on aina täydellinen meikki ja huolella valittu asu ja sitten jossain lähikauppareissulla onkin aivan seinästä repäisty.

    Toisaalta yleensä jos jotain kuvaan, pyyhin pöydän ensin, ja makuuhuoneessa saatan petata sängyn, joka ei kuitenkaan aina ole siististi pedattu (valitettavasti). En halua kuitenkaan antaa kuvaa, että oma elämäni olisi täydellistä tai täysin vailla huolia, vaikka mieluummin kuvaankin niitä hyviä ja pinnallisia puolia elämästäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinun viime postausten koko parvekeprojekti oli täynnä realistisia kuvia :) joku olisi saattanut julkaista vain sen lopputuloksen.

      Tosiaan, tutut viimeistään huomaavat, jos kuvia muokkaa paljon. Muutama on tässä jo maininnut finnien ym. muokkaamisen piiloon. Niitähän peitellään meikilläkin, joten kuvanmuokkaus niiden suhteen ei varmaan ole kamalaa petosta. Sellaisia juttuja mitä ei normaalioloissakaan saisi muutettua esim. meikillä, ei pitäisi photoshopatakaan.

      Poista
  8. Hyvä otsikko! Mun mielestä kuvat nimenomaan kertovat puolitotuuden! Ihminen on kuitenkin moniulotteinen olento, jonka viehätysvoimasta ulkonäkö on vain ripaus. Mielestäni karisma, luonne ja yleinen preesens ovat huomattavasti arvokkaampia asioita kun pelkkä ulkonäkö. :)

    xx

    VastaaPoista
  9. mä jäin kyllä miettimään, että mikä ero loppujenlopuksi on sillä että vetää mahaa sisään tai laittaa korsetin vs. pienentää itseään kuvanmuokkausohjelmalla, tai edes sillä että meikkaa naaman siloiseksi vs. siloittaa sitä tietsikalla, tai edes että siivoaa tarhan kaapin ovesta vs. poistaa sen kuvankäsittelyllä. jos molemmat on tehty blogia varten, niin miten toinen olisi jotenkin aidompaa tai todellisempaa kuin toinen? onko se sitä että ei olla vielä niin tottutuja teknologiaan että tietokoneella tehty ei ole jotenkin aitoa?

    sanoo minä jonka blogikuvissa ei ole koskaan meikkiä. mut kyllä vedän kuvissa vatsaa sisään ja vältän tiettyjä kuvakulmia. eli joka tapauksessa kuvista tulee se vaikutelma että olen hoikempi kuin olen (ja oikeasti olen aika pullea!), joten kyllä mä sit mietin että sama lopputulos siitä tulis jos ottaisin pari kiloa pois sillä picmonkeyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvää pohdintaa! Samalta asialtahan ne periaatteessa vaikuttaa. Ehkä se ero navan sisään vetämisellä ja kuvanmuokkauksella senttien poistamisessa on se, että vetämällä vatsan sisään lopputulos on kuitenkin "aito", eli se kuvan tyyppi olet edelleen fyysisesti aito sinä. Kuvanmuokkauksella taas on mahdollista vaikka kaventaa itseään todellisuudesta täysin poikkeaviin ja mahdottomiin mittoihin. Ja ehkä se rehellisyys taas vaikuttaa. Eli jos kertoo näistä konsteistaan niin ne on ok, oli vyötäröä kavennettu sitten tietokoneella tai vatsa sisään -taktiikalla. Jos kukaan edes osaa kysyä/epäillä kuvien "manipulointia" :)

      Poista
  10. Täällä on yksi niin laiska bloggari että pienoisen lavastuksen ja poseeraamisen lisäksi jaksan ehkä korkeintaan säätää kuvien valoisuutta :) Ymmärrän ulkonäön olevan monelle tärkeä ja voitinkin oman pelkoni luonnollisuudessa julkaisemalla täysin muokkaamattoman kuvan lenkin jälkeisestä, hikisestä ja punanaamaisesta itsestäni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rohkea veto! Itselle kuvan julkaiseminen on varmasti iso juttu, jos muuten ei semmoisia kuvia esittele. Mutta lukijoille ei välttämättä kiinnitä siihen paljoa huomiota.

      Poista