keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Uusi mainoskohu? Pyytämisen ja saamisen ero blogiyhteistöissä

Tämän päivän postaus sisältää mainontaa, draamaa sekä lopuksi teille lukijoilleni suunnatun mielenkiintoisen kyselyn. Kaikki alkoi siitä, kun sain Lähiömutsilta aivan loistavan postausidean. Sen pohjana on hänen blogissaan vellonut keskustelu eräästä kohtalokkaasta kahvinkeittimestä. Kävin lukaisemassa keskustelun ja olin lähes järkyttynyt kahdesta asiasta: ensinnäkin siitä, että ihmiset nostivat tästä jutusta hirveän haloon ja toiseksi siitä, että en itse ollut tajunnut, että tästä voi totta kai syntyä suurikin vääntö. Mistä on siis kyse? Siitä, että bloggari on itse pyytänyt saada jonkin tuotteen ja tehnyt siitä jutun blogiinsa. Ja paino on todellakin tuossa itse pyytänyt -kohdassa.

Eli ilmeisesti osa blogien mainonnallisesti valveutuneistakin lukijoista on elänyt siinä luulossa, että blogeissa esiintyvät "saadut" tuotteet aina avoautoista ripsiväreihin ja mekkoihin, ovat yksinomaan yritysten omasta aloitteestaan bloggaajille lähettämiä tuotteita. Koska Lähiömutsin postauksessa on kahvikoneen pyytämisen lisäksi eräs toinenkin sivujuonne, joka hieman sekoittaa pakkaa, annan teille myös uudet esimerkit tästä pyytelystä:

Tunnelmaan virittävät esimerkit

Kuviohan voisi siis mennä niin, että yritys x löytää netistä tai vaikka pr-toimiston välityksellä sellaisen blogin, jonka kohderyhmä varmasti tykkäisi yrityksen tuotteesta, joka on nyt vaikka ihanat korkokengät. Sitten ko. blogin kirjoittajalta kysytään, että haluaisiko hän saada tämmöiset korkkarit sitä vastaan, että hän tekisi niistä postauksen. Tässä saattaa jotain rahojakin liikkua sinne bloggarin suuntaan. Sitten bloggari miettii onko tämä kyseinen tuote ja yritys juuri niitä asioita "joista hän oikeasti pitää ja joihin hän uskoo", niin kuin blogien sisältää mainoksia -ilmoitusteksteissä tahdotaan aina sanoa. Pitkällisen harkinnan jälkeen bloggari sitten ottaa tai jättää diilin. Bloggari saattaa oikeasti olla enemmän balleriina-tyyppiä eikä oikein osaa edes kävellä korkkareilla mutta houkutteleva diili saa hänet kuitenkin lähtemään mukaan ja postaamaan uusista popoistaan. Hän kuvaa kenkiä joka vinkkelistä ja kirjoittaa mistä hän on ne saanut ja kuinka hyvät jalassa ne ovat ja kuinka nätitkin ne on ja eivät muuten maksa paljon ja nyt saatte muuten alennustakin näistä ja ja ja...

Käsi ylös kenen mielestä tämä kuvaus kuulostaa tutulta ja todelta? Varmaan aika monen mielestä ja niin minunkin. Mutta tässä vaiheessa tulee huomioida, että se ei ole ainoa totuus. Tässä toinen yhtä yleinen kuvio:

Bloggari löytää vaikkapa netistä kivan kenkäkaupan, jossa on ihania balleriinoja. Hänhän suosii balleriinoja, kun ei oikein korkkareilla osaa kävellä. Bloggarilla on aikaisemminkin ollut suositussa blogissaan esillä saatuja tuotteita ja hän päättää kyseistä kenkäkaupalta, josko he lähettäisivät hänelle ko. balleriinat ja vastineeksi hän tekisi jutun kengistä mainiten siinä totta kai kaupan. Hänen lukijat tykkäävät myös balleriinoista ja varmasti kaupan muistakin kengistä, joten uusia asiakkaita tulisi postauksen kautta varmasti. Eikä pieni alekoodikaan olisi pahitteeksi. Yritys innostuu ajatuksesta ja kengät saapuvat. Bloggari  kuvaa kenkiä joka vinkkelistä ja kirjoittaa mistä hän on ne saanut ja kuinka hyvät jalassa ne ovat ja kuinka nätitkin ne on ja eivät muuten maksa paljon ja nyt saatte muuten alennustakin näistä ja ja ja...

Kuulostaako tämä tutulta? Vai kuuletko tälläisestä bloggarin oma-aloitteisuudesta ehkä ensimmäistä kertaa? Onko tässä toiminnassa jotain mätää?


Onko alkuperällä väliä?

Kummassakin tapauksessa bloggarin käsissä on tuote, josta hänen tulee tehdä juttu blogiinsa. Lähes poikkeuksetta joltain yritykseltä tulleen tuotteen esittelyssä puhutaan siitä, että tuote on saatu, oli tuotteen varsinainen tulotapa mikä hyvänsä.  Pitäisikö meidän siis siirtyä käyttämään myös pyytää -verbiä tyyliin "Päivän asu: mekko-Sheinside (pyydetty) sandaalit-Crocs (saatu)".

Niin kuin tuosta yksinkertaistetusta esimerkistäni voi huomata, alkuperällä ei välttämättä ole mitään merkitystä tuotteesta kirjoitettavan jutun sisällön kanssa. Jos tuote on pyydetty, arvioon ei tuskin kirjoiteta pelkkiä ylistyssanoja, joilla koitetaan nuoleskella tuotteen lähettänyttä yritystä ja saada lisää roinaa itselle. Jos on sellaiseen taipumusta, niin sitä voi tehdä oli tuote sitten saatu tai pyydetty. Rehellisen tai epärehellisen postauksen voi kirjoittaa kummassakin tapauksessa. Toisaalta, kun tuotteet on itse pyydetty, ne ovat todennäköisesti juuri sellaisia mitä bloggari on halunnut, jolloin ylistyssanojen määrä voi olla hieman suurempi. Saadut tuotteet eivät välttämättä istu bloggarille kuin nenä päähän, jolloin niistä ei jaksa meuhkata niin innoissaan. Tai sitten jos meuhkaa, niin kyseessä voikin olla tuo "epärehellinen" arviopostaus. Eli sillä onko tuote pyydetty vai saatu ei ole suurta merkitystä sisällön kannalta. Puhun koko ajan tuotteesta mutta kyseessä voisi olla vaikka tapahtuma, matka, ym. ym.

Jos bloggari on kehdannut ja pyytänyt saada jonkin tuotteen postausta vastaan, eivätkö lukijat voisi silloin huokaista helpotukesta huomatessaan bloggarin todellakin kirjoittavan häntä kiinnostavista asioista (vaikkakin kaupalliselta kantilta)? Jos bloggari kirjoittelee vain hänelle lähetetyistä tuotteista, voi olettaa osan tuotteista olevan sellaisia ihan kiva -sarjan juttuja, jotka on tehty vain yhteistyöstä saadun muun palkkion, näkyvyyden tai vaikka statuksen vuoksi. Lähiömutsi kertoo blogissansa esiintyvän myös Suomen Blogimedian kautta tulevat yhteistöitä: "Niissä yhteistyökumppaneita hankitaan bloggereiden laatimien unelmayhteistyölistojen perusteella ja lisäksi jokainen bloggari saa sanoa ei, jos ei johonkin yhteistyöhön halua lähteä mukaan. Ja niistä sitten tietenkin saan myös kirjoituspalkkion." Miltäs tämä kuulostaa? Kun blogeissa nyt joka tapauksessa tullaan näkemään yhteistöitä, niin eikö ole hyvä, että bloggarit  pystyvät vaikuttamaan niihin? Bloggarit saavat siis esittää toiveita ja sitten yhteistöitä hommataan heille toiveiden perusteella. Mutta onko tämä nyt kovin eri juttu kuin jos bloggari menisi itse yhteistyötä ehdottamaan? Tekeekö välikäsi tästä jotenkin hyväksyttävämpää?

Rehellisyys kannattaa mutta kuinka paljon pitää kertoa?

Se mikä monia varmasti eniten tässä jupakassa häiritsee, on tämä näennäinen "tietojen salailu". Olisiko esimerkiksi Lähiömutsin postauksessa suhtauduttu pyytämiseen toisin, jos se olisi tullut ilmi jo postauksessa eikä vasta kommenteissa? Nyt suuri haloo on syntynyt siitä, että lukijat ovat lukeneet koko jutun ja vasta kommentteja lukiessaan heille on selvinnyt, että joitain tietoja on pimitetty. Ymmärrän hyvin kiistan molempia osapuolia: kun lukijalle selviää jälkikäteen "pimitettyjä" asioita, hänen epäluulonsa bloggarin rehellisyyttä ja avoimuutta kohtaan kasvaa. Taustallahan voi tapahtua vaikka mitä! Bloggari ei taas halua kertoa kaikkia yksityiskohtia julkisesti, sillä rehellisen tyypin maineen saamisen lisäksi joutuu myös kritiikin kohteeksi, kuten nyt vaikka omasta ahneudestaan kun noin tavaroita pyytelee. Tässäkään tapauksessa tieto ei ollut mikään salaisuus mutta eipä se kuulunut myöskään mihinkään pakollisiin kerrottaviin. Mitä siis tulisi kertoa heti kättelyssä, mitä kysyttäessä ja mistä saa olla hiljaa?

Jos postauksessa on muuten kaikkien hyvien tapojen mukaan informoitu sponsoroidusta mainossisällöstä, eikö se riitä asettamaan lukijat sopivaan mielentilaan postauksen ajaksi vai pitäisikö asiasta informoida vielä paremmin? Olisiko tästä pyytämisen ja saamisen erosta tehtävä myös joku pykälä tulevaan bloggareiden mainosohjeistukseen? Nythän se on sieltä täysin unohtunut. En ihan näe, että bloggarin pitäisi olla tilivelvollinen blogissa esiintyviä tuotteita koskevien diilien ja sopimusten alullepanijasta. Saman tien pitäisi myös tuoda esille mitä kaikkea muuta tuotepostauksen ulostulo on vaatinut ja antanut: onko siitä saatu rahaa? Vai onko bloggari saanut kenties alennusta tuotteesta? Onko bloggari saanut alekoodin jaettavaksi vaikka kavereidensa kesken? Onko bloggarille annettu joukko tuotteita, joista hän on saanut valita minkä ottaa? Vai onko bloggarin kanssa sovittu, että jos tästä postauksesta tulee hyvin uusia asiakkaita niin uusia tuotteita voidaan lähettää jatkossa? Saako bloggari näkyvyyttä jossain muualla yrityksen avulla? Näillä kaikilla ja monilla muilla seikoilla voi olla merkitystä tuotteesta kirjoitetun jutun sisällön kannalta. Jos epäilee, että tuotteen pyytäminen itse vaikuttaa jotenkin postaukseen ja siitä pitäisi kertoa julkisesti, niin eikö samantien pitäisi kertoa mm. myös paljonko postauksesta on maksettu rahaa? Jutun sisältöön kun voi vaikuttaa oleellisesti se, onko palkkio 10€ vai kenties 1000€. Täten rajanveto kerrottaviin ja sopimuksen salaiseen osaan kuuluvista seikoista on hyvin vaikeaa eikä siitä sen kummempia sääntöjä ole olemassa.


Tiedän, että monille lukijoilleni itsenäinen tuotteiden kalastelu blogiin on ihan tuttua puuhaa. Siitähän on periaatteessa kyse myös kaikissa Mainosvinkki -sarjan postauksissani, joissa on lueteltu paikkoja mistä bloggari voi saada jotain blogiinsa. Esimerkiksi viimeisimmässä jutussa vinkkaamani Sheinsiden vaatteita on näkynyt viime aikoina monissa blogeissa ja suuri osa vaatteista on varmasti itse pyydetty eikä ko. kaupan bloggareille tämän iloiseksi yllätyksesksi lähettämiä. Esimerkiksi Curiouser & Curiouser blogissa on otettu asukuvia "ja kuvasimme samalla Sheinsidelta saamani kukkaunelman." ja Far From Perfect blogissa sanotaan: "Sain jokin aika sitten yhteistyökumppaniltani Sheinsidelta tosi kivan mekon, joka ei kumminkaan istunut mulle kauheen hyvin."  Tässä siis muutama mielivaltaisesti valittu esimerkki siitä, että halutessaan voi ryhtyä vainoharhaiseksi siitä onko tuotteet tosissaan lähetetty vain ja ainoastaan Sheinsiden toimesta vai onko bloggari kenties ryhtynyt vinkkaamakseni "fashion expertiksi"? Sitä tuo saaminen ei kerro.

Yllätyksiä ja oma-aloitteisuutta

Monille on voinut myös syntyä sellainen mielikuva, että bloggareille tosiaan tipahtelee tuotteita postilaatikosta heidän yllätyksekseen. Mielikuva on ihan ymmärrettävä, sillä monissa blogeissa tykätään kirjoitella "posti toi tänään tämmöisen paketin" tai "yllätyksekseni lähettipoika soitteli, että minulle olisi paketti tulossa". Tästä voisi päätellä, että bloggari ei ole liikauttanut eväänsäkään tuotteiden saamiseksi. Olisiko tämä sitten jotenkin parempi, kuin pyydellä tuotteita itse? Nämä ylläripostit ovat kuitenkin usein pyytämisen/saamisen tuloksia. Jos bloggarit tosissaan saisivat yrityksiltä ylläripaketteja postissa ja soveltaisivat vain sitä kuuluisaa "kirjoitan vain tuotteista, joista oikeasti pidän ja joihin uskon" -seulaa, tämä tarkoittaisi sitä, että bloggarit saisivat kotiinsa ilmaista rompetta, joista he sitten kirjoittelisivat tai eivät. Esimerkiksi bloggari voisi saada suuren suklaarasian saatekirjeineen suoraan suklaatehtaalta mutta koska bloggarin ja yrityksen arvot eivät oikein kohtaa, hän päätti olla kirjoittamatta tuotteesta. Suklaat hän kyllä söi, kun ne kerran siinä toimettomana odottivat. Ajatelkaa, tämmöistä siis voisi tapahtua kulissien takana!

Mielikuvat ja mielipiteet bloggareista ja mainonnasta ovat usein turhan mustavalkoisia. Mainontaan mukaan lähtenyt bloggari nähdään usein rahanahneena materialistina, joka juonii itselleen tavaraa ja mammonaa viattomien lukijoidensa kustannuksella. On kuitenkin hieman hölmöä kuvitella, että blogit olisivat sellainen areena, jossa kirjoitellaan uusimman kauppareissun löydöistä mutta muuten pidättäydyttäisiin kaikenlaisista kaupallisista hömpötyksistä ja etenkin saaduista tuotteista sekä muista yhteistöistä. Blogit eivät ole mikään rahasta piittaamattomien yli-ihmisten valtakunta. Mainontaan kun törmää netissä joka paikassa ja kaikkea ei todellakaan huomaa. Saamme siis olla erittäin iloisia siitä, että se mainonta mitä blogeissa ilmenee, on todella hyvin esillä ja selkeästi mainonnaksi tunnistettavaa. Toista on monien muiden sivustojen kohdalla.

Yritykset ovat vasta pikku hiljaa löytäneet blogit ja niiden valtavan voiman markkinointikanavana. Vaikka siitä jumalattomasta määrästä blogiyhteistöitä, mitä meillä on blogeissa nähty, voisi päätellä yritysten olevan hyvinkin aktiivisia sopivien blogien bongareita, tässä ollaan vasta ihan lähtökuopissa. Usein bloggari on se, joka tietää bloginsa ja sen lukijoiden potentiaalin ja jotkut bloggarit osaavat sitä itse tarjota kiinnostaville yhteistyökumppaneille. Monet bloggarit ovat varsinaisia businessnaisia, jotka hoitavat yhteistyökuviot todella näppärästi ja osaavasti. Ei siis kannata todellakaan olettaa, että kaikki yhteistyöt ovat yritysten tai välissä olevien pr-toimistojen tahoilta alkaneita. Ei myöskään kannata vain odotella yhteydenottoja, jos sinulla oma blogi on, vaan kannattaa olla aktiivinen ja tehdä itse aloitteita -jos yhteistyökuviot siis kiinnostavat.

Mielipiteenne ja teille suunnattu kysely

Meidän ei tarvitse nyt keskustella juuri tuosta jupakan aloitteneesta kahvinkeittimestä, vaan jutellaan yleisemmällä tasolla tuotteiden pyytelystä ja tämän toiminnan aiheuttamista tunnereaktioista. Veikkaan tästä seuraavaa suurtaa mainoskohua nyt kun piilomainonta on saatu jo aika hyvin koluttua läpi ja sitä enää harvemmin edes esiintyy blogeissa. Jostain on aina löydettävä huomautettavaa, kun on blogien mainoksista kyse. Nyt se olisi siis tämä. Sana on vapaa ja tiedän, etten tule pettymään kommentteihin! Teistä irtoaa aina niin hyviä mielipiteitä.

Ja sitten se kysely teille: Tiia University of West Londonista lähestyi minua ja kysyi, josko voisin linkittää blogissani kyselyn, jolla kerätään aineistoa hänen graduunsa. Aihe on niin mielenkiintoinen ja tiedän teiltä irtoavan varmasti hyviä vastauksia, joten halusin tietenkin linkittää kyselyn. Tiian kyselyn aiheena on  ”Suomalaisten lifestyle-blogien uskottavuus” ja hän kertoo, että "kysely on osa maisteritutkintoni pro gradu -tutkielmaani, jonka aiheena on suomalaisten lifestyle- eli elämäntyyliblogien uskottavuus ja luotettavuus. Kyselyn tarkoituksena on kartoittaa lukijan näkemystä blogien uskottavuudesta ja blogimainonnasta. Kysely koostuu 23 kysymyksestä, ja kyselyyn vastaaminen vie aikaasi enintään 10 minuuttia. Vastaaminen tapahtuu nimettömästi ja vastaukset käsitellään luottamuksellisesti. Vastauksiasi käytetään ainoastaan tutkielmassani.
Vastaathan kyselyyn vain, jos olet suomalainen, yli 16-vuotias ja seuraat suomalaisia lifestyle- blogeja."

Pääset kyselyyn tästä. 

Linkki kyselyyn pysyy tuossa oikeassa sivupalkissa ylhäällä, jos et juuri nyt ehdi sitä täyttämään. Se on auki 6.8.klo 21 asti. Eiköhän vastailla!


Photo credit: sparkieblues / Foter / CC BY-NC-ND

35 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus. Kommenttini on asian vierestä. Tämä on satunnainen lukukokemukseni blogissani, joten en tiedä, josko asiani on jo ollut esillä. Kirjoituksesi on hirrrrrveän pitkä ja lähes kuvaton ja kun se vielä vaatii koko ajan miettimistä, sen lukemista helpottaisi paitsi lyhyemmät kappaleet, myös ALAOTSIKOT. Ystävällisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä pointti! Minulla on ollutkin niitä tapana käyttää mutta tästä ne jäivät. Taidan lisätä, kun teksti tosiaan on niin pitkä.

      Poista
    2. Kauhistuin kun tulin takaisin. Apua, mitä mä oon menny kirjoittamaan - tässähän ON alaotsikot! Hyvä lisä.

      Poista
  2. Onhan sillä väliä esim juuri tuossa kahvinkeitinpostauksessa. Jos arveluttavaa merkkiä oleva keitin on vaan tupsahtanut ovesta, ymmärtää jokainen että olisi hölmöä olla ottamatta sitä vastaan. Mutta jos itse pyytää eettisesti epäilyttävän helvetinkoneen ja kirjoittaa siitä, kertoo se asiasta paljon enemmän.

    Miten tässä nyt on niin vaikeeta tajuta se ero? Mikä ylijumala sinä sitä paitsi edes olet kertomaan näistä asioista? Kyse on nimenomaan siitä kahvinkeittimestä ja sitä edustavasta yhtiöstä, ei mistään random ballerinoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmmm... Ai kun kone on annettu, omat periaatteet voi unohtaa ja keitellä sillä kaffit? Btw, tässä kommentissa oli eräs seikka miksi mietin viitsinkö julkaista mutta julkaisimpa ihan sen takia, että muutkin juuri tästä "helvetinkoneesta" kiinnostuneet voitaisiin ohjata keskustelemaan tuonne alkuperäiseen Lähiömutsin postaukseen. Täällä olisi tarkoitus keskittyä saamisen ja pyytämisen eroon esimerkiksi vaikka random ballerinojen kohdalla. T. Ylijumala

      Poista
  3. Minulle on koko lailla samantekevää, mistä ja miten bloggari on tuotteen saanut, kunhan siihen ei liity rikollisuutta, rivitanssia tai muuta epäilyttävää.

    Kiinnostavampaa olisi tietää, mitä sitoumuksia tuotteesta kertomisesta on tehty. Vaatiiko tuotteen lahjoittanut firma vastineeksi positiivista raportointia? Onko bloggaaja työsuhteen kautta tai muuten velvoitettu jotenkin/johonkin? Kuvittelisin vapaan mielipiteen ilmaisun olevan itsestäänselvyys, mutta ilmoittamalla olisi sekin asia lukijalle kristallinkirkas. Sen ainoan kerran kun meille on mitään blogin tähden lahjoitettu, se kerrottiin toki avoimesti, mutta lisäksi avauduimme siitä, että diiliin ei sisälly minkäänlaisia sitoumuksia positiivisuudesta tai muustakaan.

    Vaikka kenkäpari on aika halpa hinta mainoksesta, on se usein meidän sektorimme (pienehköt kenkäkaupat kalliihkoine tuotteineen) markkinointibudjetissa iso lovi, toisin kuin massatuottajien halpisvaatelahjoissa. Siksi kynnys mennä itse pyytelemään asioita on korkea, vaikka periaatteellista estettä ei olekaan. Varsinkin kun lukijoita on se puolitoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, yhtä kiinnostavia olisi ne muut seikat, kuten nuo mainitsemasi positiiviset raportoinnit ym. Mutta semmoista on varmasti turja odottaa kerrottavan tai tuotteiden lahjoittelu voisi tyrehtyä :) En tarkoita, että kaikissa tuotelahjoissa olisi vaadittua falskia raporttia. Suuri osa teksteistä on varmasti rehellisä ja moni bloggari ei muita tekstejä kirjoittaisikaan. Mutta aina löytyy joku...

      Poista
  4. Lähinnähän siinä kohussa taisi olla kyse bloggaajan imagon ja pyydetyn tuotteen ristiriidasta keskenään? Mikä minua itseäni noissa pyynnöissä lukijana kiusaa, on usein se ettei ne liity blogin aihepiiriin kovinkaan paljon, vaan bloggaaja on keksinyt että hyvä tapa tuote ilmaiseksi on pyytää se kauppaan marssimisen sijaan.

    Eikä siinä, itsellänikin on tiekkarin mentyä rikki Sonylta lainattu kone kunnes saan ostettua uuden. Mutta toisaalta ei mulla käynyt mielessäkään pyytää jäätelökonetta testiin (eli omaksi) kun se ei kovinkaan kiinteästi olisi aiheena liittynyt blogiini (saati nyt tietokonetta omaksi!). Taidan olla hieman vanhanaikainen, mutta jos tarvitsen tavaraa menen kauppaan. Jos tarvin sisältöä blogiini, teen sitä pääasiallisesti siitä materiaalista mitä minulla jo on. Ja lukijana mulle jää vähän paha maku, jos aihealueet menee tosi kauas siitä blogigenrestä vain siksi, että on tarvittu joku juttu ilmaiseksi.Kun me bloggaajatkin ollaan ihan vain tavallisia kuluttajia, miksi mun pitäisi saada ilmaiseksi vaikka poravasara vaikka sitä tarvinkin jos en kirjoita remppablogia? Kaikenhan saisi ilmaiseksi kun vain kehtaisi pyytää.

    Mutta tosiaan, kyllä mä itsekin käytän esim lainakameroita välillä ja testeihin olen pyytänyt vaikka nyt lasten aurinkolaseja, kirjojakin olen saanut valita itse. Unohtamatta vaikkapa bileiden limsasponssista. Silti omien vapaa-ajan ostoksien sisällyttäminen blogiin on mulle itselleni vieras ajatus, tunnen oloni varmemmaksi kirjoittaessani yrityksen puolelta tarjotusta tuotteesta, sillä silloin mun on itse helpompi kirjoittaa kritiikkiäkin. Jos pyytäisin itse, tulisi hassu olo jos tuote ei olisikaan hyvä, kun itsehän sen halusin ja "tilasin".

    Musta muuten toi argumentti, ettei yrityksen aloitteesta saadusta tuotteesta voi kirjoittaa negatiivisesti että jatkossakin saisi kamaa, on hieman ontuva. En mä tiedä haluanko edes täyttää kotiani testikamalla saati sellaisen firman minkä tuote ei ole toiminut. Mikä ei toimi ei mulla ole postauksen arvoinen juttu, that's it.

    Itseäni tuossa Lähiksen postauksessa jäi mietityttämään oma rooli bloggaajana ja se luulevatko lukijat mun pääasiallisesti viettävän aikaa koneella kysellen tavaroita itselleni. Se on kuitenkin niin minimaalinen osuus saaduista tavaroista, jotka mulle tulee omasta pyynnöstäni etten haluaisi tällaista "mainetta" turhaan. Eli kantani pyytelyyn on positiivinen jos kama liittyy blogin aihealueeseen, mutta itse pääasiassa en jaksa pyydellä tavaraa, koska sitä tulee muutenkin ja tavarapostaukset eivät ole blogini elinehto. Mulla on myös rahaa jolla voin ostaa tarvehankintoja. (no okei, rahaa sais olla enemmänkin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siitähän siinä oli pitkälti kyse mutta myös tavaran pyytämisen mahdollisuudesta. Siinä menee vähän kaksi asiaa sekaisin mutta olen poiminut niistä tähän sen toisen. Halusin kuitenkin linkata tuon keskustelun taustaksi. Ja sitä pyytämistä ei tarvitse harjoittaa kaikissa mahdollisissa väleissä. Lähinnä vain sellaisia tavaraoita, joita tarvitsee voi pyytää. Tai sitten joku pyytää ja vastaanottaa kaikenlaista roinaa, mikä ei liity hänen blogiinsa niin millään. Oletko muuten kertonut noiden limsasponssien ym. olleen sinun pyytämiä? Olisi mukava kuulla onko mitään reaktioita tullut, jos olet sen sanonut.

      Se argumentti etteikö tuotteista voisi kirjoittaa negatiivisesti tavaran saannin loppumisen pelossa, on lähinnä lukijan kanta. Harva bloggari näin ajattelee mutta joillain blogien lukijoilla on tosiaan näin kärjistetty kuva bloggarien toimista ja rehellisyydestä. Bloggarina se saattaa tosiaan särähtää korvaan.

      Poista
    2. Meidän limsasponssi ei tainnut esiintyä blogissani ollenkaan, tosin kun vieraana oli muita bloggaajia kerroin heille hankkineeni juomat suhteilla. Mutta yleensä jätän sen tavaraan liittyvän draamankaaren väliin, oli se pyydetty tai saatu. Olen kyllä kirjoittanut pyytäneeni jotain juttuja, eikä se ole herättänyt oikeastaan mitään kommentointia.

      Sitten on nämä bloggaajatapaamiset, joissa jaetaan goodiebageja. Nehän ovat pääsääntöisesti bloggaajien itsensä hankkimia, sillä eihän brändit voi olla perillä milloin ja ketkä isompaa tapaamista puuhaavat. Ne ei herätä yleensä keskustelua, mutta ei kyllä eroa itse pyytämisestä mitenkään, kuin että pyydetään kaverille kans.

      Bloggaajana koen silti mielekkäämmäksi, että pr-toimisto tai firma lähestyy ja voin sitten valita haluanko testata tuotetta. Jos pyytäisin jotain tosi isoa juttua bloginoston kautta omaksi, tulisi mulle kyllä oikeasti paine kirjoittaa positiivisesti vaikka tuote osottautuisi sudeksi. Niin kun käy, vaikka tavaran ostaisi itsekin ettei kaikki toimi niinkuin mielikuvissaan toivoisi. Nää on selkeesti kirjoittajakohtaisia valintoja, mutta tuskin kukaan tuhansien lukijoiden blogi pelkästään sattumalta tuotteita saa.

      Poista
    3. Kiitos kun jaoit kokemuksia tänne. Vaikuttaa lupaavalta, jos pyytämisestä kertomisesta huolimatta suurta keskustelua ei ole syntynyt. Vaikka nimesinkin tämän jutun vähän provosoivasti kohuotsikolla, elättelen kuitenkin toivetta ettei tästä tule uutta kädenväännön aihetta.

      Nuo goodiebagit ovat myös hyvä esimerkki. Kumpiakin tapauksia näkee ja kaikista ei todellakaan tiedä miten ne ovat tapaamisiin päätyneet.

      Poista
    4. "Musta muuten toi argumentti, ettei yrityksen aloitteesta saadusta tuotteesta voi kirjoittaa negatiivisesti että jatkossakin saisi kamaa, on hieman ontuva. En mä tiedä haluanko edes täyttää kotiani testikamalla saati sellaisen firman minkä tuote ei ole toiminut. Mikä ei toimi ei mulla ole postauksen arvoinen juttu, that's it. "

      Samaa mieltä argumentoinnista. Jos saa paskaa tuotetta kehumalla palkkioksi lisää paskoja tuotteita, miten se olisi hyvä diili? Paitsi jos on paska tuote -hamstraaja.

      Itse kyllä kernaasti lukisin siitäkin, jos joku tuote kerta kaikkiaan on kehno, tiedonvälitystähän sekin on. Moni bloggaaja sanoo kirjoittavansa vain aiheista/tuotteista, joista oikeasti tykkää, mutta miksi *vain* niistä?

      Poista
    5. Monella firmalla ei ole tarjolla pelkkiä paskoja tuotteita, joten sieltä voisi seuraavaksi saada jonkun todellisen helmen. Joku voi myös ajatella (lukija tai bloggari), että jos "haukkuu" yhden niin muutkaan eivät uskalla enää lähestyä negatiivisen arvion pelossa. Tämmöisiä ajatuksia voi olla esimerkiksi aloittelevalla bloggarilla sekä lukijalla, joka ei niin tätä maailmaa tunne sisältä päin.

      Mitä tuohon viimeiseen pointtiin tulee, niin minäkin näkisin niitä mielelläni myös huonoja arvioita. Usein etsin tietoa netistä ennen ostopäätöstä ja kaikenlaiset arviot ovat siinä vaiheessa tervetulleita.

      Poista
    6. Ymmärsin, ettei tämä toki ole oma argumenttisi, mutta jatkan silti ajatusta.

      Musta diili, jossa bloggaaja kehuu paskan tuotteen, koska on optio, että paskan tuotteen tarjoajalla ehkä kenties on joskus jotain parempaa tarjottavaa, on edelleen aika huono - varsinkin kun prosessissa toimii täysin vastoin henkilökohtaisten kokemusten ja rehellisten suositusten ideaa, joka on vissiin aika keskeinen. Olisiko oikeasti joku bloggari niin tyhmä?

      Poista
    7. "Jos pyytäisin itse, tulisi hassu olo jos tuote ei olisikaan hyvä, kun itsehän sen halusin ja "tilasin"."

      Onhan tuo pieni kynnys, mutta suuri osa itse pyydetyistä tuotteista lienee sellaisia, joista bloggaaja jo etukäteen tietää/arvaa pitävänsä, joten tuota henkistä kamppailua ei tarvitse painiskella.

      Toisaalta sitten tarpeen tullen negatiivisen arvion antamisen ei pitäisi olla (semi)ammattikirjoittajalle mikään haaste. On firman oma päätös, antavatko tuotteen vai ei ja näin altistavat sen arvioinnille, jonka lopputuloksen ei ainakaan pitäisi olla etukäteen selvillä.

      Poista
    8. Kyllä valitettavasti näitä "tyhmiä" löytyy. Ihmisillä on erilaisia syitä lähteä mukaan näihin diileihin, joillain mahdollinen hyötyminen nyt tai tulevaisuudessa menee kaikkien rehellisten suositusten ym. edelle. Toivottavasti tämä on erittäin marginaalinen ryhmä. Olen muuten työn puolesta ollut jonkin verran myös tuossa diilien tarjoajan osassa (en tosin paskojen tuotteiden :)) mutta esimerkiksi raha on se, joka usein ratkaisee mistä tuotteesta kirjoitetaan.

      Poista
  5. Hei osaisitko auttaa miten saan bannerin näkymään myös blogin mobiiliversiossa? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä valitettavasti osaa sanoa miten sen saa näkymään, itsellä se näkyy ihan automaattisesti. Pieni googlailukaan ei kertonut. Tuli vaan mieleen, että voisikohan se johtua bannerin koosta? Minulla blogisi banneri näkyi todella leveänä. Kannattaa ehkä kokeilla muuttaa sen kokoa hieman pienemmäksi.

      Poista
  6. Kiitos jälleen asiallisesta postauksesta! :) Tätä lukiessa tuli sellainen olo, että hih, kuinka kiva onkaan kirjoittaa ihan vain kirjoittamisen ilosta, tiedon jakamisen riemusta ja omista kokemuksistaan ilman sitoumuksia. Suomeks sanottuna olen valinnut mainosvapaan linjan. En mainosta blogissani yhtään mitään ja jos jotain vaatetta/tuotetta siellä esittelen, nin rahat olen siihen ihan itse hankkinut. Mutta lukijoita miulla ei kyllä kovin montaa ole, joten ehkä tällainen blogi ei sitten ole niin houkutteleva. ;) Mutta eiköhän bloggaamisessa ole muut asiat paljon tärkeämpiä kuin vaikka lukijoiden määrä, vaikka tottakai se kannustaisi jatkamaan entistä ahkerammin, jos lukijoitakin olisi enemmän. Mutta. Bloggaaminen/kirjoittaminen on erittäin antoisaa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja kiitos kommentista :) Tuli varmasti helpottunut olo :) Tuollainen selkeä linja tosiaan tekee monista asioista helpompaa. Moni on varmasti lähtenyt liikenteeseen tuolla linjalla mutta myöhemmin ajatukset ovat muuttuneet.

      Poista
  7. Kirjabloggaajista monet merkkaa postauksiin erikseen, että onko kyseessä arvostelukappale (= yleensä itse pyydetty) vai joku pyytämättä tullut markkinointikappale. Tässä on myös yleensä se ero, että kaikki bloggaajat ei sitten välttämättä edes lue niitä pyytämättä tulleita kirjoja. Itsekin saan sekä pyytämättä että pyydettynä uutuuskirjoja luettavaksi ja keskimäärin ne itse valkatut tuppaavat vastaamaan paremmin omaa makua. Linjaeroja kirjabloggaajilla on myös sen suhteen, että kirjoitetaanko huonoista kokemuksista vai ei (oli se sitten vaikka kirjastosta tai saatu omaksi): itse kirjoittelen inspiraation iskiessä huonoistakin kirjoista, toiset taas ei halua antaa niille näkyvyyttä. Tosin kirjat ja sitten vaikka myös elokuvat tai musiikki on eri tavalla subjektiivinen juttu kuin jotkut normaalit kulutustavarat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoista kuulla asiasta myös kirjabloggareiden näkökulmasta. En ole kauheasti kirjablogeja lueskellut tai niiden toimintatapoja mietiskellyt mutta yllätyin hieman siitä, että jotkut ei kirjoittaisi huonoista kirjoista. Ajattelin jotenkin, että kirjabloggarit ovat vähän kuin kriitikoita, eli kirjoittavat arvion oli sen kohde hyvä tai ei. Mutta toisaalta eiväthän he varmasti eroa sen kummemmin muistakaan bloggareista, joten miksi juuri he olisivat tälläisiä kriitikoita.

      Poista
  8. Hei, löysin blogisi Lähiömutsin linkin kautta ja sen jälkeen olen ollut pari päivää ihan jumissa! Aivan loistavia kirjoituksia ja todella paljon tietoa uudelle bloggaajalle. Välillä on pitänyt poistua tekemään nrelaten palkkia, ihmettelemään google AdWordsia tms. ja sitten olenkin taas palannut takaisin:) Kiitos upeasta blogista, jonka kautta olen oppinut paljon uutta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin itsellesi, että jumiuduit :) Toivottavasti jatkossakin löydät täältä uutta.

      Poista
  9. Miulle lukijana sillä ei ole väliä onko bloggari pyytänyt vai onko hänelle tarjottu tuotetta/tuotteita testattavaksi kunhan joka tapauksessa bloggari kertoo rehellisen mielipiteensä. Yritykset eivät mitenkään pysty kaikkia blogeja löytämään, ei mitenkään. Miusta se on aika win-win tilanne jos bloggari ilmoittaa olemassaolostaan ja yhteistyö syntyy, yritys saa mainoksensa ja bloggari tuotteensa. Ei se minulta ole pois. Sekin on miulle ihan se ja sama haaliiko joku mielinmäärin kaikkea turhaa koska se on ilmaista, tai ottaako vastaan unohtaen omat periaattensa koska tuote on ilmainen (kuten tässä kahvinkeitinjupakassa). Ei vaikuta miun elämään, jos alkaa ärsyttämään niin lopetan blogin lukemisen. Simppeliä.
    En ymmärrä miksi tuotetta pitäisi kehua koska se on itse pyydetty, ei kukaan ole selvännäkijä joka tietää ihan oikeasti 110% varmuudella pitävänsä tuotteesta, pettymyksiä tulee ihan varmasti vastaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kommentti noin lukijan näkökulmasta! Rehellisyys tulee tosiaan monessa kohdassa esille, kun puhutaan bloggaamisesta (oli sitten kyse mainonnasta tai mistä vaan). Turha se on omaa energiaansa kuluttaa johonkin mikä aiheuttaa vain negatiivisia tunteita. Niin kuin sanoit, lukemisen voi lopettaa ja etsiä jotain antoisampaa mihin keskittyä.

      Poista
  10. Hämmennystä lähinnä herättää sanonta "on saatu testiin". Testiin, eli kokeiluun, eli saitko omaksi vai pitääkö tuote palauttaa "kokeilun" jälkeen. Koskee siis lähinnä arvokkaampia tavaroita (tietokone)..

    Blogien lukemisesta alkaa mennä mielenkiinto juuri jatkuvan mainostamisen takia, ennen nasevasti kirjoittaneiden tyyppien blogien postauksista 4/5 on jo mainoksia --> ei jaksa seurata. (Sama juttu siis tv:n kanssa, ei tuu enää livenä katsottua mainostv:tä, kun tallentamalla pystyy hyppiä mainosten yli...)

    terv. anonyymi lukija

    ps. Mielenkiintoinen blogi tämä, vaikkei mulle blogia olekaan (eikä tule).. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo "saatu testiin" olisi ehdottomasti pitänyt sisällyttää juttuuni! Se kuulostaa todellakin tutulta. Se on myös todellakin tulkittavissa kahdella tavalla.

      Kiva, että pidät :) Olen yrittänyt tosiaan huomioida myös blogittomia lukijoita.

      Poista
  11. Mä en ole koskaan ajatellut, että tuotteiden pyytäminen olisi jotenkin paheellisempaa kuin niiden saaminen pyytämättä :D Tärkeää minulle olisi vain tietää, miten bloggari on sen saanut, eli ilmaiseksi, saako palkkiota kirjoittamisesta vai ihan itsekö on ostanut ja omaksi ilokseen kirjoittelee.

    Itsekin kirjoitin Huili-lehden toimitukseen ja pyysin yhden kappaleen 8-9 euroa maksavaa ekolifestyle-lehteä arvosteltavaksi, ja se kolahti viikon sisään postilaatikosta. Ja aion jatkaa tällä tiellä vastaisuudessakin :D Mutta kai suurimman haloon tuossa kahvinkeitinjupakassakin aiheutti Nestlen kertakäyttökapselikeittimen edustamat arvot bloggarin omiin verrattuna, eikä sen itse pyytäminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, ei alkuperäinen pyytäjä/antaja ole se tärkein tieto. Olet osannut hyvin hyödyntää tuota pyytämisen mahdollisuutta ja sinullakaan ei varmaan haloota asiasta noussut, kun pyyntösi sopii saumattomasti blogisi teemaan.
      Joo, Nestle oli siinä se pääpahis mutta yritin saada ihmiset kertomaan mielipiteitään tästä toisesta seikasta :) Onneksi tosiaan näyttää siltä, että tästä ei tule "uutta mainoskohua".

      Poista
  12. Olen vähän aikaa seurannut blogiasi, kiitos hyvistä vinkeistä ja hyvästä pohdinnasta! Mielestäni "saatu" on hyvä mainita, mutta en ollut ajatellut asiaa näin pitkälle, että mitä kaikkea sopimuksesta pitäisi paljastaa. Tylsäksi menisi, jos jokaisessa jaariteltaisiin kaikki käänteet, mulle "saatu" riittää.

    Kyllähän ilmaisen tavaran saaminen usein saa aikaan positiivisen postauksen. Kun esim. seuraa blogien Buzzador-raportteja, niin aika harvassa löytyy kritiikkiä buzzattavia tuotteita kohtaan. Itsekin buzzailen, ja tiedän että ns. infomateriaali johdattelee tekemään blogipostauksista markkinointi- ja hehkutushenkisiä. Se on jollain tavalla ristiriidassa sen kanssa, että Buzzador korostaa "aitoja mielipiteitä" ja niiden jakamista.

    Kaikenlaista voi pienemmänkin blogin pitäjä ilmaiseksi saada, kun pyytää, mutta olen Ommiksen kanssa samoilla linjoilla, että olisi lähinnä noloa kerjätä joka käänteessä sekalaista kamaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, Jennijee! Saa nähdä millaiseksi jaaritteluksi yhteistyöpostaukset menevät, jos ja kun se mainonnan ohjeistus otetaan käyttöön. Sitten niitä selvityksiä pitäisi ja voikin ilmestyä postausten alkuun, loppuun ja ties minne väliin.

      Hyvä kun mainitsit nuo infomateriaalit. Muukin kuin buzzadorbloggari voi tosiaan saada valmiin infosetin tuotteesta ja hän voi joko kirjoittaa oman jutun tai sitten kopioida blogiinsa valmiin tekstin tuotteesta, jos ei jaksa nähdä vaivaa ja jos se teksti voisi suunnilleen olla omasta kynästä. Jonkin verran yritykset tarjoavat näitä valmiita tekstejä tuotteista. Silloin olisi ainakin hyvä muistaa lainausmerkit ja lähde, jos menee koko jutun kopioimaan.

      Poista
  13. Ulkoasu >> (Blogisi nimi) ylätunniste >> mainospaikka: lisää kuvaus kuvan jälkeen. Tämä auttoi ainakin mulla:)

    VastaaPoista
  14. Mua ei kiinnosta onko tuotteet saatu vai pyydetty. Eniten häiritsee vain se tavaran määrä mitä joillekin bloggareille syydetään, kun kyseessä ei näytä enää olevan edes pelkät halpis vaatteet tai kosmetiikka vaan jo nuo arvokkaat kamerat, koneet, keittimet ja lastenrattaat... Taidan olla hiukan kateellinen, mutta saadun/pyydetyn tavaran määrää voi pohtia esim. seuraavasta postauksesta:
    http://www.olivialehti.fi/strictly-style/2013/04/kosmetiikkaa-kokeilussa/
    (Sori, en muista miten se linkki tehtiin, vaikka olenkin lukenut sen blogistasi. ;))

    VastaaPoista