sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Huijari & huono

Tunnetko itsesi huijariksi? Oletko jatkuvasti muita huonompi?

Nyt olet ehkä ihmeissäsi, että mitäs täällä tänään oikein kirjoitellaan (tai myydään). No, täällähän kirjoitellaan siitä, kuinka päällepäin niin ihanassa blogimaailmassa kaikki ei aina ole niin ruusuista: bloggari saattaa salaa tuntea itsensä huonoksi yksilöksi, vaikka siitä ei näkyisi ulospäin mitään merkkejä.

Bloggari voi tuntea... itsensä huijariksi!
Olen moneen otteeseen netin syövereissä pyöriessäni törmännyt ongelmaan, jota voitaisiin kutsua vaikka huijarisyndroomaksi. Se koskee julkisia immeisiä, jotka tuovat itsestään esille tietynlaista kuvaa muille etenkin jonkinsortin asiantuntijana. He kun eivät välttämättä itse usko 100 % siihen, että he tosissaan ovat sellaisia, kuin antavat muiden ymmärtää. Bloggarithan ovat juuri sellaisia ihmisiä, jotka rakentavat itselleen haluamaansa julkisuuskuvaa mutta eivät ehkä usko siihen itse(kään).

Selkeyttääkseni epäselvää kuvaustani otan itseni esimerkiksi. Jos minä kärsisin tästä huijarisyndroomasta, saattaisin tuntea ja ajatella seuraavasti: En oikeasti osaa näitä juttuja niin hyvin, kuin annan lukijoiden ymmärtää. Jos he oikeasti tuntisivat minut, niin he huomaisivat pian, että en osaa blogijuttuja yhtään heitä paremmin. Netissä on monta muuta bloggaria, jotka osaavat nämä jutut minua paremmin. En viitsi mennä minnekään bloggaritapaamisiin, koska siellä voisi paljastua asioiden todellinen luonne.

"Tässä mä olen valmiina kertomaan teille kaikille, millä koodilla blogiin saadaan kiva fontti. Toivottavasti kukaan ei huomaa, etten löydä tästä samperin laitteesta edes power-nappulaa."
Tämä oli fiktiivinen esimerkki mutta sait ehkä ajatuksesta kiinni. Esimerkiksi kynsibloggarin kohdalla juttu voisi mennä niin, että hän tuntee itsensä huonommaksi kynsitaiteilijaksi kuin kanssabloggaajansa. Hän ei halua mennä kynsibloggarimiitteihin, koska hänen keskinkertaiset taitonsa ja lakkakokoelmansa puutteellisuus saattaisivat tulla ilmi. Tai meikkibloggari ajattelee niin, että eihän hän osaisi mistään meikeistä kirjoitella ilman Googlen apua. Meikkimiitit jäävät välistä, koska mitä jos siellä aletaan tentata kauden huulipunasävyjä ja hän on vastausten laukomisen sijasta aivan huuli pyöreänä siellä. Selvä huijari! Tämmöiset ajatukset saattavat olla täysin bloggarin omaa mielikuvituksen tuotetta ja kieliä huonosta itsetunnosta.

Huijariksi itsensä tunteminen ei aina liity kuitenkaan asiantuntijuuteen. Bloggarin mieltä voi painaa myös se, miten hän on ehkä postauksillaan antanut lukijoiden ymmärtää sellaisia asioita, jotka eivät ihan pidä paikkaansa. Esimerkiksi huijariksi itsensä tunteva bloggari on saattanut esitellä blogissaan juuri nettikaupan ostoskoriin klikkailemiaan tuotteita parin sadan euron edestä mutta hän on jättänyt pois sen tosiasian, että tilaus ei koskaan lähtenyt (eli tuotteita ei ns. "kotiutettu"). Ai että, jos lukijoille selviäisi, että hän ei oikeasti omistakaan niitä takapuolta muotoilevia kalsarifarkkuja, jotka ovat nyt kaikkien jalassa! Huijaus paljastuisi!

"Tässä mä vaan hymyilen mun garderobin kanssa. Toivottavasti kukaan ei huomaa, että tää kuva ei ole mun vaatekaapista, vaan vaatekaupasta. Ja että tää tukka ei ole aito."
Bloggari voi tuntea... alemmuutta!
Hieman huonosta itsetunnosta kertoo myös alemmuudentunne, joka ei ole ihan vieras tuntemus bloggaripiireissä. Koska blogitarjontaa on lähes äärettömästi, itsensä vertailu muihin bloggareihin on lähes väistämätöntä. Herkkäsieluinen bloggari saattaa tuntea itsensä varsinaiseksi räpeltäjäksi kaksi kertaa päivässä Louboutineistaan postaavan semi-ammattilaisen rinnalla. Miksi minun blogi ei näytä tuolta? Miksi minulla ei ole noita tavaroita? Miksi minulla ei ole lukijoita?! Olen surkea tapaus!

Pään pitäminen kylmänä ja vähäisestäkin vertailusta pidättäytyminen ei ole helppoa. Huonommuuden tunnetta ei aina aiheuta edes edellä mainitut merkkibloggarit, vaan ihan toisetkin tavalliset taallajat. Jos ottaa yhtään mallia muiden blogeista, niin vertailu vaanii nurkan takana.

Aiheellisia huolia?
Olemme jo sata kertaa sivunneet tätä aihetta, että bloggari antaa tietynlaisen kuvan itsestään bloginsa kautta. Hän voi vaikuttaa kuvaan jonkin verran tekemällä valintoja julkaistavien asioiden suhteen. Loppujen lopuksi lukijat itse tekevät tarjotun materiaalin perusteella omat päätelmänsä bloggarista - ja ne päätelmät voivat sitten olla hyvinkin sellaiset, mitä bloggari on toivonutkin tai hyvinkin kieroutuneet. Bloggarilla itsellään ei ole siis lopullista päätäntävaltaa siitä, miten muut hänet näkevät.

Siispä itsensä huijariksi tai huonommaksi tunteminenkin voivat olla täysin bloggarin omia näkemyksiä eikä kukaan lukija koskaan ajattelisi niin! Tämmöiset edellä kuvatut ongelmat ovat usein siis vain bloggarin pään sisällä. Aina ei tarvitse tietää ihan kaikkea, jotta olisi hyvä jossain. Kukaan ei koskaan tule tarkistamaan, vastaako todellisuutesi täysin blogisi sisältöä. Olisi hienoa, jos itsensä lyttäämisen sijasta voisi ottaa muut bloggarit ja heidän saavutuksensa sekä tekeleensä vain positiivisen ja kannustavan inspiraation kannalta.

Tämä aihe on sen verran arka ja henkilökohtainen, että en oleta teidän kommenteissa kertovan, kuinka kärsitte tästä huijarisyndroomasta tai alemmuudentunteesta. Jotain ympäripyöreää olisi silti mukava kuulla aiheen tiimoilta!

21 kommenttia:

  1. Aika rohkea kirjoitus, hatunnosto sille. Bloggaaminen on vaikeaa, mutta kuitenkin hauskaa. Itse ihailen niitä ihmisiä että omilla kasvoillaan tekevät blogia. Se vaatii todella hyvän itsetunnon. Itse olen pitäytynyt "kasvottomana" ja olen tehnyt sen tietoisesti. Sisustusaiheisessa blogissa nyt on muutenkin aivan sama, miltä näyttää. Tai ainakin niin kuvittelen... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai oli, no kiitos! Oman naaman laittaminen likoon vaatii tosiaan paljon, ehkä enemmänkin kuin monet ensin ajattelevat. Mutta se ei minustakaan ole blogin perusvaatimus. On blogeja, niinkuin sinun ja minun, joissa pääosassa seikkailee sujuvasti muut, kuin bloggari itse.

      Poista
  2. Ohessa oma postaukseni, Miksi ole huono "huijarisyndrooma". Tärkeintä on tunnistaa tuo fiilis, napata siitä kiinni ja oma pelastusrengas on huumori. :)

    Tunnelmallista iltaa ja kiitos taas hienosta postauksesta. :)

    http://minakokeski-ikainen.blogspot.fi/2014/09/hesarin-juttu-oikeasti-olen-huono-ja.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oo, hienoa saada lukea ihan käytännön kokemus asiasta. Kiitos samoin ja hieno postaus sinunkin.

      Poista
  3. No, minä en ainakaan osaa yhtään arvioida, minkälaisen kuvan minusta saa blogin perusteella. En vaan osaa katsoa blogia ulkopuolisen silmin. Onneksi meissä kosmebloggaajissa on todella monenlaista porukkaa, niin miiteissä on ihan kotoisa olo. Hyvin uskallan mennä juttelemaan kaikille "kollegoille", vaikka toki koen, että osan blogit pelaavat ihan eri sarjassa.

    Kuvien taso on sellainen juttu, josta olen tuntenut alemmuudentunnetta. En ole ymmärtänyt hölkäsen pöläystä, kun joku on postannut valokuvaamisesta ja selittänyt erilaisista linsseistä, valkotasapainoista ja valovoimaisuudesta. Päätin nyt sitten ottaa härkää sarvista ja opetella. Tiedän ainakin sitten jatkossa, miksi epäonnistun, heh.

    Ulkopuolisuuden tunnetta aiheutuu ehkä hitusen siitä, etten juuri saa kutsuja pr-tapahtumiin, joissa toiset tapaavat toisiaan yhtenään. Onneksi meillä on myös miittejä, joihin kaikki ovat tervetulleita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, on hyvä ajatella niin, että meitä riittää eri sarjoihin eikä niin, että olisi jotenkin huonompi. Tuo kuviin liittyvä pointti on muuten ihan totta! Välillä tulee sellainen olo, että ihan perusbloggarilla tulisi olla ammattilaisen elkeet, linssit, ym. kuvatessa mitä tahansa blogiin.

      Poista
  4. Tosi ajankohtainen asia. Tuntuu että tänäänhän kaikki pitäisi heti brändätä, (jopa lapset syntymästä saakka) ja näin saataisiin si riittävää hyväksyntää, ongelma tosin tulee siinä kun mikään ei kohta enää riitäkään, vaan rajaa yrittää väkisin nostaa ihan vaan just siksi että SoMe maailmassa uskottavuus säilyy. Kuka sen uskottavuuden määrittää - no markkinavoimat ja media aika pitkälle, ja nehän ei pienestä ihmisestä piittaa, kunhan rahasampo pyörii. Toisaalta jokainen meistä yksilöistä päättää kuinka pitkälle on valmis brändien valmis lähtemään, sieltä pois onkin vaikeampi tulla rikkomatta kulissien. Siksi mun mielestä olis tärkeää jo alussa tiedostaa ko asia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta puhut! Järki käteen heti alussa ettei myöhemmin tule ongelmia. Tai ainakin tosiaan näiden asioiden tiedostaminen on tärkeää.

      Poista
  5. Eks tää "huijarisyndrooma" ole perinteisesti naisten juttu, ja kun bloggaaminenkin, ainakin lifestyle-alueilla tuppaa olemaan enemmän naisvaltaista, ei ihmekään että tämä siirtyy myös bloggareitten pariin.

    Aina joku on jossain parempi, sille ei voi mitään. Eikä siitä kannata sen enemmän välittää, kunhan tekee parhaansa :) Sen kun useampi muistaisi niin hyvä olisi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voipi olla. Tai miehet ei tätä ikinä myöntäis :)

      Poista
  6. Olipas kiintoisa postaus, en ollut tullut tätä varsinaisesti ajattelleeksi, vaikka itse jossakin vaiheessa tunsinkin alemmuudentunnetta.. Nyt uuden blogin myötä olen ajatellut ottaa ihan iisisti, tehdä postauksia tasaisin väliajoin ja rauhaksiin,enkä rynnätä heti kaikkialle mm. Somessa niinkuin edellisen blogin aikaan tein. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Veikkaisin, että tuollaisia tuntemuksia voi tulla suht alkuvaiheessa bloggarin uralla. Jos ja kun pidemmälle ehtii, niin alkaa olla yksi hailee mitä muut ajattelevat. Tai sitten lopettaa blogin :)

      Poista
  7. Ehkä paras konsti estää tuntemasta huijariksi, on se ettei pyri huijaamaan. Tietty rehellisyys blogin pitäjällä mielestäni pitäisi itseään ja lukijoita kohtaan olla. Jos jossain on parannettavaa, niin kertoo sen rehellisesti. Ei anteeksi pyydellen vaan asiallisesti toteamalla. Ikä auttaa kovasti. Kun aloittaa bloggaamisen 46- vuotiaana itsetunto on jo melko vakaalla pohjalla. Kun menee blogissa asia edellä saa lukijoita, jotka ovat enemmän kiinnostuneitä asiasta kuin bloggaajasta. Kyllähän se persoona kuuluu rivien välissä ja siitä saa kukin sitten tehdä omia päätelmiään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No onhan se paras konsti tietenkin. Itsensä voi kuitenkin tuntea huijariksi vaikkea huijaisi niin, että valehtelisi. Se on se kuva, minkä muille antaa itsestään vs. se, miksi itsensä oikeasti tuntee. Se muille annettu kuva, kun ei ole koskaan täydellinen ja siihen väkisinkin valikoituu joitain puolia itsestä.

      Poista
  8. Mun on nyt aivan pakko kommentoida!
    Mulla itselläni on bloggaamisesta nykyään se ajatus, että vaikka kukaan ei tulisikaan tarkistelemaan, niin parempi on olla vaan mahdollisimman oma itsensä ja näyttää ja kertoa asiat niinkun ne on, vaikka tosiaan kaikkea ei tarvitsekaan antaa, vaan jättää suosiolla kertomatta / näyttämättä ne mistä ei halua puhua. Huijaamalla itseään tai lukijoita saa varmasti aikaan jos jonkinlaisia huolia ja alemmuuden tunnetta ja vaikka mitä, joka taas ei ole kovin tervettä pitkällä tähtäimellä.. Kun tietää että asiat on niinkun ne on julkaissutkin, niin on aivan sama mitä muut ajattelee tai miten muut ne vääntää ja that's it. Paljon helmpompi olla ja tehdä sitä omaa juttua. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että kommentoit :) Sama juttu, pitäisi olla mahdollisimman oma itsensä alusta alkaen. Ja sen lisäksi tarvitaan hyvää itsensä tuntemista ja itsetuntoa!

      Poista
  9. Mielenkiintoinen aihe! :) Pohdin tätä oman genreni osalta. Matkabloggaajalta vaadittaisiin kyllä jo tosi paljon pokkaa, että feikkaisi olevansa matkalla, vaikkei olekaan :D Muistelen kyllä hämärästi, että maailmalta löytyisi tälläisestäkin esimerkki.

    Voin kuitenkin kuvitella, että joku vähemmän matkaileva matkabloggaaja voi tuntea huonoa itsetuntoa siitä, ettei matkusta yhtä paljon kuin toinen. Harmi. Niin sen ei tietenkään pitäisi olla, eikä muiden varsinkaan pitäisi yrittää määritellä sitä kuinka paljon pitää matkustaa, jotta voi kirjoittaa matkablogia. Se nimenomaan aiheuttaa sitä alemmuuden tunnetta muille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No en yhtään ihmettele, jos löytyy feikkimatkaaja. Matkat kun ei ole mitään pikkuinvestointeja, mutta reissupostauspakko voi painaa päälle.

      Poista
  10. Ajankohtainen aihe ja kiintoisa kirjoitus, kuten yleensäkin.
    Itselläni on tilanne se, että aloitin elokuussa blogin ja nyt pidän joulukalenteria.
    Vähän noloa, että kommentoijia on vaan pari vaikka joulukalenterin jouluyllätyksenä on koruja. Siis ilmaiseksi!
    Kävijöitä on kyllä mielestäni ihan kohtalaisesti näin alkuun jos kävijät vain saisi kommentoimaan.

    En ole facessa ja niukasti olen blogiani mainostanut enkä muiden blogeihin kirjoittanut juurikaan, että itseäni saan tietenkin myös syyttää.
    Ymmärrän nyt sen, jos blogilistalla on haamublogeja, joita kukaan ei pävitä.
    Varmaan siinä menee mielenkiinto ja tulee alemmuudentunteita kun näyttää, ettei kukaan käy, tai kommentoi. Muilla on aina paljon hienompia juttuja.
    Olen samaa mieltä, että sittenkään ei ehkä kannata lähteä esittämään muuta vaan helpompaa on olla mahdollisimman paljon oma itsensä.
    Tervetuloa availemaan blogiini joulukalenterin luukkuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi höh. Luulisi, että korut kiinnostavat, kun kerran sen aiheista blogia lukevat. Toisaalta, voisiko hiljainen meno johtua siitä, että säännöt ovat ehkä hieman epäselvät? Minulle ei ainakaan ihan heti selvinnyt, miten homma toimii. Periaatteessa joka postauksessa pitäisi olla ohje, koska uusi lukija ei ehkä selaa viestejä alaspäin ja lue ohjeita kokonaan.

      Nykyisen blogimäärän joukossa saa kyllä olla aika aktiivinen, että saa oman bloginsa näkyviin. Blogillesi sopisi hyvin vaikka se Facebook-sivu.

      Poista
  11. Vähän samaa pohdiskelin itsekkin joten täytyypä kiinnittää asiaan huomiota.
    Facebook-sivutkin on harkistemisen arvoinen vaihtoehto.
    Kiitos vinkistä :)

    VastaaPoista