perjantai 28. maaliskuuta 2014

Google Adsense blogiin: mikä se on ja mistä sen saa

Googlen Adsense on ollut teidän monien mielessä jo pitkään. Tänään tutustumme pintapuolisesti mutta ihan riittävästi tähän yhteen keinoon tienata blogin kautta enemmän tai vähemmän pennosia.
Mikä Google Adsense on ja kenelle se sopii?
Google Adsense on lyhykäisyydessään Googlen kehittämä mainosohjelma, jonka mainoksia voit laittaa sivuillesi. Ohjelma näyttää sivuillesi ja kävijöillesi sopivia mainoksia. Saat rahaa, kun joku klikkaa mainoksia tai mainosten näyttökertojen perusteella. Sinulla täytyy tietenkin olla jokin nettisivu, esimerkiksi blogisi kelpaa, ja sinun tulee olla yli 18 vuotta. Blogissasi tulee olla myös suht paljon liikennettä tai muuten saat blogiisi vain vilkkuvan mainoksen, josta et iloitse ainakaan rahallisesti.

Miten Andsensen saa?
Adsensen saa blogiin rekisteröitymällä palveluun Adsensen omilla sivuilla tai jos sinulla on Bloggerin blogi, hallintapaneelin vasemman reunan valikosta löytyy Tulot, joka meinaa Adsensen käyttöönottoa blogissa.

En tee yksityiskohtaista ohjetta rekisteröitymisestä, sillä siihen löytyy Googlelta ihan hyvät ohjeet (ja jotain kuitenkin mennään muuttamaan kohta!), ja niin näyttäisi löytyvän tuolta Bloggerin kauttakin. Siellä sinua opastetaan kädestä pitäen, joten selviät hienosti ilman nippelitietoja ja screenshotteja.

Itse olen liittynyt Adsenseen joskus vuonna kivi, joten en edes muista, mitä temppuja tein ja uuden tilin pyöräytys tätä juttua varten ei ole mikään pikkujuttu. En tehnyt tiliä Bloggerin kautta, joten jorinani perustuvat Adsensen oman tilin tietoihin. En myöskään käytä palvelua mitenkään professionaalisesti, vaan väsäilen sillä mainosyksiköt sivuilleni, ja niissä sitten pyörii, mitä pyörii. Tämä on taas yksi niistä vempeleistä, jolla voi hifistellä, jos haluaa.

Voiko sen avulla tienata rahaa?
Niin kuin jo kerroin, saat rahaa aina, kun joku klikkaa mainostasi tai mainosta on näytetty tarpeeksi monta (tuhatta) kertaa. Klikistä tilillesi kilahtava summa ei ole mikään vakio, vaan taustalla on monimutkainen laskusuoritus. Saatat siis saada jonkin vaivaisen sentin tai jopa euron tai useammankin. Varaudu kuitenkin niihin sentteihin, jos blogisi aihepiiri ei ole jotenkin todella erikoinen. Esimerkiksi muotiblogityyppisissä blogieissa pyörivistä mainoksista ei yleensä saa mitään huikeita summia.  Rahat eivät myöskään ole heti hyppysissäsi, vaan tälläkin kertaa joudut odottelemaan minimimaksurajan täyttymistä (taitaa olla 70€ nyt). Esimerkiksi minä olen saanut rahaa tämän blogin Adsensen kautta. Mitään omaisuuksia sieltä ei tule, vaan enemmänkin taskurahaa.

Bileet!
Mitä mainoksia blogissa sitten näkyy?
Adsense näyttää sellaisia mainoksia, jotka liittyvät jotenkin blogisi sisältöön. Sieltä voidaan hakea vaikkapa tekstistä joitain avainsanoja. Esimerkiksi täällä kirjoiteltiin jossain vaiheessa muutamaan otteeseen sana selvänäkijä, ja sivupalkissa alkoi pyöriä ennustajalinjan mainos. Ihan aluksi voi mennä hetki, ennen kuin Adsense ottaa tolkkua sivustasi. Se voi aluksi näyttää epäsopivia mainoksia tai olla näkymättä kokonaan.

Adsensestä löytyy myös näppärä mainosten tarkastelu- ja blokkausominaisuus, jonka avulla voit katsella, mitä mainoksia blogissasi pyörii ja estää epätoivottujen yksilöiden näkymisen. Voit siis jonkin verran vaikuttaa siihen, mitä sivuillasi näytetään. Minä esim. estin nämä ennustajaeukkojen mainokset. Tai ehkä olisittekin olleet todella kiinnostuneita niistä!

Mainokset eivät välttämättä määräydy sisällön mukaan, vaan niiden sisältöön vaikuttavat myös mm. mainoksen katsojan intressit ja sivut, joilla hän on äskettäin vieraillut. Olet varmaan huomannut, että jos olet käynyt äskettäin jossain nettikaupassa vähän selailemassa tuotteita, samaisen kaupan mainoksia alkaa ilmestyä muille sivuille, joissa vierailet. Jokainen meistä voi katsella, mitä mainosasetuksia selaimellemme on tallentunut tietojemme ja käyttäytymisemme mukaan. Minä olen mainosasetusten mukaan kiinnostunut mm. matematiikasta. Ahaa.

Voit vaikuttaa siihen, millainen mainos on ulkonäöltään: saako mainoksessa olla tekstiä, kuvaa, vai kenties molempia? Myös mainoksen koko on valittavissasi, samoin kuin värit. Kaikki nämä päätökset teet, kun luot mainosyksikön, jonka koodin laitat blogiisi esimerkiksi sivupalkin widgettiin. Esimerkiksi minä olen luonut Pink Bubblen värimaailmaan sopivan mainosyksikön.
Mainos maastoutuu ympäristöön

Lopuksi
Adsense ei ehkä ole se paras valinta, jos blogilla mielii tienata. Paitsi tietenkin silloin, jos sinulla on jo usempia tuhansia, mielellään kymmeniä tuhansia, kävijöitä kuukaudessa. Mainoksethan aina vaikuttavat blogin ulkoasuun ja jotkut lukijat tekevät kärkkäästi päätelmiä mainosten perusteella, joten kannattaa miettiä, onko muutamien eurojen tienestit mainoksen arvoisia. Sitä voi keksiä sitten jonkun muun nopeamman tavan kassan kasvatukseen, kuten vaikka lähestymällä itse blogiin sopivia mainostajia ja kyselemällä yhteistyön mahdollisuuksia. Mutta se onkin jo toinen juttu!

Toivottavasti tämän pikkuruisen esittelyn perusteella halukkaat uskaltavat lähteä kokeilemaan Adsenseä. Tällä menetelmällä voi kyllä jotain tienata, jos sivuilla on paljon näyttöjä ja kävijöitä, ja mainokset sattuvat olemaan sellaisia enemmän tuottavia.

keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Blogikoulutukset: opiskele taitavaksi bloggaajaksi



Koska pidän tällaista tiedonmurublogia, tiedän, että todella moni siellä ruudun takana janoaa bloggaamiseen liittyvää informaatiota. Bloggareiden ympärillä pyörii iso bisnes ja heitä halutaan vauhdittaa yhä parempiin bloggaussuorituksiin tai heidän tiedonjanostaan halutaan hyötyä muuten. Tänään siis kurkistetaan blogikoulutusten ja muiden kinkereiden ihmeelliseen maailmaan!

Blogiportaaleilla on erinäisiä koulutustilaisuuksia bloggaajille. Esimerkiksi Blogiringin bloggaajia osallistui jokin aika sitten blogiklinikkaan, jossa opeteltiin kaikkea somesta hakukoneoptimointiin. Tämä tilaisuutta ei yritelty mitenkään peitellä, vaikka monet bloggaajat päättävätkin olla hiljaa vastaavista bloggaustaitojen kehittämispyrkimyksistään. Ihan kuin muutama Blogiringin blogi, jota seuraan sivusilmällä, olisi jotenkin aktivoitunut tuon tilaisuuden jälkeen. Ilmeisesti siitä oli hyötyä.

Aina tällaiset koulutustilaisuudet eivät ole luonteeltaan niin selkeitä: niissä saatetaan vaikkapa opetella ottamaan hyviä ruokakuvia jonkin elintarvikemerkin edustajan ohjeiden mukaan. Eli koulutustilaisuuksissa voidaan keskittyä täysin bloggaajien tietynlaisten taitojen kerryttämiseen tai sitten ne voivat olla osaksi mainostemppu jollekin kolmannelle taholle. Jos tästä jälkimmäisestä sponsoritapauksesta on kyse, niin silloin bloggarit yleensä kertovat blogissaankin, missä tilaisuudessa ovat olleet ja mitä siellä tehtiin kenenkin piikkiin.

Myös affiverkot (eli ne palvelut, joiden kautta bloggarit saavat sitä kuuluisaa rahaa lukijoiden ostoksista) järjestävät tilaisuuksia heidän palvelujaan käyttäville bloggareille. Esimerkiksi viime syksynä Tradetracker järjesti jonkin sortin blogiakatemioita, joissa opastettiin näissä hommissa eritasoisia bloggareita hyödyntämään kumppanuusmarkkinoinnin mahdollisuuksia paremmin. Tilaisuudet olivat muistaakseni ilmaisia ja osa niistä täyttyi hyvinkin nopsaan. 

Samaisilla affiverkoilla on tapana myös järjestää kaikenlaisia tilaisuuksia, joissa on pääaiheena "verkostoituminen ja uuden oppiminen" ilmaisen ruoan ja juoman siivittämänä. Näistä tilaisuuksista saamme usein lukea niihin osallistuneiden bloggareiden blogeista – onhan kyseessä yleensä prameahkot juhlat. Niistä voi ehkä jäädä käteen jotain uusia oppeja ja hyödyllistä tietoa krapulan lisäksi. Toisissa tilaisuuksissa taas voidaan treffata esimerkiksi mainostajia ja bloggari pääsee tekemään omia suunnitelmiaan mainostajien kanssa. Näistä harvemmin suoraan kerrotaan. Ihan ymmärrettävää, että osa tämmöisistä bogikinkereistä ei päädy blogeissa julkisuuteen asti, sillä eihän kaikkea muutakaan blogiin liittyvää taustatyötä kirjoiteta auki blogiin!

Portaalien ja mainosverkkojen lisäksi bloggareiden apureina hyörii kaikenmaailman kummisetiä, jotka avittavat osaa bloggareista mäessä. Harvemmin itse bloggarit näistä ääneen huutelevat eli kukaan ei halua paljastaa pyytäneensä tai ostaneensa konsultointia joltain alan konkarilta esimerkiksi blogin mainosasioiden suhteen. Onhan minultakin kyselty vaikka mitä ja aina luottamuksellisesti. 


Mutta entäs ne bloggarit, joilla ei ole ympärillään portaalin tai muun blogirinkulan verkostoa, joka auttaisi blogipulmissa tai järjestäisi mahdollisuuksia kehittyä erinäisillä bloggaamisen osa-alueilla? Sellainen bloggari on aika yksin. Onneksi hän osaa useimmiten myös etsiä tietoa oma-aloitteisesti, jos ensin kokee tarvitsevansa sitä tietoa jostain asiasta. Yksinäisten susien (mahdollinen) ongelma on kuitenkin se, että eivät he osaa etsiä tietoa sellaisista asioista, joiden he eivät tiedä olevan tärkeitä bloginsa kannalta. Otetaan vaikka hakukoneoptimointi. Suurin osa bloggareista, joille mitään tiedotustilaisuuksia asiasta ei järjestetä, elää täysin vailla käsitystä koko asiasta (ja kyllä, voit silti nukkua edelleen yösi rauhassa). Tämähän ei kylläkään voi olla ongelma sille kyseiselle henkilölle, joka ei edes tiedä ongelman olemassaoloa. Onpa syvällistä!

Onneksi näillä yksineläjilläkin näyttäisi olevan omat verkostonsa: apua ja vinkkejä osataan pyydellä toisilta bloggareilta ja sitä usein saadaankin. Suuri osa bloggareista avittaa toisia ihan ilmaiseksi, vaikka korvaustakin palveluksista voisi pyytää.  

Nyt siellä on turha olla sydän syrjällään sen takia, että itse on blogannut tuosta vaan lonkalta jotain ja vielä vasemmalla kädellä hutaisten. Sehän se juuri bloggaamisen hienoja puolia onkin: tätä voi tehdä kuka vaan, kunhan on kone, netti ja osaa kirjoittaa. Jälki on kaikilla sitten vähän erilaista. Osa kokee tarpeelliseksi treenata taitojaan kaikenlaisissa koulutuksissa ja toiset taas kokevat sellaisten olevan täysin epäolennaisia oman blogin kantilta. Jollekin se tärkein kehitysalue on vaikka hyvän tekstin kirjoittaminen, jolloin blogilla tienaamiseen liittyvät koulutustilaisuudet ovat täysin toissijaisia (vaikka tienestit mielessä oltaessa myös sen kirjoituksen tulisi olla hanskassa!). 

Hei sinä!
Nyt minua kiinnostaakin kuulla, oletko sinä ehkä osallistunut johonkin bloggareiden koulutustilaisuuteen? Saitko tilaisuudesta paljonkin irti? Haluaisitko osallistua sellaisiin? Viitsisitkö kertoa siitä ääneen blogissasi vai olisiko se isku imagollesi – etenkin, jos kyseessä on juuri tienestikoulutus? Olisitko valmis jopa maksamaan siitä, että joku jelppaisi sinua blogiin liittyvissä asioissa? 

Vaikka kuvissa vähän irvailenkin, niin minusta on periaatteessa hienoa, että bloggareille on alettu järjestää myös näitä koulutustilaisuuksia, vaikka en niissä itse käykään ja ihan kaikki niihin eivät kutsua saakaan.

Hei vielä!
Huhtikuun blogiksi olisi peruutuspaikka vapaana. Onko sinulla blogi, jonka haluaisit esitellä muille, laittaa blogisi muiden arvioitavaksi, tai haluaisitko kirjoittaa jostain aiheesta, joka ei ehkä omaan blogiisi sovi mutta tänne se kävisi? Jos kiinnostaa, laita mailia pinkbubbleblog at gmail.com



torstai 13. maaliskuuta 2014

Paljon lukijoita ja laadukas blogi: mahdoton yhtälö?

Onko blogin lukijamäärällä sinulle merkitystä? Olemme täällä opetelleet useampaan otteeseen erilaisia toimenpiteitä, joilla oman blogin lukijamäärää voi kasvattaa. Ei siis varmasti ole yllättävää, että lukijaluvuilla on ainakin minulle jotain merkitystä. Aika monille muillekin blogin seuraajamäärä on tärkeä juttu: näitä numeroita tuijottelevat niin bloggarit kuin blogien lukijatkin.

Lukijamäärää voidaan mitata ja arvioida monella tapaa. On eri blogilistauksia, joiden lukuja voidaan tuijotella. Facebookin, Instagramin, Twitterin ym. seuraajamäärät voivat kertoa jotain blogin suosiosta. Erityisen selkeitä mittareita ovat itse blogissa näkyvät lukijagadgetit ja tietenkin kommenttien määrä.

Lähestytään lukijamäärää ensin lukijan kantilta. Minulle jäi mieleen täällä muutamassa kommentissa esiin tullut seikka: jos blogilla on vähän lukijoita, se on jotenkin parempi kuin suuren lukijaluokan blogit. Parempi voi tarkoittaa vaikkapa aidompaa, mielenkiintoisempaa, hauskempaa tai mitä hyvänsä siihen nyt haluaa liittää. Pointti on, että näitä blogeja seuraa mieluummin kuin lukijamäärältään isompia blogeja.

Onko pieni seuraajapiiri sitten merkki laadukkaasta blogista? Mitä sinä ajattelet lukijana lukijamäärältään pienistä tai suurista blogeista?



Lukijana blogin lukijamäärä kiinnostaa minua kahdessa tilanteessa: jos blogilla on todella paljon lukijoita (puhutaan useista tuhansista) tai jos lukijoita on todella vähän ja blogi on ollut toiminnassa jo pidempään (esim. kaksi vuotta vanhalla blogilla on 12 lukijaa vaikka Bloggerin "käyttäjäraadissa"). Näissä tilanteissa minua kiinnostaa, mitä ihmettä bloggarit oikein ovat tehneet - hyvässä ja pahassa. Varsinaista luku- tai seuraajapäätöstä tehdessä tutustun totta kai blogin sisältöön tarkemmin, enkä lähde seuraamaan tai hylkäämään blogia pelkän lukijamäärän perusteella. Muissa tapauksissa tuijottelen ensisijaisesti sisältöä ja luvut saavat tosiaan olla mitä lystää. En näe lukijoiden määrän olevan oleellinen asia blogin "laadun" kannalta.

Bloggarina lukijamäärää katselee todennäköisesti hieman eri silmin, kuin lukijana. Monille blogin pitäjälle lukijamäärän kasvu on erittäin toivottavaa. Onhan oman työn tuloksia mukava esitellä monelle silmäparille, kun kerran julkista blogia on lähtenyt pitämään. Lukijamäärän ei tarvitse olla mikään tajunnan räjäyttävä, vaan melko pienikin ryhmä voi riittää. Paljon riippuu myös siitä, kuinka aktiivista porukkaa blogin ympärille on kerääntynyt. Vähäänkin voi olla hyvin tyytyväinen.

Pikkublogin pitäjä saattaa haaveilla suunnattomasta seuraajalaumasta mutta sitten kun niitä lukijoita ja muita kävijöitä alkaakin tosissaan ilmaantua blogin puolelle, homma alkaakin epäilyttää. Enää ei tunnukaan niin mukavalta kirjoitella aamupuuroista ja tulevaisuuden suunnitelmista, kun ruudun takana tuntuu olevan puoli Suomea. Sisällön kanssa alkaa himmailemaan. Tässä vaiheessa lukijamääräkriittinen kävijä toteaa tämän suositun blogin olevan aivotonta huttua ja siirtyy lukemaan jotain pienemmän piirin blogia.

Blogin lässähdys lukijamäärän nousun myötä ei tietenkään aina johdu siitä, että bloggari on vetänyt hädissään liinat kiinni. Hän saattaa olla hyvinkin innoissaan uusista seuraajistaan ja haluaa palvella tätä monenkirjavaa joukkoa parhaansa mukaan. Siinä vaiheessa hän tekee helposti sen virheen, että alkaa tuottamaan sellaista sisältöä, joka sopii kaikille lukijoille. Kaikille suunnatuilla jutuilla on vain se huono puoli, että ne eivät kiinnosta ketään: ne ovat hajuttomia ja mauttomia. Näinkin lukijamäärä voi siis lässäyttää blogin.

Toisille lukijamäärän kasvu ei aiheuta mitään estoja, vaan kirjoittelu jatkuu samaan tapaan kuin ennenkin. He ajattelevat lukijoiden määrästä, että mitä enemmän, sen parempi. Aina löytyy kuitenkin sellaisia kävijöitä, jotka tuomitsevat blogin pinnalliseksi ja turhanpäiväiseksi vain sen perusteella, että se näyttäisi olevan suosittu. Todellisuudessa blogi on saattanut olla aivan samanlainen silloin, kun sillä oli vain yksi lukija.



Oman blogin pikkuriikkinen lukijakunta saattaa olla arka paikka bloggarille. Jos on tullut blogattua jo vuosi tai pari ja lukijoita on siunaantunut muutama hassu kappale, tilanne voi olla turhauttava. Bloggaamiseen liittyvä hypetys antaa sellaisen kuvan, että tällä touhulla on mahdollista tienata miljoonia ja saada näkyvyyttä ihan käden käänteessä. Itseä vertaa helposti muihin ja ihmettelee, mitä blogin kanssa tekee väärin, kun kukaan ei tunnu olevan kiinnostunut. Tämänhän piti olla helppo nakki! Miksi jonkun toisen aamupuuropostaukset saavat tuhannet ihmiset liikkeelle mutta omaa postausta on käynyt lukemassa vain äiti, ja hänkin vain säälistä. Monille lukijoiden vähäinen määrä ja siitä aiheutuva turhautuminen saattavat olla se syy, miksi bloggaaminen lopetetaan tai aloitetaan kokonaan uusi blogi puhtaalta pöydältä.

Voiko suuri lukijalauma olla bloggarin mielestä myös kirous? Kaipa meiltä sellaisiakin bloggareita löytyy, jotka eivät ole ollenkaan innoissaan bloginsa saamasta huomiosta. Oletko sinä ehkä sellainen?


Omasta lukijamäärähistoriastani voisin kertoa sen verran, että Pink Bubblen lukijamäärä lähti kasvuun aikalailla yhtenä päivänä, kun blogia suositeltiin edesmenneessä Cava-blogissa. Yhtäkkisen yleisöryntäyksen jälkeen kasvu on ollut tasaisen tappavaa. Itse olen nyt huomannut, että oman blogini lukijamäärän suuruus on menettänyt merkityksensä tässä jossain vaiheessa. Ehkä vielä jossain parin sadan tienoilla jaksoin intoilla asiasta mutta nyt nämä numerot ovat minulle vähemmän merkityksellisiä. Totta kai niitä vilkuilen ja uudet lukijat ovat aina tervetulleita mutta en tee mitään tavoitteellisia suunnitelmia lukemien kasvattamisen suhteen. Jos lukijoita alkaisi yhtäkkiä kadota, huolestuisin ja kehittelisin varmasti toimenpiteitä uusien hankkimiseksi.

perjantai 7. maaliskuuta 2014

Parasta ikinä

Blogeissa on jotakin sellaista, mistä pidämme kovasti. Emmehän me niitä muuten lueskelisi päivät pitkät. Viehätysvoiman syitä on vaikea lähteä listaamaan mutta laitoinpa ylös joitakin seikkoja, jotka ilostuttavat minua blogeja lukiessani. Tämähän on siis jatkoa postaukselle "Nyt ärsyttää", jossa listasin omat blogiärsytykseni ja tekin kerroitte ahkerasti omianne. Luonnollisesti voisin listata tähän nyt kaikki ärsytysteni vastakohdat mutta sävelsin jotain ihan muuta.




Minut saa iloiseksi ainakin seuraavilla (pikku)seikoilla:

  • Bloggarin ja blogin esittely. Kun astun uuteen blogiin, haluan heti nähdä ainakin kirjoittajan nimen ja pienen tervetulotoivotuksen. Esittelyssä ei tarvitse olla mitään kattavaa bioa tai edes kuvaa mutta nimi ja muutama sananen kirjoittajalta merkitsevät paljon ainakin tälle lukijalle.Tulee heti sellainen olo, että olen ihan uutenakin lukijana tervetullut, minut on huomioitu ja tätä kirjoittaa joku oikea, sympaattinen ihminen.
  • Hymy. Hymyllä on jännä vaikutus: jos näen kuvia kovin hymyileväisestä ihmisestä, minunkin suupieleni alkavat kohota. Liputan siis sellaisten asukuvien puolesta, joissa muikistellaan. Moni kuvailee asukuvia vakavissaan ja siten myös vakavan näköisenä, sillä se on ilmeisesti merkki ammattimaisesta mallista ja kai siinä jotain taiteellistakin vivahdetta on. Ihan sama, hymyä huuleen!
  • Yksinkertaisuus. Tykkään, kun blogin ulkoasu on selkeä ja yksinkertainen. Sitä ei ehkä uskoisi, kun katselee mitä tutoriaaleja olen tänne kirjoitellut. Valkoinen tausta on ikisuosikkini ja ihan normaali fontti myös. Sivupalkit eivät saa olla ihan tyhjät mutta eivätpä ne saa olla myöskään täynnä kaikenlaista tavaraa, sillä silloin minulle tulee jotenkin kiireinen olo. Epäilen, olenko nyt missannut jotain ja varmasti löytänyt kaiken, mitä blogilla on tarjota, jos sivupalkissa on hirveästi ärsykkeitä (tämä siis blogissa, josta pidän). Todennäköisesti eksyn sivupalkissa olleiden houkuttimien myötä jonnekin muualle, ja pian ihmettelen mihin se blogi hävisi. Balanssia on vaikea löytää ulkoasun suhteen ja niin on myös vaikea sanoa, missä menee raja liian tyhjän ja liian täyden sivupalkin välillä.
  • Vertaistuki. Blogit ovat periaatteessa itselleni retoutumiskeino enkä ehdoin tahdoin halua lukea mitään valivali, elämäni on kauheaa -tekstejä. Mutta sitten jos bloggari kirjoittaa hieman perusaiheistaan poiketen jostain inhimillisestä ongelmastaan tai huolenaiheestaan, tulen iloiseksi. Kuulostaa hullulta tulla iloiseksi toisen ongelmista mutta tarkoitan lähinnä tätä: täydellisyyttä hipova bloggari onkin tavallinen kuolevainen, jolla on ehkä samoja ongelmia kuin minulla. Yleensä kommentitkin ovat kannustavia ja kaikilla tuntuu yhtäkkiä olevan sama probleema. Kukaan ei olekaan enää ongelmien kanssa yksin, vaan we can do it -joukkohenki on saavutettu!
  • Kurkistus menneisyyteen. Pidän paljon sellaisista postauksista, jossa bloggari esittelee entisaikojen itsensä. Siinä on jotain, jos uskaltaa laittaa likoon itsestään kuvia vuosien takaa. Nykyhetken kuvien arvostelu voi olla aika raakaa joskus, joten vanhojen kuvien julkistaminen on  riskaabelia touhua. Mutta minusta sellaisia postauksia on hauska lukea (tai siis kuvia katsella). 
  • Yllärisuosikki. Oudoin suosikkini on ehdottomasti leivonnaiset. Tai tarkemmin sanottuna kaikenlaisten kakkujen, keksien, pullien ja piirakoiden reseptit. En nyt meinaa ruokablogeja, vaan herkkuresepti ihan tavallisessa jokapaikanhöyläblogissa piristää kummasti päivääni. En todennäköisesti edes ala leipomaan ko. kakkusta, vaikka kova leipuri olenkin. Pidän vaan resepteistä noin ylipäänsä ja mitä suklaisempi, sen parempi. Leivos=jee!
No niin, nyt en pääse yli tuosta viimeisestä kohdasta. Ovatko kaupat vielä auki??

Sinun vuorosi kertoa!

maanantai 3. maaliskuuta 2014

Kuukauden blogi maaliskuu 2014: Asunto 46

Maaliskuun kuukauden blogissa kokeillaan taas jotain uutta, johon toivon teidän lukijoiden osallistuvan! Saan aina välillä täällä blogissa ja sähköpostilla sellaisia toiveita, joissa minua pyydetään antamaan palautetta kirjoittajan blogista. Olen postitse antanut muutamia vinkkejä kyselijöille mutta periaatteessa minun on kauhean vaikea lähteä antamaan mitään palautetta toisten blogitekeleistä. Minun mielipiteeni kun ovat vain minun mielipiteitäni eivätkä mitenkään ylivertaisia. Julkiseen palautteen antoon en ole lähtenyt - paitsi nyt. Ja tässä vaiheessa toivon teidänkin liittyvän mukaan.

Lilja vallan viehättävästä Asunto 46 -blogista kyseli hieman vinkkejä bloginsa pyörittämiseen. Hän kuvaili blogiaan suurin piirtein näin:
Blogini on sisustuspainotteinen lifestyleblogi, jossa sisutetaan pientä vuokra-asuntoa ja samalla säästellään rahaa omaan asuntoon. Olen pyrkinyt rajaamaan alueeni mahdollisimman tarkkaan. En kirjoittele oikein muusta aiheesta. Muodista ja säästämisestä saattaa tulla jokinen postaus silloin tällöin...
Sovimme, että sananvaihdostamme tulee maaliskuun blogi -postaus. Homma toimii siis näin: olisi mukavaa, jos tutustuisit Asunto 46 -blogiin ja tulisit tänne takaisin antamaan palautetta. Palaute saa olla tietenkin positiivista mutta kehitysehdotukset ovat yhtälailla tervetulleita, sillä ne auttavat eteenpäin.



Tässä minun vinkkejä Asunto 46 -blogille (kirjoitin ne jo helmikuun puolivälin paikkeilla):

Kuvat olivatkin suurimmaksi osaksi isoja, selkeitä ja hyvin sommiteltuja. Sama linja on varmaan ihan ehdoton, sillä sisustuspainotteisessa blogissa visuaalisuus on niin tärkeässä osassa. Kirjoittajalle on selkeästi silmää sisustuksen suhteen, joten blogin aihe on hyvin valittu! Kaikista kuvista ei millään saa samankokoisia, joten kollaasitkin ovat välillä hyvä vaihtoehto.

Teksti kannattaa tsekata lopuksi läpi kirjoitusvirheiden varalta tai kirjoittaa esim. Wordissa, jotta mokat voi eliminoida. Yksikin virhe ärsyttää joitain lukijoita suunnattomasti.


Oman naaman puuttuminen ei mielestäni ole mikään varsinainen puute, jos sisältö on muuten kiinnostava. Eli sellaisia "tänään tein tätä ja minulle kuuluu nyt tätä" -postauksia kannattaa välttää ainakin blogin alkuvaiheessa. Lukija ei tunne kirjoittajaa oikeastaan yhtään ja on tuskin kiinnostunut tämän tuntemattoman ihmisen kuulumisista.

Tuohon edelliseen kohtaan viitaten sanoisin, että kannattaa pitää pääpaino lukijan kannalta informatiivisissa ja mielenkiintoisissa jutuissa. Blogissa olikin todella hyvin erilaisia teemoja postauksissa, eli yhdessä postauksessa keskityttiin aina yhteen aiheeseen. Se on hyvä tapa ja siinä voi paneutua vähän syvällisemmin yhteen asiaan. Mieluummin sitten postaa vähän harvemmin ja paremmalla sisällöllä. Ammattibloggaajilta saa sellaisen hämäävän kuvan, että juttuja pitäisi julkaista lähes päivittäin.


Ainakin yksi raha-aiheinen postaus oli herättänyt paljon keskustelua, eli siitä kannattaa ehkä kirjoittaa lisää. Siinä olisikin hyvä yhdistelmä: hieno sisustus + säästäminen! Ei kannata väkisin lähteä mukaan siihen yleiseen lifestylemuottiin, jos se ei omalta tunnu. Blogi ei huku joukkoon niin helpolla, kun pitää oman linjan ja se houkuttelee aiheesta kiinnostunutta väkeä (hitaasti mutta varmasti). Blogiin voisi keksiä vaikkapa joitain tietyin väliajoin toistuvia teemapostauksia. Kun kirjoittaja itse ei ole ns. blogin houkuttimena ainakaan vielä, niin lukijoille voi tarjota syyn palata esimerkiksi DIY-ohjeilla. Myös "Sisustustyylin löytäminen" -postaus oli minusta lukijan näkökulmasta todella hyödyllinen ja mielenkiintoinen.


En kauheasti ole lukenut sisustusblogeja mutta voisin olettaa, että kun esitellään kaikkea ihanaa mitä itsellä on tai muuten jaetaan sisustusinspiraatiota, niin vaikutteita ottavat lukijat saattavat itsekin haluta näitä esiteltyjä tuotteita. Blogissa olikin muutama kollaasi tuotelinkkeineen. Jottei kollaaseista kuitenkaan tulisi sellaista kovin irrallista ja "turhaa" blogin täytettä, yhdistäisin ne ehkä toisiin postauksiin: esimerkiksi kun yhdessä jutussa kirjoittaja on esitellyt kotiaan, niin pian hän voisi julkaista kollaasiin tuotelinkkeineen samoista tai samanlaisista tavaroista kuin hänellä kotona on, jotta lukija voi halutessaan päästä osalliseksi tästä sisustuksesta. Tai sitten niistä kollaaseista voisi kertoa muuten hieman enemmän: esim. miten niiden tuotteita voi hyödyntää sisustuksessa ja/tai lisäisin juttuun esim. Pinterestistä inspiraatiokuvia, joista löytyy samoja elementtejä kuin kollaaseista. Postauksia, joissa on pelkästään kuvakollaasi linkkeineen ja maininta siitä, kuinka ihania kollaasin tuotteet ovat, kannattaa vältellä.

Lopuksi kehoitin vain ahkerasti kommentoimaan muihin sisustusblogeihin. Sieltä saattaa eksyä muutama jo aiheesta kiinnostunut lukija paikalle profiilin tai blogin linkin kautta.

Siinäpä minun sanottavani. Nyt olisi mukavaa kuulla teidän hyviä vinkkejä!


Kuvat: Asunto 46