perjantai 27. kesäkuuta 2014

Elämä osana blogia

Onko sinulle käynyt koskaan niin, että olet alkanut elää blogiasi varten? Et tee oikeastaan mitään arjesta poikkeavaa ilman, että mietit millaisen jutun siitä saisi blogiisi. Suunnittelet jo etukäteen minkälaisia kuvia aiot ottaa mistäkin kohteesta. Myös ne arkiset asiat saattavat hoitua blogilinssin läpi: puntaroit kaupassa kahden jugurttipurkin välillä ja mietit, kumpi näyttäisikään paremmalta blogisi aamupalapostauksessa. Et tee oikeastaan mitään ilman, että jossain takaraivossasi kolkuttelee blogisi.

Blogi voi vaikuttaa elämääsi monella tavalla: sillä on sormensa pelissä ostoksissasi, valinnoissasi, pukeutumisessasi, suunnitelmissasi, syömisissäsi, jne. jne. Aina blogin maailmasivalloitusta ei edes huomaa. Jos epäilet, että olet antanut sille liikaa valtaa, mieti asioita seuraavalla kaavalla: tekisinkö näin, jos minulla ei olisi blogia?



Kukaan tuskin myöntää tekevänsä esimerkiksi ostoksia puhtaasti siltä pohjalta, että ne näyttävät hyvältä blogissa ja että niistä saa hyvän jutun aikaiseksi. Sellaisen myöntäminen on varmasti vaikeaa. Osa ostoksista tehdään kuitenkin aivan varmasti tältä pohjalta. Ei se mene niin, että muotiblogia pitävä naishenkilö kiertelee alennusmyynneissä ja vasta kotona ostoskasseja purkaessaan muistaa bloginsa olemassa olon ja hihkaisee: "Kappas! Voisinpa tehdä jutun näistä alelegginsseistä! Kas kun ei tullut aikaisemmin mieleen!".

Kyseisestä blogitaktikoinnista ei ole mitään haittaa niin kauan, kun se ei ole elämää eteenpäin vievä voima, joka ei tunnu sinusta itsestäsi hyvältä. Tämä taktikointi ikään kuin kuuluu bloggaamisen luonteeseen mutta joskus se voi ottaa ylivallan.

Blogi ei tunkeudu ainoastaan ostoskäyttäytymiseen, vaan se valtaa alaa myös muualta elämästä. Se voi vaikuttaa siihen, mihin lähdet lomalle, mihin menet opiskelemaan, missä menet naimisiin, jne. jne. Nämä eivät ole niin kepeitä aiheita kuin ostosten tekeminen, joten tässä kohtaa varmaan todella harva myöntää, että blogilla on ollut sananvaltaa näissä asioissa.

Blogi ei vaikuta vain valintoihin, vaan itse tilanteessa elämiseen ja niiden kokemiseen. Sanotaan vaikka, että valitsit kesälomakohteesi sillä perusteella, että Kroatian rannat näyttävät blogissa paremmilta ja antavat sinusta paremman kuvan kuin Kalajoen hiekat. Olet kuitenkin aina halunnut sinne Kalajoelle mutta nyt on niin muodikasta mennä sinne Kroatiaan. Kun olet karauttanut sinne lomapaikalle, blogisi ei vieläkään jätä sinua rauhaan. Näet ja koet kaiken niin, että mietit miltä ne näyttäisivät ja kuulostaisivat blogissasi. Rantaravintolassa syöt ja samalla räpsit kuvia blogiasi varten (ja uskottelet itsellesi ottavasi niitä ihan itseäsi ja lomasta tehtävää kuvakirjaa varten). Kirjoitat ylös myös ravintolan nimen ja osoitteen, että voit suositella sitä blogissasi. Blogisi siipeilee reissussa mukana koko ajan.


Blogi saattaa ottaa helpommin ylivallan, jos kirjoittelee sellaista blogia, jossa kuvataan elämän koko kirjoa ilman minkäänlaisia raja-aitoja aiheiden suhteen. Lähes kaikki tekemiset on siis mahdollista laittaa myös blogiin ja silloin omia tekemisiään useimmiten ajatteleekin myös bloggauksen näkökulmasta. Jos elämän pyöriminen blogin ympärillä alkaa muodostua jo ongelmaksi tai luulet mahdollisesti tulevaisuudessa kehittävän siitä ongelman, blogin aihepiirin rajaus voi olla avuksi. Tee itsellesi selväksi, mistä jutuista kirjoitat blogiisi ja mitkä siitä jäävät ulkopuolelle. Linjaa ei tarvitse kuuluttaa kaikille, eikä poissuljettujen aiheiden tarvitse olla mitään syvällisiä ja henkilökohtaisia. Rajaus voi olla vaikka niin yksinkertainen, että et enää kuvaile syömisiäsi ja lavertele jääkaappinne sisällöstä blogisi puolella. Silloin saat keskittyä syömiseen kaikissa sen olomuodoissa ilman pohdintaa siitä, mitä blogisikin tästä ajattelee.

Päällekäyvän blogin voi laittaa ruotuun myös pitämällä pienen blogiloman. Etäisyyden ottaminen koko blogitouhuun voi olla ihan tervettä aina silloin tällöin. Tietysti taukoilun kääntöpuolena on se, että lukijasi katoavat paremmille apajille. Mutta tuskinpa se on yhtä kohtalokasta, kuin blogin kuristusotteessa oleminen.

Yhdessä tilanteessa blogin etusijalle laittamiselle naureskellaan: oletko nähnyt kuvia bloggareista, jotka kuvaavat ensin kaikki ruoat ennen kuin pääsevät itse syömään niitä? Viimeksi tänään näin yhden kuvan suomalaisesta bloggarista, joka zoomaili lautasensa ennen kuin kävi sen sisältöön käsiksi. Vaikka olisi kuinka nälkä, blogin etu menee edelle! Aina vastaavalla toiminnalle ei kuitenkaan voi naureskella. Jossain vaiheessa tällaista bloggaamiselle elämistä ei enää jaksa, ja sen hetken tietää vain bloggari itse. Onneksi tunne on varmasti vain hetkellistä.


Miten on sinun kohdallasi? Oletko huomannut, että olet joissain tilanteissa ajattelut blogiasi ensin ja vasta sitten itseäsi? Oletko tehnyt joitain asioita vain sen takia, että ne sopivat blogiisi? Kerro vain, täällä ei tuomita!

Itselläni ei vastaavaa ongelmaa ole, sillä blogini on aiheeltaan varsin rajattu. Voin huidella alennusmyynneissä ja lomamatkoilla ihan vapaasti vailla mietteitä siitä, miltä tämäkin hame tai tämäkin maisema näyttäisi blogissani. Mietin kuitenkin usein sitä, että näin asiat varmaan on monien kohdalla. Tai oikeastaan muistan itsekin, kun joskus aikoinaan pidin jonkinlaista lifestyleblogia, että saatoin miettiä ostoksiani blogin kautta. En koskaan ostanut mitään vain blogia varten (ainakaan tietoisesti) mutta kävin lähes kaikki ostokseni läpi ja mietin, voisiko tästä tehdä postauksen...


Kuva 1 Mike Licht, NotionsCapital.com / Foter /(CC BY 2.0)
Kuva 2 Mike Licht, NotionsCapital.com / Foter /(CC BY 2.0)
Kuva 3 Mike Licht, NotionsCapital.com / Foter /(CC BY 2.0)

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Tarvitsetko koodia?


Minulta on useampaan otteeseen nyt kyselty, voisinko tehdä jutun hyvistä ja blogeissa yleisesti käytetyistä koodeista. Olen sanonut muistaakseni, että no joo. Oikeasti minulla ei kyllä ole mitään pankkia tämmöisistä "luottokoodeista". Katsokaas, laitan koodin tai CSS:n vain silloin, kun minulla on jokin polttava tarve sille. En siis ala huvikseni tai pelkästä muokkaamisen ilosta koodailemaan blogissani. Enkä suosittele sitä hirveästi muillekaan. Jos blogin koodiin tekee paljon muutoksia, jossain vaiheessa koko korttitalo voi kaatua: olet ehkä muokannut tai poistanut jotain tärkeää, etkä muista enää mitä. Lisäksi sinulla ei tietenkään ole varmuuskopiota blogistasi. Siinä vaiheessa vuosien päivän asut voivat kadota tuhkana tuuleen.

Toinen juttu, mitä kyseltiin, oli postauksissa käytettävät yleiset html:t. En oikein keksi, mitä html:ää postausta varten tarvitsisi. Mielestäni tekstin tulisi olla mahdollisimman helposti luettavissa, ja kaikenlainen ylimääräinen kikkailu koodin kanssa tekstin muokkaamiseksi tekee yleensä enemmän hallaa kuin hyötyä. Bloggerissa saa vielä tehtyä napin painalluksella kaikenlaisia muokkauksia tekstiin postauskentän yläreunasta. Sellaisen muokkauksen kohdalla, joka ei ylärivin napeista onnistu, kannattaa kysyä itseltään, onko tämä tosiaan tarpeellista.


Teksin muokkailun sijasta olen tehnyt yhden jutun kuvien asettelusta postauksessa. Siinä laitetaan kuvat vierekkäin. Toisessa jutussa poistetaan kuvista kehykset. Niissä laitetaan sitä koodia. Lisäksi monissa ohjeissani on laitettu jokin pieni koodinpätkä, jotta kokonaisuus saadaan nätisti pakettiin.


Bloggerissahan koodeja voi tunkea pääasiassa kolmeen eri paikkaan:
1. Postauksen HTML-puolelle
2. Koko blogin koodiin (Malli -> Muokkaa HTML-koodia
3. Ja CSS-boksiin (Malli -> Mukauta -> Lisäasetukset -> Lisää CSS)

Postauksen html-puolelle laitettu koodi vaikuttaa vain kyseisiin postaukseen, mutta 2. ja 3. kohdan koodien muokkailu vaikuttaa jo koko blogin olemukseen.Tämä on hyvä pitää mielessä, kun lähtee muokkailemaan.


Koska minullakaan ei ole mitään top-listaa koodeista ja tarpeesi koodille voi olla milloin mikä sattuu, kannattaa suunnata aina johonkin html-tietopankkiin. Sellaisissa minäkin surffailen, kun minulta kysytään jotain koodia, millä saisi sitä ja tätä. Ei minulla ole yleensä etukäteen tietoja mistään toimivista koodeista, vaan etsin niitä siinä kuin muutkin. Koodivinkkien antamisessa on se ongelma, että aina ei voi olla satavarma koodin toimivuudesta. Siihen kun vaikuttaa jo blogissa oleva koodi. Lisäksi Bloggerissa kaikki voi mennä hieman toisin, kuin vaikka Wordpressissä. Netti on myös pullollaan kaikenlaisia koodiohjeita blogeille, joilla saa yksinkertaisia tai monimutkaisiakin muutoksia aikaan.

Ehkä kuitenkin parempi ensin paikantaa blogissa se tarve muutokselle ja sitten etsiä siihen sopiva koodi, kuin että menet koodipankkiin, löydät kaikenlaisia mahdollisuuksia, ja käytät niitä kaikkia blogissasi siitä ilosta, että se on mahdollista.

Koodeja voi etsiä netistä mitä erilaisimmillla aiheeseen liittyvillä hakusanoilla (yleensä englanniksi hakiessa tuloksia saa paremmin). Minä huomaan päätyväni usein tälle sivulle: w3schools.com. Sieltä löytyy ihan hirveästi kaikkea, niin html:ää kuin CSS:kin. Moni teistä on löytänyt jo suomalaisenkin Koodikielellä-blogin, jossa on vino pino hyviä ohjeita, joista varmaan pitäisitte.

Jos et itse ole kovin näppärä koodien kanssa etkä osaa niitä pahemmin käyttää, saatat luulla jääväsi jostain paitsi. Oikeasti selviät ihan hyvin ilman mitään koodeja Bloggerin kanssa. Sehän on tehty niin helpoksi ja vaivattomaksi blogialustaksi, että koodailun voi periaatteessa unohtaa ihan kokonaan. Älä siis ota paineita siitä, että et tule toimeen koodin kanssa!



Kuva Noah Sussman / Foter /(CC BY 2.0)

sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Miten hinnoittelet blogisi?

Bloggareille tulee mainostajilta kaikenlaisia yteistyöehdotuksia: saatetaan tarjota jotain tuotetta ilmaiseksi juttua vastaan, jonkin jutun kirjoittamisesta maksettaisiin rahaa, tai mainosbannerin laittamisesta sivuille tarjotaan korvausta, ym. ym. Yleensä näitä kaikki ehdotuksia yhdistää yksi asia: varsinaisista summista ei puhuta mitään, vaan hintojen heittely jätetään bloggarin harteille. Ja sehän tekee hommasta vaikeaa, jos aikaisempaa kokemusta ei ole.

Minulta kysytään sähköpostilla aika usein neuvoa siihen, mitä vastata kaikenlaisiin bloggarille tuleviin yhteistyökyselyihin, ja yleensä ongelmia tuottaa juuri tuo itsensä hinnoittelu. Minulla ei ole mitään vedenpitäviä ohjeita, joilla yhteistyökuviot voi hoitaa menestyksekkäästi joka tilanteessa ja mitä summia millainenkin blogi voi panoksestaan pyytää. Summat elävät aina blogin ja mainostajan mukaan. En edes halua alkaa neuvomaan, mitä sanoa milloinkin, sillä homma voi mennä pipariksi sanomisieni vuoksi.

Koska omia päätöksiä ja arvioita on helpompi tehdä, kun tietään vähän mitä muut tekevät vastaavassa tilanteessa, pyytäisinkin teitä jakamaan kokemuksia omista yhteistyökuvioistanne hinnoittelun osalta. Aihe on todennäköisesti melko salainen mutta olisi mukava kuulla edes muutamia kokemuksia. Mitään sentilleen tarkkoja summia ei luonnollisesti tarvitse jakaa. 


Olen huomannut, että monien on todella vaikea pyytää mitään rahaa vastineeksi omasta vaivannäöstä ja mainostilan antamisesta. Etenkin sellaisten suht pidettyjen muttei megasuosittujen blogien kirjoittajat ovat sormi suussa näiden juttujen kanssa. Oma blogi tuntuu niin pieneltä jättimenestyjiin verrattuna, joten yhteistyöehdotuksen saaminen vaikuttaa ehkä ihmeeltä. Sitä ei kehtaa pyytää suuria (tai mitään) summia, sillä epävarmuus oman blogin lukijamäärän riittävyydestä kalvaa. Hintojen lateleminen on vaikeaa myös siksi, että hauras yhteistyöyhteys saattaa katketa heti alkuun väärien euromäärien takia. Tai näin sitä ainakin luulee.

Moni hätäpäissään lähtee hommiin myös ihan ilmaiseksi, koska ovat niin otettuja blogin saamasta huomiosta mutta toisaalta vaatimattomuudessaan eivät kehtaa määritellä itselleen hintaa. Jotkut mainostajat myös olettavat löytävänsä helpolla näitä ilmaisia bloggareita, joten hintoja ei heitetä tiskiin senkään takia heti ensimmäisessä kirjeessä tai ehkä koskaan. Onhan se tietenkin mainostajan kannalta hyvä kokeilla ensin kepillä jäätä, jos kyseessä olisikin ihan mielellään korvauksetta kirjoitteleva bloggari. Turha sitä on maksaa, jos ilmaiseksikin saisi!

Monasti mainostajan on itsekin vaikea määritellä mitään sopivaa hintaa, jota ehdottaa bloggarille. He saattavat olla aivan yhtä hukassa! Siksikin hinnoittelu jää usein bloggarin harteille.

Jos yhteistyökuvio kiinnostaa sinua mutta se ei ole sellainen, jossa roikkuisit kynsin ja hampain kiinni, tarjoa rohkeasti haluamaasi summaa vastineeksi jutusta. Jos homma menee pipariksi liian suuren palkkioehdotuksesi vuoksi, niin älä itke. Sellainen taho, joka ei osaa neuvotella, ei ole ehkä se paras yhteistyökumppani. Ja kun kerran kyseessä ei ole se maailman siistein yhteistyöjuttu, niin homman kariutuminen ei ole niin suuri menetys. Uusia ja parempia on varmasti luvassa.

Esimerkiksi mainosbannereista on kyselty paljon. Mitä sellaisen laittamisesta blogiin voisi pyytää? Esimerkiksi yksi tapa, millä bannerimainonta hinnoitellaan on X€ per 1000 mainoksen näyttöä. X voi olla senttejä tai euro, pari. Tähänkään ei ole mitään kiveenhakattua ohjetta ja totta kai blogin koko ja menestys määrävät tässä.


Jutun kirjoittamisesta voi saada muutamasta kymmenestä eurosta muutamaan sataan euroon. Vastineeksi voi saada myös vaikkapa lahkakortteja itselle ja/tai lukijoille. Jälleen kerran, blogilla on merkitystä tässä.

Ehdotan myös usein kyselijöille, että heidän tulisi yrittää selvittää jotenkin ovelasti, millainen budjetti mainostajalla mahtaa olla näissä hommissa. Näkyykö heidän tuotteistaan, palveluistaan tai mikä ikinä onkaan kyseessä paljon juttuja muualla? Vaikuttaako yritys sellaiselta, että sillä on muutakin kuin velkaa? Jokin täysin tuntematon mainostaja, jolla ei ole nettisivujakaan ja jonka mainoksia et ole koskaan missään nähnyt, ei ehkä kuluta satoja euroja johonkin bloggarin voiteluun. Mutta mistäs niistä koskaan tietää.

Minulle on käynyt myös kaikenlaista hinnoittelun kanssa: pari sataa ikuisesta etusivun jutusta aiheutti jäätävän hiljaisuuden ja toisella kertaa mainostajan mielestä satanen pikkujutusta oli todella vähän. Hän olisi maksanut enemmänkin, jos olisin tajunnut pyytää. Nämä esimerkit eivät siis koske Pink Bubblea, vaan aivan toisia sivustoja.

Eli olisin kiitollinen, ja varmaan todella moni muukin olisi, jos jakaisitte kokemuksianne hinnoittelusta!


Kuva 1.aranjuez1404 Foter (CC BY-NC-ND 2.0)
Kuva 2.alf.melin Foter (CC BY-SA 2.0)

tiistai 10. kesäkuuta 2014

Blogin värit kartalle

Visuaalinen ilme on kovassa kurssissa blogeissa. Kuvat eivät ole ainoita silmiin pistäviä elementtejä, vaan blogin ulkoasuun vaikuttavat oleellisesti myös kaikenlaiset fontit, sivupalkissa sekä postauksissa näkyvät muut kuvat ja kirjoitukset, sekä tietenkin värit. Joillekin blogin ulkonäön rukkaus on lempiharrastus, toiset eivät taas välitä lookista tuon taivaallista. Ajattelin kuitenkin jakaa teidän kanssanne hyvän idean, jonka sain eräästä webinaarista, jota äskettäin katselin. Siinä neuvottiin, miten omalle brändille (=blogille) saa yhtenäisen ja ammattimaisen ulkoasun suht helpolla.

Salainen ase, jolla ulkonäköasiat pysyvät kuosissa, on blogin värikartta.



Miksi  värikartta?
Kovin kirjava ulkoasu on tietenkin persoonallinen mutta se voi myös olla rasite lukijan silmille ja keskittymiskyvylle. Jos sinulla on selkeä ulkoasu, sivuillasi viihdytään ja se ehkä muistetaankin paremmin. Lisäksi kaikki muu kuin minimalistinen ulkoasu on nykyään vähän amatööriä, valitettavasti.

Omalle blogille kannattaa siis valita oma värimaailmansa, jota hyödynnetään niin teksteissä kuin kuvissakin. Värejä kannattaa valita noin yhdestä kolmeen. Tähän värien joukkoon ei kannata laskea mustaa ja valkoista, sillä ne ovat blogissa lähes joka tapauksessa leipätekstin ja taustan väreinä(ja niitä ei kannata muuttaa muuksi!). Näitä muita valitsemiasi värejä käytetään sitten esimerkiksi linkkien ja otsikoiden väreinä, sekä esimerkiksi sivupalkissa ja kuvissa näkyvissä teksteissä, ja ihan kaikkialla blogin jutuissa. Kaikkia valittuja värejä ei tarvitse käyttää yhtä paljon, vaan yksi väri voi dominoida ja toinen (tai pari muuta) vilahdella aina siellä täällä tarpeen mukaan.

Esimerkiksi jos tekisin nämä seurantapainikkeet blogiini, käyttäisin niissä systemaattisesti vaikkapa kahta blogini värikartan väriä. En siis lähtisi sooloilemaan ja värittämään kuvia muilla lempiväreilläni, sillä muutoin käsissäni olisi taas sateenkaari. Käyttäisin myös yhtä tiettyä fonttia, jonka olisin valinnut blogini muita tekstejä kuin leipätekstiä varten.

Vaikka kivat värit voi valita silmämääräisesti, täysin oikean sävyn löytäminen joka kerta on hankalaa. Lisäksi jos et ole päättänyt, mitä värejä blogissasi käytät, lähdet helposti hakoiteille ja värittelet millä sattuu, minne sattuu.

Tähän väliin voisin huomioida, että olen itse laiminlyönyt aika hyvin tämän blogin visuaalisen ilmeen kehittämisen, ja vaikka täällä on kaikki suht pinkkiä, sävy ei todellakaan ole aina sama. Lisäksi kuvissa vilahtelee sataa eri fonttia. Ehkä lipsun näin, koska tämä on harrastus, mutta olen näissä hommissa suht tarkka muissa työprojekteissani. Teinkin muita hommia varten tuollaisen värikartan (moodboardiksi sitä kai kutsutaan), ja se on helpottanut todella paljon esimerkiksi väkertelyä sellaisten kuvien kanssa, joihin tulee myös tekstiä.

Näin se tehdään!
Jotta valitsisit aina juuri oikeat värit, ne kannattaa laittaa johonkin muistiin. Tätä varten siis teemme sen värikartan. Oman kartan voi tehdä kätevästi vaikka Picmonkeyllä. Valitset jonkinlaisen suorakulmion pohjaksi (etusivulta Design ja jokin pohja) ja liität sen päälle niin monta suorakulmiota, kuin sinulle on värejä valittuna blogiasi varten.


Värität suorakulmiot valitsemiesi värien mukaan. Kirjoita värien numerot ylös johonkin. Numero löytyy sieltä värikentän oikeasta yläkulmasta. (Sillä ei muuten ole mitään väliä, teetkö suorakulmion muotoisen värikartan, vai vaikka neliön, jonka sisällä on erivärisiä palloja, tai mitä ikinä keksit!)




Tarvitset blogillesi ehkä myös fontin, jota käytät muualla kuin tekstissä. Nythän kun on päässyt käymään niin, että kaikenlaiset tekstit esimerkiksi asukuvissa ovat suuressa huudossa. Sen tekstin olisi myös hyvä olla aina samalla fontilla kirjoitettu lähes poikkeuksetta. Jos ajattelit tarvitsevasi yhden kivan fontin, valitse se nyt. Picmonkeystä löytyy paljon, mistä valita. Fonttia valitessa on hyvä huomioida, että samaa fonttia ei ehkä löydy muualta kuin Picmonkeystä. Eli jos esimerkiksi haluat runoilla asukuviisi jotain jatkossa äsken valitsemallasi fontilla, varaudu muokkaamaan niitä jatkossa Picmonkeyssä.



Sitten kirjoitat tuolla fontilla äsken ylös laittamasi värien numerot oikeille kohdille kuvaasi (eli oikeiden värien kohdille). Myös fontin nimi tulee kirjoittaa ylös, jotta löydät sen helposti seuraavalla kerralla. Jos et tarvitse mitään tiettyä fonttia, kirjoita millä haluat, mutta tärkeintä on, että kuvasta löytyy värien numerot. Sitten värikarttasi on valmis!

Siinä se on!

Tuon värikartan avulla et enää koskaan joudu etsimään sopivaa sävyä hakuammunalla. Sinulla on kaikki kätevästi ylhäällä. Jos esimerkiksi haluat muuttaa blogisi linkit vastaamaan uunituoreen värikarttasi maailmaa, se onnistuu vain kirjoittamalla vastaava numero Bloggerin ko. asetuksiin. Esimerkiksi menemällä Bloggerin hallintapaneelissa Malli -> Mukauta -> Lisäasetukset -> Linkit saat esiin linkkien nykyisen värin. Sitten vaan naputtelet nuo värikartan tiedot haluamiisi kohtiin # -merkin perään. Kas näin:


Vinkki värimaailman löytämiseksi
Jos et millään keksi, mitkä värit olisivat kivat blogiasi varten, webinaarissa neuvottiin selailemaan kuvia ja ottamaan malliksi sellaisen kuvan, joka väreiltään miellyttää silmääsi. Sitten vain etsit Picmonkeystä yllä esiteltyyn tyyliin vastaavat pari, kolme väriä kuvaa apuna käyttäen.

Noin! Ja eikun askartelemaan, jos tämä on yhtään sinun juttusi. Ei haittaa, vaikka blogisi olisi vähän varttuneempi tapaus, sillä koskaan ei ole liian myöhäistä tehdä pieniä muokkauksia.

torstai 5. kesäkuuta 2014

Mainosvinkki: 4 ehdotusta ja vinkkejä yhteistyötahojen löytämiseksi

En olekaan yli puoleen vuoteen ilahduttanut teitä mainosvinkki-postauksella! Tässä niitä vinkkejä nyt taas olisi. Homman nimihän on siis se, että olen listannut tähän muutamia verkkokauppoja, jotka muistavat bloggareita alennuksilla tai ovat muuten kiinnostuneita yhteistöistä blogien kanssa. Sinun blogisi ei tarvitse olla supersuosittu, jotta voit harjoittaa yhteistyötä kauppojen kanssa, jos siihen vain on mielenkiintoa.


beConfident: hymyilyttävää yhteistyötä
Hampaidenvalkaisu kotioloissa on yksi ikuisuustuotteista, joita myydään netissä. Ja paljon myydäänkin. beconfiDent haluaa kuulla bloggaajista, jotka ovat kiinnostuneita valkoisista legoista. Kynnys lähettää sähköpostia ja kertoa omasta mielenkiinnosta on tehty mahdollisimman pieneksi, sillä mitään kummempia ehtoja blogin koosta tms. ei ladella. Katso lisää tästä.

Nabby: itkettävää yhteistyötä
Nabby ei suinkaan siis tarjoa jotenkin huonolaatuista yhteistyötä, vaan itkut ovat peräisin Nabbyn hienosta itkuhälyttimestä. Siellä ollaan kiinnostuneita niistä bloggareista, jotka ajattelavat lukijoidensa olevan kiinnostuneita tuotteesta. Eli jos teillä ja lukijoillasi itkeskellään, kurkkaa tänne.

Woodpark: lahjakasta yhteistyötä 
Woodparkissa myydään lahja-, koriste- ja muita sisustusesineitä vähän joka lähtöön. Löytyypä sieltä kalusteet nukkekotiinkin. Bloggareille olisi luvassa -15% alennus ja mahdollisesti muunkilaista yhteistyötä. Bloginsa saa vielä listalle verkkokauppan sivuille. Aloita lähestyminen täältä.

Johtoi: sähköistä yhteistyötä
Johtoi on hieman erikoisempi kauppa: sieltä saa mm. iloisen värisiä jatkojohtoja. Kuulostaa tylsältä mutta kuvittelepa elämää ilman jatkojohtoja! Tämä yhteistyö saattaisi monissa blogeissa tulla lukijoille ihan puskista mutta välillä voi revitellä ja yllättää. Bloggaamalla saat -10% alennuksen tai voit ehdottaa myös toisenlaista yhteistyökuviota täällä.

Nämä kaupat pääsivät tällä kertaa mainosvinkki-listaukseen. Arvaatko, millä tavalla ne siihen pääsivät? Itsehän en siis mitään yhteistyötä näiden kanssa tee, joten siitä ei ole kyse. Löysin kaupat yksinkertaisesti googlaamalla "Oletko bloggaaja?". Tuota fraasia moni verkkokauppa käyttää yhteistyösivuillaan. Voit siis etsiä potentiaalisia yhteistyötahoja mm. tällä tavalla.

Ja vaikka kauppa ei mitenkään ilmaisisi sivuillaan mielenkiintoaan bloggareita kohtaan, useimmat ovat kuitenkin valmiita hedelmälliseen yhteistyöhön. Lähesty siis kauppoja rohkeasti, jos tälläinen peli kiinnostaa! Ennen toiveikasta mailailua kannattaa miettiä, miten ko. verkkokauppa hyötyisi yhteistyöstä blogisi kanssa. Kannattaa kertoa mietintösi tulos myös verkkokaupalle. Oman blogin esittely on myös tarpeen ja useasti myös kävijämääristä ja lukijoiden laadusta halutaan kuulla jotain. Ihan pelkällä "Minulla on blogi. Haluan teiltä tuon tuotteen ja alennusta tuosta toisesta. Kerron tästä blogissani." -tyylinen lähestymistapa ei varmasti saa vastakaikua. Yhteistyössähän on kyse siitä, että molemmat tahot hyötyvät touhusta. Se ei ole vain sitä, että sinä saat tavaraa halvalla tai ilmaiseksi.

Jos vastausta tiedusteluusi ei kuulu, lähesty jonkin ajan kuluttua kauppaa uudestaan. Hiljaisuus ei välttämättä tarkoita sitä, että blogisi ei kelpaa kaveriksi, vaan viestisi on voinut "hukkua" kaiken muun kommunikaation sekaan.


P.S. Jos et lähde kokeilemaan onneasi yhteistyömarkkinoilla, voit viihdyttää itseäsi laskemalla, kuinka monta kertaa tässä postauksessa esiintyy sana yhteistyö!

sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Kuukauden blogi kesäkuu 2014: Aina huominen on lauantai

Kuukauden blogina on kesäkuussa mielenkiintoisesti nimetty Aina huominen on lauantai. Kovin mielenkiintoista on myös Salla-Marjan kirjoittama sisältö. Tutustu ihmeessä blogiin niin haastattelun kuin blogissa vierailunkin myötä, ja niin kuin kohdassa 10 toivotaankin, anna palautetta!



1. Esittelisitkö itsesi sekä blogisi? Miten se erottuu kaikista muista blogeista?
Olen Salla-Marja, parikymppinen pikkunainen Helsingistä, ja Aina huominen on lauantai on epägeneerinen lifestyleblogini, johon kirjoittelen kaikesta elämääni liittyvästä. Asiaa on paljon, sillä tavanomaisten päivän asujen ja sisustusjuttujen lisäksi tykkään tehdä kosmetiikkakokeilujaomia kasvisruokareseptejä sekä muita diy-juttuja, ja kirjoittaa myös vähän syvällisempiäkin postauksia.

Bloggaamisen lisäksi olen Sallan ja Miron matka maailman ympäri -yhtyeen laulaja, muusikko, sekarotuisen koiran yksinhuoltajaäiti sekä luonnollisesti vähän hurahtanut shoppailuun. Musiikki näkyy blogissani paljon, sillä keikkailu ja treenaaminen vie suuren osan elämästäni. Blogini nimikin on napattu bändimme kappaleesta ”Leikitään.


2. Onko sinulla blogissasi jokin punainen lanka, jota seuraat, vai kirjoitatko mieluummin siitä, mikä juuri silloin tuntuu sopivalta tai mikä juuri pälkähti päähän? 
Kirjoitan oikeastaan ihan mitä sattuu. Jos tuntuu hyvältä idealta kirjoittaa jostain, se yleensä on. Spontaanit ideat ovat parhaita ja tykkään itsekin lukea monipuolisia blogeja jotka eivät ole rajautuneet tiettyyn aiheeseen, vaan joista löytyy vähän kaikenlaisia postauksia. (Poikkeukset vahvistaa säännön!) Vaikka kirjoitan milloin mistäkin, on kuitenkin asioita joista kirjoittamista vältän järjestelmällisesti, että ehkä se on minun punainen lankani.

Bändin tuoman julkisuuden takia haluan esimerkiksi säilyttää tietyn yksityisyyden; ja vaikka puhunkin blogissa avoimesti elämästäni, on minulla tarkka linja siitä mitä en kirjoita. Blogiskenessä ja muuallakin puhutaan aivan liian vähän siitä, mitä blogissa tai ylipäätään netissä kannattaa sanoa ja mitä ei. Varsinkin joillain nuorilla raja tuntuu olevan todella häilyvä ja blogien kuvituksena saattaa kärjistyksenä näkyä pankkikortteja tai passejakin.


3. Millaisista palikoista rakennetaan mielestäsi hyvä postaus? 
Postauksessa pitää olla joku idea. Kuka tahansa osaa ottaa muutaman kivan kuvan asustaan ja lätistä alle mistä vaatteet on, mitä on syönyt tänään ja miksi ei huomenna ehdi postata. Mielenkiintoisimpia postauksia ovat ne, joissa bloggaajalla on oikeasti jotain asiaa; olipa se sitten päivän asun tai aiheeseen liittyvän kuvan ohessa, hassua tai vakavaa. Tekstin laatu on blogeissa ihan liian aliarvostettu taito. Myös tekstin järkevä jäsentely ja se iänikuinen oikeinkirjoitus ovat tärkeitä!

Pieni asia mistä tykkään erityisen paljon on myös se, että jos postauksessa on viittaus johonkin vaikka vanhempaan blogitekstiin, artikkeliin tai mihin vaan, löytyisi viittauksesta myös linkki siihen mainittuun asiaan. Päädyn itse helposti tuollaisten linkkiupotusten kautta selailemaan tuntikausiksi juurikin esimerkiksi niitä blogien vanhempia postauksia. Tiedä sitten onko se hyvä vai huono juttu...


4. Millaisten postausten olet huomannut olevan suosittuja? Ovatko ne samoja, joita itse pidät hyvinä juttuina?
Pitkälti samoja. Suositummassa postauksessani koko bloggaushistoriani aikana kerron ulkonäköpaineista, poseeraan meikittä ja puran ajatuksiani nykyajan järjettömistä paineista ulkonäköön liittyen. Kyseinen postaus on myös yksi omia lemppareitani, sillä tämä oli juuri sellainen postaus jonka spontaanisti päätin tehdä, koska se tuntui oikealta. Tuntui myös, että tekstini herätti muissakin paljon ajatuksia ja ennenkaikkea sain palautetta siitä, että moni oli postauksen myötä itsekin herännyt tajuamaan että on hyvä sellaisena kuin on. Ihan mieletöntä että olen saanut jotain sellaista aikaiseksi!

Toinen minulle todella tärkeä postaus on vuoden luonnoksissa lojunut teksti kateudesta ja ennakkoluuloista, jota en meinannut uskaltaa julkaista ollenkaan. Ylipäätään olen kuitenkin tyytyväinen siitä suunnasta mihin blogini on lähtenyt tämän talven aikana; olen lisäillyt ajatuksia ja erilaisia diy-juttuja vähentämättä kuitenkaan blogilleni ominaista hömppäilyä.


5. Kirjoitatko blogia ensisijaisesti itseäsi varten vai lukijoita silmällä pitäen? Miksi niin? 
Molempia. Itseni takia bloggaan, koska rakastan valokuvaamista ja halkeaisin, jos en välillä pääsisi kirjottamaan ajatuksiani ylös. Bändin poikia kun ei sen suuremmin kiinnosta mun kosmetiikkahehkutukset, vaatekriisit tai edes pienten kenkien metsästäminen! Lukijoita aloin ajatella enemmän kun heitä alkoi kertyä lisää; blogi ei ole mitään ilman lukijoita joten toki on tärkeää kuunnella palautetta ja ottaa vastaan myös kritiikkiä.

6. Sinulla on oma bändi Sallan ja Miron matka maailman ympäri. Onko blogistasi ollut hyötyä bändille? Jos on, niin miten? 
Vaikea sanoa, blogi on saanut toki lukijoita bändin kautta ja bändi faneja blogin kautta. Tiedostan myös, että monet jotka eivät muuten blogeja seuraa, seuraavat bändimme nimellä varustetun tagin alta löytyviä postauksia blogistani, ja koitankin pitää blogissa jonkun järjestyksen niin, että bändiin ja keikkoihin liittyvät jutut löytää helposti.


7 . Olet aloittanut blogisi melkein kaksi vuotta sitten. Ensimmäisen vuoden kirjoittelit suht harvakseltaan muutaman postauksen kuussa ja sitten siirryit 11-15 postauksen kuukausitahtiin. Mikä sai sinut muuttamaan postaustahtia? 
Itseasiassa olen vaan poistanut vanhoja postauksia syksyn ja kevään aikana reippaalla kädellä, sillä alettuani lukemaan niitä totesin etten halua kenenkään muun lukevan niitä. Olen alusta asti tähdännyt kirjoittamaan muutaman kerran viikossa, ja siitä pidän edelleen kiinni. Vaikka postailisinkin sitten tien päältä matkalla keikalle! Nykyään myös fiksuna tyttönä koitan aina ehtiessäni kirjoittaa postauksia säästöön, sillä joinain viikkoina olen kertakaikkiaan niin kiireinen että blogille ei jää niin paljoa aikaa että ehtisin kirjoittaa kokonaisen postauksen. Pidän kiinni myös siitä, että vastaan kaikkiin kommentteihin.

8. Onko sinulla vinkkejä, miten keksiä juttuideoita?
Postauksia voi loppupeleissä tehdä ihan mistä vaan. Jos elämässä sattuu jotain todella hupsua joka tuntuu siltä että siitä ei voi ikinä kirjoittaa blogiin, siitä todennäköisesti kannattaa kirjoittaa. En ole niinkään viikko- tai kuukausipostausfani itse, mutta monet ovat ja ne ovat helppoja postauksia tehdä, jos ideat tuntuvat loppuvan kesken. Silloin kun en keksi mitään oleellista kirjoitettavaa, koitan ottaa vähän etäisyyttä ja jättää blogin ajattelun hetkeksi kokonaan. Jossain kohtaa sitä viimeistään parin päivän päästä kuitenkin tulee hirveä hinku kirjoittaa jostain. Postauksista ei kannata stressata liikaa, ei kukaan oleta että olisit täydellinen. Tai ainakaan kenenkään ei pitäisi!


9. Millaisena näet blogisi tulevaisuuden? 
Toivon voivani panostaa blogiini tulevaisuudessa vielä 110% enemmän. Bloggaaminen on minulle todella rakas harrastus ja uskon kirjoittavani Aina huominen on lauantaita vielä pitkään. Olen todella kausi-ihminen, mikä aiheuttaa sen että välillä tekstiä ei synny ollenkaan ja välillä taas voisin kirjoittaa vaikka kolmeakin blogia, mutta ainakaan toistaiseksi en koskaan ole halunnut lopettaa bloggaamista!

10. Haluaisitko lukijoilta palautetta jostain blogisi osa-alueesta erityisesti? 
Kaikesta saa antaa palautetta, mutta eniten mua kiinnostaisi että mihin haluaisitte mun keskittyvän postauksissa. Kiinnostaako shoppailu enemmän kuin vakavammat aiheet tai keikkajutut enemmän kuin kosmetiikka? Sana on vapaa!

Jälleen kerran loistava haastis! Kiitos Salla-Marjalle ja kaikille blogiin tutustuneille ja tutustuville.

Kuvat: Aina huominen on lauantai