torstai 29. elokuuta 2013

Postata vai eikö postata?

Tämä postaus on roikkunut kauan luonnoksissa, mutta en vain ole pystynyt julkaisemaan sitä. Aina kun ajattelin, että nyt postaan tämän jutun, en uskaltanutkaan. Nyt on kuitenkin koittanut se hetki, jolloin päätin julkaista tämän. Aihe ei ole helppo mutta olen todella helpottunut, nyt kun vihdoin sain tämän jutun ulos.


No niin, nyt siellä ollaan jo pasmat ihan sekaisin ja mietitään, mitä täältä oikein on tulossa. No ei kuulkaa mitään ihmeempää, sillä nuo alkusanat eivät ole minun suustani. Ne vain demonstroivat tietynlaista postaustyyppiä, johon sinäkin olet varmasti törmännyt tai jollaisen olet itse kirjoittanut ja ehkä julkaissutkin. Kyseessä on siis postaus, joka kirjoitetaan valmiiksi, mutta jonka julkaisun kohdalla tuleekin pupu pöksyyn. Postauksen julkaisua venytetään epämääräisen pitkään tai sitten sitä ei julkaista ollenkaan. Jos ja kun se vihdoin näkee päivänvalon, postausta alustetaan suurinpiirtein tuohon alun tapaan. Nyt varmaan tiedät, mistä puhun?

Meille jokaiselle bloggarille on varmasti käynyt niin, että olemme saaneet loistavan tai muuten vain tärkeän postausidean, jonka seurauksena kirjoitamme (ainakin itsellemme) merkityksellisen jutun. Jutun aihe on ehkä jotenkin keskustelua herättävä, mielipiteitä jakava, tai erittäin henkilökohtainen. Siinä on tunnetta mukana joko omasta takaa tai sitten se herättää erittäin todennäköisesti suuremman luokan reaktion jossain toisessa henkilössä tai joukossa. Julkaisuvaiheessa syntyykin huoli siitä, miten juttu otetaan vastaan. Jutussa ei todennäköisesti käsitellä mitään uutta vaatekauppaa tai syksyn muotisuuntauksia, vaan se sisältää ehkä koko blogin muusta sisällöstä poikkeavaa tavaraa. Siinä voi olla vaikka jokin paljastus bloggarista itsestään tai uutinen blogin tulevaisuudesta. Nämä luonnoksissa odottavat jutut, joista tänään puhutaan, eivät ole niitä juttuja, joiden julkaisemisen ajankohdasta on sovittu jonkun toisen tahon kanssa. Sellainen voisi olla vaikka blogin siirtyminen jonkin portaalin alle tai uuden yhteistyön alkaminen. Tällä kerralla pihtauksessa on kyse bloggarin omasta päätöksestä tai päättämättömyydestä jutun julkaisun suhteen.

Epäilys siitä, onko julkaisemin ihan fiksua, voi herätä heti kirjoittamisen jälkeen, kun julkaise-nappia pitäisi jo painaa. Jos on taipumusta kirjoittaa muutenkin juttuja valmiiksi luonnoksiin, ajatus postauksen julkaisun pihtaamisesta voi syntyä vähitellen. Kummassakin tapauksessa juttu jää todennäköisesti roikkumaan luonnoksiin, sillä bloggari ei ole ihan varma mitä sen kanssa tekisi. Joku voi kyllä kirjoittaa jutun, todeta sen julkaisukelvottomaksi, ja deletoida sen saman tien. Kaikki eivät kuitenkaan ole näin suorasukaisia, vaan postaus jää pitoon. Aina välillä bloggari sitten puntaroi, miten postauksen kanssa tulisi toimia. Pitäisikö ottaa riski ja julkaista se seurauksista piittaamatta? Vai olisiko parempi vain olla hiljaa ja jättää julkaisu sikseen, jos postauksessa ei ihan blogin lopettamisesta ole kyse? Onko juttu jotenkin oleellinen blogin kannalta vai voisiko ilman sen julkaisemistakin elää?

Bloggarin tunnelmat ovat varmasti hyvin jännittyneet, jos hän pitkän harkinnan jälkeen päättää julkaista jutun. Aina nämä postaukset eivät ala tuon alun esimerkin mukaisesti, vaan ne voidaan naamioida ihan tavallisiksi tarinoiksi. Mutta jos aloittaa kertomalla jahkailleensa julkaisun kanssa, postauksesta tulee heti lukijoidenkin silmissä jotenkin erikoinen, ja se voi herättää erilaisia reaktioita.

Minullakin on ollut muutama juttu, joita en sitten olekaan julkaissut. Yhden jutun jopa kirjoitin innolla ja julkaisun hetkellä heitinkin koko höskän roskakoriin - ja ei, se ei ollut vahinko. Juttuni käsitteli taannoista juorublogia, mutta en sitten halunnutkaan antaa sille juttuni kautta vääjäämättä tulevaa huomiota. Päätin deletoida jutun heti, etten jonain toisena hetkenä sittenkin menisi ja postaisi sitä. Niin kuin esimerkistäni huomaa, julkaisematta jäävien juttujen aihepiirit eivät välttämättä ole niin maata mullistavia.

Nyt olisi mukava kuulla, onko teillä ollut tälläisiä venkslailupostauksia, joiden julkaisun kanssa olette soutaneet ja huovanneet? Tuliko juttu ulos, odottaako se päätöstä vieläkin, vai menikö se roskiin? Mistä aiheista jutut ovat noin suunnilleen kertoneet? Jos et itse bloggaa, niin oletko muuten törmännyt tälläisiin postauksiin?


Photo credit: chrismar / Foter / CC BY-NC

tiistai 27. elokuuta 2013

Tykkää Facebookissa -boksi blogiin

Jatketaan vielä Facebooklinjalla, sillä yksi oleellinen juttu kannattaa tehdä näin oman blogin Facebooksivun alkumetreillä ja miksei myöhemässäkin vaiheessa, jos jotain on päässyt unohtumaan. Olette ehkä huomannut, että blogini yläpalkista tai menusta tuosta otsikon alta löytyy välilehti nimeltään "Facebook". Siitä pääsee siis sinne fb-sivulle. Tai ehkä ette olekaan huomannut sitä tai se ei ole houkutellut klikkaamaan. Onhan tuo linkki aika aneeminen. Mutta mitäs sanotte oikealla sivupalkissa olevasta  kurkistuksesta Pink Bubblen Facebooksivulle? Eikö se jo houkuttele tutkimaan ketä ja mitä siellä oikein on?

Arvasit varmaan jo oikein, tänään asennetaan Facebookin tykkkääjäboksi (-gadget, -widget, tms.) blogiin! Jos tykkäät tykkääjistä, suosittelen tekemään tämän helpon ja nopean lisäyksen blogiisi. Jälleen kerran, on olemassa sata ja yksi oikeaa ja erilaista tapaa tehdä tämä temppu, mutta minäpä valitsin teille mahdollisimman simppelit ja samalla hienot asennukset. Nämä ovat ihan Facebookin itsensä tarjoamia kapistuksia, mutta jos olet pro ja tykkäät leikkiä koodeilla, googlaa mieleinen widget itsellesi ja tee tarvittavat muutokset. Mutta monelle prolle ja tavalliselle talluralle kelpaa nämäkin.

Vaihtoehto 1: Yksinkertaisuuden huipentuma

Tämä boksi kertoo blogisi Facebooksivun viimeisimmän statuspäivityksen sekä fanien määrään.



  • Mene osoitteeseen facebook.com/badges ja kirjaudu sisään omilla tunnuksillasi.
  • Valitse Page badge.
  • Valitse mille sivullesi haluat badgen tehdä, jos sinulla on niitä useampia.
  • Klikkaa Edit badge oikeasta yläkulmasta (kts. kuva yllä), jos haluat tehdä jotain muutoksia.
  • Sitten valitset Bloggerin, jos ja kun sitä käytät, ja singahdat suoraan Bloggeriin, missä valitset vielä mihin blogiisi laitat badgen, jos niitä on useita. Anna badgelle myös nimi, jos haluat.
  • Klikkaa Lisää widget ja siirrä se haluamaasi kohtaan blogin sivupalkissa.


Vaihtoehto 2: Kaikki kompaktissa paketissa

Tässä boksissa näkyy mitä blogisi Facebookissa on oikein julkaistu sekä ketkät sivusta oikein tykkäävät. Vaihtoehtoisesti voit valita vain jomman kumman näistä ominaisuuksista. Minulta löytyy tämä molemmilla ominaisuuksilla.

  • Suuntaa Facebook Developers Like Box -sivulle niin, että olet kirjautunut sisään Facebookiin omilla tunnareillasi.
  • Saat eteesi tykkäysboksin, jossa on jo valmiiksi tietoja, mutta pääset muuttamaan niitä helposti ja näet oman blogisi tulevan boksin.
  • Anna Facebook Page URL -kohdassa blogisi Fb-sivun osoite, valitse värimaailma kahdesta, ja ruksi mitä haluat boksissa näkyvän. Itse otin pois vain headerin, eli tuon Find us on Facebook -kohdan.

  • Niin kuin yllä olevasta kuvasta näkyy, boksin leveys eli width on 292 ja sen sanotaan olevan minimikoko. Minulle tuo oli aivan liian leveä blogini sivupalkkia ajatellen ja iskinkin tuohon ruutuun lukemaksi 200. Vaikka se on reilusti alle minimikoon, mitään ongelmia en ole ainakaan huomannut. Eli voit muuttaa leveyttä ja pituutta miten haluat, mutta jossain vaiheessa toimivuus voi kärsiä.
  • Kun olet tyytyväinen ulkonäköön, klikkaa boksin alta Get code.
  • Eteesi avautuu ikkuna, joka sisältää paljon koodia. Voit valita helpomman asennuksen valitsemalla HTML5:n sijasta IFRAME:n, jolloin saat vain yhden koodinpätkän.


  • Lisää tämä yksi koodinpätkä Bloggeriin niin kuin lisäisit uuden widgetin sivupalkkiin: Ulkoasu -> Lisää gadget ->HTML/Javascript -> syötä koodi kenttään, tallenna, ja asettele haluamaasi kohtaan.
Ta-daa! Olemme valmiita! Itse valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon näistä, sillä haluan boksissa näkyvän houkuttelevasti niin sivun sisältöä kuin siitä tykkäävien naamojakin. Ehkä ne houkuttelevat uusia tuttavuuksia paikalle.



sunnuntai 25. elokuuta 2013

Mainosvinkki: muotia ja koruja ilmaiseksi

Kuukausi lähenee loppuaan ja monien rahapussissa on jo varmasti alkanut pohja paistamaan. Siksi onkin otollinen hetki Mainosvinkki -postaukselle, josta löydät taas ilmaisia keinoja kartuttaa maallista omaisuuttasi blogisi avulla. Tänään haalitaan vaatteita, vaatteita, vaatteita, ja koruja. Monissa vinkkaamissani bloggariohjelmissa on bloggareille asetettu tiettyjä vaatimuksia, jotta heidät voitaisiin hyväksyä mukaan. Suosittelen kuitenkin kokeilemaan kepillä jäätä, vaikka et vaatimuksia ihan täyttäisikään. Kaikki (vaatimuksetkaan) eivät ole aina sitä, miltä ne näyttävät, eli voit päästä mukaan, vaikka blogisi ympärillä pyörisi pienempikin lauma seuraajia.


Romwe
Romwe on jälleen yksi muodin hermoilla oleva kohtuuhintainen kauppa, joka tarjoaa omaa Fashion Blogger -ohjelmaa muotibloggareille. Itse muistan Romwen etenkin kauheista leggingsseistä, mutta sieltä löytyy vaikka mitä ihanaa käyttövaatetta. Jotta pääsisit mukaan ohjelmaan ja saisit ilmaisia vaatteita sekä hyviä alennuksia, sinun täytyy täyttää seuraavat vaatimukset: olet 15-35 vuotias naishenkilö, joka muotibloggaa tositarkoituksella. Koska Romwenkin lähetyksiä kärkkyy suht moni, he kaipaavat bloggareita, joilla on yli 2000 seuraajaa blogissa tai Facebookissa, mutta vähempikin varmasti riittää.

Vastineeksi vaatteista ym. sinun tulee lisätä blogiisi Romwen banneri, postata juttu romppeista viikon sisällä niiden saamisesta, sekä promota Romwen tarjouksia ja linkata tietenkin sivuille. Tutustu ja hae Romwen Fashion Blogger -ohjelmaan tästä.

Mart of China
Kiinalaiset vaatteet eivät välttämättä ole mitään ensimmäisellä käyttökerralla ratkeavia yhdenkoonihmeitä. Heitä siis mielikuvasi krääsästä romukoppaan (sillä Kiinassa valmistettuja vaatteita taidat nytkin käyttää, ja niistä on kyse ylemmässäkin vinkissä) ja suuntaa katseesi kohti Mart of Chinan tavarataivasta. Sinun on mahdollista ilmoitautua tämänkin kaupan listoille muotibloggariksi, joka mielellään vastaanottaa ilmaisia vaatelähetyksiä vastalahjaksi postauksista.

Vaatimukset vaikuttavat ensisilmäyksellä hyvin simppeleiltä: olet muotibloggari, nätti tyttö, rakastat vaatteita ja niiden esittelyä, ja sinun seuraajasi rakastavat tyyliäsi. Älä vielä innostu kuitenkaan liikaa, sillä seuraavaksi pöytään ladellaan myös kovia lukuja: sinulla on 1000 seuraajaa Bloglovinin tai Googlen käyttäjäraadin kautta ja pari tonnia jonkin somekanavan kautta. Mutta niin kuin jo alussa sanoin, voit kirjoittaa itsestäsi niin vakuuttavan hakemuksen, että numeroilla ei ole mitään väliä.

Vastineeksi vaatteista sinun tulee jälleen mm. asettaa banneri sivuillesi ja tehdä postaus viikon sisään. Tarkemmat tiedot ja hakemuksen osoitteen löydät täältä.

Choies
Choies on jälleen yksi ihana muotipuoti, joka etsii bloggareita yhteistyön merkeissä. Tällä kertaa vaatimuksia ei ole asetettu niin tarkasti: riittää, että bloggaat muodista vähintään kerran viikossa ja luulet tajuavasi jotain muodin päälle. Choiesilta voi saada ilmaistuotteita sekä pisteitä, joilla voi sitten shoppailla Choiesin kaupassa. Lisää tietoa ja hakuohjeet löydät täältä.

Jewel Sugar
Jewel Sugar on yhdysvaltalainen kauppa, joka pitää sisällään herkullisia ja kimaltavia koruja. Hekin kaipaavat bloggareita promoamaan tuotteitaan. Vaatimukset ovat jälleen vaatimattomat: sinulla on muotiblogi ja vaikutat mielellään muuallakin, kuten Lookbookissa, Pinterestissä, Facebookissa, YouTubessa, tms. Saat ilmaisen lahjan tultuasi valituksi ja sinähän tietenkin postailet siitä joka paikassa. Sinulla on sitten mahdollisuus saada lisää ilmaisia tuotteita tai pointseja, joilla teet ostoksia kaupassa. Lisätietoa ohjelmasta ja kaupasta löytyy täältä.

Sitten vain hakemuksia rustailemaan!

Jos mikään edellämainituista mahdollisuuksista ei oikein ota onnistuakseen, voit lohduttautua Elloksen alekoodeilla ja tarjouksilla. Ne sopivat myös sinulle, jos et blogia omistakaan!

torstai 22. elokuuta 2013

Facebooksivut blogille

Lupailin tehdä tutoriaalin Facebook -sivujen tekemisestä blogille, sillä tekaisin sellaiset Pink Bubblelle hetki sitten. Nehän ovat siis täällä. Unohdin muuten mainita, että osoitekin on nykyään ihan pinkbubble.fi, joten blogi löytyy nyt helpommin! Tässäpä tulee sitä tutoriaalia Facebookista, joten silmät ja korvat auki. Lupailin ehkä vähän muutakin kuin pelkkää asennusjorinaa tässä postauksessa, mutta säästän ne jutut suosiolla toiseen kertaan. Tämä juttu kun ei ole sieltä lyhyimmästä päästä... Mutta helppo juttu tämä silti on!

Miksi Facebooksivut?
Lähes kaikki roikkuvat Facebookissa päivät pitkät, joten mahdollisuutesi tavoittaa ihmisiä kasvaa potenssiin tsiljoona. Jos koko blogisi olisi siellä kaikkine postauksineen, juttujesi jakaminen olisi entistä helpompaa ja mikä tärkeintä, blogisi seuraaminen olisi todella vaivatonta. Itsekin seuraan suurintaa osaa vakituisesti lukemistani blogeista juuri FB:n välityksellä. Kun feediin tulee kaikenmaailman kissavideoiden väliin linkki uuteen postaukseen, olen klikannut sinne ennen kuin sitä tajuankaan.

Sitten kun ihmiset pitävät blogistasi Facebookissa tai jakavat siellä juttujasi, heidän ystävänsä suurella todennäköisyydellä altistuvat blogillesi. Sana ja maine lähtevät komeasti kiertoon pienellä vaivalla. Facebookissa voi myös totta kai julkaista muutakin kuin omia postauksia. Jos olet vaikkapa aina halunnut jakaa kissavideoita mutta ne eivät oikein sovi blogisi sisältöön, Facebookissa voi toteuttaa tätäkin puolta halutessaan. Se on kuitenkin blogista erillinen kanava ja erilaisena se kannattaakin pitää, jotta ihmisten mielenkiinto pysyy yllä.

Näkyykö oma nimi blogin Facebooksivuilla?
Koska joillain on ollut huoli siitä, tuleeko oma henkilökohtainen profiili jotenkin näkyviin blogin sivuilla, haluan heti alkuun sanoa etteivät oma naama ja nimi ole mitenkään framilla blogin sivuilla. Kukaan ei tiedä sinusta mitään. Voit aivan huoletta luoda blogillesi sivun kirjautumalla Facebookiin ihan omilla tunnuksillasi. Se on myös ehdottomasti kätevin keino, sillä pysyt aina ajan tasalla blogisi sivun tapahtumista. Ei kannata tehdä omaa tiliä pelkälle blogille, sillä silloi sinulla on ns. businesstili, jolloin et näe mm. hakukenttää sivun ylälaidassa. Se on siis rajoittuneempi käytön suhteen.

Miten Facebooksivut tehdään?
Tämä on helppo juttu.  Minulla on FB englanniksi ja toisilla taas suomeksi, joten yrittäkää tolkuta termeistä. Näin ne siis tehdään:

1. Kirjaudut omilla tunnareillasi Facebookiin ja etsit vasemmasta reunasta Sivut tai Pages kohdan ja sieltä Luo sivu tai Create a page. Minulla kun on jo useampi sivu, niin tuollaista vaihtoehtoa ei löydy, vaan joudun menemään Like Pages -kohtaan, jos taas löydän mahdollisuuden luoda sivu. Jos sinullakaan ei jostain syystä ole tuota sivun luomisen mahdollisuutta, niin tee samoin.


2. Sitten pääset kohtaan, jossa sinun tulee valita mille oikein olet sivua tekemässä. Sillä ei ole niin vakavaa merkitystä mitä tässä kohden valitset, mutta näppärä vaihtoehto on vaikkapa ylärivin oikealta Brand or Product tai alhaalta vasemmalta Artist, Band or Public Figure, jos sellaiseksi itsesi koet ja blogisi on vahvasti henkilöitynyt sinuun.


3. Klikkaa siis ruutua ja seuraavaksi saat valita kategorian, mihin blogisi kuuluu. Brand or Product -vaihtoehdon valittuani pystyin luokittelemaan blogini Website -kategoriaan. Valitse siis se tai jos olet Public figure -linjalla, valitse valikosta Public Figure. Anna blogisi nimi ja hyväksy ehdot.

4. Sitten pääset jo syöttämään vähän tietoja blogistasi. Tässä kohdassa lyhyt ja ytimekäs kuvaus blogistasi on paikallaan. Ja sitten syötät tietokentän alle blogisi osoitteen ihan siitä http:stä alkaen. Yes Yes vaan kahteen viimeiseen kysymykseen ja menoksi seuraavaan kohtaan.


5. Nyt saat ladata blogillesi profiilikuvan koneeltasi tai mistä lie. Sehän on helppo juttu, vai mitä?

6. Seuraavaksi kysellään, haluatko blogisi sivun möllöttämään sinne suosikkeihin vasempaan reunaan heti profiilikuvasi alle. Siis sinne missä näkyvät kaikki kaveripyynnöt, viestit ym. Tämä ei ole mitenkään pakollinen, sillä blogisi sivu on joka tapauksessa siellä vasemmassa reunassa mutta vähän alempana, vaikka et tätä valitsisikaan. Minä en valinnut.


7. Ja sitten kysellään, haluatko kutsua kavereitasi tykkäämään tästä sivusta. Skippaa tai kutsu, miten haluat.

8. Nyt pääset blogisi sivulle. Todennäköisesti sinua vielä kierrätetään automaattisesti muutamissa kohdissa sivulla, mistä voit kutsua kavereitasi tykkäämään. Skippaa tai paina seuraavaa, jos et halua nyt lähetellä kutsuja.

Pääset jatkossa aina sivullesi joko vasemmasta sivupalkista Pages/Sivut -kohdasta tai sitten ihan oikeasta yläkulmasta samasta napista, josta menet kirjautumaan ulos tililtäsi. Sinne on ilmestynyt oman nimesi alle myös blogin sivu ja sieltä klikkaamalla pääset käyttämään Facebookia blogisi nimissä. Eli kun siirryt sieltä blogisi sivuille, voit etsiä muita tykättäviä sivuja tai kommentoida muualla blogisi profiililla. Tykkäykset ja kommentit eivät siis liity henkilökohtaiseen profiiliisi tai näy siellä mitenkään. Jos taas menet vasemmasta reunasta blogisi sivuille, käytät Facebookia blogisi profiililla vain tällä omalla sivullasi. Muutoin käytät FB:tä edelleen omalla profiilillasi. Eli jos kirjoitat blogisi seinälle jotain, kirjoittajana on blogisi, mutta jos etsit hakukentästä jonkun toisen sivun ja tykkäät siitä, tykkääjä oletkin sinä itse.

Sitten voitkin alkaa muokkailla sivua mieleiseksesi. Ihan ensimmäisenä kannattaa laittaa tiedot kuntoon. Ihan sivun yläreunassa on Admin panel, joka katoaa aina skrollatessasi sivua alaspäin. Sieltä ylhäältä oikealta löydät Edit Page -kohdan, jossa voit antaa lisätietoja blogistasi. Samaan kohtaan pääset myös profiilikuvan oikealla puolella olevasta Update Page Info -napista.


Tiedoista kannattaa antaa ainakin seuraavat:
  • Page Address, eli sivun osoite on mahdollista muokata haluamakseen, kun seuraajia on siinä 30. Silloin voit päättää, mikä on blogisi Facebooksivun osoite. Esimerkiksi minulla osoite oli ensin pinkbubble ja jokin kryptinen numerosarja, ja muutin sen pinkbubble.fi. Osoitteeni on siis https://www.facebook.com/pinkbubble.fi Tämä kannattaa muutta heti kun se tulee mahdolliseksi.
  • Kategoria -kohdassa pääset taas siivilöimään sopivaa kategoriaa. Kun nyt valitset pääkategoriaksi nettisivun, saat oikeaan valikkoon vaihtoehdon Personal blog tai siis Henkilökohtainen blogi. Kas näin:

  • Short Description eli Lyhyt kuvaus on se tekstinpätkä, joka tulee näkyviin sivulle heti profiilikuvan alle. Tässä kannattaa siis olla lyhyt mutta mahdollisimman ytimekäs. Ja mikä tärkeintä: laita tähän linkki blogiisi! Siitä sen näkee helposti ja blogiisi pääsee samantein.
Lyhyt kuvaus

  • Long Description eli Pitkä kuvaus saakin sitten olla tosiaan pidempi sepustus. Tämä teksti ei näy sivulla heti, vaan sinne pääsee tuon lyhyen kuvauksen alapuolella olevasta About -linkistä.  
  • Sähköpostiosoite kannattaa vielä antaa ja se tulee näkyviin tuon pitkän kuvauksen yhteyteen, jossa blogisi osoitekin näkyy myös. 

Nyt kun tiedot on kunnossa, haluat varmaan jotakin sisältöä sivuillesi. Järkevä ihminen lopettaisi tämän kilometripostauksen tähän, mutta seuraava osa kulkee käsi kädessä tuon sivun luomisen kanssa. Hae tässä välissä vaikka jotain evästä!

Postaukset Facebookiin
Blogithan yleensä julkaisevat kaikki postauksensa Facebookissa. Sen voi tehdä kahdella tapaa: voit itse postata linkkisi blogin sivuilla tai sitten voit automatisoida tämän kaiken. Jos tuntuu, että muistat ja pystyt itse laittamaan kaikki postaukset Facebookiin tai et edes halua kaikkia sinne, valitse käsinsyöttö. Jotkut tutkimukset väittävät käsin syötettyjen postausten lähtevän paremmin jakoon, kuin automaattisesti tuotujen postausten. No jaa...

Katsotaan seuraavaksi se postausten automaattinen nouto, jota minäkin siis suosin. Tähän on taas monta tapaa. Lähes kaikilla ohjelmilla on hyviä ja huonoja puolia, joten niiden paremmuudesta en osaa sanoa. Esittelen tässä yhden suositun ja hyväksi kokemani ohjelman: RSS Graffiti.

1. Kun olet kirjautuneena Facebookin omilla tunnuksillasi, etsi RSS Graffiti vaikka hakutoiminnon avulla ja klikkaa Siirry sovellukseen tai Go to App tms.



2. Seuraavassa ikkunassa klikkaat Add New Publishing Plan ja annat julkaisuillesi nimen. Tämä nimi on ihan sinua varten. Sitten vain Create Publishing Plan.


3. Nyt valitse New Source ja anna blogisi osoite kokonaisuudessaan ja klikkaa Create. Jos saat virheviestin, anna blogisi RSS feedin tarkka osoite.

4. Seuraavan ikkunan Basic Settingseissä saat päättää mm. kuinka monta postausta voidaan julkaista kerralla. Advanced Settingseissä näet voit valita, mitä sivuilla näkyy postauksen yhteydessä: ehkä otsikko ja tekstinpätkä? Tai aina jokin tietty teksti? Saat myös Publish Delay -kohdassa valita tuleeko postauksesi Facebookin heti vai vasta jonkin ajan kuluttua julkaisusta blogissa. Katsele täällä ympärillesi ja tee sopivat asetukset. Lopuksi vaan Save.

5. Sitten valitset Target -kohdasta  New Target. Valitse Choose Target -valikosta blogisi sivu ja Publish on Behalf -valikosta taas blogisi. Post Style voi hyvin olla jo valmiiksi valittu Standard. Save taas.

6. Lopuksi vetäiset keskellä olevan nappulan ON -asentoon, ja oletkin valmis!

Huomioi tämä: RSS Graffiti mahdollistaa 300 postauksen julkaisun FB:ssä kuukaudessa. Se varmaan riittää kaikille, mutta sinun tulee käydä seuraavan 60 päivän sisällä RSS Graffitin sivuilla, jotta "tilauksesi" pysyy voimassa ja postausten automaattinen syöttö jatkuu. Se siis lakkaa toimimasta aina 60 päivän päästä, jos et vieraile appsin sivulla.

Se oli sitten siinä! Lisää Facebookiin liittyviä juttuja on tulossa, mutta tämä tutoriaali on nyt paketissa.

tiistai 20. elokuuta 2013

Ruma bloggari

Bloggarit ovat herkeämättä arvostelun kohteena. Heitä moititaan, mittailaan ja vertaillaan niin blogeissa, keskustelupalstoilla, kuin kavereiden keskenkin. Välillä tuntuu siltä, että julkisesta henkilöstä saa sanoa mitä vaan, missä vaan. Kaikki varmaan tiedämme, että se ei pidä paikkaansa, mutta osa ei vain voi pitää kielenkantojaan kurissa. Houkutus heitellä ilmoille kaikenlaisia lausahduksia voi olla suuri, kun sen voi vielä tehdä ilman omaa nimeä ja naamaa. Varmasti jokainen bloggari saa uransa aikana joitakin itseään koskevia arvosteluja kommenttiboksiinsa tai niitä ilmestyy jonnekin muualle netin syövereihin.

Bloggareita voidaan arvostella lukemattomien seikkojen perusteella, mutta tänään paneudutaan ehkä siihen inhottavimpaan arvostelun muotoon: ulkonäön arvosteluun. Ulkonäkö on paljon henkilökohtaisempi asia kuin vaikkapa viikon uudet ostokset. Ulkonäköön osuva pilkka sattuu aivan varmasti. Ja valitettavasti sellaista pilkkaa meillä blogimaailmassa on olemassa. Havahduin asiaan muunmuassa siksi, koska blogiini eksyy paljon muista bloggareista tietoa etsiviä ihmisiä, ja olen siinä samalla pannut merkille erään tietyn tiedonhaun tyypin: siinä naputellaan Googleen bloggarin nimi ja sen kanssa sana ruma. Näiden hakusanojen näkeminen saa minut aina jotenkin apeaksi. Ajattelin siis kirjoittaa aiheesta, vaikka en tarkalleen tiedä mitä tähän nyt sanoisi.

Ruma on voimakas sana - varsinkin silloin, kun sitä käytetään jostain ihmisestä. Eikös tuo otsikkokin ollut aika pysäyttävä? Semmoinen on helpompi sulattaa, jos joku tulee ja sanoo vaikkapa bloggarin kenkiä rumiksi tai pitää hänen uutta kynsilakkasävyään rumana. Näissäkin tapauksissa olisi toki voinut käyttää jotain muuta adjektiivia tai ilmaista asian täysin toisin. Mutta sitä on vaikea sivuuttaa olankohautuksella, jos itse bloggaria sanotaan rumaksi joko blogissa tai jollain muulla areenalla.


Suurennuslasin alle ja arvostelun kohteeksi voivat joutua kasvojen piirteet, hiusten väri ja malli, sekä kropan muoto ja koko. Nämä kaikki ovat sellaisia ominaisuuksia, joihin ei voi itse vaikuttaa niin paljon kuin vaikkapa siihen kynsilakan sävyyn. Jos joku haukkuu nenääsi potuksi, sinulla ei ole pahemmin muuta vaihtoehtoa kuin esitellä sitä pottunenääsi jatkossakin arvostelujen uhalla. Sen lytätyn kynsilakan voit sentään eliminoida blogistasi, jos huomaat ettei siitä oikein digata.

Näistä edellä mainituista piirteistä ehkä se viimeisin, eli bloggarin näennäinen lihavuus tai laihuus, on yleisin arvostelun kohde. Painoon liittyvät kommentit ovat netin ulkopuolellakin toisten mielestä täysin sallittuja, joten omia mielipiteitä jaellaan myös netissä. Jollekin bloggarin naamataulun arvostelu voi olla täysin no-no, mutta samainen henkilö voi aivan hyvin huomauttaa "kauheista jenkkakahvoista" tai "hirveistä tikkujaloista". Ehkä painoa ei pidetä niin henkilökohtaisena asiana, sillä siihen voi jotenkuten vaikuttaakin.

Jotkut bloggarit kylläkin sanovat jättävänsä tälläiset ulkonäkökriittiset kommentit omaan arvoonsa ja vähät välittävänsä niistä. Todellisuudessa varmasti harva pystyy olemaan täysin välinpitämätön, kun omaa ulkonäköä arvostellaan julkisesti. Oikeita tuntemuksiaankaan ei silti kannata aina myöntää, sillä siitä arvostelijat voivat saada lisää vettä myllyynsä. He saattavat huomata löytäneensä bloggarin aran paikan, ja silloin piikittelylle ei ehkä tule loppua. Ulkonäköön liittyvät kommentit voivat olla varsinkin nuorelle bloggarille todella kova pala. Myös vanhemmaksi varttuneet bloggarit voivat tuntea piston sydämessään kuulleessaan omasta kauheudestaan, vaikka olisivatkin jo päässeet siihen kuuluisaan tilaan, jossa ei enää välitetä toisten mielipiteistä.

Blogeissa on totuttu näkemään myös kiiltokuvamaista elämää ja kaunisteltuja kuvia, ja kaunista katseltavaa uskon monien ihmisten blogeista etsivänkin. Siksi on ehkä vaikea kuvitella, että joidenkin mielestä bloggareita voisi kutsua myös rumiksi. Ulkonäön haukkuminen onkin usein pelkkää provokaatiota, jolla yritetään pahoittaa toisten mieltä ja samalla saada itse jotakin kummaa tyydytystä. On bloggari sitten minkä näköinen tahansa, joku kiero voi haluta haukkua häntä rumaksi. Väitetyllä rumuudella ja todellisuudella tuskin on mitään yhteistä, ja oikeastihan se kauneus on katsojan silmässä. Tuskin kukaan järkevä blogin lukija ilmoittaa sitä ääneen, jos hän ei pidäkään bloggarin pärstästä.

Olen yrittänyt miettiä, mitä nuo rumaa bloggaria googlettavat ihmiset oikein toivovat löytävänsä hauillansa. Uskovatko he löytävänsä jonkin vahvistuksen sille, onko bloggari ruma vai ei? Todennäköisesti he etsivät hengenheimolaisiaan, jotka analysoivat samaa aihetta vaikkapa jollain keskustelupalstalla. Oli miten oli, minusta nämä ruman bloggarin metsästäjät ovat jotenkin outoa sakkia. Oletko sinä ehkä törmännyt heihin, eli onko sinun ulkonäköäsi arvosteltu? Mitä ajatuksia se herätti?

P.S.
Loppukevennyksenä ilmoitan, että Pink Bubble on nyt myös Facebookissa. Askartelin hetki sitten sinne sivut ja tuttuun tapaan tästäkin aiheesta on tulossa postausta, eli miten sivut tehdään ym., jos jollain ei semmoisia vielä omalle blogille ole. Lupaan jaaritella myös muita fb-juttuja, sillä monilla varmaan on jo sivut pystyssä ja semmoinen peruskaura ei voisi vähempää kiinnostaa. Kiintymystäsi voit osoittaa siis täällä!

lauantai 17. elokuuta 2013

Pidätkö kielesi kurissa?

Muotiblogit ovat stereotyyppisesti tunnettuja siitä, että niissä vilisee pelkästään bloggarin omakuvia. 20 lähes identtisen kuvan pötkö päivän asussa pönöttävästä bloggarista ei ole mikään harvinainen näky. Mutta löytyyhän niistä blogeista jotain muutakin: onhan niissä tekstiäkin! Tänään suuntaamme katseemme kuvien sijasta tekstiin ja sen laatuun. Muutamien keskeisten puheenaiheiden lisäksi postauksesta löytyy vinkkejä oman tekstin tarkkailuun ja parantamiseen.

Tarkastelun alle joutuvaa tekstiä löytyy joka blogista. Myös niissä kuvamaratonblogeissa on asiaa: joku on naputtanut pelkän otsikon jutulle, joku taas on kirjoittanut lauseenkin johonkin väliin, ja joku onkin runoillut oikein romaanin kuvien kaveriksi. Toisille taas riittää vähempikin kuvasaaste ja he panostavat enemmän jaaritteluun. Silloin tekstiä voi olla niin paljon, että heikompia hirvittää ja keskittymishäiriöiset ovat ottaneet jalat alleen jo aikoja sitten. Oli oma tekstintuotanto mitä tahansa, sille pitäisi suoda edes muutama ajatus.

Meillä on erilaisia mielipiteitä sen suhteen tulisiko blogeissa kirjoittaa kirja- vai puhekieltä. Toisten mielestä puhekielellä kirjoittaminen on aivan kamala moka. Voidaan ajatella, että teksteihin tulisi tosissaan panostaa niiden julkisen luenteen vuoksi. Itsestään kun voi antaa tietynlaisen kuvan kirjoittamalla joko pilkuntarkkaa kirjakieltä tai sitten rönsyilevämpää puhekieltä. Monille puhekielisyys on luontevampi valinta. Puhekieli voi antaa bloggarista hieman inhimillisemmän kuvan. Jos blogin meno on rentoa ja reteää, viimeisen päälle oikeaoppinen kirjoitustyyli ei ehkä ole se paras valinta. Kielen virallisuus ja rentous voi vaihdella myös aiheiden välillä. Ei pidä unohtaa, että myös murteen tuominen esiin teksteissä tuo blogiin ihan uuden vivahteen.


Suurempi ongelma teksteissä ovat kuitenkin kirjoitusvirheet. Totta kai jokainen meistä tekee virheitä. Vaikka olisi kuinka tarkka, virheitä pääsee livahtamaan tekstiin ja osan virheellisyydestä ei ole edes tietoinen. Jokin aika sitten kommenttiboksissa ihmeteltiin sitä, eivätkö jotkut oikolue tekstejään ollenkaan. Hyvin moni jättää tämän tarkistuskierroksen tekemättä, jolloin tekstissä voi olla vaikka mitä sönkötystä. Oman valmiin tekstin lukeminen kerran läpi on aika pieni juttu, jolla on kuitenkin paljon merkitystä. Virheiden lisäksi tekstistä voi löytyä esimerkiksi epäloogisuuksia, jotka johtuvat tekstien kirjoittamisesta osissa. Aina ei muista mihin oikein jäi edellisellä kirjoituskerralla tai mitä on jo sanonut. Tekstinpätkien siirtely postauksen sisällä ja oikoluvun unohtaminen voivat myös johtaa vaikeatolkkuiseen lopputulokseen.

Osaa kirjoitusvirheistä voi yrittää selittää puhekielisellä tyylillä mutta osa on ihan selkeitä mokia, joissa kirjaimia on mennyt väärään järjestykseen tai niitä on liikaa tai liian vähän. Myös pilkutuksen sun muiden hienosäätöjen unohtaminen tai väärinkäyttö näyttäytyy toisten silmissä virheinä. Riippuu paljolti lukijan omasta taustasta miten virheisiin suhtaudutaan. Kaikki eivät älähdä, vaikka tekstissä olisi paljonkin virheitä. Toiset lukijat voivat antaa vinkkejä ja huomauttaa virheistä. Jotkut taas haluavat napauttaa bloggaria oikein kunnolla huonosta kielitaidosta.

Oikoluvun laiminlyönti voi johtaa myös siihen, että tekstissä on liikaa toistoa. Oletko ehkä huomannut tietyn bloggarin rakastavan jotain tiettyä sanaa? Jos sana on vähän erikoisempi tai kyseessä on jokin sanonta, sen hokeminen jo parikin kertaa yhdessä tekstissä on hyvin silmiinpistävää. Jos on kovassa flowssa ja kirjoittaa näppäimistö sauhuten mitä päähän pälkähtää jostain aiheesta, toistamisen riski voi olla suurikin. Toki myös kirjoitusvirheet voivat olla tässä tilassa hyvinkin yleisiä.

Puhekielisyyden suosimisen myötä teksteihin voi sujahtaa kirosanoja. Näistä voidaan myös olla montaa mieltä. Yksi tarkoin harkittu voimasana sopivassa kohdassa tuskin aiheuttaa suurta verenpaineen nousua lukijoissa, mutta alatyylisten sanojen viljely suurissa määrin on jo toinen juttu. Määrän ei itse asiassa edes tarvitse olla suuri, koska yleensä jo se yksi sana huomataan. Kiroilemalla onnistuu myös luomaan itsestään tietynlaista kuvaa. Joidenkin blogien imagoon kirosanat sopivat paremmin kuin toisten: simpsakan muotibloggarin päästelemät ärräpäät antavat kyllä jonkin muun kuin glamoröösin kuvan bloggaajasta. Sainkin eilen sähköpostiini vinkin kielenkäytöstä eritoten kirosanojen suhteen: inspiraation lähteenä oli ainakin Mungolifen suht tuore postaus, jossa kirottiin jo otsikossa.


Pari postausta taaksepäin kommenteissä mietimmekin sitä miksi bloggarin oletetaan usein automaattisesti olevan hyvä kirjoittaja. Sehän ei todellakaan pidä paikkaansa. Koska kuka tahansa voi perustaa blogin, kaikkien bloggareiden ei voi olettaa olevan kielellisesti kovin lahjakkaita. Moni kirjoittamista inhoavakin on voinut perustaa blogin, koska kuuluuhan bloggaamiseen paljon muutakin kuin tekstien kirjoittelu. Saahan sen myötä esimerkiksi ladata kuvia nettiin ja vaikkapa tehdä kivoja kollaaseja! Kaikkien virheet eivät toki johdu omasta piittaamattomuudesta, vaan taustalla saattaa olla vaikkapa lukihäiriö. Esimerkiksi Julia Toivolan blogista löytyy sympaattinen kirjoitus bloggaamisesta lukihäiriön kanssa.

Koskaan ei ole kuitenkaan liian myöhäistä kiinnostua tai huolestua omista kirjoittajanlahjoistaan. Tässä pieni ensiapuopas:

Bloggarin pieni pilkunviilausopas

  • Oikolue tekstisi! Lue siis koko tuotoksesi vähintään kerran läpi ajatuksella. Kannattaa myös kirjoittaa se teksti alunperinkin ajatuksen kanssa. Vaikka pilkunviilaus ei voisi kiinnostaa vähempää, tee edes tämä.
  • Kirjoita tekstisi esimerkiksi Wordissa, jossa on oikeinkirjoituksen tarkistus. Et ehkä voi kopioida Wordissa olevaa tekstiä täysin sellaisenaan postaukseesi, sillä esimerkiksi tälläiset pylpyrät eivät näy. Voit kuitenkin muokata tekstin haluamaksesi postauskentässä ennen julkaisua. Unohda Bloggerin oikeinkirjoituksen tarkistus. Se ei ymmärrä täysin suomea. Esimerkiksi Wordpressissä voit kuitenkin liittää kokonaisen Word-tiedoston sellaisenaan postauskenttään (ainakin useissa .org -pohjissa). 
  • Päätä millä tyylillä kirjoitat. Eri tyylien välillä ei kannata kovin usein seilata.
  • Jaa tekstiä kappaleisiin ja käytä tarvittaessa väliotsikoita. Yhden pitkän tekstinpötkön seuraaminen on vaikeaa ja uuvuttavaa. Jokaisessa kappaleessa voi olla yksi pääpointti eikä monta uutta ja erilaista asiaa. 
  • Onko sinulla maneereja kielen suhteen? Tiedätkö hokevasi jotain sanaa? Jos tiedät, oikolukiessa  kiinnitä huomiota eritoten näihin sanoihin. Poista turhat toistot tai etsi samaa tarkoittavaa mutta erilaista sanaa vaikka synonyymisanakirjasta
  • Kotimaisten kielten keskuksen Kielitoimistolta löytyy netistä oikein näppärä Ohjeita ja suosituksia -lista. Sieltä voi tarkastaa kaikkea pilkutuksesta ja yhdyssanoista lähtien.
  • Pyydä jotain toista lukemaan välillä tekstejäsi, sillä omille tavoilleen ja virheilleen tulee helposti sokeaksi. 
Virheitä pelätessä ei kuitenkaan kannata ryhtyä miksikään arkajalaksi. Monipuolinen teksti on aina mielenkiintoista luettavaa, vaikka itse asia olisikin suht mitätön. Uskalla myös leikkiä kielellä (siis ei sillä kielellä).

Tekstistäni voisi päätellä, että olen itse varsinainen kielipoliisi. Olisinpa! Itse suosin blogissani jonkinlaista puhekielen ja kirjakielen sekoitusta. Jos kirjoittaisin kaiken kirjakielellä ja välttäisin puhekielisiä ilmauksia, tämä olisi kuivaakin kuivempaa luettavaa. Tosin tähän kuivuuteen vaikuttaa myös tekstin tyylilaji. En kuitenkaan lähtisi kirjoittamaan ihan samoin kuin puhun, sillä siinä voisi mennä uskottavuus koko blogilta. Käytän kuitenkin ihan surutta esimerkiksi muotoa netti internetin sijasta, vääriä sanajärjestyksiä, turhia tehostesanoja, tiettyjä toistoja, outoja ilmaisuja ja sutkautuksia, sekä muita hömpötyksiä. Typojakin löytyy ja pilkutan välillä ihan mielivaltaisesti. Rumia sanojakin on päästelty ja välillä puhun turhaan kieliäkin. Oikoluku ei aina paljasta kaikkia mokiani ja saatan korjailla niitä joskus paljon myöhemmin.

Lopuksi haluaisin tuttuun tapaan kuulla teidän mielipiteitänne. Oletko pilkunviilaaja vai onko oikolukeminen ym. vain turhaa kikkailua? Kiinnitätkö ylipäätänsä missä määrin huomiota omaan tai muiden kielenkäyttöön blogeissa? Miksi olet valinnut juuri nykyisen linjasi? Vaihteleeko kielenkäyttösi postauksen aiheen mukaan?
Kaikki muutkin mietinnät ovat toki tervetulleita.


Photo credit 1: watsonsinelgin / Foter / CC BY-NC-SA
Photo credit 2: Leo Reynolds / Foter / CC BY-NC-SA

keskiviikko 14. elokuuta 2013

Google Analytics osa 4: mikä blogisi sisällössä kiinnostaa ja mikä ei

Uskallan väittää, että nyt on vuorossa Google Analytics -postaussarjan neljäs ja viimeinen osa. Voin joutua syömään sanani mutta se jää nähtäväksi. Olemme siis päässeet siihen pisteeseen, jossa ihmetellään ja tutkitaan missä päin blogia ne kävijät oikein käyvät ja viihtyvät. Aiemmin ollaan siis tutustuttu asennukseen, kävijöiden määrään ja laatuun sekä kävijäliikenteen lähteisiin. Nyt ollaan siis Sisältö -kohdassa.




Yleiskatsaus näyttää tuttuun tapaan keskiarvotietoja sivustosta mutta nyt liittyen sisältöön. Siitä näet mm. kuinka monta kertaa blogisi sivuja on katsottu valitsemanasi aikavälinä, kauanko on yleisesti ottaen viihdytty yhdellä sivulla sekä kuinka monta prosenttia kävijöistä on poistunut samalta sivulta miltä tulikin (poistumisprosentti). Osa näistä luvuista on minullekin hieman vieraita ja tässä yleiskatsauksen ylemmässä osassa en niinkään viihdy. Sen sijaan heti lukujen alapuolelta löytyy Sivuston sisältö ja siitä kun valitsee vielä Sivun otsikko, niin näkee helposti mitä sivuja on katsottu eniten viime aikoina. Tiedot on oikealla ihan lukuina ja prosentteina.


Toiminnan kulku tuo eteesi kryptisen kaavion kävijöiden liikehdinnästä. Itse en tätä oikeastaan käytä, sillä se ei ole mielestäni mistään helppotajuisimmasta päästä. Mutta voit toki leikkiä sillä ja katsoa mihin kävijät ovat tulleet ja mihin menneet epämääräisen kaavion muodossa. Good luck.

Voimme siis siirtyä sulavasti Sivuston sisältö -kohtaan, jossa näkyy yleiskatsausta paremmin millä sivuilla on ollut kuhinaa ja millä ei. Ihan ensimmäisenä oleva Kaikki sivut kertoo hyödyllistä tietoa vierailijoiden tekemisistä. Saat eteesi taulukon, jossa on blogisi eri sivujen osoitteita allekkain listattuna. Osoitteet ovat hieman vaikeaselkoisia, joten voit vaihtaa listan näyttämään sivujen otsikoita, joita on jo huomattavasti helpompi tulkita:


Tämä löytyy siis siitä heti taulukon yläpuolelta ja sen sinisen käyrän alapuolelta. Nyt näet siis jokaisen sivun kohdalta suosituimmasta alkaen Sivun katselut eli kuinka monta kertaa ko. sivu on näkynyt. Seuraavana oleva Yksilöidyt sivun katselut taas meinaa sitä kuinka monella eri käyntikerralla ko. sivua katsottiin. Eli jos minä menen nyt johonkin blogiin ja rämppään viisi kertaa samaa sivua, se lasketaan tuohon sivun katselut -kohtaan viitenä katseluna mutta vain yhtenä tuohon yksilöidyt -kohtaan. Got it?

(Jos oikein muuten haluat kikkailla, niin klikkaapa jossain vaiheessa tuota edellisessä kuvassa näkyvää  toissijainen mittasuhde kohtaa ja valitse sieltä eri asioita mitattavaksi. Näet siitä taulukosta ihan mielenkiintoistakin materiaalia).




Keskim. sivulla käytetty aika on aika selvä, eli kauanko sillä sivulla on keskimääräisesti viihdytty. Saapumiset näyttää kuinka moni tuli blogiin tämän sivun kautta. poistumis Poistumisprosentti meinaa sitä kuinka moni tämän sivun kautta blogiin tullut myös poistui sieltä. % poistumisia taas meinaa sitä kuinka moni lähti pois blogista tältä sivulta mutta he katselivat käynnin aikana ehkä muitakin sivuja. Viimeinen Sivun arvo on meille turha; sivumme ovat arvottomia. Suoraan sen yläpuolelta löytyy kyllä namikat, joista voit valita miten tämä taulukko sinulle näytetään. Siitä saa vaikka piirakan, jos sellaisesta tolkkuaa paremmin.

Sivuiksi lasketaan kaikki mahdolliset blogisi sivut eli ei vain yksittäiset postaukset tai etusivu. Esimerkiksi jokainen blogissasi tehty haku näkyy omana sivunaan. Ensimmäisenä listassa varmaan jokaisella komeilee oman blogin etusivu, sillä sinnehän sitä yleensä päädytään ensimmäisenä ja osa ei lue postauksia yksitellen vaan koko blogin pitkänä pötkönä. Jos huomaat, että blogissasi tehdään paljon hakuja, voit miettiä onko ulkoasu tarpeeksi käyttäystävällinen. Voisiko tageja tai kategorioita jotenkin selkeyttää tms.?

Hypähdetään seuraavaksi vasemmassa reunassa Aloitussivut -kohtaan. Tästä näet tarkemmin miltä sivuilta blogiisi on oikein tultu ja mitä sitten on tapahtunut. Kenoviiva / tarkoittaa etusivua ja /?m tai vastaava blogisi mobiiliversion etusivua. Nämä ovat varmaan taas siellä kärkikahinoissa.



Käynnit kertoo sen kuinka monta eri käyntiä on alkanut tältä sivulta. Sivua/käynti on myös aika selvä: kuinka monta muuta sivua on klikkailtu tämän ko. sivulta alkaneen reissun aikana. Jos yhtä ja samaa sivua on klikkailtu useasti, sekin lasketaan. Käynnin keskim. kesto merkkaa siis sitä, kauako kävijät olivat blogissa tultuaan tuon sivun kautta ja % uusia käyntejä meinaa siis kuinka monta prosenttia kävijöistä tuli ekaa kertaa blogiin. Poistumisprosentti on taas se vanha tuttu, eli kuinka moni otti jalat alleen tästä samaisesta postauksesta eikä astunut peremmälle blogiin.

Poistumissivut sieltä vasemmasta valikosta kertoo sitten miltä sivuilta blogista lähdettiin menemään. Poistumiset kertoo lukuina kuinka moni häippäsi. He ovat kyllä käyneet blogisi muilla sivuilla, niin kuin seuraava kohta Sivun katselut kertookin. % poistumisia on taas se kuinka moni ko. sivun lukija sitten päätti lähteä tämän sivun kautta.

Saat muuten järkättyä taulukon tulokset eri järjestykseen klikkaamalla noita edellä mainittuja mittauskohteita: esim. kun klikkaat Poistumisprosentti, näet tulokset siinä järkässä millä sivulla on korkein poistumisprosentti

Sitten vasemmasta valikosta voitaisiin tsekata vielä Sivuston nopeus ja siitä Yleiskatsaus. Siitä saa jotain kuvaa kauanko latailut kestävät. Jos lukemat ovat oikein korkeita, niin jotain kannattaa tehdä. Yleensä vika on suurissa kuvissa, joita on paljon.

Hypellään muutamien kohtien yli kunnes ihan viimeisenä vasemmalta löytyy oma suosikkini kaikista Google Analyticsin ominaisuuksista: Tilasto.

Saat esille blogisi etusivun ja tietoa mitä siellä on klikkailtu ja missä määrin. Esimerkiksi minä katselin juuri miten viimeisimpien postausteni otsikoita on klikkailtu etusivulla oltaessa viimeisen viikon aikana:


Raflaava varasotsikko on saanut huomattavasti paremmat lukemat kuin muut. Huomiota se on siis ainakin saanut mutta muut tilastot kertovat, että sitä kautta myös poistutaan blogista aika herkästi. Sisältö ei siis taida vastata oletuksia. 

Kaikesta tästä informaatiosta voit siis päätellä mm. mitkä postaukset blogissasi vetävät väkeä minkä postausten jälkeen he jäävät tutkimaan mitä muuta tarjottavaa blogillasi on. Sinulle selviää myös mitkä postaukset eivät saa kävijöitä jäämään. Voit siis suunnitella tulevia postauksia näiden tietojen valossa. Mielenkiintoista, eikö?

Siinäpä olivat mielestäni ne tärkeimmät seikat, jotka joka bloggarin tulisi tietää tästä valtavasta kapistuksesta nimeltä Google Analytics. Jos selvisit tähän viimeiseen kappaleeseen asti,  onneksi olkoon! Olet selvittänyt mammuttimaisen Google Analytics -tutoriaalini kunnialla loppuun saakka. Nyt vain sormet ristiin, ettei GA:n ulkonäköä ja ominaisuuksia mennä uudistamaan heti huomenna!

sunnuntai 11. elokuuta 2013

Blogi hyödyksi työnhaussa

Blogien merkitystä on viime aikoina alettu ymmärtämään ja arvostamaan yhä enemmän. Olemme jo sisäistäneet ajatuksen, että suositut bloggarit ovat mielipidevaikuttajia, joiden postausten perusteella myydään hyllyt tyhjiksi blogissa mainitusta tuotteesta. Vaikka itse ei samanlaiseen laumashoppailuun osallistuisikaan, tämmöinen skenaario on varmasti helppo kuvitella mielessään. Mutta sen lisäksi, että bloggari pystyy tuotesuosituksillaan ja mielipiteillään vaikuttamaan muihin, voiko hän vaikuttaa bloginsa avulla myös omaan elämäänsä? Otetaan tarkasteluun nyt muut seikat kuin se ainainen blogin avulla ilmaisen krääsän haalinta. Tavaran saaminen ei ole ainoa keino miten blogilla voi hyötyä. Sen avulla voi saavuttaa paljon muutakin, kuten vaikka töpaikan. Eikä se työpaikka välttämättä edes pyöri oman blogin ympärillä. Työ & blogi -kombo onkin ollut paljon esillä viime aikoina.

Työpaikan saannin ollessa monella tällä hetkellä kiven alla, ajatus siitä, että joku menee ja saa duunin pelkän blogin avulla voi olla liikaa. Blogithan ovat pelkkää "kevyttä hömppää". Taistelun tuoksinnassa tämmöiset ajatukset ovat hyvin ymmärrettäviä, joskin auttamattoman vanhanaikaisia. Monissa töissä tarvitaan samoja tietoja ja taitoja kuin bloggauksessa. Sellaiseen työhön mihin niitä taitoja ei tarvita tuskin edes valitaan ketään blogin perusteella. Vai valitaanko? Totta kai voidaan valita, sillä esimerkiksi blogi on oiva tapa kertoa itsestään vähän enemmän kuin pelkkä CV ja suht geneerinen työhakemus antavat ymmärtää. Itse en ole saanut yhtään työpaikkaa korkeakoulusta saamani "arvostetun" paperin ja nimikkeen perusteella, vaan olemalla hyvä ja sopiva tyyppi sekä koska minulla on näitä muita taitoja. Kaikissa työhakemuksissakin kysellään blogien ja kotisivujen perään melkein heti koulutustietojen jälkeen.


Mieleeni tuli jokin aika sitten Helsingin Sanomissa ilmestynyt juttu kaverista, joka sain työpaikan bloginsa perusteella. Tämä blogi oli perustettu työnhaku taka-ajatuksena ja se nähtävästi onnistui pääsemään tavoitteeseensa. Tämä oli ilmeisen hieno suoritus, kun se oikein uutiseksikin kelpasi (tosin sitä nyt ei tiedä miten hesari uutisensa valitsee). Veikkaan, että moni taputtelee tätä kaveria selkään eikä marise kuinka epäreilua oli, että hän sai työpaikan "vain" bloginsa perusteella. Hänen ei tarvinnut edes itse hakea saamaansa työtä, vaan häntä kysyttiin siihen. Näppärää!

Otetaan seuraavaksi lähempään tarkasteluun toinen vähän tutumpi keissi. Hieman toisenlaiset tunnelmat olivat loppukeväästä meillä muotiblogimaailmassa, kun yksi tavoiteltu työpaikka jaettiin enemmän tai vähemmän blogin perusteella: Mungolifen Anna pääsi Muotikuution Style Hostiksi. Sehän oli paljon tunteita herättänyt tapahtuma. Ensin toki itkettiin perinteiset itkut siitä, että yleisöäänestyksessä suositut bloggarit ovat etulyöntiasemassa. Ihan ymmärrettävät itkut ne olivatkin, tosin eihän paljon kavereita omaavilta ihmisiltä voida evätä osallistumista näihin äänestyksiin. Mutta tämä "reiluus" on toinen juttu, sillä paikkaa ei jaettukaan yleisöäänien perusteella, vaan lopuksi pidettiin ihan perinteisemmät työhaastattelut. Valinnan jälkeen väännettiin kättä siitä, oliko suosittu blogi kuitenkin ratkaiseva tekijä työntekijäksi päätymisessä. Osa intti blogin olevan syy palkkaukseen ja muun muassa bloggari itse vähätteli blogin merkitystä ja taisi todeta sen olleen jopa hieman haitallinen tekijä.

Tässä tapauksessa ymmärsin molempia osapuolia ja toisaalta molemmat leirit ottivat minua päähän. Joidenkin on kateudeltaan tai muulta luonteenpiirteeltään niin vaikea käsittää ja toisten taas myöntää blogien valtava merkitys mm. markkinoinnissa. Ymmärrän kyllä, että bloggari haluaa korostaa myös muuta osaamistaan eikä tulla määritellyksi aina bloginsa kautta. Vaikka emme tiedä mikä loppujen lopuksi tässä tapauksessa ratkaisi kisan, voimme kuitenkin olettaa persoonan, työkokemuksen ja blogin olevan aika korkealla sijalla soveltuvuuden suhteen. Syy tuskin oli yksinään se, että blogi oli suosittu ja täten tavoitti kasapäin ihmisiä, sillä bloggarikin oli muilta ominaisuuksiltaankin nappivalinta. Jos minä olisin ollut Muotikuution puikoissa, olisin palkannut Mungolifen ilman sen suurempia mietteitä. Olisin voinut jopa kysyä häntä hommiin, jos hakemusta ei olisi kuulunut. Tekisin bisnestä enkä mitään hyväntekeväisyyttä! Jos tarjolla on hyviä mutta tuntemattomia tyyppejä sekä hyvä tyyppi, jota puoli valtakuntaa seuraa, en miettisi bisnekseni menestymisen kannalta montaa minuuttia. Totta kai osa varmasti boikotoi koko puljua tunnetun henkilön palkkauksen vuoksi mutta vielä isompi lauma suuntaa juuri sinne katsomaan tätä henkilöä. Ennen kaikkea he kuulevat tästä yrityksestä tämän tunnetun henkilön kautta. Minäkin olin hyvin tietoinen Muotikuution tapahtumista, vaikka en seurannut heidän blogiaan enkä käynyt yksilläkään festareilla. Luin katsokaas Mungolifea. Jos hostiksi olisi palkattu joku pienempi ilmiö, olisin ollut varmasti ihan ulapalla koko touhusta -ja niin olisivat olleet tuhannet muutkin ihmiset.

Näiden kahden esimerkin avulla haluan kannustaa teitä ottamaan ilon ja hyödyn irti blogistanne myös näin työllistymisen näkökulmasta. Ei kannata ajatella, että blogi olisi merkityksetön tai että sen avulla työn saaminen tai hakeminen olisi jotenkin noloa ja muuta omaa osaamista vähättelevää. Olettehan itse bloginne kyhänneet, joten se on oiva paikka esitellä myös muita taitoja ja osaamista.

Tässäkin jutussa on kuitenkin kääntöpuolensa, eli blogi voi olla myös haitta työn saamisen kannalta. Miinus siitä voi tulla silloin, jos työnhakija vaikuttaa vaikkapa varsinaiselta ääliöltä bloginsa perusteella. Joidenkin töiden luonteeseen ei myöskään sovi se, että työntekijä vaikkapa esittelee omaa yksityistä elämäänsä hyvinkin laveasti kaikille halukkaille lukijoille. Se voisi olla vaikka turvallisuusriski.

Onko sinulla kokemusta työnhausta blogisi avulla? Kuinka suureksi arvioisit blogisi merkityksen? Oletko edes ajatellut koko asiaa? Vai onko blogisi tai blogit kenties koko työsi?

perjantai 9. elokuuta 2013

Varmuuskopioi blogisi ja välty tuholta

Nyt seuraa aiheeltaan hyvinkin vakava postaus. Valmistautukaa! Olen katsokaas muutaman kerran sivulauseessa pyytänyt teitä varmuuskopioimaan bloginne ennen jonkin koodin lisäämistä blogiin, jotta välttyisitte ikäviltä yllätyksiltä koodailun mahdollisesti epäonnistuttua syystä tai toisesta. Sellainen ikävä ylläri voi olla vaikka koko blogin katoaminen jonnekin avaruuteen. Harva semmoista toivoo ainakaan oman blogin kohdalla tapahtuvan mutta ehkä jonkin toisen blogin kohdalla se voisi olla mieluinen käänne! Jotta kenellekään ei tapahtuisi suurta vahinkoa, koin velvollisuudekseni tehdä vielä ihan oman postauksen tästä blogin varmuuskopioimisesta. Voin sitten jatkossa linkata tähän ja ehkä joillekin selviää tämän myötä, että jokin juttu nimeltä varmuuskopiointi voisi olla ihan jees. Vaikka aihe kuulostaa kuivaakin kuivemmalta, tämä olisi suht tärkeää ja yllättävän helppoa.

Jos et ole varmuuskopioinut blogiasi koskaan, älä murehdi. Voit aloittaa sen vielä! Itse olen yleensä erittäin huono varmistelemaan mitään. Kirjoitan onnellisesti Wordilla sivutolkulla tekstiä ennen kuin alan mitään edes tallentamaan. Olen kyllä oppinut hieman paremmille tavoille kotonani vallitsevan määrätietoisen "oletko jo tallentanut" -kampanjan myötä. Blogin kohdalla olen tsempannut hirveästi ja alkanut varmuuskopioimaan ja tallentelemaan oikein urakalla. Syynä voi olla myös se, että kerran innoissani koodatessani (virheellisesti) sain tuhottua muutaman viikon työt parissa sekunnissa (ja nyt kukaan ei enää uskalla koodailla neuvojeni mukaan). Sivuston kirjaileminen uudestaan ei ollut elämäni tähtihetkiä. Tämän blogin kanssa samanlaista mokaa ei tule käymään, sillä minulla on kaikki visusti tallessa.

Miksi blogi pitäisi varmuuskopioida? 
Blogille voi käydä köpelösti monesta eri syystä. Serveri, jolla blogi on hostattu, saattaa mennä nurin (kamalaa jargonia, anteeksi). Tämä on aika epätodennäköistä esim. Bloggerilla mutta mistä sitä koskaan tietää... Joku saattaa hakkeroida blogisi tai siihen tarttuu virus. Ja olenpa kuullut sellaistakin, että Blogger yllättäen poistaa blogisi ilman mitään varoituksia... Todennäköisin ongelma on kuitenkin se, että koodaat itse jotain päin prinkkalaa. Yksinkertaisesti sanottuna: jos blogisi jostain syystä katoaa, voit saada sen takaisin varmuuskopiosi avulla.

Miten varmuuskopioida blogi?
Bloggerilla varmuuskopiointi on niin naurettavan helppoa, että on jopa noloa jättää se tekemättä. Toimi siis näin:

1. Mene blogisi hallintapaneelissa Asetuksiin ja valitse viimeinen vaihtoehto Muu.





Heti ensimmäisenä ylhäällä on kohta Blogityökalut. 



2. Valitse näistä vaihtoehdoista keskimmäinen Vie blogi. Vaikka se kuulostaa uhkaavalta, blogiasi ei viedä kokonaan jonnekin pois. Klikkaa rohkeasti sitä.


3. Eteesi avautuu tämä ikkuna ja sitten rohkeasti taas klikkaamaan Lataa blogi. Tallenna sitten ladattu tiedosto koneellesi tai muuhun varmaan paikkaan. Se kannattaa säilyttää myös muualla kuin koneella, koska koneesihan voi vaikka pimahtaa. Muistitikku tai pilvi ovat hyviä jemmoja.

Riippuu mitä selainta käytät mutta tallennus koneelle voi tapahtua tuon ylemmän ikkunan jälkeen eri tavoin. Esimerkiksi minä Chromella klikkaan ladatun tiedoston päällä oikealla näppäimellä ja valitsen Näytä kansiossa. Tiedosto on mennyt jonnekin Ladatut tiedostot -kansioon ja sieltä leikkaan sen pois ja liitän haluamaani kansioon, jotta löydän tiedoston tarpeen vaatiessa.

Sitten jos blogisi joskus katoaa tai haluat siirtää blogisi uuteen osoitteeseen, voit Bloggerilla ladata tämän tiedoston samasta paikasta mutta valitsemalla Tuo blogi. Saat kaikki vanhat jutut takaisin elävien kirjoihin.

WordPressille on jälleen kerran tarjolla liuta plugineja, joilla varmuuskopion voi ottaa vaikka joka päivä. Ihan hakusanalla backup pitäisi löytyä plugineja mistä valita.

Kuinka usein blogi pitäisi varmuuskopioida?
Usein. Vaikka joka päivä, jos kirjoittelet joka päivä. Piste.

Ja sitten ei kun varmuuskopioimaan!



tiistai 6. elokuuta 2013

Varkaita blogissa: näin selvität kuka matkii ja kopioi

Kun yksi bloggari keksii jonkin näennäisen menestyvän tavan tehdä blogia, se ei jää monilta huomaamatta. Toiset tyytyvät ihailemaan vierestä mutta jotkut ottavat ohjat käsiinsä ja suuntaavat samoille apajille. Miksi vaivalla keksiä jotain uutta ja ihmeellistä, joka ei välttämättä edes kiinnosta ketään, kun tarjolla olisi jo valmiiksi menestyksekkäitä tapoja tehdä blogia? Jep, tänään puhutaan inhottavasta matkimisesta ja kopioimisesta.

Yleinen vitsihän on (ainakin miesten suusta), että kaikki muotiblogit ovat ihan samanlaisia ja niitä on mahdotonta erottaa toisistaan. Mutta mehän tiedämme blogeilla olevan hyvinkin paljon eroavaisuuksia keskenään ja osa blogeista on todella persoonallisia. Meidän blogien suurkuluttajien harjaantuneet silmät osaavat kyllä erottaa blogit toisistaan -ja samalla bongata ne blogit, joissa on auttamatta kopioitu jotain toista blogia. Muiden kopioita lukiessa lähinnä huvittaa mutta oman kopionsa löytäessä alkaa jo harmittaa.

Matkimisen kohteena voi olla mikä tahansa: bloggarin pukeutumistyyli, meikkaus, kampaus, kirjoitustyyli, blogin ulkoasu, kuvien muokkaus, aiheet, elämäntapa, jne. jne. Joku nappaaa toiselta bloggarilta yhden elementin ja toinen vie taas koko konseptin. Pienistä pöllimisistä tuskin jää kiinni, sillä kopiointia on vaikea todistaa. Lähes kaiken kopsaaminen ei kuitenkaan ole pidemmän päälle kannattava tapa tehdä blogia, sillä kiinni jäämisen riski alkaa olla jo korkea varsinkin silloin, kun blogi saa paljon lukijoita ja huomiota. Välillä tulee kuitenkin pakostakin julkaistua samanlaista sisältöä yhden tai useamman toisen bloggarin kanssa.  Mutta kaikissa edellä mainituissa tapauksissa samanlaisen sisällön toistuva julkaiseminen on jo epäilyttävää. Huonon kopion paljastaa usein myös blogista huokuva epäaitous: jos yrittää väen väkisin änkeä itsensä johonkin muottiin mihin ei todellisuudessa oikein sovi, lopputulos on vähintäänkin kummallinen.


Välillä on toki vaikea sanoa onko joku blogi ottanut vähän liikaakin vaikutteita jostain toisesta tunnetusta blogista vai onko kyseessä vain niin universaali muoti-ilmiö ja tämä kopioksi epäilty bloggari ei ole koskaan edes törmännyt alkuperäiseen lähteeseen. Näin voi käydä esim. tyylien kanssa, sillä kovin muotivirtausten mukaan pukeutuessa on mahdotonta olla todella originelli. Joku muukin on varmasti vetäissyt päällensä ne Zaran syksyn uutuudet. Myös aiheiden kanssa on vaikea sanoa onko kyseessä matkinta vai johtuuko samat jorinat vain tällä hetkellä pinnalla olevista aiheista (tai mainoskampanjoista). Aina ei myöskään tiedä onko kyseessä tahallinen matkiminen vai onko bloggari tahattomasti imenyt liikaa vaikutteita joltain toiselta bloggaajalta. Jos on esimerkiksi lukenut jotain tiettyä blogia ikuisuuden ja aloittanut bloggaamisen tämän esikuvansa innoittamana, oma blogi voi huomaamattakin muistuttaa kovin paljon sitä inspiraation lähdettä.

Matkimista ikävämpi juttu on sitten se, kun bloggarin koko identiteetti kopioidaan ja sitä aletaan käyttää ties missä yhteyksissä. Olen yhden jos toisen kerran törmännyt esimerkiksi Lookbookissa ja Chictopiassa tyylikkäiden ihmisten tileihin, joiden kuvat ovat kuitenkin kopioitu jostain hyvinkin tutusta suomalaisesta blogista. Ettäs kehtaavat... Tälläiset kuvavarkaudet ovat erittäin yleisiä ja niille ei oikein mahda mitään. Kun kuviansa nettiin laittaa, saa varautua siihen, että niitä pulpahtelee esiin ties missä. Lookbookin ja Chictopian kaltaisilla muotisivuilla omiin pöllittyihin kuviin törmääminen ei varmasti haittaa yhtä paljon kuin jos kuvia esiintyykiin jollain sivulla missä muotia, tai lähinnä vaatteen vaatetta, ei ole nähtykään. Joillekin bloggareille on päässyt käymään niinkin (naamakuvilla tosin, tietääkseni) Myös kaikenmaailman Facebookissa, Twitterissä sun muualla bloggarin nimellä ja naamalla tehdyt valetilit ovat ikäviä sattumia. Silloin voidaan jo kirjoitella toisen nimellä jotain eikä vain liittää kuvia johonkin ihan toiseen yhteyteen.

Toisen muotibloggarin kuvien kopsaaminen omaan muotiblogiin ei tule oikein kuuloon mutta tekstien kopioiminen on sitäkin helpompaa. Tekstin yhdistäminen heti johonkin toiseen tekstiin ei ole niin varmaa kuin kuvan tunnistaminen. Totta kai sitä voi tulla sellainen olo, että hetkinen, ihan kuin olisin lukenut tämän ennenkin. Kopioteksti voi paljastua myös silloin, kun se on tyyliltään kovin erilainen kuin blogin muu teksti. Niin minäkin tunnistin jokin aika sitten kopiotekstin eräästä blogista. Tyyli muuttui yhtäkkiä hieman erilaiseksi ja kas vain, luinkin omaa tekstiäni.

Nyt kun jutun tässä vaiheessa jokainen lukija on varmasti tullut vainoharhaiseksi sen suhteen missä kaikkialla omaa blogia on matkittu, kopioitu ja apinoitu, on parasta tarjota pari työkalua salapoliisityön tueksi.

Googlen kuvahaku

Jos epäilet jonkin kuvasi karanneen ties minne netin ihmeelliseen maailmaan, Googlen kuvahaku voi auttaa sinua paikallistamaan sen ilmentymät. Toimi vaikkapa näin näppärästi: avaa kuvahaku uuteen välilehteen. Mene sille sivulle missä on se kuva, jota haluat tutkia. Nappaa kiinni kuvasta ja rahaa se kuvahaun välilehden puolelle: eli pidät hiiren vasenta näppäintä alhaalla ja samalla raahaat kuvan kohti toista välilehteä selaimen yläreunassa. Edelleen pitäen vasenta näppäintä alhaalla, pysähdy hetkeksi välilehden otsikon päälle, jotta sivu vaihtuu, ja sitten rahaa kuva kohti kuvahaun hakukenttää. Nyt saat vasta päästää irti. Tuloksissa näet sivut, joilla sama kuva on sekä muita hyvin samankaltaisia kuvia.

Tekstin kopioinnin paljastin

Netti on pullollaan kaikenlaisia kopion kyttäämiseen tarkoitettuja kapistuksia, joilla voi etsiä toisten tekemiä kopioita tai katsoa onko itse kirjoittanut vaikka kaksi liiankin samantyyppistä tekstiä jotain nettisivua varten. Mehän tietenkin etsimme niillä toisten tekemiä kopioita. Valitsin aika summan mutikassa tähän esimerkiksi Copyscapen, jolla voi etsiä samanlaista sisältöä kahdella tapaa:

1. Voit syöttää blogisi osoitteen sille varattuun kenttään ja klikkaamalla Go saat eteesi listan sivuista, joilta löytyy samanlaista tekstinpätkää. Näet siis missä on kirjoitettu sanasta sanaan samoin kuin sinä. Homma toimii myös toisin päin, eli näet keneltä olet itse kopioinut. Huomioi kuitenkin, että syöttäessäsi blogisi osoitteen ohjelma käy läpi vain sillä hetkellä ensimmäisellä sivulla olevat tekstit eikä blogiasi kokonaisuudessaan. Syötä siis aina sen sivun tai postauksen osoite, jonka kopioita haluat etsiä. Yksi mainittava miinus on se, että jos blogisi on jonkun toisen blogin blogrollissa ja siitä näytetään otsikon lisäksi pieni insertti, niin tämä ohjelmaa näyttää sinulle myös ne osoitteet.
Työkaluun pääset tästä.

2. Voit tutkia myös kuinka paljon jossain toisessa tekstissä on samaa sisältöä kuin sinun tekstissäsi. Voit syöttää molempien tekstien urlit tai sitten copypasteta molemmat tekstit omiin kenttiinsä. Ohjelma laskee kuinka monta prosenttia teksteissä on samaa. Lisäksi näet mitkä kohdat tekstistä ovat identttiset. Jos laitat kaksi urlia, esimerkiksi postausten osoitteita, kannattaa muistaa, että kommentit lasketaan tässä mukaan ja ne varmasti pienentävät prosenttimäärää hyvinkin samanlaisessa tekstissä, sillä kommentit ovat tuskin samanlaisia. Kannattaa siis ehkä suosia tuota haluttujen tekstinpätkien kopioimista kenttiin.
Tähän työkaluun pääset tästä.

Oletko sinä kenties joutunut matkinnan tai kopioinnin kohteeksi? Miten, missä ja milloin? Olitko imarreltu vai sapettiko pirusti? Ja löytyisikö joku joka tunnustaa matkineensa jotain toista blogia?


Photo credit: Will Lion / Foter / CC BY-NC-ND

perjantai 2. elokuuta 2013

Välilehdet blogiin: hyödyt ja helppo asennus

Edit: päivitetty juttu löytyy täältä tuoreilla ohjeilla mutta tästä ohjeesta löydät hyviä vinkkejä välilehtien sisällön suhteen.

Tänään askarrellaan blogiin välilehtiä. Sivut, välilehdet, paget, tabit tai mitkä lie ovat nuo blogin bannerin alla olevat lisäinformaatiota tarjoavat otsikot (käytän tässä jutussa tuota välilehti-termiä). Vaikka sinulla sellaiset jo olisi, älä karkaa vielä! Et ehkä ole saanut niitä muokkailtua kivoiksi ja aseteltua kauniisti tasaisesti sivun keskelle, vaan ne ovat asettautuneet vasempaan reunaan. Nämäkin ongelmat jäävät historiaan, kun lukaiset postauksen loppuun asti. Tämä ohje on muuten valitettavasti vain Bloggerille.

Ennen kuin startataan aiheesta muistuttaisin teitä vielä "Suomalaisten lifestyleblogien uskottavuus" -kyselystä. Siihen on vielä muutamia päiviä aikaa vastata ja toivoisin sinunkin vastaavan, jos et ole sitä vielä tehnyt.

No niin. Aloitetaan.

Miksi välilehdet blogiin?
Jokaisessa blogissa on aina jotain staattisempaa sisältöä, jonka bloggari haluaa olevan näkyvillä aina ja ikuisesti. Sellainen on yleensä bloggarin esittely, kaikki blogin seurantamahdollisuudet Facebookista Blogloviniin, tai vaikka linkki bloggarin toiseen blogiin. Sivupalkki on totta kai kätevä sijoituspaikka mutta siitä voi tulla pian kovin tukkoinen, jos sinne haluaa sijoittaa myös esimerkiksi mainosbannereita tai muita kapistuksia. Lukija joutuu selaamaan pirun kauas alaspäin ennen kuin on nähnyt kaikki oleelliset linkit. Ja moni lukija ei edes jaksa tai huomaa skrollata ja tuijotella mitä aarteita sivupalkki oikein pitääkään sisällään.
Sivupalkkiin ei myöskään mahdu kovin pitkiä pätkiä tekstiä mikä voi haitata esimerkiksi oman esittelyn tekemistä.

Välilehdet ovat oiva keino tarjota kaikki tärkeä informaatio ilman, että blogin etusivulla näyttäisi olevan ihan liikaa ihan kaikkea. Välilehtien sijainti heti bannerin alla tarkoittaa sitä, että aika monien silmät sinne harhautuvat niiden ilmestyessä ruudulle ensimmäisenä ilman mitään skrollailuja. Niihin voi myös tarinoida huoletta vähän pidempiäkin pätkiä vaikkapa juuri itsestään. Koska välilehdet näkyvät heti blogiin tultaessa, niistä saa nopeasti myös käsityksen blogin tarjonnasta. Potentiaalinen lukija voi siis kiinnostua heti ja jäädä pyörimään blogiin pidemmäksikin aikaa. Allekirjoittanutkin voisi panostaa noihin välilehtiin vähän enemmän.

Mitä sisältöä välilehtiin?
Välilehdille voi laittaa vaikka nuo edellä mainitsemani seurantamahdollisuudet ja oman esittelyn. Blogeissa näkee myös kaikenlaisia koirille, kissoille ja kengille omistettuja välilehtiä. Jos tiedät, että blogissasi on jokin aihe ylitse muiden (vaikka ne sinun unelmahäät) tai jokin kaikkia kiinnostava henkilö itsesi lisäksi (esim. koira tai poikaystävä), omien välilehtien väkertäminen näille yleisömagneeteille on ihan suotavaa. Esimerkiksi: luo välilehti "Jeppe" ja sitä klikatessa jokainen jepestä kiinnostunut lukija löytää yhden postauksen tästä koirastasi tai poikaystävästäsi. Voit myös laittaa kaikki jepellä tägätyt postaukset välilehden taakse. Näin vältyt osalta niistä ikuisista kysymyksistä aiheeseen liittyen, sillä jokainen löytää hävettävän helposti tuonne sitä käsittelevään välilehteen ja sitä myötä pääsee käsiksi kaikkeen oleelliseen tietoon. Totta kai nämä postaukset löytyisivät myös sivupalkin tageista tai linkeistä mutta älä yliarvioi ihmisten kykyjä ja haluja penkoa sivupalkkia, jos se on kovin täynnä.

Voisin antaa hauskan välilehtiesimerkin Italian ylpeydestä The Blonde Salad -blogista. Sieltä löytyy yksi välilehti nimeltä Looks, jossa on pelkkiä asukuvia vieri vieressä. Kuvaa klikkaamalla pääsee kyseisen asun postaukseen. Vähän erilaista ja oikein tyylikästä! Kerron edessä päin miten saat itse tuon tyyppisen sivun tehtyä.

Miten saat välilehdet blogiin?
Mene blogisi hallintapaneelissa vasemman reunan valikon Sivut -kohtaan:


Avautuvasta näkymästä klikkaa Uusi sivu ja eteesi aukeaa seuraavat kaksi vaihtoehtoa:

Tyhjä sivu tarkoittaa sitä, että voit luoda yhden sivun täysin oman mielesi mukaan. Esimerkiksi minä olen tehnyt blogini aneemisen Contact -välilehden tällä taktiikalla. Sivun tekeminen muistuttaa hyvin paljon postauksen tekemistä:


Oikean reunan Asetukset -kohdasta saat valita saako välilehteä kommentoida niin kuin postauksia. Jos et aio koodailla html:ää niin voit jättää kaksi seuraavaa palluraa rauhaan mutta kiinnitä niihinkin huomiota, jos koodia meinaat sivulle pistää. Muutoin voit kirjoitella ihan normaalisti, lisätä kuvia ja muokkailla tekstin ulkonäköä ym. mitä postausta tehdessäkin voit tehdä. Muista laittaa otsikkoon se otsikko, minkä nimen haluat välilehdelle antaa.


Tällä edellä kuvatulla tyylillä voit tehdä sen The Blonde Salad -henkisen välilehden, jossa on kuvia kyseisiin postauksiin johtavilla linkeillä. Eli tekstin sijasta laitat sivulle kuvia ja liität vastaavaan postaukseen vievän linkin kuvaan.

Verkko-osoite -vaihtoehto taas mahdollistaa muiden sivujen "asentamisen välilehdiksi". Esimerkiksi minulla mm. välilehdet Blogilista ja Bloglovin vievät blogini ulkopuolisille sivuille. Avautuvassa ikkunassa annat vain välilehdelle nimen ja isket kenttään sen osoitteen, mihin haluat välilehden vievän (esim. blogisi sivu Blogilistalla).



Voit myös valita mihin kohtaan välilehdet asettuvat:


Ne tulevat automaattisesti tuohon bannerin alle Ylävälilehdet -kohtaan mutta vaihtoehtoisesti voit asettaa ne sivupalkkiinkin.

Välilehtien järjestystä pääset muuttamaan tuosta edellisessä kuvassakin näkyvästä vaaleansinisestä pystypalkista, joka on jokaisen sivun oman palkin vasemmassa reunassa. Tartu siitä ja liikuttele!

Muista lopuksi painaa Tallenna asettelu oikeasta yläkulmasta.

Jos haluat esimerkiksi kaikki tietyllä tagilla varustetut postaukset yhden välilehden taakse, niin valitse tuo verkko-osoite. Sitten menet toisessa selaimen välilehdessä tai muualla blogiisi ja klikkaat sitä haluamaasi tagia, jolla merkityt postaukset saavat oman välilehden blogissasi. Kopioi sivun osoite ja iske se tuohon verkko-osoite -ikkunan pyytämään URL-kenttään. Esimerkiksi jos minä tekisin oman välilhden kaikille mainosvinkki -postauksille, klikkaisin blogissani mainosvinkkitagia ja kopioisin sitten osoitteen osoitekentästä. Laittaisin tuohon urliin http://pinkbubbleblog.blogspot.fi/search/label/mainosvinkki ja tadaa: minulla on oma välilehti mainosvinkeille. Ennen postauksia välilehdellä näkyisi kuitenkin teksti "Näytetään tekstit, joissa on tunniste mainosvinkki. Näytä kaikki tekstit." mutta se tuskin haittaa. Tämä on kuitenkin helpoin tapa tehdä tämä temppu. Nämä postaukset muuten ilmestyvät ihan normaalisti etusivullakin eivätkä vain tällä omalla välilehdellään.

Nyt jos olet väsännyt välilehtiä ohjeen mukaan, saatat hieman kurtistella kulmiasi huomatessasi välilehtien kasautuneen vasemmalle ja niiden otsikoiden ulkonäkökään ei oikein miellytä silmää. Tosi moni blogi on hyytynyt tähän vaiheeseen. Mutta ei hätää! Suuntaa seuraavaksi hallintapaneelissa kohti Mallia ja valitse sitten Mukauta:




Sieltä suunnittelutyökalusta valitset sitten Lisäasetukset ja sinulle tulee kaksi kohtaa, joita voit muokata: Välilehtien teksti ja Välilehtien tausta. Sieltä voi valita fontin, koon, värit, ym. Paina oikeasta yläkulmasta Käytä blogissa, kun olet valmis.



Sitten olisi vielä vuorossa välilehtien keskitys. Huom! Haluat ehkä ottaa blogistasi varmuuskopion ennen seuraavaa operaatiota, vaikka se täysin turvallinen onkin (Hallintapaneelista Asetukset --> Muu --> Vie blogi ja tallenna se koneellesi). Eihän sitä tiedä, jos sössitkin jotain ihan pieleen. Pysy vielä siellä suunnittelutyökalun lisäasetuksista ja skrollaa niistä välilehtivaihtoehdoista hieman alaspäin. Ihan viimeisenä on Lisää CSS. Lisää oikealle avautuvaan kenttään copypastella seuraava koodi juuri sellaisenaan ja paina enter.

.PageList {text-align:center !important;}
.PageList li {display:inline !important; float:none !important;}

Älkää välittäkö noista minun muista koodeistani tuolla. Sinulla ruutu voi olla tyhjä tai siellä voi olla jotain muuta. Iske tuo uusi koodi viimeiseksi.

Nyt välilehtien pitäisi siirtyä keskelle alla olevassa esikatseluikkunassa. Muista taas painaa oikeasta yläkulmasta Käytä blogissa, kun olet valmis.

Näin helppoa se on! Yhteen blogiin voi väsätä jopa 20 välilehteä mutta älkää nyt niin paljoa innostuko. Jos ryhdyitte askartelemaan, niin kertokaa ihmeessä mitä välilehtiä keksitte laittaa.