Kommentti jättää jälkensä

Olen yhdestä asiasta kovin onnellinen: minulla ei ole omakohtaista kokemusta nettikiusaamisesta. Monille muille tilanne on toinen. He ovat tulleet kiusatuiksi tai päätyneet kiusaamaan itse. En tiedä, osaanko täysin samaistua heihin mutta sen ainakin tiedän, että jos itse joutuisin jonkinlaisen ryöpytyksen kohteeksi netissä, niin se tuntuisi todella pahalta.

Vaikka omia kokemuksia ei löydy, en voi sanoa etteikö nettikiusaaminen olisi vaikuttanut minuun mitenkään, sillä siihen törmää esimerkiksi blogien lukijana väkisinkin, vaikkei sitä itse kokisi tai siihen syyllistyisi. Blogeissa kiusanteko tiivistyy kommentteihin tai bloggarista käytäviin julkisiin keskusteluihin esimerkiksi  keskustelupalstoilla. Sen mahdollisuus on vaikuttanut paljonkin siihen, miten itse bloggaan ja kuinka paljon kerron itsestäni missään päin nettiä. Varaudun ikään kuin pahimpaan jo etukäteen ja pidättäydyn paljosta. Myös oma joskus sarkastinen tyylilajini saa minut joskus miettimään, ymmärretäänköhän kirjoittamani jotenkin väärin ja huonossa valossa.

Olenkin miettinyt, miten itse reagoisin jos kokisin itseni kiusatuksi. Esittäisinkö, että mitään ei ole tapahtunutkaan ja en välitä? Olisin ikään kuin kaiken sen yläpuolella. Vai ottaisinko asian esille ja samalla näyttäisin, että minuun on nyt osunut jollain tasolla? Toivon tosiaan, että minun ei tarvitse tulla tietoiseksi tästä reaktiostani. Mutta sen tiedän, että oli julkinen reaktioni mikä hyvänsä, en painaisi asiaa villaisella vaan yrittäisin tehdä asialle stopin. Mitä sinä tekisit tai olet tehnyt?

Netissä nimi ja kasvot jäävät usein hämärän piiloon - siltä toiselta osapuolelta - ja varmasti juuri sen oletuksen varassa kiusaaminen ja kaikenlainen vihapuhe ovat päässeet rauhassa kukoistamaan. Netissä kiusaajat ovat myös hyvin usein aikuisia ihmisiä, joilla luulisi olevan jo järkeä päässä, ja sekin on omiaan aiheuttamaan suurta ihmetystä tätä ilmiötä kohtaan. Aina ihmetellään, sanoisivatko nämä samat ihmiset netissä kirjoittelemansa asiat omilla kasvoillaan ja omalla nimellään reaalimaailmassa? Vastaus on varmasti, että eivät todellakaan sanoisi. Netti hämärtää ihmisten ajatusmaailmaa ja käyttäytymisen rajoja oudolla tavalla.

Ehkä myös tämän kasvottomuuden vuoksi ongelmiin puuttuminen tuntuu monasti jääneen puolitiehen tai siihen ei ole tartuttu ollenkaan. Mitään ei tehdä, koska ketään syypäätä ei voida osoittaa sormella. Kiusaajan todennäköinen anonymiteetti on myös sellainen asia, joka ainakin minua häiritsee suuresti. Tuntuu hyvin ahdistavalta, että joku sinulle täysin tuntematon ihminen haluaa aiheuttaa sinulle mielipahaa. Tai mistäs sitä tietää, vaikka sen nimettömyyden takana piileskelisikin joku tuttu. Ahdistavalta tuntuu myös se, että nämä ilkeilyt eivät jää vain kiusaajan ja kohteen väliseksi tiedoksi, vaan sitä voi halutessaan seurata vaikka puoli maailmaa.

Kiusaamisesta voisi kirjoittaa monelta kantilta: voisimme miettiä, mikä saa ihmiset kiusaamaan toisia netissä tai edes jättämään poikkiteloin olevan kommentin toisen blogiin. Voisimme spekuloida, miksi jotkut joutuvat kiusatuiksi tai mikä ylipäänsä on kiusaamista ja mikä vain mielipide-erojen aiheuttamaa väärinkäsitystä. Kaikki kiusaamisen ympärillä käytävä keskustelu on omiaan tuomaan ongelmaa esille ja aiheesta ei tulisi vaieta. Pelkästä puheesta ja kirjoittelusta ei kuitenkaan ole niin suurta hyötyä, kuin todellisilla teoilla.

Todellisuudessa nimimerkin tai sen puutteen suojiin ei voi piiloutua ja tehdä mitä huvittaa. Todellisuudessa voit yrittää tehdä stopin ilkeille kommenteille ja muille pahantahtoisille valheille ja juoruille, joita sinusta liikkuu netin syövereissä. Ja se on yksinkertaista.  Bloggarina voit olla julkaisematta yhtäkään sellaista kommenttia, jonka koet epämielyttäväksi. Olkoonkin, että "keskustelut" ja väittelyt ovat se varsinainen viihdeosuus ja yleisömagneetti blogissasi. Onko se sen arvoista? Sallimalla loanheiton omassa blogissasi viestität muille, että vastaavanlainen kommentointi on aivan sallitua ja kommenttien sisältö julkaisukelpoista. Roskakoriin ne kuuluvat.

Siinä vaiheessa, kun kiusaaminen ja muu ilkeily eivät tapahdu enää blogin piirissä vaan jossakin muualla netissä, asia voi alkaa tuntua jo lähes hallitsemattomalta. Todellisuudessa voit tehdä asialle paljonkin. Nimettömätkin kiusankappaleet on mahdollista saada vastuuseen teoistaan. Keskustelupalstat voivat moderoida keskusteluja ja poistaa kaikki asiattomat viestit. Asiat vaativat ehkä hieman aikaa mutta aina kannattaa yrittää. Kun se on aiheellista,  aina kannattaa tehdä rikosilmoitus ja/tai ottaa yhteyttä keskustelupalstojen ylläpitoon, sillä vain silloin voit saada aikaan jotakin. Nyt ei pitäisi olla tekemättä mitään sen takia, että ajattelet ettei sillä ole mitään vaikutusta. Tekemättömyydellä ei ole mitään vaikutusta - paitsi tietenkin se, että nettikiusaaminen saa rauhassa jatkua, koska kukaan ei viitsi, jaksa, uskalla puuttua siihen.

Kommentti jättää jälkensä on noin 30 blogin yhteinen kampanja nettikiusaamista vastaan. Jokaisella blogilla on oma, erilainen tarinansa kerrottavana nettikiusaamisesta. Suosittelen tutustumaan. Löydät meidät kaikki kampanjan sivuilta, josta löytyy muutakin informaatiota. Sen lisäksi, että asia on nostettu esille blogeissamme, olemme haastaneet myös keskustelupalstoistaan tunnetut Vauva.fi:n ja Demi.fi:n mukaan kampanjaan ja toivoneet keskustelun sääntöjen tiukentamista sekä tietenkin näiden sääntöjen parempaa valvontaa.

Sinäkin voit osallistua kampanjaan. Voit ilmaista tukesi esimerkiksi lisäämällä kampanjan logon blogiisi tai sivuillesi. Olit sitten blogillinen tai blogiton, osallistumisesi näkyy tietenkin kommenttien ja muun kirjoittelun sisältönä: ei haukuta, kiusata, tai törttöillä muuten. Kampanja ei periaatteessa pääty minään tiettynä päivänä ja koskaan ei ole liian myöhäistä kääntää kelkkaansa ja lähteä mukaan!

Suhde lukijaan

Siinä se taas on. Tuttu nimimerkki on ilmestynyt ruudulle ja siirrät katseesi hitaasti kohti alapuolella odottavaa tekstiä. Ennen yksittäisten sanojen erottamista ehdit huomata tekstin olevan useamman rivin pituinen. Onko sinun pakko lukea se juuri nyt? Mitä jos vain sulkisit koneen vaivihkaa ja palaisit asiaan huomenna? Mutta ilta on jo pilalla, kun et voi olla ajattelematta sinua odottavaa viestiä ja sen mahdollista sisältöä.

Toivon todellakin, että kellään ei ole yllä olevan ylidramatisoidun esimerkin kaltaisia todellisia kokemuksia (teitä löytyy kuitenkin, tiedän!). Siinähän kuvaillaan tietyn lukijan jättämän kommentin aikaansaamia fiiliksiä. Ehkä sinultakin löytyy joku lukija tai lukijoita, joiden kommentteja et odota niin suurella innolla. Jo pelkän nimimerkin näkeminen julkaisua odottavissa kommenteissa saattaa aiheuttaa sinussa reaktion "joko taas!" tai "voi ei, apua! Mitä minä vastaan?!". Aikaisemmin puhuimmekin jo anonyymien kommenttien aiheuttamista tuntemuksista, mutta eivätpä ne nimimerkillisetkään lukijat ole yksiselitteisesti pelkkää herkkua!

Bloggarin on parasta olla vain ja ainoastaan ystävällinen lukijoilleen, jos kyseessä ei ole joku nimetön järjettömyyksien laukoja. Siinä tapauksessa on lähes poikkeuksetta oikeutettua vähän napauttaa tai rähjätä itsekin. Mutta mitä jos itse ei yhtään kestä jotain ahkerasti kommentoivaa lukijaa, jolla on ihan oma nimimerkki, johon hän on henkilöitynyt? Hän saattaa käydä vaikkapa jaarittelemassa blogissasi asioista, jotka eivät sinällään jaksa kiinnostaa sinua tuon taivaallista. Saako silloin sanoa, että pää kiinni?

Bloggari voi saada herkästi ylimielisen idiootin leiman, jos hän sanoo jotakin vähemmän diplomaattista ja kaunista lukijoilleen. Silloin hän ei ymmärrä mitä lukijat ja kommenttien jättäjät merkitsevät hänen blogillensa. Koko blogikyhäelmää  ei olisi ilman lukijajoukkoa edes olemassa - tai ei ainakaan samassa mittakaavassa. Yleisen ilmeen ja blogin imagon kannalta positiivinen suhtautuminen kaikkiin kommentin jättäneisiin olisi tärkeää, mutta kaikki eivät siihen pysty tai edes halua sitä.

Ärsyttävä vakkarilukija on saattanut joutua huonoon valoon silmissäsi monestakin syystä. Hän saattaa esimerkiksi aina olla eri mieltä kanssasi tai jaaritella sinun kommenttiboksissa omista asioistaan, ja olettaa sinun olevan ylettömän kiinnostunut niistä. Mietit ehkä pitkään kirjoittaisitko uusista Kiinassa valmistetuista kengistäsi, sillä pelkäät tutun nimimerkin "Maijun" Maailmanparantaja marmattaa -blogista tulevan ja paasaavan epäeettisestä ostoksestasi. Saarnasihan hän jo ummet ja lammet viimeisessä "Mitä söin aamupalaksi" -postauksessa hotkimasi jugurtin terveysriskeistä ja läpimädästä valmistajasta. Ehkä mietit miksi hän edes lukee blogiasi. Saatat myös hakata päätäsi seinään, kun "Yvonne" Ylhäinen yksinäisyys -blogista tulee kertomaan, kuinka serkun kaiman koira jäi melkein auton alle puoli tuntia sitten ja että hän on kolmen viikon päästä lähdössä sinne lomamatkalle, josta hän on kertonut sinulle jo viisi kertaa viikon sisällä. Niin että voisitko nyt suositella jotain bikineitä, jotka sopisivat hyvin niiden yksien läpsyttimien kanssa? Julkisestihan olisi hyvä vain hymyillä ja kiittää kommentista, mutta revitkö sinä kenties pelihoususi salaa?

Mutta eihän tuttujen nimimerkkien jättämien kommenttien aiheuttama suuremman luokan tunnereaktio ole aina negatiivinen! Aloitin vain negistelyllä, koska se vetää aina väkeä. Joistain lukijoista on voinut kehkeytyä oikeita lemppareita, joiden kommentteihin vastataan sydämin, vaikka koko kommentti sisältäisikin jotain yhtä syvällistä kuin "Ihan kiva.". Lempparilukijan asemaan on päästy ehkä jollain bloggarin mieltä oikein paljon lämmittäneellä kommentilla, pitkäaikaisella tai aktiivisella kommentoinnilla, omalla mielenkiintoisella blogilla, tai vaikka statuksella blogipiireissä.

Onko sinulle ehkä sellaisia lukijoita, joiden kommentit otat aina ilolla vastaan, ja vastaat heille lähes poikkeuksetta? Millä perusteilla lämmin suhde on syntynyt? Näitä parhaita kavereita ei ole ehkä koskaan edes tavannut, mutta heidän kanssaan on kuitenkin jokin syvä virtuaalinen yhteys. Olette samoilla aaltopituuksilla, tulette hyvin toimeen, tai muuta mukavaa. Käyt ehkä vastavuoroisesti kommentoimassa lempparilukijasi blogiin, jos hänellä sellainen on.

Lempilukijoiden kommentteihin vastatessa voi joutua puntaroimaan myös sitä, paistaako vastauksesta liika innokkuus läpi. Muut voivat tuntea olonsa sorsituksi, jos vaikuttaa siltä että bloggari jaksaa paneutua kunnolla vain tietyn sisäpiirin kommentteihin. Muille saattaa irrota lyhyt töksäytys -tai sitten ei mitään. Oletko kenties huomannut itsessäsi tälläisiä piirteitä?

No niin, odotan innolla kommenttejanne! On varmasti hyvin vaikea sanoa, että pitää erityisen paljon joistain tai inhoaa syvästi joitain lukijoitaan. On huomattavasti helpompi sanoa, että on saanut osansa idioottianonyymien kommenteista. Kommentoikaa vaikka anonyymeina, jos ette halua niiden ärsyttävien tai ihanien lukijoidenne tietävän tunteistanne!


Photo credit 1: ben.timney / Foter / CC BY-NC-ND
Photo credit 2: DaveOnFlickr / Foter / CC BY-SA

Miksei bloggari vastaa?

Tänään puhutaan kommenteista. Suurennuslasin alla ei olekaan tällä kertaa kommentteja kirjoittavat lukijat tai itse kommenttien sisältö. Mietiskelläämpä vähän mitä bloggari oikein touhuaa kommenttien kanssa. Kommenttiboksi on joskus vähän aliarvostettu osa blogia. Joissain blogeissa kommenttiboksin vetovoima on huomattu ja se on varmasti osasyy sille miksi jotkut bloggarit julkaisevat sellaisiakin kommentteja, jotka maalaisjärjellä ajateltuna kuuluisivat roskakorin puolelle. Myös varsin älykkäästä keskustelusta koostuvia kommenttilaareja tuppaa näkemään silloin tällöin. Yksi asia kuitenkin saa minulle aina surun puseroon, kun luen kommenttiosioita: bloggari ei vastaa kommentteihin. Erityisen harmillista on, kun bloggarilta kysytään jotain ilman tulosta.

Useimmilla bloggareilla on varmasti vastaamisen jalo taito hyppysissä mutta joillain siinä olisi vähän parannettavaa. Etenkin tuo kysymyksiin vastaaminen on minusta tärkeää. Ymmärrän kyllä, että jos joku kysyy sadatta kertaa "millä värillä olet värjännyt hiuksesi", se voi alkaa jo rasittamaan. Mutta suosittelisin vastaamaan näihin kärsivällisesti tai ohjaamaan linkillä siihen postaukseen, jossa hiusväristä kerrotaan. Jos ignooraa koko kyselyn, lukijat voivat päätellä bloggarin olevan kiinnostunut kommenteistä hyvin vähän. Eikä sellaisia ajatuksia synny vain kommentin jättäneen päässä, vaan moni muukin kommentin ja puuttuvan vastauksen nähnyt voi tehdä pikaisia johtopäätöksiä. Ja sitten joku onneton tulee totta kai kysymään sitä samaa kysymystä muutaman postauksen päästä, kun huomaa ettei bloggari ollut vastannut. Jos hän vaikka nyt huomaisi ja vastaisi! Kierre on valmis.

Myös sellaiset vastaukset, että katso Googlesta, ovat vähän kiikun kaakun. Jokainen varmasti tajuaa ja osaa googlata mutta ehkä kysyjä on halunnut kuulla juuri bloggarin vastauksen ja mielipiteen asiasta. On totta, että välillä näihin kysymyksiin ei kyllä haluta juuri sitä bloggarin vastausta, vaan joku vastaus vaan, ja se joku löytyisi yhtä hyvin Googlesta. Mutta jos joku lukija kysyy, että "paljonko postikulut on siitä kaupasta x?", niin aina voi miettiä vastaako "kvg" vai googlaako itse nopeasti ne postikulut ja vastaa sille avuttomalle kyselijälle. Siinä on kaksi erilaista kuvaa bloggarista tarjolla ja siinä voi valita kumman kuvan haluaa antaa. Vaarana on tietysti, että joutuu ryhtymään varsinaiseksi tietotoimistoksi, kun muut huomaavat bloggarin vastailevan kaikenmaailman kysymyksiin auliisti. Onneksi niin moni osaa tosiaan googlata ihan oma-aloitteisesti, että vaara on melko pieni.

Vastaamiseen vaikuttaa toki kommenttien määrä. Jos saa satoja kommentteja päivässä, ihan jokaiseen vastaaminen on epärealistista. Sieltä voi sitten poimia ne selkeästi vastausta kaipaavat kommentit, vaikka ne joissa on kysymysmerkki, ja naputella niihin jotain. Vaikka valikointi voi tuntua epäreilulta, se on lähes pakollista. Valtavan kommenttikasan edessä ei tulisi lannistua niin, että lyö hanskat tiskiin eikä puhu kenellekään. Yksi lukemani suosittu blogi, jossa näkisin mielelläni bloggarin edes joskus vastaavan postauksien keräämiin lukuisiin kommentteihin, on Mariannan. Blogi on muuten hieno ja se voisi olla übersuosittu, jos tälläinen pieni lukijoiden huomiointi olisi paremmin hanskassa.

Joillain on myös tapana julkaista kommentit ja sitten myöhemmin vastata niihin, jos heti ei  ole aikaa. Tässä taktiikassa on vain se huono puoli, että sinä aikana aika monet, jopa tuhannet, silmäparit ehtivät nähdä kaikki ne kommentit, joihin selkeästi voisi vastata mutta sitä ei ole (vielä) tehty. Kaikilla kun ei ehkä ole tiedossa, että bloggarilla on tapana vastata jälkijunassa. Riskipeliä siis.

Vastauksia ei kannata pantata sen takia, että "eihän se kommentoija edes tule lukemaan mitä hänelle vastataan". No ei ehkä tulekaan. Mutta sillä ei niinkään ole väliä. Jälleen kerran ne tuhannet muut kommentteja lukevat olisivat lukemassa myös sitä vastausta. Nyt heitä kohtaa vain sen puute. Eli kommentteihin vastatessa tulisi pitää mielessä, että vastaus ei loppujen lopuksi ole osoitettu vain yhdelle ja tietylle henkilölle.

Olette ehkä huomanneet, että minä vastaan lähes kaikkiin kommentteihin tässä blogissa. Välillä vastaukseni ovat aivan tyhjäpäisiä "tosi kivaa, jee, :) :)" ja välillä minulla on selkeästi jotain asiaakin kommentin jättäneelle. Oma näkemykseni on, että tähän blogiin kommentoineet keskustelevat muidenkin lukijoiden eivätkä vain ja ainoastaan minun kanssani. Toivon myös, että joku muu vastaisi jätettyihin kommentteihin minun lisäkseni ja välillä sellaista keskustelunpätkää näyttää syntyvänkin. Tosi kivaa! Jee! :)

Miksi sitten vastailen kommentteihin, vaikka minulla ei kovin syvällistä asiaa olisikaan? No koska vastaaminen on mielestäni ainoa keino viestittää kommentin jättäneelle, että sanomasi on luettu ja rekisteröity. Mielikuva siitä, että en lue kaikkia kommentteja voisi syntyä melko helposti, jos vain painelisin julkaise-nappia sanomatta mitään. Totta kai silloinkin voi lukea kommentit ajatuksella mutta myös vaihtoehto missä kommentteihin ei ole kiinnitetty huomiota tuon taivaallista on varsin mahdollinen.

Olen ollut hyvin otettu siitä kuinka moni bloggari ja blogitonkin lukijani on kirjoittanut hyvin henkilökohtaisiakin kommentteja. Ehkä he kokevat tämän blogin olevan sellainen paikka, jossa omaa itseään ja asioitaan voi tuoda suht rauhallisin mielin esille. Etenkin tämmöisiin kommentteihin vastaamatta jättäminen olisi mielestäni tökeröä. Kuvitelkaa, joku on juuri kirjoitellut ummet ja lammet sydämensä pohjasta ja minä vain julkaisen kommentin ja that's it. Tuleeko se tyyppi toista kertaa kommentoimaan samalla palolla? No ei varmaan tule.

Vastailen kommentteihin myös siksi, että yleensä kysyn postauksessani jotain lukijoilta. Silloin olen luonnollisesti erittäin kiinnostunut heidän vastauksistaankin. Olen tosiaankin huomannut, että monet kommentin jättäjät puhuvat paljon itsestään. Se on täysin sallittua tässä blogissa eikä sitä tule tulkita sietämättömäksi itserakkaudeksi. Juuri tälläisiä minä, minä, minä -kommentteja toivonkin. Ai miksi? Koska minusta monien eri kokemusten ja mielipiteiden lukeminen yhdestä aiheesta on paljon mielenkiintoisempaa ja antoisampaa, kuin että kaikki kommentit liittyisivät ja komppaisivat jotenkin minun ikiomaa näkemystäni asiasta, jonka olen juuri toitottanut kaikille postauksen muodossa. Siis suomeksi sanottuna en haluaisi, että kaikki tulisivat sanomaan vaikka bannerintekopostaukseen "oi kuinka ihana banneri sinulla" tai "hirveän kyhäelmän olet saanut aikaan". Mieluummin kuulen teidän bannereistanne.

Vaikka kaikki kommentit eivät sisältäisi sellaisia mielipiteitä, kokemuksia, sanavalintoja tai muita heittoja, jotka ovat täysin yks yhteen omieni kanssa, yritän antaa silti suunvuoron olematta liian lyttäävä oman kommenttini kanssa. Sellainen vain minun linjani on se ainoa oikea - mentaliteetti kommentteihin vastaamisessa ei myöskään toimi pidemmän päälle.

Nyt kun olen saarnannut vastaamisen tärkeydestä minulle, voin paljastaa ettei minultakaan tipu 100% varmuudella vastausta kommenttiin. En esimerkiksi mene sadatta kertaa hymiöimään Lisää lukijoita: kommentoi ja linkitä oikein -postaukseen, johon on siis jätetty linkkejä lukuisiin blogeihin. Tiedän myös jättäneeni muutamiin muihinkin kommentteihin vastaamatta. Mieleeni muistuu ainakin pari puhelimella julkaistua kommenttia, joihin vastaamiseen ei ole ollut aikaa juuri silloin ja sittenhän ne jäivät. Joihinkin minulla ei ole ollut mitään sanottavaa. Tälläiset pienet lipsumiset eivät mielestäni ole niin vaarallisia kuin että jättäisin vastaamatta kautta linjan. Toki se kommentoija, jonka viestiin en ole vastannut, voi harmistua. Onhan se nyt epäreilua, kun olen muille vastannut.

Kaikista suosituksista ja parhaista tavoista huolimatta kommentteihin vastaamisen pitäisi siirappisesti tulla suoraan sydämestä. Sen ei pitäisi olla orjallisesti ohjeen mukaisesti suoritettu toiminto, jossa vastauksen sisällöllä ei niinkään ole merkitystä kunhan se nyt vain kirjoitetaan. Toivottavaa olisi myös, että sydän ei käske olemaan vastaamatta vaikka mitä kysyttäisiin.

Paasattuani omista vastauskäytänteistäni, kuulisin jälleen kerran mielelläni teidän näkemyksiä ja kokemuksia. Vastaatko kaikille vai et? Millä periaatteella valitset vastattavat kommentit? Oletko joskus jättäessäsi kommentin harmistunut, kun vastausta ei kuulu?

 P.S. Jos haikailet vinkkejä oman kommenttiboksisi hoitoon, suosittelen omaa postaustani (kenenkäs muun!) Tuppisuut lukijat ja miten saada kommentteja postaukseen. Sehän nyt on varsinainen romaani mutta loppupuolella on pylpyröillä listattu ihan toimivia vinkkejä.

Oh shit, anonyymi!

Anonyymi. Mitä sinulle tulee ensimmäisenä mieleen tästä sanasta? Onko sillä positiivinen vai kenties negatiivinen kaiku?

Taitaa olla niin, että anonyymeillä on ainakin netissä huono maine. Kuinka monen bloggarin pulssi kiihtyy ainakin hitusen, kun hyväksymistä odottavissa kommenteissa näkyy nimimerkkinä anonyymi? Tai kuka hullu enää antaa kirjoittaa kommentteja ilman minkäänlaista suodatusta?

Selvitetään nyt ihan aluksi, että anonyyminä kommentointi ei aina merkitse sitä, että kyseinen henkilö ei todellisuudessa haluaisi/uskaltaisi seistä sanojensa takana. Joillain ei vain oikeasti ole tunnuksia kommentoida ja mielenkiintoa tehdä semmoisia tunnareita, vaikka se oikeasti olisi pirun helppoa. Ja jotkut eivät edes mieti koko asiaa. Ja sitten ne jotkut ovat nimettömiä juuri sen takia, että omalla nimellään tai nimimerkillään he eivät ikinä kommentoisi niin kuin anonyyminä voi tehdä.

Idioottimaisten anonyymien takia kaikkien muiden herttaisten tai täysin neutraalien anonyymien kommentit jäävät yleensä hieman pimentoon. Harvemmin sitä kirjoitellaan "ihanista anonyymeistä". Jos anonyymeistä sanotaan jotain, se on lähes poikkeuksetta inhottavista kommenteista kirjoittelua. Itse olen yrittänyt opetella olemaan ajattelematta heti pahinta, kun näen anonyymin kommentin. Olen saanut niin paljon mukavia nimettömiä kommentteja, että pikaisten johtopäätösten tekeminen kommentin epäilyttävästä sisällöstä voisin melkein unohtaa.

Mutta yleisesti ottaen anonyymeihin ei suhtauduta riemunkiljahduksin. "Inhottavien" anonyymien kommentit tuppaavat kritisoimaan bloggaria jollain tavoin: joko asu on ruma, hiukset huonosti, tekstissä virheitä tai se on kauheaa mainostusta. Lista on loputon. Osasta kommenteista huomaa jo lukutaidotonkin sen, että ne on kirjoitettu provosoivassa mielessä. Ehkä kirjoittaja saa siitä jotain tyydytystä. Perimmäinen syy on mikä lie mutta on olemassa selvästi semmoinen ihmistyyppi, joka saa hetkellistä mielihyvää muiden loukkaamisesta. He myös nauttivat jälkipelin seuraamisesta sen lisäksi, että pääsevät sanomaan loukkauksensa. Näiden kiusaamismielessäkin kirjoitettujen kommenttien rustaajan raukkamaisuudesta kertoo juuri se nimettömänä pysyminen. Esimerkiksi taannoisessa juorublogissa, jossa piipahdin, kommentoijat taisivat olla yksinomaan anonyymejä. Ehkä he itsekin myöntäisivät, että eivät koskaan uskaltaisi sanoa samoja asioita helposti jäljitettävän nimimerkin suulla. Joskus sitä törmää ihan tavallisessakin blogissa inhottavien anonyymien joukkohyökkäykseen: yhteen postaukseen on pölähtänyt parvi nimettömiä ivaajia, jotka melkeinpä kilpailevat eniten loukkaavasta puheenvuorosta. Välillä herääkin kysymys, onko kyseessä sittenkään "parvi" vai kenties yksi mätä omena, joka kuluttaa aikansa suoltamalla solkenaan sontakommentteja.

Kulmani kohoilevat välillä myös bloggareille, jotka julkaisevat selkeästi sensuurin hampaisiin kuuluvia kommentteja. He näkevät jopa vaivaa vastata näihin provosoiviin ilkkumisiin. Sitten välillä he julkaisevat postauksia, joissa puretaan mieltä "viime aikojen tapahtumista kommenttiboksin puolella". Jos tosissaan haluaa välttyä (julkiselta) mielipahalta, kommentit kannattaisi jättää julkaisematta. Ne ehkä kirpaisevat siinä vaiheessa, kun niitä hyväksyntää odottavien kommenttien joukossa joutuu silmäilemään. Tai yksinkertaiseti nimettömänä kommentoinnin voisi estää kokonaan. Ehkä näiden riipustusten julkaisulla halutaan näyttää muille lukijoille, että katsokaa mitä minä saan kestää! Yleensä aina muutama nimellinen lukija ryhtyy puolustamaan bloggariparkaa. Sitä voisi kutsua myös sympatiapisteiden keruuksi. Joissain blogeissa taasen anonyymien vihanpurkaukset kommenttiboksissa ovat blogin varsinainen vetonaula ja sen bloggari tietää hyvin. Jo postauksen tekstissä saatetaan viitata tuleviin kommentteihin tyyliin "ja ennen kuin kukaan anonyymi vetää hernettä nenään niin tämä on sitten tekoturkis". Aina ei ihan tiedä kumpi oli postauksen päätarkoitus: itse teksti vai kommenttiboksin osuus.

Anonyyminä kirjoitetun ja bloggarin linjasta poikkeavan kommentin ei kuitenkaan aina ole tarkoitus provosoida tai pilkata, vaan nimettömyyden syynä voi olla blogissa vallitseva nihkeä ilmapiiri eriäviä mielipiteitä kohtaan. Kaikki bloggarit eivät aina osaa ottaa vastaan hyvinkin neutraaleja mutta poikkeavia mielipiteitä. Lueskelin taannoin erästä blogia, jossa päähenkilö oli ottanut muutamat uudet tatuoinnit varteensa ja kyseli miltäs ne näyttävät. Kun joku raukka erehtyi sanomaan, että ne eivät ole hänen mielestään hienot, bloggari vetäisi heti hernettä nenään. Komppaajat saivat kyllä heti hymynaamaa vastineeksi ihailustaan. Ehkä jollekin tulee sitten yllätyksenä, että kysymykseen "onko tämä hieno?" voi vastata joko kyllä tai ei. Tämmöisessä ilmapiirissä, jossa normaalin kritiikin vastaanottaminen ei oikein onnistu, oman poikkeavan mielipiteensä sanoo ehkä mieluummin nimettömänä -jos nyt viitsii sanoa mitään ylipäätään.

Kun kommentoi nimimerkillä ahkerasti tiettyihin blogeihin, bloggari ja muut vakkarikommentoijat ja -lukijat oppivat tuntemaan nimimerkin äänen. Kaikkia ihan mukaviakin sanomisiaan ei välttämättä haluaisi yhdistettävän omaan nimimerkkiin, jos pelkona on esimerkiksi edellä mainittu kritiikin antaminen väärässä paikassa tai asia on muuten jotenkin arkaluontoinen mutta joka oli kuitenkin päästävä sanomaan. Silloin yksittäisten kommenttien jättäminen anonyyminä voi tulla kyseeseen. Itse mm. kävin jakamassa kokemuksiani eräässä postauksessa, joka käsitteli eräitä "tyttöjen juttuja", enkä halunnut kommenttini linkkaavan suoraan omaan blogiini. Halusin jakaa muiden keskustelijoiden kanssa asiani mutta se oli sen verran henk.koht. linjalla, että en halunnut sitä yhdistettävän tiettyyn bloggariin, eli minuun. Myös oman blogini kohdalla anonyymien rintamalla oli pitkään hiljaista kunnes postaukseeni Parhaimmat ja noloimmat blogisuosikit eli mitä sinä luet? kommentoi kerralla useampikin anonyymi. Ehkä asialla olivat muutenkin ahkerasti kommentoineet lukijani, jotka eivät halunneet nimimerkillään paljastaa totuudenmukaisia mielipiteitään muista blogeista. Tai sitten pienikin mahdollisuus kritisoida suosittuja blogeja herättää myös jotkut anonyymit kommentoimaan.

Omassa blogissani on siis paljon kommentteja anonyymeiltä ja näin saa toki jatkossakin olla. En halua vaatia kaikilta tunnuksia ja välillä anonyymit peittoavat kommenttien sisällön puolesta nimimerkilliset lukijat -ja välillä taas toisin päin. Tämä ei siis ollut arvostelupostaus blogissani kommentoineita anonyymejä kohtaan, vaan pikemmin yleistä pohdintaa aiheesta niin kuin minulla on tapana.

Ja nyt jakoon bloggareiden sekä nimerkkien ja anonyymien kokemuksia ja mietteitä! Kiitän.

Kommentteja ja lukijoita kaupan

Kommenttien ja uusien lukijoiden haaliminen on tärkeintä bloggauksessa. Se on sitten ihan sama lukevatko he  edes kommentoimaansa postausta tai palaavatko he blogiin enää koskaan, vaikka lukijaksi ilmoittautuivatkin.

Semmoisen mielikuvan voi saada, kun vierailee eräillä suosituilla bloggaamiseen liittyvillä keskustelupalstoilla. Olen jo pidempään ihmetellyt tätä keskustelupalstoilla esiintyvää ilmiötä: bloggarit siis tarjoutuvat kommentoimaan jonkun toisen blogiin saadakseen vastapalveluksena kommentin omaansa. Sama homma toimii lukijaksi liittymisen kanssa: lue sinä minun blogia niin minä luen sinun blogiasi. Erityisesti olen seurannut Demi.fi -blogipalstan meininkiä mutta myös Cosmopolitanin keskusteluista löytyy samanlaista kaupantekoa. Palstoilla myös pyydetään linkkejä blogeihin, jotka täyttävät tietyt toivotut kriteerit ja sitten näitä linkattuja blogeja käydään vilkaisemassa samalla ehkä jääden lukijaksi ja/tai kommentoiden. Pyyntöjä tulee kymmeniä, lähemmäs satoja, päivässä ja ne saavat usein kymmeniä vastauksiakin.

Mikä näissä kommentti kommentista ja lukija lukijasta lupauksissa ja toivomuksissa oikein on takana? Onko toiveena vain saada omiin postauksiin paljon kommentteja? Toki 48 kommenttia postauksen perässä näyttää paremmalta kuin vaikka 5 (tai ajatelkaa, 0!). Suuri kommenttien määrä viestittää muille blogin olevan kiinnostava ja suosittu. Sama pätee varmasti lukijoihin: iso lukijalauma on kaikin puolin parempi ja uskottavampi kuin muutaman hassun lukijan rykelmä.

Joillekin on tärkeä kerätä vaikka Facebookissa satoja kavereita, vaikka joitain niistä ei olisi koskaan edes tavannut livenä. Suuri kaverimäärä viestii muille henkilön olevan suosittu ja sosiaalinen ihminen, joka tuntee lähes kaikki. Ehkä blogin lukijoiden määrän kasvattamisessa on samoja piirteitä: lukijoita on oltava satoja tai tuhansia, sillä lukijamäärä  kertoo blogin vetovoimaisuudesta. Ihan sama sitten lukeeko ne todellisuudessa blogia ollenkaan.

Toki liikenteen saaminen omaan blogiin on erittäin tärkeää mutta tämä taktiikka ei ehkä ole se parhain pysyvän liikenteen kannalta. Tällaisesta kommenttien keräilystä tulee helposti sellainen olo, että kommentin sisällöllä ja sen jättäjän motiiveilla ei ole merkitystä. Kommentti on erittäin tervetullut, vaikka se olisi aivan aiheen vierestä, kommentoija ei olisi lukenut koko juttua ja ei enää koskaan palaisi blogiin. Lukijaksi liittyminenkin voi tarkoittaa sitä, että lukija ei koskaan edes lue koko blogia. Tärkeintä on, että hän koristaa tilastoa. Vai tuleeko näistä "ostetuista" kommentoijista ja lukijoista oikeasti aktiivisia kävijöitä?

Kun muutamia vuosia sitten törmäsin kyseiseen keskustelualueeseen, hämmennyin hieman. En voinut kuvitella itse linkkaavani blogiani palstalle kommentteja tai lukijoita kalastellen. Toisaalta, saatan tehdä aivan samaa hommaa jättämällä kommentteja mm. toisiin blogeihin mutta menetelmä ei ole yhtä suorasukainen. Saatan jättää mielenkiintoisen kommentin ja linkin omaan blogiini, minkä toivon houkuttelevan paikalle uusia lukijoita, joilla olisi myös jotain sanottavaa minulle. Toivon myös, että kaikki lukijat ja kommentoijat toimivat omasta aloitteestaan ja aidosta mielenkiinnosta blogiani kohtaan, mikä ei välttämättä todellakaan olisi asian laita, jos jättäisin näitä kommentti kommentista -pyyntöjä sinne tänne.

Keksin myös hyvän businessidean, mikä saattaisi hyödyttää kommentinkalastelijoita: tarvitaan yritys, joka myy kommentointia ja lukijoita blogeihin. Voit ostaa erilaisia kommenttipaketteja, kuten vaikka "Peruspaketin", joka sisältää kaksi positiivista kommenttia päivässä ja 15 uutta lukijaa kuukaudessa. Joka kolmas päivä saat pidemmän kommentin, jossa esitetään kysymyksiä sinulle ja kaksi kertaa kuukaudessa saat haasteen vastattavaksesi. Hinta olisi semmoinen 50 euroa kuukaudessa ja sen saisi kestotilauksena. Premium-pakettiin kuuluu sitten jo enemmän tavaraa. Yrityksen työntekijä sitten päivätöikseen rustailee kommentteja ja kehittelee uusia lukijaprofiileja. Kysyntää olisi, veikkaan!

Nyt olisikin hauska kuulla mielipiteitä asiasta, etenkin jos täältä löytyisi lukijoita, jotka itse harrastavat tätä kyseistä toimintaa. Jos et ole (vielä) kommentteja ja lukijoita tällä menetelmällä yrittänyt hankkia, niin voisitko kuvitella ryhtyväsi siihen? Ottaisitko mieluummin paljon kommentteja ja vähän oikeasti blogistasi kiinnostuneita kävijöitä vai vähän kommentteja pieneltä joukolta aidosti kiinnostuneilta ihmisiltä?

Keskustelupalstoista kirjoittelu on aina vähän riskialtista hommaa, joten annetaan vielä pieni huomautus väärinymmärrysten minimoimiseksi: tarkoituksenani ei siis ole arvostella ko. keskustelupalstojen väkeä vaan ideana on tarkastella ei-niin-tosissaan ilmiötä, joka on mielenkiintoinen ja hieman hämärän peitossa -ainakin minulle.

Jos haluat jatkaa lukemista niin keskustelupalstoista ja blogeista olen kirjoittanut jo Bloggari saa vauvan ja muita juoruja -postauksessa mutta nämä keskustelut erosivat tämän päiväisistä siinä, että keskustelijat olivat itse blogittomia tai eivät tuoneet omaa blogiaan esille. Kohteeksi joutuivat muut bloggarit ja aika armottomasti.

Seuraa minua   Blogilista   Bloglovin   Twitter

Lisää lukijoita: kommentoi ja linkitä oikein

Tänään taas opetellaan kalastelemaan lukijoita! Erittäin hyvä kikka saada omalle blogilleen lukijoita on jättää omia linkkejä muihin blogeihin. Selvitetään ensin miten linkkaus parhaiten toimii ja sitten ihmetellään miksi jotkut bloggarit näkevät punaista tämän taktiikan käytön vuoksi.

Jo pelkän nimimerkkisi linkin kautta blogiisi voi tulla kävijöitä mutta paras keino on sisällyttää itse kommenttiin suora linkki. Tämä linkki voi viedä suoraan blogin etusivulle tai sitten johonkin tiettyyn postaukseen. Ihanteellisinta olisi kommentoida toisessa blogissa jotakin aihetta, josta olet tehnyt postauksen jo itse omaan blogiisi. Tällöin voisit kertoa kirjoittaneesi samasta aiheesta ja linkkaat tähän postaukseesi. Vielä parempi olisi, jos voisit sanoa blogisi tarjoavan aiheesta enemmän tietoa tai sieltä löytyisi vastaus juuri käsiteltyyn ongelmaan. Monet kommenttien lukijat tarttuvat tähän linkkisyöttiin paremmin, kuin vain kommenttisi perässä olevaan blogisi osoitteeseen.

Otetaanpa esimerkki: suosittu bloggari on tehnyt postauksen Jenkeistä tilaamistaan hepeneistä. Kommenttiboksissa kysellään miten Jenkeistä oikein tilataan ja paljonko tullimaksut ym. kustantavat. Olet tehnyt (tai äkkiä kyhäät!) aiheesta postauksen ja jätät oman kommenttisi: "Minun blogistani löytyy yksityiskohtainen ja helppotajuinen opas miten tilata ulkomailta ja paljonko tullimaksut maksavat." Linkki blogiisi voisi olla vaikkapa tuon "yksityiskohtainen ja helppotajuinen opas" -lausahduksen takana. Kaikki nyt ja myöhemmin kommentteja lukevat ja samaa asiaa pohtivat päätyvät melko varmasti myös sinun blogiisi. Helppoa liikenettä siis!

Usealle tämä on jo varmaan peruskauraa: monet harrastavat tätä taktiikkaa ja useimmilla homma on hanskassa. Välillä kuitenkin törmää kommentteihin, jossa on tarkoituksena linkata omaan blogiin mutta linkki ei toimi. Vaikka osoitteen laittaisi kommenttiboksiin kokonaisuudessaan ihan http://www. -alkuisena, ei osoitteesta tulekaan linkkiä (puhumattakaan niistä osoitteista, joista tuo alkuosa puuttuu). Sitten harmittaa, kun kommentti on julkaistu ja siellä komeilee toimimaton linkki omaan blogiin. Voi tietenkin toivoa, että joku sen siitä kopioi ja laittaa itse selaimen osoitekenttään. Mutta harva vaivautuu tähän.

Miten siis saat linkkisi toimimaan?

Suurin osa kommenttibokseista osaa lukea html:ää. Älä huoli, jos sinä et osaa. Sinun tarvitsee vain kopioida tämä pätkä johonkin muistiin ja voit käyttää sitä aina kun haluat lisätä linkin kommenttiisi:

<a href="http://...">tekstisi</a>

Homma toimii näin: laita tuohon http://... kohtaan sen osoitteen, johon haluat linkin vievän. Pidä huoli, että osoite osuu noiden lainausmerkkien sisään. Tekstisi -kohtaan kirjoitat sen haluamasi tekstin, eli mikä sana toimii linkkinä kommentissa. Tuon edellämainitun Jenkkiostos -esimerkin tyyppi kirjoittaisi siis kommenttinsa näin:

"Minun blogistani löytyy <a href="http://www.tyypinblogi.com/jenkkiostosjuttu">yksityiskohtainen ja helppotajuinen opas</a> miten tilata ulkomailta ja paljonko tullimaksut maksavat."

Ja se näyttäisi tältä:

"Minun blogistani löytyy yksityiskohtainen ja helppotajuinen opas miten tilata ulkomailta ja paljonko tullimaksut maksavat."           (Tällä esimerkillä rikoin juuri tämän postauksen kohtaa 15, antakaa anteeksi:))

Tadaa! Helppoa, eikö ole? Itse pidän tätä aina koneeni työpöydällä yhdellä muistilapulla, josta pystyn sen nopeasti kopioimaan. Toisaalta, osaan sen jo ulkoakin, sen verran yksinkertainen tuo on. 

Esimerkiksi Bloggerin blogeihin kommentoidessa seuraava kikka toimii, samoin myös monissa Wordpresillä tehdyissä blogeissa, kuten Indiedaysin blogeissa. Varminta on aina tarkistaa kommentti Esikatselu -painikkeesta, jos sellainen sattuu olemaan. Jos html näkyy siinä, sitä ei ole ymmärretty.

Ja sitten lopuksi muutama huomio linkkaamisesta muihin blogeihin. Olet ehkä huomannut, että kaikissa suosituimmissa blogeissa näitä linkkejä kommentoijien omiin blogeihin ei näy. Se on aika jännä juttu, kun ihan pieniinkin blogeihiin ilmestyy tämmöisiä linkkikommentteja. Eikö tuhansien lukijoiden ja satojen kommentoijien joukosta sitten koskaan löydy yhtään semmoista tapausta, jonka tekisi mieli hieman linkata. Hmm... Valitettavasti tämä linkkaus voidaan nähdä "oman blogin mainostuksena" ja siksi julkaisukelvottomana. Mutta miksi tämä "mainostus" pitää kieltää? Pelkäävätkö nämä supersuositut blogit menettävänsä johtoasemansa, jos lukijat huomaavat, että täällähän olisi muutakin luettavaa tarjolla?

Minun blogiini ovat tervetulleita useimmat linkit, oli sitten kyseessä oman blogin mainostus tai jokin postauksen kannalta oleellinen juttu. Ja minä jaksan kyllä kopioida sen toimimattomankin osoitteen kommentista, jos tuo html jostain kumman syystä ei ota onnistuakseen.

Tuppisuut lukijat ja miten saada kommentteja postaukseen

Joskus blogipostausten kommentteja lukiessa törmää sellaisiin puheenvuoroihin, joissa kommentoija kertoo lukeneensa blogia tolkuttoman kauan, jopa vuosia, ja vasta nyt on päättänyt kommentoida jotakin. Kyseisen postauksen aihe on usein ollut erityisen liikuttava tai mielipiteitä herättävä mutta joskus näitä ensikommentteja näkee myös hieman pliisummistakin aiheista tehdyissä jutuissa.  Miksi ihmeessä aktiiviset lukijat ovat sitten niin pirun pidättyväisiä, vaikka blogikommentointi on naurettavan helppoa puuhaa?


Totta on, että blogien lukijoista vain murto-osa kommentoi lukemiaan tekstejä. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteivätkö he lukisi tekstejä läpi tarkasti ja ajatuksella. Tiedän, että minunkin blogissani käy paljon lukijoita, jotka lukevat juttujani ja palaavat aina uuden postauksen ilmestyessä mutta eivät kuitenkaan halua jättää mitään merkkiä visiiteistään. Tiedän heidän touhuistaan vaan blogini analytiikkaa tarkastelemalla. Minäkin yritän aina saada lukijoista jotain irti esittämällä kysymyksiä postauksissani mutta usein niihin ei vastata. Tämän postauksen kysymys olisi luonnollisesti miksi et koskaan kommentoi postauksia, vaikka luet blogia ahkerasti? mutta siihen tuskin löytyy yhtään vastaajaa.

Jos lukee monia blogeja, kommenttien jättäminen kaikkiin ei ole kovin realistista. Mutta mietitäänpä nyt niitä lukijoita, jotka eivät milloinkaan tai tuskin koskaan jätä kommentteja sitten niin mihinkään blogiin.

Kommentoimattomuuteen voi olla useita syitä. Ehkä lukijalla ei ole sopivia tunnuksia, joilla kommentin voisi jättää sellaisessa blogissa, jossa anonyyminä kommentointi on estetty. Tunnukset voisi tietysti helposti luoda mutta ehkä eteen ei ole vielä tullut sellaista juttua, jonka kommentointi olisi tunnusten naputtelun arvoista.

Niin, ehkä mikään juttu ei ole vielä herättänyt tarpeeksi sanottavaa lukijassa. Ehkä muut ovat jo ehtineet kommentoida kaikki olennaiset pointit ja lukija ei keksi mitään originellia. Kuka kaipaa kymmenettä ihanat kengät, mistä ne on? -kommenttia samaan juttuun? Itsestäänselvyyksien kommentointi voi tuntua turhalta. Ja sitähän se onkin.

Joku haluaa pysyä visusti tuntemattomana ja kommentin jättäminen tekee lukijasta heti näkyvän. Joku vähemmän tekniikkaan perehtynyt henkilö voi luulla, että kommentin takana oleva henkilö voidaan tarkasti selvittää. Mitenköhän muut reagoivat kommenttiin? Viitsinkö sanoa noin? Mitä jos bloggari loukkaantuu sanoistani ja siitä kehkeytyy varsinainen myrsky kommenttiboksissa? Oma kommentti voidaan ottaa hyvinkin henkilökohtaisella tasolla.

Joissain blogeissa bloggari voi jutustella hyvinkin tuttavalliseen sävyyn vakiokommentoijien kanssa. Lukija voi tuntea itsensä ulkopuoliseksi ja tämän sisäpiirin keskustelua ei uskalla mennä häiritsemään. Paras olla siis hiljaa.

Joku lukee blogia vain ajanvietteeksi eikä syvenny aiheisiin sen kummemmin. Muidenkin kommenttien lukeminen voi olla toissijaista. Blogi on kuin tarina: sieltä luetaan mitä ikinä sinne ilmestyy. Eihän kirjassakaan aleta kirjailijan kanssa keskustelemaan joka luvun jälkeen.

Joku miettii, että ketä oikeasti kiinnostaa hänen kommenttinsa. Onko kommentit oikeastaan suunnattu vain bloggarille vai myös muille lukijoille? Joku ei vain yksinkertaisesti halua jutella bloggarin kanssa ja vielä vähemmän niiden tuhansien muiden tuntemattomien kommentoijien ja lukijoiden kanssa, jotka väkisin tulevat näkemään kommentin ja voivat siihen vastatakin.

Usein alussa mainitsemani ensikertalaisen kommentti alkaa vielä olen pitkään lukenut blogiasi mutta nyt vasta kommentoin ekaa kertaa... Koska kommentoija haluaa kertoa tämän seikan, se viestii hetken olevan jotenkin merkityksellinen. Oma ääni kuuluu blogissa ensimmäisen kerran ja pitkään seurattuun sekä ehkä kaukaa ihailtuun bloggariin saa näin yhteyden. Usein näihin ekoihin kertoihin saa bloggarilta vielä vastauksena kiitokset. Pitäisikö bloggarin sitten olla otettu tästä? Blogin lukijamäärästä vähän tietysti riippuu, kuinka merkityksellinen tämä yksittäinen lukija bloggarille on. Jos kävijöitä on tuhansia päivittäin, tämmöinen kommentoija on kuitenkin vain yksi kala meressä. Bloggari saa ainakin olla tyytyväinen, että on saanut nyhdettyä taas jonkinlaisen reaktion yhdestä ihmisestä.

No miten näitä tuppisuita sitten saisi avautumaan kommenttiboksin puolella? Edellä mainitsemieni kysymysten lisäksi bloggari voi tarkistaa, että postaukset kohtaavat ainakin seuraavat vaatimukset:

• aiheet ovat mielenkiintoisia
• jutuissa tulee jotenkin ilmi bloggarin persoona, sillä inhimillisellä vivahteella kirjoitettua tekstiä on helpompi kommentoida
• aiheet eivät ole joka kantilta aivan loppuun asti käsiteltyjä postauksissa, eli juttua voi jatkaa myös kommenttien puolella
• aiheet  voivat olla myös jokseenkin provosoivia, sillä mikäs keskutelua sen paremmin herättäisi
• kommenttien jättämisessä on monta vaihtoehtoa, miten kirjautua kommentoimaan
• bloggari vastaa (lähes) kaikkiin kommentteihin, jotta kommentointi ei tunnu lukijoista turhalta touhulta
• bloggari ottaa vastaan kommenteissa esiintyviä vinkkejä ja ehdotuksia, eli viestittää myös näin arvostavansa kommentteja
• kommenttiboksin yhteyteen voi liittää tekstin, jossa rohkaistaan potentiaalista kommentoijaa vielä loppumetreillä kirjoittamaan jotakin

Itse kommentoin muiden blogeja vaihtelevista syistä. Saatan jättää asiapitoisia kommentteja tai sitten näitä aivot narikassa -kommentteja, eli ihanat! söpöä! mistä noi sukat on? Eniten kommentoin kuitenkin silloin, kun voin tarjota jotakin uutta sanottavaa tai vaikkapa linkata johonkin (mielellään omaan) juttuun. Mitä kommenttien lukuun tulee, niin silmäilen postausten kommentit läpit. Joukosta voi löytyä helmiä ja ihan oikeaa keskusteluakin tai sitten näitä anonyyminä jätettyvä ihanaa, mahtavaa, söpöä -kommentteja, jotka ovat muuten myös mielenkiintoinen ilmiö.

Tämän postauksen tarkoitus ei ollut mollata hiljaisia lukijoita vaan lähinnä tarkastella tätä mielenkiintoista ilmiötä. Itse arvostan kaikkia lukijoita yhtä paljon -oli heillä sitten jotain sanottavaa minulle ja muille tai sitten ei.  Ja lopuksi vielä, jos kukaan ei halua vastata tuohon edellä kysyttyyn kysymykseen niin haluaisiko joku jakaa mietteitä vaikkapa siitä miten edellä mainittujen keinojen lisäksi herätellä kommentoijia?

Negatiivista(ko) kommentointia?

Oletko aina saanut äänesi kuuluviin kommentoidessasi blogipostausta? Vai oletko joskus ihmetellyt miksei mielestäsi asiallista kommenttiasi julkaista? Minulle on ainakin käynyt näin muutamaan otteeseen.

Melkein kaikissa blogeissa on nykyään jonkinlainen kommenttien suodatus. Niin on minunkin blogissani. Siihen on yleensä kaksi syytä: epätoivotut kommentit ja roskaposti. Jokainen, jolla on jotain sanottavaa, joutuu yleensä kirjoittamaan nimimerkin ja sähköpostiosoitteen. Anonyymina kirjoittelukin alkaa olla vähenemään päin, ainakin suosituimmissa blogeissa. Nimimerkin ja postin lisäksi kommentoija voi joutua todistamaan oman inhimillisyytensä ottamalla tolkkua kryptisestä sanaparista, jolla pyritään estemään robottien roskakommentteja.

Nämä varotoimenpiteet ovat hyvin ymmärrettäviä, niin kuin ovat myös toiveet kommenttien sisällöstä. Yleensä bloggari toivoo positiivisessa mielessä kirjoitettuja kommentteja. Mutta miten sen voi sitten käytännössä määritellä, mitkä kommentit ovat positiivisia ja ylittävät julkaisukynnyksen ja mitkä eivät sovi blogin tyyliin? Yleensä kahdenlaiset kommentit joutuvat tarkkaan syyniin -jos niitä julkaistaan ollenkaan.

Selkeästi loukkaavassa mielessä kirjoitetut kommentit, esimerkiksi muotiblogeissa ulkonäköön liittyvät kommentit, saattavat jäädä ihan ymmärrettävästi julkaisematta. Jotkut ihmiset haluavat huomiota tai purkaa oma pahaa oloaan loukkaamalla toisia. Nämä kommentit voi mielestäni hyvin deletoida ja kommentoijan ip-osoitteen voi helposti blokata. Myös sellaiset kommentit, jotka paljastavat turhan paljon bloggarin yksityisyydestä (jos sitä halutaan varjella) jäävät loogisesti julkaisematta. Joskus negatiivisia kommenttejakin näkee julkaistavan ja seurauksena on bloggarin oma vastaus sekä muiden lukijoiden hyökkäys inhottavaa kommentoijaa kohtaan. Omanlaista viihdettä sekin.

Toinen turhan kyseenalainen kommenttityyppi on eriävät mielipiteet. Ne voivat helposti jäädä julkaisematta, koska ne eivät siis myötäile bloggarin omia mielipiteitä. Jos joku ei ole samaa mieltä bloggarin kanssa, kommentin tarkoitus ei välttämättä ole loukata tai jotenkin pilata blogin tunnelmaa. Mielipide erot tulkitaan joskus turhankin raskaasti ja sanankäänteitä tai sävyjä ymmärretään herkästi väärin. Eriäviin mielipiteisiin ei aina edes tarvitse vastata selitellen tai kommentoijaa voi kiittää mielipiteestä. Jotkut bloggarit osaavat kyllä vastata todella hienosti tälläisiin kommentteihin. Ehkä siihen vaikuttaa kokemus ja oman herkkänahkaisuuden taso.

Itse olen muutamaan kertaan ihmetellyt, miksi oma kommenttini ei ole mennyt läpi jossain suositussa blogissa. Sellaiset "ihana mekko" kommenttini ovat aina julkaistu mutta jotkin toiset kommentit ovat jääneet rannalle ruikuttamaan. Esimerkiksi kommenttini Xenia´s Dayssa olleeseen juttuun Shoppaajille.com -blogista ei kelvannut julkaistavaksi. Kommentissani totesin löytäneeni blogin (sitä kun kysyttiin onko joku törmännyt kyseiseen blogiin) ja kerroin kiinnittäneeni siihen huomiota hieman toisista syistä. Laitoin vielä linkin juttuuni. No good, ilmeisesti. Myös blogipostausten taustaa valottavia kommenttejani ei ole julkaistu. Nyt on siis kyse niinkin kesyistä kommenteista kuin "nyt on menossa Nellyn kampanja ja bloggareiden toivotaan mainostavan näitä tuotteita" vastauksena jollekin toiselle kommentoijalle, joka on ihmetellyt monissa blogeissa yhtäaikaa pyörivistä Nellykollaaseja. Tämä on tavallaan ollut testi, sillä olen halunnut nähdä kuinka avoimia bloggarit voivat olla esimerkiksi mainosten takana vaikuttavista jutuista. Nähtävästi ei ole sopivaa paljastaa, että nyt on menossa kampanja kyseisellä kaupalla.

Löytyykö teiltä samanlaisia kokemuksia?


Ehkä kommenttien melko herkässä deletoimisessa on taustalla pelko siitä, että ne voivat vaaraantaa blogin antaman kuvan: kiiltokuva menee pilalle, jos joku ei komppaa vaan kyseenalaistaa. Mutta mielipide-eroista johtuvia kommentteja ja loukkaavia kommentteja ei saisi sekoittaa keskenään -muuten blogista katoaa kaikki keskustelevuus lukijoiden kanssa. Olen itsekin joskus hätkähtänyt joidenkin kommenttien kohdalla ja miettinyt miten vastaan vai vastaanko ollenkaan. Paras tapa on aina odottaa hetkinen ennen kuin vastaa tai julkaisee kommentin. Oma ensimmäinen tulkinta kommentista kun ei välttämättä olekaan se oikea. Hätiköityjä johtopäätöksiä ei kannata tehdä.