perjantai 31. toukokuuta 2013

Blogikuukausi: Toukokuun touhut

Kuukauden kohokohtien vuoro on koittanut jälleen. Vastahan minä ne edelliset kohokohdat kirjasin ylös! Päätiin tehdä postauksen kokoamisesta haastavaa ja kielsin itseäni kirjoittamasta mitään matkailuun, shoppailuun tai Nellyyn liittyvää. Muuten vaarana on, että toistan kohta itseäni ainakin kerran kuukaudessa.  No mutta mitäs meidän toukokuuhumme oikein kuuluikaan?




Kuukauden draama
Blogien ympärillä vellova juoruilu ei enää rajoitu tiettyihin keskustelupalstoihin, vaan juoruille on pyhitetty oikein oma bloginsa. Yksi sellainen tosin pisti pillit pussiin joko bloggarin itsensä tai poliisin toimesta. Mutta uuden blogin juoruilu pyörii sellaisen alle kymmenen toistensa kanssa ainakin ulkoisesti melko samantyyppisten nuorten bloggarien asioiden ympärillä. Liekö taustalla se kuuluisa kateus, henk. koht. kauna tai tekemisen puute? Oli miten oli, harvinaisen typerää ja valitettavan suosittua touhua. Ja ei, nyt en anna linkkiä sinne. Löytyy se muutenkin.

Kuukauden kekkerit
Tuliko sinullekin sellainen piiri pieni pyörii -olo, kun luit ja näit useasta blogista tilityksiä Alexa Dagmarin tupareista? Uutta asuntoa oli kokoontunut juhlistamaan yksi jos toinenkin bloggari mutta kai sinne mukaan ihan "tavallisiakin" vieraita mahtui. Tämä herätti myös pientä muna vai kana -mietintää: tuntevatko kaverustuneet bloggarit toisensa jo blogittomalta ajalta vai onko heistä tullut ystäviä vasta blogien myötä? Ja olisivatko he niin hyvää pataa ilman blogejaan? Mikä muu heitä yhdistää?

Kuukauden tekninen ongelma
Lilyn piti uudistua eräs kaunias maanantai-aamu. Pikaisen päivityksen sijasta koko portaali sekosikin useammaksi päiväksi. Ainakin Facebookista sai lukea Lilyssä bloggaavien kauhistuneita mietintöjä siitä onko koko elämäntyö kadonnut jonnekin bittiavaruuteen. Pikkuhiljaa koneet alkoivat toimia ja Lilykin heräsi henkiin entistä ehompana. Kai...

Kuukauden video
Pari kuukautta sitten naureskelin videolle, jossa tehtiin meikki pimeässä. Tässä kuussa naureskelen videolle, jossa meikin tekee bloggarin poikaystävä. Tai en edes naureskele, vaan totean pojan olevan hemmetin nopeasti oppiva ja lahjakas meikkitaiteilija! Odotin nähkääs varsinaista sotkua.

Kuukauden yllättäjä
Se olin minä. Ainakin jos minulta kysytään! Blogini pomppasi esiin ainakin neljässä muussa blogissa suositeltavana lukemisena. Ihan huippu homma. Kiitos vain kaikille suosittelijoille ja uusille lukijoille!

Sinne meni toukokuu ja huomenna alkaa siis virallisesti kesä ja monilla lomatkin. Toivottelen hauskaa viikonloppua kaikille ja erityisesti onnea kaikille niille, jotka saavat huomenna arvokkaan paperin kouraan ja ehkä kivan kesähatunkin kaupan päälle!

tiistai 28. toukokuuta 2013

Vaikuta siihen miten mainonnasta pitäisi ilmoittaa blogeissa

Blogeissa esiintyvästä mainonnasta on väännetty kättä jo useamman vuoden. Kukaan ei ole osannut sanoa sitä viimeistä sanaa, että miten mainoksista pitäisi ilmoittaa blogeissa. Muotiblogeissa on näkynyt mm.  lukijoiden huolestuneita kommentteja piilomainonnan uhriksi joutumisesta ja bloggarit ovat opastaneet mistä präntistä, tähtimerkistä tai sanankäänteestä se ilmoitus postauksen mainoksesta löytyy. Kaikki tämä epäselvyys voi pian olla historiaa (tai sitten ei): nyt on kuulkaa ihan virallista ohjeistusta tulossa siitä miten mainonnasta tulisi ilmoittaa blogissa.

Asiakkuusmarkkinointiliitossa (ASML) on valmisteltu blogeille ohjeistusta: Blogit ja Mainonta -itsesääntelyohjeistus mainonnan tunnistettavuudesta on vasta luonnosvaiheessa mutta sitä pääsee jo nyt kommentoimaan, jotta virallisesta versiosta saataisiin mahdollisimman toimiva. ASML:n lisäksi mukana suunnittelussa ovat olleet Indiedays, Sanoma Magazines, Bonnier Publications, Aller ja A-Lehdet/Lily. Myös Kuluttajavirastolla on ollut alkuvaiheessa sormensa pelissä. Tarkoituksena on luoda standardi, jota sovellettaisiin sitten kaikissa blogeissa mainonnan suhteen. Mainonnaksi katsotaan sellaiset asiat, joista bloggari hyötyy taloudellisesti saamalla "rahaa, tai erilaisia rahanarvoisia etuja kuten tuotteita,  palveluita, lahjakortteja, matkoja, kutsuja, tuote- tai palvelutukea, näkyvyyttä. Hyödyksi katsotaan myös bloggaajan blogin ulkopuolisesta työ- tai muusta suhteesta saama korvaus, jos bloggaaja edistää blogissaan työnantajan tai muun tahon toimintaa." Ohjetta tulisi soveltaa myös blogiin liittyvissä muissa medioissa, kuten Facebookissa ym. Suomalaisen blogimaailman lisäksi pohjatöiksi on tutkittu myös kv-tilannetta. Jatkossa seurantaryhmän olisi tarkoitus seurata, että homma toimii ja kehittää sitä eteenpäin.

Otan tässä postauksessa esiin joitain kohtia tuosta luonnoksesta mutta koko tekstin pääsee lukemaan tästä. Se ei ole kovin pitkä eikä mitään kapulakieltä, joten siitä selviää kivasti vaikka keskittymishäiriön kanssa. Luonnoksessa on paljon ymmärrystä helpottavia esimerkkejä, jotka ovat kieltämättä hyvin... sanotaan vaikka autenttisia. Lainausmerkeissä olevat tekstinpätkät ovat suoria lainauksia tekstistä ja kaikki muu on minun tulkintaani. Aloitetaan:

Mainoksista on siis ilmoitettu blogeissa bloggareiden omin sanoin vaihtelevalla menestyksellä:
"Tälläiset ilmaisut ovat johtaneet hyvin erilaisiin toteutuksiin ja jättäneet liikaa tulkinnanvaraa-".
Tämä on ihan totta. Osa ilmoituksista on hyvin selkeitä, osa ei. Ja tässä kohdassa piilee se ongelma: mainosta ei aina ymmärrä mainokseksi.  Luonnoksella on siis kaunis ajatus lähtökohtanaan, kun tätä tulkinnanvaraisuutta yritetään vähentää.

Mainosten pitäisi ilmetä blogissa kahdesta eri kohtaa: itse postauksessa tulisi olla selvitys mainoksesta ja sitten blogissa pitäisi olla oma erillinen osionsa, josta käy ilmi mainosyhteistyöt. Tarkastellaan ensin tätä yleisluontoisempaa ja pysyvistä sopimuksista ilmoittamista:

"...bloggaajalla tulisi olla perusinformaatio pysyvistä yhteistyösopimuksista bloggaajan/blogin esittelytekstin yhteydessä." Käytännössä sitten jos tämän informaation änkee blogin sivupalkkiin oman naaman alle, niin joissakin blogeissa siitä voi tulla hyvinkin pitkä pötkö tekstiä. Se muuttaisi samantien blogin yleisilmeen enemmmän mainoskavan suuntaan, sillä tässä kohdassa on totuttu näkemään vain muutamia tiedonpaloja itse bloggarista ja blogin aiheesta. Nyt huomion veisi mainonta, tosin joissain blogeissa se voi olla jo tapahtunut muutenkin. Selkeää se kieltämättä olisi ja tilaa viedessään vähentäisi sivupalkin mainosbannerien määrää.

Onneksi tähän tarjotaan toistakin ratkaisua: tämän voi toteuttaa myös "selkeänä linkkinä yhteistyötä koskevaan informaatioon". Ymmärtäisin tämän niin, että voisin laittaa tuohon bannerin alle menuun kohdan Yhteistyösopimukset tms. Sieltä avautuisi oma sivu, jossa kertoisin yhteistyösopimukseni eri tahojen kanssa. Pelkistä soppareista ei pidä kertoa, vaan myös bannereista, linkeistä, ym. pitää kertoa kenen kanssa yhteistyötä tehdään niiden osalta. Tässä siis mainitaan mainosverkostot, esim. Tradedoubler ja myös mainostajatkin, eli ne kaupat ym., jos sopimus esim. bannerista on tehty suoraan mainostajan kanssa. Mutta olisikohan tämä ratkaisuni laittaa tiedot omalle sivulleen ja linkki sinne vain menuun tarpeeksi selkeä menettelytapa? Meinaan vain sitä, kun muuten mainoksista pitäisi toitottaa melkein kissankokoisin kirjaimin. Jokuhan voi olla vilkaisematta sinne menuun... Hmm...

Tämän luonnoksen myötä tulisi heivata roskakoriin niin monen (myös minun) suosima tapa ilmoittaa mainoksista. Kaikenmaailman epämääräiset ilmoitukset sivupalkissa mahdollisista mainoksista tai info siitä miten mainospostaukset ovat tägätty eivät enää menisi läpi. Myös ikisuosikkini blogissa on mainoksia mutta mainostan vain niitä tuotteita, joista oikeasti pidän ja joihin uskon kaikissa eri muodoissaan on huono tapa.

Sitten niihin postauskohtaisiin suosituksiin. Jos osa postauksen tuotteista on mainosmielessä juttuun laitettu, eli "sisällöstä vain osa tai osat johtuvat kaupallisesta yhteistyöstä" niin postaukseen pitäisi rustata seuraavaa: "Informointi toteutetaan mainontaa sisältävän sisällön (teksti, kuva, video yms.) välittömässä yhteydessä olevalla selkeällä mutta muusta sisällöstä erillisellä teksti-informoinnilla." Tämän "teksti-informoinnin" oikeaoppisesta muotoilusta annetaan esimerkkejä. Myös huonoista infoista annetaan esimerkkejä. Ja tässä kohdassa touhu menee mielestäni vaikeaksi.  Kun nyt ohjetta on alettu laatia, niin minusta tässä pitäisi olla selkeä ohje, että kirjoita teksti-informaatio näin ja näin, äläkä mitenkään muuten. Kuulostaa tosi tylsältä kommenolta mutta jos esimerkkiä saa soveltaa, eli toisin sanoen muotoilee saman omin sanoin, niin aivan varmasti monet eksyvät huomaamattaankin sinne monitulkittavuuden puolelle. Ja sitten ollaan taas back to square one: oliko tämä mainos vai ei, mitähä?

 Nykyäänhän suositaan paljon postauksen loppuun laitettavia pieniä huomautuksia, että btw tämä oli mainos tai yhteistyössä tehty juttu. Informaation saa jatkossakin sijoittaa loppuun mutta vain jos koko postauksen pystyy näkemään yhdellä silmäyksellä. Tämä on mielestäni fiksu huomio, sillä postauksesta voi tehdä vääriä päätelmiä ennen kuin ehtii loppuun pikku pränttiä tihrustamaan. Eli hyvästit kilometripostauksille, joissa on kollaasia kollaasin perään ja viimeisinä sanoina maininta mainostuksesta.

Jos koko postaus on mainosta, niin vielä järeämmät ilmoitukset olisi otettava käyttöön: "Juttukohtainen yleisinformointi on heti jutun otsikon alla ennen varsinaisen sisällön alkamista ja tarkempi informointi on yhteistyöstä on jutun lopussa." No tämä info ei varmaan pääse keneltäkään karkuun. Ensin ajattelin, että ehkä tuo alkuun laitettava info olisi riittänyt mutta ei kai tuosta loppumuistutuksestakaan mitään haittaa ole. Mutta ymmärrän kyllä molemmissa päissä ilmoittamisen, jos mainoksesta on paljon sanottavaa. Otsikon alle kun ei hirveästi tekstiä viitsisi änkeä ennen kuin pääsee itse asiaan, joten se on parempi sijoittaa loppuun. Ja kun vain lopussa ei saisi ilmoittaa, jos ei koko postausta pysty omaksumaan yhdellä vilkaisulla.... Ok, hyväksyn tämän. Pieni mutta löytyy kuitenkin: edellä mainittu ohje koskee mainospostauksia, jotka "bloggari julkaisee koko sisällön vain tämän kaupallisen yhteistyön vuoksi." Tämän saa helposti mitätöityä sanomalla, että uskon tähän juttuun ja pidän tästä ihan hirveästi, niin kuin monissa blogeissa sanotaankin mainosten yhteydessä, sillä kuka nyt haluaa sanoa mainostavansa vain mainostamisen vuoksi. Postausta ei siis toteuteta vain ja ainoastaan "kaupallisen yhteistyön vuoksi", vaan bloggari tykkää jutusta muutenkin niin paljon, että haluaa jakaa sen lukijoiden kanssa.

Sitten ehkä monille tärkeimpään aiheeseen, eli mainoslinkkeihin, -bannereihin ja muihin mukaviin tapauksiin. Eli "bloggaaja saa suoraa tuloa näihin liittyvistä lukijoiden aktiviteeteistä kuten klikeistä, ostamisesta, yms." Ohjeeksi annetaan, että tämmöisiä sisältävien postausten otsikon alla ennen sisältöä tulisi aina olla sama viesti, jossa kerrotaan kaupallisten linkkien olevan merkattu tähdellä. Ja sitten ne linkit on tietysti merkattu tähdellä ja loppuun on listattu linkkikumppanit. Bannerit ovat kuulemma niin selkeitä mainoksia, että niistä ei tarvitse mitään erikseen sanoa. Kuva, joka onkin mainoslinkki, pitää ilmoittaa sellaiseksi kuvan alla. Tämä tarkoittaisi sitä, että linkkien lyhentely bitlyllä ym. ei enää auta mainoslinkkien piilottamiseksi ja lopussakin on kerrottava mihin puotiin linkit oikein vievät. Monissa blogeissa kollaasien alle tulee ilmestymään varsinainen tähtisikermä. Ja en tiedä kuka vielä yllättyy siitä, että ovatko nämä kaikki Nellykollaasin alla olevat linkit mainoslinkkejä, apua, en olisi ikinä arvannut! Yksittäisten mainoslinkkien merkkaajana tämä on hyvä keino, sillä niitä ei aina huomaa. En sitten millainen lukukokemuksesta tulee, kun vähän väliä silmissä näkyy tähtiä.

Kun joku lahjus tai muu mainostuote seikkailee blogissa ensiesiintymisensä jälkeen, seuraavia ohjeita tulisi noudattaa: "...tuote on bloggaajalla myöhemmin blogissa uudestaan selkeästi, tunnistettavasti ja mainostustarkoituksessa esillä, niin informointisääntöä tulee noudattaa. Kääntäen: Jos tuote on uudestaan esillä blogissa esimerkiksi vain osana kuvassa olevaa huoneen sisustusta niin informointisääntöä ei tarvitse noudattaa." Voin kuitenkin kuvitella tilanteita missä lukijat ja bloggari ovat eri mieltä siitä onko kuvan taustalla lymyävä tuote "selkeästi, tunnistettavasti ja mainostustarkoituksessa" vai ei.

Ohjeistuksella on muutakin asiaa mutta tässä olivat nämä minua kiinnostavat kohdat. Olen tässä vähän väännellyt ja käännellyt sanoja mutta sellaista se tulee olemaan bloggareillekin: kommenttiboksissa tulee aina olemaan joku, joka etsimällä etsii sitä vikaa mainonnasta ilmoittamisessa. Veikkaisin, että tämän tyyppisillä ohjeistuksilla saadaan selkeyttä mutta edelleen joissain tapauksissa epäselvyydet voivat jatkua. Esimerkiksi tuo mainoksesta ilmoittaminen jotakuinkin omin sanoin on aika hasardia touhua. Uskoisin myös, että kaikkien rakastama termi yhteistyö aiheuttaa myös pieniä epäselvyyksiä. Blogeissa puhutaan yhteistyöstä silloin, kun itse poimitaan ja asetellaan tekstiin jonkun kaupan linkkejä mainosverkosta ja myös silloin, kun tehdään oikeasti yhteistyötä jonkun kaupan kanssa ihan oikeasti kommunikoimalla. Tämä voi tuottaa joillekin bloggareille ongelmia ohjeistuksen tulkinnassa.

Mainonta tulee näiden ohjeiden myötä todella paljon esille blogissa, mikä ei ehkä miellytä kaikkia bloggareita. Vaikka sitä mielellään tekee kaikenlaista yhteistyötä, niin eihän sitä välttämättä halua leimautua niin kovin kaupalliseksi tyypiksi. Ja netissähän vastaavia mainoksia, etenkin linkkejä, on tungettu ties minne ilman minkäänlaisia ilmoituslitanioita ja monille sivustoille vastaava ilmoituskäytäntö olisi kuolemaksi, joten näin tarkka ohjeistus bloggareille tuntuu jotenkin kohtuuttomalta mutta samaan aikaan on todella tarpeen.

Luonnoksessa on myös annettu sähköpostiosoitteet, jonne omat kommenttinsa voi lähettää 19.6.2013 mennessä. Eli sinne nyt postia tai sitten saa vaieta iäksi mainnonnasta ilmoittamisasioista. Halusin kuitenkin ottaa tämän aiheen näin julkisestikin esille ja kuulla teiltä mielipiteitä, että näemme vähän missä mennään niin mainostavien bloggareiden kuin niille altistuvien lukijoidenkin osalta. Jos jokainen vain lähettää ylhäisessä yksinäisyydessään tuonne sähköpostia, niin emme loppupeleissä tiedä tehtiinkö ohjeistus työryhmän mietintöjen perusteella vai kuultiinko siinä myös ehkä ohjeistuksen kohteita. Mitäs sanotte?

sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Bloggarit esikuvina ja 3 kyseenalaista aihetta blogissa

Bloggarit ovat monille esikuvia ja heitä voidaan imitoida niin ulkonäön kuin muidenkin asioiden suhteen. Pitäisikö bloggarin sitten huomioida tämä esikuva-asemansa postauksia väsätessään? Periaatteessahan jokainen saa kirjoittaa blogiinsa mitä haluaa ja sitten lukijat voivat itse päättää onko sisältö heille sopivaa. Jos jutut ei miellyttä, blogista voi pysyä poissa. Mutta miten pitäisi suhtautua sellaiseen tilanteeseen, että lukija ei itse ymmärrä sisällön olevan hänelle ehkä hieman kyseenalaista?

Blogit ovat kaikenikäisten ihmisten suosiossa mutta esimerkiksi suosittuja muotiblogeja kuluttavat hyvin nuoretkin tytöt. Kaikilla nuorilla ja hieman vanhemmillakaan ei ole selkeää käsitystä siitä mitä blogeista kannattaisi apinoida ja mitä ei. Yhden lukijan mielestä bloggarin uudet sandaalit ovat niin mahtavat, että ne voisi hommata itsekin mutta bloggarin ruokailutottumukset taas ovat niin päin prinkkalaa, joten niistä hän ei ottaisi mallia millään. Toisen mielestä ne samaiset sandaalit olivat kamala pohjanoteeraus mutta bloggarin näkkäridieettiä on ehdottomasti kokeiltava, jos itse vaikka alkaisi sen myötä näyttää samalta kuin ihailemansa bloggari.

Otetaanpa esimerkkinä hieman lähempään tarkasteluun tämä viime aikojen suuri vitsaus, joka on näkynyt aika monessa suositussa blogissa. Tai no eihän se oikeastaan ole edes näkynyt, sillä kuvat ovat peittyneet sakeaan höyrypilveen. Puhun siis tietenkin kaikkien muodin edelläkävijöiden huulilla olevasta e-shishasta. Jos et jostain syystä tiedä mikä se on, niin kerrottakoon e-shishan olevan ilmeisen harmiton sähkötupakan tapainen laite, jonka on kuitenkin tarkoitus olla vesipiipun sähköinen versio. Siitä siis imeskellään maustettua vesihöyryä ikään kuin tupakkaa poltettaisiin. Mutta tämä kapistus ei siis sisällä tiettävästi mitään terveydelle haitallisia aineita. Yksi jos toinen suosittu bloggari on julkaissut kuvia missä poltellaan e-shishaa höyrypilviä puhallellen bloggaribestisten kanssa. Etenkin Mungolifen blogissa tätä on hehkutettu useampaan otteeseen ja pikkuhiljaa se on levinnyt laajemmallekin.


Minusta tämä on jotenkin erittäin huvittava ilmiö. Bloggarit, jotka eivät siis polta tupakkaa, ovat innostuneet hehkuttamaan jotain läheisesti tupakointia muistuttavaa toimintaa. Ymmärrän  kyllä, jos heillä olisi paha vesipiippuriippuvuus ja he yrittäisivät päästä tavastaan eroon sauhuttelemalla sähköistä ja terveellisempää versiota. Mutta ei. Tämä toiminta on nyt niin trendikästä. Veikkaan vielä, että erittäin trendikkääksi touhun tekee juurikin tämä shisha -osuus. Sähkötupakalla voisi myös hönkäillä samaan tyyliin makuhöyryjä mutta se ei ole yhtä glamoröösiä. Siinä on mukana ruma sana tupakka ja se yhdistetään herkemmin niihin ihmisiin, joille tupakointi on ongelma ja he haluavat päästä siitä eroon. E-shisha on jotain eksoottista ja ei ollenkaan niin rahvaanomaista. Ja sitäpaitsi sitä höyrytellessä saa sopivasti otettua ihan luvan kanssa kuvia huulet törröllä! Seuraava villitys on varmaan se, että bloggarit jotka eivä juo kaljaa alkavat hehkuttamaan alkoholitonta olutta ja julkaisevat instagram-kuvasarjoja pussikaljoitteluistaan. Sitä odotellessa.

Mitäs sitten kun alle 15-kesäinen bloggarin suuri fani lukee höyryttelyn iloista ja haluaa itsekin osallistua tähän trendiin? Mitä tästä pitäisi ajatella?


Toinen vaikea tapaus on blogeissa esiintyvät liikunta- ja ruokapäiväkirjat. Kaikkien tavat kun eivät ole lähelläkään sitä kultaista keskitietä, vaan joissain blogeissa ollaan eksytty polulta jo pahasti metsään syömisten ja jumppien suhteen. Tälläisiä päiväkirjoja myös toivotaan bloggareilta paljon, joten voisi olettaa lukijoiden ottavan niistä mallia omaan elämäänsä. Tuskinpa ne niin mielenkiintoista viihdeluettavaa ovat. Mitäs sitten, kun kasvuiässä oleva nuori tyttönen toteaa syövänsä kuin syöttöporsas ihailemansa bloggarin minimalistiseen menuun verrattuna? Bloggari voi aina vedota siihen, että nämä ovat juuri hänelle sopivat dieetti ja treeni ja jokaisen tulisi löytää ne itselleen parhaiten sopivat. Mutta helpostihan lukija päättää bloggarin mallin olevan se hänellekin parhaiten sopiva.


Kolmas esikuvana toimimisen kannalta kinkkinen juttu on mielestäni ns. kännipostaukset. Suomessa alkoholi on niin päivänselvä juttu, että kukaan ei varmaan ihmettele muutamien kuoharien ja siiderien vilahtelua blogeissa. Myös pitkäksi venähtäneistä illanvietoista ja sängyn pohjalla vietetyistä seuraavista päivistä saa aina silloin tällöin lukea hienojenkin neitien blogeista. Mutta entäs sitten kun koko postaus on kirjoitettu pienessä (tai vähän suuremmassakin) sievässä? Mitäs sen nuoren tyttösen tulisi nyt ajatella ihailemastaan bloggarista? Toivottavasti hän ei ainakaan mieti, että "siistiä, mäkin julkaisen sitten isona ryyppäyksen tulokset netissä!". Oli sitten esikuva tai ei, minusta on todella mautonta ilmoittaa olleensa humalassa postausta rustatessaan. Vähän kuin menisi kännissä töihin.

En halua kuulostaa nyt miltään tiukkapipolta, jonka mielestä blogeissa pitäisi tiukasti pysyä pyhäkoulu-linjalla. Kerrottakoon, että en itse ole mikään absolutisti ja poltan kyllä joskus sitä oikeaa shishaa ilman ee:tä. Syönkin vähän miten sattuu ja urheilen hullunlailla. Mutta en kyllä hehkuttaisi näitä juttuja blogissani, jos tietäisin lauman alttiissa iässä olevia nuoria (ja vanhoja) lukevan silmä kovana tekstejäni. Se toki rajoittaisi sitä, mitä kaikkea kertoisin itsestäni ja elämästäni blogissani. Tämä esikuvana oleminen ja sen mukainen blogin pitäminen on siis mielestäni erittäin vaikea juttu -etenkin näiden mainitsemieni aiheiden mutta myös monien muiden  juttujen kohdalla. Ymmärrän kyllä, että omaan blogiin haluaisi kirjoittaa kaikista tekemistään omasta mielestään siisteistä jutuista, kuten e-shishan poltosta. Ja joskus oma harkintakyky pettää -etenkin kännissä. Välillä sitä voi muistaa olevansa mallina muille mutta välillä ei jaksaisi olla mikään siveyden sipuli.

Tekstini sisältää paljon kysymyksiä, sillä en ole itsekään ihan satavarma siitä mihin blogissa tulisi vetää raja esikuvana ollessa. Olisi taas mielenkiintoista kuulla teidän mielipiteitänne asiasta. Mihin pisteeseen asti esikuvana oleminen tulisi huomioida blogia tehdessä? Mikä ylipäätänsä on huono ja mikä hyvä esimerkki? Vai pitäisikö blogeihin lisätä "sisältää mainoslinkkejä" -ilmoitusten lisäksi "lue omalla vastuulla"?


Photo credit 1: Bright Empty / Foter.com / CC BY-ND
Photo credit 2: ms.Tea / Foter.com / CC BY-ND
Photo credit 3: Drunken Monkey / Foter.com / CC BY-NC

perjantai 24. toukokuuta 2013

Näin kirjoitat postauksia, jotka OIKEASTI kiinnostavat ihmisiä

Minulla on ollut täällä yhtenä teemana uusien lukijoiden hankkiminen blogiin ja tänään olisi taas vuorossa yksi kikka. Jos haluat blogiisi enemmän kävijöitä, kannattaa siis varmasti kirjoittaa sellaisista aiheista, jotka kiinnostavat ihmisiä. Kuulostaapa yksinkertaiselta. Mutta mistä sitä oikein voi tietää mitkä aiheet kiinnostavat muita? Eihän tässä nyt mitään ajatustenlukijota olla. Mietit ehkä onko kukaan kiinnostunut suunnittelemastasi nutturatutoriaaliasta. Arvailuja voi tehdä mutta kukas sen oikeasti tietää mikä netissä surffailijoita kiinnostaa? No Google tietää. Sinä tarvitset vain kasan aiheita.

Saanko esitellä: Google Adwords Keyword Tool. Tai suomeksi avainsanatyökalu. Tämä kapistus kertoo sinulle paljonko suurin piirtein jotakin asiaa on haettu Googlesta kuukaudessa. Näppärää. Sieltä voi tarkistaa onko hekä kirjoittamassa aiheesta, jota lähes kukaan ei hae tai onko aihe sittenkin tuhansien mielenkiinnon kohde. Siitä voi sitten päätellä mistä kannattaisi kirjoittaa, jos haluaa houkutella lisää ihmisiä blogiinsa.

Periaatteessa tätä työkalua käytetään Adwords -mainosten tekemisessä. Tiedettehän ne aiheeseen liittyvät mainokset, jotka ilmestyvät sivun ylä-, ala- ja/tai sivureunaan tehdessäsi hakuja Googlessa? Ne ovat yritysten omia mainoksia tai sitten tavallisten mattimeikäläisten tekemiä mainoksia, joissa on niitä kuuluisia affiliatemainoslinkkejä, joita blogeissakin käytetään. Mutta sinun ei tarvitse olla mikään mainosnikkari päästäksesi käsiksi tähän työkaluun. Sinun ei tarvitse edes kirjautua mihinkään millään tunnuksilla tai maksaa yhtään mitään, vaan sen kuin alat käyttää konetta.

Mutta nyt löpinät sikseen ja työn touhuun. Yritän tehdä tästä mahdollisimman yksinkertaisen ohjeen, sillä meille tavallisille ja vähän epätavallisemmillekin bloggareille riittää melko pelkistetty avainsanatyökalun käyttö. Pahoittelen, että osaa kuvista voi joutua vähän tihrustamaan mutta kaikkien pikku detaljien kyttääminen ei ole edes tarpeen. Jos klikkaat kuvia, niin niiden pitäisi näkyä himpan suurempina.

Aloita surffaamalla avainsanatyökaluun . Otetaan nyt esimerkiksi tuo alussa mainitsemani nutturaohje. Saat selville etsiikö kukaan immeinen Googlesta nutturantekojuttuja kirjoittamalla vaikkapa sanan nuttura ja nutturaohje ensimmäiseen kenttään, jonka kohdalla lukee Sana tai ilmaus. Kumpainenkin tulee kirjoittaa omalle rivilleen. Sitten katsot, että lisäasetuksissa on valittu maaksi Suomi ja kieleksi suomi. Jos siellä on jotain muuta, niin pääset etsimään oikean klikkaamalla maan tai kielen kohtaa. Sitten selvitä kryptinen viesti ja nyt voitkin jo painaa Hae.


htsbutt??? Pitikin sattua...

Nyt alle aukeaa tilastoja. Ensimmäisenä näet hakemiesi sanojen kuukausittaiset maailmanlaajuiset ja paikalliset (siis suomalaiset) haut kahdessa oikeanpuolimmaisessa sarakkeessa.


Aika paljon näyttäisi nuttura kiinnostavan! Lukema on keskiarvo kuukausittaisista hauista viimeisen 12 kuukauden ajalta. Se kilpailu -sarake kertoo mainostajille kuinka paljon kilpailua ko. hakusanasta on, joten ignoorataan me se.


Mutta eipä hötkyillä vielä, vaan suunnataan katse vasempaan yläreunaan, jossa avautuu tämmöinen näkymä:




Ruksi on kohdassa Laaja. Se tarkoittaa sitä, että saamissasi tuloksissa on mukana kaikki sellaiset haut, joissa on ollut sana nuttura. Siihen on laskettu mukaan myös sellaiset kuin "minkä värinen Pikkumyyn nuttura on" tai "mikä on englanniksi hiukset nutturalla". Et ole ehkä kirjoittamassa näistä aiheista, joten tieto tuollaisista hölynpölyistä vain haittaa tutkimustasi. Ruksi siis mieluummin vaihtoehto Tarkka. Silloin saat tietää paljonko on haettu vain ja ainoastaan niitä haluamiasi sanoja eikä mitään muuta.



Nyt näyttää jo vähän erilaiselta. Nuttura näyttäisi silti olevan aika potentiaalinen aihe. Mutta nutturaohje... Hmmm..

Huomaa, että tämän ruksin Tarkka -kohtaan voi laittaa jo ihan alussa ennen kuin klikkaa Hae -nappia mutta minä halusinkin demonstroida teille tätä tulosten eroa näin. Voit myös kirjoittaa sanan boksiin hakasulkeiden [...] sisään, sillä ne meinaavat myös tarkkaa hakua. Voit myös ruksia sieltä reunasta vaihtoehdon Ilmaus tai laittaa sanat lainausmerkkeihin "...", mikä meinaa sitä, että sana nuttura on esiintynyt juuri tuollaisena jossakin hakulauseessa, esimerkiksi "miten tehdä nuttura".

Saat alle myös Avainsanaideoita -listan, jossa on samantyyppisiä hakusanoja kuin sinun etsimäsi. Sieltä voisi löytyä lisää ideoita nutturajuttua tai ihan uutta postausta varten:



 Nutturan teko on ollut hakusessa nähtävästi 390 kertaa. Olisiko siinä sopiva otsikko jutulle? Miten olisi "Nutturan teko: näin onnistut varmasti". Sinun juttusi voisi olla pyöreät 390 kertaa kuukaudessa aiheesta selkeästi kiinnostuneen ihmisen silmien alla. En takaa, että juttusi tulee ensimmäisenä vastaan hakutuloksissa, sillä sijoittuminen Googlessa riippuu sen verran monista asioista. Kovin montaa sivua ei hakutuloksia selata, joten sijoituksesi vaikuttaa siten myös kävijöiden määrään. Mutta paremmin sinut tällä keinolla löydetään, kuin jos otsikko olisi "Päivän asu ja hiusjuttuja". Iske vielä kertaalleen tuo nutturan teko (tai mikä ikinä se sinun lausahduksesi onkaan) ihan postauksen alkusanoihin, niin Googlen pitäisi tykätä.

Näppärä työkalu, eikö olekin? Minä käytin tätä mm. ihan ensimmäisessä postauksessani ja vielä kerran kiellon päälle sen jälkeen. On toiminut kuulkaas erittäin hyvin. Katsopas blogini oikeasta laidasta luettelo eniten kiinnostusta herättäneistä postauksista. Ja jos haluat, niin kirjoitapa Googleen blogille nimi ja katso kukas se siellä komeilee!

Hauskaa viikonloppua!

torstai 23. toukokuuta 2013

Mistä aiheista toivoisit minun kirjoittavan?

Olen saanut kommenteissa joitakin hyviä ideoita postauksia varten, kiitos niistä! Siellä on esitelty jonkin verran toiveita mistä asioista haluttaisiin kuulla enemmän. Minulla on itselläni paljon ideoita postausten suhteen mutta ettei käy niin, että jorisen täällä vain omaksi ilokseni ja asian vierestä, niin haluaisinkin kuulla ihan virallisesti teidän toiveitanne. Mitkä ovat sellaisia spesifejä aiheita tai laajempia kokonaisuuksia, joista haluaisitte lähiaikoina lukea?

Vinkkailin itsekin Miten keksiä postausaiheita -jutussa, että kannattaa kysellä lukijoilta aiheita ennen kuin omat loppuvat. En tee tätä blogia vain itseäni varten, joten minusta teidän lukijoiden toiveet on huomioitava ensi tilassa. Eli tähän postaukseen saa kommentoida juttutoiveita nyt sekä myös huomattavasti myöhemmin. Yritän toteuttaa niitä parhaani mukaan ja ottaa selvää, jos en tiedä. Bring it on!


tiistai 21. toukokuuta 2013

Tyylikäs banneri blogiin helposti ja nopeasti

Jos olet hieman hukassa blogin bannerin tekemisen suhteen tai muuten vain tyytymätön siihen, tämä postaus on sinulle tehty! Minulta pyydettiin jo kerran bannerinteko-ohjetta, joten tässä semmoinen nyt olisi. Heti alkuun haluan kyllä sanoa, että bannereita voi tehdä monella eri tapaa ja lukuisilla ohjelmilla. Nyt seuraavan ohjeen mukaan tehty banneri on todella helppo väsätä ja ulkonäöstä ei tarvitse tinkiä. Et tarvitse siihen sen kummempia ohjelmia ja kaikki on ilmaista.

Tosiaan, olet ehkä huomannut, että blogini ulkoasu on muuttunut tänään. On uutta banneria ja sun muuta. Toisin kuin yleensä suositellaan, en lähtenyt tekemään  muutoksia yön pimeinä tunteina, jolloin on pienempi riski häiritä blogin lukijoita. Tein muutokset keskellä päivää ja pyydän anteeksi niiltä, jotka kokivat outoja tuntemuksia blogiani lukiessaan ulkoasun vaihtaessa vilkkaasti olemustaan. Sain katsokaas inspiraation. Olen salaisesti kärsinyt blogini ulkoasun suhteen jo pidempään mutta minulla ei ole ollut aikaa (seliseli) tehdä haluamiani muutoksia. Olen myös tottunut tekemään hienoja sivuja Wordpressillä ja tämä Bloggerin käyttö tuntui jotenkin erittäin nihkeältä. Päätin kuitenkin ottaa härkää sarvista ja saada itseni uskomaan, että Bloggerillakin saa mahtavan sivun aikaiseksi. Taisin onnistua! Nyt haluan jakaa inspiraationi hedelmiä myös teille rakkaat bloggarilukijani. Mutta aion tehdä sen osissa. Tänään tehdään siis mahtava banneri blogille nopeasti ja näppärästi.  Tekotapa oli minullekin uusi mutta pääsi heti ehdottomaksi suosikikseni. Aloitetaan:

1. Päätä ensin haluatko bannerisi taustalle jonkin oman kuvan. Vaikka et omaa kuvaa käyttäisikään, voit lisätä banneriin myöhemmin vaikka mitä, joten ihan tyhjä tausta on myös suositeltava.

2. Mene osoitteeseen Picmonkey.com. Klikkaa etusivulla keskellä olevaa Create a Collage -linkkiä. Siirryt tekemään kollaasia.

3. Valitse vasemmasta reunasta toinen kohta Layoutsjoka avautuu valmiiksi Ducks in a Row -kohdassa. Valitse kolmesta vierekkäisestä neliöstä koostuva pohja. Tämä on suositeltava koko.



4. Jos haluat tyhjän pohjan, josta rakentaa banneri, klikkaa Save kuvan yläpuolelta ja tallenna kuva koneellesi. Voit valita minkä James Bondin tasoisen kuvan haluat tallentaa. Itse otin varmuudeksi Piercen, vaikka hän inhokkini onkin. Sulje kollaasinteko -ikkuna oikeasta yläkulmasta ruksista (siis ei koko selainta!). Pysy Picmonkeyssa.


 Ja ruksi:



5. Jos taas haluat käyttää omia kuvia, valitse minkä pohjan haluat Layout -kohdasta mutta muista bannerin suorakaiteenomainen muoto. Älä siis valitse neliötä tai kuvistasi voi loppupeleissä tulla aika mielenkiintoisesti muotoutuneita. Sitten valitse Layout -kohdan yläpuolelta Images ja lataa kuvia koneeltasi klikkaamalla Open Photos. Voit raahata ladatut kuvasi valitsemaasi pohjaan oikeille paikoille. Tallenna ja poistu samoin kuin kohdassa 4.



6. Kun olet sulkenut kollaasi-ikkunan, valitse etusivulta Edit a Photo. Avaa äsken tallentamasi bannerin pohja (tyhjä tai kuvallinen). Eteesi avautuu suurinpiirtein tälläinen näkymä (jos sinulla on siis tyhjä pohja):



7. Muuta pohjan koko sopivaksi bannerille kohdasta Resize vasemmalta alhaalta.


Ota ruksi pois kohdasta Keep Proportions. Aseta haluamasi bannerin koko: leveys x korkeus. Minun oli 1180x320 muistaakseni. Jos sinulla ei ole hajuakaan koosta, kannattaa kurkata Bloggerin blogin mallinsuunnittelutyökalusta blogisi leveys (Malli --> mukauta --> säädä leveyksiä ja sieltä kurkkaa koko blogin leveys). Bannerin leveyden voisi olla melko sama blogin leveyden kanssa. Korkeuden voit laittaa mieleiseksesi. Kokeile eri mittoja, sillä näet samalla miten koko muuttuu. Lopuksi paina Apply.




8. Oletetaan, että haluat kirjoittaa ainakin blogisi nimen banneriin. Valitse siis Text -kohta (se P). Valitse alkuun jokin kiva fontti ja klikkaa Add Text.



Kirjoittele, leiki värillä, koolla, fontilla, ym.


9. Kun olet valmis tekstin koon, näön ja paikan suhteen, voit leikkiä muilla efekteillä. (Voit myös myöhemmin muokata tekstiä, älä huoli.) Vasemmassa reunassa on monia muita kohtia, joilla saa tehtyä eri efektejä banneriin, lisättyä kuvia, ym. Sieltä löytyy vaikka mitä kivaa! Leiki vapaasti.

10. Kun olet tyytyväinen tai jo pitkästynyt, tallenna luomuksesi koneellesi samalla tavoin kuin tallensit pohjankin kohdassa 4. Nyt saat poistua Picmonkeysta.

11. Mene Bloggeriin Ulkoasu -kohtaan ja vaihda blogisi ylätunniste. Poista vanha banneri. Lataa luomasi uusi banneri koneeltasi ja tallenna. Muistaa painaa oikealta ylhäältä Käytä blogissa.


12. Ihastele työsi tulosta!

Lopuksi vielä huomautus niille hifistelijöille, jotka haluavat bannerin sulautuvan saumattomasti blogin taustaan niin kuin minulla. Blogin tausta ja bannerin tausta ovat molemmat valkoisia, joten niiden pitäisi periaatteessa sulautua yhteen. Mutta minulla bannerin tausta näytti tietystä kulmasta katsottuna selkeästi eriväriseltä, kun latasin bannerin koneeltani niin kuin kohdassa 11. Ongelma ratkesi ja bannerin tausta ei erottunut, kun latasin bannerin URLista enkä koneeltani. Tallensin bannerin ensin Photobucketiin, jotta sain sille oman URL-osoitteen, jonka syötin kohdassa 11. Tämän huomautuksen voi unohtaa, jos banneri näyttää koneelta ladattuna priimalta. Ja harva lukee blogiasi pää kummallisesti kenossa niin kuin minä tein huomatessani tuon värieron, joten älä hötkyile pienistä. Lisää saa kysyä, jos tämä aihe kiinnostaa. 

Siinäpä se oli! Picmonkey on muuten oikein mukava kapistus muidenkin kuvien muokkailuun, joten siihen kannattaa tutustua paremminkin. Jos ryhdyitte bannerintekoon niin laittakaa ihmeessä linkkiä, niin päästään ihastelemaan tekeleitänne.

sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Bloggari olikin köyhä

Sohin taas kepillä erästä tulenarkaa aihetta, jota on tosin ennenkin tuumailtu täällä blogissani. Kyseessä on nimittäin raha! Aiheena se taitaa olla yksi lempilapsistani ja oikein tervetullut vieras myös minunkin talouteeni. Mutta tällä kertaa ei päivitellä bloggareiden blogien kautta kertyneitä rikkauksia, vaan aivan toista ääripäätä: rahattomuutta. Varattomuutta. Vähävaraisuutta. Köyhyyttä. Tällä ei-niin-rakkaalla lapsella on monta nimeä. Valitse niistä sitten itseäsi eniten miellyttävä.

Siinä missä suurista tienesteistä puhuminen blogissa on tabu, niin sama pätee pieniinkin tuloihin. Silti toisten rahat kiinnostavat monia lukijoita. Kuinka monessa blogissa olet törmännyt johonkin houkuttelevaan nettikaupan vaatekollaasiin ja mainintaan "nyt saat -50% pois tilauksesi hinnasta" ja sitten lukenut alta bloggarin oman toteamuksen, että minulla ei ole kyllä varaa näihin aletuotteisiinkaan? Semmoisia postauksia ei tule vastaan varmaan ihan joka päivä. Muotiblogeissa esitellään hyvä- ja keskituloisten elämää eikä mitään penninvenytystä.


Vaikka kukaan ei halua antaa tarkkoja lukuja pienistä tai suurista tuloistaan, se ei tarkoita etteikö tulotasosta jotenkin saisi vinkkiä blogia lukemalla. Muotiblogit ovat pitkälti materiaan keskittyneitä, joten sen määrästä ja laadusta lukija voi tehdä päätelmiä bloggarin varallisuustasosta. Monissa blogeissa esitellään sellaista elämäntapaa, joka vaatii rahaa, sellaisissa asuissa, jotka eivät ole mitään parin euron one size fits all -ihmeitä. On ostoksia, lomamatkoja, syömisiä, leffassa käyntejä ym. ym. Näitä juttuja on vaikea tehdä, jos ei ole millä maksaa. Ja nyt ei siis tarvitse ajatella vain niitä suosituimpia blogeja, joiden tulot leijuvat ihan eri sfääreissä. Ihan perusmuotiblogiinkin kuuluu tietty uuden tavaran hankinta tasaisin väliajoin. Päivän asuja ei voi kovin montaa kertaa kuvata, jos uusia vaatekappaleita ei pysty hankkimaan. Tai sitten pitää olla todella hyvä mielikuvitus, että saa kehiteltyä vaatekaappinsa sisällöstä sata eri asukokonaisuutta mutta samalla joutuu varmasti heittämään hyvästit tyylikkyydelle, sillä kaikki vaatteet eivät varmasti sovi toisiinsa.

Jos haaveilee oman "tänään tein tätä näissä vaatteissa" -muotiblogin perustamista, oma kehnohko rahatilanne voi tuntua jonkinlaiselta esteeltä. Näin voi käydä, jos vertaa itseään muiden blogien kautta saamaansa kuvaan bloggareiden varallisuudesta. Jos ei ole rahaa, mitä sitten tekisi ja ostaisi, eli toisin sanoen mistä hemmetistä sitä sitten postaisi? Blogi voi jäädä kokonaan perustamatta, kun oma tilanne ei salli joka puolella vellovaan kulutusjuhlaan osallistumista. Sitä ei varmasti halua antaa itsestään sellaista kuvaa, että nyt ei kukkarossa kilisekään. Jos toivoo jonakin päivänä olevansa suosittu valtavirtamuotibloggari, on huono idea aloittaa esittelemällä päivän asuja tyyliin "ostin nämä housut tänään Kierrätyskeskuksesta kahdella eurolla. Ovat kaksi kokoa liia isot ja miesten mutta näyttää tosi hyvältä, vai mitä?". Tahallinen tai tahaton köyhäily ei vetoa suureen yleisöön, vaan noususuhdanteessa on juurikin huoleton rahankäyttö. Keskustelua herättää enemmänkin bloggareiden suuret tulot kuin heidän mahdollinen varattomuutensa.

Yksi syy miksi kirjoitan bloggareiden rahattomuudesta on se, että en jaksa uskoa kaikkien bloggareiden talouden olevan huippukunnossa, vaikka ulkoisesti sellaisen kuvan voikin saada. Minulla on jäänyt erittäin hyvin mieleen eräs ihanan Karkkipäivä -blogin yli vuoden takainen postaus. Siellä bloggari kertoi avoimesti kuinka hänellä ei ollut varaa ostaa junalippua, jolla olisi päässyt blogipippaloihin Helsinkiin. Teksti oli sympaattinen poikkeus ja toistaiseksi ainoa aiheesta löytämäni "tunnustus". Kyseessä on kuitenkin suosittu Indiedaysin blogi, joten tämä rahanpuutteen tunnustaminen taisi tulla monille yllätyksenä. Yllätyksenä tuli myös se, että postaus sai satoja kommentteja ja köyhiä alkoikin tulla ovista ja ikkunoista. Harvinaislaatuista toimintaa.


Säästämisestä muotiblogeissa voidaan kuitenkin kirjoitella melko huolettomasti. Esimerkiksi viime aikoina Indiedaysin ja S-Pankin kampanjan myötä muutamat mukana olevat bloggarit ovat omia säästämisiään hieman ruotineet. Mutta säästämisestä kirjoittaessa ei tarvitse kertoa säästävänsä sitä varten, että voisi syödä joku päivä muutakin kuin nuudelia. Useimmiten säästöoperaation kohteena on laukku, asunto, lomamatka, tms. Alennusmyynneistä ja muista tarjouksista vinkkaaminen on myös ihan luonnollista mutta sitä ei tehdä sen vuoksi, että halutaan ilmaista "nyt minullakin on varaa näihin tuotteisiin." Tämmöiset säästövinkit ovat upotettu kaikenmaailman uusien vuittoneitten sekaan ja niiden todellisena tarkoituksena ei ole saada ainakaan bloggarin rahat riittämään. Myös alennusmyynneistä ostettuja vaatteita ym. esitellään ahkerasti mutta ne ovat aina alelöytöjä eikä bloggari kerro shoppailleensa H&M:n alennusmyynneissä siksi, koska muuhun ei ollut varaa.

Tämä koskee siis niitä blogeja, joissa esitellään bloggaria ja hänen elämäänsä hyvinkin avoimesti. Tietysti jos kirjoittelee jostakin muusta kuin omasta elämästään, kuten vaikka uusimmista trendeistä maailmalla, oma tahatilanne tuskin tulee blogista mitenkään ilmi. Esimerkiksi minun blogista ei ota selvää minkä paksuinen lompakko minulla oikein on. Kaikenmaailman tarkanmarkan -blogit ovat tietenkin oma lukunsa mutta nyt puhutaankin muoti- ja lifestyleblogeissa esiintyvästä tai niistä puuttuvasta pienituloisuudesta ja suoranaisesta köyhäilystä.

Mitä ajatuksia teissä on herännyt asian tiimoilta? Pystyisitkö ehkä sinä kirjoittamaan tai oletko kirjoittanut omasta rahallisesta ahdingostasi blogiisi niin edellämainitussa Karkkipäivä -blogissa kirjoitettiin? Millaisen kuvan luulet lukijoiden saavan rahoistasi, vaikket edes tarkoituksellisesti yrittäisi tuloistasi viestittää?

keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Miten kirjoittaa ensimmäinen postaus

Tänään palaamme siihen mistä kaikki alkoi! Sain loistavan postausvinkin eräältä kommentoijalta: millainen olisi hyvä ihan ensimmäinen blogipostaus? Siis se tekstinpätkä, jolla on tarkoitus tuoda oma itsensä ja bloginsa koko maailman tietoisuuteen. Onko niin alussa ihan sama mitä blogiin roiskaisee, kun sitä ei kuitenkaan kukaan lue, vai tulisiko jokainen sana asetella tarkkaan tai muuten blogin tulevaisuus voi olla uhattuna? Mietitäänpä muunmuassa näitä seikkoja tänään. Ja nyt kaikki blogilliset lukijani, älkää karatko mihinkään! Minulla on asiaa teille tuolla loppupuolella.



Omaa blogia ei kannata aloittaa ihan löysin rantein siinä harhaluulossa, että kukaan ei tule lukemaan sitä ekaa juttua ja että vasta myöhempiin postauksiin tulisi panostaa, kun silloin lukijoitakin piisaa (toivottavasti). Vaikka eka postaus jäisi julkaisuhetkellään vaille lukijaryntäystä ja tuore bloggari olisi postauksen ainoa lukija, juttu tulee myöhemmin saamaan kyllä huomiota. Siksi ensimmäisenkin jutun sisältöä tulisi miettiä hieman pidempään kuin kaksi sekuntia. Oletko itse törmännyt johonkin mahtavaan uuteen blogiin ja ahminut sen sisällön alusta loppuun -vähän kuin uppoutuisit koukuttavaan kirjaan (tai no blogien kohdalla lukeminen tapahtuu joskus lopusta alkuun)? Esimerkiksi minä olen saanut paljon kommentteja, joissa on kerrotu kuinka blogini on luettu kokonaisuudessaan yhdeltä istumalta (ihan huippua, kiitos mielenkiinnosta!). Eli sitten tulevaisuudessa, kun sinulla on liuta uteliaita lukijoita, he päätyvät lukemaan myös ne alkusanasi. Ensimmäiseen postaukseen voidaan löytää myös muutenkin kuin koluamalla blogi läpi: esimerkiksi minun eka postaukseni on yksi luettuimmista koko blogissa ja sen lukijat ovat suurimmaksi osaksi päätyneet juttuun ihan Googlen haun kautta.

Ekaan postaukseen ei siis kannata kirjoittaa jotakin tyyliin "Tänään oli tosi tylsä päivä joten päätin nyt aloittaa tämmösen blogin. Mutta en tee tästä samanlaista kuin sillä ****:lla joka on ihan turha tyyppi ja blogikin pelkkää mainostusta. Moikka, katellaan huomenna oisko jotain postattavaa". Ensinnäkin, kun tämä aloitus sitten myöhemmin löydetään, olet pulassa. Toiseksi, jos joku paikalle eksyy, se raukka ei todennäköisesti palaa enää koskaan blogiisi. Kukaan ei odota malttamattomana, milloin tuollainen mahtiblogi julkaisee seuraavan sanomansa. Jos sinulla ei ole mitään sanottavaa ja et keksi mitä ihmettä voisit postata, oletkohan valmis edes aloittamaan koko touhua? Kirjoittelin taannoin asioista, joita tulisi puntaroida kun haaveena on oma blogi. Jos tämän tarkistuslistan kanssa tulee vaikeuksia ja ensimmäinen postaus ei millään irtoa, bloggaaminen ei välttämättä ole sinun juttusi tai ainakaan ihan ajankohtaista toimintaa sinulle.

Toisaalta, se ettei keksi mitään postattavaa alkusanoiksi ei välttämättä johdu siitä etteikö ideoita blogin suhteen muuten riittäisi. Varsinkin jos netissä ei ole aikaisemmin tullut julkaistua mitään fb-päivityksiä kummoisempaa, postauksen teko voi jännittää. Sitä voi miettiä mitä olisi sopivaa kertoa itsestään ja mikäköhän blogin aihepiiri nyt sitten olisikaan. Ramppikuume on ihan ymmärrettävää.

No mietitäänpä nyt sitten mitä se eka postaus voisi sisältää.


Bloggarin innostuneisuus omaa blogiaan kohtaan olisi hyvä ilmaista jo alkumetreillä. Blogin perustaminen ei  toivottavasti ole ollut kovin vastenmielinen juttu, joten turhan vaatimaton ja mitäänsanomaton ei kannata olla. Kannattaa mieluummin ilmaista, kuinka kirjoittaminen on ihanaa ja tästä tulee ihan mahtava blogi! Mahdolliset lukijatkin kannattaa ottaa huomioon jo heti alussa toivottamalla heidät vaikka tervetulleiksi, sillä tuskinpa kirjoitat julkista blogia ihan itseäsi varten. Tämä on minusta erittäin tärkeä pointti.

Jos teet blogia, jonka pääosassa olet sinä itse, esittele ihmeessä itsesi. Sehän on ihan luonteva juttu kertoa jotain itsestään, kun saapuu uutena paikalle. Laita vaikka kuvia ja kerro muutakin kuin oma nimi. Jos et niinkään keskity omaan napaasi ja et ole blogisi vetonaula, esittele blogin aihe. Se ei ole niin vaarallista, jos eksyt raiteilta sitten myöhemmin.

Yksi hyvä keino on lähteä bloggaamaan heti täysillä. Jos kerran aiot panostaa blogisi tekoon, miksi lähteä puolivaloilla liikenteeseen? Sata lasiin heti, sanon minä. Ei kannata odotella hyvän sisällön luomista, sillä ns. mitäänsanomattomien "alkupostausten" rustaileminen on vain ajan tuhlaamista ja oman motivaation hukkaamista. Kirjoita vaikka jostain todella puhuttavasta aiheesta heti alkuun, niin blogisi voi saada lentävän lähdön.

Jos lähdet kirjoittamaan ensimmäisessä postauksessa ihan kunnon juttua etkä tee siitä lyhyttä esittelyä itsestäsi ja blogistasi, olisi kuitenkin hyvä ehkä mainita blogin olevan ihka uusi ja tämä on sen ensimmäinen juttu. Voisihan sinne ainakin yhdellä lauseella ympätä myös oman ja blogin esittelyn. Olen nimittäin joskus semmoisessa alussa mainitussa kaikki-mulle-nyt-heti blogin alusta loppuun lukemispuuskassa hämääntynyt pahasti luettuani blogin ensimmäisen jutun, josta minulle ei ole kuitenkaan selvinnyt sen olevan se eka postaus. Olen hädissäni etsinyt sitä edeltäviä postauksia ja ihmetellyt jo koneessani olevan jotain vikaa, kun se ei suostu näyttämään minulle niitä vanhempia juttuja. Eli olisi kiva tietää, mikä on kaiken alku.

Ensimmäistä postausta ei kuitenkaan pidä ottaa turhan vakavasti. Peli ei ole menettetty, vaikka postaus ei mikään hitti olisikaan. Katsokaapa vaikka mitä löytyy tämän hetken huippublogin Xenia's Day:n ensimmäisestä postauksesta. Tämän perusteella blogin tulevaisuutta ei voinut mitenkään arvata!

Nyt olisikin hauskaa kuulla miten siellä ruudun toisella puolella on blogit aloitettu? Oliko eka juttu pitkän harkinnan tulos vai kenties se lähenteli tuollaista antaamaani huonoa esimerkkiä (tunnusta pois!)? Itse lähdin innoissani tarinoimaan heti pitkän postauksen verran -en tosin itsestäni, vaan ihan aiheesta. Mainitsin kyllä blogin olevan uusi ja juuri perustettu ja houkuttelin heti kävijöitä jäämään kuulolle. Olen erittäin tyytyväinen  tähän valintaani.

maanantai 13. toukokuuta 2013

Mainosvinkki: Tee ostoksia alennuksella


Viimeisestä mainosvinkistä onkin jo jonkin aikaa, joten uuden idean aika taitaa jo olla. Viimeksi vinkkasin ilmaisista vaatteista ja mukavista komissioprosenteista mutta tänään aiheena onkin alennusten hankkiminen. Oletko ajatellut shoppailla jossain tietyssä kaupassa? Haluaisitko tehdä ostoksesi hieman halvemmalla? Outoa, jos et vastaa kyllä.

Erityisesti pienemmistä nettikaupoista voi saada mukavan alennuksen tai jopa niitä ilmaisia tuotteita postausta vastaan. Voit saada esimerkiksi alennuskoodin kauppaan, jos teet siitä postauksen. Jos olet ajatellut hankkia vaikkapa kellon tietystä kaupasta ja he tarjoavat -10% alennusta kaikille puodista kirjoittaneille, eikös olisi houkuttelevaa rustata pieni informatiivinen artikkeli aiheesta? Jos kaupasta kirjoittelu ei millään istu blogisi aihepiiriin, alennuksen hankkiminen voi olla vähän haastavampaa. Uhratako nyt blogin uskottavuus muutamien (kymmenien) eurojen tähden?


Monilla kaupoilla tämmöinen bloggariyhteistyö on esillä jo ihan kaupan verkkosivuilla. Sinun tarvitsee usein antaa vain blogisi jutun osoite ja sähköpostiisi kolahtaa alennuskoodi. Tietystui voi tuntua hassulta kirjoitella kaupasta, josta ei ole koskaan mitään ostanutkaan, sillä juttu täytyy julkaista ennen alennuksen ja täten myös ostosten tekemistä. Mutta eikähön aina saa tehtyä jonkin arvion tuotevalikoimasta tai etsittyä kaupasta jotain erikoisempia tuotteita, joista muut voisivat olla kiinnostuneita ja joita ei muualta oikein löydy. On  myös mahdollista, että sovit tarkemmin esimerkiksi ilmaisten tuotteiden lähetyksestä ja niistä postaamisesta. Silloin juttua ei tarvitse kirjoittaa ihan kylmiltään.

Keräsin pienenpienen listan nettikaupoista, jotka tekevät yhteistyötä bloggareiden kanssa:

We Style
Kauniita ja omaperäisiä koruja ja löytyypä kaupasta muutama laukkukin. Bloggaaja voi laittaa sivuilleen kaupan bannerin, jonka koodin voi helposti kopioida kaupan sivuilta. Kun banneri on lisätty ja siitä on ilmoitettu sähköpostilla kaupalle, bloggari saa -20% alennuskoodin, joka toimii jokaisella ostokerralla. Jos kauppaan tulee pajon liikennettä blogin kautta, myös muunlaista yhteistyötä voidaan tehdä. Lisätietoa täältä.

Villa 31
Sisustustuotteita pienistä esineistä ihan huonekaluihin asti. Bloggaaja saa -10% alennuskoodin, kun lähettää linkin blogiinsa mistä löytyy juttu kaupasta. Lisätietoa täältä.

Bellissimo
Ihania alusvaatteita eri kokoisina ja kauniita hepeniä. Bloggaajan tulee linkata kauppaan ja ilmoitettuaan siitä sähköpostilla, hän saa -30% alennuskoodin. Lisäksi blogi pääsee kaupan sivuille listaan (vasta kaksi blogia löytyy!) ja siitä mainitaan kaupan Facebook -sivuilla. Lisätietoa täältä.

Tinttu
Lastenvaatteita sekä myös jonkin verran sisustusta satumaisella otteella. Bloggaaja saa postauksen jälkeen -25% alennuksen ostokerrasta. Mahdollisuus saada myös lukijoille alekoodia jaettavaksi blogiin. Lisätietoa täältä.

Designtarrat
Sisustusbloggareille ilmainen sisustustarra, josta tulee tehdä juttu. Lisätietoa täältä.

Pumpulisydän
Käsintehtyjä sisustustuotteita. Linkkiä blogiin, tiedot kaupalle ja -20% ale on sinun. Lisätietoa täältä.

Tulipa hieman sisustuspainotteinen lista mutta kotien esittely on arkipäivää lähes joka blogissa! Jos sinulle ei ole blogia (mutta koti löytyy sentään), niin kurkkaa lohdutuspalkinnoksi Taloon.comin tarjoukset.

Kaikki kaupat eivät todellakaan ilmoita blogiyhteistyöstä näin avoimesti mutta se ei tarkoita etteikö semmoinen kiinnostaisi. Aina ei siis kannata istua ja odotella aloitetta kaupan puolelta. Voit ottaa ohjat omiin käsiin ja ehdottaa itse yhteistyötä sinulle sopivilla ehdoilla. Tosiaan, pienemmät kaupat voivat lähteä tähän todennäköisemmin mukaan kuin suuret ketjut, jotka saavat näkyvyyttä jo ihan ilman yhden pahaisen bloggarin postausta.

lauantai 11. toukokuuta 2013

Kommentteja ja lukijoita kaupan

Kommenttien ja uusien lukijoiden haaliminen on tärkeintä bloggauksessa. Se on sitten ihan sama lukevatko he  edes kommentoimaansa postausta tai palaavatko he blogiin enää koskaan, vaikka lukijaksi ilmoittautuivatkin.

Semmoisen mielikuvan voi saada, kun vierailee eräillä suosituilla bloggaamiseen liittyvillä keskustelupalstoilla. Olen jo pidempään ihmetellyt tätä keskustelupalstoilla esiintyvää ilmiötä: bloggarit siis tarjoutuvat kommentoimaan jonkun toisen blogiin saadakseen vastapalveluksena kommentin omaansa. Sama homma toimii lukijaksi liittymisen kanssa: lue sinä minun blogia niin minä luen sinun blogiasi. Erityisesti olen seurannut Demi.fi -blogipalstan meininkiä mutta myös Cosmopolitanin keskusteluista löytyy samanlaista kaupantekoa. Palstoilla myös pyydetään linkkejä blogeihin, jotka täyttävät tietyt toivotut kriteerit ja sitten näitä linkattuja blogeja käydään vilkaisemassa samalla ehkä jääden lukijaksi ja/tai kommentoiden. Pyyntöjä tulee kymmeniä, lähemmäs satoja, päivässä ja ne saavat usein kymmeniä vastauksiakin.


Mikä näissä kommentti kommentista ja lukija lukijasta lupauksissa ja toivomuksissa oikein on takana? Onko toiveena vain saada omiin postauksiin paljon kommentteja? Toki 48 kommenttia postauksen perässä näyttää paremmalta kuin vaikka 5 (tai ajatelkaa, 0!). Suuri kommenttien määrä viestittää muille blogin olevan kiinnostava ja suosittu. Sama pätee varmasti lukijoihin: iso lukijalauma on kaikin puolin parempi ja uskottavampi kuin muutaman hassun lukijan rykelmä.

Joillekin on tärkeä kerätä vaikka Facebookissa satoja kavereita, vaikka joitain niistä ei olisi koskaan edes tavannut livenä. Suuri kaverimäärä viestii muille henkilön olevan suosittu ja sosiaalinen ihminen, joka tuntee lähes kaikki. Ehkä blogin lukijoiden määrän kasvattamisessa on samoja piirteitä: lukijoita on oltava satoja tai tuhansia, sillä lukijamäärä  kertoo blogin vetovoimaisuudesta. Ihan sama sitten lukeeko ne todellisuudessa blogia ollenkaan.

Toki liikenteen saaminen omaan blogiin on erittäin tärkeää mutta tämä taktiikka ei ehkä ole se parhain pysyvän liikenteen kannalta. Tällaisesta kommenttien keräilystä tulee helposti sellainen olo, että kommentin sisällöllä ja sen jättäjän motiiveilla ei ole merkitystä. Kommentti on erittäin tervetullut, vaikka se olisi aivan aiheen vierestä, kommentoija ei olisi lukenut koko juttua ja ei enää koskaan palaisi blogiin. Lukijaksi liittyminenkin voi tarkoittaa sitä, että lukija ei koskaan edes lue koko blogia. Tärkeintä on, että hän koristaa tilastoa. Vai tuleeko näistä "ostetuista" kommentoijista ja lukijoista oikeasti aktiivisia kävijöitä?

Kun muutamia vuosia sitten törmäsin kyseiseen keskustelualueeseen, hämmennyin hieman. En voinut kuvitella itse linkkaavani blogiani palstalle kommentteja tai lukijoita kalastellen. Toisaalta, saatan tehdä aivan samaa hommaa jättämällä kommentteja mm. toisiin blogeihin mutta menetelmä ei ole yhtä suorasukainen. Saatan jättää mielenkiintoisen kommentin ja linkin omaan blogiini, minkä toivon houkuttelevan paikalle uusia lukijoita, joilla olisi myös jotain sanottavaa minulle. Toivon myös, että kaikki lukijat ja kommentoijat toimivat omasta aloitteestaan ja aidosta mielenkiinnosta blogiani kohtaan, mikä ei välttämättä todellakaan olisi asian laita, jos jättäisin näitä kommentti kommentista -pyyntöjä sinne tänne.


Keksin myös hyvän businessidean, mikä saattaisi hyödyttää kommentinkalastelijoita: tarvitaan yritys, joka myy kommentointia ja lukijoita blogeihin. Voit ostaa erilaisia kommenttipaketteja, kuten vaikka "Peruspaketin", joka sisältää kaksi positiivista kommenttia päivässä ja 15 uutta lukijaa kuukaudessa. Joka kolmas päivä saat pidemmän kommentin, jossa esitetään kysymyksiä sinulle ja kaksi kertaa kuukaudessa saat haasteen vastattavaksesi. Hinta olisi semmoinen 50 euroa kuukaudessa ja sen saisi kestotilauksena. Premium-pakettiin kuuluu sitten jo enemmän tavaraa. Yrityksen työntekijä sitten päivätöikseen rustailee kommentteja ja kehittelee uusia lukijaprofiileja. Kysyntää olisi, veikkaan!

Nyt olisikin hauska kuulla mielipiteitä asiasta, etenkin jos täältä löytyisi lukijoita, jotka itse harrastavat tätä kyseistä toimintaa. Jos et ole (vielä) kommentteja ja lukijoita tällä menetelmällä yrittänyt hankkia, niin voisitko kuvitella ryhtyväsi siihen? Ottaisitko mieluummin paljon kommentteja ja vähän oikeasti blogistasi kiinnostuneita kävijöitä vai vähän kommentteja pieneltä joukolta aidosti kiinnostuneilta ihmisiltä?

Keskustelupalstoista kirjoittelu on aina vähän riskialtista hommaa, joten annetaan vielä pieni huomautus väärinymmärrysten minimoimiseksi: tarkoituksenani ei siis ole arvostella ko. keskustelupalstojen väkeä vaan ideana on tarkastella ei-niin-tosissaan ilmiötä, joka on mielenkiintoinen ja hieman hämärän peitossa -ainakin minulle.

Jos haluat jatkaa lukemista niin keskustelupalstoista ja blogeista olen kirjoittanut jo Bloggari saa vauvan ja muita juoruja -postauksessa mutta nämä keskustelut erosivat tämän päiväisistä siinä, että keskustelijat olivat itse blogittomia tai eivät tuoneet omaa blogiaan esille. Kohteeksi joutuivat muut bloggarit ja aika armottomasti.

Seuraa minua   Blogilista   Bloglovin   Twitter

keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Miten keksiä postausaiheita

Etkö keksi mitään sanottavaa, vaikka postattava olisi nyt tai ei koskaan? Haluaisitko blogata mutta et tiedä yhtään mistä? Siis maailmahan on juttuaiheita täynnä mutta yllättäen totaalinen juttukato vaivaa varmasti jokaista bloggaria silloin tällöin. Yleensä syynä on itselleen asettama rima juttujen suhteen. Postauksen kun voisi periaatteessa tehdä vaikka juomastaan teekupposesta (nähty!) tai postiluukusta kolahtaneesta mainoskuvastosta (sekin on nähty!). Tai sitten voisi turvautua pariin vaatekollaasiin (niin nähty!). Mutta joskus on ehkä sellainen fiilis, että mieluummin on postaamatta kuin julkaisee jotakin väen väkisin väännettyä höttöä, jota ei sitten loppujen lopuksi edes lue kukaan. Tämmöinen itsesensuuri on ihan paikallaan, jos haluaa pitää "tasokasta" blogia yllä. Maailma selviää kyllä ilman yhtä teekuppipostausta ja blogiasikaan ei silloin aleta pitää  mitättömänä ja sisällöttömänä hömppänä.



No mistä sitten voisi repiä sitä mielenkiintoista sisältöä, jos omat ideat ovat edellämainittujen aiheiden tasolla tai eivät edes sielläkään? Kokosin tähän muutamia vinkkejä, joita käytän itse ja joiden olen kuullut toimivan. Lopuksi paljastan vielä yhden timanttisen vinkin, millä koko ideapaketin saa pysymään kasassa!
  • Ennakoi ja kysy lukijoiltasi mistä he haluaisivat lukea. Tämähän on tosi yksinkertaisen kuuloista ja helppoa mutta tärkeintä on muistaa tuo ennakointi. Silloinkin kun pää kuhisee ajatuksia, kannattaa muistaa että niitä ideoiden puolesta huonojakin hetkiä on luvassa. Kysele lukijoilta toivepostausten aiheita siis hyvissä ajoin. Tällä tavalla voit saada kasapäin uusia ideoita. 
  • Lue muita blogeja ja kirjoita samoista aiheista. Okei, kuulostaa tosi tylsältä kopioinnilta mutta ihan uniikin sisällön luominen on joskus niin kiven alla. Mikä sattuu olemaan juuri nyt pinnalla muissa blogeissa? Onko blogeissa kohistu uusimmasta hiusväri-innovaatiosta? Sinulla on varmasti mielipide aiheesta. Jos ei satu olemaan, tee postaus johon olet kerännyt linkit kaikkiin löytämiisi aihetta käsitteleviin muihin juttuihin. Ihmiset tykkäävät, kun löytävät paljon infoa yhdestä paikasta. Tässä on sekin hyvä puoli, että voit sitten mennä linkkailemaan muihin samasta aiheesta kirjoittaneisiin blogeihin ja kertoa pohtineesi samaa juttua omassa blogissasi (niin, juuri sillä hyvällä linkkaustaktiikalla). 
  • Käy läpi vanhoja postauksiasi. Vanhoista jorinoista voi löytyä joku juttu, joka kaipaisi kipeästi päivitystä. Postasitko uudesta valkaisevasta hammastahnastasi silloin joskus? Olisikohan aika antaa uusi ja luotettavampi tuomio tuotteesta näin pidemmän käytön jälkeen? Tai ehkä joku lukija esitti sinulle kysymyksen, johon voisi vastata koko postauksen mitalla?
  • Lue lehtiä -oikeita tai verkossa. Lehdissä on paljon kaikkea uutta ja mielenkiintoista ja voit lähestulkoon kopioda sieltä juttuideoita, oli kyse sitten poskipunavertailusta tai kolmen sivun "Näin laihduin viisi kiloa viikossa" -artikkelista. Voisitko kirjoittaa samasta aiheesta mutta tietenkin omakohtaisen versiosi?
  • Tartu haasteisiin. Haasteisiin vastaaminen on helppoa sisältöä ja usein ne myös kiinnostavat lukijoita.  Vastaa siis kaikkiin sinulle heitettyihin haasteisiin. Ai eikö kukaan ole haastanut sinua? Haasta itsesi! Ketään ei kiinnosta mistä suunnasta se haaste oikein ilmestyi, kun se on tarpeeksi mielenkiintoinen. Olen viimeaikoina lueskellut Norjan superbloggarin Fotballfruen 30 päivän haastetta (taipuu Googlen translatorilla ihan kivasti suomeksikin). Siinä on aiheita postauksiin ainakin kuukaudeksi ja pidemmäksikin, jos ei ihan joka päivä postaa. 
  • Älä elä vain nykyhetkeä, vaan katso myös taakse ja tulevaisuuteen. Kuulostaapa hienolta. Tarkoitan kuitenkin sitä, että muoti- ja lifestyleblogeissa postataan melko paljon siitä mitä ollaan juuri nyt tai parin päivän viiveellä tehty. Nehän ovat kuin päiväkirjoja. Jos olet viime päivinä vain maannut verkkareissa sohvalla ja käynyt Siwassa, niin on ymmärrettävää olla postauspulassa. Unohda siis nykyhetki ja mieti mennyttä ja tulevaa. Tekisitkö katsauksen tyylitajusi kehityskaareen aina ala-asteelta tähän päivään? Mikä oli kauheinta 80-luvun muodissa? Ja mikä voisikaan olla trendikästä 2020?

Toivottavasti näistä vinkeistä on apua tyhjäpäisyyden iskiessä -tai siis tietenkin jo sitä ennen! Lista voisi olla loputon, joten voimme ottaa saman aiheen uusiksi tulevaisuudessa (kas, postausidea minulle!). Niin kuin mainitsin, juttuja tulee varastoida. Kaikki hyvät ideat tulee kirjoittaa muistiin. Niin minäkin teen. Tässä tulee se lupaamani loppuhuipennusvinkki:

Minun salainen aseeni on.... vihko! Kirjoitan siihen kaikki päähäni pälkähtäneet aiheet ja ideat. Saatan jopa luonnostella postausta hieman ranskalaisin viivoin tai mindmapilla, jotta kaikki oleellinen muistuisi mieleen sitten kirjoittaessa. Saatan kirjoittaa juttuja blogiinikin luonnoksina. Pidän myös julkaisukalenteria, eli suunnittelen minkä postauksen julkaisen minäkin päivänä. Tässä kohdassa vihkoa on yleensä paljon suttua, sillä haluan usein muuttaa postausten julkaisujärjestystä. Esimerkiksi viimeaikaisissa kommenteissa on tullut sellaisia aiheideoita, joista haluan kirjoittaa piakkoin, joten suttasin vihkoa oikein urakalla. Joskus vedän myös ässän hihasta, eli kirjoitan jostain mikä ei ole vihkoani nähnytkään.

Kun vihkosta löytyy postausaiheet seuraavalle parille viikolle, niin en voi valittaa kärsiväni aiheiden puutteista! Järjestystä ei ole todellakaan pakko orjallisesti noudattaa. Ja tässä vaiheessa ei sitten saa ilostua liikaa ja ruveta huolettomaksi, vaan uusia juttuja on merkattava kalenteriin ennen kuin kaikki vanhat on jo ulkona. Muuten ollaan taas puilla paljailla! Suosittelen kaikille tälläistä vihkoa, joka kulkee mukana kaikkialle (tai exceliä tai mitä vaan itselle parhaiten sopivaa). 

Oletko sinä aina idearikas vai ajoittain myös ideaköyhä? Mistä löydät isnpiraatiota juttuihisi?

Photo credit: Rennett Stowe / Foter.com / CC BY
Photo credit: Olivander / Foter.com / CC BY-NC-SA

maanantai 6. toukokuuta 2013

Bloggaatko salaa?

Lukevatko kaverisi blogiasi? Tietävätkö vanhempasi blogistasi? Onko sinulle eri kaverit netissä ja netin ulkopuolisessa elämässä? Aika moni taitaa pitää blogia kertomatta siitä lähipiirilleen. Olen tutkiskellut blogimaailmaa ihan gradunkin verran ja silloin lueskelin kaikenlaisia tieteellisiä artikkeleja liittyen bloggaamiseen. Erityisesti yksi juttu jäi näistä tutkimuksista hyvin mieleeni: moni pitää blogia "salaa" läheisiltään. Miksi ihmeessä?

Salaaminen voi tehdä bloggaamisesta paljon antoisampaa. Kun lukijoissa ei ole ihan lähipiiriä, blogissa voi hieman irrotella ja ilmaista itseään paljon vapaammin. Eipähän tule suututtaneeksi vanhempiaan, sisaruksiaan, kavereitaan, tai kumppaniaan. Todennäköisesti herneen nenäänsä vetävät ovat tuikituntemattomia, jolloin kinastelu rajoittuu vain nettiin ja siviilielämää voi jatkaa ihan ilman kränää. Blogiin voi kirjoittaa hyvien juttujen lisäksi myös omista huolista ja murheistaan, ilman että huolestuttaa jonkun läheisensä oikeasti. Nettiin kirjoittelu voi tuoda tunteen, että joku kuuntelee ja sieltä voi saada kaipaamaansa sympatiaa. Monista asioista haluaisi ehkä puhua mutta on sitten eri juttu, haluaako alkaa setviä niitä jonkun tuttunsa kanssa ihan livenä.


Blogia voi kirjoittaa myös salaa osalta lähipiiriltään. Tämä "osa" on usein juurikin vanhemmat. Varsinkin nuorilla bloggareilla vanhempien kanssa voisi syntyä helposti epäselvyyksiä julkaisukelpoisista aiheista ja kuvista. Tasapainoittelu kavereita kiinnostavan ja vanhempien hyväksymän sisällön välillä voi olla sen verran haasteellista, että salalinjalle on lähdetty jo heti kättelyssä. Jotkut voivat kertoa blogistaan vain niille tutuilleen, jotka myös bloggaavat tai joiden uskoo ymmärtävän ja arvostavan bloggausharrastusta. Lähipiiriin kun saattaa kuulua sellaistakin väkeä, jotka pitävät bloggausta pinnallisena muoti-ilmiönä ja nauravat päälle. Netissä voi kerätä itselleen myös uudet kaverit samanmielisten lukijoiden joukosta, jolloin tarve toitottaa bloggaamisesta live-elämän kavereille voi vähentyä huomattavasti.

Tähän salaa kirjoittamiseen liittyy myös kirjoittajan anonyyminä pysyminen. Kun oma nimi ja naama eivät ole kaiken nettikansan nähtävillä, kirjoittelu on vielä helpompaa. Eli kun kirjoittaa salaa, nimimerkillä ja kasvottomana, juttua voi julkaista juttua vaikka kuinka henkilökohtaisesta aiheesta (mutta tietysti niin, että kirjoittajaa ei ole mahdollista tunnistaa) tai sitten voi vaikkapa lytätä kaikki muut ihmiset. Kurkkaapa vaikka Blogilistan etusivulta vasemmasta alakulmasta haetuimmat sanat, joilla siis etsitään blogeja ko. aiheista. Veikkaan, että joidenkin hakusanojen takaa löytyviä blogeja tehdään juurikin edellä mainitulla tavalla: kukaan ei tiedä kuka siellä oikeasti kirjoittelee -ja hyvä niin. Mutta joo, pysytään me täällä muotiblogimaailmassa.


Salaa bloggaaminen ei kuitenkaan aina liity siihen, että syvimpiä salaisuuksiaan ja suuria mietintöjään olisi helpompi julkaista. Salailu voi johtua myös siitä, että bloggari haluaa antaa itsestään täysin toisenlaisen kuvan kuin oikeasti on. Blogissa saa kerrankin olla se ihanneminä, jollainen on aina halunnut olla. Jos joku tuttu lukisi blogia, koko kulissi romahtaisi saman tien. Tuntemattomille lukijoille voi valehdella suoraan tai esittää puolitotuuksia. Netistä voi napata muutamien vuittonien kuvat ja sanoa hankkineensa ne itse. Itselleen voisi kehitellä vaikka minkälaisen mielikuvituselämän, kunhan ei ala itse uskomaan siihen.

Vaikka ei bloggaisikaan salaa, oma lähipiiri ei välttämättä silti lue blogia. Heitä ei ehkä kiinnosta katsella netistä sellaisia kuvia ja lukea sellaisia juttuja, jotka näkevät ja kuulevat jo ihan livenä. Joskus blogeissa onkin näkynyt mm. bloggareiden poikaystävien haastatteluja, joissa he sanovat "lukevansa joskus" bloggaavan tyttöystävänsä tuotoksia. Kiinnostus läheisten nettielämään ei siis välttämättä ole kovin suuri, vaikka siitä olisi tietoinen. Toisaalta, olen myös lukenut bloggarin äidin kirjoittamia kommentteja.

Vaikka salabloggailu olisikin antoisampaa aiheiden puolesta, salaisuudella on aina vaarana paljastua. Varsinkin jos julkaisee valokuvia itsestään ja elämästään blogissaan, paljastumisen vaara voi olla suuri. Silti jotkut ottavat tämän riskin. Voi olla aika huonoa tuuria, jos joku tuttu löytää blogiin mutta sitten onkin jo liian myöhäistä. Kuvattomilla blogeilla on tietenkin pienempi riski paljastua, -etenkin jos kirjoittaa aiheista, joista kirjoittajaa ei ihan heti voi tunnistaa tietyksi henkilöksi. Mutta salamuotibloggaaja, joka samalla toivoo blogillensa suurta suosiota, on pinteessä. Tuntuu mahdottomalta, että voisi pitää übersuosittua blogia ilman, että kukaan tuttu tietää siitä. Viimeistään blogista luvatta kopioidut ties mille sivulle päätyneet kuvat lävähtävät jonkun tutun ruudulle, jolloin selittelyt alkavat olla paikallaan.

Miten on, lukeeko yksikään tuttusi blogiasi? Jos pidät blogia salaa, miksi olet päätynyt tähän ratkaisuun? Ajattelitko joskus tuoda salaisen nettielämäsi julki lähipiirillesi? Osa minun tutuistani on tietoinen sivuistani mutta eivät todellakaan kaikki. Syy on se, että heillä on täysin eri mielenkiinnon kohteet. En ole kokenut tarpeelliseksi esitellä omia tuotoksiani netissä ihan jokaiselle kaverille mutta ihan lähipiirilleni kylläkin. Mutta yhtäkään julkaisemaani sanaa, aihetta tai kuvaa en menisi muuttamaan, lukisivat tuttuni sivujani tai eivät.


Photo credit: liquidnight / Foter.com / CC BY-NC-SA
Photo credit: Stuck in Customs / Foter.com / CC BY-NC-SA

lauantai 4. toukokuuta 2013

Milloin ja miten blogi tulisi lopettaa?

Nyt uskallan jo julkaista torstaille suunnittelemani postauksen, vaikka aihe ei tosiaankaan ole mitä hilpein. Toivottavasti tämä aihe ei ole kovin ajankohtainen monille mutta se tulee varmasti meille jokaiselle bloggarille eteen: kaikella todennäköisyydellä joku kaunis päivä blogi tulee tiensä päähän, eli se lopettaa. En usko, että vielä ollaan siinä pisteessä, että blogia pidetään ihan hautaan asti. Ehkä lähitulevaisuudessa niin tapahtuukin, jos blogikuume tätä mallia jatkuu.

Blogin lopettaminen on sellainen aihe, että siitä ei pahemmin puhuta blogin ollessa voimissaan. Jotkut bloggarit ovat sivulauseessa saattaneet mainita, että tuskin tekevät tätä keski-ikäisinä. Mutta mistäs sitä tietää, vaikka tekisivätkin? Meillähän on ihan kaikenikäisten ihmisten blogeja, joten ikä ei ole blogin pitämiselle este. Eivätkä ole muuttuvat elämäntilanteet ja kiinnostuksen aiheetkaan. Teinin biletysblogi voi muuttua tyylikkääksi päivän asu -blogiksi, josta se muuntuu odotus- ja mammablogiksi, mistä siirrytään hieman sisustuksen kautta matkailuun ja puutarhanhoitoon, ja lopuksi keskiössä onkin jo kudontaohjeet. Ja aina ei tarvitse postata monta kertaa viikossa, vaan hitaampikin tahti riittää. Monet blogit ovat mukautuneet hyvin bloggarin elämässä tapahtuneisiin muutoksiin ilman hiipumisen merkkejä. Blogit, bloggarit ja lukijat kasvavat ja muuttuvat kaikki yhdessä.


Milloin blogi sitten lopetetaan, jos ikä tai elämäntilanne eivät ole este sen jatkamiselle? Syitä on lukuisia ja ne ovat aina henkilökohtaisia: yhdellä loppuu ideat ja mielenkiinto blogin pitämistä kohtaan, toista alkaa ahdistaa blogin kautta tullut julkisuus, kolmannella ei ole aikaa, ja neljännellä ei ole enää nettiä (no tämä on jo epäuskottava tyyppi). Oli syy mikä hyvänsä, niin lopettaminen ei varmasti ole helppo juttu. Taannoin mietiskelimme miten blogin voi laittaa tyylikkäästi tauolle ja lopettaminen on kyllä vähintään yhtä hankalaa.

Ilmoita asiasta juuri ennen h-hetkeä
Lopettamisen kanssa pätee monet samat asiat kuin tauonkin kanssa. Se on parasta ilmoittaa lukijoille vasta ihan loppumetreillä. Kuulosta ehkä inhottavalta mutta syy on sama kuin tauosta yllättäen ilmoittamisen kanssa: kuka jaksaa seurata blogia, joka on pikapuoliin mennyttä? Lisäksi tunnelma voi mennä positiivisesta hieman haikean ja jopa surkean puolelle, kun koko ajan kaikki tietävät postausten jäävän ikuisiksi ajoiksi. Monille tuli varmasti ihan puskista vappupäivänä More To Loven lopettaminen. Ilmeisesti asiasta oli vihjailtu mutta minä en ainakaan yhtään vihjettä onnistunut nappaamaan. Kommenttien perusteella lopetus oli monelle seuraajalle järkytys (ja kyllä se tuli minullekin siinä mielessä järkytyksenä, että olin jo luonnostellut tätä postausta ja koin taas omaavani joitain ennustajanlahjoja!).

Lopeta hyvän sään aikana
Jos lopettamista harkitsee eikä aio jatkaa tuonne kutomisohjegenreen asti, niin blogi kannattaa lopettaa siinä vaiheessa kun sillä menee vielä suht mukavasti. More To Love on hyvä esimerkki tästä taktiikasta: se porskutti ihan tappiin saakka. Väen väkisin väännettyä ja vähän lukijoita keräävää blogia nyt ei ainakaan kannata pitää pystyssä, vaan lopettamista olisi voinut hieman vauhdittaa. Kun blogi loppuu hyvän sään aikana, kaikille jää mukavat muistot ja positiivinen mielikuva blogin viimeisistä hetkistä. Ja nämä viimeiset hetket vaikuttavat paljolti siihen koko kuvaan blogista, mikä ihmisille oikein jää.

Muista mielenterveys
Positiivisten muistojen jättäminen ei kuitenkaan välttämättä aina onnistu. Jos blogin joutuu lopettamaan joistain muista kuin omista syistä, loppu voi olla ruma. Tälläisiä syitä voivat olla vaikkapa ilkeät kommentit ja muuten vain vainoavat ihmiset,  jotka ovat ottaneet bloggarin netissä kiusaamisen kohteeksi. Oman mielenterveyden kannalta lopettaminen voi tässä vaiheessa olla viisasta, vaikka muuten haluaisikin jatkaa. Esimerkiksi Mungolifen parin viime postauksen kommentit ovat olleet kyllä sellaisia, jotkut mielestäni suoranaista vihapuhetta, että moni bloggari laittaisi varmasti lapun luukkulle tässä vaiheessa. Minullekin tuli lukijanakin ihan surkea olo ja poistuin blogista. Ja siis nyt puhutaan niistä julkaistuista kommenteista, eli voimme vain kuvitella ne julkaisukelvottomat kommentit. Toivottavasti tilanne ei kuitenkaan äidy niin pahaksi, että koko touhu pitäisi lopettaa, vaikka tämänpäiväisen postauksen nähdessäni jo hetken luulin lopun koittaneen. Enkä kuitenkaan usko, että näin käy vielä pitkään aikaan.

Älä katoa
Lopettamista ei kannata kuitenkaan suorittaa katoamistempun muodossa. Se on epäkohteliasta, jos blogilla on ollut paljon vakkarilukijoita. Jos ei halua selitellä syytä, voi aina tehdä edes yhden postauksen, jossa sanoo kiitokset ja näkemiit lukijoille. Viime syksynä ainakin minun lukulistaltani katosi yllättäen viehättävän Sofiasfinan blogi. Ehkä hän oli jättänyt jonkin jäähyväisviestin mutta koska koko blogi hävisi, en minä ainakaan mitään semmoista viestiä ehtinyt nähdä. Ensin olin huolestunut siitä, onkohan bloggarille sattunut blogin tiimoilta jotain ikävää ja ainoa ratkaisu on ollut sulkea koko blogi. Sitten yritin etsiä hieman tietoa mutta törmäsin vain vaivaisiin spekulaatioihin. Sitten olinkin vain harmistunut.

Älä jahkaile
Lopettamista ei siis kannata jatkuvasti pitkittää, jos se kuitenkin on väistämätöntä. Jos ei osaa päättää tauon ja blogin lopettamisen välillä, niin kannattaa ensin pitää se tauko. Ja ihan reilu tauko, eikä julkaista kerran kaksi kuussa postauksia, joiden pääasiallinen aihe on pahoitella surkeaa postaustahtia. Jos tämmöisiä postauksia on kuitenkin päässyt lipsahtamaan, kannattaisi jo harkita lopettamista. Kun on vähän aikaa oikeasti poissa blogin parista, pystyy paremmin miettimään onko itsellä enää syitä jatkaa sen pitämistä. Itse lähinnä ärsyynnyn jatkuvasta soutamisesta ja huopaamisesta blogin pitämisessä. Olen tässä lueskellut erästä blogia, joka tauon jälkeen on muutaman kerran palannut eetteriin. Nämä muutamat julkaistut postaukset ovat sisältäneet pahoitteluja poissaolosta. Jos olet pitkään odottanut tietyn blogin palaavan kehiin, haluatko sitten lukea sieltä aiheesta jonka jo tiedät, eli pitkästä blogitauosta kootuilla selityksillä höystettynä?

Älä poista blogia
Kun on vuositolkulla nähnyt vaivaa oman blogin tekemisen eteen, työtä ei kannata tuhota. Blogin voi hyvin jättää nettiin ja sulkea siitä vaikka kommentointimahdollisuus, jos ei jaksa seurata sen tilannetta. Jos lopettamisen taustalla on kuitenkin esimerkiksi ahdistus omien kuvien ja tietojen riepottelemisesta julkisesti, blogin poistaminen voi tuntua paremmalta ratkaisulta. Mutta jos blogista löytyy jotain ihan helmiä postauksia, jotka tarjoavat vaikkapa hyödyllistä tietoa etsiville ihmisille, niin näiden säästämistä voisi harkita.

Tässäpä näitä vinkkejä, joita voi miettiä kun se hetki koittaa. Oletko itse miettinyt miten sitten joskus lopetat blogisi? Vai ajattelitko jatkaa kauas tulevaisuuteen? Tällä hetkellä voi tuntua siltä, että eihän kukaan toimiston Sirpa enää nelikymppisenä bloggaa, vaan siinä vaiheessa oma blogi on jo kuopattu. Sehän on nuorten tyttöjen hommaa. Mutta ajat muuttuvat ja piakkoin se toimiston Sirpa on juurikin voinut ansaita sen työpaikkansa bloginsa ansiosta, sillä se on vakuuttanut työnantajan hänen näpsäkkyydestään sekä sopivuudesta hommaan (ja siinä sivussa myös hyvästä tyylitajusta).