perjantai 29. maaliskuuta 2013

Bloggari saa vauvan ja muita juoruja!


Niin kuin kerroin jo hakusanapostauksessa, blogistani haetaan paljon tietoa myös muista bloggareista. Hyvin usein on haettu bloggarin nimeä, jonka perässä on palkästään sana vauva. Useammin kuin kerran olen huomannut hetken luulleeni kyseisellä bloggarilla olevan vauva tai että semmoinen on ehkä tulossa. Mutta lopulta olen vihdoin ymmärtänyt, että tuolla sanalla viitataan erittäin suurella todennäköisyydellä tuohon kaiken pahan alkuun ja loppuun: vauva.fi keskustelupalstoihin.

Itse olen yrittänyt pysytellä forumilta poissa, paitsi joskus olen käynyt lukemassa esimerkiksi jossain blogissa linkatun keskustelun. Mutta uskon, että monille nämä juttutuvat ovat varmasti kullanarvoinen tiedonlähde. Harmi vain, että se tieto on lähes aina väärää.

Kävin kuitenkin tekemässä katsauksen blogiaiheisiin keskustelupalstoihin, sillä halusin nähdä millä tasolla keskusteluissa liikutaan, kun kerran niitä niin paljon haetaan netistä. Toivottavasti tämän lähes traumatisoivan tutkimusmatkani tuloksista on iloa "tiedon"nälkäisille ja muille uteliaille mutta etenkin teille muille, jotka ette vielä ole palstoihin tutustuneet:

Vauva.fi ja tapaus Mungolife:
Taitaapa olla sivuston all time favourite. Bloggarin poikaystävä on selvitetty, ja sitten  poikaystävästä on selkeästi erottu. Salapoliisit ovat myös löytäneet merkin silikoneista. Pilkunviilaajat vääntävät myös kättä bloggarin koulun huippuyliopisto -statuksesta.
    Entäs Xenia's Day?
    Tupareita käsittelevässä keskustelussa päästään menusta kätevästi bloggarin sukujuuriin ja taas takaisin lavuaarin pienuuteen. Uutta miestäkin syynäillään: olivatko lomakuvissa näkyneet mysteerijalat kenties hänen?

    Sitten Cava.
    Kihlasormuksesta tehdään kattavaa hinta-arviota. Ruotsin oikeinkirjoituksesta annetaan vinkkejä.

    Strictly Style.
    Lainkuuliaiset kansalaiset ovat huolissaan onko bloggari maksanut tullimaksut.

    P.S. I Love Fashion.
    Miesten vaatteista julkaistut kuvat aiheuttavat spekulaatioita.

    Yummy.
    Sedu Koskinen on liitetty tiiviisti bloggariin. Myös botoxin käytöstä ollaan huolissaan.

    Tickle Your Fancy.
    Bloggarin henkinen ikä on debatin aiheena.

    Alexa Dagmar.
    Salakielellä yritetään jatkaa vanhaa osamaksuja koskevaa keskustelua.

    Ja nyt saa riittää.

    Keskustelujen perusteella bloggarit tuntuvat olevan melko vapaata riistaa, vaikka ylläpito rajaa jonkin verran sopimattomimpia juttuja pois. Keskustelun aiheeksi tuntuu riittävän mikä vain luulo, tieto, tai harha. Huvittavinta keskusteluissa on se, että yhdestä aiheesta lähtenyt juttu voi laajeta koskemaan mitä tahansa asiaa bloggarin elämässä. Monet jutut ovat täysin tuulesta temmattuja mutta niihin haetaan myös paljon todistusaineistoa linkkien avulla.

    Minusta on jotenkin surullista, että näinkin suloisesti asiasta kuin vauva on tullut synonyymi lähes ala-arvoiselle ajattelutavalle ja ulosannille netissä. Suuri osa keskustelijoista on varmasti asiallisia mutta joukkoon mahtuu vaikka mitä sakkia. Ja kaikki eivät varmasti ole äitejä!

    Löytyykö lukijoista keskustelijoita tai keskustelujen seuraajia? Mitä mieltä yleisesti ottaen olette tälläisestä sananvapauden muodosta?

    keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

    Miten tehdä blogista suosittu

    Oletko mennyt perustamaan oman blogin, koska olet todennut omaavasi tarpeeksi aikaa, pirusti ideoita sekä sopivan habituksen? Lippu on ollut varmasti korkealla ja mikään ei ole estänyt blogin menestystarinan alkamista? Onnellisena olet odotellut loputtomasti lukijoita, kasapäin kommentteja, yllättäviä yhteistöitä, ja mielettömästi mainostuloja. Mutta mutta, kuinkas sitten kävikään?

    Erittäin suurella todennäköisyydellä blogi ei ole saanut mitään yllä mainituista. Tämä saattaa kuulostaa tylyltä mutta todellisuudessa etenkin muotiblogien kohdalla tarjonta taitaa tällä hetkellä ylittää kysynnän. Kaikille ei vain voi riittää paljon lukijoita ja sitä myöten myös muita bloggaamiseen oleellisesti kuuluvia etuuksia ja mukavia lisiä. Jos ainoa blogissa pidempään vieraileva kävijä on bloggari itse, koko touhu voi lannistaa ja blogi kuihtuu kokoon.

    Tässä vaiheessa on hyvä huomauttaa, että kaikki suositut blogit ovat aloittaneet pienestä ja vaatimattomasta pisteestä. Vasta jonkin ajan kuluttua niistä on tullut suosittuja ja siihen on voinut mennä vuosiakin. Huonosta alusta ei siis kannata lannistua mutta ihan samoilla linjoilla ei kannata jatkaakaan. Jotain siis pitäisi tehdä mutta mitä?

    Niin kuin jo totesin, muotiblogeja alkaa olla jo liikaakiin, joten kilpailu suosittu blogi -tittelin saamisesta on kova. Ehkä blogia perustaessa on ajatellut liittyä muiden hypersuosittujen muoti/lifestyle -bloggareiden joukon jatkeeksi ja perustanut perusmuotiblogin, jossa esitellään kaikki aamupalasta päivän asuun ja uuteen kynsilakkaan. Tässä vaiheessa on menty todennäköisesti metsään. Ketään ei jaksa kiinnostaa sinun aamupalainstagramkuvasi, kun niitä on jo tuhansittain muutenkin tarjolla joka päivä. Eli perusmuotiblogilinjalla succeen mahdollisuudet ovat melko heikot.

    Ratkaisu on siis: think out of the box eli miten sisältösi voisi erota muista blogeista? 




    Onko tyylisi jotenkin erityisen erityinen? Zara, H&M, Nellyt ym. on jo niin nähty, että näillä ei enää ketään hätkäytä. Jos toisaalta et ole oikeasti tyyliltäsi mitenkään päitä kääntävä, oman tyylin muuttaminen pelkän blogin vuoksi ei varmasti tule kysymykseen. Mikä sitten on tarpeeksi erikoinen tyyli, on vaikeaa määritellä mutta näppituntumalla sanoisin, että muotiblogissa erityisen rahakas merkkityyli voisi toimia. Luksustelun seuraaminen tuntuu olevan suosiossa, vaikka osa tekeekin sitä kateudesta vihreänä.

    Keskittyisitkö sittenkin vain yhteen asiaan maailmojen syleilyn sijasta? Onko intohimosi vaikkapa... eläinkuosit?! Pyöritä blogia niiden ympärillä, älä siis kuvaa aamupalaasi ja uusia ripsipidennyksiäsi (paitsi jos ne sisältävät eläinkuosia!). Sinusta voi helpommin tulla suosittu aiheesta kiinnostuneiden keskuudessa ja suosion myötä tavoitat aina uusia lukijoita. Aiheesta lipsuminenkin voi myöhemmin onnistua.

    Olisitko provosoiva? Haukkuisitko vaikkapa muut suorin sanoin? Tälle linjalle jos lähtee saa varautua siihen, että ihmiset joko vihaavat tai rakastavat blogiasi.Todennäköisesti he tulevat joka tapauksessa tarkistamaan mitä hullua blogissasi on nyt julkaistu: Tämä erikoistumisala sopii mielestäni vain niille, jotka osaavat provosoida hyvän mauan rajoissa. Haastava laji ja ehkä henkisesti raskas.

    Oletko ajan hermoilla ja tiedät kaiken jo ennen muita? Voisiko blogisi olla se, josta tullaan etsimään uusimpia tuulia? Muotiblogissa tämä voisi tarkoittaa vaikkapa uusimpien muotiuutisten ja -juorujen postailua. Tämäkin voi olla haastava valinta blogin erityispiirteeksi, sillä se vaatii bloggarilta tosiaan erittäin alerttina olemista eikä lomailu onnistu. Ellei sitten löydä lähteeksi jotain toista erittäin up-to-date -sivustoa, josta poimii parhaat palat omaan blogiinsa...!

    Olisiko sinulla vastaus ongelmaan? Oletko tai haluaisitko olla varsinainen besserwisser jonkin asian suhteen? Ihmisethän käyttävät nettiä hyvin paljon tiedonetsintään ja sinä voisit tarjota heille vastauksia. Mieti vain mistä aiheesta tiedät paljon. Vaatteiden ompelu itse ja niiden huolto, ehkäpä? DIY vinkit? Aiheiden ei tarvitse rajoittua aina ongelmien ratkomiseen mutta se voi olla yksi blogisi vetonauloista. Todennäköisesti ne, jotka ovat saaneet ratkaisun ongelmaansa blogisi avulla, jäävät lukemaan olisiko tällä kaikkitietävällä, autuaalla ja viisaalla bloggarilla jotain muutakin kerrottavaa, mistä he hyötyisivät.

    Onko sinulla salaiseksi luokiteltua tietoa, joka ei ole ennen nähnyt päivänvaloa? Blogia voi tosiaan pyörittää sujuvasti sellaisen koukun varassa, että kertoo paljastavansa jossain vaiheessa jotain todella jännää minkä kaikki haluaisivat tietää mutta kukaan ei kerro. Tähän kannattaa kuitenkin valita tietty aihe edellä mainitun vinkin mukaan: esimerkiksi merkkilaukkuja käsittelevä blogi voisi ilmoittaa paljastavansa piakkoin miten luksuslaukkumerkit huijaavat asiakkaitaan. Bloggari voisi olla töissä laukkukaupassa ja siten tuntea tämän petollisen bisneksen. Tälläinen erikoistuminen on siinä mielessä vaikea, että joskus se paljastus on tehtävä ja sitten jatkoa on mietittävä uudestaan. Mutta jos lukijoita, jotka odottavat postaustolkulla tätä paljastusta, on kertynyt kivasti, blogi voi jatkaa suosittuna huipennuksen jälkeenkin. Tässä kannattaa muuten huomioida, että omista vaitiolovelvollisuuksistaan pitää kiinni.

    Mitä jos kirjoittaisit hassun hauskasti ja nokkelasti? Kirjoitustyyli on ehkä hieman aliarvostettu piirre monissa muotiblogeissa, jotka vilisevät kuvia. Oikeasti koukuttavalla tekstillä saa houkuteltua lukijoita. Huumori puree paremmin kuin angsti.

    Ainakin näillä keinoilla et huku massaan. Rajaamalla blogisi aihetta tai erikoistumalla tavoitat vain aiheesta kiinnostuneita ihmisiä mutta heidän keskuudessaan voit tulla suosituksi, jolloin eteesi avautuu jälleen uusia tilaisuuksia. Uusia lukijoita alkaa tulla ovista ja ikkunoista - ehkä myös aihepiirin ulkopuolelta. Ja suosittu blogi voi helpommin hieman eksyä aiheesta, joten pääset varmasti toteuttamaan itseäsi monin tavoin. Nyt siis miettimään mikä tekee sinusta erikoisen tai missä olet älyttömän hyvä!

    Oletko itse löytänyt oman erityisalasi, jolla erotut muista? Minun blogini taitaa osua tuohon ratkaisuja ja vastauksia-osastoon, sillä jaan vinkkejä ja informaatiota bloggauksesta ja muotiblogeista. Besserwisser -tyyliin suosittelenkin tähän loppuun omaa postaustani aiheeta viisi asiaa, joita mietiskellä ennen oman blogin perustamista niille, jotka eivät ole iha vielä blogia perustaneet mutta mieli tekisi. Ehkä tästä ja tuosta artikkelista on apua seuraavan jättimenestysblogin perustamisessa!

    sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

    Blogin ulkoasu: 15 vinkkiä, joilla vältät pahimmat virheet


    En ole oikeastaan ikinä tyytyväinen blogini ulkoasuun. En kuitenkaan koskaan istu alas ja tee kaikkia haluamiani muutoksia, vaan siirrän niitä hamaan tulevaisuuteen, jolloin minulla on "paremmin aikaa". Yleensä blogin ulkoasuun alkaa tottua ja muutosten tekeminen ei tunnu enää vaivan arvoiselta. Tällä kertaa olen ajatellut edetä ulkonäkökriisin suhteen ja tein jotain asialle. Kerron kohta mitä mutta siitä on sinullekin varmasti hyötyä.

    Blogin ulkoasu on erittäin tärkeä juttu. Bloggarin ei pitäisi ajatella ulkosua vain sen kannalta mistä itse sattuu tykkäämään. Varsinkin ensimmäistä omaa blogia tehdessä voi innostua kaikenlaisista hienoista viritelmistä mitä sivulle voi laittaa, vaikka parasta olisi vain hillitä itseään. Blogin rakenne on loppujen lopuksi merkityksellisin lukijalle ja sillisalaattia muistuttava blogi on monelle liian työläs lukukokemus.




    Päätin siis ottaa selvää siitä, millainen ulkoasu toimii ja mitä virheitä tulisi ehdottomasti välttää. Osa vinkeistä voi tuntua päivänselviltä, jos olet kokenut lukija/bloggari, mutta osa saattaa tulla aivan puun takaa.

    1. Teksti ja tausta: Olet ehkä huomannut, että suurin osa blogeista, tai nettisivuista ylipäätänsä, käyttää valkoista taustaa. Tekstiä on helpointa lukea, kun tausta on vaalea ja teksti tumma. Monesti näkee myös mustalla taustalla valkoista tekstiä mutta sitä on vaikeampi lukea, sillä värit heijastavat jotenkin kummasti niin, että teksti ei erotu yhtä kirkkaasti kuin värien ollessa toisin päin. Muutkin väriyhdistelmät rasittavat silmiä pidemmän päälle.

    2. Taustakuva: Taustakuvat ovat hyviä kunhan ne eivät vie liikaa huomiota. Yksinkertainen kuvio taustalla on toimiva, sillä kuvion rikkoutumisesta ei tarvitse olla huolissaan. Jos käytät kuvaa, se ei näy kokonaisena, joten katso tarkkaan mitkä osat jäävät näkyviin ja mitkä piiloon postausten ym. elementtien taakse. Pahin taustakuva, johon aina silloin tällöin törmää, on sellainen missä yksi ei-niin-hillitty kuva on monistettu useaan otteeseen taustalle ja yksikään kuva ei näy kokonaisuudessaan. Levotonta ja tökeröä. Olen itse kokeillut muita värejä taustalla mutta palaan aina lopulta tylsään valkoiseen. Se on vain paljon enemmän ammattimaisemman näköinen.

    3. Fontti: Sen on oltava selkeä. Koristeelliset ja usein samalla kertaa hienot fontit voivat olla pirun vaikeita lukea. Eri fontteja ei myöskään saisi olla kovin montaa samalla sivulla. Monet vannovat kolmen eri fontin enimmäismäärään. Fontin koko ei saisi olla liian pieni.

    4. Värit: Värejä voi käyttää kiinnittämään lukijan huomio tiettyihin osiin blogissa. Kaikkia sateenkaaren värejä ei kuitenkaan kannata hyödyntää, vaan malttia tähänkin asiaan.

    5. Liikkuvat osat: Tähän sarjaan kuuluvat kaikki vilkkuvat tekstit ja liikkuvat kuvat. Ne herkästi ärsyttävät lukijaa ja tekevät keskittymisestä vaikeaa (jos sellaista asiaa kuin keskittyminen netissä ylipäätänsä harrastetaan). Ei siis liikaa Flashia.

    6. Eri osien tasaisuus: elikkä jos käytät blogissa kuvia, moni suosittelee käyttämään tekstin kanssa samanlevyisiä kuvia, jotta kokonaisuus pysyy yhtenäisenä. Sama koskee sivupalkkeja, eli niissä olevien elementtien, esim. mainosten, tulisi olla kaikkien samanlevyisiä. Hmmm, itse koen kuitenkin tekstin levyisten kuvien käyttämisen hieman hankalana, koska en aina halua jättiläismäisiä kuvia postauksiini.

    7. Blogin leveys: Blogin leveys kannattaa säätää sellaiseksi, että lukijan ei tarvitse skrollata sivua sivusuunnassa nähdäkseen kaiken oleellisen. Jos vain mahdollista, blogin ulkoasua kannattaa käydä testaamassa eri kokoisilla näytöillä. Jos itse tekee blogin suurella näytöllä, se voi näyttää ihan eriltä pienemmällä ruudulla.

    8. Nopea ladattavuus: Kukaan ei odota, jos sivulla menee sata vuotta latautua. Suurin syy on yleensä valtava kuvamäärä. Jos kuvia on kuitenkin oltava paljon, niiden koko kannattaa muuttaa kuvat pienemmiksi. Yhdelle sivulle ei silloin kannata tunkea montaa postausta, vaan postaus per sivu -määrä kannattaa rajata vain muutamaan.

    9. Musiikki: Tämä on totaalinen no-no; ei musiikkia. Kuinka moni on ollut julkisella paikalla koneella ja uudelle sivulle mennessä koneen kaiuttimista on yllättäen pärähtänyt jokin renkutus soimaan? Hirrrveän noloa ja ärrrrsyttävää. No, sen jälkeen ainakin tietää mille sivulle ei enää mene. Jos musiikkia haluaa integroida blogiinsa, niin sen tulee lähteä soimaan vasta kun lukija itse painaa play-nappia. Sama koskee videoita.

    10. Blogin info: Älä tee tästä vaikeaa. Uuden lukijan täytyy saada heti tietää mistä sivustossa on oikein kyse. Jopa bannerissa voi olla pari sanaa aihepiiristä nimen lisäksi. Kätevimmin se hoituu esimerkiksi pienellä esittelytekstillä, joka on heti havaittavissa. Sivupalkin yläosa on yleinen ja erittäin toimiva paikka tälle infopläjäykselle. Jokin yhteydenottotapa, useimmiten siis sähköpostiosoite, on laitettava selkeästi joko tähän infoon tai seuraavaksi mainittavaan kohtaan:

    11. Bloggarin info: Etenkin muotiblogimaailmassa, mutta myös muualla, bloggarilla itsellään on suuri merkitys ja se kiinnostaa lukijoita. Tietoa kirjoittajasta voi tunkea yllä mainittuun blogin info -osuuteen tai bloggari voi omistaa itselleen kokonaisen erillisen postauksen tai sivun, johon on oma linkkinsä. Profiilissa olisi oltava myös bloggarin kuva, sillä se tekee blogista heti persoonallisemman ja lukijaläheisemmän.

    12. Silmäiltävä sisältö: Blogin sisältö ei saisi olla tasapaksua tekstiä ehkäpä muutamilla kuvilla höystettynä, vaan sisällöstä pitäisi saada tolkkua vain silmäilemällä sitä läpi. Jos panostaa kovasti tekstien sisältöön, tämä voi kuulostaa inhottavalta. Mutta jos lukijaa odottaa vain hirveä määrä tasapaksua tekstiä, voi lukeminen tyssätä nopeasti tai sitä ei edes lähdetä yrittämään. Tekstiin panostamiseen tulisi siis kuulua myös väliotsikkojen, luetteloiden, korostusten, ym. käyttö. Lukija lukee varmasti koko jutun, kun on ensin silmäyksellä todennut sen lukemisen arvoiseksi.

    13. Siistit sivupalkit: Sivupalkeissahan on yleensä mainosten lisäksi linkkejä blogin arkistoon, suosittuihin teksteihin, tageihin, ulkoisiin sivuihin, ym. Vaikka joka linkistä haluaisi kauheasti sanoa jotain, vaikkapa "Tässä linkki Instagram -profiiliini. Tulkaa kaikki katsomaan kuvia. Otan joka päivä kauheasti jänniä kuvia ja en julkaise niitä täällä blogissa. Klikkaa tuosta." -tyyppisesti, kannattaa kaikki tämä ilmaista vain parilla sanalla, esim. "Instagram -profiilini". Linkkien tulisi olla itsensä selittäviä, jotta lukija pystyy navigoimaan hämmentymättä.Tälläisten blogin kannalta oleellisten navigaatiolinkkien tulisi aina olla tekstilinkkejä kuvalinkkien sijasta, sillä kuvat eivät välttämättä lataudu kaikilla lukijoilla.

    14. Selkeät linkit: Linkit kannattaa aina korostaa jotenkin muusta tekstistä, jos toivoo jonkun niitä klikkailevan. Ne voi alleviivata tai muuttaa toisen värisiksi. Klikatun linkin olisi hyvä muuttaa väriään, jotta lukija tietää mitä on tullut jo paineltua ja lukukokemus on miellyttävämpi. Ei ole hauskaa painella vahingossa samaa linkkiä monta kertaa. 

    15. Ei turhia alleviivauksia: Tavallista tekstiä ei kannata alleviivata, sillä silloin se muistuttaa erehdyttävästi linkkiä. Mikäs lukijasta sen ärsyttävämpää, kuin klikkailla jotakin linkin näköistä mikä ei kuitenkaan toimi. Jos tekstiä haluaa korostaa, sen voi tehdä vaikka lihavoinnilla tai kursiivilla.

    Huomaan, että olen itse tietoisesti noudattanut monia yllä mainituista ohjeista. Muutama kohta, kuten kuvien leveys ja bloggarin tarkempi info, kaipaavat vielä hienosäätöä. Kommenteissa otetaan vastaan lisävinkkejä ja mietintöjä aiheesta!


    Photo credit: Mike Licht, NotionsCapital.com / Foter.com / CC BY

    perjantai 22. maaliskuuta 2013

    (Epä)reilut kilpailut

    Piakkoin on luvassa melkein parin vuoden takaisen kisan voiton julkistus: Cava vilautti jo Facebookin puolella Nellylle suunnittelemaansa mekkoa, joka tulee varmasti näkymään pian blogin puolella. Niin, muistatteko sen mekon?

    Nellyn mekkokisa oli erittäin suosittu: siinä tuli suunnitella Nellyn sivuilla olevan hauskan ohjelman avulla mekko ja voittajalle oli luvassa ainakin matkalahjakortti sekä mekon muuttaminen oikeaksi myytäväksi vaatekappaleeksi. Kaikilla osallistujilla oli mahdollisuus levittää luomuksensa kuvaa niin blogissa kuin muuallakin netissä. Samalla ihmiset pystyivät äänestämään kyseistä mekkoa ja sen tekijää kohti voittoa.

    Mutta kisaa ei kovin kauaa ehditty käydä, kun monet alkoivat huutelemaan kisan reiluuden perään. Suositut bloggarit valtasivat kärkisijat ja tavalliset tallaajat jäivät hännille. Kisa ei enää ollutkaan niin mielenkiintoinen. Monista tuntui varmasti siltä, että palkinto napsahti sellaiselle henkilölle, jolla on jo muutenkin kaikkea ja joka saa varmasti lahjakortteja jatkuvalla syötöllä.

    Kuva Shutterstock.com

    Tämän mekkokisan jälkeen Nellyllä on ollut muitakin vastaavia kisoja. Muistaakseni ainakin laukkuja suunniteltiin jokin aika sitten. Samanlaista villitystä kuin tuo taannoinen mekkokisa ei ole näkynyt, mikä voi osittain johtua kilpailun aiheuttamasta närästä. Ketään ei oikein huvita osallistua, kun voittajat ovat jo kättelyssä selvillä. Muistini perukoilla on myös jokin häivähdys Elloksen sisustusaiheisesta kisasta, joka aiheutti samankaltaista jupinaa. Myös Veikkauksen kisa, jossa saattoi omalla blogillaan voittaa matkan New Yorkin muotiviikoille, oli monille pettymys. Pikkublogeilla ei ollut mahdollisuuksia, kun kärkeen ampaisivat nämä blogit.

    Suositun blogin avulla tämmöistä omaa ehdokkuuttaan voi toitottaa muille monesta tuutista. Aiheesta voi tehdä postauksia ja muistuttaa lukijoita äänestämisestä. Sivupalkkiin voi lisäksi laittaa pysyvän badgen tai muun merkiksi kisaan osallistumisesta. Facebook ja Twitter toimivat myös hyvinä mainostuskanavina. Kuka tahansa bloggari tähän tietysti pystyisi mutta suosituilla tapauksilla kävijämäärät ovat vahvasti heidän puolellaan. Pari sataa kävijää päivässä saava blogi ei kovin montaa potentiaalista äänestäjää tavoita, kun sitä verrataan kymmeniä tuhansia kävijöitä päivässä vetävään blogiin.

    Suosittujen bloggarien osallistuminen on kisan järjestevälle yritykselle tietysti mieluista. Kisa ja yritys saavat näkyvyyttä suositussa blogissa. Vielä parempaa, jos suosittu bloggari sen kisan vielä voittaakin. Mikä ikinä se palkinto onkaan, niin sekin saa huikean näkyvyyden blogissa. Jos joku pikkutekijä menee palkinnon voittamaan, niin se menee monilta täysin ohi. Esimerkiksi tuon Nellyn mekkokisan voittoteos myydään varmasti loppuun hetkessä, sillä se on heti tuhansien ihmisten ulottuvilla Cavan blogissa.

    Nyt on menossa ainakin kaksi kisaa, joissa on bloggareita mukana: toinen on ihan rehellinen blogikisa ja toinen ei niinkään: Aussie Blog Awards ja Muotikuutio. Kummankin järjestelyssä on otettu järki käteen, jotta vältytään tuolta mekkofiaskolta.

    Aussie Blog Awards on monille jo viime vuodesta tuttu: siinä kisataan kahdeksassa eri blogikategoriassa. Blogit ovat ennalta määritelty ja joka kategorian voittajan valitsee arvovaltainen tuomaristo. Voittajat valitaan siis ehkä hieman eri perustein kuin suorassa yleisöäänestyksessä. Ainoastaan yksi kategoria, Readers' Choice, on avoin yleisön äänestykselle. Sielläkin meillä on aika paljon tuttuja ja tunnettuja blogeja äänestettävänä. Ehdolla olevissa blogeissa kisa on ollut jo paljon näkyvissä. Tälläkin kertaa saattaa siis käydä niin, että pokaalin vastaanottaa joku übersuosittu blogi. Mutta koska tällä blogilla on paljon lukijoita, niin eikö sille oikeutetusti kuulu tuo lukijoiden suosikki -titteli? Vai onko kyse vain mahdollisuudesta mainostaa ehdokkuutta suurille massoille? Oman äänesi voit jättää 8.4. asti.

    Muotikuutio on Bestsellerin (Vila, Only, Vero Moda, jne.) järjestämä kisa, jossa etsitään festari-style hostia festareille pystytettäviin Muotikuutio-liikkeisiin. Hostiksi saa hakea omalla videolla. Yleisö ei saa tässäkään kisassa valita voittajaa mutta suosikkiaan saa kuitenkin äänestää. Eniten ääniä saaneet 10 parasta hakijaa saavat palkinnon. Jos yleisö päättäisi voittajan tässä kisassa, se taitaisi löytyä täältä. Hakemuksen Facebook -tykkäykset ovat ihan omaa luokkaansa muihin verrattuna.

    Koetko itse tälläiset kisat epäreiluiksi? Miten kisat pitäisi mielestäsi järjestää jatkossa?

    tiistai 19. maaliskuuta 2013

    Kuvia blogiin ilmaiseksi ja laillisesti

    Jokin aika sitten kirjoittelin hyvien kuvien tärkeästä roolista blogissa ja mainitsin postaavani kuvajutuista lisääkin. Tänään on siis vuorossa katsaus aiheeseen mistä ihmeestä saat kuvia blogiin, jos et niitä itse halua/voi ottaa. No netistä, sanoo moni nyt. Mutta niin kuin osa varmasti tietää, netistä ei saa mennä mitä tahansa kuvia kopioimaan omalle sivulle ilman lupia. Käytännössähän tätä ei pahemmin huomioida ja kaikenlaiset kuvanjakamispalvelut tekevät kuvan alkuperän selvittämisestä lähes mahdotonta. Mainitaanpa esimerkiksi bloggareiden kovasti suosima We Heart It tai Tumblr, joiss olen... kröhöm.. itsekin vieraillut. Nehän ovat tehty kuvien holtitonta jakamista varten, vaikka lain mukaan se onkin kiellettyä. Kuvien jakaminen "oikeutetaan" usein viittaamalla kuvan alkuperäiseen lähteeseen -tai siihen lähteeseen, mistä se on kopioitu. Niin sinunkin tulisi tehdä, jos halajat lainata kuvia. Ja niin minäkin olen tehnyt, kun kuvan lähde on ollut tiedossani. Mutta nyt kun kirjoitan kuvien kopioimisesta, minunkin on hieman skarpattava tässä suhteessa :)


    Omien kuvien ottaminen tekisi tästä kuvitusongelmasta olemattoman. Minä en esimerkiksi halua tähän blogiini lähteä kuvaamaan itse kuvia aiheista, joihin ei välttämättä ympäristöstäni löydy helposti kuvattavaa. Jos teen postauksen uusista kengistäni, kuvaan ne kengät. Mutta jos teen postauksen vaikkapa sitten blogin nimeämisestä, niin mitäs sitten kuvaisin? Aita on matala ja ruoho mahdottoman vihreää, kun lähtee hakemaan sopivia kuvia netistä.


    Netistä saa omille sivuilleen aivan loistavia kuvia aiheesta kuin aiheesta -jos suostuu maksamaan. Maksulliset kuvapankit tarjoavat älyttömän määrän korkealaatuisia kuvia ja et varmasti onnistu kirjoittamaan aiheesta, johon sopivaa otosta pankeissa ei olisi. Mutta tosiaan, ilmaisia ne eivät ole. Itse olen onneksi jonkin verran työnpuolesta käyttänyt Shutterstockia ja voin suositella sitä lämpimästi, vaikka hintava tapaus onkin. Hintaesimerkkinä mainittakoon kuukauden käyttöoikeus 199€ (oikeuttaa 25 kuvaan päivässä) ja viiden kuvan lataus milloin ikinä niitä tarvitsetkaan olisi 39€.

    Toinen maksullinen ja kehuttu palvelu, josta voi ladata yksittäisiä kuvia ihan yhden, kahden dollarin hintaan, on iStockphoto. Kuvien hintahaarukka vaihtelee mutta tosiaan noinkin halvalla voi saada ihan laatukuviakin. Sopii varmasti, jos haluaa tietynlaisen kuvan johonkin tiettyyn paikkaan ilman laillisuuteen liittyviä riskejä.

    Uskallan epäillä, että moiset maksulliset palvelut eivät ole monen perusbloggarin ulottuvilla. Suunnataan siis heti katseet kohtia ilmaisia mutta kuitenkin laillisia markkinoita! Näitä kuvia saa siis käyttää melko vapaasti mutta joka kuvan kohdalla tulee huomioida sen lisenssi, eli miten sitä saa oikein käyttä ja siinä vaiheessa voi mennä sormi suuhun. Kuvien jakamisessa on yleisesti käytössä Creative Commons -lisenssit. Lisenssien nimet ovat vielä aika samankuuloisia englannin kielisiä ja vaikeaselkoisia sanoja mutta niitä on turha pelätä. Lisenssejä ja niiden yhdistelmiä on yhteensä kuusi ja tässä seuraavaksi lyhyesti suomeksi yleisimpien lisenssien selitykset ja lisää löytyy mm. täältä, jos jokin on jäänyt epäselväksi tai aihe kiinnostaa enemmänkin.
    • Attribution License: kuvaa saa käyttää ja jakaa, jopa muokata, kunhan alkuperäisen kuvaajan mainitsee. Sopii henk.koht. ja kaupalliseen käyttöön. Myös lyhenne BY.
    • Noncommercial: Ei sovi kaupalliseen käyttöön mutta muuten kuvaa saa käyttää ja jakaa, jopa muokata, kunhan alkuperäisen kuvaajan mainitsee. Lyhenne NC.
    • No Derivative Works: Kuvaa ei saa muokata mutta muuten käyttää ja jakaa, kunhan mainitsee alkuperäisen kuvaajan. Lyhenne ND.
    • Share Alike: Kuvaa saa käyttää ja muokata mutta se pitää antaa muiden käyttöön samoilla ehdoilla kuin kuvaaja on sen antanut. Lyhenne SA.

    Kaikille on varmaan tuttu Flickr ja sen Creative Commons -kuvat. Näitä kuvia saa siis käyttää melko vapaasti mutta joka kuvan kohdalla tulee huomioida sen lisenssi, eli miten sitä saa oikein käyttää. Yllä mainitut lisenssit lyhenteineen ovat selkeästi merkitty sivulla. Täältä ei kuvat lopu heti kesken ja aiheita on loputtomiin. Kuvia voi hakea kätevästi aiheen ja lisenssityypin perusteella.

    Erittäin suosittu tuntuu olevan myös Stock.Xchng, josta löytyy laadukkaita kuvia joka lähtöön. Kannattaa kuitenkin huomioida, että joukkoon on sekoitettu myös maksullisia kuvia. Lisenssejä kannattaa kuitenkin tarkkailla ja tarkassa haussa voi etsiä rajoittamattomia kuvia.

    Foter.com on myös kätevä palvelu, josta voi hakea laadukkaita kuvia eri lisensseillä. Esimerkiksi tämän postauksen kuva on haettu sieltä ja sivulta voi kopioida suoraan tarvittavat tiedot kuvan viittamiseen (kts. postauksen alareuna). Jos käytät Wordpressiä, voit ladata kätevän Foterin pluginin blogiisi, jolloin käyttö on vielä helpompaa.

    Googlen kuvahaku on kätevä ja sitä ei kannata unohtaa tässäkään tilanteessa. Kun haet kuvasi Advanced Search -haun kautta, voit määritellä kuvan käyttöoikeudet (viimeinen kenttä).

    Wikimedia Commons on myös yksi kätevä palvelu, josta löytyy paljon kuvia eri lisensseillä. Kuvien lisäksi muuta mediaa. Haku voisi kyllä olla helpompi.

    Jos et halua kikkailla minkäänlaisten lisenssien kanssa, keskity Public Domain -kuviin. Niiden käytössä ei ole mitään rajoitteita. Wikipediasta löytyy hyvä ja todella pitkä lista tälläisiä kuvia tarjoavista sivuista. Suosittelen kuitenkin aina viimekädessä tarkistamaan, että kuva tosissaan on täysin julkinen ja jaettavissa.

    Tässä siis muutamia poimintoja kuvapalveluista, joita voit hyödyntää. Lisää saa ehdottomasti vinkata kommenteissa. Mutta mutta... kyllä se on vaan sanottava, että eivät nämä ilmaiset ja oikeaoppisesti käytetyt kuvat vedä vertoja noille alussa mainittujen palveluiden kauniille/hauskoille/houkutteleville kuville oikein millään. Toivottavasti tämä on vain tottumiskysymys!

     Photo credit: Helga Weber / Foter.com / CC BY-ND

    perjantai 15. maaliskuuta 2013

    Mikä bloggareissa kiinnostaa ja muuta mukavaa

    Itse tykkään ihan hirveästi lukea postauksia siitä, millä hakusanoilla blogeihin on oikein päädytty. Olen varsinainen kyttääjä liikenteen suhteen ja kaikenlaiset tilastot lämmittävät mieltäni :) Yleensä näissä jutuissa julkaistaan ne kaikista hauskimmat ja oudoimmat hakusanat, joilla blogi on noussut esiin. Ajattelin tehdä nyt omasta blogistani sellaisen postauksen, sillä olen jo pitkään viihdyttänyt itseäni lukemalla näitä avainsanoja. Itse käytän blogin liikenteen seuraamiseen Google Analyticsia, sillä Bloggerin oma tilastointi ei ole tarpeeksi spesifiä makuuni.

    Koska käsittelen blogissani paljon muiden suosittujen blogien juttuja, saan osakseni näistä blogeista kiinnostuneita vierailijoita. He ilmeisesti etsivät tietoa bloggarista enemmänkin ja yrittävät selvittää sellaisia juttuja, mitä blogissa ei ole ehkä kerrottu. Varmasti joillekin olen tarjonnut kaivattua informaatiota. En tiedä pitäisikö ihmisten uteliaisuuten näin hakujen perusteella katsottuna suhtautua huvittuneesti, ymmärtäväisesti, vai jopa hieman pelonsekaisesti. Parasta ehkä yhdistää näitä kaikkia.

    Tämä blogini on ollut pystyssä vasta pari kuukautta, joten joskus myöhemmin avainsanat voivat olla kovinkin erilaisia. Esittelen tässä nyt muutamia mielenkiintoisimpia avainsanoja enkä välttämättä juuri suosituimpia. Here we go:

    Xenia matkustaa koko ajan, Kenen kanssa Xenia oli Egyptissä, Xenia's Day juorut
    Tätä listaa voisi jatkaa melko pitkään etenkin noiden matkusteluun liittyvien hakusanavariaatioiden osalta mutta ihmiset ovat selkeästi panneet merkille bloggarin reissut. Kirjoittelinhan minäkin kyllä taannoin bloggareiden matkustuksesta.

    Cava Perfect Shape, Cava Perfect Shape keskustelu, Cava lopetti bloginsa, Cava blogi ylimielinen
    Sanomattakin on selvää, että Perfect Shapen lopetus on ollut monelle kova paikka. Mitäköhän tällä ylimielisyyteen liittyvällä haulla on haettu? Vastausta kyllä tai ei?

    Mungolife tatuoinnit, Mungolife laskut, Mungo Anna laskut, Mungolife blogimainonta, Mungolife keskustelut mainostus, Mungolife kommenttien julkaisu, Mungolife pikavippi
    Raha-asoihin liittyvä mielenkiinto on aika kovassa kurssissa Mungolifen kohdalla. Laskuilla ja pikavipeillä yritetään siis etsiä tietoa taannoin levinneistä juoruista, jonka mukaan bloggarin saamat maksukehoitukset ja pikavippitiedot olisivat levinneet nettiin. No, mainitsin ainakin pikavipit blogin kanssa samassa postauksessa. Tatuoinneistakin mainitsin kyllä jotain.

    Stritcly Style ammatti, Strictly Style vauvan kuva
    Tässä on kanssa pari hyvää esimerkkiä lukijoiden uteliaisuudesta. Kerroin kyllä missä vauvan kuva on nähty. 

    L.A. Madde bloggarin ammatti
    En valitettavasti tiedä tätä.

    mona's daily style vauva.fi
    Tässä tulee hyvin suoraan ilmi keskustelujen etsiminen, tuskin siellä artikkelia on ollut.

    Oprin blogihiljaisuus, Oprin blogitauko
    Lukijat ovat selvästi huolissaan ja mainitsinhan minä hänet taukopostauksessa.

    Outoja blogeja
    Tämä ei ole kovin imartelevaa, varsinkin kun hakusanalla on tultu blogiin pidemmäksikin aikaa viihtymään!

    Hyvin kirjoitettu muotiblogi
    Tämä on tullut ihan oikeaan osoitteeseen :)

    Aikuisviihde nimigeneraattori
    Nimigeneraattori löytyy mutta huvittavaa, että joku on kaipaillut tuollaisia nimiä!

    Suurimmasta osasta blogeihin liittyvistä hauista tulee mieleen, että niillä on etsitty esimerkiksi tiettyjen lehtien hyvinkin aktiivisia keskustelupalstoja, joissa puidaan kaikkea maan ja taivaan väliltä liittyen näihin bloggareihin. Itsekin kokeilin hakusanoja ja kyllähän sieltä oman blogini lisäksi aina jotain keskusteluntynkää aiheeseen liittyen löytyi. Onneksi moni on selkeästi löytänyt blogista jotakin mielenkiintoista, sillä he ovat jääneet pidemmäksi aikaa, vaikka tarjoamani sisältö ei olisi ihan vastannut hakusanaa.

    Olisi mukava kuulla muiden ikimuistoisimpia hakusanoja! Hauskaa perjantaita!



    keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

    Inhottavan ihana blogimainonta ja tienaako klikeillä

    Viime aikoina blogimainonnasta on julkaistu bloggarien toimesta useampia postauksia, etenkin taannoisen Kuningaskuluttajan telkkarissakin nähdyn jutun jälkeen. Viimeisimpänä aiheesta postasi Mungolife. Juttu kiteytti myös monta omaa ajatustani. Mainonta on aiheena yksi lempilapsistani, joten otanpa nyt osaa keskusteluun ja katsotaan saanko sekoitettua pakkaa.

    Yleensä blogimainontakeskustelussa tuntuu olevan kaksi leiriä: kaikenlaisista mainoksista valittavat kommentoijat sekä bloggarit, jotka puolustelevat ja vähättelevät mainosten merkitystä. Pelkään kyllä suututtavani nyt niin lukijat kuin bloggaritkin, niin räjähdysherkkä tämä aihe on. Ja ainahan löytyy niitä mainonnasta ja tuloista paremmin tietäviä.

    Mainonnasta blogeissa voisi puhua niin monesta näkökulmasta ja hyvin kauan. Tämän postaukseni aiheena ei ole niinkään perinteinen liiasta mainonnasta valittaminen, lukijoille mainoksista oikein ilmoittaminen, tai erilaiset bloggarien saamat tuotteet ja lahjukset sekä niistä kirjoittaminen. Nyt tarkastellaan hieman ihan bloggarien omasta aloitteesta toteuttamaa mainontaa ja sen suhdetta tienaamiseen, kuten esimerkiksi niitä monien mielestä viheliäisiä mainoslinkkejä. Suuri osa bloggareista saa toteuttaa mainontaa oman pään mukaan mutta joillakin sitä on rajoitettu, esim. Indiedaysillä, sitä on rajoitettu.

    Koska ihmiset altistuvat mainonnalle jatkuvasti, on hieman hölmöä, että juuri kaikenlainen blogimainonta saa sitten veret kiehumaan. On jännä, että hyvin materiapitoisten blogien lukijoiksi ja kommentoijiksi on valikoitunut joukko ihmisiä, jotka ovat hyvin valveutuneita mainonnan ja sen kirojen suhteen. Luulisi heitä kiinnostavan jotkin muut asiat mutta ehkä heissä on jonkin verran masokistia, jonka vuoksi he palaavat yhä uudestaan blogien pariin kiusaamaan itseään seuraamalla tätä kulutusjuhlaa. Epäilen vahvasti, että mainosvalitusten taustalla on vaikuttavana voimana se kuuluisa kateus, jonka suomalaiset niin hyvin taitavat. Blogien aiheuttama kateus on muuten sattumoisin mainonnan kanssa samaan aikaan pinnalla. Aiheesta kiinnostuneille sopii luettavaksi vaikka tämä Me Naisten artikkeli.

    Olen aikaisemminkin sanonut, että blogimainonta on todella jees juttu, kun se on toteutettu hyvin. En kuitenkaan pidä jatkuvaa mainospostausten suoltamista hyvänä sisältönä, joten joskus saatan suhtautua mainontaan myös vähemmän iloisesti. Minulle mainonta niin blogeissa kuin muuallakin netissä on tuttua touhua ja voin avoimesti myöntää harrastavani sitä nyt sekä tulevaisuudessa. Jos joku ei ole vielä huomannut, niin sivupalkissa pyörii muutamia mainoksia ja lisää on varmasti tulossa. Voin suoraan sanoa, että blogilla tienaaminen on erittäin tervetullutta mutta se ei todellakaan ole tässä päätarkoitus. Nyt menetin varmasti monia lukijoita mutta minkäs teet. En ole mikään hyväntekijä, joka kieltäytyy suhteellisen helposta ja hyvästä tienausmahdollisuudesta. Kenelle nyt ei raha kelpaisi? Minä ostan sillä mm. ruokaa kaupasta.

    Blogit eivät ole ainoa paikka missä näitä affiliate -ohjelmien mainoksia esiintyy, joten minullakin on mainostuloja muualta kuin blogeista. Olet voinut huomaamattasi edesauttaa tienestieni kertymistä klikkaamalla jotain mainosta joskus jossain päin nettiä. Erilaisia mahdollisuuksia tienata eri affiliateverkoissa on lukuisia, eikä toiminnan tarvitse rajoittua edes Suomeen. Moni tienaa ihan uskomattomia summia.

    Tosiaan, minua on pistänyt silmään  useampaan otteeseen se, kuinka bloggaajat vähättelevät mainosten merkitystä sekä niistä saatuja tuloja. Kukaan ei myönnä suoraan, niin kuin minä juuri yritin tehdä. Yleinen argumentti on, että eihän näillä linkeillä ja mainoksilla oikeasti edes tienaa. Mutta kun niillä tienaa. Totuushan on se, että blogilla voi tienata ihan helvetisti. Ja niin jotkut tekeekin. Mikä sitten on helvetisti, niin sen voi jokainen määritellä itse. Mutta jos tulot ovat joinain kuukausina kymppitonnin hujakoilla, niin se on mielestäni aika paljon, sillä ihan joka ammatissa ei sellaisiin summiin päästä.

    Epävarmuus tienesteistä ja mainonnasta on johtanut siihen, että moni välttelee tietoisesti mainosten klikkaamista blogissa. Erityisesti linkinkyttääjät ovat ihan oma ryhmänsä. Linkinkyttääjät eivät siis klikkaile blogissa olevia mainoslinkkejä, jotka tunnistaa osoitteen alkuosasta, jos osoitetta ei ole lyhennetty vaikkapa bitlyssä. Semmoista toimintaa nähtiin myös edellä mainitsemassani tv-ohjelmassa ja sehän mainosväkeä "huvitti". Joillain lukijoilla on pelko, että bloggari saa rahaa klikeistä. Moni bloggari onkin vedonnut siihen, että vaikka blogissa näitä mainoslinkkejä onkin, he eivät saa rahaa niiden klikkailusta. No, sehän nyt on totta ja toisaalta tarua. Pelkästä klikistä harvoin enää rahaa ropisee mutta semmoisiakin mainosohjelmia on välillä ollut käynnissä. Joskus harvoin näissä erittäin suosituissa muotiblogeissa on ollut ovelia viritelmiä, joilla lukijat on saatu klikkaamaan näitä linkkejä, joista siis saa rahaa joka kävijästä. Aika moni klikkaa, jos menee kirjoittamaan jotakin sellaista kuin katsokaahan mitä ihmettä täällä oikein on! Houkuttaisi klikata tuota täällä -linkkiä, vai mitä?

    Tarua tässä "eihän niistä klikeistä saa rahaa" -argumentissa on se myös se, että kyllä niistä saa rahaa, kun joku ostaa. Ja sitä ostoa ei tarvitse tehdä edes heti vaan vaikkapa viikon päästä. Jos olet mennyt ihastelemaan vaikkapa mekkoa mainoslinkin kautta mutta et kuitenkaan ostanut mitään sen mainoslinkin ja bloggarin mahdollisen rikastumisen pelossa, saatat kuitenkin kerryttää bloggarin pottia (nyt moni sanoo iiiik!). Jos menet samaan kauppaan jonkin ajan kuluttua ja ostat vaikka sukat, bloggari voi saada komission ostoistasi. Kun olet kerran hänen blogissaan klikannut itsesti hänen linkkinsä kautta kauppaan etkä ole tyhjentänyt koneestasi edes välimuistia, saa bloggari komission ostoistasi tietyn ajan sisällä. Tämä aika voi olla vaikkapa 30 päivää. Mitä opimme tästä? Klikeillä voi tienata.


    Vaikka jotkut näistä linkinkyttääjistä haluavat sen mainoslinkin takana olevan tuotteen, he eivät sitä bloggarin linkin kautta osta vaan etsivät sen muualta. He itse maksavat siitä saman summan kuin jos olisivat ostaneet suoraan siitä bloggarin linkin kautta. Tavoitteena on vain se, että bloggari ei saa tienata heidän avullaan mitään. Jännittävä asenne. Myönnän itsekin tekeväni joskus niin mutta vain sen vuoksi, että ostankin kyseisen tuotteen oman mainoslinkkini kautta. Mutta jos minulla ei olisi linkkiä kyseiseen ohjelmaan, minulle olisi aivan sama saisiko joku muu bloggari ostostani komission.

    Ne, jotka tekevät kaikkensa linkkien klikkailun ja bloggarin rikastumisen estämiseksi omalta osaltaan, saavat varmasti halvauksen kuullessaan, että bloggari voi tienata myös sillä, että olet vain nähnyt mainosbannerin hänen sivullaan. Kolikot siis kilisevät vaikka et olisi klikannut banneria mutta menet kuitenkin kauppaan ostoksille jotain toista kautta. Toisaalta hc-mainosfoobikot tämän varmaan jo tiesivätkin. Tämmöiset imyynnit ovat kuitenkin nykyään käytössä aika harvassa mainosohjelmassa.

    Joskus näkee bloggarien mainostulovähättelyissä sellaisia heittoja, että myynneistä maksetut komissiot ovat todella pieniä, ei niillä pääse rikastumaan. Joku pääsee, joku ei. Mutta vaikka komissio olisi vain 2-10% välillä ostoksen loppusummasta, pienistäkin ostosummista kasvaa iso komissiopotti, kun ostoja tulee useita satoja tai tuhansia kuussa. Aina komissio ei ole jokin prosenttiosuus, vaan se voi olla tietty summa. Mainostaja voi myös saada tietyn summan esimerkiksi jokaisesta hänen kauttaan tulleesta uudesta asiakkaasta, joka vaikkapa rekisteröityy mainostettavan yrityksen kanta-asiakkaaksi.

    Mainoksilla ja mainoslinkeillä tienaamisen puolesta puhuu myös se, että kollaasien ja muiden tuotepoimintojen kohteeksi valikoituu hyvin usein jokin affiliateohjelman omaava kauppa. Jos kerran mainonnalla ei tienaa kivasti, miksi sitten inspiraatiota asuihin ym. on niin usein haettu juuri Nellystä? Miksi juuri Yves Rocherin rasvat on huippuja? Netti olisi pullollaan kauppoja mistä valita tuotteita kollaaseihin.

    Itse vierastan blogimainontajutuissa usein käytettyä termiä yhteistyö. Esimerkiksi joku kollaasi on toteutettu yhteistyössä Nellyn kanssa. Yhteistyö -sanallahan on vieno positiivinen kaiku ja se on melko neutraali termi, joten ymmärrän sen suosion -ja osittainhan onkin kyse siitä. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että bloggari mainostaa yritystä X, joka maksaa bloggarille jonkin summan hänen kautta tulleista myynneistä tms. välikädessä olevan yrityksen kautta. Mutta kun lähden tekemään esimerkiksi nellykollaasia, niin minulle ei tule ensimmäisenä mieleen tekeväni yhteistyötä esim. tuon Nellyn kanssa. Olen joskus rekisteröitynyt heidän mainosohjelmaansa ja käytän linkkejä milloin ja miten haluan, ja saan maksuja jos ja kun joku minun kautta jotain ostaa. Kai se sitten on yhteistyötä, vaikka kommunikointi meidän kahden yhteistyöläisen välillä on olematonta. Mutta eihän kukaan sano, että "päätin tänään sitten väsätä nellykollaasin", vaan "tämä postaus on toteutettu yhteistyössä Nelly kanssa". Näillä kahdella ilmaisulla on huikea ero.

    No niin, kuka tunnustaa olevansa mainostaja, mainosten välttelijä, tai sitten hyvinkin välinpitämätön tämän kaiken suhteen?

    Jos joku ei huomannut, juttuni on hieman kärjistetysti kirjoitettu, niin kuin minulla saatta olla tapana. Uskaltaisin väittää, että suurin osa blogien lukijoista viis veisaa mainonnasta ja he pysyvätkin tästä keskustelusta yleensä erossa.

    Blogimainonnasta ja sitämyötä tietysti tienesteistä ei yleensä tykätä puhuta suoraan. Ajattelin hieman oikoa mutkia ja jatkaa tulevaisuudessa lisääkin aiheesta kuinka paljon bloggarit tienaavat. Pysyhän kuulolla, jos kiinnostaa.

    maanantai 11. maaliskuuta 2013

    Paras kellonaika julkaista postaus ja saada paljon lukijoita

    Tiesitkö, että sillä on hyvinkin paljon merkitystä milloin julkaiset uusia postauksia? Jos haaveissasi on houkutella uusia lukijoita etenkin Blogilistan kautta, harkitse tarkkaan milloin juttusi julkaiset. Blogilista on erittäin näppärä keino saada lukijoita, joista monet voivat päätyä näiksi vakkarikävijöiksi. He tulevat sitten tarkistamaan blogiasi ehkä jopa päivittäin uusien juttujen toivossa.Tänään onkin vuorossa erittäin informatiivinen postaus siitä, miten maksimoit lukijamäärän julkaisemalla oikeaan aikaan oikeassa paikassa!

    On ihan päivänselvää, että yöllä ei kannata julkaista. Vaikka lukijoita tulee siihenkin vuorokaudenaikaan, suuret yleisöt ovat kyllä untenmailla. Aamu on myös epävarmaa aikaa, sillä jotkut nukkuvat myöhään ja aamuvirkuilla on muutakin tekemistä, kuin lueskella blogeja. Aamupäivät ja päivät ovat siinä ja siinä, sillä lukijoita voi saada ihan mukavasti. Jotkut lusmut lukevat blogeja kyllä koulussa ja töissäkin. Mutta seurataanko Blogilistaa sitten niin ahkerasti työn touhussa ollessa? Eipä juuri. Iltapäivä on myös epävakaata aikaa, sillä silloin palataan töistä ja koulusta ja puuhataan muita vapaa-ajan juttuja, käydään kaupassa ja tehdään ruokaa. Alkuilta kuuden jälkeen on jo lupaavampi hetki mutta suurimmat ryntäykset blogiin tulevat ehdottomasti illalla. Hyvä julkaisuikkuna on noin puoli kahdeksasta puoli yhteentoista. Silloin ihmisillä on aikaa lukea blogeja oikein antaumuksella.

    Kuva täältä.

    Ihmisillä on alkuillasta aikaa myös kirjoitella omaan blogiin: illalla julkaisu takaa siis eniten lukijoita mutta silloin joutuu kilpailemaan kaikkien muidenkin postausten kanssa huomiosta. Oma juttu ei kauaa keiku tuoreissa kirjoituksissa ennen kuin uudet jutut ovat sen jyränneet.  Muuhun vuorokauden aikaan julkaistu posti saisi olla kauemmin näkyvillä mutta harvemmat silmäparit sen kuitenkin löytäisivät. Eli illan postausruuhkasta huolimatta blogisi saa enemmän lukijoita. Ruuhkasta voi erottautua vielä hyvällä otsikolla ja postauksen alkusanoilla, joista voidaan jutella lisää myöhemmin.

    Viikonpäivissäkin on pieniä eroja. Viikolla lukijoita tulee illalla siis hyvin mutta ryntäys voi jonkin verran tyrehtyä perjantaina ja lauantaina. Silloin vietetään (toivottavasti) laatuaikaa muualla kuin netissä. Sunnuntai-illat ovat yhtä hyviä kuin arki-illatkin. Kaikki valmistautuvat kotosalla seuraavaan viikkoon. Kukaan ei huitele kaupungilla, joten netti on houkutteleva paikka. Eli tärkeitä postauksia, joille toivot paljon lukijoita, kannattaa julkaista su-to iltana. Viikonlopulle voi sitten suunnitella jotain kevyempää hömppää, jos julkaisee kovin usein.
     
    Tuore postauksesi ei kerää liikennettä vain Blogilistan etusivun uusista kirjoituksista, vaan se näkyy tuoreena kirjoituksina myös niillä avainsanoilla, joilla olet kuvannut blogiasi ilmoittaessasi sen listalle. Kannattaa siis lisätä blogiinsa mahdollisimman monta avainsanaa, jotta se näkyy listalla mahdollisimman monessa paikkaa. Avainsanoja voi lisätä näin jälkikäteenkin kirjautuessa sisään Blogilistalle ja valitsemalla Omat tiedot oikeasta yläkulmasta ja sen jälkeen muokkaa blogia heti blogin alta.

    Tässä vaiheessa on hyvä huomauttaa, että vaikka painaisit blogissasi julkaise -nappulaa tuohon parhaaseen aikaan, ei blogisi välttämättä ilmesty Blogilistalle. Sinun tulee  tosiaan vielä kirjautua sinne Blogilistalle, mennä omiin tietoihin, klikata lisätietoa siitä blogin alta, ja etsiä oikeasta reunasta kaiken informaation alta tarkista heti -painike. Pysyithän perässä? Paina siitä. Muutoin postaus voi ilmestyä vaikka sitten yömyöhään uutena juttuna listalle, sillä blogisi päivitykset tarkistetaan vain tietyin väliajoin. Ja se aika voi olla pitkä, jos päivittelet harvemmin. Mitä useammin siis postaat, sitä useammin Blogilista tarkistaa blogisi uudet jutut ja laittaa ne esille.

    Tämä on siis oman pitkän kokemukseni perusteella tehty tulkinta, eikä mikään virallinen tutkimus. Oletteko te huomanneet jotain hyviä hetkiä julkaista tai milloin itse tykkäätte lukea blogeja? Jos käytät blogilistaa, milloin silmäilet sitä?

    lauantai 9. maaliskuuta 2013

    Bloggareiden henkilöllisyyden salailu: missä menee raja?

    Koin suurta ihmetystä tällä viikolla, kun silmieni eteen ilmestyi kutsu Lindexille, jossa voisin tavata Strictly Style -blogin Mrs. V:n mutta tuon tutun nimimerkin sijasta ruudulla komeili bloggarin oma nimi! Kyseinen bloggari on aina ollut suojelevainen omaa yksityisyyttään ja nimeään kohtaan mutta nyt yhtäkkiä ruudulle ilmestyi hänen etunimensä, mikä siis aiheutti minussa suurta ihmetystä. Kauaa mainos ei tainnut netissä olla, sillä tähän hätään en löydä sitä mistään. Nimettömiä kyllä olisi tarjolla. Taannoinhan bloggarin henkilöllisyyden levittäminen johti poliisitutkintaan ja sivupalkissa oli jonkin aikaa ote lakipykälästä aiheeseen liittyen. Itselleni bloggarin nimi on ollut jo pitkään selviö mutta monelle muulle ei, ja se herätti varmasti suurta kiinnostusta.


    Muotibloggarit jakautuvat yksityisyyden suhteen kolmeen kastiin: yhdet tekevät blogia omalla nimellä ja naamalla, toiset omalla naamalla mutta nimettömänä, ja kolmannet eivät paljasta itsestään  kumpaakaan. Itseäni on aina kiehtonut tämä keskimmäinen joukko -siis näin yksityisyys/julkisuus -näkökulmasta. Onko se porukka sellaista, joka ei osaa päättää pysyäkö piilossa vai tullako kunnolla esiin? Mietitäänpä asiaa näiden muotiblogien kannalta.

    Faktahan on se, että etenkin muotiblogia on lähes mahdoton tehdä ilman "itsensä paljastamista". Jos esittelee blogissa elämäänsä, asujansa ja ostoksiansa, on hieman absurdia kuvitella lukijoiden kiinnostuvan arkipäiväisistä jutuista tietämättä kenelle ne oikein kuuluvat. Yleensä kiinnostuksen herättämiseen tarvitaan juuri se naama. Nimellä ei taida olla niin paljoa väliä, kunhan bloggari käyttää edes jotain nimimerkkiä, jolla häneen voi viitata. Blogi on siis vahvasti riippuvainen siitä persoonasta, joka sitä pitää. On turha kuvitella myyvänsä vaikkapa mainosten kautta vaatteita, jos lukijat eivät ollenkaan tiedä minkälainen ilmestys se tyyppi on, jonka tyylitajuun heidän olisi tässä tarkoitus luottaa. Naama on siis must.

    Blogien viehätys perustuu pitkälti siihen, että niiden kautta pääsee tirkistelemään toisten elämään. Ehkä itse samaistuu blogin tarjoamaan malliin tai sitä pitää esikuvana yrittäen kopioida elämäntyyliä. Tai sitten blogi eroaa niin paljon omasta elämästä, että sitä seuraa silkasta mielenkiinnosta ja vaihtelun vuoksi. Luonnollisesti lukijan mielenkiinto bloggaria kohtaan kasvaa, kun blogia on seurannut jo pidemmän aikaa. Silloin lukija haluaa varmasti tietää yhä enemmän ja enemmän bloggarin elämästä henkilökohtaisuuksia myöten. Voi tuntua hieman epäreilulta, jos bloggari salailee joitain asioita ihmisiltä, jotka uhraavat päivittäin aikaansa blogin ja täten bloggarin elämän seuraamiseen ja elävät usein tunteella mukana. Tottahan toki tämä blogin seuraaminen on täysin vapaaehtoista ja bloggarilla ei ole mitään tarvetta jakaa yksityisasioitaan julkisesti, mutta aina välillä vakiolukijoita voi ärsyttää pienikin salailu ja epämääräisyys. Tämä on varmasti ikuinen konfliktin aihe.

    Etenkin sellaisten blogien kohdalla, jossa annetaan paljon itsestään mutta ei kuitenkaan kerrota ihan kaikkia, siis tuo kakkosryhmä "nimettömät naamat", voivat kiusata uteliaita lukijoita. Ja se ryhmä kertoo myös paljon bloggarien ristiriitaisista tunteista bloggaamista kohtaan. Toisaalta omaa minää ei haluta paljastaa kaikkien ihmeteltäväksi mutta toisaalta huomio houkuttaa. Tässä kilpailevat keskenään itsesuojeluvaisto ja terve narsismi.

    Mutta miten voi vetää rajan henkilökohtaisen ja julkisen minän välille blogissa? Itse en aina ymmärrä millä logiikalla näitä rajanvetoja tehdään. Joku esittelee oman kotinsa, ulkoisen itsensä, tavaransa, tapansa, aamupalansa, ym. mutta kuitenkin haluaa säilyttää yksityisyytensä ja jättää nimensä sanomatta. Onko omien henkilökohtaisten kuvien päätyminen nettiin ja siten lähes koko maailman hyppysiin turvallisempaa kuin nimensä paljastaminen? Luulisi, että jos ei halua ihmisten tarkalleen tietävän kuka on (ja tässä nimi on oleellisessa osassa), suojaisi myös itsensä ja oman kotinsa kaikkien katseilta.



    Toisaalta, nimellä on voimakkaampi vaikutus kuin kuvilla. Kuvat voivat tosiaan levitä minne sattuu mutta kaikki kuvien katsojat eivät kuitenkaan tiedä kuka siinä oikein poseeraa. Eivätkä kaikki edes välitä. Mutta jos nimi lähtee leviämään netissä, lopputulos voi olla ikävämpi. Nimi voidaan yhdistää kuvaa helpommin tiettyyn henkilöön ja nimi voidaan liittää netissä ties mihin ikäviin juttuihin. Ja pystyyhän nimen perusteella paremmin selvittämään bloggarin asioita ihan netin ulkopuolellakin.

    Nimen salaaminen voi liittyä myös siihen, minkälaisen kuvan bloggari haluaa antaa itsestään. Jos sukunimenä sattuu olemaan joku tunnettu nimi (siis ei yleinen, vaan kuuluisassa mielessä tunnettu), se voi aiheuttaa tiettyjä ennakkoasenteita lukijoissa -hyviä ja huonoja. Pelkällä etunimellä kirjoittelu toimisi ratkaisuna tähän pulmaan paremmin kuin omituisen nimimerkin käyttäminen, joka voi taas aiheuttaa spekulaatioita nimen salaamisen syistä. Tai sitten nimen salaaminen voi aiheuttaa uteliaiden ryntäyksen blogiin ja kaikki yrittävät kilpaa sitä selvittää. Se voi tosin olla ennemminkin hermoja raastavaa kuin mukava yllätys bloggarille.

    Joku bloggari ei ehkä välitä kertoa kaikille tutuilleen blogistaan, vaan haluaa pitää sen omana ilonaan. Ehkä blogi tarjoaa mahdollisuuden irrotella ja antaa vähän toisenlainen kuva itsestään. Jos sitä tekisi omalla nimellä, aika pian tutuillekin selviäisi blogin olemassaolo. Jo pelkästään Google voisi sen kertoa. Tuttujen kuviin törmääminen on huomattavasti pienempi riski.

    Itse en kirjoita tätä blogiani kokonimelläni juurikin tuon nimen netissä leviämisen vuoksi. Ja koska en esittele itseäni täällä sen kummemmin vaan pidän vähemmän henkilökohtaista mutta asiapitoista blogia, pelkkä nimimerkkikin voisi toimia minun kohdallani. Miten on teidän kohdallanne, julkaisetteko nimenne? Entä onko se kaikista henkilökohtaisin asia blogissa vai ovatko kuvat sittenkin paljastavampia?

    keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

    Kolme syytä panostaa blogin kuviin

    Etenkin muotiblogeissa mutta miksei myös kaikissa muissakin blogeissa kuvat ovat erittäin oleellisessa osassa. Jotkut blogit luottavat pelkästään kuviin ja tekstiä saattaa olla vain muutamia lauseita. Oletko törmänneet sellaisiin blogeihin? Jos vastasit kyllä, olet varmasti myös huomannut, että näiden blogien kuvat eivät ole mitä tahansa potretteja vaan erittäin laadukkaita otoksia. Jos et ole vielä sellaista nähnyt, kurkkaapa vaikka Annaliina -blogiin.

    Moni suosituimmista muotiblogeista yhdistää melko sujuvasti sekä kuvia että tekstiä niin, että kumpikaan ei ole selkeästi enemmistönä. Esimerkki välillä hieman tekstipainotteisemmasta blogista on mm. Mungolife, joka voi hyvin julkaista pitkän postauksen ilman kuvan kuvaa. Mutta nämä  jutut ovat väistämättä vahvasti mielipide- tai muita asiapostauksia eikä sellaisia "tänään tein sitä ja tätä nämä ja nuo vaatteet päällä" -juttuja. Semmoinen juttu ihan huutaa kuvia -ja mieluiten hyviä sellaisia.

    Näiden suosittujen blogien kuvat eivät kuitenkaan välttämättä ole kaikki viimeiseen asti hiottuja. Ne voivat olla huonolaatuisia kännykällä otettuja tilannekuvia tai sitten oikeissa olosuhteissa kuvattuja ja lavastettuja asukuvia tai muita poseerauksia. Molempien osuus jakautuu melko tasaisesti. On ihan ymmärrettävää, että vähintään kerran päivässä postausta suoltavaan blogiin joutuu laittamaan vähemmän tyylikkäitäkin kuvia, sillä jokaisen kuvan stailaus virheettömäksi olisi ajallisesti lähes mahdotonta. Mutta sellaiset kuvablogit, joista alussa mainitsin, eivät päivitykkään niin kovin usein.

    Kuva täältä.

    Niinpä, kuvaaminen on rankkaa puuhaa mutta silloin kun tekisi lähinnä mieli luistaa mittavista kuvausjärjestelyistä kannattaa muistaa yksi seikka: on selvää, että huonolaatuisilla kuvilla on suuri vaikutus blogiin. Ja se vaikutus ei ole kovin imarteleva. Hyvillä kuvilla on taas ainakin seuraavat kolme vaikutusta, joista harva bloggari haluaa kieltäytyä:

    • Uskottavuus. Etenkin muotiblogeissa lähes jokainen bloggari on satavarma omasta loistavasta tyylistään sekä tyylitajustaan, ja haluaa jakaa esimerkiksi asukokonaisuuksiaan ja ostoksiaan. Lukijat luottavat bloggarin esteettiseen silmään ja palaavat blogiin aina uudestaan katsomaan, mitä uusia muoti-ideoita bloggari on nyt keksinyt. Sellainen bloggari, joka napsii epäedustavia kuvia asuista ja esineistä (vaikka ne itsessään olisivat kuinka kauniita) ei pysty kehittämään itselleen tälläistä uskottavan esteetikon mainetta. Jos kuvan vaatteet on rypyssä, salamavalo häikäisee, ja taustalla on vaatteita mytyssä lattialla, muoti-idolin maine tuskin on noususuhdanteessa.

    • Vangitsee huomion. Netissä lähes kaikilla on kiire jo vähintään seuraavalle sivulle, joten blogiisi tupsahtaneen potentiaalisen lukijan mielenkiinto täytyy herättää äkkiä. Kuva toimii paremmin kuin kasa tekstiä. Silmät hakeutuvat luonnollisesti tekstin seasta pomppaavaan kuvaan ja jos se on kaunis ja huolella otettu kuva, kävijä todennäköisemmin kiinnostuu. Tietysti kävijää voi yrittää shokeerata jollain aivan kammottavalla kuvalla, joka tosin sekin vaatii huolellista esityötä. Mutta sellaiset hutaisten napatut salamavalokuvat eivät varmasti herätä samanlaista kiinnostusta. Mitä useampi upea kuva postauksessa on, sitä todennäköisemmin saat hätäisimmätkin kävijät jäämään ja jopa lukemaan tekstiäsi. Kuvilla voi ikäänkuin antaa kävijälle ensivaikutelman postauksesta sekä blogisi laadusta. Ne myös rytmittävät tekstiä hyvin, jos sinulla on paljon asiaa.

    • Tekevät blogin tunnetuksi. Toisten hyviä kuvia levitetään melko surutta netissä. Omien kuvien tupsahteleminen ties missä yhteyksissä ei ole aina hauskaa mutta priimat kuvat voivat silti edistää blogin tunnettavuutta myös itse blogin ulkopuolella. Erityisesti asukuvat voivat päätyä muihin blogeihin inspiraatiokuviksi ja miksei muutkin kuvat vaikkapa sisustuksesta leviäisi. Monet sivut vielä nykyäänkin muistavat linkittää alkuperäiseen lähteeseen, joten tuhansia uusia kävijöitä blogiin voi saada omien kuvien päädyttyä myös jonnekkin muualle. Sellainen edellä mainitsemani ryppyvaatekuva ei varmasti pääse kuin korkeintaan huonoksi esimerkiksi valokuvauskerhon nettisivuille. 

    Miten on, jaksatko itse panostaa kuvauksiin vai räiskitkö kameralla miten sattuu? Entäs blogien lukijat, katsotko ensin kuvia vai saako jo pelkkä tekstin näkeminen tarttumaan postaukseen?

    Tässä tämänkertainen postaus kuva-aiheesta. Jatkossa on luvassa vielä ihan käytännön vinkkejä hyvien kuvien räpsimiseen sekä vinkkejä myös niille, jotka haluavat hyödyntää jotain muita kuin itse otettuja kuvia. Nämä siis myöhemmin!

    sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

    Tuppisuut lukijat ja miten saada kommentteja postaukseen

    Joskus blogipostausten kommentteja lukiessa törmää sellaisiin puheenvuoroihin, joissa kommentoija kertoo lukeneensa blogia tolkuttoman kauan, jopa vuosia, ja vasta nyt on päättänyt kommentoida jotakin. Kyseisen postauksen aihe on usein ollut erityisen liikuttava tai mielipiteitä herättävä mutta joskus näitä ensikommentteja näkee myös hieman pliisummistakin aiheista tehdyissä jutuissa.  Miksi ihmeessä aktiiviset lukijat ovat sitten niin pirun pidättyväisiä, vaikka blogikommentointi on naurettavan helppoa puuhaa?


    Totta on, että blogien lukijoista vain murto-osa kommentoi lukemiaan tekstejä. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteivätkö he lukisi tekstejä läpi tarkasti ja ajatuksella. Tiedän, että minunkin blogissani käy paljon lukijoita, jotka lukevat juttujani ja palaavat aina uuden postauksen ilmestyessä mutta eivät kuitenkaan halua jättää mitään merkkiä visiiteistään. Tiedän heidän touhuistaan vaan blogini analytiikkaa tarkastelemalla. Minäkin yritän aina saada lukijoista jotain irti esittämällä kysymyksiä postauksissani mutta usein niihin ei vastata. Tämän postauksen kysymys olisi luonnollisesti miksi et koskaan kommentoi postauksia, vaikka luet blogia ahkerasti? mutta siihen tuskin löytyy yhtään vastaajaa.

    Jos lukee monia blogeja, kommenttien jättäminen kaikkiin ei ole kovin realistista. Mutta mietitäänpä nyt niitä lukijoita, jotka eivät milloinkaan tai tuskin koskaan jätä kommentteja sitten niin mihinkään blogiin.

    Kommentoimattomuuteen voi olla useita syitä. Ehkä lukijalla ei ole sopivia tunnuksia, joilla kommentin voisi jättää sellaisessa blogissa, jossa anonyyminä kommentointi on estetty. Tunnukset voisi tietysti helposti luoda mutta ehkä eteen ei ole vielä tullut sellaista juttua, jonka kommentointi olisi tunnusten naputtelun arvoista.

    Niin, ehkä mikään juttu ei ole vielä herättänyt tarpeeksi sanottavaa lukijassa. Ehkä muut ovat jo ehtineet kommentoida kaikki olennaiset pointit ja lukija ei keksi mitään originellia. Kuka kaipaa kymmenettä ihanat kengät, mistä ne on? -kommenttia samaan juttuun? Itsestäänselvyyksien kommentointi voi tuntua turhalta. Ja sitähän se onkin.




    Joku haluaa pysyä visusti tuntemattomana ja kommentin jättäminen tekee lukijasta heti näkyvän. Joku vähemmän tekniikkaan perehtynyt henkilö voi luulla, että kommentin takana oleva henkilö voidaan tarkasti selvittää. Mitenköhän muut reagoivat kommenttiin? Viitsinkö sanoa noin? Mitä jos bloggari loukkaantuu sanoistani ja siitä kehkeytyy varsinainen myrsky kommenttiboksissa? Oma kommentti voidaan ottaa hyvinkin henkilökohtaisella tasolla.

    Joissain blogeissa bloggari voi jutustella hyvinkin tuttavalliseen sävyyn vakiokommentoijien kanssa. Lukija voi tuntea itsensä ulkopuoliseksi ja tämän sisäpiirin keskustelua ei uskalla mennä häiritsemään. Paras olla siis hiljaa.

    Joku lukee blogia vain ajanvietteeksi eikä syvenny aiheisiin sen kummemmin. Muidenkin kommenttien lukeminen voi olla toissijaista. Blogi on kuin tarina: sieltä luetaan mitä ikinä sinne ilmestyy. Eihän kirjassakaan aleta kirjailijan kanssa keskustelemaan joka luvun jälkeen.

    Joku miettii, että ketä oikeasti kiinnostaa hänen kommenttinsa. Onko kommentit oikeastaan suunnattu vain bloggarille vai myös muille lukijoille? Joku ei vain yksinkertaisesti halua jutella bloggarin kanssa ja vielä vähemmän niiden tuhansien muiden tuntemattomien kommentoijien ja lukijoiden kanssa, jotka väkisin tulevat näkemään kommentin ja voivat siihen vastatakin.

    Usein alussa mainitsemani ensikertalaisen kommentti alkaa vielä olen pitkään lukenut blogiasi mutta nyt vasta kommentoin ekaa kertaa... Koska kommentoija haluaa kertoa tämän seikan, se viestii hetken olevan jotenkin merkityksellinen. Oma ääni kuuluu blogissa ensimmäisen kerran ja pitkään seurattuun sekä ehkä kaukaa ihailtuun bloggariin saa näin yhteyden. Usein näihin ekoihin kertoihin saa bloggarilta vielä vastauksena kiitokset. Pitäisikö bloggarin sitten olla otettu tästä? Blogin lukijamäärästä vähän tietysti riippuu, kuinka merkityksellinen tämä yksittäinen lukija bloggarille on. Jos kävijöitä on tuhansia päivittäin, tämmöinen kommentoija on kuitenkin vain yksi kala meressä. Bloggari saa ainakin olla tyytyväinen, että on saanut nyhdettyä taas jonkinlaisen reaktion yhdestä ihmisestä.



    No miten näitä tuppisuita sitten saisi avautumaan kommenttiboksin puolella? Edellä mainitsemieni kysymysten lisäksi bloggari voi tarkistaa, että postaukset kohtaavat ainakin seuraavat vaatimukset:
    • aiheet ovat mielenkiintoisia
    • jutuissa tulee jotenkin ilmi bloggarin persoona, sillä inhimillisellä vivahteella kirjoitettua tekstiä on helpompi kommentoida
    • aiheet eivät ole joka kantilta aivan loppuun asti käsiteltyjä postauksissa, eli juttua voi jatkaa myös kommenttien puolella
    • aiheet  voivat olla myös jokseenkin provosoivia, sillä mikäs keskutelua sen paremmin herättäisi
    • kommenttien jättämisessä on monta vaihtoehtoa, miten kirjautua kommentoimaan
    • bloggari vastaa (lähes) kaikkiin kommentteihin, jotta kommentointi ei tunnu lukijoista turhalta touhulta
    • bloggari ottaa vastaan kommenteissa esiintyviä vinkkejä ja ehdotuksia, eli viestittää myös näin arvostavansa kommentteja
    • kommenttiboksin yhteyteen voi liittää tekstin, jossa rohkaistaan potentiaalista kommentoijaa vielä loppumetreillä kirjoittamaan jotakin
    Itse kommentoin muiden blogeja vaihtelevista syistä. Saatan jättää asiapitoisia kommentteja tai sitten näitä aivot narikassa -kommentteja, eli ihanat! söpöä! mistä noi sukat on? Eniten kommentoin kuitenkin silloin, kun voin tarjota jotakin uutta sanottavaa tai vaikkapa linkata johonkin (mielellään omaan) juttuun. Mitä kommenttien lukuun tulee, niin silmäilen postausten kommentit läpit. Joukosta voi löytyä helmiä ja ihan oikeaa keskusteluakin tai sitten näitä anonyyminä jätettyvä ihanaa, mahtavaa, söpöä -kommentteja, jotka ovat muuten myös mielenkiintoinen ilmiö.

    Tämän postauksen tarkoitus ei ollut mollata hiljaisia lukijoita vaan lähinnä tarkastella tätä mielenkiintoista ilmiötä. Itse arvostan kaikkia lukijoita yhtä paljon -oli heillä sitten jotain sanottavaa minulle ja muille tai sitten ei.  Ja lopuksi vielä, jos kukaan ei halua vastata tuohon edellä kysyttyyn kysymykseen niin haluaisiko joku jakaa mietteitä vaikkapa siitä miten edellä mainittujen keinojen lisäksi herätellä kommentoijia?