Bloggareiden ryhmähenki

Ystävänpäivän kunniaksi on aiheellista kirjoittaa bloggareiden välisistä lämpimistä tunteista. Taannoinen kuukausikatsauksessakin mainitsemani kärhämä kahden suositun bloggarin välisen ystävyyden puutteesta sai minut, ja ehkä sinutkin, pohtimaan sitä, onko bloggaaminen jotenkin vahvasti ihmisiä toisiinsa lähentävä tekijä. Jos minä olen bloggari ja sinä olet bloggari, onko meillä nyt jotain sellaista yhteistä, että meidän kuuluisi vetää yhtä köyttä, tuntea solidaarisuutta toisiamme kohtaan ja kaveerata keskenämme? Jaa-a.

Kun puhutaan yleisesti bloggareista, niin meitä on aikas moneen junaan. En minä ainakaan koe mitään yhteistä jonkun sanomalehden nettisivuilla blogia kirjoittelevan sedän kanssa - tai monen muunkaan kanssa. Juu, loogisesti ajatellen meitä yhdistää blogit, mutta niin meitä yhdistää (oletettavasti) kaksi kättä, jalkaa, silmää, ja jopa pää ja... Okei, tajusitte jo ehkä pointin. Kaikki yhdistävät tekijät eivät tee meistä kaveruksia.

Eli yleiseltä tasolta on syytä sukeltaa vähän syvemmälle bloggaamisen syövereihin, jotta mahdollisia yhteenkuuluvuuden tunteita alkaisi löytyä. Kun puhutaan yhteen kategoriaan kuuluvista bloggareista, välit alkavat jo lämmetä, vai mitä? Syntyy ryhmähenkeä. Matkabloggarit tuntevat ehkä olevansa hengenheimolaisia toisten matkabloggareiden kanssa, muotibloggarit toisten kaltaistensa kanssa, jne. Suositut samoissa kissanristiäisissä pyörivät bloggarit voivat tuntea kuuluvansa tiettyyn klikkiin, jonka kaikilla jäsenillä on jotain yhteistä. Ryhmähengellä ja tiettyyn porukkaan kuulumisella vahvistetaan tietysti omaa olemusta mutta myös merkataan raja meidän ja muiden välillä. Ihan oman blogin pitämisen kannalta on varmasti ihan hyödyllistä tavata toisia bloggareita ja oman alan ihmisistä saa eniten irti. Jotkut innokkaat järjestävät jopa blogitapaamisia, joissa bloggarit voivat kaveerata keskenään.

Blogin aihepiirin lisäksi yhdistävä tekijä voi olla esimerkiksi ikä. Oman ikäisten kesken kun on luonnollista kokea jotain yhteistä, kuin kovin paljon nuorempien tai vanhempien. Tietenkin myös bloggareiden määrä voi vaikuttaa: pikkupaikkakunnan kaksi ihan eri alan bloggaria voivat olla paljon läheisempiä, kuin keskisuuren pitäjän 15 muotibloggaria.

Ryhmähenki ja bloggareiden välinen ystävyys eivät ole kuitenkaan samoja asioita mutta monille ne liippaavaat aika läheltä toisiaan. Toiset luokittelevat ihmisiä ystäviksiin kevyemmin perustein, kuin toiset. Sitten voikin esiintyä ikäviä väärinkäsityksiä sen suhteen, että joku ei halua ollakaan kaveri. Ilmeisesti jotain tämän suuntaista oli tapahtunut alussa mainitsemassani keisissä, jossa bloggaajakollega olikin kylmä ihminen, kun ei Facebookkaveriksi ottanut.

Olisivatko bloggarit keskenään sitten vähän kuin kolleegoja jossain isossa fimassa? Tehdään samaa hommaa mutta siihen se useimmiten jääkin. Vapaa-ajalla ei hengata yhdessä mutta pikkujouluissa voidaan sitten jutustella niitä näitä. Mitään kavereita ei tarvitse olla mutta sellaisia voi saada.

Vai ovatko tietyn alan bloggarit sitten jokin ihan oma lajinsa, jonka edustajien pitää vetää aina yhtä köyttä ja olla kavereita keskenään? Tuo firma-vertaus on hieman huono siinä mielessä, että se saa bloggaamisen kuulostamaan joltain kylmältä bisnekseltä. Useimmiten bloggaaminen kuitenkin mielletään pienen ihmisen harrastukseksi ja se on hyvin inhimillistä ja ihmisläheistä puuhaa, vaikka yksinään tietokonetta siinä yleensä tuijotellaankin. Tämän inhimillisen piirteen puolesta kaveraaminen toisten samassa jamassa olevien kanssa kuulostaa jo hyvältä ajatukselta.

Mitä mieltä sinä olet? Kuinka läheistä porukkaa jonkin tietyn alan bloggarien kuuluisi mielestäsi olla keskenään? Miten itse reagoit, kun tapaat toisia bloggareita? Tunnetko heti olevasi jotenkin samalla aaltopituudella heidän kanssaan? Onko ystäväpiirissäsi paljon bloggareita, joihin olet tutustunut nimenomaan bloggaaamisen myötä?

Totta kai loppujen lopuksi kaikki on kiinni henkilökemioista ja en itsekään automaattisesti roiku toisen kaulassa, vaikka bloggari olisikin. Jos bloggaaminen olisi jotenkin harvinaisempi harrastus, saattaisin olla enemmänkin kiinnostunut muista kaltaisistani.

Huijari & huono

Tunnetko itsesi huijariksi? Oletko jatkuvasti muita huonompi?

Nyt olet ehkä ihmeissäsi, että mitäs täällä tänään oikein kirjoitellaan (tai myydään). No, täällähän kirjoitellaan siitä, kuinka päällepäin niin ihanassa blogimaailmassa kaikki ei aina ole niin ruusuista: bloggari saattaa salaa tuntea itsensä huonoksi yksilöksi, vaikka siitä ei näkyisi ulospäin mitään merkkejä.

Bloggari voi tuntea... itsensä huijariksi!
Olen moneen otteeseen netin syövereissä pyöriessäni törmännyt ongelmaan, jota voitaisiin kutsua vaikka huijarisyndroomaksi. Se koskee julkisia immeisiä, jotka tuovat itsestään esille tietynlaista kuvaa muille etenkin jonkinsortin asiantuntijana. He kun eivät välttämättä itse usko 100 % siihen, että he tosissaan ovat sellaisia, kuin antavat muiden ymmärtää. Bloggarithan ovat juuri sellaisia ihmisiä, jotka rakentavat itselleen haluamaansa julkisuuskuvaa mutta eivät ehkä usko siihen itse(kään).

Selkeyttääkseni epäselvää kuvaustani otan itseni esimerkiksi. Jos minä kärsisin tästä huijarisyndroomasta, saattaisin tuntea ja ajatella seuraavasti: En oikeasti osaa näitä juttuja niin hyvin, kuin annan lukijoiden ymmärtää. Jos he oikeasti tuntisivat minut, niin he huomaisivat pian, että en osaa blogijuttuja yhtään heitä paremmin. Netissä on monta muuta bloggaria, jotka osaavat nämä jutut minua paremmin. En viitsi mennä minnekään bloggaritapaamisiin, koska siellä voisi paljastua asioiden todellinen luonne.

"Tässä mä olen valmiina kertomaan teille kaikille, millä koodilla blogiin saadaan kiva fontti. Toivottavasti kukaan ei huomaa, etten löydä tästä samperin laitteesta edes power-nappulaa."

Tämä oli fiktiivinen esimerkki mutta sait ehkä ajatuksesta kiinni. Esimerkiksi kynsibloggarin kohdalla juttu voisi mennä niin, että hän tuntee itsensä huonommaksi kynsitaiteilijaksi kuin kanssabloggaajansa. Hän ei halua mennä kynsibloggarimiitteihin, koska hänen keskinkertaiset taitonsa ja lakkakokoelmansa puutteellisuus saattaisivat tulla ilmi. Tai meikkibloggari ajattelee niin, että eihän hän osaisi mistään meikeistä kirjoitella ilman Googlen apua. Meikkimiitit jäävät välistä, koska mitä jos siellä aletaan tentata kauden huulipunasävyjä ja hän on vastausten laukomisen sijasta aivan huuli pyöreänä siellä. Selvä huijari! Tämmöiset ajatukset saattavat olla täysin bloggarin omaa mielikuvituksen tuotetta ja kieliä huonosta itsetunnosta.

Huijariksi itsensä tunteminen ei aina liity kuitenkaan asiantuntijuuteen. Bloggarin mieltä voi painaa myös se, miten hän on ehkä postauksillaan antanut lukijoiden ymmärtää sellaisia asioita, jotka eivät ihan pidä paikkaansa. Esimerkiksi huijariksi itsensä tunteva bloggari on saattanut esitellä blogissaan juuri nettikaupan ostoskoriin klikkailemiaan tuotteita parin sadan euron edestä mutta hän on jättänyt pois sen tosiasian, että tilaus ei koskaan lähtenyt (eli tuotteita ei ns. "kotiutettu"). Ai että, jos lukijoille selviäisi, että hän ei oikeasti omistakaan niitä takapuolta muotoilevia kalsarifarkkuja, jotka ovat nyt kaikkien jalassa! Huijaus paljastuisi!

"Tässä mä vaan hymyilen mun garderobin kanssa. Toivottavasti kukaan ei huomaa, että tää kuva ei ole mun vaatekaapista, vaan vaatekaupasta. Ja että tää tukka ei ole aito."

Bloggari voi tuntea... alemmuutta!
Hieman huonosta itsetunnosta kertoo myös alemmuudentunne, joka ei ole ihan vieras tuntemus bloggaripiireissä. Koska blogitarjontaa on lähes äärettömästi, itsensä vertailu muihin bloggareihin on lähes väistämätöntä. Herkkäsieluinen bloggari saattaa tuntea itsensä varsinaiseksi räpeltäjäksi kaksi kertaa päivässä Louboutineistaan postaavan semi-ammattilaisen rinnalla. Miksi minun blogi ei näytä tuolta? Miksi minulla ei ole noita tavaroita? Miksi minulla ei ole lukijoita?! Olen surkea tapaus!

Pään pitäminen kylmänä ja vähäisestäkin vertailusta pidättäytyminen ei ole helppoa. Huonommuuden tunnetta ei aina aiheuta edes edellä mainitut merkkibloggarit, vaan ihan toisetkin tavalliset taallajat. Jos ottaa yhtään mallia muiden blogeista, niin vertailu vaanii nurkan takana.

Aiheellisia huolia?
Olemme jo sata kertaa sivunneet tätä aihetta, että bloggari antaa tietynlaisen kuvan itsestään bloginsa kautta. Hän voi vaikuttaa kuvaan jonkin verran tekemällä valintoja julkaistavien asioiden suhteen. Loppujen lopuksi lukijat itse tekevät tarjotun materiaalin perusteella omat päätelmänsä bloggarista - ja ne päätelmät voivat sitten olla hyvinkin sellaiset, mitä bloggari on toivonutkin tai hyvinkin kieroutuneet. Bloggarilla itsellään ei ole siis lopullista päätäntävaltaa siitä, miten muut hänet näkevät.

Siispä itsensä huijariksi tai huonommaksi tunteminenkin voivat olla täysin bloggarin omia näkemyksiä eikä kukaan lukija koskaan ajattelisi niin! Tämmöiset edellä kuvatut ongelmat ovat usein siis vain bloggarin pään sisällä. Aina ei tarvitse tietää ihan kaikkea, jotta olisi hyvä jossain. Kukaan ei koskaan tule tarkistamaan, vastaako todellisuutesi täysin blogisi sisältöä. Olisi hienoa, jos itsensä lyttäämisen sijasta voisi ottaa muut bloggarit ja heidän saavutuksensa sekä tekeleensä vain positiivisen ja kannustavan inspiraation kannalta.

Tämä aihe on sen verran arka ja henkilökohtainen, että en oleta teidän kommenteissa kertovan, kuinka kärsitte tästä huijarisyndroomasta tai alemmuudentunteesta. Jotain ympäripyöreää olisi silti mukava kuulla aiheen tiimoilta!

Bloggari siellä, bloggari täällä, bloggari tuolla

Tuleeko sinulle koskaan sellaista oloa, että olet saanut yliannostuksen bloggareista? En tarkoita nyt sitä hetkeä, kun on pakko pitää vähän blogitaukoa. Yliannostus voi tulla myös netin ulkopuolella, kun bloggareihin alkaa törmätä usein mitä kummallisemmissa paikoissa. Tarkoitan sitä, kun tuttuja bloggareita hyppii silmille vaikka viikon mainospostia selatessa. Itselleni kävi juuri näin viime viikolla, kun aloin selailla eteiseen tupsahtaneita lehtiä ja kaikenlaisia mainoslippusia ja -lappusia.

Tämä tuli postissa. Olisiko Yhteishyvä-lehden takakansi.

Etenkin suosituimmilla bloggareilla on tunnetusti todella paljon vaikutusvaltaa, ja jos he sanovat, että maapallo on sittenkin litteä, suuri lauma lukijoita alkaa heti nyökytellä myöntävästi. On siis hyvin luonnollista, että heitä halutaan hyödyntää mitä moninaisemmissa projekteissa ja mainoksissa. Huomio heidän avullaan on taattu ainakin niiden ihmisten parissa, jotka bloggarin pärstän tunnistavat. Ja niitä ihmisiähän nykyään riittää. Lisäksi bloggarit ovat niin maanläheisiä ja luotettavia henkilöitä lukijoiden silmissä, että heidän saamisensa jonkin tuotteen tai asian mainoskasvoksi on kuin lottovoitto: heidän avullaan voi myydä vaikka mitä ja lipevä kaupallisuus ei paista niin suoraan läpi.

On ehkä hieman hassua, että minua (ja ehkä teitä muita?) joskus risoo bloggareiden naaman näkeminen joka (mainos)lehdykässä. Minähän seuraan heitä netissä, joten luulisi minun olevan iloinen törmätessäni heihin muuallakin. Minunhan pitäisi hykerrellä onnesta nähdessäni tutut kasvot siellä jossain Pirkka-lehden sivuilla. Useimmiten reaktioni on kuitenkin "Ei taas!".

Jonkun lehdenä välistä putosi Helkaman mainos.

Omalla kohdallani tympeän vastaanoton luulen johtuvan siitä, että ikään kuin lähestyn itse bloggareita ja heidän blogejaan netissä silloin kun haluan. Uskon heidän sanaansa monessa jutussa ja etenkin etsiessäni tietoa tai kokemuksia jostain jutusta. Jos vaikka päädyn johonkin blogiin etsiessäni ihmisten kokemuksia jostain uutuusripsiväristä (niin varmaan!) ja löydän sieltä kyseisen tökötin arvostelupostauksen, luen sen ja olen todennäköisesti hyvin kiitollinen tästä tiedonmurusta (tosin jos kyseessä on yhteistyöpostaus ripsarifirman kanssa, en ole kovin sinisilmäinen sisällön suhteen). Jos taas selailen lehteä ja siellä on aukeaman kokoinen advertoriaali tai muu juttu kyseistä ripsarista varustettuna tutun bloggarin naamalla ja höpinöillä, jätän todennäköisesti lukematta koko homman. Siitä paistaa jotenkin enemmän läpi se, että tässä halutaan ratsastaa bloggarin nimellä, naamalla ja vaikutusvallalla.

Helkama kulkee tässäkin. Tästä opin, että 7-v on muuten vaihdemäärä, ei ikä!

Vastaavanlaisen "minuahan ette höynäytä" –reaktion koin muutama kuukausi sitten, kun kävelin yhden helsinkiläisen kauppakeskuksen (eri kuin tuo ekan kuvan paikka) läpi ja siellä käteeni lykättiin jokin lehdykkä. Siitä selvisi, että käynnissä oli paikalliset hullut päivät ja vihkosesta löytyi tarjouksia eri päiville. Siellä sivuilla tarjoustuotteiden lomassa lymyili myös tuttuja bloggareita, jotka jakelivat shoppailuvinkkejään näihin kyseisiin alekarkeloihin. En ollut kovin vastaanottavainen heidän vinkeilleen, vaikka heidän blogeistansa olisin voinutkin jotain vastaavaa lukaista.

Hassua tästä jutusta tekee sekin, että jos hetken aikaa kuvittelen olevani vaikka sitä edellä mainittua ripsaria kauppaavan yrityksen leivissä, etsisin todennäköisesti kissojen ja koirien kanssa sopivaa bloggaria myyntiä edistämään ja lehtijuttuja koristamaan. Ymmärrän siis hyvin sitä toistakin puolta, joka käyttää bloggareita vetoapuna, sillä en ole kovin kaukana siitä toiminnasta itsekään.

Kuka Sissi? Ihan sama, bloggari kuitenkin! Bio Luvil Blackia mulle!

En kirjoita tästä aiheesta sen vuoksi, että minusta on kurjaa, kun bloggarit esiintyvät mainoskasvoina ja vetonauloina. Ainahan julkkiksia on näihin hommiin valjastettu, joten sinällään tässä ei ole mitään uutta. Mutta jotenkin bloggareiden kohdalla minua harmittaa se, että heidän kasvonsa jotenkin kuluvat tässä. Kaikista mieluiten kohtaisin heitä siellä netissä heidän blogisssan sellaisina suht tavallisina ihmisinä. Eikös juuri se heissä ollutkin hienoa? En välittäisi toljotella heitä jonkun lehden sivuilla kaurapuuromainoksessa tai jonkin kauppakeskuksen karkeloissa. Tuota menoa kyllästyn heihin eivätkä he enää ole niitä tuttuja ja turvallisia bloggareita, joihin voi lähes samaistua siellä netin puolella. Tätä menoa saamme äänestää varmaankin ensimmäistä muotibloggaria eduskuntaan ehkä jo ensi vuonna. Eikös sekin ole aika luonnollinen seuraus kaikenlaisesta julkisuudesta ja vähäisestäkin vaikutusvallasta ihmisten parissa?

Screenshot Sokoksen verkkokaupasta.

Saitteko yhtään langan päästä kiinni tai ymmärsittekö jotain rivien välistä? Mitä mieltä olette siitä, että bloggareista on tullut sellaisia jokapaikanhöyliä, jotka esiintyvät myös kaikkialla muuallakin kuin vain blogissaan? Ihanaa vai ihan liikaa? Itse olen muuten jokseenkin huono television katsoja mutta tiedän bloggareiden välillä esiintyvän ohjelmissa. Taisi siellä pyöriä joku täysin blogeihin ja bloggareihin keskittynyt ohjelma joskus. Tämän vuoksi omat esimerkkini ovat lähinnä lehdistä. Jos sinulla on näkemyksiä bloggareiden käytöstä telkkarin täytteenä, niin kerro siitäkin ihmeessä. Kauhean hyvälaatuinen kuvitus on muuten puhelimeni kamerasta, joten koittakaa jaksaa tiirailla.

Maine vaakalaudalla

Bloggarit ovat vaikutusvaltaista väkeä. Kun he omistavat yhden postauksen lempijugurtilleen, lukijat ryntäävät kuin päättömät kanat konsanaan kaupan jugurttihyllylle ja vievät kaiken. Kun he ovat löytäneet uudet täydellisesti istuvat farkut nettikaupasta, lukijat kiirehtivät visat vinkuen ostoksille, jotta he pääsevät osalliseksi tästä täydellisyydestä.

Olemme kuulleet jo yhden jos toisenkin kerran siitä, että bloggarit myyvät hyllyt tyhjiksi. Oli kyse sitten jugurtista tai nettikaupan vaatteenriekaleista, nimekäs bloggari saa kaupat myymään pian eioota mainitsemalla tuotteen vaikka sivulauseessa. Lukijat luottavat lempibloggarinsa sanaan eivätkä kauaa arvo, onko kyseinen tuote sittenkään ostamisen arvoinen. Ehkä he jakavat saman maun bloggarin kanssa tai sitten he kuvittelevat muuttuvansa bloggarin kaltaiseksi henkilöksi apinoimalla häntä valinnoissaan. Oli syy mikä lie, he ostavat kuitenkin. Oma ajattelu laitetaan hetkeksi tauolle. Bloggari on vähän kuin kaveri, joka kertoo sinulle hyvästä jutusta, jota sinunkin kannattaa kokeilla. Kaveria ei ehkä kehtaa kuitenkaan matkia niin avoimesti, kuin kaukaa ihailtua bloggaria: eihän se nyt sovi, että kuljet samoissa releissä ja syöt samoja muroja bestiksesi kanssa. Aina bloggarin sana ei saa lukijaa suuntamaan ostoksille, vaan hän saattaa ottaa bloggarin neuvosta vaarin ja vältellä jotakin kuin ruttoa.

Kun bloggari X on sanonut:
"Siitä kaupasta saa kestävimmät sukkahousut!"

Bloggareilla on vaikutusvaltaa hyvin monessa suhteessa ja kaikkea ei edes huomaa. He saattavat vaikuttaa vaikkapa siihen mitä syöt, mihin matkustat seuraavalla lomalla, mihin haet opiskelemaan tai mitä mieltä olet hallituksesta. Nyt tarkastellaan tätä ilmiötä yhdestä vinkkelistä.

Minun piti nimittäin jo aikoja sitten kirjoittaa siitä, kuinka blogien kanssa tehtävä yhteistyö on hemmetin hyödyllistä ja samalla hyvin vaarallista - oli kyse sitten brändistä, pahaisesta verkkokaupasta, tai vaikka yksittäisestä ihmisestä. Esimerkiksi minun piti valita tähän eräs pienehkö nettikauppa, joka sai muutamia vuosia sitten roppakaupalla kuraa niskaansa eräässä kaikkien tuntemassa suositussa blogissa jonkin hieman pieleen menneen yhteistyön perusteella. En edes muistanut tarkalleen, mistä poru sai alkunsa ja mikä sai bloggarin kehottamaan lukijoitaan pysymään kaukana koko puljusta. Sen muistan, että kaupan maine koki aikamoisen mahalaskun yhden ainoan bloggarin postauksen perusteella. Niinpä niin, muistin kaupan ja sen että sitä kehotettiin välttämään mutta en muistanut edes miksi.

Virkistin muistiani ja etsin postauksen käsiini. Kyseessähän on siis hieman yli kahden vuoden takainen Mungolifen postaus Superupee -nimisen kaupan kanssa tehdystä yhteistyöstä. Kaikki ei mennyt tyylipuhtaasti ja ylilyöntejä ilmeisesti sattui. No, kyseinen kauppa on urheasti jatkanut bloggariyhteistyön tekemistä ja juuri viime viikolla törmäsin uusimpaan sellaiseen ja aihe alkoi tuntua taas ajankohtaiselta. Kommenttiboksista löytyi heti liuta ihmisiä, joilla oli vielä tuoreessa muistissa tuo muutaman vuoden takainen lyttäyspostaus. Jo pelkkä kaupan nimen näkeminen toi minullekin mieleen tuon tilityksen. Kaupan maine ei siis ole kovin korkealla minunkaan kirjoissani, vaikka omakohtaista kokemusta ei löydykään sitten yhtään. Hmmm... huolestuttavaa vai hyödyllistä tietoa? Ilmeisesti sama on tapahtunut aina, kun firmaa on tuotu esille blogeissa tuon kohtalokkaan postauksen jälkeen.

Kun bloggari X on sanonut: " Sen kaupan kassa ei hymyillyt."

Tämä on hyvä esimerkki siitä, kuinka yhden bloggarin sana vaikuttaa tuhansien ihmisten mielipiteeseen. Kerran kolhittu maine on vaikea saada uudestaan kiillotettua. On siis erittäin riskialtista antaa vaikkapa jokin tuote arvioitavaksi bloggarille - tai ylipäätänsä lähteä heidän (meidän) kanssa juttusille. Jos tulos on positiivinen, myynti ja maine saattavat lähteä räjähtävään nousuun. Negatiivisen arvion tulokset voivat olla jopa kohtalokkaat. Aina maineiden tahraamiset tai suosion nousu eivät ole kiinni yhteistöistä. Bloggari saattaa tehdä (ja tekeekin) aivan omasta aloitteestaan postauksen vaikkapa jostakin ostamastaan tuotteesta. Tulilinjalle saattaa joutua siis kuka tai mikä vain haluamattaankin.

Kun lueskelee yrityksille suunnattuja infoja blogiyhteistyön hienouksista, tapetilla on aina näkyvyyden kasvu hyvässä mielessä. Blogeja ei koskaan nähdä riskeinä, mikä on tietysti ihan ymmärrettävää kun huomioi, että tarkoituksena on yhteistyösuhteen syntyminen eikä välttäminen. Todellisuudessa peli ei ole niin selvä. Voisi kyllä kuvitella, että bloggari joka saa esimerkiksi itselleen uuden tietokoneen vastineeksi postauksista ja näkyvyydestä blogissa, suitsuttaisi konetta kuin viimeistä päivää. Hyvän arvion ja kauniiden sanojen kirjoittaminen voi tuntua velvollisuudelta. Kovin moni ei varmaan halua ehdoin tahdoin lytätä ja "pilata" yhteistyötä mutta useilla on (onneksi) tarve olla rehellinen.

Minkä tai kenen maine on kokenut kovia blogeissa ja mikä taas on saanut positiivista nostetta? Moni teistä kirjoittelikin jo aikaisempiin postauksiin, että tarvetta falskeille arvioille ei ole, vaan olette mieluummin suorasanaisia. Mutta oletteko törmänneet tapauksiin, joissa teiltä on yhteistyön merkeissä pyydetty vain positiivista sanottavaa? Jätätkö mieluummin "huonot arviot" kirjoittamatta? Kirjabloggarit täällä kertoivatkin, että moni jättää huonoista kirjoista arviot tekemättä. Eikös lukijoiden olisi hyvä tietää myös, mitä välttää?


Photo credit 1: avlxyz / Foter.com / CC BY-SA
Photo credit 2: robertstinnett / Foter.com / CC BY

Täydellinen elämä

Monet itkut on itketty siitä aiheesta, että bloggareiden elämä on niin täydellistä. Siellä ne vaan menevät uusissa Zaran vaatteissaan Vuittonit olalla heiluen kohti kahviloita ja showroomeja napostelemaan pikkusuolaisia drinkit kädessä ennen kuin lennähtävät paratiisisaarelle ruskettumaan pronssiksi jumalattariksi! On se niin kummallista miten joidenkin elämä on niin täydellistä ja upeaa, kun itse on käynyt vain postilaatikolla hakemassa pari laskua -ja ei ne eivät olleet edes mistään muodikkaasta nettikaupasta.

Bloggarit vastaavat usein näihin täydellisen ja ihanan elämän taivasteluihin, että he haluavat pitää bloginsa positiivisena paikkana, jossa kerrotaan vain kepeitä ja kauniita juttuja. Ketä kiinnostaisi lukea, että bloggarille on juuri tipahtanut postiluukusta sähkölaskun karhukirje tai että jääkaapista löytyi homehtunut kurkku? Bloggarit haluavat tarjota kepeää viihdettä ja iloista mieltä, ja jotkut lukijat kaipaavat vain armotonta realismia. Näiden kahden kannan törmätessä syntyy pakostakin epäselvyyksiä -varsinkin kun jotkut lukijat luulevat itsepäisesti tosissaan saavansa sitä realismia bloggarin koko elämän osalta. Vastaväitteitä ei sitten oteta kuuleviin korviinkaan. Tässä tapauksessa tarjonta ja kysyntä eivät kohtaa, eikä kumpikaan oikein tajua sitä.

Sanoisin, että utopistisen täydellistä elämää kuvaavia blogeja tehdään vain tietystä näkökulmasta ja tietyllä asenteella. Siihen vaikuttaa miten kirjoittaa ja mistä kirjoittaa. Jokainen voisi halutessaan tehdä tietyntyyppistä blogia, kuten sitä suuresti kadehdittua täydellinen elämä -blogia, jos siihen löytyy mielenkiintoa. Ihan oikeita aineksia ei niinkään tarvitse löytyä. Tai oikeastaan niitä löytyy kyllä! Yhtä hyvin voisi tehdä vaikkapa angstiin keskittynyttä blogia, jossa postataan vain kaikesta siitä mikä meni pieleen bloggarin päivässä. Se voisi kuitenkin olla itsellekin kirjoittajana liian raskas aihepiiri, vaikka se tarjoaisi monille lukijoille samaistumisen kohteita. Tässäkin tyylilajissa riittäisi kirjoitettavaa.

Bloggari ei siis yksin vaikuta siihen millaisen kuvan blogi hänestä antaa. Myös lukijoilla ja heidän lukutaidollaan on merkitystä. Blogin lukijoista osa ei edes rekisteröi tiettyjä asioita blogista, jos he ovat päättäneet blogin ja bloggarin olevan tietynlainen. Esimerkiksi jos bloggari kuvaa yleensä siistiä kotiaan ja sitten muutaman kerran sivulauseessa mainitsee, kuinka kotona on nyt niin pyörremyrksyn jäljiltä, että... Lukija, joka monien postausten perusteella päätellyt bloggarin olevan varsinainen siisteysintoilija, ei välttämättä edes huomaa näitä vihjailuja toisenlaisesta sotkuisesta todellisuudesta. Kun bloggarista on muodostettu tietty mielikuva, siitä pidetään kiinni kynsin ja hampain. Se mielikuva voi olla positiivinen tai yhtä hyvin negatiivinen: kun on kerran päättänyt bloggarin olevan itsekäs eukko, kaikki merkit mukavasta tyypistä jäävät huomioimatta (joskus tietysti myös tahallisesti). Jotkut lukijat taasen ovat hyvin herkkiä edellä mainituille pienillekin viesteille ja heidän mielikuvansa bloggarista voi olla hyvinkin monipuolinen. Meitä on moneksi!

Omasta elämästään bloggaaminen on siis hyvin haastava ja väärinymmärryksille altis laji. Sitä periaatteessa kertoo kaiken muttei kuitenkaan kerro. Kenelläkään muulla, paitsi bloggarilla itsellään, ei ole mitään ideaa siitä, mikä blogin ulkopuolelle jää. Vai jääkö mikään?

Nyt olisikin luvassa pieni harjoitus, joka toivottavasti auttaa niitä, joilla on joskus vaikeuksia tajuta tai hyväksyä sitä kuinka marginaalista osaa bloggarin elämästä blogit kuvaavat. Siitä on myös iloa bloggarille, kun huomaa mistä näkökulmista yhdestä ainoasta asiasta tai tapahtumasta voisi kirjoittaa.  Mieti siis eilistä päivääsi. Miten kirjoittaisit siitä, jos olisit positiivisiin ja täydellisiin juttuihin keskittyvä a.) fitnessbloggari b.) muotibloggari c.) lifestylebloggari d.) ruokabloggari e.) DIY ja/tai säästöbloggari tai f.) kosmetiikkabloggari? tai g.) mikä vaan bloggari? Mitä kaikkea sinun olisi jätettävä jutun ulkopuolelle?

Itselläni yhdestä ja samasta päivästä voisi kirjoittaa tämmöisiä postauksia:

Valitsen äffän, eli f.) Päiväni kosmetiikkabloggarina:
+ Kertoisin ummet ja lammet uudesta kasvohoidosta, jota minulla oli mahdollisuus kokeilla luottokosmetologillani. Arvioisin vielä Garnierin uuden naamarasvan ja kertoisin saaneeni ihanan mahdollisuuden kokeilla tätä uutuustuotetta. Ottaisin kuvan itsestäni levittämässä voidetta kasvoilleni autuaasti hymyillen.

- En kertoisi googlanneeni kaiken kasvohoitoon liittyvän  informaation, sillä nukuin autuaasti lähes koko hoidon ajan. En myöskään kertoisi kiertäneeni kotiin vähän pidempää ja hiljaisempaa reittiä, sillä aurinkolasit eivät yksin riittäneet peittämään punottavaa naamaani. En varmasti kertoisi uuden kasvorasvan olevan jokin aika sitten tulleen lehden välissä ollut ja sitä kautta saamani pieni näyte, ja että oma kasvorasvani oli loppunut jo pari päivää sitten ja en ollut saanut aikaiseksi hakea uutta. En myöskään paljastaisi muokanneeni voiteenlevityskuvaa reilulla kädellä, sillä muuten edelleen punoittava naamani olisi näkynyt selvästi. Aijaijaijai.

See, huomaatko miten helppoa on kuvata lähes ihanaa ja täydellistä elämää? Jos lisäisin nuo jälkimmäiset tapahtumat kertomukseeni, kupla olisi auttamatta puhjennut. Molemmat ovat kuitenkin yhtä totta!

Vaikka itsestään ja tekemisistään kirjoittelisi ummet ja lammet, muille annettu kuva on kuitenkin jossain määrin mustavalkoinen. Oletko huomannut keskittyväsi "täydellisiin" asioihin tai ainakin saanut kuulla elämäsi olevan sellaista? (Tai mikä nyt on kenellekin täydellistä...) Vai annatko raa'an realisimin paistaa läpi postauksistasi? Onko sinulla lukijana silmää seurata sellaista elämänmenoa, joka on pinnaltaan hyvin siloiteltua? Vai kiehahtaako se joskus yli? Jos teit mielikuvaharjoituksen, niin jaa ihmeessä senkin saldo!

P.S. Jos selvisit loppuun asti ja sinua kiinnostaisi ilmoittaa täyellinen tai vähemmän täydellinen blogisi Pink Bubblen marraskuun blogiksi, laitappa mailia pinkbubbleblog at gmail.com Etsiskelen siis uutta haastateltavaa. Jos ihmettelet mikä juttu tämä on, niin lukaise lokakuun blogin haastattelu. Aikaa ilmoittautua on 20.10. asti. Kiitos.

Bloggarin paras ystävä

Bloggarin paras kaveri on tietenkin toinen bloggari. Kukaan muu ei voi ymmärtää täysin sitä elämäntapaa ja niitä haasteita, joita bloggaaminen tuo tullessaan. Siksi bloggarin on parasta bondata toisten kaltaistensa kanssa ja jättää ne maallikkokaverit ihan omaan arvoonsa. Näyttäähän oma blogikin paljon paremmalta, kun siellä vilisee tunnettuja blogimaailman tähtiä kuin jotain pikselinaamoja, joilla ei ole edes nimiä. Eikö vain?

Alkuhan oli siis tahallaan kärjistetty, jos se nyt jäi joltain huomaamatta. Mutta oli siinä aihettakin ihan omaksi postaukseksi asti. Nimittäin yhdessä jos toisessa blogissa on jossain vaiheessa vilahtanut yksi tai useampi muu bloggari sen päähenkilön lisäksi. Ovatko niin monet bloggarit jo valmiiksi ystäviä tai tuttavia, vai tutustuvatko he kanssasisariinsa vasta bloginsa myötä? Mitä nämä ihmiset oikein näkevät toisissaan? Mikä tämä ilmiö oikein on?

Bloggareiden (etenkin niiden tunnetuimpien) ystävyyssuhdekuviot ovat olleet mielenkiinnon ja ties minkälaisen spekuloinnin kohteena jo pitkään. Välillä blogipiirit etenkin täällä Helsingissä näyttävät hyvinkin pieniltä, kun jokaisella bloggarilla tuntuu olevan taustallaan armeija toisia bloggareita. Sitä vallan miettii ovatko bloggarit jotenkin tietynlaista porukkaa, kun he vetävät toisia kaltaisiaan puoleensa vai aloitetaanko oma blogi, koska kavereillakin sellainen on?

Sori tämä hämähäkkiaiheinen kuva mutta minulle tuli mieleen
bloggareiden linkittymisestä hämähäkin verkko..

Bloggareiden keskinäisten suhteiden taustalla voi toki olla lukuisia syitä. Bloggarit ovat ehkä tunteneet toisensa jo pitkään. Toisella on ollut blogi ja toinen on aloittanut sen vasta myöhemmin – ehkä tämän bloggaavan kaverinsa innoittamana. Sitten meillä onkin yllättäen kaksi bloggarikaverusta! He ovat siis ystävystyneet ilman blogejakin. Aina ei puhuta vain kahdesta kaveruksesta, vaan pian kasassa voi olla oikea bloggaava liiga. Ja onhan meillä näitä bloggaavia sisaruksiakin, kuten vaikkapa Strictly Style ja Blogilistalle singahtanut Blond Rivets, jotka molemmat tahoillaan tuntevat taas muutamia muitakin bloggareita. Tässähän menee ihan pyörälle päästään, kun yrittää pysyä mukana!

On täysin ymmärrettävää, että jos käyttää hillittömän osan valveillaoloajastaan blogin pyörittämiseen, siitä tulee varmasti puhuttua muillekin. Kaikkia tuttuja ei kuitenkaan jaksa kiinnostaa bloggaamisen ilot, surut ja muut kiemurat. Sinullakin on ehkä ystävä, joka paasaa aina tavatessanne antaumuksella töistään. Et ehkä jaksaisi kuunnella pätkääkään ja pahimmassa tapauksessa et edes tiedä mitä hän oikeasti tekee työkseen. Saatat jopa itse olla tämä töistänsä liikaa höpöttävä tyyppi! Onneksi monilla on työkavereita, joiden kanssa nämä jutut voi jakaa. Mutta esimerkiksi bloggarilla harvemmin on varsinaisia työkavereita. Siksikin toisten saman alan ihmisten haaliminen lähipiiriin on varsin suotavaa. Ja koska kaikki bloggarit ovat nettijulkisuuden henkilöitä, kahden bloggarin tuttavuutta on harvemmin tarvetta peitellä ja se päätyy molempien blogeihin asti.

Mutta miten ne bloggarit oikein löytävät toisensa? Ihan nettitreffien lisäksi bloggarit kohtaavat kaltaisiaan vaikkapa erilaisissa heille suunnatuissa tapahtumissa kuten pienissä kissanristiäisissä aamupalasmoothieita ryystäen, vaatekaupan uuden malliston lanseeraustilaisuuksissa uuden mekon helmaa hiplaten, ja eri tahojen järjestämissä blogi- ja mainostajakekkereissä skumppalaseja kilistellessä. Lista voi olla hyvin pitkä. Ehkä jotkut ovat tavanneet kauppajonossa ja vaan tunnistaneet toistensa naamat! Luonnollisesti erilaisissa portaaleissa parveilee toisia bloggareita, joista joku voi päätyä sydänystäväksi asti. Tai sitten he tosiaan tapaavat "vapaalla", eli ihan omana itsenään ilman bloggariminää, ja tutustuvat autuaan tietämättöminä toistensa nettitaustoista. Sekin voi olla mahdollista!

Sitten jos bloggarikaverusten tiet jostain syystä erkanevat tai välit vähän viilentyvät, huhumylly eri syistä välirikon takana alkaa pyöriä. Mikäs olisikaan mehukkaampi juoru, kuin kahden bloggarin välinen riita! Kaikenlaisia johtopäätöksiä ja kyselyjä alkaa sadella, jos bloggari ei enää hengaakaan tiuhaan tahtiin entisen bloggaribestiksensä kanssa. Siitäs vasta riemu repeää, jos exän tilalle tupsahtaa joku toinen bloggari! Mitä mitä mitä on tapahtunut? Joskus nämä kaveruussuhteet halutaan nähdä selkeänä paremmuuden osoituksena: bloggarille kun ei enää kelpaakaan mikään tavallinen tallaaja kaveriksi, vaan ystäviksi valikoituu toisia samaan elintasoon ja –tyyliin kykeneviä yksilöitä, eli siis toisia bloggareita. Sitähän ei mielellään huomioida, että ehkä bloggarilla on niitä tavallisiakin kamuja.

Jos ei huomioida näiden mahdollisten salaliittoteorioiden kehittelyä, ei ole mikään ihme, että bloggareiden kaverisuhteet kiinnostavat. Saahan lukijana sellaisesta kaverista, jolla on oma blogi ja kaikkea, paljon enemmän irti kuin jostain salaperäisestä K:sta tai M:stä tai T:stä. Ja joskus on mielenkiintoista lukea yhdestä blogista postaus tietystä aiheesta ja sitten mennä sen bloggaavan kaverin blogiin lukemaan sama juttu mutta toisen henkilön perspektiivistä.

Onko sinulla bloggaava bestis tai muu hyväkin blogillinen tuttu, joka on vieraillut blogissasi tai jonka blogiin sinä olet änkenyt? Tai oletko jopa osa jotakin bloggaajaliigaa? Mitä muita ajatuksia nämä bloggarikerhot herättävät?

Ruma bloggari

Bloggarit ovat herkeämättä arvostelun kohteena. Heitä moititaan, mittailaan ja vertaillaan niin blogeissa, keskustelupalstoilla, kuin kavereiden keskenkin. Välillä tuntuu siltä, että julkisesta henkilöstä saa sanoa mitä vaan, missä vaan. Kaikki varmaan tiedämme, että se ei pidä paikkaansa, mutta osa ei vain voi pitää kielenkantojaan kurissa. Houkutus heitellä ilmoille kaikenlaisia lausahduksia voi olla suuri, kun sen voi vielä tehdä ilman omaa nimeä ja naamaa. Varmasti jokainen bloggari saa uransa aikana joitakin itseään koskevia arvosteluja kommenttiboksiinsa tai niitä ilmestyy jonnekin muualle netin syövereihin.

Bloggareita voidaan arvostella lukemattomien seikkojen perusteella, mutta tänään paneudutaan ehkä siihen inhottavimpaan arvostelun muotoon: ulkonäön arvosteluun. Ulkonäkö on paljon henkilökohtaisempi asia kuin vaikkapa viikon uudet ostokset. Ulkonäköön osuva pilkka sattuu aivan varmasti. Ja valitettavasti sellaista pilkkaa meillä blogimaailmassa on olemassa. Havahduin asiaan muunmuassa siksi, koska blogiini eksyy paljon muista bloggareista tietoa etsiviä ihmisiä, ja olen siinä samalla pannut merkille erään tietyn tiedonhaun tyypin: siinä naputellaan Googleen bloggarin nimi ja sen kanssa sana ruma. Näiden hakusanojen näkeminen saa minut aina jotenkin apeaksi. Ajattelin siis kirjoittaa aiheesta, vaikka en tarkalleen tiedä mitä tähän nyt sanoisi.

Ruma on voimakas sana - varsinkin silloin, kun sitä käytetään jostain ihmisestä. Eikös tuo otsikkokin ollut aika pysäyttävä? Semmoinen on helpompi sulattaa, jos joku tulee ja sanoo vaikkapa bloggarin kenkiä rumiksi tai pitää hänen uutta kynsilakkasävyään rumana. Näissäkin tapauksissa olisi toki voinut käyttää jotain muuta adjektiivia tai ilmaista asian täysin toisin. Mutta sitä on vaikea sivuuttaa olankohautuksella, jos itse bloggaria sanotaan rumaksi joko blogissa tai jollain muulla areenalla.

Suurennuslasin alle ja arvostelun kohteeksi voivat joutua kasvojen piirteet, hiusten väri ja malli, sekä kropan muoto ja koko. Nämä kaikki ovat sellaisia ominaisuuksia, joihin ei voi itse vaikuttaa niin paljon kuin vaikkapa siihen kynsilakan sävyyn. Jos joku haukkuu nenääsi potuksi, sinulla ei ole pahemmin muuta vaihtoehtoa kuin esitellä sitä pottunenääsi jatkossakin arvostelujen uhalla. Sen lytätyn kynsilakan voit sentään eliminoida blogistasi, jos huomaat ettei siitä oikein digata.

Näistä edellä mainituista piirteistä ehkä se viimeisin, eli bloggarin näennäinen lihavuus tai laihuus, on yleisin arvostelun kohde. Painoon liittyvät kommentit ovat netin ulkopuolellakin toisten mielestä täysin sallittuja, joten omia mielipiteitä jaellaan myös netissä. Jollekin bloggarin naamataulun arvostelu voi olla täysin no-no, mutta samainen henkilö voi aivan hyvin huomauttaa "kauheista jenkkakahvoista" tai "hirveistä tikkujaloista". Ehkä painoa ei pidetä niin henkilökohtaisena asiana, sillä siihen voi jotenkuten vaikuttaakin.

Jotkut bloggarit kylläkin sanovat jättävänsä tälläiset ulkonäkökriittiset kommentit omaan arvoonsa ja vähät välittävänsä niistä. Todellisuudessa varmasti harva pystyy olemaan täysin välinpitämätön, kun omaa ulkonäköä arvostellaan julkisesti. Oikeita tuntemuksiaankaan ei silti kannata aina myöntää, sillä siitä arvostelijat voivat saada lisää vettä myllyynsä. He saattavat huomata löytäneensä bloggarin aran paikan, ja silloin piikittelylle ei ehkä tule loppua. Ulkonäköön liittyvät kommentit voivat olla varsinkin nuorelle bloggarille todella kova pala. Myös vanhemmaksi varttuneet bloggarit voivat tuntea piston sydämessään kuulleessaan omasta kauheudestaan, vaikka olisivatkin jo päässeet siihen kuuluisaan tilaan, jossa ei enää välitetä toisten mielipiteistä.

Blogeissa on totuttu näkemään myös kiiltokuvamaista elämää ja kaunisteltuja kuvia, ja kaunista katseltavaa uskon monien ihmisten blogeista etsivänkin. Siksi on ehkä vaikea kuvitella, että joidenkin mielestä bloggareita voisi kutsua myös rumiksi. Ulkonäön haukkuminen onkin usein pelkkää provokaatiota, jolla yritetään pahoittaa toisten mieltä ja samalla saada itse jotakin kummaa tyydytystä. On bloggari sitten minkä näköinen tahansa, joku kiero voi haluta haukkua häntä rumaksi. Väitetyllä rumuudella ja todellisuudella tuskin on mitään yhteistä, ja oikeastihan se kauneus on katsojan silmässä. Tuskin kukaan järkevä blogin lukija ilmoittaa sitä ääneen, jos hän ei pidäkään bloggarin pärstästä.

Olen yrittänyt miettiä, mitä nuo rumaa bloggaria googlettavat ihmiset oikein toivovat löytävänsä hauillansa. Uskovatko he löytävänsä jonkin vahvistuksen sille, onko bloggari ruma vai ei? Todennäköisesti he etsivät hengenheimolaisiaan, jotka analysoivat samaa aihetta vaikkapa jollain keskustelupalstalla. Oli miten oli, minusta nämä ruman bloggarin metsästäjät ovat jotenkin outoa sakkia. Oletko sinä ehkä törmännyt heihin, eli onko sinun ulkonäköäsi arvosteltu? Mitä ajatuksia se herätti?

P.S.
Loppukevennyksenä ilmoitan, että Pink Bubble on nyt myös Facebookissa. Askartelin hetki sitten sinne sivut ja tuttuun tapaan tästäkin aiheesta on tulossa postausta, eli miten sivut tehdään ym., jos jollain ei semmoisia vielä omalle blogille ole. Lupaan jaaritella myös muita fb-juttuja, sillä monilla varmaan on jo sivut pystyssä ja semmoinen peruskaura ei voisi vähempää kiinnostaa. Kiintymystäsi voit osoittaa siis täällä!

Suositun bloggarin vaatimukset: 8 tärkeää piirrettä

Jokin aika sitten kirjoittelin miten omasta blogista saisi suositun. Lyhyesti sanottuna blogin tulisi erota sisällöllisesti suuresta massasta. Mutta onko vain sisällöllä merkitystä blogin erottuvuuden ja sitä myöten tietenkin sen suosion suhteen? Väitän, että ei. Erittäin suuressa osassa on bloggari itse -silloin kun hän naamaansa blogissaan ylipäätänsä näyttää. Bloggarin oma persoona ja habitus ovat olennainen osa postausta kuvien ja tekstin muodossa etenkin lifestyle/muotiblogeissa. Millainen tyyppi sitten on kiehtova persoona, joka houkuttelee lukijoita?

Luulisi, että erilaisuus tekisi bloggarista ja siten myös blogista suositun. Tavallaan he ovatkin erilaisia mutta tavallaan taas eivät. Erilaisuus tulee ilmi siinä, että he eroavat lukijoistaan: lifestyle/muotiblogien seuraaminen on suurelta osalta myös tirkistelyä toisten ihmisten elämään. Voisi olettaa, että sellaista bloggaria, joka muistuttaa liikaa lukijaa itseään, ei jaksa seurata. Blogia lukiessa haluaa ihmetellä, ihastella, löytää uutta ja joskus jopa pyöritellä silmiä. Sehän on vähän kuin katsoisi tosi-TV:tä. Vuonna yksi ja kaksi kun monet tämän hetken suosituimmista blogeista perustettiin, muotiblogeja oli sen verran harvassa, että ihan "perusihmisen" blogilla pärjäsi todella hyvin. Nykyään mikään maija meikäläinen ei nouse blogitaivaan tähdeksi. Omalaatuinen persoona olisi tietenkin ihanteellista bloggariainesta mutta näillä suosituilla bloggareilla tuntuu olevan paljon yhteistä ja tässä tuleekin ilmi bloggarien samankaltaisuus. Mitä samankaltaisia piirteitä näiltä bloggareilta sitten oikein löytyy?

Bloggari on rikas. Lähes kaikkia suosittuja bloggareita yhdistää heidän kallis vaatemakunsa. Perusopiskelijalla ei ole varaa muutamiin Louis Vuittoneihin -ei ehkä edes Guessin kassiin. Pidemmän aikaa bloganneilla merkkivaatteet, -laukut, ym. ovat ehkä tulleet mukaan kuvioihin blogin suosion kasvun myötä. Uudella suosituksi tähtäävällä blogistilla olisi hyvä olla jo muutama LV plakkarissa, jotta uteliaita lukijoita kertyisi seuraamaan tilanteen kehitystä. Ketään ei kiinnosta bloggari, joka käy jossain Prismassa ja H&M:llä.

Bloggari on kaunis. Kauneus on tietysti katsojan silmässä mutta blogit ovat niin ulkonäkökeskeisiä paikkoja, että "susiruma" bloggari ei tule pärjäämään. Tähän ns. kauneuteen on yleensä haettu hieman lisäpotkua niin hiustenpidennyksillä, tekokynsillä kuin tekoripsilläkin. Myös rusketus on suotavaa. Jotkut ovat ottaneet kovat aseet käyttöön ja muokanneet ulkonäköään myös kirurgian voimin. Tämä kaikki ekstra on kuitenkin toteutettu hyvän maun rajoissa tai muutenhan voisi päätyä vitsiksi huippusuositun sijasta. Myös vartalotyyppi on sellainen, joka miellyttää lukijoita ja jonka he mielellään itsekin ottaisivat. Tähän liittyy myös seuraava kohta:

Bloggarin elämäntavat ovat terveelliset. Suosittu bloggari syö lähes ihanteellisesti -mitä nyt välillä herkuttelee. Hänen ulkoinen olemuksensa on kuin ihannevartalotyyppiä, joko ihan luonnostaan "mulla nyt on vaan hyvät geenit" -tyyppisesti tai sitten hän treenaa tavoitteellisesti ja tuloksia saaden. Suosittu bloggari edustaa tässäkin suhteessa sitä, mitä muut haluaisivat olla. Satunnaisista sipsipusseista ja niiden syömisen olemattomasta vaikutuksesta ulkonäköön voidaan kyllä blogata mutta millään nakit ja ranskalaiset -meiningillä ei huipulle nousta.

Bloggari matkustaa. Niin kuin jo rikkaudet -kohdassa mainitsin, bloggarilla täytyy olla maailmanmatkaajan luonne ja elkeet. Mitkään kerran vuodessa tehtävät Tallinnan risteilyt eivät nyt kelpaa. Kaukokohteisiin matkustellaan pari kertaa vuodessa ja ex tempore arjen irtiottoja tehdään näiden välissä.

Bloggarilla on kaunis koti. Sisustusta esittelevät postaukset ovat suosittuja ja olennainen osa lifestylebloggaamista. Kotia pitää siis kehdata esitellä ja sisutuksen on oltava harmoninen. Valkoinen on lupaava väri! Mikään Kierrätyskeskuksen kalustevalikoima tai pölypallot eivät nosta bloggarin sijoitusta. Koti toimii myös taustana asukuville, joten sen merkitystä ei tule aliarvioida. Suositulla bloggarilla on usein myös jokin sisustusprojekti menossa. Sellainen voi olla ihan perus remontti, täydellisen asunnon etsiminen, tai pidempiaikainen sopivan väristen harvinaisten ja kalliiden koristekivien etsiminen kylppärin lasimaljakkoon. Tämä kohta liittyy myös rikkaus -kohtaan, sillä sisustus vie ja vaatii rahaa.

Bloggari tekee sitä sun tätä. Kotona nyhjöttäjä ei kiinnosta ketään, sillä lukijat varmaan parhaillaan nyhjöttävät itse kotona. Suosittu bloggari piipahtaa vähän väliä erilaisissa tilaisuuksissa ja hän käy kahvilla, shoppailee, lounastaa, juhlii, matkustaa, käy leffassa, ym. mukavaa. Bloggarin elämä on siis aktiivista.

Bloggarilla on ihania ystäviä. Tähän kuuluvat niin bestikset kuin poikaystävätkin. Näiden kanssa tehdään niitä kivoja juttuja, joita mainitsin edellisessä kohdassa ja joista voi sitten kirjoittaa blogiin. Suosio voi jäädä saavuttamatta yksinäisen bloggarin kohdalla, jos ei ole oikein aktiivinen ja tee kaikenlaista ihan omassa seurassaan. Ihmisiä kiinnostaa suuressa määrin myös bloggarin mahdollinen poikaystävä, joten tämän ulkonäkö ja tavat ovat lähes ritarilliset.

Bloggarilla on mielenkiintoinen työ. Jos bloggarin näkyvin ammatti ei ole bloggari, työkuviot ovat muuten mielenkiintoiset. Menestyvät uranaiset tai niiksi tähtäävät, tai sitten jännittävän alan (mieluiten muotialan) opiskelijat ovat kiehtovia. Myös trendikkäässä vaatekaupassa voi työskennellä. Mikään Alepan kassa ei nyt toimi, sillä työ ja rikkaus kohta ovat sidoksissa toisiinsa: suositulla blogilla voi tulla sopivan rikkaaksi, jolloin Alepan kassalla ei enää istuta.

Oletko huomannut saman vai oletko kenties täysin eri mieltä? Lopuksi haluaisin vielä varmuudeksi huomauttaa, että tekstini ei ole kirjoitettu täysin vakavin mielin, vaan hyvin kärjistetysti, jos joltain jäi huomaamatta. Eli kenenkään Alepan kassan tai rikkaan bloggarin ei tarvitsisi pahoittaa mieltään postauksen johdosta.

Photo credit 1: ...love Maegan / Foter.com / CC BY
Photo credit 2: The Little Greene Paint Company / Foter.com / CC BY-NC-ND

Bloggari saa vauvan ja muita juoruja!

Niin kuin kerroin jo hakusanapostauksessa, blogistani haetaan paljon tietoa myös muista bloggareista. Hyvin usein on haettu bloggarin nimeä, jonka perässä on palkästään sana vauva. Useammin kuin kerran olen huomannut hetken luulleeni kyseisellä bloggarilla olevan vauva tai että semmoinen on ehkä tulossa. Mutta lopulta olen vihdoin ymmärtänyt, että tuolla sanalla viitataan erittäin suurella todennäköisyydellä tuohon kaiken pahan alkuun ja loppuun: vauva.fi keskustelupalstoihin.

Itse olen yrittänyt pysytellä forumilta poissa, paitsi joskus olen käynyt lukemassa esimerkiksi jossain blogissa linkatun keskustelun. Mutta uskon, että monille nämä juttutuvat ovat varmasti kullanarvoinen tiedonlähde. Harmi vain, että se tieto on lähes aina väärää.

Kävin kuitenkin tekemässä katsauksen blogiaiheisiin keskustelupalstoihin, sillä halusin nähdä millä tasolla keskusteluissa liikutaan, kun kerran niitä niin paljon haetaan netistä. Toivottavasti tämän lähes traumatisoivan tutkimusmatkani tuloksista on iloa "tiedon"nälkäisille ja muille uteliaille mutta etenkin teille muille, jotka ette vielä ole palstoihin tutustuneet:

Vauva.fi ja tapaus Mungolife:
Taitaapa olla sivuston all time favourite. Bloggarin poikaystävä on selvitetty, ja sitten  poikaystävästä on selkeästi erottu. Salapoliisit ovat myös löytäneet merkin silikoneista. Pilkunviilaajat vääntävät myös kättä bloggarin koulun huippuyliopisto -statuksesta.

Entäs Xenia's Day?
Tupareita käsittelevässä keskustelussa päästään menusta kätevästi bloggarin sukujuuriin ja taas takaisin lavuaarin pienuuteen. Uutta miestäkin syynäillään: olivatko lomakuvissa näkyneet mysteerijalat kenties hänen?

Sitten Cava.
Kihlasormuksesta tehdään kattavaa hinta-arviota. Ruotsin oikeinkirjoituksesta annetaan vinkkejä.

Strictly Style.
Lainkuuliaiset kansalaiset ovat huolissaan onko bloggari maksanut tullimaksut.

P.S. I Love Fashion.
Miesten vaatteista julkaistut kuvat aiheuttavat spekulaatioita.

Yummy.
Sedu Koskinen on liitetty tiiviisti bloggariin. Myös botoxin käytöstä ollaan huolissaan.

Tickle Your Fancy.
Bloggarin henkinen ikä on debatin aiheena.

Alexa Dagmar.
Salakielellä yritetään jatkaa vanhaa osamaksuja koskevaa keskustelua.

Ja nyt saa riittää.

Keskustelujen perusteella bloggarit tuntuvat olevan melko vapaata riistaa, vaikka ylläpito rajaa jonkin verran sopimattomimpia juttuja pois. Keskustelun aiheeksi tuntuu riittävän mikä vain luulo, tieto, tai harha. Huvittavinta keskusteluissa on se, että yhdestä aiheesta lähtenyt juttu voi laajeta koskemaan mitä tahansa asiaa bloggarin elämässä. Monet jutut ovat täysin tuulesta temmattuja mutta niihin haetaan myös paljon todistusaineistoa linkkien avulla.

Minusta on jotenkin surullista, että näinkin suloisesti asiasta kuin vauva on tullut synonyymi lähes ala-arvoiselle ajattelutavalle ja ulosannille netissä. Suuri osa keskustelijoista on varmasti asiallisia mutta joukkoon mahtuu vaikka mitä sakkia. Ja kaikki eivät varmasti ole äitejä!

Löytyykö lukijoista keskustelijoita tai keskustelujen seuraajia? Mitä mieltä yleisesti ottaen olette tälläisestä sananvapauden muodosta?

Mikä bloggareissa kiinnostaa ja muuta mukavaa

Itse tykkään ihan hirveästi lukea postauksia siitä, millä hakusanoilla blogeihin on oikein päädytty. Olen varsinainen kyttääjä liikenteen suhteen ja kaikenlaiset tilastot lämmittävät mieltäni :) Yleensä näissä jutuissa julkaistaan ne kaikista hauskimmat ja oudoimmat hakusanat, joilla blogi on noussut esiin. Ajattelin tehdä nyt omasta blogistani sellaisen postauksen, sillä olen jo pitkään viihdyttänyt itseäni lukemalla näitä avainsanoja. Itse käytän blogin liikenteen seuraamiseen Google Analyticsia, sillä Bloggerin oma tilastointi ei ole tarpeeksi spesifiä makuuni.

Koska käsittelen blogissani paljon muiden suosittujen blogien juttuja, saan osakseni näistä blogeista kiinnostuneita vierailijoita. He ilmeisesti etsivät tietoa bloggarista enemmänkin ja yrittävät selvittää sellaisia juttuja, mitä blogissa ei ole ehkä kerrottu. Varmasti joillekin olen tarjonnut kaivattua informaatiota. En tiedä pitäisikö ihmisten uteliaisuuten näin hakujen perusteella katsottuna suhtautua huvittuneesti, ymmärtäväisesti, vai jopa hieman pelonsekaisesti. Parasta ehkä yhdistää näitä kaikkia.

Tämä blogini on ollut pystyssä vasta pari kuukautta, joten joskus myöhemmin avainsanat voivat olla kovinkin erilaisia. Esittelen tässä nyt muutamia mielenkiintoisimpia avainsanoja enkä välttämättä juuri suosituimpia. Here we go:

Xenia matkustaa koko ajan, Kenen kanssa Xenia oli Egyptissä, Xenia's Day juorut
Tätä listaa voisi jatkaa melko pitkään etenkin noiden matkusteluun liittyvien hakusanavariaatioiden osalta mutta ihmiset ovat selkeästi panneet merkille bloggarin reissut. Kirjoittelinhan minäkin kyllä taannoin bloggareiden matkustuksesta.

Cava Perfect Shape, Cava Perfect Shape keskustelu, Cava lopetti bloginsa, Cava blogi ylimielinen
Sanomattakin on selvää, että Perfect Shapen lopetus on ollut monelle kova paikka. Mitäköhän tällä ylimielisyyteen liittyvällä haulla on haettu? Vastausta kyllä tai ei?

Mungolife tatuoinnit, Mungolife laskut, Mungo Anna laskut, Mungolife blogimainonta, Mungolife keskustelut mainostus, Mungolife kommenttien julkaisu, Mungolife pikavippi
Raha-asoihin liittyvä mielenkiinto on aika kovassa kurssissa Mungolifen kohdalla. Laskuilla ja pikavipeillä yritetään siis etsiä tietoa taannoin levinneistä juoruista, jonka mukaan bloggarin saamat maksukehoitukset ja pikavippitiedot olisivat levinneet nettiin. No, mainitsin ainakin pikavipit blogin kanssa samassa postauksessa. Tatuoinneistakin mainitsin kyllä jotain.

Stritcly Style ammatti, Strictly Style vauvan kuva
Tässä on kanssa pari hyvää esimerkkiä lukijoiden uteliaisuudesta. Kerroin kyllä missä vauvan kuva on nähty. 

L.A. Madde bloggarin ammatti
En valitettavasti tiedä tätä.

mona's daily style vauva.fi
Tässä tulee hyvin suoraan ilmi keskustelujen etsiminen, tuskin siellä artikkelia on ollut.

Oprin blogihiljaisuus, Oprin blogitauko
Lukijat ovat selvästi huolissaan ja mainitsinhan minä hänet taukopostauksessa.

Outoja blogeja
Tämä ei ole kovin imartelevaa, varsinkin kun hakusanalla on tultu blogiin pidemmäksikin aikaa viihtymään!

Hyvin kirjoitettu muotiblogi
Tämä on tullut ihan oikeaan osoitteeseen :)

Aikuisviihde nimigeneraattori
Nimigeneraattori löytyy mutta huvittavaa, että joku on kaipaillut tuollaisia nimiä!

Suurimmasta osasta blogeihin liittyvistä hauista tulee mieleen, että niillä on etsitty esimerkiksi tiettyjen lehtien hyvinkin aktiivisia keskustelupalstoja, joissa puidaan kaikkea maan ja taivaan väliltä liittyen näihin bloggareihin. Itsekin kokeilin hakusanoja ja kyllähän sieltä oman blogini lisäksi aina jotain keskusteluntynkää aiheeseen liittyen löytyi. Onneksi moni on selkeästi löytänyt blogista jotakin mielenkiintoista, sillä he ovat jääneet pidemmäksi aikaa, vaikka tarjoamani sisältö ei olisi ihan vastannut hakusanaa.

Olisi mukava kuulla muiden ikimuistoisimpia hakusanoja! Hauskaa perjantaita!

Bloggarien tatuoinnit: oletko nähnyt jo nämä?

Itselläni on jo pidempään sormet syyhynnyt uuden tatuoinnin ottoon ja kun näin kuvan Mungolifen Annan uudesta tatuoinnista, päätin tehdä tämän pikku postauksen. Mutta tehtyäni hieman researchia tuosta Mungolifen uudesta kuvasta, tajusin, että sen tulisi vielä olla "salaisuus". Tämän tatuoinnin ottamisesta tulee juttua loppukeväästä TV5:llä, joten bloggari paljastaa kuvan vasta sitten. Harmi vain, että tämä hieno kuva lävähti silmilleni bloggarin Facebookissa jo nyt (tai no harmi ja harmi...)! Eli etsivä ja etsimätönkin siihen voi kyllä törmätä jo nyt -tai sitten viimeistään telkkarin puolella.

Aika monella bloggarilla on tatuointi tai useampia, kuten White Trash Diseasen Natalla, Are You Feeling Fashionablen Nadjalla, Motherfuckin Fashionin Lauralla, ym. Näinkin paljon tatuoidut nuoret naiset voivat olla joillekin suuri ihmetyksen aihe ja uskon, että osa bloggareiden viehätystä perustuu juurikin heidän tatuoituihin olemuksiinsa. Kuvitelkaapa hetki heidät ilman näitä kuvia. Vaikuttaisivat aika eri tyypeiltä, vai mitä? Paljon kuvia löytyy myös jo mainitsemaltani Mungolifelta sekä Oc-Julialta.

Nämä tässä jutussa esittelemäni suomalaisten muotibloggarien tatskat ovat kyseisille henkilöille hyvin sopivia, olivat ne sitten erikoisempia teoksia tai melko geneerisiä kuvia ja tekstejä. Kuvat ovat lainattu asianomaisten blogeista ja vastaukset löytyvät heti kuvien jälkeen.

Tunnistatko seuraavat tatuoinnit? Kenelle bloggaajille ne kuuluvat?

1.

2.

3.

4.

5.

 6.

1. Oliko vaikea? Sehän on tietty Far From Perfect blogin Jennin tatuointi. Hänellä on muitakin kuvia, joista voit lukea täältä.

2. Tässähän on Cava! Pitkällisen harkinnan jälkeen bloggari päätyi merkitykselliseen sanaan. Juttu täällä.

3. Tämä lintu on Muuttolintuja Syksyllä -blogin Joannan nilkassa. Pöllöllä on jopa oma nimi ja se ei olekaan ainoa kuva Joannan iholla. Lisää aiheesta täällä.

4. Tämä on aika tuore tapaus, joten ehkä muistatte kenelle se kuuluu? Tietenkin No Fashion Victimsin Emmille. Tattoopostaus täällä.

5. Tämä viisaus löytyy Tickle Your Fancy -blogin Saran kyljestä. Aiheeseen liittyvä lyhyt juttu täällä.

6. Ja viimeisenä muttei todellakaan vähäisimpänä Mungolifen Anna, jonka tämä kuva on siis hakattu Mötley Crüen Vince Neilin nimmarin päälle. Erittäin mielenkiintoinen postaus aiheesta täällä.

Saitko monta oikein? Löytyikö suosikkia tai ehkä omia kuvia? Kiinnostaisi kuulla!

Bloggari olikin kylmä ihminen

Montako bloggaajaa tunnet tosielämässä? Siis oikeasti tunnet. Nyt ei riitä se, että on törmännyt johonkuhun kerran kaupungilla ja sanaakaan ei ole vaihdettu. Eroaako blogin antama kuva kovasti bloggarin todellisesta minästä? Kumpi on parempi, bloggaaja livenä vai virtuaalimuodossa?

Usein kommenteissa näkee sellaisia huomioita, että bloggari on ollutkin livenä todella herttainen ja mukava tyyppi, niin kuin blogin perusteella voikin päätellä. Bloggaritkin kiittelevät niitä lukijoita, jotka ova tulleet heitä jossain tilaisuudessa moikkaamaan. Harvoin näkee sellaista palautetta kuin La Vida Loca -blogissa oli nostettu esille. Itse asiassa minä törmäsin sellaiseen nyt ensi kertaa.  Bloggaajaa kuvailtiin oikeasi kylmän ja itsekeskeisen oloiseksi, vaikka blogia seuratessa häntä voisi luulla erittäin miellyttäväksi ihmiseksi. Blogia pitävä sarrrri kirjoitti vastineessaan hyvin siitä, että hän on ujo eikä heti kaikkien kanssa ystävystyvä tyyppi. Vieraisiin ihmisiin kun ei ole fiksua luottaa ihan heti. Ihan normaalia käytöstä keneltä vaan.

Bloggarille lähes kaikki lukijat ovat todellisuudessa vieraita, vaikka hän itse on heille kaikille kovinkin tuttu henkilö. Tästä voi syntyä ristiriitaisia tilanteita. Itsekin olen ollut pari kertaa tilanteessa, jossa ihmettelen miksi kyseinen bloggari ei tervehtinyt minua. Mutta jälkeenpäin katsottuna hän ei tuntenut minua yhtä hyvin kuin minä (luulin) tuntevani hänet. Enhän minäkään moikkaile ventovieraita kadulla!

Hieman samasta aiheesta kirjoitti myös Cava tällä viikolla. Se ei ollut postauksen pääaihe mutta kiinnitti huomioni. Cava kertoi kulkevansa kaupungilla katse alhaalla ja muiden katseita vältellen. Tämä on muuttanut jokseenkin hänen ajanviettoaan: enää ei ole luontevaa hengailla kaupungilla tai ostoskeskuksissa. Kaikki johtuu siis blogin hänelle tuomasta julkisuudesta.

Mietin heti, millaisen kuvan joku innokas blogin seuraaja saisi törmätessään kaupungilla Cavaan, joka ei kiinnitä häneen mitään huomiota vaan katselee aivan muualle. Todennäköisesti tämä lukija kirjoittaisi samantyyppisen kommentin kuin yllämainittu palaute La Vida Locassa. "Bloggari oli ylimielinen ja kylmä, ei huomioinut minua, katseli vain muualle", jne.

Blogiin kirjoitetaan yleensä niistä elämän positiivisista puolista ihan oman ja lukijoidenkin mielenterveyden vuoksi. Olemme nähneet jo monta kertaa, kuinka jotkut lukijat olettavat bloggareiden elämän oikeasti koostuvan pelkistä supermahtavien juttujen jatkumosta. Blogi on monille pakokeino arjesta, joten sinne ei ehkä kirjoitella kuinka ujo on tai kuinka on juuri tullut kaupungilta vältellen ihmisten katseita. Bloggareiden tapaaminen voi olla tälläisille lukijoille, jotka eivät ole vielä tajunneet tätä postausaiheiden siivilöintiä, suurikin sokki. 

Samoista itseensä kohdistuvista paineista kärsii varmasti jokainen vähänkin julkinen henkilö.Ihmisillä on odotuksia heitä kohtaan ja valtavasti omia mielikuvia, joita julkimo voi sitten joko täyttää tai romuttaa täysin. Jo aikaisemminkin esille ottamani aihe onko bloggari asiakaspalvelija nousee taas esille. Periaatteessa lukijoita tulisi huomioida positiivisessa mielessä aina mutta se nyt vaan ei ole mahdollista. Kaupungilla kulkiessa pitäisi siis olettaa jokaisen vastaantulijan olevan mahdollisesti lukija ja hymyillä suu korvissa kaikille, jotka sattuvan vilkaisemaankaan päin. Ja se taas voi johtaa uusiin ongelmiin, ainakin Helsingissä. Jatkuvan positiivisen kuvan antaminen on siis melkein mahdotonta.Ja kaikki bloggaria lähestyvät "lukijat" eivät ole vilpittömissä aikeissa, vaan joukkoon mahtuu kaikenlaisia onnenonkijoita ja yrittäjiä.

Niinhän se on, että me kaikki emme voi olla hyviä ihmistuntijoita. Jotkut tulkitsevat toisia hyvin mustavalkoisesti. Vaikka en ole tuonut itseäni tässä blogissa oikeastaan yhtään esille, minustakin on varmaan muodostettu jonkinlaisia käsityksiä.