keskiviikko 27. elokuuta 2014

Hauskat hakusanat osa 2

Painavan sanan ja filosofisen pohdinnan sijasta julkaisen tällä kertaa varsinaisen höpöhöpö-postauksen: hihitelkäämme jälleen hauskoille ja oudoille hakusanoille, joilla blogiini on eksytty. Tein jo kerran aikaisemmin jutun aiheesta mutta nyt ovat ajat ja hakusanat jo hieman muuttuneet.

Tässäpä siis parhaimmistoa:

Oo, jossain on bloggaava koira! Vai minäkö se koira olen, hä?


Tee hyvä postaus
No kuule teepä se! Tämä kaveri on ainakin on saanut täältä ohjeita ja on ihailtavaa, että joku haluaa tehdä hyvän postauksen niin paljon, että googlaa neuvoja.

Bubles blogi, Pink Bubbles, Pink Pubbles, Pink Buble, Pink Bable, Pink Bouble
Täällä ollaan (kai!). Pink Bubble ei muuten ole mikään helpoin kirjoitettava, I know.

Eshishan polttaminen baarissa
Vieläkö joku jaksaa olla kiinnostunut näistä jutuista? So last season! Ja so väärä paikka.

Ihana asia blogi
Haluaisin niin uskoa, että tämä on löytänyt täältä etsimänsä ja ettei tämä ole jonkun toisen blogin nimi.

Linkitä blogiisi, linkkaa blogiisi
Ahaa, tämmöisiä paikkoja etsitään oikein kissojen, koirien ja Googlen kanssa. Olen kyllä jo pitkään tiennyt, että linkitä oikein -postaus palvelee myös tätä tarkoitusta, vaikka alkuperäinen tarkoitus ei ollut ihan se.

Maiden nimet ja liput
Tästä tietokirjasta ei valitettavasti tuota tietoa löydy (ainakaan vielä!).

Miten saan nappulat blogiin?
Mitkä nappulat? Paniikkinappulat? Lapset?

Pink Bubble blog nutturan teko-ohje
Pitäisiköhän laajentaa tutoriaalien aihealueita? Voin tehdä myös letitys-ohjeen ja kiharrusohjeen. Siis ihan oikeat ohjeet, ei teko-ohjeita.

Kudontaohjeet
Nämä tarvitsisin itsekin. Jos täältä tuommoiset ohjeet löytyisi, niin niitä ei kannattaisi noudattaa!

Banderi blogiin
Onko tämä joku uusi hilavitkutin, jonka saa laittaa blogiin?

Sarkastisen ihmisen ajatusmaailma
Viehättävää. Onneksi poistui heti.

Blogin tekstin otsikko katosi näkyvistä
Kauhea draama! Toivottavasti tilanne on ohi.

Finnien muokkaaminen Picasa
Picmonkeyllä saa ainakin naamaansa siloiteltua.

Pitäisikö perustaa blogi?
Ehkä.

Strictly Style mies?
Kyllä hän minun mielestä nainen on!

Viivat blogiin
Onkohan taas se nappula-kaveri ollut asialla?

Bloggaajien kotiosoitteita
Creepy...

Naiset haukkuvat minua rumaksi
Voi raukkaa!

Millaisista postauksista lukijat pitävät?
Hyvä kysymys! Ehkä tämä tapaus sai jotain hajua asiasta, kiitos kommenttienne.

Kynsimuoti 2014
Sai varmaan hyvän kuvan ko. aiheesta, kun oli ihan yli minuutin paikalla.

Montako kävijää sivulla jotta voi tienata jotain?
Yksi. Onnea bloggaamiseen.

Siinäpä siis joitain poimintoja. Yleisesti ottaen voin sanoa, että blogiin tullaan paljon miten tehdä jotain -hakusanoilla, tiettyjä bloggareita koskevilla mitä erilaisimmilla hakusanoilla, blogilla tienaamiseen liittyvillä sanoilla, ym. ym. Ja blogin nimen keksiminen näyttää olevan todella vaikeaa, kun sitä googlataan ihan urakalla.

Laittakaahan tekin jakoon hauskoja hakusanoja! Jos ihmettelit, mistä löysin tällaisen liudan sanoja, niin sehän oli Google Analytics, joka kertoo paljon faktoja blogisi tapahtumista.

perjantai 22. elokuuta 2014

Lisää lukijoita: Vinkit vieraskirjoittamiseen

Lukijoiden määrään lisääminen on ikisuosikki blogini aiheiden osalta. Tässäpä teille yksi vinkki, jolla voi kerätä itselleen uuden lukijalauman, jos oikein osut kultasuoneen. Mutta varoituksen sana: tämä taktiikka ei ole laiskamadoille tai kirjoittamista inhoaville! Tässä tarvitaan uskoa itseen. Jos sitä ei löydy, niin koskaan ei ole liian myöhäistä hankkia sitä!

Mistä tässä vinkissä on siis kyse? No vieraskirjoittamisesta tietenkin!

Vieraskirjoittajana aktivoituminen ei ole ihan joka bloggarin asialistalla, vaikka sitä muissa ympyröissä nettinäkyvyyden takaamiseksi käytetäänkin ahkerasti. Mikään ei kuitenkaan estä perusbloggaria kokeilemasta onneaan myös tällä alueella. Vieraskirjoittaminen tarkoittaa pääpiirteissään sitä, että sinun kirjoittamasi teksti julkaistaan jollain toisella sivulla. Se toinen sivu voi olla blogi, jokin portaali, lehden nettiversio, tms. Kyseessä ei niinkään ole haastattelu, vaan olet itse esillä asiasi ja tekstisi kanssa. Muualla kuin omassa blogissasi julkaistu juttu voi tuoda paljon kiinnostuneita ihmisiä blogiisi vielä pitkän aikaa julkaisupäivän jälkeenkin. Lisäksi saat arvokkaan linkin, joka voi mm. vaikuttaa blogisi löytymiseen Googlesta. Tässä esimerkki Pink Bubblessa olleesta vieraskirjoituksesta.

Miten sitten lähestyä tätä vieraskirjoittamisen ihmeellistä maailmaa?


Ensinnäkin suosittelisin sinua miettimään jonkin aiheen, josta sinulta löytyy näkemystä, kokemusta tai ihan asiantuntijuutta. Esimerkiksi rehuista innostunut hyvinvointilifestylebloggari (juu, se on sana) saattaa tietää todella paljon siitä, miten rehuista saa tehtyä hyviä tuoremehuja, joilla on tuntuvia mieltä piristäviä vaikutuksia (sain idean tuohon esimerkkiin jostain mainoksesta, niin kuin ehkä huomaat!).

Sitten tulisi miettiä, mikä aiheeseen liittyvä juttu voisi kiinnostaa ihmisiä. Esimerkkibloggarimme päähän voisi pälkähtää, että kohta kun ihmiset ovat pimeyden ja syysmasennuksen kourissa, he kiinnostuvat heti keinoista piristää mieltä terveellisesti. Ja kaikki terveellinenhän on nyt niin suosittua. Hänhän voisi jakaa mehureseptejä ja kertoa aineksien lähes yliluonnollisista vaikutuksista. Siinäpä jutun aihe!

Seuraavaksi tulisi pohtia, mistä päin nettiä löytyy aiheesta kiinnostuneita ihmisiä, jotka olisivat mahdollisesti kiinnostuneita lukemaan myös blogiasi. Esimerkkimehubloggarimme voisi keksiä, että Ellit.fi -sivuston ravinto ja laihdutus -osiossa varmasti ramppaa sopivaa porukkaa. Lisäksi mehureseptijuttu sopisi hyvin nykyisten juttujen joukon jatkeeksi. Hän tähtää siis sinne! Yhden paikan sijasta kannattaisi kuitenkin bongata ainakin kymmenisen potentiaalista paikkaa.

Sitten aiheesta pitäisi kirjoittaa se juttu. Ja hyvä sellainen. Mallia voi ottaa vaikka lehtijutuista, jos oma silmä ei kerro, mikä on loistavaa tekstiä ja mikä ei (tosin eivät nekään loistavia ole mutta saat ehkä käsitystä sopivasta rakenteesta). Etenkin jos mielailee vieraskirjoittajaksi jonnekin muualle kuin toiseen blogiin, juttu ei saisi olla mikään perus blogipostaus, vaan sen tulisi oikeasti lähennellä lehtijuttua. Sitä on vaikea sanoa, millainen jutun tulisi tarkalleen olla. Se riippuu niin tahosta, jolle se lähetetään.

Niin, juttu siis lähetetään! Hyvä taktiikka on lähestyä toivomiasi tahoja sähköpostilla suoraan jutun kanssa. Älä siis tuhlaa aikaasi lämmittelemällä vastaanottajaa ensin sellaisilla viesteillä, joissa kyselet olisivatko he kiinnostuneita julkaisemaan juttusi. Aika todennäköisesti et saa vastausta. Lähetä juttusi sähköpostin liitteessä ja itse viestissä kerro, että olet kirjoittanut tälläisen todella ajankohtaisen ja sivulle sopivan jutun, jonka uskot kiinnostavan sivuston lukijoita, ja vastaanottajat voivat julkaista juttusi näin halutessaan. Väärinkäsitysten välttämiseksi kannattaa vielä kertoa , että se sopisi julkaista etenkin sivuston osiossa X, jos osioita on monta. Ujuta mukaan vielä jokin kysymys, jonka avulla saisit ongittua vastauksen. Yleensä, jos juttu päätetään julkaista, saat automaattisesti myös vastauksen. Postia kannattaa lähettää useampaan paikkaan tai muuten voi olla aika hiljaista.

Tähän väliin täytyy sanoa vielä muutama sana osoitteesta, jonne juttu tulisi lähettää. Joka sivulta löytyy varmasti ympäripyöreä yhteydenottosähköposti. Yritä löytää kuitenkin sellainen osoite, jossa on jonkun ihmisen nimi. Ihanteellista olisi, että tämä henkilö vastaisi vielä sivuston sisällöstä. Silloin postisi päätyy jollekin tietylle henkilölle eikä se huku yleiseen palautepostiin. Voit myös liittää viestiisi toiveen siitä, että jos nyt olet lähestynyt väärää henkilöä, toivot että viestisi lähetetään eteenpäin oikealle henkilölle.


Ennen kuin laitat postia juttuinesi, huomioi kuitenkin tämä! Ujuta itse juttuun linkki blogiisi tai allekirjoita juttusi tietenkin omalla nimelläsi mutta myös blogisi osoitteella. Usein jutun loppuun laitetaan kirjoittajan nimi ja se, mistä yhteydestä hänet tunnetaan (tässä tapauksessa blogista). Laita sähköpostiin myös, että jutun saa julkaista, kun sinut mainitaan siinä kirjoittajana ja se julkaistaan linkkeineen. Editointiin kannattaa ehkä suostua, mutta älä luovu linkeistä.

Jos taas kirjoitat juttua jonkun toisen bloggarin blogiin, valmiin jutun kanssa lähestyminen ei ehkä ole se paras vaihtoehto. Silloin kannattaa avata keskusteluyhteys juurikin tiedustelevalla sähköpostilla. Aihe ja syy, miksi sinun postauksesi olisi loistojuttu blogille, on kuitenkin hyvä kertoa heti kättelyssä. Lisäksi kannattaa mainita siitä, kuinka vieraskirjoituksestasi olisi hyötyä molemmille blogeille: sinä tietenkin mainostat omassa blogissasi, kuinka kirjoittamasi postaus on julkaistu tässä toisessa blogissa. Esimerkkibloggarimme voisi lähestyä toista hyvinvointifriikkiä bloggaria ja kysäistä, josko tämä haluaisi hänen kirjoittaman mehureseptipostauksen blogiinsa, kun siellä kerran oli jo keskustelua kaupan valmismehujen tuoteselosteista.

Siinäpä se oikeastaan oli: pikaohjeet vieraskirjoittamiseen. Oletko ehkä jo kokeillut tai kuulostaako tämä yhtään sellaiselta projektilta, johon uskaltaisit blogeinesi lähteä? Minkälaisella jutulla lähtisit kokeilemaan?

perjantai 15. elokuuta 2014

Haasteena haasteet

Tänään tutkiskellaan jälleen yhtä blogimaailman ilmiötä, jolla on tapana levitä kuin tauti, kun oikein sopiva tapaus päästetään valloilleen netissä. Kyseessähän ovat tietenkin haasteet kaikissa olomuodoissaan. Ei mene varmaan viikkoakaan etten eksyisi johonkin blogiin, jossa satutaan ottamaan osaa jonkinlaiseen haasteeseen. Ja minä en edes lue enää mitenkään hirveästi blogeja!

Haasteita on niin monenlaisia, että kärryillä pysyminen on vaikeaa. Niihin voi osallistua yhdellä jutulla, kuvalla tai videolla, tai ne voivat kestää useamman postauksen verran. Haasteeseen voi osallistua päivittäin tai vaikka kerran viikossa tai kuukaudessa. Haasteessa voi olla tiukat ohjeet tai sen tulkinta voi olla hyvinkin vapaata.

Aika moniin haasteisiin saa osallistua kuka vaan haluaa. Usein niihin kuitenkin ryhdytään kutsun saattelemana. Varmasti huomion saaminen toiselta bloggarilta haasteen muodossa lämmittää mieltä: minut on huomattu! Onkohan olemassa haasteita, joihin saa osallistua vain kutsun kanssa?

Periaatteessa kuka vaan voi laittaa haasteen liikeelle. Haasteen keksinyttä bloggaria ei ole aina helppo selvittää, sillä jossain vaiheessa haasteeseen tarttuneilta unohtuu lähteen mainitseminen. Jos haasteesta tulee hitti, lähettäjää voi harmittaa oman nimen puuttuminen haasteen yhteydestä.

Haasteet ovat kiva keino saada vaihtelua blogin postauksiin. Ne tarjoavat valmiin aiheen silloin, kun oma ajatus ei oikein kulje ja keksi postausideoita. Niistä voi olla iloa lukijoille. Toisaalta voi tapahtua niinkin, että ainoastaan bloggari innostuu haasteesta ja lukijat ovat vaarassa nukahtaa seuraavan parinkymmenen postauksen aikana.


Blogihaasteet voidaan jakaa mielestäni karkesti neljään ryhmään:
1. Rasittavat ja turhanpäiväiset
2. Mitäänsanomattomat
3. Mielenkiintoiset
4. Vaikuttavat

Ykköset ja osittain kakkosetkin ovat sellaisia haasteita, joissa ainoastaan niihin osallistuvat bloggarit iloitsevat. Bloggari huokaisee helpotuksesta, kun ei tarvitse seuraavaan 30 päivään miettiä, mitä postaa: kaikkina päivinä voi julkaista kuvan jostain omistamastaan punaisesta tavarasta Punaisen haasteen ohjeen mukaisesti. Lukijat varmaan kiittävät tästä, jos muuta sisältöä ei ole luvassa. Aika moni haaste siis ei tarjoa mitään yllättävää tai oikeasti mielenkiintoista sisältöä.

Joistain ikävystyttävistä haasteista tulee mieleen jonkinlainen ala-asteen kaverikirja: jokainen vastailee kysymyksiin kertoen muka-jännittäviä faktoja itsestään ja laittaa kysymyksiä kiertämään eteenpäin bloggaajakavereilleen. Totta kai tähänkin joukkoon mahtuu ihan helmiäkin haasteita, mutta missä ne ovat, sitä en tiedä. Tai luulen, että haasteen liika kierrätys blogeissa vie terän näppärimmiltäkin kysymysseteiltä.

Mielenkiintoisissa haasteissa on sitä jotakin, mitä ei ihan joka päivä blogeissa nähdä. Tietenkin 1 ja 2 ryhmien haasteetkin ovat voineet olla aluksi tällaisia mielenkiintoisia tapauksia, mutta pikkuhiljaa ne ovat muuttuneet uutuudenviehätyksen kuluessa pois.

Vaikuttavat haasteet ovat sitten sellaisia, joilla saadaan jotain oikeasti aikaan. Enkä nyt tarkoita sitä, että sillä saadaan tuhat bloggaria julkaisemaan päiväni Instagram-kuvina -postauksia neljän viikon ajan. Jotkut blogihaasteet ovat olleet todella osuvia ja saaneet näkyvyyttä ihan lehtiä myöten. Sellainen oli ainakin A Beautiful Body -haaste Mami Go Go -blogista. Haasteeseen ottii osaa sen verran moni ja sen tarjoama sisältö oli ilmeisesti tarpeeksi puhuttelevaa, että haaste ryöpsähti ihan netin rajojen ylitse. Siinä sitten kaupan kassajonossa seisoskellessa sai lukea lööpeistä blogihaasteesta.

Haasteet ovat minulle ainakin melko vieras juttu osallistujan kannalta, jos ei nyt puhuta sellaisesta haasteesta, kuin Kommentti jättää jälkensä -kampanjan teksti. Tai ei se kai ollut haaste - ainakaan minulle itselle mutta haastoin kirjoituksellani muita ottamaan osaa. Lisäksi olen saanut yhden tunnustuksen ihan blogin alkuaikoina, ja se oli ehkä haaste. Ja ai niin, haastoin teitä pitämään kirjaa bloggaamiseen kuluvasta ajasta!

Siksipä olisi kiinnostavaa kuulla etenkin teidän haastehirmujen kokemuksia ja näkemyksiä asiasta ja siitä, mikä niissä oikein viehättää. Ei haittaa ollenkaan, jos laitat linkkiä lempihaasteeseesi! Otatko osaa vain, jos sinut haastetaan vai poimitko itsenäisesti parhaat päältä? Onko alkuperäisen haastajan mainitseminen tärkeää? Oletko keksinyt jonkin haasteen?

Entäs blogin lukijan näkökulma? Millainen haaste on mielenkiintoista luettavaa ja mikä tulee korvista ulos? Millaisia haasteita haluaisit nähdä?

lauantai 9. elokuuta 2014

Tykkääjiä blogin Facebook-sivulle

Sivusin aloittelevan bloggarin muistilistalla erästä blogin Facebook-sivuun liittyvää juttua, minkä ajattelin ottaa vielä näin erikseen esille. Se kun ei ole vain aloittelijoille ajankohtainen aihe, vaan se koskettaa myös pidemmälle bloginsa kanssa ehtineitä.

Pidemmittä puheitta kysymyksessä on nyt se juttu, milloin blogille olisi hyvä tehdä ne Facebook-sivut (tai periaatteessa mikä tahansa siihen liittyvä sometili). Monilla se kuuluu ihan alkuvaiheen to do -listalle, vaikka sen ei välttämättä tarvitsisi olla yksi ensimmäisistä blogin eteen tehdyistä jutuista. Useille Facebook-sivun tekeminen olisi houkuttelevaa ja mieluista mutta pelko siitä, että kukaan ei tule pitkiin aikoihin tykkäämään sivusta kaihertaa mieltä.



Monen (julkisesta) mielestä Facebook-sivun tykkääjien määrä on ihan yksi hailee, mutta tiedän, että monet kokevat 0 tai 2 tykkääjää -sivun epäonnistumisena ja sen ajatellaan kertovan jotain blogin tasosta. Aina se ei kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä pieni tykkääjämäärä voi kertoa jotain myös Facebook-sivun tasosta, sillä se on kuitenkin täysin erillinen blogista. Ehkä kriisiin on syynä myös harhauttava sanavalinta: Facebook paljastaa, kuinka monia tykkää blogista. Todellisuudessa he tykkäävät vain blogin Facebook-sivusta.

Jos omalla blogilla on pari lukijaa, on turha olettaa, että siellä Facebookissa blogin sivulla olisi edes sitä määrää tykkääjiä. Edes pari kymmentä tai sataa seurajaa eivät vielä takaa kuin ehkä muutaman hassun tykkäyksen. Myös jo aikoja sitten perustetulla blogilla voi olla tämä ongelma. Vaikka blogin ikä jo liputtaisi sen puolesta, että Facebook-sivut olisivat seuraava luonnollinen askel, tykkääjämäärä ei välttämättä ole yhtään sen suurempi, kuin vasta alkaneella blogilla. Esimerkiksi voidaan vertailla: Pink Bubblella on Google käyttäjäraadissa yli 650 lukijaa mutta Facebookissa vain hieman yli 160. Seuraajat yhdessä paikkaa eivät siis tarkoita sitä, että saat niitä samoissa mittasuhteissa myös toisille tileille.

Miten siis välttyä Facebook-sivulta, jolla ei ole yhtään tai jolla on vain muutama hassu tykkääjä?


Facebook-sivujen ulkoasu on muuttunut tässä hiljattain ja enää ei ole valitettavasti mahdollista kikkailla tykkääjämäärää piiloon. Se on siellä kaiken kansan vapaasti pällisteltävänä. Kokosin hieman vinkkejä niitä varten, joita pienet luvut kiusaavat. Osa on tuttuja jo aikaisemmista Facebook-jutuista mutta tässä ne ovat kivasti paketissa:


  • Älä perusta Facebook-sivua ainakaan blogin alkuaikoina. Kerrytä ensin niitä lukijoita blogin puolelle. Teet ensisijaisesti blogia ja sen tulee olla ensisijaisesti kunnossa.
  • Perusta blogin sometilit yksi kerrallaan. Älä tee siis kaikkia yhdessä rytäkässä ja tarjoa niitä yhdellä kertaa lukijoillesi tykkättäväksi ja seurattavaksi. Ujuta niitä ovelasti yksitellen blogiisi ja mainitse kaikista erikseen lukijoillesi. Yksi tykkäysklikkaus on lukijalta todennäköisempi suoritus kuin monen tilin tykkääminen kerralla. Sehän on jo vallan sekavaa!
  • Mainitse blogin Facebook-sivuista blogissasi muuallakin kuin yhdessä sille pyhitettyssä postauksessa. Tee sille oma boksi tai nappulat, jotka ovat aina esillä blogisi sivupalkissa.
  • Seuraajamäärän kasvattamiseen vaikuttaa oleellisesti myös se, mitä Facebook-sivulla nähdään. Pelkkien postausten julkaiseminen siellä ei takaa suurta suosiota, vaikka osa tykkääkin seurata blogeja juuri Facebookin kautta. Tarjoa siis myös jotain muuta oleellista, josta ihmiset voivat hyötyä tai saada jotain irti. Linkkaa vaikka muiden blogien mielenkiintoisia juttuja. Älä turhaan pelkää lukijoiden menettämistä toisille blogeille. Anna siis lisää syitä seurata blogiasi myös Facebookissa.
  • Kommunikoi päivityksissä. Älä vain tuppaa linkkiä Facebookiin tuppisuuna, vaan esimerkiksi kysymysten esittäminen siellä on järkevää puuhaa. Jos joku tykkääjää intoutuu kommentoimaan esimerkiksi uusinta linkkaustasi, melko varmasti tämä pieni kanssakäyminen näkyy myös tämän tykkääjän Facebook-kavereille, jos hänen tilinsä asetukset eivät ole kovin salailevat. Olet varmaan itsekin huomannut löytäneesi uusia Facebook-sivuja sen perusteella, mitä kaveriesi tekemiset ovat tuoneet feediisi. Kysymyksillä (jälleen kerran!) voit aktivoida ihmisiä kommentoimaan Facebook-päivityksiä.
  • Tarjoa vähän ekstraa ja vihjaile. Kun julkaiset Facebookissa sellaisia juttuja, joita blogissa ei näe, muista mainita niistä kuitenkin blogisi puolellakin. Kun ujutat postaukseesi sellaisia lauseita kuin "Facebookissa tykkäävät jo tietävätkin tämän mutta...." ym. vihjailuja siitä, että sillä puolella tapahtuu jotain ylimääräistä, uteliaat lukijat kokevat suurta tarvetta seurata sinua myös Facebookissa, jotta he eivät jää paitsi mistään. Älä ruikuta postauksissa, että "tykätkäähän nyt tästä Fb-sivustakin, pliis."
  • Älä välitä ja ole sinnikäs. Paras vinkki on kuitenkin ehkä se, että älä välitä niin kauheasti siitä olemattomasta tykkääjämäärästä. Jostain on aloitettava. Jos sormesi syyhyävät sen sivun perustamiseen, niin älä ainakaan luovuta, vaikka se ei saa heti tykkääjiä. Laita sinne samaan malliin sisältöä, kuin sillä olisi 100 tykkääjää. Jos ja kun joku sinne eksyy, tykkääminen on todennäiköisempää, kuin jos sivulla ei olisi mitään sisältöä.
Älä siis odota tykkäyksiä tyhjästä, vaan niiden eteen pitää tehdäkin jotain. Ihan samoin kuin blogin lukijoidenkin eteen. Nämä vinkit eivät tietenkään koske vain Facebookia, vaan monia voi soveltaa ihan muihinkin tileihin. Tämänkin blogin sivulla olisi ihan varmasti paljon enemmän tykkääjiä, jos panostaisin siihen tähän tapaan!

Mitä muita vinkkejä teillä olisi lisättävänä tähän?



Kuvat: 1. FindYourSearch / Foter / (CC BY 2.0) 2. [ Mooi ] / Foter / (CC BY-NC-ND 2.0)

sunnuntai 3. elokuuta 2014

Kuukauden blogi elokuu 2014: From London

Kuukauden blogin paikalla elokuussa nähdään jälleen yksi blogihelmi. Minä olen ainakin lukaissut tämän blogin jo alusta loppuun eli ehkä sinäkin löydät uuden tulokkaan lukulistallesi. Elokuun blogina näemme siis blogin nimeltä From London, jota kirjoittaa viehättävä Sanna.

Olkaapa hyvät:


1. Esittelisitkö itsesi ja blogisi, kiitos!
Olen parikymppinen, alun perin Etelä-Pohjanmaalta kotoisin, mutta nyt suoraan Lontoosta bloggaava malli ja tämän syksyn yliopisto-opiskelija. Muutin Lontooseen puolitoista vuotta sitten heti ylioppilaskirjoitusten jälkeen ja tarkoitus oli palata Suomeen vuoden vaihtumisen jälkeen. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat, ja Suomeen muuton sijaan hainkin lontoolaiseen yliopistoon opiskelemaan. Heinäkuun alussa varmistin koulupaikkani, joten ainakin asuinpaikkani seuraavalle kolmelle vuodelle on lyöty lukkoon. Blogini on sekoitus arkea, kulttuurieroja, ulkosuomalaisuutta ja tietenkin Lontoota – niin hyvässä kuin pahassa.

2. Miksi aloit bloggaamaan?
Vaikka suomi tulee luultavasti aina olemaan vahvin kieleni, huomasin jo muutamassa kuukaudessa äidinkieleni rappeutumisen. Ennen muuttoani pidin suomea ja englantia sekoittelevia finglishiä puhuvia ulkosuomalaisia vähän snobeina, aivan kuin heillä olisi tarve todistella omaa kielitaitoaan muille. Ja yhtäkkiä olin yksi heistä; kamppailin pitkien lauserakenteiden kanssa, adjektiiveille oli vaikea löytää vastineita ja englanninkieliset fraasit sekoittivat suomen sanontoja. Olin aikaisemmin pitänyt itseäni melko näppäränä kielenkäyttäjänä, joten tason huononeminen ärsytti. Kavereiden kanssa vaihdetut viestit tai sukulaisille kirjoitetut sähköpostit eivät riittäneet kielen ylläpitoon, joten blogi vaikutti kivalta idealta.

3. Kenelle ensisijaisesti kirjoitat blogiasi? Millaisia lukijoita blogillesi on kertynyt ja mistä asioista he tuntuvat olevan eniten kiinnostuneita?
Ensisijaisesti kirjoitan blogia itselleni. Se on hauska harrastus, joka ylläpitää kielitaitoani ja toimii päiväkirjana, josta voin tarkistaa milloin huoltomies repi ulko-ovemme pois koko aamupäiväksi. Koska blogistani ei löydy kosmetiikka-arvioita tai rakkauslaukkujen metsästystä, suurin osa lukijoista on ulkosuomalaisia tai muuten vain kiinnostuneita Lontoosta ja ulkomailla asumisesta. Olen huomannut, että usein kulttuurierot ja ihan tavallinen arki ovat kaikista kiinnostavimpia aiheita.


4. Mikä on tähän mennessä paras postauksesi ja miksi?
Kirjoitin vähän aikaa sitten vinkkilistan kaikille, jotka suunnittelevat muuttoa Lontooseen tai miksei muuallekin Englantiin. Uskon, että monet suomalaiset haaveilevat asuvansa ulkomailla jossakin elämänsä vaiheessa, mutta sen ensimmäisen askeleen ottaminen voi olla vaikeaa, jos ei tiedä mistä aloittaa. Vaikka EU:n sisällä muuttaminen on loppujen lopuksi aika simppeliä, siihenkin liittyy omat sekavuutensa ja muistamisensa. Lisäksi halusin postauksellani kannustaa kaikkia vähääkään kiinnostuneita pakkaamaan laukut ja lähtemään; se voi olla välivuosi, kielikurssi, vaihto-oppilasvuosi tai vaikka vain pidennetty lomamatka. Vaikka ulkomailla asuminen ei olisi sinun juttusi, Suomeen voi aina palata ja myöhemmin olet luultavasti onnellinen että kokeilit! Vuosien kuluttua ei tarvi mietiskellä, että ”mitä jos”. Omalla kohdallani muutto Lontooseen on ollut yksi elämäni parhaimpia päätöksiä.


5. Mikä bloggaamisessa on vaikeinta ja miksi?
Sanoisin, että ajan löytäminen. Koska urani ulkosuomalaisena on vasta alkutekijöissään, postausideoita tulee mieleen tasaisella syötöllä. Yritän panostaa tekstiin, mutta kun kirjoitettu suomi ei taitukaan yhtä vaivattomasti kuin ennen, saattaa puolikkaan sivun kirjoittamiseen mennä aivan tuhottoman paljon aikaa. Epäsäännöllisen työni vuoksi myös vapaapäivät vaihtelevat miten sattuu. Pitäisi varmaan ruveta kantamaan läppäriä mukana julkisissa, niin tulisi hyödynnettyä pitkät matkustusajat!

6. Millaisia blogeja itse luet? Otatko niistä vaikutteita?
Nautin monesta eri blogigenrestä, mutta eniten huomaan lukevani ulkosuomalaisten tarinoita. Ulkomailla seikkailevien teksteihin pystyy helposti samaistumaan, ja huomaankin ottavani vaikutteita – tiedostamattomasti, mutta myös tietoisesti. Esimerkiksi hauskat postausaiheet kiertävät helposti rinkiä, mikä ei välttämättä ole huono asia. On erittäin mielenkiintoista päästä lukemaan muiden mielipiteitä minua kiinnostavista aiheista!


7. Postauksissasi ei ole paljon kommentteja, vaikka lukijoita niillä varmaan riittää. Haittaako sinua kommenttiboksin hiljaisuus?
Vuorovaikutus bloggarin ja lukijoiden välillä on aina kivaa ja tervetullutta, mutta kliseisesti aion sanoa laadun voittavan määrän. Otan mieluummin ne muutamat aidot ja vilpittömät kommentit kymmenien ”ihana blogi <3  käythän kurkkaamassa mun!!!11 irmelislifestlye123.blogspot.fi” –kommenttien sijaan.

8. Jos aloittaiset nyt uuden blogin, niin mitä tekisit sen kanssa toisin ja mitä samoin, kuin nykyisen blogisi kanssa? 
Luultavasti tekisin kaiken samoin. Vuodessa blogini suunta on muuttunut aika paljon – aloitin nimettömänä ja kasvottomana tarkoituksena vain jakaa ottamiani kuvia ja vinkkejä. Nyt kuitenkin olen päätynyt kertomaan elämästäni paljon enemmän kuin alun perin oli tarkoitus. Näen muutoksen kuitenkin positiivisena, sillä ”virheideni” myötä blogista muotoutui minun näköiseni.


9. Mitä blogissasi tullaan näkemään tulevaisuudessa?
Syyskuussa alkava yliopisto tulee varmasti näkymään paljon bloginkin puolella; juttua on varmasti tulossa itse opiskeluista, yleisestä fiiliksestä, societyistä ja tietenkin railakkaasta opiskelijaelämästä. Ettei homma menisi liian positiiviseksi, mukaan mahtuu luultavasti myös sopivasti stressaamista tenteistä ja ajoittaisia epätoivonhetkiä koulutöiden saralla. Suunnitelmissa on myös perehtyä UCAS-hakuun (vastaa Suomessa yliopistohakua), sillä vuoden alussa hakemusta täyttäessäni yritin löytää mallia tiettyjen asioiden täyttöön.

10. Nyt saat mainostaa omaa blogiasi, eli miksi juuri sinun blogisi tulisi lisätä omalle lukulistalle? 
Tästä blogista ei löydy rakkauslaukkuja tai päivänasuja – jos sen sijaan olet kiinnostunut ja valmis tutustumaan brittikulttuuriin Lontoossa samoilevan blondin näkökulmasta, käy kurkkaamassa blogia!

Kaunis kiitos Sannalle haastattelusta! Toivottavasti tämänkin kertainen kuukauden blogi on teille mieluisa tuttavuus tai uusi blogilöytö.


Kuvat: From London