Postauksen muuttaminen jälkikäteen - Saako vai eikö saa?

Melko yleinen trendihän on se, että blogin aikaisempia postauksia mennään piilottamaan tai poistamaan kokonaan. Ehkä tyyli on muuttunut noista päivistä jo niin paljon, että silloisten asukuvien katseleminen sattuu bloggaria itseään silmiin. Joitakin parhaita paloja saatetaan jättää näkyville. Joitakin lukijoita vanhan kaman poistaminen saattaa harmittaa, koska blogeja on hauska lukea ihan alusta alkaen ja vuosien saatossa tapahtunut muodonmuutos muistuttaa taas siitä, että bloggari onkin ihminen, eikä nykyisessä blogissa esitelty täydellisyyden ruumiillistuma.

Tuskin kukaan vastustelee, jos bloggari haluaa korjata jo julkaisemastaan jutusta kirjoitusvirheet. Sehän on vallan suotavaa, vai mitä? Sisältö ja sanoma eivät siinä muutu mihinkään suuntaan, vaan sen saman tarinan vain voi lukea entistä paremmin. Oikoluvun puolesta liputetaan - tapahtui se sitten ennen tai jälkeen postauksen julkaisemisen.

Postausten poistaminen kokonaan on selkeä juttu mutta mitenkäs on sitten sen laita, kun postauksesta muutellaan joitakin osia hieman toisiksi tai poistetaan lause sieltä ja toinen tuolta? Entäs sitten, kun väärien tai puuttuvien kirjainten sijasta mennäänkin sörkkimään kokonaisia sanoja, lauseita ja tekstikappaleita? Onko se enää "sallittua"?

Blogiteksti ei ole mitenkään kiveen hakattu, joten mielestäni editointi jälkikäteen on sallittua, jos sitä itse niin kovasti haluaa. Jos tulee toisiin ajatuksiin, turha sitä on itseään kiusata pitämällä esillä jotain sellaista tekstiä tai kuvaa, minkä ei haluaisi olevan kaikkien katsottavissa netissä. Jos muutettavaa olisi kovin paljon, ehkä on parasta deletoida koko juttu ja kirjoittaa uusi uudesta näkökulmasta. Uudessa jutussa voi sitten mainita päivityksestä ja mielenmuutoksesta koskien postauksen aihetta, jos aikaisempi juttu on ollut suosittu. Jos kukaan ei ole sitä todennäköisesti edes lukenut, tarvitseekohan siitä edes ilmoitella vai meneekö kuviot vain liian sekaviksi?

Siitä päästäänkiin sopivasti siihen, että jos tekstiä menee muuttelemaan, alkuperäiset kirjoitukset pitäisi silti pystyä myöntämään omikseen. Sehän nyt olisi hullua, jos editoisi yhtä sun toista asiaa blogiteksteistä ja alkaisi väittää, ettei ole koskaan mitään muutoksia tehnyt tai että ei siellä koskaan "mitään sellaista" ole lukenutkaan, mitä siellä tosiasiassa aikaisemmin luki. Sehän on valehtelua ja se ei ole toivottavaa missään piireissä.

Postauksen editoinnissa kannattaa kiinnittää huomiota myös kommentteihin. Ottaako niistä enää tolkkua, jos juttu on muokattu toisenlaiseksi? Kommentoijille ei tietenkään kannata aiheuttaa sellaista tilannetta, että heidän sanomisensa nähdään muokkauksen myötä aivan erilaisessa valossa, kuin alkuperäinen tarkoitus oli.

Muokkaus ei ehkä aiheuta minkäänlaisia mielipiteitä niin kauan, kunhan se ei koske postauksia, jotka ovat kirjoitettu jostakin mielipiteitä herättävästä aiheesta tai jotka ovat herättäneet paljon keskustelua. Tuskin kovin montaa kiinnostaa, jos menee ja editoi joitakin kohtia tänään tein sitä ja tätä -postauksesta. Mutta jos muuttaa keskeisiä argumentteja muotibloggaajien rahavirroista kertovasta postauksesta, kiinnostuksen määrä saattapi olla jo huomattava.

Ei ole helppo sanoa, mitä saa muuttaa ja mitä ei. Raja voi olla aika häilyvä. Mitä mieltä sinä olet? Saako mitä vaan mennä editoimaan? Onko jotain mitä ei saa muuttaa? Vai pitääkö kirjoitetun blogipostauksen kanssa elää aina ja ikuisesti?

Blogikalenteri sinulle vain 1,50 €

Ilmoitusluontoista ja innostavaa asiaa: elikkäs muistanette vielä blogikalenterin, joka oli arvonnassa joulukuun puolella? Ihana blogi* ilahduttaa meitä vielä uudella alennuskoodilla, jolla tuon kalenterin saa hintaan 1,50 €. Kyllä, euro viiskyt. Koodi on KALENTERI150 ja se on voimassa tammikuun 2015 loppuun asti. Kalenteri löytyy siis täältä*.

Tämä vuoden alku onkin sopiva aika aloittaa vähän järjestelmällisempi bloggaaminen, mihin tuo kalenteri on ihan omiaan. Muistin virkistämiseksi tässä blogikalenterin kuvaus:

Ihanan blogin suomenkielisen printattavan blogikalenterin avulla voit pitää blogiin liittyvät asiat järjestyksessä ja helposti samojen kansien välissä. Voit suunnitella postauksia viikkokalenteriin, johon voit myös merkitä esimerkiksi miten olet mainostanut postausksiasi ja muita tärkeitä huomioita. Blogikalenteriin keräät myös kätevästi postausideoita, eikä ne enää unohdu mielestä.

Blogikalenteri koostuu viidestä osasta: blogin tiedot, vuoden blogisuunnitelma, viikkokalenteri, postausideat ja muistiinpanot. Blogikalenterissa on 11 sivua, joista voi tulostaa useampia kappaleita tarpeittesi mukaan (esimerkiksi viikkokalenteri-sivut).  

Blogikalenteri on inspiroiva apuväline rennompaan ja järjestelmällisempään bloggaamiseen.

Saat muuten kalenterin käsiisi heti oston jälkeen, koska se lähetetään sähköpostiisi.

Pelastava blogirutiini

Blogirutiini. Miten tylsä sana. Rutiini ei kuulostaa sanana yhtään innostavalta mutta ilman sitä moni asia jäisi tapahtumatta. Ajattelin kuitenkin vinkata teille juuri tästä uhkaavan kuuloisesta rutiinista, sillä siitä voi olla jollekin teistä suurta iloa.

Nimittäin jos sinulla meinaa jäädä blogi päivittämättä tai unohdut vähän väliä jollekin epämääräiselle blogitauolle, saatat tarvita lukujärjestystä. Tämä rutiinitaktiikka sopiikin parhaiten juuri niille, jotka eivät postaa sata kertaa viikossa, sillä silloin koko homma voi vähän kuin unohtua, kun se ei ole koko ajan mielessä. Mikä ettei himopostaajakin voisi rutinoitua, jottei blogi vie kaikkea aikaa ja energiaa.

Rutiini ei siis ole niin kamalaa, miltä se kuulosta! Se on oikeasti hyvä juttu! Blogirutiinin tarkoituksena on olla bloggausta edesauttavaa eikä kaiken ilon vievää pakkopullaa (jos siltä tuntuu vaikka on rutiini tai ei, kannattaa miettiä, onko bloggaus sinun juttusi sittenkään).

Aloita tästä: mieti, mitä kaikkea postauksen tekemiseen kuuluu. Kirjoita koko prosessi ylös paperille. Lista voi sisältää vaikka jotakin tällaista:

• Aiheen keksiminen 
• Taustatiedon etsiminen ja siihen tutustuminen, kuvien suunnittelu 
• Kuvien ottaminen/etsiminen 
• Postauksen kirjoittaminen 
• Kuvien lisääminen 
• Postauksen oikoluku ja muokkaus 
• Otsikon keksiminen 
• Postauksen julkaisu 
• Postauksen jakaminen somessa 
• Kommentteihin vastaaminen 

Siinä on pääpiirteissään yhdenlainen prosessi tehdä blogipostaus. Koska olet jo muutaman postauksen pyöräyttänyt, osaat varmasti karkeasti arvioida, kuinka kauan kuhunkin juttuun menee aikaa. Yhtenä kertana postauksen kirjoittamiseen voi mennä muutama kymmenen minuuttia ja toisella kerralla se vaatii jo useamman tunnin. Mutta ajattele sellaisia keskivertoja, sillä ajan kanssa sinulla on pelivaraa.

Sitten pääset jo luomaan sitä rutiinia. Kuvitellaan, että julkaiset yhden jutun viikossa (se on kuulkaa paljon, ei vähän!) ja postausprosessi on tuo yllä mainittu. Sunnuntai-iltana otat kalenterin esille ja ripottele postausprosessisi sinne ajallisesti ja ennen kaikkea psyykkisesti hyviin kohtiin. Ihan ensin tietenkin päätät minä päivänä julkaiset juttusi. Sanotaan, että julkaiset postauksesi aina perjantaina. Laitat kalenteriisi, että tiistaiaamuna keksit aiheen ja etsit taustatietoa. Teet sen aamulla, koska silloin aivosi vielä toimivat ja silloin sinulla on aikaa ennen päivän muita pakollisia rientoja. Maanantaiaamulle sitä et laittanut, koska olet aina silloin huonolla tuulella ja ideointi ei onnistuisi.

Seuraavan pointin, eli kuvien ottamisen, laitat keskiviikolle iltapäiväksi klo 17. Silloin on vielä valoisaa ja tiedät jo, mitä alat räpsiä. Siinä ei kauan nokka tuhissut.

Prosessi jatkuu torstaiaamuna, jolloin sinulla on taas hyvin aikaa ja yleensä myös energiaa kirjoittaa ensimmäinen versio postauksesta ja asetella kuvat paikalleen. Torstaina et murehdi blogistasi muuten.

Perjantaina alkuillasta, kun olet jo viikonlopun tunnelmissa, on yleensä sopiva hetki lukaista juttu uudestaan läpi ja tehdä mahdolliset muutokset. Myös otsikko on jo tässä vaiheessa tullut mieleesi. Laitat sen siis paikoilleen ja julkaiset jutun. Samassa rytäkässä jaat postauksen myös kaikissa haluamissasi paikoissa.

Kommenteille annat aikaa heti lauantaina aamulla ja sunnuntaina illalla, kun olet jo suunnittelemassa seuraavan viikon postausta kalenteri kädessä.

Muita huomioita:
Tärkeintä tässä blogirutiinin luomisessa on se, että tiedät mistä osista se juttu syntyy ja milloin sinulla on yleensä aikaa ja sopiva fiilis toimittaa blogiasioita. Kalenteriin kirjoittelu on myös tärkeää, sillä yleensä kaikesta vain omassa päässä suunnitellusta voi luistaa tuosta vaan. Kalenteriin tulee ainakin vedettyä viivoja ja rukseja, kun siellä olevia merkintöjä ei ole toteutettu. Jossain vaiheessa sellainen suttailu ja lusmuilu alkaa ketuttaa.

Todennäköisesti menee muutama kierros ennen kuin palaset loksahtavat oikeille kohdilleen. Esimerkin bloggari voi parin kokeiluviikon jälkeen huomata, että eihän se kuvien otto suju enää iltapäivällä keskiviikkona, vaan se on parempi tehdä aamupäivällä. Kuuntele siis itseäsi, että paras rutiini löytyy. Voit sitten toteuttaa samaa rutiinia vaikka ihan joka viikko, jos aikataulusi on edes suht säännöllinen.

Ja jotta et aloittaisi joka viikko ihan tyhjän päältä aiheiden kanssa, kannattaa tehdä kuukausittain suunnitelma siitä, mistä aiheista ainakin tulet postaamaan. Muista huomioida kaikki velvoitteet, kuten yhteistyökumppaneiden kanssa sovitut päivämäärät. Samantyyppisen blogirutiinin voi tietenkin luoda myös tiheämmin postatessa. Silloin voi tehdä useamman pointin kerralla tai esimerkiksi suunnitella useampia postauksia yhtenä ajankohtana.

***

Minulla ei ole toistaiseksi blogin kirjoittamisen kanssa vastaavaa rutiinia, vaikka olen yrittänyt ja onnistunutkin implementoimaan sen työskentelyyni muutoin. Olen yrittäjä ja ilman rutiinihommia ja aikataulutusta homma lähtisi nopeasti lapasesta ja lapanenkin hukkuisi, vaikka sitä yrittäjän vapautta kuinka hehkutetaankin (no, rutiini mahdollistaa sen vapauden tässäkin tapauksessa, muuten olet jatkuvasti työn orja). Tämän kikan poiminkin yhdestä yrittäjäjutusta, ja sovelsin sitä vähän bloggareille sopivaksi. Blogin päivitys on toistaiseksi sellaisessa "sitten, kun ehdin" -kategoriassa mutta ehkä pitäisi ottaa omasta neuvosta vaarin, ja pyöräyttää sillekin ihan oma aikataulunsa!

Postausten ajastaminen: Päivitä blogiasi olematta koneella

Näin kiireisimpään laiskottelu- ja lomailuaikaan on aiheellista muistuttaa teitä yhdestä Bloggerin näppärästä ominaisuudesta, jonka monet teistä jo tuntevatkin. Kaikilla ei kuitenkaan ole taktiikka ihan hallussa, sillä tapansa mukaan Blogger ei ole mikään selkeyden ja suoraviivaisuuden perikuva tässäkään asiassa. Kyseessähän on tietenkin postausten ajastus.

Jotta ajastuksen opettelemisen tärkeys konkretisoituisi, kuvittele seuraava tilanne: makaat uimarannalla kärventämässä eli ruskettamassa nahkaasi ja yrität keskittyä kätösissäsi olevaan uunituoreeseen hömppäpokkariin. Taivaanrannassa on kuitenkin uhkaavia pilviä, jotka tekevät totaalisesta rentoutumisesta mahdotonta. Pilviä kertyy koko ajan enemmän ja pian ne peittävät jo auringon. Sinun on pakko kerätä kimpsusi ja kampsusi kasaan ja suunnattava kipin kapin kotia kohti. Kotosalla säntäät suoraa päätä läppärillesi ja alat naputtelemaan blogiisi jonkinlaista täytettä.

Ehkä jo aavistit, että edellisen kappaleen liikuttavan kauniin kuvaelman uhkaavat pilvet olivat täysin vertauskuvallisia: ne edustavat tietenkin blogiasi, jota et ole päivittänyt hetkeen. On vaikea rentoutua, jos mielessä soi koko ajan mantra "Pitäisi kirjoittaa jotain blogiin. En ole postannut kahteen/kuuteen/viitentoista päivään!".

Vastaavanlaisen postausstressin saa karkotettua yksinkertaisella postausten ajastamisella. Silloin blogisi päivittyy, vaikka grillaisit kylkeäsi siellä rannalla.

Tässä ohjeet, miten saat blogisi julkaisemaan postauksia, vaikka itse et olisi lähimaillakaan:

1. Kirjoita postaus valmiiksi ihan normaaliin tapaan mutta älä paina Julkaise-nappia.

2. Etsi oikean reunan valikosta Aikataulu ja klikkaa sitä.

3. Valitse vaihtoehdoista Määritä päivämäärä ja aika.

4. Valitse avautuvasta kalenterista se päivä, jona haluat postauksen tulevan ulos.

5. Valitse kellonaika valikosta tai kirjoita se itse. Tässä vaiheessa kannattaa tarkistaa blogin asetuksista, millä aikavyöhykkeellä blogisi oikein on (löytyy Asetukset -> Kieli ja muotoilu).

6. Kun aika on oikein, klikkaa alta Valmis.

7. Nyt saat painaa Julkaise. Juttua ei julkaista heti, vaan asettamanasi hetkenä. Juttu löytyy postauslistasta ja sen kohdalla lukee Ajastettu.

Tuossa kohdassa 7. monilla menee postauksen ajastus metsään: yleinen ja hyvin ymmärrettävä virhe siinä kohden on painaa tallennusta julkaisun sijasta. Julkaiseminen kun kuulostaa siltä, että juttu on heti julkinen ja tallennus taas siltä, että juttu tallennetaan julkaisuhetkeä odottamaan. Näin ei kuitenkaan ole eli ihan rohkeasti vaan painelemaan sitä julkaisunappia, kunhan olet ensin muistanut painaa sitä valmis-nappia ajan asettamisen jälkeen kalenteri alla.

Jos haluat myöhemmin muuttaa julkaisuhetkeä, se onnistuu ihan samalla tavalla, kuin ensimmäinenkin ajastus.

Ajastus ei kuitenkaan paranna postausaiheiden puutteen aiheuttamaa postausstressiä. Se on jo ihan toinen juttu. Mutta sen avulla voit olla pidempään poissa blogistasi, kunhan kerran kirjoitat jutut valmiiksi ajastusta varten. Tämä ominaisuus on esimerkiksi loman tai kiireisen viikon pelastus, jos et halua pitää pitkiä postaustaukoja blogissasi.

Provo

Törmäsin tässä vähän aikaa sitten aika jänniin postauksiin. Luin lyhyen ajan sisällä muutamasta semisuositusta blogista pari sellaista kirjoitelmaa, että oksat pois. Jutuilla oli ehkä yksi tarkoitus: saada lukijan mielenkiinto heräämään ja hänet lukemaan koko juttu sekä tutustumaan blogiin paremmin. Lisäksi epäuskoisen ihmetyksen vallassa olevan lukijan toivotaan jopa kommentoivan, sillä niistä jutuista ei ilman suun avaamista ollut helppo luikkia pois. Juttujen pointtina oli siis provosoida lukijaa - ja pahasti.  

Lifestyleblogeissa ja muissa niiden lähisukulaisissa olen huomannut kahdenlaisia provoja näin postausten muodossa: on niitä, jotka hieman pilke silmäkulmassa härnäävät lukijoita ja muita paikalle eksyneitä vinoillen jostain suht kepeästä aiheesta. Sitten on niitä, joissa on tosi jyrkkiä juttuja ja niissä ei ole huumorin häivääkään - tai ehkä joskus asiasta hieman vitsaillaan. Sellainen juttu saatetaan kirjoittaa kerran tai aina silloin tällöin. Molemmille kirjailijoille provosointi tuo varmaan jonkinlaista tyydytystä. Sitä tuntee itsensä hyväksi kirjoittajaksi ja vaikutusvaltaiseksi henkilöksi, kun on saanut jutuillaan ihmiset liikkeelle niin hyvässä kuin pahassa. Tässä jutussa ihmettelenkin näitä jälkimmäisiä tapauksia, joiden kärkkäitä juttuja lukiessa ei pahemmin naurata. 

Mielipidepostauksen ja provosoivan jutun raja on todella häilyvä. Joidenkin ihmisten mielipiteet kun ovat hyvin provosoivia. Sanoisin, että blogissa provon tunnistaa siitä, että omia ajatuksia ei osata tai haluta sen paremmin perustella, vaan kaikki yksinkertaistetaan mustavalkoiseksi ja muita eriäviä mielipiteitä ei pahemmin kuunnella. Ainakin keskustelu ja mielipiteiden vaihto on hyvin vaikeaa, jos ei maihdotonta. Vähän kuin minä tässä nyt tässä sanoisin, kun luin nuo alussa mainitsemani parit jutut sattumoisin kaikki äitiblogeista, että "kaikki äitibloggarit ovat hirveitä härnääjiä. Siellä ne vaan ovat päivät pitkät kotona ja kiusaavat ihmisiä jutuillaan, kun eivät muutakaan tekemistä keksi." Se olisi paha provo, ei mielipide. Saisin sellaisella lausahduksella varmasti kyseenalaista huomiota ja kuhinaa blogiini.

Provothan ovat meille tuttuja nettien keskustelupalstoilta mutta blogeissa koko touhu on erilaista siinä mielessä, että postaukset kirjoitetaan lähes tai kokonaan omalla naamalla ja nimellä. Siksi ihmettelen joskus joidenkin bloggareiden tarvetta kirjoittaa lähes ala-arvoisen oloisia räpellyksiä provosoidakseen ihmisiä. Etenkin silloin minusta se on kyseenalaista, kun myöhemmin kuitataan koko postaus pelkkänä vitsinä. Läheskään kaikki, eli suurin osa, jutun lukijoista ei tule muistamaan tai edes huomaa, että se todella outo ja provosoiva postaus oli "vain vitsi". Miksi leikkiä omalla maineella noin, jos ei edes seiso sanojensa takana?

Itse luen kyllä ilman sykkeen nousua näitä huumoriprovoja ja vinoilen itsekin joskus jutuissani mutta en yritä hirveästi provosoida. Usein kuitenkin mietin, onko turha kepillä sohiminen tarpeen. Hauskaa viihdettähän se on, jos vaikka kirjoittaa idioottimaisista muotibloggareista vinoillen viimeistä päivää, mutta toisaalta se on kyseenalaista huomion kalastelua. Mutta esimerkiksi näistä viimeaikaisista provoteksteistä minulle tuli vain todella paha mieli. Ensin suutuin ja sitten tulin vain surulliseksi. Jutut taisivat siis olla onnistuneita niiden kirjoittajien näkökulmasta. En tosin kommentoinut mitään, vaikka tekstiä olisi varmasti tullut minultakin paljon, sillä mieluummin ignooraan sillä tasolla nämä tapaukset. Jäiväthän jutut selkeästi vaivaamaan, sillä päädyin kirjoittamaan tämän postauksen.

Provosointi on siitäkin jännä juttu, että aina se ei ole tietoista. Joskus joku saattaa vetäistä vähän enemmänkin herneitä nenään kirjoittamastasi jutusta, vaikka et ollenkaan ajatellut aiheuttaa sellaista reaktiota. Sanasi on ehkä tulkittu täysin väärin tai sitten olet kirjoittanut jotain monitulkintaista. Tai sitten yksinkertaisesti aihe onkin ollut niin tulenarka, ja sinä et vain ole tiennyt sitä. Se on harmillista, jos näin pääsee käymään. 

Vahinkoprovot ovat kuitenkin suht harvinaisia. Tietoiset yritykset kuumentaa tunteita ovat yleisempiä mutta onneksi suht harvinaisiahan nekin ovat. Miten siis on, oletko sinä koskaan tahallasi provosoinut lukijakuntaasi jollain jutulla? Kevyellä vai raskaalla kamalla? Mitä mieltä ylipäänsä olet siitä, että blogille hankitaan mainetta ja kyseenalaista kunniaa provosoinnin kautta? Oletko törmännyt juttuihin, jotka menevät turhan pitkälle?

Kun juttu ei luista: pari postausideaa

Blogien sisältö vaikuttaa usein kevyeltä hömpältä, jota voisi tuottaa vaikka viisivuotias ja vielä silmät sidottuina. Tämä ei kuitenkaan pidä ollenkaan paikkaansa. Blogipostausten kirjoittaminen on monimutkaisempaa ja vaikeampaa, miltä se näyttää. Juttuja kirjoitetaan vielä niin usein, että jossain vaiheessa uusien ja ihmeellisten postausten keksiminen alkaa olla kiven alla. Tuntuu sinustakin joskus siltä, että juttua on vaikea saada luistamaan ja päässä ei pyöri mitään sellaista, jota kehtaisi blogissakin julkaista? Se on hyvin yleinen ongelma, jota varten keräsin taas vähän vinkkejä. Toisaalta joskus tilanne on se, että pää on täynnä loistavia postausideoita tai jo ihan sitä varsinaista blogitekstiä, mutta tietokonetta ei ole mailla halmeilla. Siihenkin tilanteeseen löytyy vinkki tästä jutusta.

Kierrätä. Tämä kikka soveltuu parhaiten jo pidemmän aikaa pyörineille blogeille. Kaivele vähän blogisi historiaa ja etsi sieltä vanhoja juttuja, jotka ovat olleet edes jokseenkin suosittuja. Kirjoita ne uudestaan. Älä tietenkään ala sanasta sanaan kopioimaan, vaan kirjoita uusi juttu samasta aiheesta. Jos esimerkiksi kaksi vuotta sitten kesällä kirjoitit jutun pakkaamisen jalosta taidosta ja jaoit siinä parhaat matkalaukun täyttövinkkisi, tee nyt jälleen pakkausjuttu. Ai miksi? Koska aihe on varmasti ajankohtainen, ihmiset eivät edelleenkään osaa pakata ja siksi lukijasi ovat varmaan kiinnostuneita siitä, sinulle on tullut paljon uusia lukijoita tuon taannoisen postauksen jälkeen, ym. Vaikka blogin vanhojakin juttuja luetaan, niin esimerkiksi vuoden sinua seurannut lukija ei ehkä ole penkonut esiin ensimmäistä pakkauspostausta. Hän ottaa tämän uuden version vastaan ihan uniikkina juttuna. Vanhakaan lukija ei muista sanasta sanaan aikaisempaa juttuasi ja tärkeän asian kertaus on usein tervetullutta. Muista lisätä kierrätysversioon myös uutta näkökulmaa tai sisältöä.Minäkin olen kirjoittanut postausideoista aikaisemminkin.

Vakoile. Olen ennenkin kehottanut selailemaan blogisi aihepiiriin liittyviä lehtiä ja etsimään niistä jutunjuurta. Sinun ei kuitenkaan tarvitse hakea ideoita jo julkaistuista lehdistä, vaan voit olla askeleen edellä. Etsi netistä käsiisi lehtien mediaoppaita. Niistä kun yleensä löytyy koko vuoden osalta lehtien julkaisupäivämäärän lisäksi myös aihealueet. Kurkkaapa vaikka Trendin mediaopasta. Sieltä sivun alkupuolelta löytyy tietoa siitä, mitä mikäkin numero käsittelee. Saat sieltä paljon ideoita - joskin hieman suurpiirteisiä. Tämän kanssa voi kikkailla vähän enemmänkin: esimerkiksi lokakuun 7. päivä ilmestyvässä lehdessä tulee olemaan "Virtaa syksyyn: tärkeät terveys- ja sporttivinkit", ja jos oikein haluat maksimoida hyödyn, julkaiset hieman aikaisemmin jutun samasta aiheesta. Et tietenkään voi tietää, mitä varsinaista sisältöä jutuissa on ja mitä sanoja niissä käytetään, mutta olet ainakin ajankohtainen. Jos hyvä tuuri käy, olet kirjoittanut tässä syksyn terveysvinkki -jutussasi jostain uudesta superhyperpipanasta, jota syömällä saa supervoimat, ja lehtikin mainitsee tämän ihmeen jutussaan. Kun ihmiset lukevat siitä lehdestä, he todennäköisesti googlaavat lisätietoa ja voivat hyvinkin päätyä blogiisi, jos sijoituksesi on kunnossa hakukoneessa. Itse olen ainakin huomannut, että jos yhdellä sivulla, jossa minulla on sormeni pelissä, tulee paljon ihmisiä hakukoneesta johonkin juttuun, samasta aiheesta löytyy yleensä tuore juttu myös Ilta-Sanomista tai jostain vastaavasta painoksesta. Ihmiset lähtevät etsimään lisätietoa ja silloin jutun on hyvä olla jo valmiina.

Puhu. Niin kuin alussa mainitsin, runosuoni alkaa joskus sykkiä ihan väärissä tilanteissa (miten tämä kuulosti nyt jotenkin... oudolta?). Maailmaa mullistavat postausideat saattavat muodostua aivojesi sopukoissa juuri silloin, kun mitään kirjoitusvälineitä ei ole mailla eikä halmeilla, tai olo on muuten vaan todella laiska ja mikään ranneliike ei luonnistu. Varsinkin pidemmän jutun kirjoittaminen muistivihkoon voi viedä aikaa, vaikka olisihan se välillä hyvä käsialaakin treenata. Yleensä vetämättömimmässäkin kunnossa suu käy aina, joten ota puhekykysi avuksi. Esimerkiksi aika monessa puhelimessa on "nauhuri", jonka voit pistää pyörimään ja sitten alkaa paasata vaikka useamman postauksen verran. Sitten kun postauksen kirjoittamisen aika on, pistät vain nauhan pyörimään ja ns. litteroit juttusi, eli kirjoitat puheen puhtaaksi. Kannattaa kuitenkin lukea ajatuksella se teksti, sillä puhe ja kirjoitettu teksti eivät aine mene yks yhteen. Suosittelen tätä kikkaa käytettäväksi kotona tai muissa tiloissa, joissa yksinpuhelu ei aiheuta suurta hämmennystä.

Ole hauska. Tässä mennään siitä, mistä aita on toiseksi matalin, mutta lukija ei ehkä huomaa sitä. Eli kun et oikeasti keksi yhtään mitään sanottavaa ja postauksen aika olisi viimeistään nyt, mietit ehkä jonkin kollaasin kasailua. Oletkin jo ehkä julkaissut useita kymmeniä Nellykollaaseja ja niitä vilahtelee tiuhaan tahtiin muidenkin blogeissa. Älä silti kuvittele, että pääset kuin koira veräjästä niputtamalla kuvaan kasan farkkushortseja ja sandaaleita otsikolla "kesälook 2014" (ai niin, jotain yläosiakin olisi varmaan hyvä olla mukana). Lukijat huomaavat - tai ainakin se kriittisin osa heistä. Mutta kollaasin sijasta voit pyöräyttää blogiin jotain lähes yhtä tyhjänpäiväistä mutta silti viedä pisteet kotiin: tee hauska postaus, josta lukijalle tulee hyvä mieli. Hauskuuden lähde voit olla sinä itse. Repesikö sinulta eilen legginsit koulussa? Kerro siitä, sillä tämän jutun eteen on tehtävä vähän uhrauksia. Jos omaa uskottavuutta ei halua asettaa vaakalaudalle, ilo voi olla peräisin vaikka hullunkurisesta ja yltiösöpöstä kissavideosta. Huvittuneeet tai onnensa kukkuloilla lukijat eivät huomaa sitä, että olet pitänyt julmetun postaustauon eikä sinulla ole vieläkään mitään sanottavaa. Kuvittele nyt mielessäsi Nellykollaasi ja vertaa sitä tähän!

Kirjoittamisen iloa!

Lopeta se jankuttaminen

Satuin kiinnittämään huomiota erääseen ilmiöön, joka aiheutti jonkinlaisia kärsimättömiä tuntemuksia itsessäni näin blogien lukijana. Meinaan tätä ehkä teillekin tuttua juttua: 1. bloggari saa tai tekee jotain, esim. ostaa uuden laukun tai tekee jonkun reissun ja 2. hän pyhittää aiheelle muutamasta postauksesta kymmeniseen postausta. No eihän siinä mitään - paitsi silloin kun 3. hän postaa ne kaikki jutut (lähes) peräjälkeen.

Hyvä esimerkki blogissa tapahtuvasta juttujumista on juuri tuo reissussa käynti. Jumiutuminen tapahtuu yleensä kotiinpaluun jälkeen, jolloin matkaa aletaan ruotia joka vinkkelistä vaikka jo sieltä reissusta on tullut reaaliaikaista päivitystä. Oman lomailunsa fiilistelyn lisäksi bloggari tekee yleensä vielä kattavan infopaketin kaikille matkakohteeseen suuntaaville tai siitä edes haaveileville. Käydään läpi omissa jutuissaan ostospaikat, nähtävyydet, hotelli, hotellin allasalue, ravintolat ja vielä erikseen se ihana ravintola, jossa syötiin silloin vikana iltana. Matkapaketin kruunaa vielä pari ihan vaan kuvapainoitteista postausta. Jos itsellä ei ole nokka lähiaikoina kohti ko. paikkaa, yliannostuksen vaara on suuri.

Okei, reissussa ollaan yleensä vähän pidemmän aikaa ja sieltä saa varmasti inspiraatiota bloggaukseen, kun kaikkea niin ihanaa ja erikoista tapahtuu. Mutta voidaanhan sitä jumiutua johonkin muuhunkin: esimerkiksi asukuvapainoitteisesta blogista vauhtia pukeutumiseensa hakeva lukija voi olla helisemässä, jos bloggarilla on jokin uusi vaatekappale tai asuste, joka päällä hän innostuksissaan pönöttää useammassa perättäisessä kuvasarjapostauksessa.

Aina jankkaaminen ei johdu siitä, että bloggarilla olisi niin paljon sanottavaa jostain aiheesta. Välillä vaikuttaa siltä, että kaikki mahdollinen kuvamateriaalia jostain asiasta tai tapahtumasta pitää saada julkaistua. Kuvitelkaapa vaikka jotkin kekkerit, joissa bloggari on ollut. Ensin tulee tietenkin ne alustavat postaukset mutta sitten kekkerien jälkeen tulee analyysipostaukset ja kuvasaldopostaukset, joita voikin olla useampi. Koko muistikortti on saatava tyhjäksi.

Välillä bloggari itsekin huomaa, että levy on jäänyt päälle jonkin jutun suhteen. Hän saattaa aloittaa postauksensa "lupaan, että tämä on viimeinen juttu tästä X:stä" tai "olette varmaan jo ihan kyllästyneitä, mutta haluan vielä kertoa tämän jutun X:stä". Aina jankutus ei ole edes bloggarin oma valinta, vaan tietty määrä postauksia tietyssä ajassa tietystä aiheesta voi olla vaikkapa jonkin yhteistyön vaatimaa.

Tämä toistaminen on nyt eri juttu kuin se, että meikkiblogissa aina kirjoittellaan meikkiaiheisia juttuja. Tai että ruokablogissa tehdään ruokaa. Aihepiirissä pysyminen on eri asia kuin tämä yhteen osa-alueeseen pidemmäksi aikaa jumiutuminen. Esimerkki jumista ruokablogissa olisi vaikkapa yhden ja saman kakun fiilistely kolmessa eri postauksessa: yhdessä jutussa kuvat edestä ja takaa, toisessa ohjeet kuvineen, ja kolmannessa sitä vielä syödään ahnaasti ja samalla kerrataan kaikki mahdollinen ja mahdoton, mitä on jo sanottu ja halutaan vielä sanoa. Ehkä aluksi kiinnostuit kakusta ja halusit sitä maistaakin mutta kolmannen suitsutuksen kohdalla mielesi teki jo kakuttaa pahuksen kikkareella koko bloggari. Tekisi välillä vaikka pizzan!

Erityisesti sellaisissa kaikkiruokaisemmissa blogeissa, joissa aiheskaala on laaja, yhteen asiaan jumiutuminen pistää silmään. Muutaman jutun jaksaa lukea sellaisestakin aiheesta, josta itse ei ihan niin kiinnostunut olisikaan. Mutta jo viidettä vietäessä sitä alkaa etsiä parempaa luettavaa jostain muualta.

Ihan kakkukuvaelman kaltaisissa aggressiivisissa tunnelmissa en itse ole blogeja lukenut. Olen huomannut toiston jo feedissä, eli en ole edes siirtynyt blogiin asti lukemaan uusimpia juttuja. Naamani ei ole siis vääntelehtinyt yhtä pahasti kuin kuvituksena käyttämäni "taas se postaa samasta asiasta" -kuvasarja demonstroi. Lähinnä minua on ihmettyttänyt ja huvittanut se, miten yhdestä aiheesta voi keksiä niin monta eri juttua! No, taitohan tämäkin on ja olisin varmasti innoissani, jos joku bloggari jymähtäisi postauksineen johonkin minua tavattomasti kiinnostavaan aiheeseen.

Olenhan minäkin tehnyt useampaa postausta yhdestä aiheesta mutta usein ne ovat olleet ohjeita, jolloin jatko-osan julkaisematta jättäminen olisi silkkaa lukijoiden kiusaamista ja teknisten kriisien aiheuttamista. Vältän myös samasta aiheesta kertovien juttujen julkaisua peräkkäin - etenkin, kun en niin tiuhaan tahtiin postaa.

Oletko sinä törmännyt samaan ilmiöön tai jäänyt ehkä itse jankkamaan jostain asiasta blogiisi, vaikka periaatteessa voisit jo kirjoittaa jostain muusta? Vai rakastatko useamman postauksen syväanalyysejä jostain pikkujutusta?

Hieno fontti postauksen otsikkoon

Monessa blogissa ulkoasua on piristetty ja muodinmukaistettu kirjoittamalla postausten otsikot vähän fiinimmällä tai erikoisemmalla fontilla. Eritoten kaikenlaiset lennokkaaseen käsialaan perustuvat fontit ovat nyt pinnalla. Tekisikö sinunkin mieli piristää blogisi ilmettä nätillä tai omaperäisellä tekstillä? Tässäpä siis helppo ohje fontin lisäämiseen.

Fontinmetsästys käynnistyy tällä kertaa Googlen fonttitarjonnasta. Sieltä löydät pökerryttävän määrän erilaisia fontteja. Voit selailla niitä mieltymystesi mukaan sivulla olevia hakutoimintoja hyödyntäen. Pidä kuitenkin mielessäsi, että otsikon fontin tulisi siis olla luettavissa ja mielellään hieman leipätekstiä suuremmassa koossa (ne px:t siellä valikossa). Otsikon fonttia etsiessä kannattaa yläreunasta valita näytetekstin pituudeksi sentence, sillä se antaa parhaimman kuvan siitä, miltä fontti tositilanteessa tulisi näyttämään (taitaakin olla oletusasetuksena tuo lause siellä).

Huomioi vielä valintaa tehdessäsi, että vaikka jotkut koukerot ovat omaan silmään niin ihanan näköisiä ja itse tiedät vallan hyvin mitä otsikkoon tuli raapustettua, kannattaa kuitenkin miettiä ensisijaisesti lukijaa ja sitä, ottaako hän niistä hieroglyfeistä mitään tolkkua. Otsikko on tekstin kannalta äärettömän oleellinen, joten sen sisäistämistä ei kannata tehdä kovin vaikeaksi.

Kun löydät potentiaalisen fontin, klikkaat oikeasta reunasta fontin kohdalta Add to collection. Voit kerätä mielenkiintoisia fontteja talteen vähän enemmänkin. Keräilykokoelmasi karttuu siellä sivun alareunassa ja suunta sinne, kun olet saattanut etsinnät päätökseen. Klikkaa oikealta alhaalta Use ja pääset jo lähemmäs loppuhuipennosta.

Huomaa, että jos et halua kerätä montaa fonttia talteen, vaan löysit heti sen ainoan ja oikean, Add to collection -nappulasta hieman vasemmalle on pieni Quick-use -painike, jota voit klikata.

Saat valita, minkä version haluamastasi fontista otat: lihavoitua vai jotain muuta tarjolla olevaa? Voit tietysti valita kaikki mutta niin kuin sivulla varoitellaankin, monen fontin liittäminen blogiisi voi hidastaa sen latausaikaa (ja näyttääkin varmaan sekavalta).

Samaiselta sivulta alempaa löytyvät kohdat 3 ja 4, joita tarvitset seuraavaksi. Kohdan 3 koodi tulisi kopioida vaikkapa jonnekin notepadiin hetkeksi, jotta voit lisätä siihen yhden merkin: ennen viimeistä sulkua > , lisää yksi kenoviiva /. Lopun pitäisi siis näyttää tältä: /css'/>

Tähän väliin viimeistään teet sitten varmuuskopioinnin ennen kuin suuntaat Bloggerissa Malliin ja Muokkaa HTML-koodia. Etsit koodista kohdan <head>, joka on siinä ihan ensimmäisillä riveillä erittäin suurella todennäköisyydellä. Laitat tämän jälkeen omalle rivilleen Googlelta saaman koodin, johon olet juuri lisännyt sen yhden kenoviivan. Tallenna.

Otsikkoon fontin saat helposti lisäämällä kohdassa 4 annetun CSS:n pätkän ja hieman muuta blogiisi. Tällä kertaa menet Malli -> Mukauta -> Lisäasetukset -> lisää CSS. Tähän boksiin, ihan omalle rivilleen laitat seuraavat tiedot:

h3.post-title {valitsemasi fontin koodi kohdassa 4}

Tiiraile esikatselu ja klikkaa Käytä blogissa. Esimerkiksi minun testiotsikkoni koodi näytti tältä:

h3.post-title {font-family: 'Mountains of Christmas', cursive;}

Ja in action tältä:

Eikös ollutkin helppoa! Sovella nyt tai myöhemmin, jos siltä tuntuu. Toivottavasti osaatte valikoida vinkeistäni ne teitä eniten kiinnostavat ja blogianne parhaiten palvelevat tapaukset. Mietiskelin juuri, että jos joku on lähtenyt ihan jokaiseen vinkkaukseeni mukaan, niin siellä on varmaan aikamoinen sirkus meneillään blogin puolella.

Hyvä info blogille: mistä kaikessa oikein on kyse?

Blogista löytyy yleensä nopealla silmäyksellä joku tiedonmuru sen kirjoittajasta. Se voi olla yksinkertaisuudessaan ihan pelkkä nimimerkki. Usein äkkiseltään on myös helppo selvittää, mistä touhussa on kyse. Kaikki tämä löytyy blogin sivupalkista, yleensä heti oikealta ylhäältä: siellä on blogin info tai kuvaus. Joku kyselikin, millainen olisi hyvä info blogille. Otamme asiasta selvää nyt.

Infon kirjoittaminen ei ole helppoa puuhaa: tila on pieni ja sinne pitäisi saada mahtumaan sekä elämäntarina että blogin juoni. Useimmiten siellä infoissa näkee jotain tällaista väkerrystä:

• nimi
• ikä
• kotipaikka
• kenen kanssa asuu ja onko lapsia tai lemmikkejä
• harrastukset
• mistä blogissa kirjoitellaan

Blogin infoon voi siis tunkea kaiken oleellisen bloggarista. Mutta onko tuo kaikki todella se oleellinen tieto, jonka lukija haluaa saada selville heti kun hän päätyy uuteen ja ihmeelliseen blogiin?
Bloggarikeskeisessä blogissa, jossa juttujen sisältö on kakkososassa ja tärkeintä on että niissä seikkailee päähenkilönä tämä bloggari, yllä listattu informaatio voi olla ihan aiheellinen.

 

Helpostihan sitä olettaa, että lukijoita kiinnostavat juuri nämä asiat. Lukijat ovat kyllä sellaista sakkia, että useimmille kelpaisi vähän enemmäkin infoa, kuin pelkkä nimi. He myös osaavat kysellä ja udella, jos tietoa ei muuten heru. Moni onkin ratkaissut teidonnälkäisten lukijoiden kysymystulvan sillä, että sivupalkissa on infon lisäksi lueteltu vastaukset niihin yleisimpiin kysymyksiin, kuten kuinka pitkä bloggari on tai millä muotoilijalla ne kutrit nyt on käherretty.

Mutta haluavatko lukijat siis tietää nämä asiat heti kättelyssä? Onko esimerkiksi iällä ja kotipaikalla kauheasti merkitystä sen suhteen, jääkö blogia lukemaan? Tai sillä onko siellä huushollissa ihan mies vai kenties avomies? Olisiko hyvä sittenkin kertoa jotain muuta ja jättää nämä jutut toiseen kertaan?

Niinpä, blogin info ei aina tarkoita sitä, että siinä kerrotaan kaikenlaista bloggarista. Onhan siinä nyt jotain sanottava myös itse blogin sisällöstä! Jos jaarittelee vain itsestään, blogiin päätynyt vierailija ei infon perusteella tolkkua mitään siitä, mitä blogilla olisi hänelle tarjota. Sen sijaan hänen on tutustuttava blogiin vaikka selailemalla juttuja ja tutkimalla tageja. Ihan kaikilla ei kuitenkaan ole tähän aikaa, vaan ihmiset siirtyvät netissä herkästi jo seuraavaan juttuun, jos eivät heti näe ja koe jotain itseään kiinnostavaa. Jos olet suht varma siitä, että pelkästään sinä saat kävijät koukuttumaan blogiisi, mikäs siinä jos pidät infon puhtaasti itsesi esittelynä.

Infon kohdalla ei siis kannata olla mitenkään hirveän salaperäinen ja ajatella, että "enpä kerro oikein mitään, niin sittenpähän ihmiset jäävät lukemaan ja ottamaan selvää. Jos kerron, mistä täällä postaillaan, niin kukaan ei jää lukemaan juttuja." Ei se kuulkaa niin mene. Niin kuin totesin, kävijät ovat jo seuraavalla sivustolla, jos panttaat tietoja.

Mutta palataan nyt takaisin siihen, että bloggarin lisäksi blogistakin olisi hyvä sanoa jotain informoivaa tuossa tietopaketissa. Mitähän se voisi olla?

•  No ainakin olisi hyvä kertoa se blogin teema, jonka ympärillä se suurimmaksi osaksi pyörii. Onko kyseessä muoti-, ruoka- vai kenties käsityöblogi? Nimi kun ei joskus kerro yhtään mitään.
• Jos voit jotenkin spesifioida blogin aihealuetta, se kannattaa tehdä: jos blogissasi neulotaan lähinnä lapasia, kerro mieluummin lapastenneulomis- kuin käsityöblogista. 
• Voisitko tiivistää lyhyesti sen, mitä blogin lukija saa blogista irti? Mitä annettavaa blogillasi on lukijalle? Esimerkin lapasblogi voisi kertoa blogista löytyvän helppoja ohjeita satoihin erilaisiin lapasmalleihin. 
• Ja viimeisenä ehkä se tärkein: onko blogissasi jotain uniikkia, jolla se erottuisi joukosta? Kertomalla pelkästään, että tämä minä olen se ja se ja tämä on muotiblogi, on ihan tusinatavaraa. Miten voisit säväyttää tai yllättää infopläjäyksesi lukijan?  Tämä lapasblogin kirjoittaja saa toimia esimerkkinä nytkin: hän voisi kertoa blogin olevan tunnettu mm. kaksipeukaloisten lapasten ohjeista. Sellaista ei ehkä ihan joka toisen eikä kolmannenkaan blogin infosta löydy. 

Tuo viimeinen erikoistumiskohta voi tuntua haastavalta mutta jos vilkaiset jo aikaisemmin kirjoittamaani juttua blogin esittelyn omaperäisyyden tarpeellisuudesta, saat ehkä vauhtia mietintämyssyysi ja keksit sen sinun blogisi outouden (siis ei sen tarvitse olla mitään friikkiä!).

Jos sitä kuitenkin niin kovasti haluaisi kertoa kaiken itsestään ja vähän enemmän siitä bloginkin sisällöstä, ei kannata jumiutua sivupalkin pikku infogadgettiin. Sen lisäksi voi askarrella ihan oman sivun, eli välilehden, laajempaa informaatiopakettia varten. Näin minäkin tämän ratkaisin: info-välilehdeltä löytyy sellaista asiaa, joka ei koskaan mahtuisi sivupalkkiin.

Tässä siis joitakin mietintöjä hyvästä infosta. Niin kuin huomaat, on hyvin vaikea sanoa mitä siellä juuri pitäisi olla. Mitä sinä olet laittanut infoosi vai oletko vain sutaissut sinne jotain (niin kuin allekirjoittanut tuon pikkuinfon kohdalla)?  Millaisia elementtejä hyvästä infosta mielestäsi löytyy?

Blogi kansainvälistyy: postausten kääntäminen vieraille kielille

Loputon määrä uusia lukijoita, kansainvälisiä yhteistyökuvioita, matkoja maailman ääriin... Näitä kaikkia voi toivoa ja kuvitella saavansa, jos se oma blogi tulisi tunnetuksi myös Suomen rajojen ulkopuolella. Suomi kun on niin pieni alue, että täällä on nopeasti jo kaikki koluttu läpi. Jos taas lähtee kurkottelemaan kauemmaksi, blogi voi kasvaa vaikka mihin mittasuhteisiin.

Oman blogin maailmanmaineeseen nousu tysssää yleensä siihen, että se on suomeksi ja siinä käsitellään suomalaisia juttuja. Sisältöä suurempi ongelma on kuitenkin tuo kielimuuri. Sitä olisi tarkoitus lähteä kaatamaan tässä jutussa.

Jokunen teistä kertoikin taannoisessa postauksessani, että teillä on enemmän kuin yksi blogi. Tulipa siellä ilmi sellainenkin seikka, että jokunen teistä on ahkerasti pitänyt kahta blogia: toista suomeksi suomenkielisille lukijoille ja toista englanniksi kansainväliselle yleisölle. Kahden muuten lähestulkoon samanlaisen mutta erikielisen blogin pitäminen on valtava urakka, johon ei ihan joka bloggarilla ole aikaa. Huomattavasti yleisempi tapa on tehdä postauksen loppuun tiivistelmä sisällöstä englanniksi. Yhä enenevässä määrin suomalaisissa blogeissa näkee myös ensiksi tekstit englanniksi. Niitä seuraa sama suomeksi. Ruotsiakin näkyy jonkin verran suomen parina. Lukijoiden huomioinen näillä käännöksillä on tietenkin hieno juttu, jos itsellä riittää kielitaitoa ja intoa tehdä käännöstöitä. Minkälainen kääntäminen viehättää teidän silmäänne?

Intoa kääntöpuuhiin ilmeisesti tarvitaan kovastikin. Käännöspätkiä käyttävissä blogeissa on havaittavissa myös sellainen piirre, että ihan jokainen teksti ei sitä käännöstä pidäkään sisällään. Muiden kuin suomenkielisten lukijoiden huomioiminen voi olla kausittaista ja käännökset tekevät vähän väliä paluun blogiin. Onhan niiden vääntämisestä vaivaa, joten on ihan ymmärrettävää ettei aina ehdi tai jaksa. Myös ihan kaikkia aiheita on turha lähteä kokonaisuudessaan kääntämään. Sellainen voi olla vaikka joku vain Suomessa oleville lukijoille järjestettävä arvonta.

Kiireinen ja/tai kielitaidoton bloggari voi kuitenkin viestittää sanomansa suurelle maailmalle ilman kotitekoisia käännöskukkasia. Lukijoilla voi olla jo nettiselaimessaan valmiina kääntäjä, joka ehdottaa kielten kääntelyä hänelle. Mutta bloggari voi tehdä asian entistä helpommaksi. Bloggerilla kun on oma käännösgadgettinsa, jonka saat lisättyä vaikka tuonne sivupalkkiin. Se on vanha kunnon Googlen kääntäjä, jonka valikosta lukija voi sitten valita itselle sopivimman noin 80 kielen joukosta. Koko blogi kääntyy valitulle kielelle. Tai no ei ehkä ihan koko blogi. Tämäkin kääntäjä kun tunnetaan välillä hieman omalaatuisista tulkinnoista. Blogin lukemisesta tulee kääntäjän avulla ainakin mielenkiintoinen kokemus ja taitava lukija osaa kyllä suodattaa alkuperäisen viestin käännöstekstistä. Kääntäjä löytyy siis Ulkoasu -> Lisää gadget -> ja listalta Kääntäjä.

Readers are rushing Quizzes vinkuen shopping. Oh, I see...

Vaikka teksti saattaa olla noinkin kökköä, kuin kuvassa, niin tuostakin ottaa paremmin selvää kuin suomesta, jos sitä ei osaa.

Ennen kuin jokainen lähtee käännöksiä väsäämään, olisi ehkä aiheellista muistuttaa myös siitä, että oman blogin kansainvälisesti värittynyt lukijakunta ei ole aina sitä, miltä se näyttää. Jos seuraat blogisi liikennettä lähinnä Bloggerin omien tilastojen avulla, voit elää siinä luulossa, että sinulla on lukijoita lähes jokaisesta maapallon kolkasta. Valitettavasti tämä yleisö voi suurimmaksi osaksi koostua vain roboteista ja muista eäpäilyttävistä ohjelmista, joista oli juttua jo aikaisemmin. Bloggerin antamaan kuvaan ei siis kannata luottaa ja kävijöiden kotimaat voi tarkastaa vaikkapa Google Analyticisin avulla.

Jos olet kovin kiinnostunut blogisi kv-liikenteestä ja haluat viestittää siitä muillekin, pikku vinkkinä annetakoon hauska ja äärettömän yksinkertaisesti asennettava maailmankartta, josta käy ilmi blogisi kävijöiden maat lippuineen. Gadget on Flag Counter. Annat vain etusivulla tietoja miten haluaisit lippuja esitellä ja näet koko ajan esikatselun. Saat seuraavalla sivulla koodin, jonka lisäät HTML/Javascript -gadgettina blogiisi. Sinun ei tarvitse antaa edes sähköpostiosoitetta.

Luetko sinä ulkomaisia blogeja, jotka ovat kirjoitettu sellaisella kielellä, jota et ilman käännöksiä ymmärtäisi?
Käänteletkö ja väänteletkö omaa blogiasi? Mihin toteutukseen olet päätynyt? Mitä muita tapoja huomioida kansainvälinen lukijakunta teille tulee mieleen?


Photo credit 1: Bobotmedia / Foter.com / CC BY-NC-SA

Yksi vai useampi blogi?

Mitäs sanoisitte, jos tässä blogissa olisi seuraavaksi juttua siitä, mitä olen viimeksi tilannut yhdestä nettikaupasta? Tai lähikuvia kauniisti lakatuista kynsistäni? Ja sitten "mitä söin tänään" -postaus? Olisiko hyvä idea?

Ajattelisitte todennäköisesti, että olen vähintäänkin seonnut. Vaikka nuo aiheet eivät itsessään ole mitenkään erikoisia, tässä blogissa ne olisivat hyvin silmiinpistäviä, outoja ja odottamattomia. Olisi suorastaan virhe suoltaa ulos tuollaista juttua. Jos siis koen tarvetta blogata edellämainintuista aiheista (tai lukuisista muista), minun olisi viisainta perustaa tuotoksilleni ihan oma blogi tai jopa blogeja.

Monasti bloggareita kehotetaankin perustamaan kovin erityylisille aiheille omat bloginsa. Sillisalaatilla kun on vaikea houkutella aiheesta palavasti kiinnostunutta lukijakuntaa. Aihetta kun ei sinällään edes ole tai se on kaikki mahdollinen. No, monet blogien lukijat vaikuttaisivat kyllä olevan erittäin kiinnostuneita myös näistä sillisalaateista.

Monelle kaikesta mahdollisesta kirjoittaminen onkin sen ensimmäinen blogin idea. Sitten myöhemmin huomaa oman taipumuksensa postata hyvin paljon tietystä aiheesta - vaikkapa kynsistä. Jos blogiin on eksynyt joukko kynsipostauksia ahkerasti kyttäävä ja kommentoiva lukijalauma, joka skippaa kaikki muut jutut, ajatus omasta vain kynsille pyhitetystä blogista on hyvinkin tervetullut. Silloin voi tietyn porukan kanssa keskittyä tiettyyn juttuun ilman, että puolet lukijoista eivät ole vähääkään kiinnostuneita ja korkeintaan huokaisevat tuskissaan nähtyään taas yhden postauksen "tästä tylsästä aiheesta".

Lifestyle- ym. elämänmenoblogeissa on se mukava puoli, että niissä voi julkaista juttuja aivan laidasta laitaan. Voi julkaista rauhallisin mielin mustikkapiirakan reseptin ja heti seuraavana päivänä kertoa yksityiskohtaisesti auton talvirenkaiden vaihdosta tai arvioida uuden epilaattorinsa. Suurin osa lukijoista sulattaa jutut ilman suurempia kulmien kohotteluja ja päivittelyjä siitä, että blogin suunta on nyt lähtenyt jonnekin harhapoluille tai kadonnut kokonaan. Erikoistuminen ei siis ole mitenkään pakollista. Ihan sama sekoilu ei todennäköisesti onnistuisi jonkin tietyn aiheen ympärillä pyörivässä blogissa.

Yksi keino päästä kirjoittamaan uudesta aiheesta, joka ei välttämättä innosta kaikkia lukijoita, on perustaa sivublogi. Semmoisia on nähty paljonkin. Sehän voi olla vaikka hääblogi, laihdutusblogi, sisustusblogi, vauvablogi, ruokablogi, tai mikä lie. Oleellista on kuitenkin, että blogi toimii ikään kuin pääblogin alaisuudessa, eli siinä on selkeästi sama bloggari taustalla ja nimikin voi viitata tähän pääblogin nimeen. Mm. edesmenneessä Cava-blogissa oli paljon näitä sivublogeja, jotka olivat fiksuja vetoja. Jos aiheet eivät kiinnostaneet, niitä ei tarvinnut lukea. Sivublogeilla voi muuten saada hyvin uusia lukijoita siihen varsinaiseen pääblogiinkin.

Olenpahan kuullut myös, että laidasta laitaan seilaavilla aiheilla ei ilmeisesti houkutella hirveästi yhteistyökumppaneita, jos lukijamäärä ei itsessään ole hirvittävän suuri. Siinähän voi käydä vaikka näin: Vaatekauppa X:ää epäilyttää suuresti lähettää bloggarille Y ilmaisia hepeneitä, sillä blogissa on viime aikoina ollut se mustikkapiirakan resepti ja sitten ne talvirenkaat. Ovatkohan lukijat sittenkin leipureita tai autoilijoita? Eivät ne varmaan ole kiinnostuneita hepeneistä, joten turhaan tuhlata energiaa ja rahaa tuohon blogiin. Mutta Kosmetiikkakauppa A piffaa salamana kynsiblogggarille B ilmaiset kynsikoristeet ja -lakat, sillä sen bloggarin lukijat ovat satavarmana kiinnostuneita kaupan koristeista sun muista alan tilpehööreistä.

Jos ja kun niitä blogeja on useampi kuin yksi, voi olla vaikeaa löytää tarpeeksi aikaa kaikkien yksilöiden tiuhatahtiseen laatujutuilla päivittämiseen. Mutta useampi harvemmin päivittyvä ja laadukas blogi on varmasti parempi, kuin yksi jatkuvasti keskinkertaisia juttuja tuottava tapaus. Tämähän nyt pätee, vaikka blogeja olisi vain yksi. Eli siis mieluummin harvemmin hyvää, kuin jatkuvasti keskivertoa tai huonompaa.

Milloin sitten olisi syytä harkita sivublogin tai kokonaan toisen itsenäisen blogin perustamista? Jos erikoisia ja linjasta poikkeavia aiheideoita pälkähtää päähän harvakseltaan, niiden takia on ihan turha alkaa pystyttelemään uusia blogeja. Ehkä lukijatkin antavat anteeksi muutaman harha-askeleen, jos päätät saattaa päivänvaloon nämä erikoisemmat ajatuksesikin. Mutta jos nykyisen blogin raamit alkavat ahdistaa tai ihan erilaista juttua piisaisi vaikka kuinka paljon nyt ja tulevaisuudessa, siitä vain rakentamaan uutta blogia. Loppujen lopuksi sinä itse päätät, mitkä kaikki aiheet ovat blogisi erikoisalaa ja mitkä taas ansaitsevat ihan omat estradinsa.

Onko sinulla ollut mielessäsi joitain aiheita, joista olisit halunnut blogata mutta jotka olisivat vaikuttaneet aivan liian tuulesta temmattuilta blogiisi? Oletko perustanut uuden tai uusia blogeja sen takia, että sinulla riittää juttua niin monesta eri aiheesta?

Entäs lukijana, tykkäätkö lukea blogeja, joissa aiheet ovat mitä sattuu milloinkin vai luetko mielellään yhdestä blogista yhdenlaista juttua ja toisesta toisenlaisista aiheista?

Pian onkin luvassa juttua siitä, miten Bloggerissa perustetaan useita blogeja samalle tilille ja muuta mukavaa aiheeseen liittyvää. Se taisi olla jonkun teidän toive.


Kuvat 1. emmacraig1 CC BY 2. Eva the Weaver CC BY-NC-SA

Postaa suosituista aiheista

Googlen merkitystä oman blogin kävijämäärään ei kannata aliarvioida: omien vakkarilukijoiden, toisissa blogeissa olevien linkkien ja kaikenlaisten blogilistausten lisäksi blogiisi tulee aivan varmasti paljon kävijöitä myös suoraan Googlen haun kautta. He siis päätyvät juttujesi pariin etsiessään tietoa jostain aiheesta. Ehkä he löytävät etsimänsä ja päättävät liittyä lukijoiksi - tarjosithan heille jo heitä kiinnostavaa luettavaa, joten sinulla voi olla muutakin heitä hyödyllistä ja mielenkiintoista sanottavaa. Tai sitten Googlesta tulleet kävijät eivät palaa sen yhden käyntikerran jälkeen mutta näitä kertakävijöitä saattaa olla tuhansia.

Tässä postauksessa opetellaan hyödyntämään Googlea yhdellä tapaa blogin lukija- ja kävijämäärää kasvatettaessa. Oikeastaan tämä on päivitetty versio aikaisemmasta postauksestani, jossa opeteltiin käyttämään Googlen avainsanatyökalua suosittujen aiheiden löytämiseksi. Vaikka teksti vilisee uhkaavia termejä ja koko touhu näyttäisi liittyvän jotenkin mainontaan, älä huolesta. Nyt opetellaan yksi todella simppeli juttu, jota voi halutessaan hyödyntää ja sillä ei ole nyt mitään tekemistä minkään mainostamisen kanssa.

Tuo Googlen avainsanatyökalu Keyword Tool on kuopattu ja tilalle on ilmestynyt jokseenkin samanlainen kapistus: Google Keyword Planner. Eroavaisuuksia löytyy hieman muustakin kuin nimestä, joten uudistettu postaus aiheesta lienee paikallaan. Samalla myös ne, jotka eivät tuohon vanhaan avainsanatyökaluun koskaan tutustuneet, pääsevät kärryille ja voivat hyödyntää tätä uutta versiota. Lyhyesti ja yksinkertaistetusti sanottuna avainsanatyökalu auttaa sinua löytämään aiheita ja otsikoita postauksillesi. Se näyttää mitä Googlesta haetaan ja kuinka paljon. Aikaisemmasta postauksesta löytyy lisää tietoa sen hyödyistä.

Jos et ole aikaisemmin käyttänyt Googlen avainsanatyökaluja, sinun on ehkä parasta tietää muutamasta jutusta. Avainsanatyökalut kuuluvat Google Adwordsiin, eli ohjelmaan, jolla tehdään ne Googlen hakutulosten yhteydessä näkyvät mainokset. Sinun ei kuitenkaan tarvitse olla mikään mainosnikkari käyttääksesi tätä työkalua. Joudut kuitenkin kirjautumaan sisään Adwordstilille, jotta pääset käsiksi avainsanatyökaluun. Voit käyttää kirjautumiseen Googletunnuksiasi, eli vaikka Gmailia. Sinulta kysytään ensimmäisellä kerralla joitakin kysymyksiä liittyen aikavyöhykkeisiin ja valuuttaan. Vastaa vain kiltisti. Avainsanatyökalun käyttäminen on täysin ilmaista ja vasta mainostaminen maksaa - ja sitä tuskin teet. Se onkin jo ihan toinen juttu ja ei ehkä joka bloggarin to do -listalla.

Kun olet päässyt kirjautumaan Adwordsiin, löydät avainsanatyökalun yläpalkin Työkalut ja analyysi -kohdasta nimellä Avainsanojen suunnittelija.

Näet paljon ehdotuksia ja termejä, jotka liittyvät mainontaan ja jotka voivat saada sinut kaikessa outoudessaan lyömään hanskat tiskiin. Älä välitä niistä. Tarvitset vain työkalun tiettyjä ominaisuuksia, joten jätä muut rauhaan.

Jos sinulla on jonkinsortin idea mistä kirjoittaa mutta et ole lyönyt aihetta tai otsikkoa ihan lukkoon,
ensimmäinen vaihtoehto Hae uusia avainsana- ja mainosryhmäideoita, on sopiva paikka aloittaa. Sanotaan vaikka, että ajattelit tehdä jutun ripsiseerumeista, sillä olet päättänyt kasvattaa tynkäripsistäsi jumalattomat räpsyttimet keinolla millä hyvänsä. Kirjoitat siis ensimmäiseen kenttään tuotteesi tai palvelusi nimen, joka olisi tässä esimerkkitapauksessa ripsiseerumi. Valitse vielä Kohdistuksesta alueeksi Suomi ja kieleksikin suomi. Sitten klikkaat alta hanki ideoita.

Vaiha Kaikki kielet suomeksi

Pääset ensin katsomaan mainosryhmäideoita mutta sinun kannaltasi käteävintä on valita yläpalkista avainsanaideat.

Valitsemalla sen välilehden saat eteesi listan hakemaasi aiheeseen liittyviä sanoja, joita on haettu Googlesta. Sanan oikealla puolella Keskim. kuukausittaiset haut -kohdassa on arvio siitä, kuinka monta kertaa keskimäärin kuukaudessa ko. sanaa tai sen muunnosta on haettu Googlesta. Kaikki muut oikealla olevat sarakkeet voit jättää rauhaan.

Esimerkiksi ripsiseerumiaiheista juttua rustatessa sopivia aiheideoita liikenteen kannalta voisivat olla ripsien kasvu ja Swiss Clinic. Niitä on haettu paljon. Pienellä pähkäilyllä voi miettiä, että ripsien kasvusta tietoa hakeneet eivät ole ihan välttämättä hakeneet tietoa ripsiseerumeista mutta nehän voisivat silti kiinnostaa tätä suht suurta hakijaporukkaa. Swiss Clinic taas myy seerumeita, joten se nyt ainakin liittyy aiheeseen ja se on suosittu. Pientä kaavioikonia klikatessa näet vielä miten viimeisen 12 kk aikana kyseisellä hakusanalla on Googlesta tietoa haettu:

Swiss Clinicin kohdalla hakumäärät ovat tällä hetkellä korkealla aikaisempaan verrattuna, joten se taitaa olla suht kuuma peruna. Niinpä se saattaisi siis olla oikein sopiva jutun aiheeksi. Ripsiseerumibloggari siis tekisi jutun tuotteesta ja iskisi Swiss Clinic -sanan otsikkoon ja ainakin jutun alkuun, sekä maksimoisi hyödyn laittamalla omat Swissclinic -mainoslinkkinsä postaukseen. Juttu selviää Googlen valtavassa hakutulosmeressä ehkä hieman paremmin, kuin samaa aihetta sivuava "Päivän kuulumiset ja Instagram" -otsikolla varustettu postaus, jossa höpistään sivulauseessa ärsyttävän lyhyistä ripsistä ja pähkäillään pitäisikö ostaa sitä ripsiseerumia tai jotain. Mikäs siinä tietysti, jos niin haluaa tehdä.

Avainsanatyökalun käyttäminen ja postauksen suunnitteleminen sen avulla ei kuitenkaan takaa sitä, että postauksesi pompahtaa ykköseksi Googlessa, kun kyseisellä hakusanalla etsitään tietoa. Pelkästään se, että avainsanan laittaa otsikkoon, jutun alkusanoihin ja vielä loppuunkin, ei riitä. Myös monella muulla sivustoosi liittyvällä seikalla on merkitystä ja kaikkea ei voi edes tietää. Mutta tällä tavoin mahdollisuutesi löytyä paremmin Googlesta kasvavat ja voit saada lisää ideoita postauksiin, kun tiedät mitkä aiheet ovat suosittuja.  Esimerkiksi minun blogiini tulee päivittäin eniten kävijöitä Googlen haun perusteella ja moni onkin jäänyt lukijaksi (hei vaan teille!). Osassa postauksista olen käyttänyt avainsanatyökalua ja osassa taas en.

Googlelta löytyy muuten omatkin ohjeet uuden työkalun käyttöön, jos tarkempi tutustuminen kiinnostaa. Ne löytyvät tuolta Adwordstililtäsi työkalun yhteydestä. Mutta ne ovat mielestäni hyvin sekavat ja niitä kirjoitettaessa ei ole muistettu, että lukija saattaa olla joku muukin kuin Googleguru. Toivottavasti tästä versiosta on iloa teille!

7 tapaa aloittaa postaus houkuttelevasti

Jos jokin postaus on ollut vaikea aloittaa, niin se on tämä. Juttuni sisältää hyviä vinkkejä aloittaa postaus, joten tietenkin tämänkin tekstin pitäisi alkaa täydellisen koukuttavasti ja oikeaoppisesti. Mutta vaikka alkuni olisikin kankea, lupaamani vinkit seuraavat perässä. Olen kirjoittanut jo yhden postauksen verran otsikoinnin tärkeydestä ja jakanut vinkkejä loisto-otsikon rustailuun. Sitten joku keksi kysyä näitä aloitusvinkkejä. Mielestäni tämäkin oli oikein herkullinen aihe, ja lähdin tutkiskelemaan asiaa. Aika moni keino on samanlainen otsikointi-ideoiden kanssa.

1. Kysy jotain. Kysymyksissä on se hyvä puoli, että lukija alkaa heti mietiskellä (vastaa mielessään kysymykseesi) aihetta ja on mukana jutun juonessa. Niin tosiaan, kysy jotain postauksen aiheeseen liittyvää. Lukija voi myös olettaa löytävänsä vastauksen kysymykseen tekstistäsi. Tai sitten hän haluaa vastata ja kahlaa jutun loppuun asti.  Tämä näyttäisi olevan oma ehdoton suosikkini. 
2. Kehoita kuvittelemaan jokin asia. Tämä toimii aika samalla tavalla kuin kysymyksen esittäminen. Lukija pääsee heti tunnelmaan kuvittelemalla mielessään tilanteen tai tietyn asian. Tämän kuvitelman on myös parasta lähennellä juttusi varsinaista aihetta. 
3. Kerro, miten postauksen lukemisesta hyötyy. Koska lukijat voivat olla nopealiikkeisiä ja itsekeskeisiä tapauksia, heitä heti kortit pöytään ja kerro, miten postaus tulee heitä hyödyttämään. "Tämän postauksen luettuasi tiedät, miten saat tavallisen kynsilakan pysymään kynsissäsi lohkeilematta kaksi viikkoa". Johan alkoi kiinnostaa!
4. Kerro ongelmasta. Tämä komppaa hieman tuota edellistä tapaa. Vaikka ongelmista haluaisi pysyä erossa, lukijoilla voi olla sama probleema tai he voivat helposti kuvitella kohtaavansa saman tilanteen tulevaisuudessa. "Minun kaikki kenkäni vuotavat näin syksyllä" heti alkuun saa nokkelan lukijan ajattelemaan "Haa, nyt se kertoo meille miten kengät saa vedenpitäviksi!". Tätä keinoa kannattaa käyttää harkitusti ja jos sinulla on myös se ratkaisu ongelmaan. Pelkkä itku ei ole kovin houkuttelevaa, paitsi jos kysyt neuvoa ja samalla tiedät lukijoillasi olevan tietoa ja taitoa asiaan liittyen.
5. Heitä jokin mielenkiintoinen fakta - mieluiten numeroilla höystettynä. Tietoa kannattaa jakaa sellaisista aiheista, joiden uskot kiinnostavan lukijoitasi. Muotiblogin lukijoita ei kannata viihdyttää alkuun sellaisella infolla kuin "Tiesitkö, että maailmassa on yli 12 000 muurahaislajia?". Ehkä "Tiesitkö, että syöt noin neljä kiloa huulipunaa elämäsi aikana?" voisi toimia paremmin (huomaa myös kysymyksen hyödyntäminen!). Numerot ovat konkreettisia ja useimmiten auttavat asian hahmottamisessa. Lisäksi vaikutat fiksulta ja tietäväiseltä! 
6. Paljasta jotain. Älä pintaa kuitenkaan. Jos kirjoitat pääasiassa itsestäsi, pikku paljastus nostaa postauksen heti ihan uusiin sfääreihin ja lukija tietää saavansa jotain uutta. "En ole koskaan tilannut Nellyltä. Nyt kerron teille miksi." Myös muun kuin itsensä paljastaminen toimii. 
7. Ärrrsytä. Pieni provosointi heti alkuun herättää uneliaimmankin lukijan. " Te olette idiotteeja." -aloitus nostaa niin kävijämäärän kuin verenpaineenkin mutta asioiden oikea laita kannattaa tehdä pian selväksi (siis jos et ollut tosissasi). 

Postauksen alussa on muutenkin hyvä kertoa, mitä juttu pitää sisällään. Jos esimerkiksi kirjoitat päivän asusta ja annat kanasalaatin reseptin samassa stoorissa, mainitse siitä alussa. Joku asustasi vähät välittävä saattaisi olla kiinnostunut siitä reseptistä mutta ei koskaan löytänyt sitä, sillä et kertonut sen olemassaolosta.

Myös tekstin korostaminen vaikka lihavoimalla, kursivoimalla, alleviivamalla (mutta se ei saisi muistuttaa liikaa linkkiä, jos se ei sitä ole) tms. tekee alusta heti poikkeavan, vaikka teksti olisikin ihan puuta heinää. Ai niin, ISOT KIRJAIMET ja värit toimivat myös.

"Lainaus jonkun toisen viisaista sanoista voi myös olla onnistunut aloitus."

-Pink Bubble 

Onneksi blogipostausta tehdessä saa olla luovempi ja aloittaa ihan millä sanoilla haluaakin. Näitä tässä jutussa jaettuja vinkkejä voi kuitenkin hyödyntää silloin tällöin. Joka postauksen alkuun ei kannata tunkeä jotain numerofaktaa tai provoa. Bloggarilla on sekin etu puolellaan, että monasti lukijat selailevat tekstin jo ihan vain siksi, että heillä on tapana lukea ko. blogia. Silloin ei tarvitse ihan joka kerta yrittää tehdä vaikutusta ensimmäisillä riveillä.

Vielä pari mielestäni varoittavaa esimerkkiä. Jotkut alkusanat saavat ainakin minut kääntymään jo heti ovelta. "Anteeksi, etten ole postannut taas vähään aikaan" kertoo paljon blogin sisällöstä: bloggaria ei kauheasti innosta blogata, hän kertoo vähän mitä on tehnyt hiljaiselon aikana ja lupaa parantaa tapansa. En lue, kun ei se kuitenkaan ryhdistäydy. Myös "Ei mulla mitään asiaa oikeastaan ole mutta tulin nyt moikkaamaan" -tyyppinen aloitus kertookin jo kaiken oleellisen. Kiitos ja näkemiin.

Itse olen huomannut aloittavani monet blogipostaukset kysymyksillä. Toivottavasti jaatte myös omia vinkkejänne ja kerrotte, minkälainen alku teidät lukemaan postausta hieman pidemmälle.

Oma allekirjoitus postausten loppuun

Tekisikö välillä mieli toitottaa muille, että juuri MINÄ olen kirjoittanut juuri tämän loistopostauksen? Haluaisit lopettaa postauksen lennokkaaseen signeeraukseen, jotta kaikki tietäisivät kenen sormet ne ovat näppäimistöllä laulaneet ja saaneet aikaan tämän mestariteoksen. Harmillista kyllä, Bloggerissa kirjoittaja jää kuitenkin pieneksi tahraksi postauksen lopputeksteihin jonnekin kellonajan ja kommenttien väliin. Siihen kohtaloon ei ole kuitenkaan pakko tyytyä, vaan näyttävämpikin allekirjoitus on mahdollinen. Ja sellainen tehdään nyt! Olen kirjoittanut ylös, että tämä oli jonkun toive. Toivottavasti muistiinpanoni pitävät paikkansa. Omaan käsialaan liittyviä toiveita on muitakin mutta paneudutaan niihin toisella kertaa.

Tutkiskelin allekirjoitusvaihtoehtoja ja voin todeta, että nimmarin voi lisätä monella tapaa mutta tämä esittelemäni keino on helppo ja tosi kätevä. Se ei mitenkään pidennä postauksen latausaikaa, sen saa kerralla kaikkiin postauksiin, sitä voi muuttaa helposti halutessaan, ja se vie vain hetken. Itse en tätä ominaisuutta nyt juuri lisännyt mutta nimmarilla saa kyllä persoonallista ilmettä blogiin.

Nimmarin kirjoittaminen
Ihan oma aito ja oikea allekirjoituskin on mahdollista saada postauksen loppuun, jos vaikka skannaat sen koneellesi. Mutta nyt mennään sieltä mistä aita on matalin ja annetaan koneen arpoa nätti käsiala. Tai siis päätetään itse, minkälainen nimmari halutaan. Tämä on varmasti ilouutinen kaikille niille, joiden käsiala muistuttaa harakanvarpaita (ja joilla ei ole skanneria)! Kerrankin nimi voi näyttää hyvältä. Suuntaa siis allekirjoittamaan My Live Signatureen. Step ykkösessä kirjoita nimesi tai nimimerkkisi. Seuraavassa stepissä eteesi avautuu tämän tyyppinen näkymä:

Sivulla on yhteensä kymmenen erilaista nimmaria ja huomaa yläreunan sivut (#), joista löytyy siis 120 erilaista vaihtoehtoa. Tarjolla on kaikennäköistä käsialaa. Pylpyröi haluamasi vaihtoehto ja siirry next steppiin, jossa saat valita sopivan koon. Sitä seuraavassa kohdassa saat valita nimmarin värin ja myös taustankin värin. Voit myös pitää sen läinäkyvänä eli transparenttina, mitä suosittelenkin. Tämän jälkeen valitset onko nimmari suorassa vai jotenkin vinossa ja vinkkelissä. Sitten klikkaat viimeisen kerran next steppiä ja tallennat valmiin nimmarin koneellesi hiiren oikeaa näppäintä klikkaamalla.

Nimmari nettiin
Äskeisessä kohdassa tallensit  nimmarin koneellesi mutta nyt sille pitäisi saada oma osoite, eli URL. Lataa kuva siis johonkin verkkoalbumiin, kuten vaikka Photobuckettiin. Sieltä saat kuvallesi Direct URL:in. Kopioi osoite http:// -alkuisena johonkin odottamaan tai jätä verkkoalbumi auki toiseen välilehteen.

Nimmari postauksiin
Suosittelen varmuuskopioimaan blogin ihan varmuudeksi vain. Sitten voitkin siirtyä mallinsuunnittelutyökaluun (Malli -> Mukauta) ja sieltä Lisäasetuksiin, jossa viimeisenä komeilee Lisää CSS. Lisää kenttään seuraava koodi (jos sinulla on jo kentässä jotain, laita koodi vikaksi):

.entry-content:after {
content: url(kuvanosoitetähän);
margin-left: 250px;
}

Lisää kuvasi URL tuohon merkattuun kohtaan. Jos haluat nimmarin keskelle, 250px on yleensä hyvä. Voit muuttaa kohtaa muuttamalla lukua. Alla olevassa esikatselussa näet, miten nimmari asettuu.

Minulla on muutakin koodia kentässä, eli nimmarikoodi alkaa vasta .entry-content -kohdasta

Kun kaikki näyttää mielestäsi hyvältä klikkaa Käytä blogissa. Olet valmis! Nimmari näkyy kaikissa postauksissasi!

Muuta huomioitavaa
Jos haluat joskus muuttaa nimmariasi, sen kuin vain vaihdat tuohon koodiin uuden kuvan osoitteen. Nimmari vaihtuu kaikkiin postauksiin.

Jos käytät minunkin vinkkaamaani LinkWithin tai nRelate -widgettejä, nimmari saattaa ilmestyä vasta tämän widgetin jälkeen. Jos haluat sen näkyvän ensin, näillä seuraavilla koodeilla homman pitäisi korjaantua:

LinkWithinin kanssa vaihda koodin eka .entry-content:after { -rivi seuraavaksi:

.linkwithin_outer:before {

nRelaten kanssa vaihda ensimmäinen .entry-content:after { -rivi seuraavaksi:

div[id*="nrelate_related"]:before {

Näitä en itse kokeillut mutta ne ovat yleinen suositus, joten pitäisi toimia.

Ei kun allekirjoittelemaan sitten vain!

Postata vai eikö postata?

Tämä postaus on roikkunut kauan luonnoksissa, mutta en vain ole pystynyt julkaisemaan sitä. Aina kun ajattelin, että nyt postaan tämän jutun, en uskaltanutkaan. Nyt on kuitenkin koittanut se hetki, jolloin päätin julkaista tämän. Aihe ei ole helppo mutta olen todella helpottunut, nyt kun vihdoin sain tämän jutun ulos.

No niin, nyt siellä ollaan jo pasmat ihan sekaisin ja mietitään, mitä täältä oikein on tulossa. No ei kuulkaa mitään ihmeempää, sillä nuo alkusanat eivät ole minun suustani. Ne vain demonstroivat tietynlaista postaustyyppiä, johon sinäkin olet varmasti törmännyt tai jollaisen olet itse kirjoittanut ja ehkä julkaissutkin. Kyseessä on siis postaus, joka kirjoitetaan valmiiksi, mutta jonka julkaisun kohdalla tuleekin pupu pöksyyn. Postauksen julkaisua venytetään epämääräisen pitkään tai sitten sitä ei julkaista ollenkaan. Jos ja kun se vihdoin näkee päivänvalon, postausta alustetaan suurinpiirtein tuohon alun tapaan. Nyt varmaan tiedät, mistä puhun?

Meille jokaiselle bloggarille on varmasti käynyt niin, että olemme saaneet loistavan tai muuten vain tärkeän postausidean, jonka seurauksena kirjoitamme (ainakin itsellemme) merkityksellisen jutun. Jutun aihe on ehkä jotenkin keskustelua herättävä, mielipiteitä jakava, tai erittäin henkilökohtainen. Siinä on tunnetta mukana joko omasta takaa tai sitten se herättää erittäin todennäköisesti suuremman luokan reaktion jossain toisessa henkilössä tai joukossa. Julkaisuvaiheessa syntyykin huoli siitä, miten juttu otetaan vastaan. Jutussa ei todennäköisesti käsitellä mitään uutta vaatekauppaa tai syksyn muotisuuntauksia, vaan se sisältää ehkä koko blogin muusta sisällöstä poikkeavaa tavaraa. Siinä voi olla vaikka jokin paljastus bloggarista itsestään tai uutinen blogin tulevaisuudesta. Nämä luonnoksissa odottavat jutut, joista tänään puhutaan, eivät ole niitä juttuja, joiden julkaisemisen ajankohdasta on sovittu jonkun toisen tahon kanssa. Sellainen voisi olla vaikka blogin siirtyminen jonkin portaalin alle tai uuden yhteistyön alkaminen. Tällä kerralla pihtauksessa on kyse bloggarin omasta päätöksestä tai päättämättömyydestä jutun julkaisun suhteen.

Epäilys siitä, onko julkaisemin ihan fiksua, voi herätä heti kirjoittamisen jälkeen, kun julkaise-nappia pitäisi jo painaa. Jos on taipumusta kirjoittaa muutenkin juttuja valmiiksi luonnoksiin, ajatus postauksen julkaisun pihtaamisesta voi syntyä vähitellen. Kummassakin tapauksessa juttu jää todennäköisesti roikkumaan luonnoksiin, sillä bloggari ei ole ihan varma mitä sen kanssa tekisi. Joku voi kyllä kirjoittaa jutun, todeta sen julkaisukelvottomaksi, ja deletoida sen saman tien. Kaikki eivät kuitenkaan ole näin suorasukaisia, vaan postaus jää pitoon. Aina välillä bloggari sitten puntaroi, miten postauksen kanssa tulisi toimia. Pitäisikö ottaa riski ja julkaista se seurauksista piittaamatta? Vai olisiko parempi vain olla hiljaa ja jättää julkaisu sikseen, jos postauksessa ei ihan blogin lopettamisesta ole kyse? Onko juttu jotenkin oleellinen blogin kannalta vai voisiko ilman sen julkaisemistakin elää?

Bloggarin tunnelmat ovat varmasti hyvin jännittyneet, jos hän pitkän harkinnan jälkeen päättää julkaista jutun. Aina nämä postaukset eivät ala tuon alun esimerkin mukaisesti, vaan ne voidaan naamioida ihan tavallisiksi tarinoiksi. Mutta jos aloittaa kertomalla jahkailleensa julkaisun kanssa, postauksesta tulee heti lukijoidenkin silmissä jotenkin erikoinen, ja se voi herättää erilaisia reaktioita.

Minullakin on ollut muutama juttu, joita en sitten olekaan julkaissut. Yhden jutun jopa kirjoitin innolla ja julkaisun hetkellä heitinkin koko höskän roskakoriin - ja ei, se ei ollut vahinko. Juttuni käsitteli taannoista juorublogia, mutta en sitten halunnutkaan antaa sille juttuni kautta vääjäämättä tulevaa huomiota. Päätin deletoida jutun heti, etten jonain toisena hetkenä sittenkin menisi ja postaisi sitä. Niin kuin esimerkistäni huomaa, julkaisematta jäävien juttujen aihepiirit eivät välttämättä ole niin maata mullistavia.

Nyt olisi mukava kuulla, onko teillä ollut tälläisiä venkslailupostauksia, joiden julkaisun kanssa olette soutaneet ja huovanneet? Tuliko juttu ulos, odottaako se päätöstä vieläkin, vai menikö se roskiin? Mistä aiheista jutut ovat noin suunnilleen kertoneet? Jos et itse bloggaa, niin oletko muuten törmännyt tälläisiin postauksiin?


Photo credit: chrismar / Foter / CC BY-NC

Pidätkö kielesi kurissa?

Muotiblogit ovat stereotyyppisesti tunnettuja siitä, että niissä vilisee pelkästään bloggarin omakuvia. 20 lähes identtisen kuvan pötkö päivän asussa pönöttävästä bloggarista ei ole mikään harvinainen näky. Mutta löytyyhän niistä blogeista jotain muutakin: onhan niissä tekstiäkin! Tänään suuntaamme katseemme kuvien sijasta tekstiin ja sen laatuun. Muutamien keskeisten puheenaiheiden lisäksi postauksesta löytyy vinkkejä oman tekstin tarkkailuun ja parantamiseen.

Tarkastelun alle joutuvaa tekstiä löytyy joka blogista. Myös niissä kuvamaratonblogeissa on asiaa: joku on naputtanut pelkän otsikon jutulle, joku taas on kirjoittanut lauseenkin johonkin väliin, ja joku onkin runoillut oikein romaanin kuvien kaveriksi. Toisille taas riittää vähempikin kuvasaaste ja he panostavat enemmän jaaritteluun. Silloin tekstiä voi olla niin paljon, että heikompia hirvittää ja keskittymishäiriöiset ovat ottaneet jalat alleen jo aikoja sitten. Oli oma tekstintuotanto mitä tahansa, sille pitäisi suoda edes muutama ajatus.

Meillä on erilaisia mielipiteitä sen suhteen tulisiko blogeissa kirjoittaa kirja- vai puhekieltä. Toisten mielestä puhekielellä kirjoittaminen on aivan kamala moka. Voidaan ajatella, että teksteihin tulisi tosissaan panostaa niiden julkisen luenteen vuoksi. Itsestään kun voi antaa tietynlaisen kuvan kirjoittamalla joko pilkuntarkkaa kirjakieltä tai sitten rönsyilevämpää puhekieltä. Monille puhekielisyys on luontevampi valinta. Puhekieli voi antaa bloggarista hieman inhimillisemmän kuvan. Jos blogin meno on rentoa ja reteää, viimeisen päälle oikeaoppinen kirjoitustyyli ei ehkä ole se paras valinta. Kielen virallisuus ja rentous voi vaihdella myös aiheiden välillä. Ei pidä unohtaa, että myös murteen tuominen esiin teksteissä tuo blogiin ihan uuden vivahteen.

Suurempi ongelma teksteissä ovat kuitenkin kirjoitusvirheet. Totta kai jokainen meistä tekee virheitä. Vaikka olisi kuinka tarkka, virheitä pääsee livahtamaan tekstiin ja osan virheellisyydestä ei ole edes tietoinen. Jokin aika sitten kommenttiboksissa ihmeteltiin sitä, eivätkö jotkut oikolue tekstejään ollenkaan. Hyvin moni jättää tämän tarkistuskierroksen tekemättä, jolloin tekstissä voi olla vaikka mitä sönkötystä. Oman valmiin tekstin lukeminen kerran läpi on aika pieni juttu, jolla on kuitenkin paljon merkitystä. Virheiden lisäksi tekstistä voi löytyä esimerkiksi epäloogisuuksia, jotka johtuvat tekstien kirjoittamisesta osissa. Aina ei muista mihin oikein jäi edellisellä kirjoituskerralla tai mitä on jo sanonut. Tekstinpätkien siirtely postauksen sisällä ja oikoluvun unohtaminen voivat myös johtaa vaikeatolkkuiseen lopputulokseen.

Osaa kirjoitusvirheistä voi yrittää selittää puhekielisellä tyylillä mutta osa on ihan selkeitä mokia, joissa kirjaimia on mennyt väärään järjestykseen tai niitä on liikaa tai liian vähän. Myös pilkutuksen sun muiden hienosäätöjen unohtaminen tai väärinkäyttö näyttäytyy toisten silmissä virheinä. Riippuu paljolti lukijan omasta taustasta miten virheisiin suhtaudutaan. Kaikki eivät älähdä, vaikka tekstissä olisi paljonkin virheitä. Toiset lukijat voivat antaa vinkkejä ja huomauttaa virheistä. Jotkut taas haluavat napauttaa bloggaria oikein kunnolla huonosta kielitaidosta.

Oikoluvun laiminlyönti voi johtaa myös siihen, että tekstissä on liikaa toistoa. Oletko ehkä huomannut tietyn bloggarin rakastavan jotain tiettyä sanaa? Jos sana on vähän erikoisempi tai kyseessä on jokin sanonta, sen hokeminen jo parikin kertaa yhdessä tekstissä on hyvin silmiinpistävää. Jos on kovassa flowssa ja kirjoittaa näppäimistö sauhuten mitä päähän pälkähtää jostain aiheesta, toistamisen riski voi olla suurikin. Toki myös kirjoitusvirheet voivat olla tässä tilassa hyvinkin yleisiä.

Puhekielisyyden suosimisen myötä teksteihin voi sujahtaa kirosanoja. Näistä voidaan myös olla montaa mieltä. Yksi tarkoin harkittu voimasana sopivassa kohdassa tuskin aiheuttaa suurta verenpaineen nousua lukijoissa, mutta alatyylisten sanojen viljely suurissa määrin on jo toinen juttu. Määrän ei itse asiassa edes tarvitse olla suuri, koska yleensä jo se yksi sana huomataan. Kiroilemalla onnistuu myös luomaan itsestään tietynlaista kuvaa. Joidenkin blogien imagoon kirosanat sopivat paremmin kuin toisten: simpsakan muotibloggarin päästelemät ärräpäät antavat kyllä jonkin muun kuin glamoröösin kuvan bloggaajasta. Sainkin eilen sähköpostiini vinkin kielenkäytöstä eritoten kirosanojen suhteen: inspiraation lähteenä oli ainakin Mungolifen suht tuore postaus, jossa kirottiin jo otsikossa.

Pari postausta taaksepäin kommenteissä mietimmekin sitä miksi bloggarin oletetaan usein automaattisesti olevan hyvä kirjoittaja. Sehän ei todellakaan pidä paikkaansa. Koska kuka tahansa voi perustaa blogin, kaikkien bloggareiden ei voi olettaa olevan kielellisesti kovin lahjakkaita. Moni kirjoittamista inhoavakin on voinut perustaa blogin, koska kuuluuhan bloggaamiseen paljon muutakin kuin tekstien kirjoittelu. Saahan sen myötä esimerkiksi ladata kuvia nettiin ja vaikkapa tehdä kivoja kollaaseja! Kaikkien virheet eivät toki johdu omasta piittaamattomuudesta, vaan taustalla saattaa olla vaikkapa lukihäiriö. Esimerkiksi Julia Toivolan blogista löytyy sympaattinen kirjoitus bloggaamisesta lukihäiriön kanssa.

Koskaan ei ole kuitenkaan liian myöhäistä kiinnostua tai huolestua omista kirjoittajanlahjoistaan. Tässä pieni ensiapuopas:

Bloggarin pieni pilkunviilausopas

• Oikolue tekstisi! Lue siis koko tuotoksesi vähintään kerran läpi ajatuksella. Kannattaa myös kirjoittaa se teksti alunperinkin ajatuksen kanssa. Vaikka pilkunviilaus ei voisi kiinnostaa vähempää, tee edes tämä.
• Kirjoita tekstisi esimerkiksi Wordissa, jossa on oikeinkirjoituksen tarkistus. Et ehkä voi kopioida Wordissa olevaa tekstiä täysin sellaisenaan postaukseesi, sillä esimerkiksi tälläiset pylpyrät eivät näy. Voit kuitenkin muokata tekstin haluamaksesi postauskentässä ennen julkaisua. Unohda Bloggerin oikeinkirjoituksen tarkistus. Se ei ymmärrä täysin suomea. Esimerkiksi Wordpressissä voit kuitenkin liittää kokonaisen Word-tiedoston sellaisenaan postauskenttään (ainakin useissa .org -pohjissa). 
• Päätä millä tyylillä kirjoitat. Eri tyylien välillä ei kannata kovin usein seilata.
• Jaa tekstiä kappaleisiin ja käytä tarvittaessa väliotsikoita. Yhden pitkän tekstinpötkön seuraaminen on vaikeaa ja uuvuttavaa. Jokaisessa kappaleessa voi olla yksi pääpointti eikä monta uutta ja erilaista asiaa. 
• Onko sinulla maneereja kielen suhteen? Tiedätkö hokevasi jotain sanaa? Jos tiedät, oikolukiessa  kiinnitä huomiota eritoten näihin sanoihin. Poista turhat toistot tai etsi samaa tarkoittavaa mutta erilaista sanaa vaikka synonyymisanakirjasta. 
• Kotimaisten kielten keskuksen Kielitoimistolta löytyy netistä oikein näppärä Ohjeita ja suosituksia -lista. Sieltä voi tarkastaa kaikkea pilkutuksesta ja yhdyssanoista lähtien.
• Pyydä jotain toista lukemaan välillä tekstejäsi, sillä omille tavoilleen ja virheilleen tulee helposti sokeaksi. 

Virheitä pelätessä ei kuitenkaan kannata ryhtyä miksikään arkajalaksi. Monipuolinen teksti on aina mielenkiintoista luettavaa, vaikka itse asia olisikin suht mitätön. Uskalla myös leikkiä kielellä (siis ei sillä kielellä).

Tekstistäni voisi päätellä, että olen itse varsinainen kielipoliisi. Olisinpa! Itse suosin blogissani jonkinlaista puhekielen ja kirjakielen sekoitusta. Jos kirjoittaisin kaiken kirjakielellä ja välttäisin puhekielisiä ilmauksia, tämä olisi kuivaakin kuivempaa luettavaa. Tosin tähän kuivuuteen vaikuttaa myös tekstin tyylilaji. En kuitenkaan lähtisi kirjoittamaan ihan samoin kuin puhun, sillä siinä voisi mennä uskottavuus koko blogilta. Käytän kuitenkin ihan surutta esimerkiksi muotoa netti internetin sijasta, vääriä sanajärjestyksiä, turhia tehostesanoja, tiettyjä toistoja, outoja ilmaisuja ja sutkautuksia, sekä muita hömpötyksiä. Typojakin löytyy ja pilkutan välillä ihan mielivaltaisesti. Rumia sanojakin on päästelty ja välillä puhun turhaan kieliäkin. Oikoluku ei aina paljasta kaikkia mokiani ja saatan korjailla niitä joskus paljon myöhemmin.

Lopuksi haluaisin tuttuun tapaan kuulla teidän mielipiteitänne. Oletko pilkunviilaaja vai onko oikolukeminen ym. vain turhaa kikkailua? Kiinnitätkö ylipäätänsä missä määrin huomiota omaan tai muiden kielenkäyttöön blogeissa? Miksi olet valinnut juuri nykyisen linjasi? Vaihteleeko kielenkäyttösi postauksen aiheen mukaan?
Kaikki muutkin mietinnät ovat toki tervetulleita.

Photo credit 1: watsonsinelgin / Foter / CC BY-NC-SA
Photo credit 2: Leo Reynolds / Foter / CC BY-NC-SA