keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Blogilistan yllätyksettömyys ja mitä Shoppaajille.com tekee kuumalla listalla?

Käytätkö paljon Blogilistaa? Löydätkö sieltä aina jotain uutta? Vai pyöriikö siellä samat blogit niin kuumalla, top, kuin luetuimmat listalla? Vain tuoreista blogikirjoituksista voi onnistua nappaamaan jonkin uuden helmen.

Uusien blogien löytäminen vaatii hieman kaivelua ja helposti päätyy vain listojen kärkipäässä oleviin blogeihin. Tämähän tietysti vain vahvistaa listojen liikkumattomuutta: mitä enemmän ihmiset klikkailevat blogiin Blogilistan kautta, sitä enemmän blogi saa lukijoita ja tilaajia ja pysyy suunnilleen sijoituksessaan. Tätä järjestystä on vaikea muuttaa. Harmillinen systeemi, vai mitä?

Kuuma lista on sentään tuonut jotain vaihtelua Blogilistalle. Se kertoo "mitkä uudet blogit ovat juuri nyt pinnalla". Hetkinen, Mungolife ja Strictly Style uusia blogeja? Vaikka senkin top 10:ssä komeilee vanhat tutut muotiblogit, siellä on kuitenkin chilien kasvatuksesta kertova blogi, lentopisteblogi ja shoppaajille suunnattu blogi. Ne kaikki ovat olleet siellä jo pidempään, joten kovin tapahtumarikas ei tämäkään lista ole.

Xenia's Dayssa oli juuri vinkkaus tuohon shoppausblogiin, eli Shoppaajille.com:iin. Minäkin olin kiinnittänyt siihen huomiota mutta ehkä hieman eri syistä. Jos listoille tulee jotain uutuuksia, käyn aina katsastamassa ne. Silloin syksyllä, kun blogi rekisteröityi Blogilistalle ja ponkaisi heti kuumalle listalle, ihmettelin sen saamaa suosiota. Miten übersuosittujen muotiblogien joukossa tämmöinen vaatteita ilman naamaa -blogi on tullut niin suosituksi? Tilaajia ei alussa ollut  mutta lukijoita viikossa, eli blogilistan kautta blogiin tulevia ihmisiä, sitäkin enemmän. Tällä hetkelllä jopa 99 650 lukijaa viikossa. Huhhuh. Tilaajia tosin vain 117. Sanottakoon vertailun vuoksi vaikkapa yhtä sijaa ylempänä olevan Xenia's Dayn luvut: 596 858 lukijaa ja 2102 tilaajaa.


Alussa kommentteja ei oikein ollut, vaikka ihmisiä lukujen mukaan blogissa parveili. Sitten niitäkin alkoi tulla. Kauhean kiva piirre näissä Shoppaajille.com:in lukijoissa oli se, että he kommentoivat ihan etunimillä. Miksi muut blogit saa kaikki anonyymit ja ties mitkä ihme nimimerkit mutta Shoppaajille.com:issa kävi kaikki Elinat ja Jennit. Nyttemmin kommentteja ei voi jättää mutta sana on lähes vapaa keskustelufoorumilla, johon voi liittyä rekisteröitymällä ja jättämällä mm. oman sähköpostiosoitteensa. Tuleekohan siihen postia?

Juttujen puolesta Shoppaajille.com on hyvin toteutettu. Esimerkiksi tuotteiden hoito-ohjeet on hyvä lisä pelkkien kauppojen esittelyyn. Tosiaan, aika moni vaatekauppa on sivuilla esitelty todella yksityiskohtaisesti, joten tilauksia on helppo tämän infopaketin perusteella tehdä. Kollaasit ovat kauniisti toteutettuja. Ja alekooditkin on muistettu mainita.  Mukana on aina linkit mistä kyseiset vaatteet, alekoodit, ja kaupat löytyy.

Harmi vaan, että kirjoittaja ei tosiaan tule mitenkään esille paitsi shoppaaja -nimimerkillä. Blogikin on vain shoppaajilta shoppaajille. Domainkin on rekisteröity salaiseksi. Sivun omistaja ei varmaan halua nauttia julkisesti bloginsa saamasta suosiosta. Onkohan puikoissa joku himoshoppaaja, joka tietää kaiken mahdollisen shoppailusta ja kaupoista. Tai sitten omistaja voi olla vaikkapa joku herrashenkilö, joka on tilannut blogin tekstit joltain opiskelijatyttöseltä, joka on hyvä kirjoittamaan ja "mielenkiinnon kohteita ovat muoti, shoppailu, matkailu ja ehkä jopa säästäminen ja raha-asiat" ;). Oli miten oli, blogi on kauniisti toteutettu ja tekstit hyviä.

Mutta mitä uutta blogi siis tarjoaa? Muotiblogeissa on ihan samat kollaasit ja kaupat, plus paljon muuta sekä se bloggari omalla nimellä ja naamalla. Keskusteluakin löytyy huomattavasti enemmän. Miksi ihmiset ryntäävät blogiin, joka esittelee nettikauppoja ja vaatekollaaseja asianmukaisilla mainoslinkeillä höystettynä (esim. clk.tradedoubler ja ad.zanox -alkuiset linkit)? Tietysti kuuman listan kärkikahinoissa oleminen johtaa siihen, että ihmiset klikkailevat blogiin ja sijoitus säilyy. Mutta mikä aiheutti tämän alkuryntäyksen ja nousun listalle? Hmmm... Oletko sinä ehkä aktiivinen lukija? Kerro ihmeessä, mikä on koukuttanut sinut tähän sivustoon?

Tuli ihan sattumalta tässä mieleen eräs juttu. Tiesitkö, että voit ohjelmoida robotin klikkailemaan blogiisi Blogilistan kautta? Eikö ole hienoa? Silloin sinunkin blogistasi tulee kuuma tai se voi olla jopa tulessa! Sen voi ohjelmoida klikkaamaan blogiisi tuhansia kertoja -vaikkapa 90 000 kertaa! Se on ikävä kyllä kielletty ja niin ei siis saa tehdä. Piste. Tyytykäämme siis Blogilistan erittäin staattisiin listoihin.



tiistai 29. tammikuuta 2013

Löydä blogille nimi heti: top 5 nimigeneraattorit

Ei ole varmaankaan helpompaa tapaa keksiä blogille nimi kuin tämä. Ajattelin tehdä vielä toisen postauksen aiheesta niille, joille nimen keksiminen on erittäin vaikeaa, sillä kuinka keksiä blogille nimi on ollut yksi suosituimmista jutuista blogissani. Se ei selvästikään ole helppoa ja monen lukijan mielessä. Jätetään se siis muiden hommaksi!

Tässä on lista hyödyllisistä mutta ennen kaikkea hauskoista nimigeneraattoreista. Olen itsekin käyttänyt niitä yhden blogin kohdalla ja lopputuloksena oli enemmän kuin täydellinen nimi. Generaattoreiden käyttö vaatii vain paljon klikkailua ja avointa mieltä erilaisia nimiehdotuksia kohtaan. Näitä et varmasti olisi itse keksinyt! Jos nimi ei sellaisenaan miellytä, näistä saa ainakin hyviä ideoita ja pienellä viilauksella se oma nimi varmasti löytyy.


Vaikka osa nimigeneraattoreista näyttää onko sen niminen domain eli nettiosoite vapaana, sillä ei periaatteessa ole merkitystä, jos teet blogisi vaikkapa bloggeriin. Ja myöhemmin, jos haluat rekisteröidä oman domainin, .fi-päätteinen nimi voi hyvinkin olla vapaana. Ja kaikki ovat englanniksi mutta mikään ei estä kokeilemasta suomalaisillakin sanoilla.

Hyvin yksinkertainen ohjelma. Klikkaat vain nappia ja ruudulle ilmestyy muotiblogien maailmaan sopivia nimiehdotuksia. Minulle tuli Blonde or Beautiful. Erittäin osuva mutta vaihtaisin tuon or:in and:iksi.

Erittäin kätevä työkalu, joka kehittelee kymmeniä nimiehdotuksia yhdellä klikkauksella. Voit valita haluatko luonnollisen kuuloisen vai vähemmän luonnollisen nimen. Anna yksi sana, jonka haluaisit olevan osa nimeä ja päätä, tuleeko sana suunnilleen nimen alkuun, keskikohtaan, vai loppuun. Nimen pituudenkin voi määritellä. Tällä jaksaa leikkiä pidempäänkin. Englannin lisäksi kielivaihtoehtoja ovat Italia, Saksa, Ranska ja Espanja. Näitä voi yhdistellä vapaasti. Samalla näet, mitkä domainit ovat vapaana.

Sinun täytyy vain valita haluatko nimen olevan "funky" vai "formal" ja kone arpoo sinulle kaksiosaisen nimen. Mahdollisimman helppoa siis!

Oikeastaan tällä voi etsiä vapaata domainia mutta samalla se ehdottaa pitkän rivin vaihtoehtoisia nimiä. Niinkin geneerisellä nimellä kuin fashion blog sain kymmeniä eri ehdotuksia, jotka liippaavat läheltä alkuperäistä mutta ovat kuitenkin ihan erilaisia.

Valitse yksi tai kaksi sanaa, jonka perusteella haluat nimen muodostettavan. Voit päättää haluatko nimen, joka rimmaa. Tuloksena lista ehdotuksia, joista voi hyvinkin löytyä se oikea.

Ja sitten vain klikkailemaan! Tuleeko mieleen muita generaattoreita tai oletko ehkä itse kokeillut sellaista?

maanantai 28. tammikuuta 2013

Bloggarit matkustaa: sponsoroituja matkoja vai omasta pussista?

Tuntuuko sinustakin siltä, että bloggarit matkustelee koko ajan? Miten joillain on varaa? Onko bloggarien matkat sponsoroituja mainosmatkoja, eli he eivät maksa reissuista mitään? Ja reissun jälkeen esitellään vielä vinot pinot matkalla hankittuja merkkivaatteita! Xenia's Day:n Kap Verdelle alkuvuodesta herätti epäilyjä siitä, että matka oli Rantapallon maksama, vaikka se ei suoraan tekstistä tullutkaan ilmi ja bloggari kielsi asian.

Monet bloggaajat tosiaan tuntuvat matkustavan hävyttömän usein. Matkat eivät ole mitään pikkujuttuja, vaan niille uhrataan monta postausta. Kuvio kulkee suurin piirtein näin:
  1. unelmointia matkasta
  2. matkan varaus
  3. vinkkejä mitä tehdä matkalla
  4. mitä ja miten pakata
  5. kollaaseja matka-asuista
  6. ilta ennen lähtöä -tunnelmat
  7. matkalla (näitä postauksia on itse asiassa useita ja ne tulavat nyt tai matkan jälkeen)
  8. vihdoin kotona
  9. ostokset
  10. kuvia matkalta
  11. tietopaketti samaa matkaa suunnitteleville
Kuva täältä
 Ei ihme, että matkustelu tuntuu olevan suuressa osassa -varsinkin, jos reissuja tehdään edes se pari vuodessa ja molemmille uhrataan sama määrä postauksia. Otetaanpa hieman selvää bloggareiden matkoista ja katsotaan ensin miten ja mihin bloggarisuosikit reissasivat ja kuinka monta matkaa vuodelle 2012 oikein ehti kertyä. Ykköskohde oli ehdottomasti New York.

Mungolife oli matkustelussa ihan omaa luokkaansa viime vuona. Ei riitä, että Anna asui Australiassa vielä alkuvuonna, vaan hän lähti maailmanympärymatkalle. Menin jo aivan sekaisin laskuista mutta reitiltä löytyi Australian lisäksi Thaimaa, Laos, Vietnam, Bali, Lontoo, Uusi-Seelanti, Havaiji, ja ties mitkä paikat Jenkeissä. Kiertomatkan lisäksi Mungolife kävi myös ainakin Tallinnassa ja Egyptissä, sekä Lontoossa, jonne myös muutti loppuvuodesta. Tälle suoritukselle on vaikea vetää vertoja. Anna oli ihan oikeutetusti kutsuttu Matkamessuille puhumaan aiheesta.

Cava on jo opiskeluidensa puolesta matkailuun suuntautunut. Dubai, Turkki, Visby, Mallorca, Pariisi, Egypti, Berliini, ja taisi siellä olla Tukholmakin. Siis ainakin kahdeksan kohdetta.

P.S. I Love Fashionin Linda ei myöskään jäänyt rannalle ruikutttamaan: Turkki, New York, Visby, Hania, Pariisi, Sveitsi. Ja tietysti Tukholma, jossa hän asuu.Hieno suoritus: seitsemän.

Xenia's Dayn Xenia on myös kerännyt ahkerasti lentopisteitä: Dubai, New York, Skiathos, Tallinna, Miami. Viisi maata. Ja Xeniahan on siis ehtinyt jo tänä vuonna reissaamaan Etelä-Afrikkaan.

Mona's Daily Style -blogissa käytiin neljällä reissulla: New York, Kööpenhamina, Kreikka ja Rooma.

Yllätyitkö?

Monella herää varmasti epäilys, että matkat ovat sponsoroituja. Osaksihan ne ovat. Esimerkiksi bloggariporukan (Cava, P.S. I Love Fashion, Alexa Dagmar, Yummy) lähettäminen Visbyyn oli täysi sponssi. Myös Rantapallo on ollut ahkerasti mukana viime aikoina, kun joku suosittu bloggaaja alkaa suunnitella matkaa. Esimerkiksi Xenian ja Monan yhteinen NYC:n reissu oli varattu Rantapallon kautta.  Mistään koko matkan sponsoroinnista ei varmasti ole kyse, vaan todennäköisesti diiliin kuuluu ihan selvä rahallinen palkkio tai sitten matkakuluja on hieman makseltu. Yleensä joku firma siinä varausvaiheessa kuitenkin esitellään, sillä lukijoita kiinnosta mitä kautta bloggari matkansa varasi. Cavan Mallorcan matka oli Nellyn kisan voittomatka.

Kuva täältä


Eli aika harva näistä lukuisista reissuista siis on puhdas sponsorimatka. Kyllähän näillä mainosrahoilla, joita tulee Rantapallolta ja kaikista muista mainoksista ja blogiyhteistöistä, muutamat matkat vuodessa makselee. Eli siinä mielessä monet reissut on blogilla tienattu mutta ihan omalla rahalla maksettu. Ja niillä rahoilla plus muista töistä tienatuilla rahoilla ostelee myös ne merkkivaatteet ja muut tilpehöörit.Ja kun kerran ollaan nuoria ja töistä ja opiskeluista voi helposti luistaa lomailemaan, kuka sitä ei tekisi? Kaikilla on tietysti omat mielipiteet siitä, mikä on sopiva rahan tuhlauksen kohde. Matkailu on kyllä ihan ykkösvalinta, sillä se toivon mukaan avartaa ajattelutapoja. Itsekin olen loppuviikosta lähdössä aurinkoon, joten aihe on oikein ajankohtainen siltä osin!

lauantai 26. tammikuuta 2013

Bloggari olikin kylmä ihminen

Montako bloggaajaa tunnet tosielämässä? Siis oikeasti tunnet. Nyt ei riitä se, että on törmännyt johonkuhun kerran kaupungilla ja sanaakaan ei ole vaihdettu. Eroaako blogin antama kuva kovasti bloggarin todellisesta minästä? Kumpi on parempi, bloggaaja livenä vai virtuaalimuodossa?

Usein kommenteissa näkee sellaisia huomioita, että bloggari on ollutkin livenä todella herttainen ja mukava tyyppi, niin kuin blogin perusteella voikin päätellä. Bloggaritkin kiittelevät niitä lukijoita, jotka ova tulleet heitä jossain tilaisuudessa moikkaamaan. Harvoin näkee sellaista palautetta kuin La Vida Loca -blogissa oli nostettu esille. Itse asiassa minä törmäsin sellaiseen nyt ensi kertaa.  Bloggaajaa kuvailtiin oikeasi kylmän ja itsekeskeisen oloiseksi, vaikka blogia seuratessa häntä voisi luulla erittäin miellyttäväksi ihmiseksi. Blogia pitävä sarrrri kirjoitti vastineessaan hyvin siitä, että hän on ujo eikä heti kaikkien kanssa ystävystyvä tyyppi. Vieraisiin ihmisiin kun ei ole fiksua luottaa ihan heti. Ihan normaalia käytöstä keneltä vaan.



Bloggarille lähes kaikki lukijat ovat todellisuudessa vieraita, vaikka hän itse on heille kaikille kovinkin tuttu henkilö. Tästä voi syntyä ristiriitaisia tilanteita. Itsekin olen ollut pari kertaa tilanteessa, jossa ihmettelen miksi kyseinen bloggari ei tervehtinyt minua. Mutta jälkeenpäin katsottuna hän ei tuntenut minua yhtä hyvin kuin minä (luulin) tuntevani hänet. Enhän minäkään moikkaile ventovieraita kadulla!

Hieman samasta aiheesta kirjoitti myös Cava tällä viikolla. Se ei ollut postauksen pääaihe mutta kiinnitti huomioni. Cava kertoi kulkevansa kaupungilla katse alhaalla ja muiden katseita vältellen. Tämä on muuttanut jokseenkin hänen ajanviettoaan: enää ei ole luontevaa hengailla kaupungilla tai ostoskeskuksissa. Kaikki johtuu siis blogin hänelle tuomasta julkisuudesta.

Mietin heti, millaisen kuvan joku innokas blogin seuraaja saisi törmätessään kaupungilla Cavaan, joka ei kiinnitä häneen mitään huomiota vaan katselee aivan muualle. Todennäköisesti tämä lukija kirjoittaisi samantyyppisen kommentin kuin yllämainittu palaute La Vida Locassa. "Bloggari oli ylimielinen ja kylmä, ei huomioinut minua, katseli vain muualle", jne.

Blogiin kirjoitetaan yleensä niistä elämän positiivisista puolista ihan oman ja lukijoidenkin mielenterveyden vuoksi. Olemme nähneet jo monta kertaa, kuinka jotkut lukijat olettavat bloggareiden elämän oikeasti koostuvan pelkistä supermahtavien juttujen jatkumosta. Blogi on monille pakokeino arjesta, joten sinne ei ehkä kirjoitella kuinka ujo on tai kuinka on juuri tullut kaupungilta vältellen ihmisten katseita. Bloggareiden tapaaminen voi olla tälläisille lukijoille, jotka eivät ole vielä tajunneet tätä postausaiheiden siivilöintiä, suurikin sokki. 


Samoista itseensä kohdistuvista paineista kärsii varmasti jokainen vähänkin julkinen henkilö.Ihmisillä on odotuksia heitä kohtaan ja valtavasti omia mielikuvia, joita julkimo voi sitten joko täyttää tai romuttaa täysin. Jo aikaisemminkin esille ottamani aihe onko bloggari asiakaspalvelija nousee taas esille. Periaatteessa lukijoita tulisi huomioida positiivisessa mielessä aina mutta se nyt vaan ei ole mahdollista. Kaupungilla kulkiessa pitäisi siis olettaa jokaisen vastaantulijan olevan mahdollisesti lukija ja hymyillä suu korvissa kaikille, jotka sattuvan vilkaisemaankaan päin. Ja se taas voi johtaa uusiin ongelmiin, ainakin Helsingissä. Jatkuvan positiivisen kuvan antaminen on siis melkein mahdotonta.Ja kaikki bloggaria lähestyvät "lukijat" eivät ole vilpittömissä aikeissa, vaan joukkoon mahtuu kaikenlaisia onnenonkijoita ja yrittäjiä.

Niinhän se on, että me kaikki emme voi olla hyviä ihmistuntijoita. Jotkut tulkitsevat toisia hyvin mustavalkoisesti. Vaikka en ole tuonut itseäni tässä blogissa oikeastaan yhtään esille, minustakin on varmaan muodostettu jonkinlaisia käsityksiä.

torstai 24. tammikuuta 2013

Onko lehdissä oikeasti hyviä blogeja?

Viimeisimmässä postauksessa kirjoitin muotilehtien ja blogien tiiviistä yhteistyöstä ja samankaltaisista piirteistä. Pysytään edelleen hieman samassa aiheessa. Tein pienen katsauksen viiden suomalaisen muotilehden blogeihin. Sanoisin, että yllätyin hieman.



Blogirintamalla on kunnostautunut erityisesti Olivia, joka on valinnut itselleen laatublogit. Niitä on oikein kuusi kappaletta. Luettavana on siis ajatuksella tehtyjä ja ylläpidettyjä blogeja eikä vain toimittajien omia blogeja, joissa on selvästi joskus kahvitauolla kyhättyjä postauksia. Lehdestä löytyy sellaista klassikot kuin Nelliinan Vaatehuone, Paras Aika Vuodesta ja Strictly Style. Päätoimittajan blogikin, Linjoilla,  päivittyy ihmeen tiuhaan mielenkiintoisilla jutuilla.Mukana myös toimituspäällikön Henkarikohtaista ja Manhattanille sijouttuva Lindan Työpyötä. Annan Olivialle viisi tähteä.



Cosmopolitan on tietysti viime aikoina nostanut pisteitään kiinnittämällä P.S. I Love Fashionin. Mutta onhan siellä muutakin lukemisen arvoista. Ulkomaankirjeenvaihtoa suorittaa L.A.Madde, joka on oikea laatublogi sekin. Päätoimittajan XOXO, Miina -blogia kannattaa vilkaista mutta  taasen Fashion Files on lehden oman kauneus- ja muotitoimittajan luomus, eli kovin usein ei tarvitse käydä postauksia etsimässä. Cosmolle antaa lisäpisteitä Tähtibloggaaja -blogista, joka on tällä hetkellä Searching for the Little Black Dress. Kolme ja puoli tähteä Cosmolle (puolikas lähti, kun blogeja vain viisi:))



Viime postauksessa hehkuttamani Costume on tosissaan ottanut blogit ja bloggarit käyttöön lehden teossa. Kuuden blogin settiin mahtuu ammattimaisesti toteutetut Fashionweek 2.0, Auroran Henkarit, Thing for the Bling, Mariannan, ja Nude.Viimeisenä mainittakoon Jenna K., joka on ilmeisesti "tauolla". Myös Mariannan on minusta päivittynyt aina harmittavan hitaasti, vaikka muuten hyvä blogi onkin. Neljä tähteä.



Entäs Trendi? Blogit ovat vallaneet nettisivun etusivun, joten toivoa on. Kappas, kuusi blogia löytyy. Pupulandia on ihan omaa kaliiberiansa mutta mukana on myös laadukkaat Sara K., Auta Elina, Kiitos Hyvää ja Vippaskonsti, joka on kuulemma jonkin hyvän syyn takia nyt hieman tauolla. Joukon jatkeena on Trendi Työhuone, johon ei kannata vaivautua. Neljä tähteä.



Ja viimeisenä tulee Elle. Ihan syystä. Ellessäkin käytetään maagista kuuden blogin lukua mutta siinä onnistumatta. Saimi Hoyerilla on ollut Elle Style Awardsien aikaan aiheeseen liittyvä blogi, joka roikkuu edelleen linjoilla. Heli Kajon Heli la Chipiessä olisi potentiaalia, jos juttua tulisi ulos enemmänkin. Samaa voi sanoa Klaran Kengissä -blogista. Muotifanin Maailma yrittää pitää uppoavaa laivaa pinnalla mutta erään alkoholijuoman sponsoroima tauolle jäänyt Mirva's Fresitime upottaa sen viimeistään. Tosin nyt blogi on saanut luvan jatkaa eli toivoa voi olla. Toimituksen blogista tulee hieman pisteitä; se on päivittynyt kivasti mielenkiintoisilla jutuilla -tosin viime vuonna. Nimiä on siis hankittu mutta ei niinkään sisältöä: kaksi tähteä.

Summa summarum: lehdissä on blogeja kuusi kappaletta. Toimittajien blogit päivittyvät huonosti.
Oikeastaan erittäin harvoin. Minulla viikonkin mittaiset päivitystauot kertovat jotain siitä, että blogi ei ole ihan sen pitäjän to do -listan kärkipäässä. Totta kai harvoin päivittyvässä blogissa voi olla ihan timanttia sisältöä -mutta sellaista ei tullut vastaan. Ymmärrän kyllä, että ihmisillä on muitakin töitä mutta silloin kannattaa keskittyä siihen minkä osaa ja jättää blogit muille. Elikkäs, suuntaa Oliviaan, jos etsit laadukasta luettavaa.

Mikä mahtaa olla oma suosikkisi?

tiistai 22. tammikuuta 2013

Bloggaajien ja muotilehtien yhteistyö

P.S. I Love Fashion siirtyi viikonloppuna Cosmopolitaniin. Strictly Style hyppäsi Olivian kelkkaan. Muotiblogit ja lehdet ovat hyvin läheisessä suhteessa. Kuinka moni bloggari ei haluaisi päätyä lehden sivuille -vaikkakin se olisi lehden nettiversio ja hyvin köykäinen sellainen sisällön suhteen. Moni bloggari on maininnut toimittajan työn olevan yksi unelmahommista -kyllä minuakin kiinnostaisi olla lehdessä töissä. Onko blogit ja muotilehdet todellakin niin samanlaisia, että bloggarin olisi ikään kuin luontevaa jatkaa tai siirtyä urallaan muotilehden maailmaan?  

Itse olen viime aikoina huomannut, että lehdet alkavat olla jo hieman aikansa eläneitä. On hieman hupsua odottaa kerran kuussa postilaatikon kolahtavan, että saisi tietää mikä on uusinta uutta ja pinnalla juuri nyt. Siihen kaikkeen on todennäköisesti törmännyt jo netissä. Samaisesta syystä en tilaa hesariakaan: aamun uutiset ovat minulle jo vanhoja. Olen ottanut niistä selvää jo edellisenä päivänä.  

Kuva täältä.

Lehtiä selaillessani olen kiinnittänyt myös siihen huomiota kuinka mielivaltaisesti toimittajat pystyvät nostamaan esiin eri aiheita. Otetaan nyt esimerkiksi jokin vähemmän dramaattinen asia kuten kasvorasvat. Uusia kasvorasvoja pulpahtaa esiin useilta eri merkeiltä joka kuukausi. Millä perusteella lehteen sitten päätyy yksi tai kaksi näistä uutuuksista? Mikä tekee niistä muita parempia ja mediahuomion arvoisia? Eiköhän kaikki ole kiinni toimittajien valinnasta. 

Tässä mielessä blogit ovat minusta ihan samanlaisia lehtien kanssa. Bloggari voi mielivaltaisesti esitellä mitä tuotteita haluaa ja sitten ihmiset ostavat siitä positiivisen hypetyksen ansiosta. Mukana tulee vielä yleensä bloggarin omakohtainen kokemus tuotteen käytöstä, mitä lehdissä ei yleensä ole saatavilla, vaan kaikki tuotteet ovat tietysti hyviä. Kumman mielipide siis on painavampi: blogissa esitellyn tuotteen vai lehden sivuilla kuvaillun tuotteen? Hmm..

Sama pätee muuten vaatteisiin. Lehdessä on muotikuvia ja kuvia kaupan vaatteista hinta- ja ostotietoineen. Mitäs blogeissa on? Samat jutut -tosin mallina toimii bloggari itse. 

Molemmissa on mainoksia -tosin sillä erotuksella, että kukaan ei itke lehtimainoksien takia mutta blogeissa ne herättävät tasaisesti suurta närää. Lehdissä niitä taitaa kuitenkin olla vielä enemmän. 

Ainoa, mikä näitä kahta mediaa usein erottaa, on reportaasit ja haastattelut. Blogeissa raportoidaan ja vastaillaan haastattelukysymyksiin kyllä ahkerasti mutta kohteena on bloggari itse ja hänen elämänsä. Erittäin harvoin löytää myös ulkopuolisten tahojen haastiksia. Mieleeni jäi erityisesti Cheekin haastattelu Mungolifessa. Se oli todellakin jotain muuta. Lehdissä haastattelut ja reportaasit taas eivät koskaan käsittele itse toimittajia. 

Kuva täältä.


Muoti- tai naistenlehdet (mikä ikinä se termi onkaan) ovat siis hyvinkin samantyyppisiä. Mutta lehdet voivat jäädä pian paitsioon, sillä ihmiset pitävät vuorovaikutteisuudesta. Kuka lähettää enää lehden lukijapalstalle kirjeitä ja jännittää julkaistaanko se, kun blogissa voi kommentoida muutamassa sekunnissa ja sanomansa saa julkaistua lähes poikkeuksetta. 

Hyvä esimerkki uudenaikaisesta lehdestä, joka on tajunnut netin hyödyt ja haasteet lehden teossa, on Costume*. Ensivaikutelmani, joka osoittautui sittemmin täysin vääräksi, ei kuitenkaan ollut hyvä. Pidin lehteä röyhkeänä yrityksenä tehdä sisältöä lukijoiden kustannuksella. Lehden sivuilta löytyi niin paljon materiaalia heidän nettisivuiltaan, jonne tavalliset tallaajat saavat jättää kuviaan ym. ja vaikuttaa kaikinpuolin lehden tekoon. Toimittajan hommaksi jää vain poimia parhaat palat siitä, mitä tämä ilmaistyövoima on tuottanut. Tämä nyt oli hieman kärjistettyä mutta suurin piirtein näin minä ajattelin. 

Mielipiteeni on sittemmin muuttunut täysin. Costumen lukijana olen ymmärtänyt sen, että muidenkin lehtien tulisi liikkua vahvasti tähän suuntaan, jotta lukijoiden mielenkiinto säilyisi. Myös bloggarit ovat päässeet viralliseen toimittajan asemaan lehdessä. Juttuja tehdään hieman eri vinkkelistä kuin omaan blogiin -itse bloggari jää enemmän taustalle kuin blogissa. Juuri tälläisiä lehtiä in varmasti tulossa lisää. Ihmiset haluavat vaikuttaa, kysyä, saada vastauksia, ja tuoda itseään esille. Kurkkaapa Costumen yhteisö. Eivät ihmiset halua ottaa lehden tarjoamia juttuja sellaisinaan suurina totuuksina, joihin heillä ei ole mitään sananvaltaa, ainoana keinonaan lähettää postia sinne lukijapalstalle. Senkö takia joka lehdellä alkaa olla oma tunnettu blogi kelkassa? Lukijoita halutaan lisää ja heidät halutaan osallistaa blogien kautta, kun sitä itse lehden sivuilla ei voida tarjota. 

Ajatuksia?


sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Miksi bloggarit eivät twiittaa?

Pari viikkoa sitten huomasin Avec Sofién julkaisseen oman Windows 8 –aplikaationsa. Hieno homma! Varmasti kätevä kapistus hänen seuraajilleen, joilla on Windows 8. Eli aika harvalla, luulisin. Luin huvittuneena julkaisusta kertovan postauksen kommentteja: siellä jokunen valitteli sitä, että heillä on iPhone. Kaunis ajatushan tuo aplikaatio oli mutta ehkä liian aikaista niin monien luullessa Windows 8:ia jonkin sortin puhelimeksi.

Jos meillä oltaisiin kiinnostuneita vähän muustakin kuin vain Facebookista ja Instagramista, niin bloggareilla olisi valtava määrä tälläisiä eri työkaluja käytettävissään. Otetaan nyt esimerkiksi Twitter, jonka käyttö on minusta ihan aliarvostettua. Ja sehän on ihan pirun yksinkertaista. Kuinka monta bloggaria seuraat Twitterissä? Tai onko sinulla edes Twitter-tiliä? Minä en seuraa kovin montaa, sillä eipä sieltä montaa bloggaria löydy. Tai sitten kun löytyy, niin saatavilla on yksi twiitti jostain vuosien takaa.


Kuva täältä.


Itse avasin tälle blogilleni Twitter-tilin ja jos sinäkin sellaisen omistat,  tervetuloa seuraamaan minua täällä. Ja vaikka sinulle ei vielä tiliä olisikaan, rekisteröidy ihmeessä. Follow me -painike löytyy myös tuolta oikeasta sivupalkista. Facebookkia en vielä perusta, vaan se saa odottaa hetken.

Ymmärrän kyllä, että jos seuraa jotakuta blogin ja Facebookin välityksellä, samaisen henkilön twiittien kyttääminen voi olla hieman tårta på tårta. Miten jolla kulla riittää joka paikkaan jotain mielenkiintoista sanottavaa? Itse yritän pitää kaikki mediat hieman erilaisina. En voi sietää sitä, kun Twitterfeedi julkaistaan sellaisenaan FB:ssä ja vice versa. Silloin näkee ja kuulee kaiken kahtena, ja etenkin FB:ssä kaikenmaailman # ja @ -merkit eivät oiken pääse oikeuksiinsa. Se on puhdasta laiskuutta, jos ei jaksa naputella eri viestejä näihin kahteen kanavaan -viestit kun sattuvat olemaan vielä niin pirun lyhyitä.

Suosittelen Twitteriä siis ihan muistakin syistä kuin suosikkibloggareiden seuraamisesta. Jos ja kun maailmalla tapahtuu jotain suurta, aiheen seuraaminen Twitteristä on paljon reaaliaikaisempaa kuin vaikkapa uutisten katselu. Riski tietysti on, että osa siitä tiedosta on pelkkää potaskaa. 


Kuva täältä.

Keräsin kuitenkin kokoon top 5 parhaat muotibloggarit Twitterissä. Homma ei ollut helppo. Ulkomaisia bloggareita sieltä löytyy aivan pilvin pimein mutta pysytään nyt näissä meidän tutuissa suomalaisissa muotibloggareissa. Tämä ei sitten muuten ole mikään paremmuus järjestys.

Teemu Bling on oikea raskaan sarjan twiittaaja. Jutut englanniksi ja mielenkiintoisia uudelleentwiittauksia. Onhan ne omat jututkin siis mielenkiintoisia. @TeemuBling

Auroran Henkarit -blogin Aurora on toinen ahkera twiittaaja. Auroran Instagram-kuvia on mukava seurata tätä kautta. @AuroranHenkarit

Yummyn Jenni Ukkonen on ahkera twiittaaja. Johtuukohan siitä, että Jenni asuu Lontoossa? Twitter on siellä päin maailmaa ehkä suositumpi juttu kuin meillä. Twiitit ovat mukavan henkilökohtaisia huomioita arjesta. @jenniukk

MouMoun Iina Moukolalta tulee monta twiittiä päivässä. Osittain samoja juttuja kuin FB:ssä ja tietysti linkit uusiin postauksiin. Mutta myös paljon muuta. @MouCola

Searching for LBD -blogin Heidi Tuominen on ahkera twiittaaja -sanottavaa löytyy ainakin kerran päivässä. Mielenkiintoisia linkkejä muihinkin kanaviin, esim. Youtubeen. @searchingforLBD

Näitä tapauksia suosittelen ainakin seuraamaan. Hyviä kohteita ovat myös eri lehdet ja media-alalla työskentelevät ihmiset. Ketä tai mitä sinä seuraat? Kaikki vinkit ovat tervetulleita ja myös linkit omaan Twitter-profiiliisi. 



perjantai 18. tammikuuta 2013

Tunnustusta itselle ja muille

Tein oman blogihistoriani ennätyksen. Sain nimittäin tunnustuksen -jo neljän postauksen jälkeen: New Blog Love. Kiitos ja kunnia tästä kuuluu Linnunpesän elämää ja Ei mennyt niin kuin elokuvissa -blogeille. Sielläpä oltiin luettu mm. Blogilistan uusia blogeja ja valittu viisi silmää ja mieltä miellyttävää tapausta. Ja minä olin yksi niistä! Juuri kun paasasin, kuinka Blogilistalle oli viikossa ilmestynyt peräti 490 uutuutta! Mahdollisuuteni tulla valituksi oli siis 0,2%.



Pidän tätä suurena kunniana ja tunnustusta voi jatkossa ihailla tuolta jostain -->

Pidän sen siis esillä ettei se huku muiden tulevien postausten joukkoon. Ilokseni huomasin, että Linnunpesän elämää oli myös jättänyt palkintonsa näkyville. Mielestäni nämä tunnustukset ovat hieman aliarvostettuja. Niistä harvemmin pääsee lukemaan enää sen yhden tunnustukselle uhratun postauksen jälkeen.  Tietysti, jos palkintoa ja muuta ehdokkuutta tulee joltain nimekkäältä taholta, ne yleensä laitetaan esille. Jo pelkkä palkinnon tms. saaminen voi edellyttää sen esilläpitoa esimerkiksi tuolla sivupalkissa.

Tämmöiset pienemmän luokan palkinnotkin kertovat blogista paljon. Muut blogiini eksyvät voivat ajatella siitä, että "jaahas, jonkun mielestä tämä on jotenkin hyvä blogi kun on tuommoisia saanut. Tutkitaanpa, onko palkintonsa ansainnut..." -tai jotain vastaavaa. Kokeilenpa kiinnittää vierailijoiden huomion tälläisillä jutuilla enkä laita tuohon sivupalkkiin vaikkapa linkkiä toiseen blogiini, vaikka liikenne ja huomioarvo olisi sillä tavoin helpommin saavutettavissa. Minä tägään tämän vielä palkinnoksi, koska sitähän se on.

Mutta nyt siis laitetaan palkintoa kiertoon. Homman nimi on se, että pitää löytää viisi ihanaa alle 200 lukijan blogia. Tunnustus jätetään kommentoimalla näihin blogeihin. Tunnustuksen saaja (voi) sitten kiittää sen antajaa linkkien kera ja laittaa tunnustuksen taas eteenpäin.

Tämmöiset tempaukset ovat hauskoja, sillä  niiden kautta tulee laajennettua omaa blogien valikoimaa ja ehkä löytäneeksi jonkin pitkäaikaisen suosikin. Oman tutkimusretkeni tulokset ovat tässä. Blogia pääset tarkastelemaan klikkaamalla bannerin kuvaa tai linkkiä.



Blogi, joka perustuu päivän asuihin. Mutta ei mihin tahansa asuihin: kohteena on työasut! Hauska oivallus, joka tekee blogista heti omanlaisensa. Tarkoituksena on kuvata työasuja vuoden ajan, eli aikamoisen katsauksen tästä tulee samaan.




Upeita kuvia. Piste. Kaikista blogeista jos löytyisi tämän tasoista kuvamateriaalia niin olisin onnellinen. Yksinkertaisistakin jutuista on saatu niin pirun hyvän näköisiä. Blogin kirjoittaja on kaimani, plussaa vielä siitä.





Kauniisti toteutettu blogi suoraan Pariisista. Miellyttää tälläistä ikuista matkakuumeilijaa. Omaan arkeensa saa mukavasti vaihtelua seuraa, kun seuraa elämää hieman toisenlaisissa ympyröissä.






Blogi on hyvä esimerkki siitä, että blogipostausten ei aina tarvitse olla jumalattoman pitkiä. Eihän niissä päivissä aina ole mitään suurta ja mahtavaa kirjoitettavaa ja kuvattavaa. Juttuihin on usein lisätty vielä osuva biisi.


tiistai 15. tammikuuta 2013

Haaveena oma blogi? 5 asiaa, jotka tulisi ottaa huomioon ennen kuin aloitat

490 uutta blogia viikossa. Sen verran on Blogilistalle ilmoitettu uutta luettavaa viimeisen seitsemän päivän sisällä. Se tekee 70 blogia per päivä. Omanikin on siinä joukossa, täällä. Ja kuvittele päälle vielä ne blogit, joita ei ole ilmoitettu blogilistalle! Niitä on varmasti satoja.

Kaikilla tuntuu olevan blogi ja bloggaus, tai tarkemmin sanoen muotibloggaus, tuntuu olevan "muotia" nuorten naisten keskuudessa. Onneksi tämä on hyvä muoti-ilmiö, toisin kuin esimerkiksi legginssit! Tällä vauhdilla kuitenkin hukumme blogeihin, joista suurin osa on sisällöltään semmoista turhaa sekamelskaa, että selviäisimme ihan hyvin ilman niitä. Ja suurimman osan olemassaolosta emme onneksi ole edes tietoisia.

Kuva täältä.

Olen koonnut tähän postaukseen eri lähteistä kuulemiani ja itse hyväksi toteamiani vinkkejä siitä, mitä tulisi mietiskellä ennen oman blogin perustamista, jotta siitä saisi mahdollisimman paljon irti mahdollisimman helpolla.
  1. Keksi pointtisi. Mitä oikein haluat sanoa muille blogillasi? Mieti etukäteen millaisia postauksia ja mistä aiheesta tulisit kirjoittamaan. Jonkinlainen aiheen rajaus erottaa sinut muista ja luo oman lukijakuntasi. Muista miettiä myös sitä, kuinka tarkasti rajaat aiheesi. Jos blogisi tarkoitus on esitellä erilaisia kynsitrendejä, niin päivän asujen ottaminen yhtäkkiä mukaan kuvioihin ei ehkä istu kuin nenä päähän.
  2. Kuvittele lukijasi. Tiedetään, että et voi etukäteen tietää kuka blogiasi tulee lukemaan. Ihan tarkkaa kuvaa siitä ei saa myöhemminkään. Mutta lukijoiden kuvittelu auttaa huomattavasti itse blogin kirjoittamisessa. Blogisi linja on paljon yhtenäisempi ja varmasti houkuttelee paikalle juuri niitä unelmalukijoitasi. Jos sinulle ei ole hajuakaan kenelle kirjoitat, tekstit eivät välttämättä ole oikein kenellekään suunnattuja ja tyyli heilahtelee laidasta laitaan. Ja jatkossa kuvitteluleikit voi jättää vähän vähemmälle, kun ihan oikeat lukijat alkavat antaa palautetta ja toiveita blogisi suhteen.
  3. Älä julkaise heti. Tämä vinkki kuulosta erittäin tylsältä, jos on juuri päättänyt perustaa blogin. Pieni kypsyttely on kuitenkin paikallaan. Ensinnäkin, nimen ja blogin rekisteröimisen lisäksi olisi hyvä saada ulkoasu ainakin jonkinlaiseen kuntoon. Myös muutamia postauksia kannattaa kirjoittaa varastoon. Ulkoasua voi muokata myöhemmin ja se tuleekin olemaan yksi blogin ikuisuusprojekteista mutta ihan sillä Bloggerin ensimmäisenä tarjoamalla pohjalla ei kannata lähteä liikenteeseen. Pienellä viilailulla saa heti houkuteltua potentiaalisia lukijoita. Nämä hommat ovat myös semmoisia, että ne voivat jäädä helposti roikkumaan. 
  4. Mieti vielä onko sinulla aikaa? Bloggaaminen voi tuntua lasten leikiltä sellaisesta, joka ei ole vielä omaa blogia perustanut. Mutta niin uskomattomalta kuin se tuntuu, se vie paljon aikaa ja aivokapasiteettia. Haluatko viettää vähintään useamman tunnin viikossa koneen edessä kyhjöttäen? Semmoinen touhu voi alkaa jossain vaiheessa tökkiä, varsinkin jos viettää ensin pitkän työpäivän tietokoneen ääressä, kuten minä teen. 
  5. Onko sinulla resursseja? Usein bloggaukseen vielä tarvitsee muutakin kuin koneen ja netin: onko sinulla tarvittavat välineet, jos olet päättänyt tehdä vaikkapa päivän asu -painoitteista muotiblogia? Hyvä kamera? Hyvä kuvaaja? Tarpeeksi vaatteita? Rahaa hankkia uusia vaatteita?

Nämä kaikki vaiheet voi kyllä skipata ja alkaa tuosta vain pitämään kaikenkattavaa blogia, joka päivittyy silloin kun bloggaria huvittaa. Mutta jos sitä haluaa pitää muidenkin kuin vain omaksi iloksi, niin kaikkiin näihin pointteihin tulisi kiinnittää jonkinlaista huomiota.

Mitä luulette, montako blogia noista 490:stä on sellaisia, joiden perustamisessa ei ehkä mietitty edellämainittuja neljää kohtaa? Ainakin siellä on se yksi, jossa on mietitty, eli minun :)

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Palautetta lukijoille

Pari päivää sitten törmäsin Facebookissa erään suomalaisen nuorille naisille suunnatun vaatenettikaupan avautumistekstiin. Kyseinen firma julkaisi omalla FB-sivullaan pitkän jutun, jossa moitittiin asiakkaiden toimia. Jutussa oli lueteltu mitkä kaikki asiakkaiden tekemät "tilausvirheet" olivat aiheuttivat yritykselle työtä ja suurta päänvaivaa. Sävy oli tyyliltään moittiva "miksi te teette näin ja noin?!" ja tämän valituksen taustalla oli kaupan aikomus ottaa postikulut takaisin käyttöön. Tällä tekstillä ilmeisesti haluttiin perustella siirtymistä takaisin postikuluihin ja sanoa, että "ei vika ole meidän mutta kun osa teistä on tuollaisia idiootteja". Ihan yksinkertaisuudessaan hommanhan olisi voinut hoitaa niin, että firma olisi vain ilmoittanut lopettavansa ilmaiset postikulut. That's it. Ihmisten kommentit vaihtelivat myötäilevien ja pöyristyneiden väliltä. Minä en ole mitään ko. kaupasta tilannut mutta enpä tule tilaamaankaan. Muutamien eurojen tähden taidettiin menettää aika monta muutakin asiakasta. Aikamoista asiakaspalvelua, vai mitä? Kaikkihan sen tietää, että asiakkaita haukutaan takahuoneessa mutta siihen se sitten jääkin. Mikä firma voi olettaa tuottavansa voittoa, jos se haukkuu sille rahaa tuovia ihmisiä? Tämä taidettiin tässäkin yrityksessä vihdoin huomata, sillä teksti lukuisine kommentteineen on poistettu FB:stä.



Tämän pitkän aasinsillan kautta päästään asiaan. Olin jo totaalisesti unohtanut tämän episodin mutta se tuli mieleeni lukiessani Mungolifea tänään. Miksi? No koska siellä Anna antoi palautetta lukijoille, jotka vaativat häneltä tietyn postauksen kirjoittamista. Tämä purkaus ei kuitenkaan aiheuttanut minussa sen suurempia vastareaktioita; lähinnä hieman nyökyttelin myötäilevästi. Blogi on bloggarin omaa omaisuutta, jonka sisältöön muut eivät voi kauheasti vaikuttaa. Lukija voi aina esittää toiveita sisällön suhteen mutta bloggari tekee viime kädessä päätöksen sisällöstä. Ja se sisältöhän on usein osa hänen henkilökohtaista elämäänsä, joten vaatimukset ja oletukset sen täysivaltaisesta jakamisesta vaikuttavat melko röyhkeiltä.

Mutta kun asiaa ajattelee hieman tarkemmin, ei tälläiset tiettyjen lukijoiden lyttäykset olekaan niin selkeästi perusteltavissa blogeissakaan. Jos antaa viestin, että "minä teen juuri niin kuin minä haluan ja kukaan ei kerro minulle mitä minun on tehtävä" (siis hieman selkeämmässä muodossa kuin tuo..), bloggarista voi herkästi saada ylimielisen kuvan.

Mielestäni bloggarit ovat yksilön ja asiakaspalvelijan välimaastossa -siis varsinkin suositut bloggarit. Suustansa ei voi päästää mitä vain tai menettää lukijoita ja antaa itsestään huonon kuvan. Lukijathan ne bloggarille tärkeitä ovat ja tuovat osan rahasta. Ja blogit ovat vähän kuin kauppoja, onhan niissä niin paljon tuotteita esillä. Eli bloggari joutuu saman ongelman eteen kuin yllä mainittu firma: kannattaako pilata suhteitaan niihin rahanlähteisiin? Toisaalta täysin lukijoiden armoille ei voi antautua, sillä silloin blogista katoaa täysin persoonallisuus, vaikka aiheet menisivätkin henkilökohtaisuuksiin. On osattava ilmaista oma kantansa asioista -mutta tyylillä. Ja silloinkin on varauduttava siihen, että asiasta nousee jonkin sortin haloo. Mutta blogissa täytyy olla myös särmää! Sekin tuo lukijoita -ja paljon.



Itse kallistun sille kannalle, että pölhöjä lukijoita saa välillä hieman napauttaa. Aina löytyy niitä, jotka myötäilevät ja niitä, jotka uhkaavat lopettaa koko blogin seuraamisen. Mutta on bloggarissa pakko olla myös jonkin verran asiakaspalvelijaa, jos haluaa pitää edes muutaman lukijan itsellään. Vaikka aina joku väittääkin, että pitäisi blogia, vaikka sillä ei olisi yhtään lukijaa. Uskoo ken haluaa...

Mitä mieltä olette, saako bloggari antaa negatiivista palautetta lukijoille?

torstai 10. tammikuuta 2013

Ammattina bloggaaminen

Jokin aika sitten Cava teki hienon postauksen siitä millaista arki on, kun ammattina on bloggaus. Jo sanapari ammattina bloggaus saa monien kulmat kohoilemaan ja toiset puimaan tätä ihmettä lukuisilla netin keskustelupalstoilla.

Suurimmalle osalle blogien lukijoista ja myös bloggareista ajatus bloggaamisesta ammattina ei ole tullut koskaan mieleen tai sen ei uskota olevan mahdollista. Sehän on harrastus! Ammatti on yhtä kuin työ ja työ ei ole kivaa. Se on raskasta raatamista.  Yleinen mentaliteetti tuntuu olevan se, että työ ei ole kunnollinen, jos sen tekijä nauttii siitä. Silloin sen täytyy olla jonkin sortin laiskottelua! Bloggausammatin arvostus kärsii myös siitä, että se ei näennäisesti vaadi minkäänlaista kouluttautumista tai taitoja. Mutta todellisuudessa bloggarin on oltava hyvin monipuolisesta perillä omasta alastaan sekä kaikesta bloggaukseen liittyvästä teknisestä puolesta aina mainostamiseen ja yhteistyösuhteisiin.

Silloin kun blogataan kunnolla, se vie pirusti aikaa mutta silloin voi tehdä myös pirusti rahaa (tästä aiheesta puhutaan varmasti myöhemmin). Työn raatamiselementti voi kyllä tulla valitettavan nopeasti tutuksi myös bloggarin ammatissa. Ammattibloggaaja ei todellakaan laiskottele välillä netissä pyörien päivät pitkät rahan kilistessä tilille ja ilmaistuotteiden putoillessa postiluukusta.


Niin kuin Cavan jutusta kävi ilmi, päivässä kuluu paljon aikaa postausten tekemiseen ja kommentteihin vastailuun. Juttujen sisältöä pitää miettiä etukäteen. Ei ole hyväksi, jos julkaisee vahingossa kolme nellykollaasipostausta peräjälkeen. Sisältö on pidettävä vaihtelevana, jotta lukijoiden mielenkiinto pysyy yllä. Aiheiden, kuvien ja tiedon etsimiseen menee tuhottoman paljon aikaa varsinkin silloin, kun ei halua mennä siitä mistä aita on matalin. Jos lukijoita on paljon, täytyy olla erittäin tarkka mitä lähteitä itse käyttää tai saa kyllä kuulla levittelevänsä täysin väärää tietoa. Itse postauksen kokoamiseen kuvineen ja linkkien asetteluineen voi mennä pidempikin tovi. Kuvaaminen on vielä oma operaationsa: laatublogiin ei laiteta salamalla räpsittyjä kuvia ryppyisistä vaatteista taustalla pilkottavine pyykkitelineineen. Kuvat suunnitellaan, sommitellaan ja käsitellään vielä erikseen ohjelmalla, jos siihen on tarvetta ja halua.

Bloggaaminen vaatii myös tulevaisuuteen katsomista. Ei riitä, että miettii mistäköhän tänään postaisi. Riippuen postaustahdista, juttuja voi ja pitää tehdä varastoon. On oltava varautunut myös niihin päiviin, jolloin ei jostain syystä voi antaa niin paljoa aikaa blogille, esimerkiksi jos sairastuu. Kävijöiden jatkuva saaminen on ammattibloggarille tärkeää. Myös yhteistyökumppaneiden kanssa toimiessa suunnittelu on tärkeää, etenkin jos yhteistyöhön liittyy päivämääriä, jolloin asioista on sovittu kertoa blogissa.


Kommenttien lukeminen ja niihin vastaaminen ovat myös erittäin aikaavieviä puuhia. Varsinkin, jos on lähtenyt sille linjalle, että on kohteliasta vastata kaikkiin saamiinsa kommentteihin. Jo itse vastausten naputtelu vie aikaa mutta myös jotenkin erilaisen vastauksen keksimisen siihen kymmenenteen "oi, ihana toi sun paita" -kommenttiin.

Blogiin liittyviin asioihin on myös reagoitava suht nopeasti. Jos esimerkiksi kommenttien julkaisu ja niihin vastaaminen kestää kauan, aktiivisten lukijoiden kokemus kärsii. Lukijat osaavat myös odottaa postauksia, jos ne julkaistaan aina tiettyyn aikaan päivästä, joten tästäkin on pystyttävä pitämään huolta. Sähköpostia on pidettävä silmällä pitkin päivää.

Jos bloggaus vie ajallisesti normin päivätyön verran ja rahallisesti se tuottaa saman verran tai enemmänkin, sen hyödyntäminen ammattina on erittäin fiksu veto. Olisi hullua tehdä pitkää työpäivää ja siihen päälle pyörittää blogia yllä ja Cavan jutussa kuvatulla tavalla -varsinkin silloin, jos blogilla tienaisi enemmän kuin sillä leipätyöllä, joka ei ole juuri se unelma-ammatti. Moni bloggari on opiskelija tai vastavalmistunut nuori, jolla on sitten myöhemmin aikaa olla vuositolkulla siinä muussakin työelämässä. Etenkin bloggaavan opiskelijan kohdalla blogi ammattina on lottovoitto: harva on varmaan siinä ammatissa mitä varten opiskelee, joten mäkkärin kassalla seisoskelun ja ammattibloggauksen välillä ei varmaan kauaa tarvitse miettiä -mikäli siihen on mahdollisuus.

Ammattibloggailua on myös vähätelty sen pinnallisuuden vuoksi. On tietysti bloggarin oma asia kuinka pinnallista tai syvällistä juttua suoltaa. Mutta jos se "pinnallisuus" uppoaa lukijoihin ja siitä pitää itse, miksi pitäisi väen väkisin postata pelkkää painavaa asiaa. On paljon muitakin ammatteja, jotka ovat vähän kevyemmästä päästä. Kaikki eivät voi olla ihmishenkiä pelastavia aivokirurgeja. Niin kuin Cava kirjoittikin, hänen hommansa ovat pohjimmiltaan aika samanlaisia kuin monen toimistotyöläisen homma. Ja kaikesta pinnallisuudesta huolimatta bloggarit ovat aikamoisia vaikuttajia niin mielipiteiden kuin ostokäyttäytymisen saralla.


Odotan mielenkiinnolla miten asenteet muuttuvat blogiammatteja kohtaan lähivuosina, sillä ammattilaisten määrä tulee varmasti kasvamaan. Olettavissa kuitenkin on, että osa niistä jotka ovat tyytymättömiä  omaan työhönsä tai jotka ovat pettyneitä oman blogin pyörittämiseen tulevat aina valittamaan muiden hieman mukavemmista töistä. Mitä mieltä sinä olet bloggaamisesta ammattina?


keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Kuinka keksiä blogille nimi?

Tervetuloa lukemaan Pink Bubble –blogia! Uuden blogin aloittaminen on aina hauskaa. Ideoita tuntuu riittävän loputtomiin sisällön ja blogin ulkonäön suhteen. Mutta sitten on se yksi pieni olennainen juttu, joka vaikeuttaa blogin varsinaista perustamista ja jolle ajattelin omistaa ensimmäisen postauksen. Se on nimittäin nimi.

Olen itse perustanut useampia blogeja ja kertaakaan se nimi ei ole ollut niiden ensimmäisten blogiin liittyvien ideoiden joukossa. En ole koskaan suunnitellut blogia nimen ympärille. Se on usein ollut varsinaisen työn ja tuskan takana. Ja hyvä niin. Nimeä on syytä harkita tarkkaan, sillä se tulee määrittämään sinua bloggaaja aika pitkälle.

On erittäin todennäköistä, että sinua kutsutaan blogisi nimellä, kuten vaikkaa Cavan kohdalla on käynyt. Onnea vaan hyvästä nimivalinnasta! Huonomminkin olisi voinut käydä: Mungo-Anna ei ole kovin imarteleva nimitys kenellekään vaikka Mungolife muuten on omaperäinen ja mieleenpainuva nimi. Oman oikean nimen tunkeminen blogin nimeen on tietysti hyvä keino, jos haluaa välttää epämieluisat liikanimet tai tuotteistaa itsensä. Tai sitten vaan keksii niin hyvän nimen, että ei haittaa ollenkaan vaikka tulisi seuraavat viisi vuotta kutsutuksi myös bloginsa nimellä tietyissä yhteyksissä.

Kuva: weheartit

No mutta sitten kun on keksinyt sen täydellisen nimen niin joutuu lähes poikkeuksetta kohtaamaan suuren pettymyksen: joku on jo vienyt sen. Ei auta kuin aloittaa alusta. Liian saman nimisen blogin jonkun toisen kanssa omistava menettää varmasti osan lukijoistaan sille semi-kaimalle. Jotta nimeäminen ei kävisi liian ylitsepääsemättömäksi prosessiksi, tässä hieman hyviä vinkkejä mitä kannattaa pitää mielessä:

  • Nimen tulisi kuvata sinua tai blogiasi edes jotenkin. Vaikka nimen ei todellakaan tarvitse kertoa kaikkea oleellista blogisi sisällöstä, sen ei kannata myöskään olla harhaanjohtava. Kuvittele tilanne, että blogistasi näkyy vain nimi, vaikkapa Blogilistalla. Minkä nimistä blogia itse klikkaisit? Minkälaisia lukijoita haluat blogillesi? Mitä he klikkaisivat? Jos blogisi nimi ei anna mitään vihjettä sisällöstä tai johtaa täysin harhaan, et välttämättä houkuttele läheskään kaikkia toivomiasi lukijoita. Muista myös miettiä hieman tulevaisuutta: kannattaisiko valita sellainen nimi, joka ei vaikuta oudolta sittenkin kun olet vaihtanut tyyliäsi, kiinnostuksen kohteitasi, ja lukijakuntasi?

  • Nimi ei saisi olla liian vaikea muistettavaksi –tai lausuttavaksi. Vino pino potentiaalisia lukijoita on taas menetetty jos kukaan ei muista tai edes osaa kirjoittaa nimeä oikein. Eli lyhyt, ytimekäs ja mahdollisimman selkokielinen ovat varmasti hyvä yhdistelmä. Se ei kuitenkaan rajoita luovuuden käyttöä tai vaikkapa vieraskielisen nimen ottamista. Itse olen jostain kumman syystä mieltynyt englannin kielisiin bloginimiin. Ne vain kuulostavat paljon paremmalta ja sanaleikitkin ovat vähemmän tökeröjä kuin suomeksi. Jos nyt katselen blogilistaa niin 50 luetuimman blogin joukossa on vain 15 suomeksi nimettyä blogia. Loput olivatkin englanniksi yhtä lukuun ottamatta (Si Moda). Jos listalla liikkuu pidemmälle niin johan alkaa suomenkielisiä nimiä löytyä mutta luetuimpien joukossa ei niitä pahemmin näy. Englanninkielisen nimen keksimiseen auttaa sanakirjan selailu tai lehtien lukeminen. Jos tuloksena ei ole nimi niin ainakin sanavarastosi on karttunut ja tiedät kaiken uusimmista jouruista, muodista ja ryppyvoiteista.

  • Nimi ei myöskään saisi olla samanlainen jonkun toisen blogin nimen kanssa. Myös liian samanlainen nimi aiheuttaa varmasti sekaannuksia ja juuri sinun blogisi nimi ei ehkä jää mieleen. Muotiblogimaailmassa liikkuessa nimeä miettiessä minulle tulee helposti mieleen sellaisia sanoja kuin fashion ja style. Ne ovat tulleet muutamalle muullekin mieleen: blogilistan luetuimpien top 20:ssä on kuusi fashion –sanalla nimettyä blogia. Se alkaa olla jo niin kulunut sana ja melkein yhtä jännä kuin muotiblogi, joka on nimetty Muoti Blogiksi. 
Kuva: weheartit

  • On myös fiksua tarkistaa minkälaisia kaimoja blogillasi on. Se käy kätevästi vaikka googlaten. Täysin uniikkia nimeä tuskin keksit, joten älä lannistu googlen ilmoittamista sadoistatuhansista osumista. Kaimojen tarkistelu voi olla ihan hauskaa puhaa ja eihän niillä välttämättä ole mitään strategista merkitystä sinulle. Eipä Tickle Your Fancyakaan haitannut, että samaan nimeen oli ihastuttu myös aikuisviihteen puolella.  
Omien blogieni nimien keksimisessä olen yrittänyt huomioida kaikki nämä seikat. Olen kuitenkin huomannut, että nimen keksiminen väkisin ei johda mihinkään. Yleensä se putkahtaa lukuisien huonojen ideoiden jälkeen päähän vaikkapa tiskatessa. Pink Bubble nimi sopii minulle itselleni ja sillä on myös oleellista merkitystä blogini kannalta. En ala kertomaan sen merkitystä vielä tässä vaiheessa vaan se avautuu paremmin vasta myöhemmin, kun blogini sisältö on kasvanut suurempiin mittasuhteisiin. Toivottavasti jäät seuraamaan mitä tuleman pitää ja jaat vaikka itse oman nimeämistarinasi!

Katso myös postaus Löydä blogille nimi heti: top 5 nimigeneraattorit.