tiistai 28. tammikuuta 2014

Salainen ase

Monet ovat kommenteissa taivastelleet ja kiitelleet sitä, kuinka viitsin täällä blogissa jaella ilmaiseksi tietoa muille. Lyhyesti sanottuna tämä tiedonjakelu on blogini punainen lanka ja ilman sitä koko kirjoitelmaa ei olisi edes olemassa, eli muunmuassa siksi viitsin vinkkailla täällä postaustolkulla. Voisinhan minä tietenkin hykerrellä täällä itsekseni ja naureskella, kuinka nuo tumpelot eivät taas osaa vaihtaa fonttia tai että onneksi kaikki muut ei osaa tehdä Facebooksivuja blogille mutta minäpä osaan! Jos kirjoittaisin vaikkapa lifestyleblogia, olisinko sitten tuollainen? Alahan on kovin kilpailtu, joten kai sitä olisi hyvä olla muutama ässä hihassa... Mutta enpä usko, että olisin mikään vinkinpanttaaja silloinkaan. Ei se olisi minulta pois, jos joku toinenkin osaa ottaa kehykset kuvien ympäriltä pois. Päinvastoin, sehän voisi lisätä blogien lukijakuntaa räjähdysmäisesti, kun blogit alkaisivat miellyttää vähän useampaa silmäparia!


Ymmärrän kuitenkin hyvin tuon ihmetyksen, sillä moni bloggari pitää mielellään omana tietonaan hyväksi kokemansa jutut, joilla voi edistää oman bloginsa asiaa. Tai niin ainakin luullaan, sillä mitään ei kerrota. Jos tietää jonkun kikkakolmosen, jolla saa kasaan sata uutta lukijaa viikossa, niin siitä ei varmaan halua naapureille huudella. Tässä tapauksessa oletamme tietenkin, että blogin pääteema ei ole juuri tuo lukijoiden hankkiminen, vaan esimerkiki uusien kenkien hankkiminen.

Niinpä niin. Blogeissa jaetaan kyllä auliisti vinkkejä mutta ne useimmiten koskevat jotain muuta kuin sitä, miten omasta blogista saisi suositun tai miten sen ulkonäköä voisi rukata. Nämä aiheet nyt eivät kuulu useimpien blogien aihekategoriaan mutta eivätpä ne kovin kaukanakaan ole kaikkiruokaisten lifestyleblogien aihetarjottimelta. Monen ajatusmaailmassa vinkki siitä, miten kaurapuurosta saa kasvonaamion on oman blogin kannalta suosiollinen, kun taas vinkki hakusanakoneen käytöstä vie lukijat pitkällä tähtäimellä johonkin toiseen, paremmin tehtyyn blogiin, joka nappasi salaisen suosioaseensa sinulta.

Olen tässä jauhanut lähinnä minun harrastamieni bloggauskikkojen panttailusta mutta voihin sitä olla kertomatta muunkinlaista blogiin liittyvää tietoa. Mutta mitä se voisi olla? Voisiko se olla vaikka jokin vaatekappale, jota saa juuri nyt jostain putiikista? Ehkä bloggari pelkää jäävänsä tyhjin käsin, kun shoppailevat lukijat ostavat hyllyt tyhjiksi, jos hän vain sen nutun mainitseekin. Hänhän voi ensin kaikessa hiljaisuudessa ostaa sen itse ja sitten vasta vinkata muille tämän kankaanpalan olemassaolosta. Mutta loppujen lopuksi hän kuitenkin kertoo auliisti lukijoille, mistä, millä hinnalla ja milloin tuote on hankittu. Usein kaikelaisista alennusmyynneistä sun muista hyvistä tarjouksista kyllä vinkataan vimmatusti, sillä ne voivat kerryttää kivasti bloggarin mainostuloja.

Pink Bubblea on linkkailtu ahkerasti muissa blogeissa ns. suosikkiblogina ja yleensä mainitaan se, kuinka täältä on saatu hyviä vinkkejä. Se kertoo osaltaan siitä, että monet muutkin jakelevat mielellään tietoa kanssabloggaajilleen. Varmasti löytyy myös niitä bloggareita, jotka eivät halua kertoa, mistä ovat joitain kikkoja kaivelleet. Olen huomannut myös Pink Bubblenkin olleen ns. salainen ase, joka on kuitenkin tuotu esille jossain vaiheessa.

Kommenttiboksissa vallitsee varmasti syvä hiljaisuus, jos kysyn mitä bloggaamiseen liittyviä vinkkejä sinä et halua jakaa muille, koska et halua muiden hyötyvän niistä. Mutta teiltä löytyy varmasti sanottavaa aiheesta muutenkin: onko sinulla jotain salaisia aseita tai kikkoja, joita et aio kertoa muille vai levitteletkö tietoja pitkin poikin? Mihin aihepiiriin ne mahdolliset salaisuudet liittyvät?

torstai 23. tammikuuta 2014

Hieno fontti postauksen otsikkoon

Monessa blogissa ulkoasua on piristetty ja muodinmukaistettu kirjoittamalla postausten otsikot vähän fiinimmällä tai erikoisemmalla fontilla. Eritoten kaikenlaiset lennokkaaseen käsialaan perustuvat fontit ovat nyt pinnalla. Tekisikö sinunkin mieli piristää blogisi ilmettä nätillä tai omaperäisellä tekstillä? Tässäpä siis helppo ohje fontin lisäämiseen.

Fontinmetsästys käynnistyy tällä kertaa Googlen fonttitarjonnasta. Sieltä löydät pökerryttävän määrän erilaisia fontteja. Voit selailla niitä mieltymystesi mukaan sivulla olevia hakutoimintoja hyödyntäen. Pidä kuitenkin mielessäsi, että otsikon fontin tulisi siis olla luettavissa ja mielellään hieman leipätekstiä suuremmassa koossa (ne px:t siellä valikossa). Otsikon fonttia etsiessä kannattaa yläreunasta valita näytetekstin pituudeksi sentence, sillä se antaa parhaimman kuvan siitä, miltä fontti tositilanteessa tulisi näyttämään (taitaakin olla oletusasetuksena tuo lause siellä).

Huomioi vielä valintaa tehdessäsi, että vaikka jotkut koukerot ovat omaan silmään niin ihanan näköisiä ja itse tiedät vallan hyvin mitä otsikkoon tuli raapustettua, kannattaa kuitenkin miettiä ensisijaisesti lukijaa ja sitä, ottaako hän niistä hieroglyfeistä mitään tolkkua. Otsikko on tekstin kannalta äärettömän oleellinen, joten sen sisäistämistä ei kannata tehdä kovin vaikeaksi.


Kun löydät potentiaalisen fontin, klikkaat oikeasta reunasta fontin kohdalta Add to collection. Voit kerätä mielenkiintoisia fontteja talteen vähän enemmänkin. Keräilykokoelmasi karttuu siellä sivun alareunassa ja suunta sinne, kun olet saattanut etsinnät päätökseen. Klikkaa oikealta alhaalta Use ja pääset jo lähemmäs loppuhuipennosta.

Huomaa, että jos et halua kerätä montaa fonttia talteen, vaan löysit heti sen ainoan ja oikean, Add to collection -nappulasta hieman vasemmalle on pieni Quick-use -painike, jota voit klikata.

Saat valita, minkä version haluamastasi fontista otat: lihavoitua vai jotain muuta tarjolla olevaa? Voit tietysti valita kaikki mutta niin kuin sivulla varoitellaankin, monen fontin liittäminen blogiisi voi hidastaa sen latausaikaa (ja näyttääkin varmaan sekavalta).


Samaiselta sivulta alempaa löytyvät kohdat 3 ja 4, joita tarvitset seuraavaksi. Kohdan 3 koodi tulisi kopioida vaikkapa jonnekin notepadiin hetkeksi, jotta voit lisätä siihen yhden merkin: ennen viimeistä sulkua > , lisää yksi kenoviiva /. Lopun pitäisi siis näyttää tältä: /css'/>

Tähän väliin viimeistään teet sitten varmuuskopioinnin ennen kuin suuntaat Bloggerissa Malliin ja Muokkaa HTML-koodia. Etsit koodista kohdan <head>, joka on siinä ihan ensimmäisillä riveillä erittäin suurella todennäköisyydellä. Laitat tämän jälkeen omalle rivilleen Googlelta saaman koodin, johon olet juuri lisännyt sen yhden kenoviivan. Tallenna.

Otsikkoon fontin saat helposti lisäämällä kohdassa 4 annetun CSS:n pätkän ja hieman muuta blogiisi. Tällä kertaa menet Malli -> Mukauta -> Lisäasetukset -> lisää CSS. Tähän boksiin, ihan omalle rivilleen laitat seuraavat tiedot:

h3.post-title {valitsemasi fontin koodi kohdassa 4}

Tiiraile esikatselu ja klikkaa Käytä blogissa. Esimerkiksi minun testiotsikkoni koodi näytti tältä:

h3.post-title {font-family: 'Mountains of Christmas', cursive;}

Ja in action tältä:




Eikös ollutkin helppoa! Sovella nyt tai myöhemmin, jos siltä tuntuu. Toivottavasti osaatte valikoida vinkeistäni ne teitä eniten kiinnostavat ja blogianne parhaiten palvelevat tapaukset. Mietiskelin juuri, että jos joku on lähtenyt ihan jokaiseen vinkkaukseeni mukaan, niin siellä on varmaan aikamoinen sirkus meneillään blogin puolella.

maanantai 20. tammikuuta 2014

Estä kuvien ja tekstin kopioiminen

Nyt seuraa ohjetta niille, jotka vartioivat blogiomaisuuttaan silmä tarkkana. Jo aikaisemmin olemme käyneet hieman läpi sitä, miten voi selvittää onko omia kuvia tai tekstiä lähtenyt seikkailemaan luvatta joihinkin toisiin osoitteisiin. Noilla keinoilla voit siis selvittää, onko vahinko jo tapahtunut, mutta sitä ei voi oikein estää etukäteen. Nyt tutustutaan yhteen keinoon, jolla kopsaaminen blogista tehdään vaikeaksi (mutta niin tehdään myös muutama muukin juttu, jotka olisivat kyllä ihan sallittuja): estämme hiiren oikean näppäimen klikkaamisen!



Viattoman oloinen hiiren oikea nappula voi olla oikea pahantekijä blogissa. Sillä voi tallentaa kuvat omalle koneelle ja maalata tekstiä kopioiden sen vaikka kokonaisuudessaan. Se on myös hyödyllinen ja näpsäkkä tapaus, sillä se avaa linkit toisessa välilehdessä tai vaikka uudessa ikkunassa. Joskus sitä tekstiä tarvitsisi kopioida ihan muutenkin kuin pöllimisen merkeissä: lukija voi vaikka haluta kopsata blogissa esitellyn silmänympärysvoiteen pitkän ja piinallisen nimihirviön ja liittää sen Googlen hakukenttään, jotta löytäisi sitä myyvät verkkokaupat tai lisää arvosteluja aiheesta. Ja onhan sillä muitakin hyödyllisiä ominaisuuksia. Blogin käyttäjäystävällisyys siis kärsii jonkin verran hiiren oikean puolen halvaannuttamisen jälkeen.

Jotkut teistä ovat siis varmasti täpinöissään tästä vinkistä, jotkut taas eivät ollenkaan. Voit ihan itse päättää kumpaan leiriin kuulut. Eli hyödynnä vinkkiä, jos siltä tuntuu.

Koodeja tätä varten on paljon ja kokeilinkin omassa testiblogissani aika montaa koodia. Tämän koodin kun syötät blogiisi HTML/Javascript -gadgettina vaikka sivupalkkiin, niin oikealla näppäimellä ei enää klikkailla.


<script language="JavaScript">
<!--
function clickIE() {if (document.all) {(message);return false;}}
function clickNS(e) {if
(document.layers||(document.getElementById&&!document.all)) {
if (e.which==2||e.which==3) {(message);return false;}}}
if (document.layers)
{document.captureEvents(Event.MOUSEDOWN);document.onmousedown=clickNS;}
else{document.onmouseup=clickNS;document.oncontextmenu=clickIE;}

document.oncontextmenu=new Function("return false")
// -->
</script>


Siellä sivupalkissa ei näy mitään gadgettia tai muutakaan, vaikka koodi sellaisena sinne laitetaankin. Osassa koodeista on mahdollista laittaa jokin viesti mukaan, joka näkyy pienessä ponnahdusikkunassa oikeaa klikkausta yrittävälle kävijälle. Viesti siis kertoo, että toiminto ei ole mahdollinen blogissa. Tämän koodin mukana sitä viestiä ei ole, sillä en löytänyt sellaista viestillistä koodia, joka olisi toiminut. Ainakin Firefoxissa oli helppo kieltää sivustoa näyttelemästä mitään ponnahdusikkunoita, jolloin koko klikkauksen esto menikin pipariksi.

Netistä löytyy tosiaan useita koodeja tätä varten, joten voit etsiä toistakin. Valitsemani koodi näytti olevan sieltä suosituimmasta ja suositelluimmasta päästä, ja ainakin minulla se toimi kokeillessa oikein hyvin.

torstai 16. tammikuuta 2014

Hyvä info blogille: mistä kaikessa oikein on kyse?


Blogista löytyy yleensä nopealla silmäyksellä joku tiedonmuru sen kirjoittajasta. Se voi olla yksinkertaisuudessaan ihan pelkkä nimimerkki. Usein äkkiseltään on myös helppo selvittää, mistä touhussa on kyse. Kaikki tämä löytyy blogin sivupalkista, yleensä heti oikealta ylhäältä: siellä on blogin info tai kuvaus. Joku kyselikin, millainen olisi hyvä info blogille. Otamme asiasta selvää nyt.

Infon kirjoittaminen ei ole helppoa puuhaa: tila on pieni ja sinne pitäisi saada mahtumaan sekä elämäntarina että blogin juoni. Useimmiten siellä infoissa näkee jotain tällaista väkerrystä:
  • nimi
  • ikä
  • kotipaikka
  • kenen kanssa asuu ja onko lapsia tai lemmikkejä
  • harrastukset
  • mistä blogissa kirjoitellaan
Blogin infoon voi siis tunkea kaiken oleellisen bloggarista. Mutta onko tuo kaikki todella se oleellinen tieto, jonka lukija haluaa saada selville heti kun hän päätyy uuteen ja ihmeelliseen blogiin?
Bloggarikeskeisessä blogissa, jossa juttujen sisältö on kakkososassa ja tärkeintä on että niissä seikkailee päähenkilönä tämä bloggari, yllä listattu informaatio voi olla ihan aiheellinen.


 

Helpostihan sitä olettaa, että lukijoita kiinnostavat juuri nämä asiat. Lukijat ovat kyllä sellaista sakkia, että useimmille kelpaisi vähän enemmäkin infoa, kuin pelkkä nimi. He myös osaavat kysellä ja udella, jos tietoa ei muuten heru. Moni onkin ratkaissut teidonnälkäisten lukijoiden kysymystulvan sillä, että sivupalkissa on infon lisäksi lueteltu vastaukset niihin yleisimpiin kysymyksiin, kuten kuinka pitkä bloggari on tai millä muotoilijalla ne kutrit nyt on käherretty.

Mutta haluavatko lukijat siis tietää nämä asiat heti kättelyssä? Onko esimerkiksi iällä ja kotipaikalla kauheasti merkitystä sen suhteen, jääkö blogia lukemaan? Tai sillä onko siellä huushollissa ihan mies vai kenties avomies? Olisiko hyvä sittenkin kertoa jotain muuta ja jättää nämä jutut toiseen kertaan?

Niinpä, blogin info ei aina tarkoita sitä, että siinä kerrotaan kaikenlaista bloggarista. Onhan siinä nyt jotain sanottava myös itse blogin sisällöstä! Jos jaarittelee vain itsestään, blogiin päätynyt vierailija ei infon perusteella tolkkua mitään siitä, mitä blogilla olisi hänelle tarjota. Sen sijaan hänen on tutustuttava blogiin vaikka selailemalla juttuja ja tutkimalla tageja. Ihan kaikilla ei kuitenkaan ole tähän aikaa, vaan ihmiset siirtyvät netissä herkästi jo seuraavaan juttuun, jos eivät heti näe ja koe jotain itseään kiinnostavaa. Jos olet suht varma siitä, että pelkästään sinä saat kävijät koukuttumaan blogiisi, mikäs siinä jos pidät infon puhtaasti itsesi esittelynä.

Infon kohdalla ei siis kannata olla mitenkään hirveän salaperäinen ja ajatella, että "enpä kerro oikein mitään, niin sittenpähän ihmiset jäävät lukemaan ja ottamaan selvää. Jos kerron, mistä täällä postaillaan, niin kukaan ei jää lukemaan juttuja." Ei se kuulkaa niin mene. Niin kuin totesin, kävijät ovat jo seuraavalla sivustolla, jos panttaat tietoja.

Mutta palataan nyt takaisin siihen, että bloggarin lisäksi blogistakin olisi hyvä sanoa jotain informoivaa tuossa tietopaketissa. Mitähän se voisi olla?
  •  No ainakin olisi hyvä kertoa se blogin teema, jonka ympärillä se suurimmaksi osaksi pyörii. Onko kyseessä muoti-, ruoka- vai kenties käsityöblogi? Nimi kun ei joskus kerro yhtään mitään.
  • Jos voit jotenkin spesifioida blogin aihealuetta, se kannattaa tehdä: jos blogissasi neulotaan lähinnä lapasia, kerro mieluummin lapastenneulomis- kuin käsityöblogista. 
  • Voisitko tiivistää lyhyesti sen, mitä blogin lukija saa blogista irti? Mitä annettavaa blogillasi on lukijalle? Esimerkin lapasblogi voisi kertoa blogista löytyvän helppoja ohjeita satoihin erilaisiin lapasmalleihin. 
  • Ja viimeisenä ehkä se tärkein: onko blogissasi jotain uniikkia, jolla se erottuisi joukosta? Kertomalla pelkästään, että tämä minä olen se ja se ja tämä on muotiblogi, on ihan tusinatavaraa. Miten voisit säväyttää tai yllättää infopläjäyksesi lukijan?  Tämä lapasblogin kirjoittaja saa toimia esimerkkinä nytkin: hän voisi kertoa blogin olevan tunnettu mm. kaksipeukaloisten lapasten ohjeista. Sellaista ei ehkä ihan joka toisen eikä kolmannenkaan blogin infosta löydy. 

Tuo viimeinen erikoistumiskohta voi tuntua haastavalta mutta jos vilkaiset jo aikaisemmin kirjoittamaani juttua blogin esittelyn omaperäisyyden tarpeellisuudesta, saat ehkä vauhtia mietintämyssyysi ja keksit sen sinun blogisi outouden (siis ei sen tarvitse olla mitään friikkiä!).

Jos sitä kuitenkin niin kovasti haluaisi kertoa kaiken itsestään ja vähän enemmän siitä bloginkin sisällöstä, ei kannata jumiutua sivupalkin pikku infogadgettiin. Sen lisäksi voi askarrella ihan oman sivun, eli välilehden, laajempaa informaatiopakettia varten. Näin minäkin tämän ratkaisin: info-välilehdeltä löytyy sellaista asiaa, joka ei koskaan mahtuisi sivupalkkiin.

Tässä siis joitakin mietintöjä hyvästä infosta. Niin kuin huomaat, on hyvin vaikea sanoa mitä siellä juuri pitäisi olla. Mitä sinä olet laittanut infoosi vai oletko vain sutaissut sinne jotain (niin kuin allekirjoittanut tuon pikkuinfon kohdalla)?  Millaisia elementtejä hyvästä infosta mielestäsi löytyy?


sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Arviossa arvonnat

Äskettäin havahduin erääseen merkkittävään tapahtumaan: Pink Bubble on ollut pystyssä tasan vuoden. Tällaisesta vuosien täyttämisestähän käytetään usein nimitystä blogisynttärit. Juhlapostauksen tai -postausten teemana on usein katsaus menneeseen vuoteen tai koko blogin elämänkaareen. Sitten kiitellään vuolaasti lukijoita. Koko komeus kruunataan usein jollakin arvonnalla.

Satuitte ehkä huomaamaan, että täällä ei blogisynttäreitä näkynyt. Bileiden puuttuminen ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, ettenkö haluaisi muistaa lukijoita. Tietenkin haluan muistaa teitä ja nyt sanonkin vuolaat kiitokset kaikille aktiivisille ja vähemmän aktiivisille kävijöille, kommentoijille ja tuppisuille! Minä kuulun siihen sakkiin, joka ei kirjoita blogia, jos sillä ei ole lukijoita. Minulle bloggaaminen on ensisijaisesti eräs kommunikaation muoto ja siinä on aktiivinen vastapuoli aika tärkeässä osassa. En siis voisi sanoa, että kirjoittaisin tätä blogia, vaikka sillä olisi vain pari lukijaa. Vain itseäni varten en todellakaan näitä juttuja raapustaisi! Kiitos siis, että teitä on eksynyt tänne suurissa määrin ja sen takia tämä vuoden merkkipaalu on saavutettu.
Tämän juhlapuheen jälkeen pääsemmekin takaisin postauksen varsinaiseen aiheeseen, jota jo liippasin tuossa blogisynttäreiden kuvauksessa. Suurennuslasin alle joutuvat tällä kertaa arvonnat. Niitä näkee blogeissa vähän väliä ja etenkin kaikenlaisten merkittävien hetkien, kuten vaikka näiden synttäreiden aikaan. Myös joulukalenterikaudella arvonnat olivat viime kuussa jopa päivittäisiä joissakin blogeissa. Bloggari siis arpoo yleensä postaukseen kommentoineiden kesken jonkin tuotteen tai lahjakortin.

Arvonnan järkkääminen blogissa on tuotteen markkinoinnin kannalta jees juttu. Bloggarille arvonnan lisääminen esimerkiksi jonkin tuotearvostelupostauksen päätteeksi on myös tervetullutta: lukijat eivät vain joudu tai saa ihastella, kuinka bloggari on taas päässyt läträämään ihanalla ilmaisrasvalla, vaan he voivat itsekin päästä osalliseksi tästä onnesta. Marina mainospostauksista voi vähentyä, kun yleisö vai saada osuutensa myös muunkin kuin informaation muodossa.

Bloggarit itse ovat aika ahkeria arvontojen järjestäjiä. Joko he ottavat itse yhteyttä sopiviksi katsomiinsa yrityksiin ja ehdottavat, että voisivat suorittaa arvonnan blogissaan. He saattavat toki tehdä edellä mainitulla tavalla muutakin yhteistyötä yrityksen kanssa tai sitten he tosiaan järkkäävät vain pelkän arvonnan. Osaavathan ne yritykset itsekin näitä kilpailuja toki ehdottaa mutta jotenkin minulla on sellainen mielikuva, että bloggari tai sivuston ylläpitäjä on useimmiten se arpapelin ehdottaja.


Arvontaa voidaan siis käyttää, kun halutaan vaikuttaa lukijoiden mielikuvaan bloggarista. Arvontoja järjestävä bloggari nähdään hyvänä tyyppinä. Hän huomioi myös lukijat eikä vain keskity haalimaan itselleen mammonaa ja mainetta. Arpajaisia voidaan pitää ensisijaisesti myös sen takia, että niillä saadaan paljon kävijöitä blogiin. Kaikenlaisiin kisoihin osallistuminen on joillekin suurta huvia ja yhtäkään voittomahdollisuutta ei jätetä välistä. Niinpä arvonnan myötä blogiin voi putkahtaa valtava joukko uusia kävijöitä, jotka tulivat vain ja ainoastaan kisaamaan ja muu blogin sisältö ei kiinnosta heitä tuon taivaallista. Ehkä osa uusista tulokkaista jää myös pitkäaikaisiksi lukijoiksi. Arvontojen ja kisojen avulla bloggari siis laajentaa lukijakuntaansa - ainakin hetkellisesti.

Arpapelejä tosiaan järjestetään kaikenlaisissa yhteyksissä tai sitten ilman minkäänlaista kummempaa syytä. Synttärit tietenkin ovat oiva arvonnan paikka, samoin kuin juhlapyhät. Myös erilaisiin kampanjoihin osallistuminen antaa aihetta arvontaan. Se on monille luonnollinen lisä tärkeistä aiheista kirjoitettuihin postauksiin. Sillä yritetään lisätä jutun huomioarvoa ja saada mahdollisimman moni kiinnostumaan aiheesta. Joskus arvonnan tunkeminen mukaan postaukseen voi tuntua turhalta lisältä. Esimerkiksi taannoisen Kommentti jättää jälkensä -kampanjan alkuvaiheessa itselläni oli vaikeuksia mieltää, miten yhdistän vakava-aiheisen kampanjan jonkin tavaran tai palvelun arvontaan. Ensinnäkään en keksinyt tarpeeksi aiheeseen sopivaa arvottavaa ja toiseksi ajattelin kisaamisen vievän huomion siltä tärkeimmältä, eli kampanjan ja juttuni sisällöltä. Niinpä jätin arpaosuuden pois. Toisille taas pikku arvonta on luonteva lisä jokaiseen väliin.

Nettihän on pullollaan kaikenlaisia kisoja ja arpajaisia, joista ei todellisuudessa voita yhtikäs mitään. Blogeissa vilunkipeliä tuskin harrastetaan kovinkaan paljoa, jos yhtään. Ainakin niitä voittajia, jotka eivät ole ilmoittautuneet yhteystietoineen, kuulutellaan ahkerasti jälkikäteen. Lukijat osaavat myös huomautella ja kysellä voittajan nimen perään, jos bloggari ei sellaista tietoa säädyllisessä ajassa julkaise.

Millaisia arvontoja olette itse järjestäneet blogissanne? Miten olette päätyneet niitä pitämään? Oletteko huomanneet kiinnostuksen blogia kohtaan nousseen arvonnan aikana tai jotain muita vaikutuksia?

Mites lukijat, otatteko herkästi osaa arvontoihin ja millaisiin kaikkein mieluiten? Osallistutteko arvontoihin myös sellaisissa blogeissa, joita ette muuten lue?

Mitä muuta?

Itse olen jotenkin todella huono osallistumaan mihinkään arvontaan, vaikka se olisi ahkerasti lukemassani blogissa. Jos taas Facebookissa pitää tykätä jostakin kuvasta ja samalla osallistuu johonkin kisaan, saatan osallistua. Yksi klikkaus ei ilmeisesti ole liikaa minulle! Voittoja ei ole kyllä koskaan tullut...


tiistai 7. tammikuuta 2014

Tyylikäs uutiskirje blogille: näin teet kirjeen

Blogin oman uutiskirjeen tekemisessä on päästyy jo itse kirjeen kirjoittamiseen ja lähettämiseen. Aikaisemmassa postauksessa rakensimme kaavakkeen, jolla saa kerättyä omalle kirjeelle tilaajia. Yllättävän moni siellä olikin innostunut uutiskirjeen väsäämisestä ja teillä on varmaan jo tilaajia odottamassa postia, joten tehdään nyt siis sitä kirjettä.

Jatkamme siis Mailchimpillä ja tässä ohjeen kohdassa oletan, että olet käynyt läpi tuon aikaisemman jutun. Jos et ole ja kirje kiinnostaa, kipin kapin sinne opiskelemaan alkeet ja keräämään niitä tilaajia. Muuten kirjettä on turha lähetellä.

Huomaa muuten, että sinun Mailchimpisi saattaa näyttää ulkoisesti hieman erilaiselta mutta sisällön pitäisi olla sama. Minulla on useampia tilejä ja niiden käyttöliittymät eroavat aina välillä toisistaan. Mikä lie juttu... Eli ollessasi kirjautuneena Mailchimpiin löydät sieltä Campaigns, josta taasen löytyy Create Campaign.

Sellaista hieman hienompaa mutta hyvin helposti väsättävää kirjettä tehdäksesi, valikoi Regular ol' Campaign -vaihtoehto.




Seuraavalla näytöllä sinulta kysytään, haluatko lähettää kirjeen koko tilaajaryhmälle vai vain osalle siitä. Oletan, että lähetätte kaikille, joten pallura siihen ja rohkeasti eteenpäin. Kirje ei vielä karkaa kenellekään. Next!

Nyt saat nimetä kirjeesi (eli kampanjan) ja se jää vain omaan käyttöösi. Email subject onkin jo nimensä mukaisesti viestin otsikko ja sen miettimiseen kannattaa jo käyttää hetki. Kirjoita myös keneltä viesti tulee (From name) ja lähettäjän sähköposti (From email address), joka voi olla vaikka blogisi julkinen osoite. Älä sorki muuta ja Next!

Nyt saat jo valita, millaisen viestin teet. Ensin näet isolla seuraavat vaihtoehdot:


Ja heti alla vähän pienemmällä:



Vaikka Email Designer näyttää ja kuulostaa houkuttelevalta, itse olen onnistunut parhaiten ja helpoiten Predesigned ja Classic Templates -vaihtoehdoilla. Niistä kerronkin lisää. Tässä vaiheessa kannattaa viimeistään mietiskellä, mitä kirjeeseen tulisi ja miten sen sisällön siellä sopisi olla. Sommittelu on sitten huomattavasti helpompaa.

Predesigned -kirje

Tämän vaihtoehdon valitessasi saat eteesi suuren määrän aika pitkälle valmiita kirjepohjia. Niissä on paikkoja tekstille ja kuville. Tausta ja yleinen olemus on valmiiksi määritelty. Tässä osa yhdestä esimerkkipohjasta:


Niin kuin huomaat, pohjassa on jo valmiiksi horinaa ystävänpäivästä ja kiva bannerikin. Tässä esimerkissä voit mm. poistaa tai vaihtaa bannerin omaksesi tai korvata sen tekstillä, sekä kirjoittaa kaikki tekstit uusiksi taustan sydämiä lukuun ottamatta. Kun viet hiiren tekstiosion tai kuvan päälle, näet mitä vaihtoehtoja sinulla on sen osion suhteen (edit, remove, change). Saat valita fonttia, väriä, asettelua ja laittaa linkkiä sun muuta.

Jos et jotain osiota tarvitse, voit piilottaa sen näkyvistä, jos viedessäsi hiiren osion päälle saat näkyviin silmän, jonka päältä on vedetty viiva:

Piilotettu alue muuttuu sitten harmaaksi ja näet sen vielä mutta itse kirjeessä se ei näy ollenkaan.

Osioita voi poistaa tai lisätä - ja + -merkeistä, jotka tulevat oleellisissa kohdissa näkyviin.

Voit myös kesken leikin ottaa ja vaihtaa pohjaa, jos se ei sinua miellytä tai siinä on vaikka liikaa osioita, joita tulisi täytellä. Vasemmasta yläkulmasta löytyy Change Template, jota klikkaamalla pääsee vaihtamaan pohjaa. Jo kirjoitettu teksti ja kuvat siirtyvät halutessasi enemmän tai vähemmän nätisti uuteen pohjaan.

Kannattaa huomata, että aivan kirjepohjan yläreunassa on pientä printtiä, joka kaipaa suomennosta. Samoin alareunassa. Alareunassa on myös kryptisen näköistä koodikieltä, jota ei kannata sorkkia.


Esimerkiksi Forward to Friend -kohdan voi suomentaa vaikka "Lähetä ystävälle". Jos teksti on linkki, kannattaa se maalata siniseksi ja kirjoittaa suoraan siihen päälle pyyhkimättä mitään pois, jotta linkki säilyisi.

Voit aina välillä tarkastella työsi tulosta oikein yläkulman Preview & Test -valikosta:


Open a Popup Preview näyttää kirjeen esikatselun. Kun se miellyttää silmää, suosittelen lähettämään testimailin itselle. Joskus on katsokaas niin, että esikatselu ei olekaan se koko totuus. Säästyt ikäviltä yllätyksiltä. Kun olet saanut testimailin ja kaikki on ok, voit siirtyä seuraavaan sivuun nextillä. Tällä Plain-Text -sivulla kopioit viestisi sisällön HTML-muodossa:


Copy vaan ja sitten nextillä viimeiselle sivulle, josta pääset painamaan sitten sitä sendiä!

Classic Template -kirje

Tämän pohjan valitessasi saat taas eteesi kasan valmiita pohjia mutta nyt niissä ei ole mitään hienoja muotoiluja taustoineen. Voit valita, miten kuvat ja tekstit oikein asettuvat pohjassa ja loput suunnittelusta onkin sinun harteillasi.

Näidenkin kirjepohjien kohdalla pätevät samat ohjeet kuin yllä: käännä pienet printit, tee testit, kopioi HTML ja lähetä.

Lopuksi

Kirjeen tekeminen on siis yllättävän helppoa ja hauskaakin puuhaa. Voit tallentaa suosikkipohjasi tai jos haluat tehdä suht samanlaisen kirjeen seuraavallakin kerralla, klikkaat vain Campaigns -sivulta lähetetyn kirjeen perästä pikkunuolta ja valitset Replicate. Tähän vaan sitten täyttelet uutta tietoa vanhan päälle.


Huomaa myös, että voit tarkastella erilaisia raportteja lähetettyjen kirjeiden osalta: näet kuinka moni avasi kirjeen, klikkasi jotain, jne.

Siinäpä se olikin. Toivottelen antoisia postitushetkiä!

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Kuukauden blogi tammikuu 2014: What Makes Us Beautiful

Kuukauden blogin vuoro on tullut jälleen. Tällä kertaa se on toteutettu taas haastattelun muodossa ja voitte löytää tästä uuden ja mielenkiintoisen blogin lukulistallenne. Vuoden ensimmäiseksi ja tammikuun blogiksi valikoitui Lauran kirjoittama omanlaisensa

What Makes Us Beautiful


1. Kertoisitko hieman blogistasi ja itsestäsi?
Olen 19-vuotias eläinrakas opiskelijatyttönen Seinäjoelta. Blogini What Makes Us Beautiful kertoo muodista ja kauneudesta eläinystävälliseen tyyliin. Jaan myös kasvisruokaohjeita muille eläineettisyydestä kiinnostuneille. Mukana seikkailevat myös kanini Olivia ja koirani Dali.

Blogini nimi kertoo siitä, että kauneus ei ole aina pintapuolista vaan se voi olla myös hyviä tekoja. Hyviä tekoja voivat olla siis esim. ympäristöystävällisten kosmetiikkatuotteiden suosiminen tai jonkun hyvää tarkoittavan kampanjan tukeminen. Minä olen lähinnä vain keskittynyt eläinten oikeuksien puolustamiseen, mutta myös muut hyvät asiat kiinnostavat minua. Ja näistä asioista aion blogissani kirjoittaa niiden pinnallisten asioiden lisäksi.

Blogistani voi siis löytyä asupostauksia, tuotearvosteluja, eläimellisiä juttuja, kuulumisiani ja muuta, mutta suurin tavoitteeni on se, ettei blogini tue/mainosta mitään, mikä vahingoittaisi eläimiä ja ympäristöä. Tietysti kaikissa asioissa ei voi olla täysin vihreä, mutta pienetkin teot merkitsevät. Toivon, että muutkin oppisivat ymmärtämään sen. Jos on vapaus valita se parempi, valitse se.



2. Miksi aloitit tämän blogin?
Idea lähti siitä, kun lopetin lihan syönnin ja muiden eläinperäisten tuotteiden käytön kesällä 2013 ja huomasin harmikseni, ettei Suomesta löydy kovinkaan montaa blogia, jotka kertoisivat muodista ja kauneudesta ajatellen myös ympäristöä. Mikäpä olisi siis parempi idea kuin perustaa itse sellainen? 

3. Sinulla on ollut muitakin blogeja nykyisen lisäksi. Kertoisitko, mikä sai sinut lopettamaan ne ja aloittamaan uuden?
Varmaanki se, etten koskaan ole ollut kovin tyytyväinen niihin. Minussa on pientä perfektionistin vikaa, ja jos en ole johonkin asiaan tyytyväinen, aloitan kaiken alusta.

4. Mikä on ollut blogiurasi paras hetki ja mikä huonoin?
Hahah enpä ihan blogiuraksi sitä menisi sanomaan! :D Parhaimpia hetkiä ovat tietysti ne, kun saa jonkin postauksen valmiiksi, johon on mennyt tavallista enemmän aikaa ja vaivannnäköä. Huonoimpia hetkiä ovat tietysti ne, kun saa negatiivisia kommentteja vihaisilta ihmisiltä. Onneksi sellaisia tulee hyvin harvoin.


5. Millainen on mielestäsi hyvä postaus? Mikä huono?
Keskustelua herättävät postaukset ovat aina parhaita. Kasvissyönnistä ja lihattomuudesta  -niminen postaus on yksi blogini lemppareista. Oli mukavaa kirjoittaa oman mielipiteensä kyseisestä aiheesta ja keskustella siitä muiden kanssa. Sellaisista turhanpäiväisistä kuulumispostauksista en hirveästi välitä.

6.  Tuleeko sinulle koskaan hetkiä, jolloin et keksi mitään postattavaa? Miten etsit inspiraatiota?
Tottakai sellaisia hetkiä tulee. Silloin en vain yksinkertaisesti postaa, jottei tule tehtyä turhia postauksia jotka myöhemmin kaduttaa. Inspiraatiota en varsinaisesti etsi mistään, joskus saatan saada hyviä ideoita muista satunnaisista blogeista.

7. Onko lukijoiden määrä sinulle tärkeä osa bloggausta? Miten huomioit heitä?
Lukijoiden määrä blogissani ei ole mikään kovin tärkeä asia, mutta tottakai se motivoi kun tietää että joku lukee ja kommentoi tekemiäni postauksia. Huomioin lukijani vastaamalla kommentteihin ja toteuttamalla postaustoiveita, jos niitä tulee.


8. Mitkä asiat ovat sinulle tärkeitä blogin ulkoasussa?
Selkeys on yksi tärkeimmistä asioista. Kuvien täytyy olla isoja ja hyvälaatuisia. Tekstissä pitää hallita oikeinkirjoitus ja helposti luettavuus. 

9. Onko sinulla esikuvia blogimaailmassa?
Tällä hetkellä ei tule mitään mieleen.

10. Kerro lopuksi viisi parasta bloggausvinkkiäsi!
Panosta kuvien laatuun ja selkeyteen. Tee blogista omannnäköisesi. Älä postaa jos et keksi mitään postattavaa. Älä julkaise postausta heti vaan nuku yön yli ja lue se vielä seuraavana aamuna läpi, niin huomaat kirjoitusvirheet ja muut asiat, jotka tulisi korjata. Etukäteen suunnitellut postaukset onnistuvat parhaiten.

Kiitos Lauralla haastattelusta ja mukavia lukuhetkiä teille muille!


Kuvat: What Makes Us Beautiful

torstai 2. tammikuuta 2014

Blogikuukausi: Joulukuun jaarittelut

Uuden kuukauden ja siinä sivussa myös uuden vuodenkin kunniaksi on aika taas pistää pakettiin viime kuun anti. Jos olit oikein tarkkasilmäinen, saatoit ehkä huomata tiettyjen aiheiden toistuvan yhdessä jos toisessa blogissa.


Kuukauden dementikot
Huonomuistisilla lukijoilla oli varmasti onnenpäivät loppukuun kynnyksellä: harvassa olivat ne blogit, joissa ei olisi tehty kattavaa katsausta menneeseen vuoteen. Vuosi pistettiin pakettiin joissain blogeissa jopa ihan piinallisen yksityiskohtaisesti aina tuntemuksista tapahtumiin, ja jokaiselle kuukaudelle pyhitettiin vähintään puoli kilometriä postausta. Toisissa blogeissa vuoden kiertokulkua kuvastivat 12 (lähes) erilaista asukuvaa, joita sai ehkä jopa äänestää. Niin ja kyllähän Instagramin sisältöäkin kierrätettiin ahkerasti. Jotkut ovat varmasti sitä mieltä, että kertaus on opintojen äiti.

Kuukauden haaste
Jos uudenvuodenlupaukset ovat alaasi tai et ole vielä mihinkään lupautunut, tässäpä sinulle haastava haaste: Careiless Life -blogista löytyy vuorovaikutushaaste, jolla jokainen voi hieman analysoida ja parantaakin omaa bloggaamistaan ja blogien kulutustaan. Siitä riittää ohjelmaa vaikka koko vuodeksi. Uskallatko lähteä mukaan?

Kuukauden countdown
Yksi, kaksi, kolme... päivää jouluun on postaukset tulivat jo silmistä ja korvista siinä tiettynä aikana kuukaudesta. Siis joulun alla. Enkä sano enää mitään niistä tietyistä kalentereista...

Kuukauden lahja
Joulupostaukset eivät olleet lunta tulvillaan - mutta lahjoja kylläkin. Si Modassa saatiin varsin mieluinen joululahja. Kovasti onnea!

Kuukauden vihjailut
Sitten kun olimme selvinneet heti joulun jälkeen ilmestyneistä materian täyteisistä postauksista, valmistauduimme jo viekkain suunnitelmin kohti seuraavaa tavaranhaalintaoperaatiota. Jokainen muotia ja ostoksia harrastava bloggari koki suureksi tehtäväkseen jakaa tietämystään siitä, mitä, missä ja milloin alennusmyynneissä tulisi shoppailla. Tyyliguruja haastateltiin ihan lehtiä myöden. Taisipa niitä alennusmyyntien parhaat palat -kollaasejakin olla ihan yksi tai ehkä kaksi. Kulutushysteriaa naamioitiin sillä, että ostetaan vaan pitkään vaanittuja, laadukkaita merkkituotteita eikä rohmuta hullun kiilto silmissä mitään parin euron trikoohepeneitä.

Että sellainen kuukausi. Hauskaa kaksituhattaneljäätoista kaikille!