Inhottavan ihana blogimainonta ja tienaako klikeillä

Viime aikoina blogimainonnasta on julkaistu bloggarien toimesta useampia postauksia, etenkin taannoisen Kuningaskuluttajan telkkarissakin nähdyn jutun jälkeen. Viimeisimpänä aiheesta postasi Mungolife. Juttu kiteytti myös monta omaa ajatustani. Mainonta on aiheena yksi lempilapsistani, joten otanpa nyt osaa keskusteluun ja katsotaan saanko sekoitettua pakkaa.

Yleensä blogimainontakeskustelussa tuntuu olevan kaksi leiriä: kaikenlaisista mainoksista valittavat kommentoijat sekä bloggarit, jotka puolustelevat ja vähättelevät mainosten merkitystä. Pelkään kyllä suututtavani nyt niin lukijat kuin bloggaritkin, niin räjähdysherkkä tämä aihe on. Ja ainahan löytyy niitä mainonnasta ja tuloista paremmin tietäviä.

Mainonnasta blogeissa voisi puhua niin monesta näkökulmasta ja hyvin kauan. Tämän postaukseni aiheena ei ole niinkään perinteinen liiasta mainonnasta valittaminen, lukijoille mainoksista oikein ilmoittaminen, tai erilaiset bloggarien saamat tuotteet ja lahjukset sekä niistä kirjoittaminen. Nyt tarkastellaan hieman ihan bloggarien omasta aloitteesta toteuttamaa mainontaa ja sen suhdetta tienaamiseen, kuten esimerkiksi niitä monien mielestä viheliäisiä mainoslinkkejä. Suuri osa bloggareista saa toteuttaa mainontaa oman pään mukaan mutta joillakin sitä on rajoitettu, esim. Indiedaysillä, sitä on rajoitettu.

Koska ihmiset altistuvat mainonnalle jatkuvasti, on hieman hölmöä, että juuri kaikenlainen blogimainonta saa sitten veret kiehumaan. On jännä, että hyvin materiapitoisten blogien lukijoiksi ja kommentoijiksi on valikoitunut joukko ihmisiä, jotka ovat hyvin valveutuneita mainonnan ja sen kirojen suhteen. Luulisi heitä kiinnostavan jotkin muut asiat mutta ehkä heissä on jonkin verran masokistia, jonka vuoksi he palaavat yhä uudestaan blogien pariin kiusaamaan itseään seuraamalla tätä kulutusjuhlaa. Epäilen vahvasti, että mainosvalitusten taustalla on vaikuttavana voimana se kuuluisa kateus, jonka suomalaiset niin hyvin taitavat. Blogien aiheuttama kateus on muuten sattumoisin mainonnan kanssa samaan aikaan pinnalla. Aiheesta kiinnostuneille sopii luettavaksi vaikka tämä Me Naisten artikkeli.

Olen aikaisemminkin sanonut, että blogimainonta on todella jees juttu, kun se on toteutettu hyvin. En kuitenkaan pidä jatkuvaa mainospostausten suoltamista hyvänä sisältönä, joten joskus saatan suhtautua mainontaan myös vähemmän iloisesti. Minulle mainonta niin blogeissa kuin muuallakin netissä on tuttua touhua ja voin avoimesti myöntää harrastavani sitä nyt sekä tulevaisuudessa. Jos joku ei ole vielä huomannut, niin sivupalkissa pyörii muutamia mainoksia ja lisää on varmasti tulossa. Voin suoraan sanoa, että blogilla tienaaminen on erittäin tervetullutta mutta se ei todellakaan ole tässä päätarkoitus. Nyt menetin varmasti monia lukijoita mutta minkäs teet. En ole mikään hyväntekijä, joka kieltäytyy suhteellisen helposta ja hyvästä tienausmahdollisuudesta. Kenelle nyt ei raha kelpaisi? Minä ostan sillä mm. ruokaa kaupasta.

Blogit eivät ole ainoa paikka missä näitä affiliate -ohjelmien mainoksia esiintyy, joten minullakin on mainostuloja muualta kuin blogeista. Olet voinut huomaamattasi edesauttaa tienestieni kertymistä klikkaamalla jotain mainosta joskus jossain päin nettiä. Erilaisia mahdollisuuksia tienata eri affiliateverkoissa on lukuisia, eikä toiminnan tarvitse rajoittua edes Suomeen. Moni tienaa ihan uskomattomia summia.

Tosiaan, minua on pistänyt silmään  useampaan otteeseen se, kuinka bloggaajat vähättelevät mainosten merkitystä sekä niistä saatuja tuloja. Kukaan ei myönnä suoraan, niin kuin minä juuri yritin tehdä. Yleinen argumentti on, että eihän näillä linkeillä ja mainoksilla oikeasti edes tienaa. Mutta kun niillä tienaa. Totuushan on se, että blogilla voi tienata ihan helvetisti. Ja niin jotkut tekeekin. Mikä sitten on helvetisti, niin sen voi jokainen määritellä itse. Mutta jos tulot ovat joinain kuukausina kymppitonnin hujakoilla, niin se on mielestäni aika paljon, sillä ihan joka ammatissa ei sellaisiin summiin päästä.

Epävarmuus tienesteistä ja mainonnasta on johtanut siihen, että moni välttelee tietoisesti mainosten klikkaamista blogissa. Erityisesti linkinkyttääjät ovat ihan oma ryhmänsä. Linkinkyttääjät eivät siis klikkaile blogissa olevia mainoslinkkejä, jotka tunnistaa osoitteen alkuosasta, jos osoitetta ei ole lyhennetty vaikkapa bitlyssä. Semmoista toimintaa nähtiin myös edellä mainitsemassani tv-ohjelmassa ja sehän mainosväkeä "huvitti". Joillain lukijoilla on pelko, että bloggari saa rahaa klikeistä. Moni bloggari onkin vedonnut siihen, että vaikka blogissa näitä mainoslinkkejä onkin, he eivät saa rahaa niiden klikkailusta. No, sehän nyt on totta ja toisaalta tarua. Pelkästä klikistä harvoin enää rahaa ropisee mutta semmoisiakin mainosohjelmia on välillä ollut käynnissä. Joskus harvoin näissä erittäin suosituissa muotiblogeissa on ollut ovelia viritelmiä, joilla lukijat on saatu klikkaamaan näitä linkkejä, joista siis saa rahaa joka kävijästä. Aika moni klikkaa, jos menee kirjoittamaan jotakin sellaista kuin katsokaahan mitä ihmettä täällä oikein on! Houkuttaisi klikata tuota täällä -linkkiä, vai mitä?

Tarua tässä "eihän niistä klikeistä saa rahaa" -argumentissa on se myös se, että kyllä niistä saa rahaa, kun joku ostaa. Ja sitä ostoa ei tarvitse tehdä edes heti vaan vaikkapa viikon päästä. Jos olet mennyt ihastelemaan vaikkapa mekkoa mainoslinkin kautta mutta et kuitenkaan ostanut mitään sen mainoslinkin ja bloggarin mahdollisen rikastumisen pelossa, saatat kuitenkin kerryttää bloggarin pottia (nyt moni sanoo iiiik!). Jos menet samaan kauppaan jonkin ajan kuluttua ja ostat vaikka sukat, bloggari voi saada komission ostoistasi. Kun olet kerran hänen blogissaan klikannut itsesti hänen linkkinsä kautta kauppaan etkä ole tyhjentänyt koneestasi edes välimuistia, saa bloggari komission ostoistasi tietyn ajan sisällä. Tämä aika voi olla vaikkapa 30 päivää. Mitä opimme tästä? Klikeillä voi tienata.

Vaikka jotkut näistä linkinkyttääjistä haluavat sen mainoslinkin takana olevan tuotteen, he eivät sitä bloggarin linkin kautta osta vaan etsivät sen muualta. He itse maksavat siitä saman summan kuin jos olisivat ostaneet suoraan siitä bloggarin linkin kautta. Tavoitteena on vain se, että bloggari ei saa tienata heidän avullaan mitään. Jännittävä asenne. Myönnän itsekin tekeväni joskus niin mutta vain sen vuoksi, että ostankin kyseisen tuotteen oman mainoslinkkini kautta. Mutta jos minulla ei olisi linkkiä kyseiseen ohjelmaan, minulle olisi aivan sama saisiko joku muu bloggari ostostani komission.

Ne, jotka tekevät kaikkensa linkkien klikkailun ja bloggarin rikastumisen estämiseksi omalta osaltaan, saavat varmasti halvauksen kuullessaan, että bloggari voi tienata myös sillä, että olet vain nähnyt mainosbannerin hänen sivullaan. Kolikot siis kilisevät vaikka et olisi klikannut banneria mutta menet kuitenkin kauppaan ostoksille jotain toista kautta. Toisaalta hc-mainosfoobikot tämän varmaan jo tiesivätkin. Tämmöiset imyynnit ovat kuitenkin nykyään käytössä aika harvassa mainosohjelmassa.

Joskus näkee bloggarien mainostulovähättelyissä sellaisia heittoja, että myynneistä maksetut komissiot ovat todella pieniä, ei niillä pääse rikastumaan. Joku pääsee, joku ei. Mutta vaikka komissio olisi vain 2-10% välillä ostoksen loppusummasta, pienistäkin ostosummista kasvaa iso komissiopotti, kun ostoja tulee useita satoja tai tuhansia kuussa. Aina komissio ei ole jokin prosenttiosuus, vaan se voi olla tietty summa. Mainostaja voi myös saada tietyn summan esimerkiksi jokaisesta hänen kauttaan tulleesta uudesta asiakkaasta, joka vaikkapa rekisteröityy mainostettavan yrityksen kanta-asiakkaaksi.

Mainoksilla ja mainoslinkeillä tienaamisen puolesta puhuu myös se, että kollaasien ja muiden tuotepoimintojen kohteeksi valikoituu hyvin usein jokin affiliateohjelman omaava kauppa. Jos kerran mainonnalla ei tienaa kivasti, miksi sitten inspiraatiota asuihin ym. on niin usein haettu juuri Nellystä? Miksi juuri Yves Rocherin rasvat on huippuja? Netti olisi pullollaan kauppoja mistä valita tuotteita kollaaseihin.

Itse vierastan blogimainontajutuissa usein käytettyä termiä yhteistyö. Esimerkiksi joku kollaasi on toteutettu yhteistyössä Nellyn kanssa. Yhteistyö -sanallahan on vieno positiivinen kaiku ja se on melko neutraali termi, joten ymmärrän sen suosion -ja osittainhan onkin kyse siitä. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että bloggari mainostaa yritystä X, joka maksaa bloggarille jonkin summan hänen kautta tulleista myynneistä tms. välikädessä olevan yrityksen kautta. Mutta kun lähden tekemään esimerkiksi nellykollaasia, niin minulle ei tule ensimmäisenä mieleen tekeväni yhteistyötä esim. tuon Nellyn kanssa. Olen joskus rekisteröitynyt heidän mainosohjelmaansa ja käytän linkkejä milloin ja miten haluan, ja saan maksuja jos ja kun joku minun kautta jotain ostaa. Kai se sitten on yhteistyötä, vaikka kommunikointi meidän kahden yhteistyöläisen välillä on olematonta. Mutta eihän kukaan sano, että "päätin tänään sitten väsätä nellykollaasin", vaan "tämä postaus on toteutettu yhteistyössä Nelly kanssa". Näillä kahdella ilmaisulla on huikea ero.

No niin, kuka tunnustaa olevansa mainostaja, mainosten välttelijä, tai sitten hyvinkin välinpitämätön tämän kaiken suhteen?

Jos joku ei huomannut, juttuni on hieman kärjistetysti kirjoitettu, niin kuin minulla saatta olla tapana. Uskaltaisin väittää, että suurin osa blogien lukijoista viis veisaa mainonnasta ja he pysyvätkin tästä keskustelusta yleensä erossa.

Blogimainonnasta ja sitämyötä tietysti tienesteistä ei yleensä tykätä puhuta suoraan. Ajattelin hieman oikoa mutkia ja jatkaa tulevaisuudessa lisääkin aiheesta kuinka paljon bloggarit tienaavat. Pysyhän kuulolla, jos kiinnostaa.

Paras kellonaika julkaista postaus ja saada paljon lukijoita

Tiesitkö, että sillä on hyvinkin paljon merkitystä milloin julkaiset uusia postauksia? Jos haaveissasi on houkutella uusia lukijoita etenkin Blogilistan kautta, harkitse tarkkaan milloin juttusi julkaiset. Blogilista on erittäin näppärä keino saada lukijoita, joista monet voivat päätyä näiksi vakkarikävijöiksi. He tulevat sitten tarkistamaan blogiasi ehkä jopa päivittäin uusien juttujen toivossa.Tänään onkin vuorossa erittäin informatiivinen postaus siitä, miten maksimoit lukijamäärän julkaisemalla oikeaan aikaan oikeassa paikassa!

On ihan päivänselvää, että yöllä ei kannata julkaista. Vaikka lukijoita tulee siihenkin vuorokaudenaikaan, suuret yleisöt ovat kyllä untenmailla. Aamu on myös epävarmaa aikaa, sillä jotkut nukkuvat myöhään ja aamuvirkuilla on muutakin tekemistä, kuin lueskella blogeja. Aamupäivät ja päivät ovat siinä ja siinä, sillä lukijoita voi saada ihan mukavasti. Jotkut lusmut lukevat blogeja kyllä koulussa ja töissäkin. Mutta seurataanko Blogilistaa sitten niin ahkerasti työn touhussa ollessa? Eipä juuri. Iltapäivä on myös epävakaata aikaa, sillä silloin palataan töistä ja koulusta ja puuhataan muita vapaa-ajan juttuja, käydään kaupassa ja tehdään ruokaa. Alkuilta kuuden jälkeen on jo lupaavampi hetki mutta suurimmat ryntäykset blogiin tulevat ehdottomasti illalla. Hyvä julkaisuikkuna on noin puoli kahdeksasta puoli yhteentoista. Silloin ihmisillä on aikaa lukea blogeja oikein antaumuksella.

Kuva täältä.

Ihmisillä on alkuillasta aikaa myös kirjoitella omaan blogiin: illalla julkaisu takaa siis eniten lukijoita mutta silloin joutuu kilpailemaan kaikkien muidenkin postausten kanssa huomiosta. Oma juttu ei kauaa keiku tuoreissa kirjoituksissa ennen kuin uudet jutut ovat sen jyränneet.  Muuhun vuorokauden aikaan julkaistu posti saisi olla kauemmin näkyvillä mutta harvemmat silmäparit sen kuitenkin löytäisivät. Eli illan postausruuhkasta huolimatta blogisi saa enemmän lukijoita. Ruuhkasta voi erottautua vielä hyvällä otsikolla ja postauksen alkusanoilla, joista voidaan jutella lisää myöhemmin.

Viikonpäivissäkin on pieniä eroja. Viikolla lukijoita tulee illalla siis hyvin mutta ryntäys voi jonkin verran tyrehtyä perjantaina ja lauantaina. Silloin vietetään (toivottavasti) laatuaikaa muualla kuin netissä. Sunnuntai-illat ovat yhtä hyviä kuin arki-illatkin. Kaikki valmistautuvat kotosalla seuraavaan viikkoon. Kukaan ei huitele kaupungilla, joten netti on houkutteleva paikka. Eli tärkeitä postauksia, joille toivot paljon lukijoita, kannattaa julkaista su-to iltana. Viikonlopulle voi sitten suunnitella jotain kevyempää hömppää, jos julkaisee kovin usein.
 
Tuore postauksesi ei kerää liikennettä vain Blogilistan etusivun uusista kirjoituksista, vaan se näkyy tuoreena kirjoituksina myös niillä avainsanoilla, joilla olet kuvannut blogiasi ilmoittaessasi sen listalle. Kannattaa siis lisätä blogiinsa mahdollisimman monta avainsanaa, jotta se näkyy listalla mahdollisimman monessa paikkaa. Avainsanoja voi lisätä näin jälkikäteenkin kirjautuessa sisään Blogilistalle ja valitsemalla Omat tiedot oikeasta yläkulmasta ja sen jälkeen muokkaa blogia heti blogin alta.

Tässä vaiheessa on hyvä huomauttaa, että vaikka painaisit blogissasi julkaise -nappulaa tuohon parhaaseen aikaan, ei blogisi välttämättä ilmesty Blogilistalle. Sinun tulee  tosiaan vielä kirjautua sinne Blogilistalle, mennä omiin tietoihin, klikata lisätietoa siitä blogin alta, ja etsiä oikeasta reunasta kaiken informaation alta tarkista heti -painike. Pysyithän perässä? Paina siitä. Muutoin postaus voi ilmestyä vaikka sitten yömyöhään uutena juttuna listalle, sillä blogisi päivitykset tarkistetaan vain tietyin väliajoin. Ja se aika voi olla pitkä, jos päivittelet harvemmin. Mitä useammin siis postaat, sitä useammin Blogilista tarkistaa blogisi uudet jutut ja laittaa ne esille.

Tämä on siis oman pitkän kokemukseni perusteella tehty tulkinta, eikä mikään virallinen tutkimus. Oletteko te huomanneet jotain hyviä hetkiä julkaista tai milloin itse tykkäätte lukea blogeja? Jos käytät blogilistaa, milloin silmäilet sitä?

Bloggareiden henkilöllisyyden salailu: missä menee raja?

Koin suurta ihmetystä tällä viikolla, kun silmieni eteen ilmestyi kutsu Lindexille, jossa voisin tavata Strictly Style -blogin Mrs. V:n mutta tuon tutun nimimerkin sijasta ruudulla komeili bloggarin oma nimi! Kyseinen bloggari on aina ollut suojelevainen omaa yksityisyyttään ja nimeään kohtaan mutta nyt yhtäkkiä ruudulle ilmestyi hänen etunimensä, mikä siis aiheutti minussa suurta ihmetystä. Kauaa mainos ei tainnut netissä olla, sillä tähän hätään en löydä sitä mistään. Nimettömiä kyllä olisi tarjolla. Taannoinhan bloggarin henkilöllisyyden levittäminen johti poliisitutkintaan ja sivupalkissa oli jonkin aikaa ote lakipykälästä aiheeseen liittyen. Itselleni bloggarin nimi on ollut jo pitkään selviö mutta monelle muulle ei, ja se herätti varmasti suurta kiinnostusta.

Muotibloggarit jakautuvat yksityisyyden suhteen kolmeen kastiin: yhdet tekevät blogia omalla nimellä ja naamalla, toiset omalla naamalla mutta nimettömänä, ja kolmannet eivät paljasta itsestään  kumpaakaan. Itseäni on aina kiehtonut tämä keskimmäinen joukko -siis näin yksityisyys/julkisuus -näkökulmasta. Onko se porukka sellaista, joka ei osaa päättää pysyäkö piilossa vai tullako kunnolla esiin? Mietitäänpä asiaa näiden muotiblogien kannalta.

Faktahan on se, että etenkin muotiblogia on lähes mahdoton tehdä ilman "itsensä paljastamista". Jos esittelee blogissa elämäänsä, asujansa ja ostoksiansa, on hieman absurdia kuvitella lukijoiden kiinnostuvan arkipäiväisistä jutuista tietämättä kenelle ne oikein kuuluvat. Yleensä kiinnostuksen herättämiseen tarvitaan juuri se naama. Nimellä ei taida olla niin paljoa väliä, kunhan bloggari käyttää edes jotain nimimerkkiä, jolla häneen voi viitata. Blogi on siis vahvasti riippuvainen siitä persoonasta, joka sitä pitää. On turha kuvitella myyvänsä vaikkapa mainosten kautta vaatteita, jos lukijat eivät ollenkaan tiedä minkälainen ilmestys se tyyppi on, jonka tyylitajuun heidän olisi tässä tarkoitus luottaa. Naama on siis must.

Blogien viehätys perustuu pitkälti siihen, että niiden kautta pääsee tirkistelemään toisten elämään. Ehkä itse samaistuu blogin tarjoamaan malliin tai sitä pitää esikuvana yrittäen kopioida elämäntyyliä. Tai sitten blogi eroaa niin paljon omasta elämästä, että sitä seuraa silkasta mielenkiinnosta ja vaihtelun vuoksi. Luonnollisesti lukijan mielenkiinto bloggaria kohtaan kasvaa, kun blogia on seurannut jo pidemmän aikaa. Silloin lukija haluaa varmasti tietää yhä enemmän ja enemmän bloggarin elämästä henkilökohtaisuuksia myöten. Voi tuntua hieman epäreilulta, jos bloggari salailee joitain asioita ihmisiltä, jotka uhraavat päivittäin aikaansa blogin ja täten bloggarin elämän seuraamiseen ja elävät usein tunteella mukana. Tottahan toki tämä blogin seuraaminen on täysin vapaaehtoista ja bloggarilla ei ole mitään tarvetta jakaa yksityisasioitaan julkisesti, mutta aina välillä vakiolukijoita voi ärsyttää pienikin salailu ja epämääräisyys. Tämä on varmasti ikuinen konfliktin aihe.

Etenkin sellaisten blogien kohdalla, jossa annetaan paljon itsestään mutta ei kuitenkaan kerrota ihan kaikkia, siis tuo kakkosryhmä "nimettömät naamat", voivat kiusata uteliaita lukijoita. Ja se ryhmä kertoo myös paljon bloggarien ristiriitaisista tunteista bloggaamista kohtaan. Toisaalta omaa minää ei haluta paljastaa kaikkien ihmeteltäväksi mutta toisaalta huomio houkuttaa. Tässä kilpailevat keskenään itsesuojeluvaisto ja terve narsismi.

Mutta miten voi vetää rajan henkilökohtaisen ja julkisen minän välille blogissa? Itse en aina ymmärrä millä logiikalla näitä rajanvetoja tehdään. Joku esittelee oman kotinsa, ulkoisen itsensä, tavaransa, tapansa, aamupalansa, ym. mutta kuitenkin haluaa säilyttää yksityisyytensä ja jättää nimensä sanomatta. Onko omien henkilökohtaisten kuvien päätyminen nettiin ja siten lähes koko maailman hyppysiin turvallisempaa kuin nimensä paljastaminen? Luulisi, että jos ei halua ihmisten tarkalleen tietävän kuka on (ja tässä nimi on oleellisessa osassa), suojaisi myös itsensä ja oman kotinsa kaikkien katseilta.

Toisaalta, nimellä on voimakkaampi vaikutus kuin kuvilla. Kuvat voivat tosiaan levitä minne sattuu mutta kaikki kuvien katsojat eivät kuitenkaan tiedä kuka siinä oikein poseeraa. Eivätkä kaikki edes välitä. Mutta jos nimi lähtee leviämään netissä, lopputulos voi olla ikävämpi. Nimi voidaan yhdistää kuvaa helpommin tiettyyn henkilöön ja nimi voidaan liittää netissä ties mihin ikäviin juttuihin. Ja pystyyhän nimen perusteella paremmin selvittämään bloggarin asioita ihan netin ulkopuolellakin.

Nimen salaaminen voi liittyä myös siihen, minkälaisen kuvan bloggari haluaa antaa itsestään. Jos sukunimenä sattuu olemaan joku tunnettu nimi (siis ei yleinen, vaan kuuluisassa mielessä tunnettu), se voi aiheuttaa tiettyjä ennakkoasenteita lukijoissa -hyviä ja huonoja. Pelkällä etunimellä kirjoittelu toimisi ratkaisuna tähän pulmaan paremmin kuin omituisen nimimerkin käyttäminen, joka voi taas aiheuttaa spekulaatioita nimen salaamisen syistä. Tai sitten nimen salaaminen voi aiheuttaa uteliaiden ryntäyksen blogiin ja kaikki yrittävät kilpaa sitä selvittää. Se voi tosin olla ennemminkin hermoja raastavaa kuin mukava yllätys bloggarille.

Joku bloggari ei ehkä välitä kertoa kaikille tutuilleen blogistaan, vaan haluaa pitää sen omana ilonaan. Ehkä blogi tarjoaa mahdollisuuden irrotella ja antaa vähän toisenlainen kuva itsestään. Jos sitä tekisi omalla nimellä, aika pian tutuillekin selviäisi blogin olemassaolo. Jo pelkästään Google voisi sen kertoa. Tuttujen kuviin törmääminen on huomattavasti pienempi riski.

Itse en kirjoita tätä blogiani kokonimelläni juurikin tuon nimen netissä leviämisen vuoksi. Ja koska en esittele itseäni täällä sen kummemmin vaan pidän vähemmän henkilökohtaista mutta asiapitoista blogia, pelkkä nimimerkkikin voisi toimia minun kohdallani. Miten on teidän kohdallanne, julkaisetteko nimenne? Entä onko se kaikista henkilökohtaisin asia blogissa vai ovatko kuvat sittenkin paljastavampia?

Kolme syytä panostaa blogin kuviin

Etenkin muotiblogeissa mutta miksei myös kaikissa muissakin blogeissa kuvat ovat erittäin oleellisessa osassa. Jotkut blogit luottavat pelkästään kuviin ja tekstiä saattaa olla vain muutamia lauseita. Oletko törmänneet sellaisiin blogeihin? Jos vastasit kyllä, olet varmasti myös huomannut, että näiden blogien kuvat eivät ole mitä tahansa potretteja vaan erittäin laadukkaita otoksia. Jos et ole vielä sellaista nähnyt, kurkkaapa vaikka Annaliina -blogiin.

Moni suosituimmista muotiblogeista yhdistää melko sujuvasti sekä kuvia että tekstiä niin, että kumpikaan ei ole selkeästi enemmistönä. Esimerkki välillä hieman tekstipainotteisemmasta blogista on mm. Mungolife, joka voi hyvin julkaista pitkän postauksen ilman kuvan kuvaa. Mutta nämä  jutut ovat väistämättä vahvasti mielipide- tai muita asiapostauksia eikä sellaisia "tänään tein sitä ja tätä nämä ja nuo vaatteet päällä" -juttuja. Semmoinen juttu ihan huutaa kuvia -ja mieluiten hyviä sellaisia.

Näiden suosittujen blogien kuvat eivät kuitenkaan välttämättä ole kaikki viimeiseen asti hiottuja. Ne voivat olla huonolaatuisia kännykällä otettuja tilannekuvia tai sitten oikeissa olosuhteissa kuvattuja ja lavastettuja asukuvia tai muita poseerauksia. Molempien osuus jakautuu melko tasaisesti. On ihan ymmärrettävää, että vähintään kerran päivässä postausta suoltavaan blogiin joutuu laittamaan vähemmän tyylikkäitäkin kuvia, sillä jokaisen kuvan stailaus virheettömäksi olisi ajallisesti lähes mahdotonta. Mutta sellaiset kuvablogit, joista alussa mainitsin, eivät päivitykkään niin kovin usein.

Kuva täältä.

Niinpä, kuvaaminen on rankkaa puuhaa mutta silloin kun tekisi lähinnä mieli luistaa mittavista kuvausjärjestelyistä kannattaa muistaa yksi seikka: on selvää, että huonolaatuisilla kuvilla on suuri vaikutus blogiin. Ja se vaikutus ei ole kovin imarteleva. Hyvillä kuvilla on taas ainakin seuraavat kolme vaikutusta, joista harva bloggari haluaa kieltäytyä:

• Uskottavuus. Etenkin muotiblogeissa lähes jokainen bloggari on satavarma omasta loistavasta tyylistään sekä tyylitajustaan, ja haluaa jakaa esimerkiksi asukokonaisuuksiaan ja ostoksiaan. Lukijat luottavat bloggarin esteettiseen silmään ja palaavat blogiin aina uudestaan katsomaan, mitä uusia muoti-ideoita bloggari on nyt keksinyt. Sellainen bloggari, joka napsii epäedustavia kuvia asuista ja esineistä (vaikka ne itsessään olisivat kuinka kauniita) ei pysty kehittämään itselleen tälläistä uskottavan esteetikon mainetta. Jos kuvan vaatteet on rypyssä, salamavalo häikäisee, ja taustalla on vaatteita mytyssä lattialla, muoti-idolin maine tuskin on noususuhdanteessa.


• Vangitsee huomion. Netissä lähes kaikilla on kiire jo vähintään seuraavalle sivulle, joten blogiisi tupsahtaneen potentiaalisen lukijan mielenkiinto täytyy herättää äkkiä. Kuva toimii paremmin kuin kasa tekstiä. Silmät hakeutuvat luonnollisesti tekstin seasta pomppaavaan kuvaan ja jos se on kaunis ja huolella otettu kuva, kävijä todennäköisemmin kiinnostuu. Tietysti kävijää voi yrittää shokeerata jollain aivan kammottavalla kuvalla, joka tosin sekin vaatii huolellista esityötä. Mutta sellaiset hutaisten napatut salamavalokuvat eivät varmasti herätä samanlaista kiinnostusta. Mitä useampi upea kuva postauksessa on, sitä todennäköisemmin saat hätäisimmätkin kävijät jäämään ja jopa lukemaan tekstiäsi. Kuvilla voi ikäänkuin antaa kävijälle ensivaikutelman postauksesta sekä blogisi laadusta. Ne myös rytmittävät tekstiä hyvin, jos sinulla on paljon asiaa.


• Tekevät blogin tunnetuksi. Toisten hyviä kuvia levitetään melko surutta netissä. Omien kuvien tupsahteleminen ties missä yhteyksissä ei ole aina hauskaa mutta priimat kuvat voivat silti edistää blogin tunnettavuutta myös itse blogin ulkopuolella. Erityisesti asukuvat voivat päätyä muihin blogeihin inspiraatiokuviksi ja miksei muutkin kuvat vaikkapa sisustuksesta leviäisi. Monet sivut vielä nykyäänkin muistavat linkittää alkuperäiseen lähteeseen, joten tuhansia uusia kävijöitä blogiin voi saada omien kuvien päädyttyä myös jonnekkin muualle. Sellainen edellä mainitsemani ryppyvaatekuva ei varmasti pääse kuin korkeintaan huonoksi esimerkiksi valokuvauskerhon nettisivuille. 

Miten on, jaksatko itse panostaa kuvauksiin vai räiskitkö kameralla miten sattuu? Entäs blogien lukijat, katsotko ensin kuvia vai saako jo pelkkä tekstin näkeminen tarttumaan postaukseen?

Tässä tämänkertainen postaus kuva-aiheesta. Jatkossa on luvassa vielä ihan käytännön vinkkejä hyvien kuvien räpsimiseen sekä vinkkejä myös niille, jotka haluavat hyödyntää jotain muita kuin itse otettuja kuvia. Nämä siis myöhemmin!

Tuppisuut lukijat ja miten saada kommentteja postaukseen

Joskus blogipostausten kommentteja lukiessa törmää sellaisiin puheenvuoroihin, joissa kommentoija kertoo lukeneensa blogia tolkuttoman kauan, jopa vuosia, ja vasta nyt on päättänyt kommentoida jotakin. Kyseisen postauksen aihe on usein ollut erityisen liikuttava tai mielipiteitä herättävä mutta joskus näitä ensikommentteja näkee myös hieman pliisummistakin aiheista tehdyissä jutuissa.  Miksi ihmeessä aktiiviset lukijat ovat sitten niin pirun pidättyväisiä, vaikka blogikommentointi on naurettavan helppoa puuhaa?


Totta on, että blogien lukijoista vain murto-osa kommentoi lukemiaan tekstejä. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteivätkö he lukisi tekstejä läpi tarkasti ja ajatuksella. Tiedän, että minunkin blogissani käy paljon lukijoita, jotka lukevat juttujani ja palaavat aina uuden postauksen ilmestyessä mutta eivät kuitenkaan halua jättää mitään merkkiä visiiteistään. Tiedän heidän touhuistaan vaan blogini analytiikkaa tarkastelemalla. Minäkin yritän aina saada lukijoista jotain irti esittämällä kysymyksiä postauksissani mutta usein niihin ei vastata. Tämän postauksen kysymys olisi luonnollisesti miksi et koskaan kommentoi postauksia, vaikka luet blogia ahkerasti? mutta siihen tuskin löytyy yhtään vastaajaa.

Jos lukee monia blogeja, kommenttien jättäminen kaikkiin ei ole kovin realistista. Mutta mietitäänpä nyt niitä lukijoita, jotka eivät milloinkaan tai tuskin koskaan jätä kommentteja sitten niin mihinkään blogiin.

Kommentoimattomuuteen voi olla useita syitä. Ehkä lukijalla ei ole sopivia tunnuksia, joilla kommentin voisi jättää sellaisessa blogissa, jossa anonyyminä kommentointi on estetty. Tunnukset voisi tietysti helposti luoda mutta ehkä eteen ei ole vielä tullut sellaista juttua, jonka kommentointi olisi tunnusten naputtelun arvoista.

Niin, ehkä mikään juttu ei ole vielä herättänyt tarpeeksi sanottavaa lukijassa. Ehkä muut ovat jo ehtineet kommentoida kaikki olennaiset pointit ja lukija ei keksi mitään originellia. Kuka kaipaa kymmenettä ihanat kengät, mistä ne on? -kommenttia samaan juttuun? Itsestäänselvyyksien kommentointi voi tuntua turhalta. Ja sitähän se onkin.

Joku haluaa pysyä visusti tuntemattomana ja kommentin jättäminen tekee lukijasta heti näkyvän. Joku vähemmän tekniikkaan perehtynyt henkilö voi luulla, että kommentin takana oleva henkilö voidaan tarkasti selvittää. Mitenköhän muut reagoivat kommenttiin? Viitsinkö sanoa noin? Mitä jos bloggari loukkaantuu sanoistani ja siitä kehkeytyy varsinainen myrsky kommenttiboksissa? Oma kommentti voidaan ottaa hyvinkin henkilökohtaisella tasolla.

Joissain blogeissa bloggari voi jutustella hyvinkin tuttavalliseen sävyyn vakiokommentoijien kanssa. Lukija voi tuntea itsensä ulkopuoliseksi ja tämän sisäpiirin keskustelua ei uskalla mennä häiritsemään. Paras olla siis hiljaa.

Joku lukee blogia vain ajanvietteeksi eikä syvenny aiheisiin sen kummemmin. Muidenkin kommenttien lukeminen voi olla toissijaista. Blogi on kuin tarina: sieltä luetaan mitä ikinä sinne ilmestyy. Eihän kirjassakaan aleta kirjailijan kanssa keskustelemaan joka luvun jälkeen.

Joku miettii, että ketä oikeasti kiinnostaa hänen kommenttinsa. Onko kommentit oikeastaan suunnattu vain bloggarille vai myös muille lukijoille? Joku ei vain yksinkertaisesti halua jutella bloggarin kanssa ja vielä vähemmän niiden tuhansien muiden tuntemattomien kommentoijien ja lukijoiden kanssa, jotka väkisin tulevat näkemään kommentin ja voivat siihen vastatakin.

Usein alussa mainitsemani ensikertalaisen kommentti alkaa vielä olen pitkään lukenut blogiasi mutta nyt vasta kommentoin ekaa kertaa... Koska kommentoija haluaa kertoa tämän seikan, se viestii hetken olevan jotenkin merkityksellinen. Oma ääni kuuluu blogissa ensimmäisen kerran ja pitkään seurattuun sekä ehkä kaukaa ihailtuun bloggariin saa näin yhteyden. Usein näihin ekoihin kertoihin saa bloggarilta vielä vastauksena kiitokset. Pitäisikö bloggarin sitten olla otettu tästä? Blogin lukijamäärästä vähän tietysti riippuu, kuinka merkityksellinen tämä yksittäinen lukija bloggarille on. Jos kävijöitä on tuhansia päivittäin, tämmöinen kommentoija on kuitenkin vain yksi kala meressä. Bloggari saa ainakin olla tyytyväinen, että on saanut nyhdettyä taas jonkinlaisen reaktion yhdestä ihmisestä.

No miten näitä tuppisuita sitten saisi avautumaan kommenttiboksin puolella? Edellä mainitsemieni kysymysten lisäksi bloggari voi tarkistaa, että postaukset kohtaavat ainakin seuraavat vaatimukset:

• aiheet ovat mielenkiintoisia
• jutuissa tulee jotenkin ilmi bloggarin persoona, sillä inhimillisellä vivahteella kirjoitettua tekstiä on helpompi kommentoida
• aiheet eivät ole joka kantilta aivan loppuun asti käsiteltyjä postauksissa, eli juttua voi jatkaa myös kommenttien puolella
• aiheet  voivat olla myös jokseenkin provosoivia, sillä mikäs keskutelua sen paremmin herättäisi
• kommenttien jättämisessä on monta vaihtoehtoa, miten kirjautua kommentoimaan
• bloggari vastaa (lähes) kaikkiin kommentteihin, jotta kommentointi ei tunnu lukijoista turhalta touhulta
• bloggari ottaa vastaan kommenteissa esiintyviä vinkkejä ja ehdotuksia, eli viestittää myös näin arvostavansa kommentteja
• kommenttiboksin yhteyteen voi liittää tekstin, jossa rohkaistaan potentiaalista kommentoijaa vielä loppumetreillä kirjoittamaan jotakin

Itse kommentoin muiden blogeja vaihtelevista syistä. Saatan jättää asiapitoisia kommentteja tai sitten näitä aivot narikassa -kommentteja, eli ihanat! söpöä! mistä noi sukat on? Eniten kommentoin kuitenkin silloin, kun voin tarjota jotakin uutta sanottavaa tai vaikkapa linkata johonkin (mielellään omaan) juttuun. Mitä kommenttien lukuun tulee, niin silmäilen postausten kommentit läpit. Joukosta voi löytyä helmiä ja ihan oikeaa keskusteluakin tai sitten näitä anonyyminä jätettyvä ihanaa, mahtavaa, söpöä -kommentteja, jotka ovat muuten myös mielenkiintoinen ilmiö.

Tämän postauksen tarkoitus ei ollut mollata hiljaisia lukijoita vaan lähinnä tarkastella tätä mielenkiintoista ilmiötä. Itse arvostan kaikkia lukijoita yhtä paljon -oli heillä sitten jotain sanottavaa minulle ja muille tai sitten ei.  Ja lopuksi vielä, jos kukaan ei halua vastata tuohon edellä kysyttyyn kysymykseen niin haluaisiko joku jakaa mietteitä vaikkapa siitä miten edellä mainittujen keinojen lisäksi herätellä kommentoijia?