perjantai 7. maaliskuuta 2014

Parasta ikinä

Blogeissa on jotakin sellaista, mistä pidämme kovasti. Emmehän me niitä muuten lueskelisi päivät pitkät. Viehätysvoiman syitä on vaikea lähteä listaamaan mutta laitoinpa ylös joitakin seikkoja, jotka ilostuttavat minua blogeja lukiessani. Tämähän on siis jatkoa postaukselle "Nyt ärsyttää", jossa listasin omat blogiärsytykseni ja tekin kerroitte ahkerasti omianne. Luonnollisesti voisin listata tähän nyt kaikki ärsytysteni vastakohdat mutta sävelsin jotain ihan muuta.




Minut saa iloiseksi ainakin seuraavilla (pikku)seikoilla:

  • Bloggarin ja blogin esittely. Kun astun uuteen blogiin, haluan heti nähdä ainakin kirjoittajan nimen ja pienen tervetulotoivotuksen. Esittelyssä ei tarvitse olla mitään kattavaa bioa tai edes kuvaa mutta nimi ja muutama sananen kirjoittajalta merkitsevät paljon ainakin tälle lukijalle.Tulee heti sellainen olo, että olen ihan uutenakin lukijana tervetullut, minut on huomioitu ja tätä kirjoittaa joku oikea, sympaattinen ihminen.
  • Hymy. Hymyllä on jännä vaikutus: jos näen kuvia kovin hymyileväisestä ihmisestä, minunkin suupieleni alkavat kohota. Liputan siis sellaisten asukuvien puolesta, joissa muikistellaan. Moni kuvailee asukuvia vakavissaan ja siten myös vakavan näköisenä, sillä se on ilmeisesti merkki ammattimaisesta mallista ja kai siinä jotain taiteellistakin vivahdetta on. Ihan sama, hymyä huuleen!
  • Yksinkertaisuus. Tykkään, kun blogin ulkoasu on selkeä ja yksinkertainen. Sitä ei ehkä uskoisi, kun katselee mitä tutoriaaleja olen tänne kirjoitellut. Valkoinen tausta on ikisuosikkini ja ihan normaali fontti myös. Sivupalkit eivät saa olla ihan tyhjät mutta eivätpä ne saa olla myöskään täynnä kaikenlaista tavaraa, sillä silloin minulle tulee jotenkin kiireinen olo. Epäilen, olenko nyt missannut jotain ja varmasti löytänyt kaiken, mitä blogilla on tarjota, jos sivupalkissa on hirveästi ärsykkeitä (tämä siis blogissa, josta pidän). Todennäköisesti eksyn sivupalkissa olleiden houkuttimien myötä jonnekin muualle, ja pian ihmettelen mihin se blogi hävisi. Balanssia on vaikea löytää ulkoasun suhteen ja niin on myös vaikea sanoa, missä menee raja liian tyhjän ja liian täyden sivupalkin välillä.
  • Vertaistuki. Blogit ovat periaatteessa itselleni retoutumiskeino enkä ehdoin tahdoin halua lukea mitään valivali, elämäni on kauheaa -tekstejä. Mutta sitten jos bloggari kirjoittaa hieman perusaiheistaan poiketen jostain inhimillisestä ongelmastaan tai huolenaiheestaan, tulen iloiseksi. Kuulostaa hullulta tulla iloiseksi toisen ongelmista mutta tarkoitan lähinnä tätä: täydellisyyttä hipova bloggari onkin tavallinen kuolevainen, jolla on ehkä samoja ongelmia kuin minulla. Yleensä kommentitkin ovat kannustavia ja kaikilla tuntuu yhtäkkiä olevan sama probleema. Kukaan ei olekaan enää ongelmien kanssa yksin, vaan we can do it -joukkohenki on saavutettu!
  • Kurkistus menneisyyteen. Pidän paljon sellaisista postauksista, jossa bloggari esittelee entisaikojen itsensä. Siinä on jotain, jos uskaltaa laittaa likoon itsestään kuvia vuosien takaa. Nykyhetken kuvien arvostelu voi olla aika raakaa joskus, joten vanhojen kuvien julkistaminen on  riskaabelia touhua. Mutta minusta sellaisia postauksia on hauska lukea (tai siis kuvia katsella). 
  • Yllärisuosikki. Oudoin suosikkini on ehdottomasti leivonnaiset. Tai tarkemmin sanottuna kaikenlaisten kakkujen, keksien, pullien ja piirakoiden reseptit. En nyt meinaa ruokablogeja, vaan herkkuresepti ihan tavallisessa jokapaikanhöyläblogissa piristää kummasti päivääni. En todennäköisesti edes ala leipomaan ko. kakkusta, vaikka kova leipuri olenkin. Pidän vaan resepteistä noin ylipäänsä ja mitä suklaisempi, sen parempi. Leivos=jee!
No niin, nyt en pääse yli tuosta viimeisestä kohdasta. Ovatko kaupat vielä auki??

Sinun vuorosi kertoa!

23 kommenttia:

  1. Itse innostun kaikista eniten postauksista, jotka inspaavat minua jotenkin. Se voi olla ihan mitä tahansa; hiustyyli, joku kahvila tai leffa, ruokavinkki tai vaikkapa joku tavallisesta poikkeava tervehdys postauksen alussa. Jotenkin tulee heti jotain sellaista uutta omaankin elämään - mukamas. :) Mun mielestä parhautta on myös bloggaajat, jotka vastaavat lukijoiden kommentteihin. Mä pidän törkeänä sitä, että jos joku vaivautuu kommentoimaan, bloggaaja ei itse viitsi vastata, koska bloggaus on kuitenkin vuorovaikutusta muiden ihmisten kanssa. Oiskohan ollu vielä jotai muuta, hmmm... No ainakin hyvälaatuiset ja isot kuvat tekevät mut aina iloiseksi, sellasia kärpäsenkakan kokosia en edes viitsi ruveta tihrustamaan vaan sen blogin välilehti sulkeutuu mun koneella saman tien.

    ♥: http://sirujee.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Allekirjoitan kaikki tykkäyksesi! Hauskaa muuten, että blogisi nimessäkin on jee. Sitä on paljon tässä postauksessa :)

      Poista
  2. Oi kyllä! Hymy. On paljon kivempi lukea blogia jonka kirjoittajalla on mukavaa ja se näkyy. Eikä se tarkoita että hymy pitäisi feikata, vaan ettei sitä vakavaa bloggaajailmettä tarvitsisi feikata ;)

    Maanläheisyys. Blogin ei mielestäni tarvitse olla kopio muoti-tai sisustuslehdestä, vaan normaali elämä tekee blogin. Tykkään jos välillä uskalletaan (kyllä, nykyään melkein voisi sanoa näin) laittaa jotain random räpsyjä blogiin että tulos on kliinisen sijaan elävä.

    Aito intoilu. Rakastan kun bloggaaja sekoaa jostain jutusta totaalisesti ja julistaa rakkauttaan vaikka uuteen sarjaan tai bändiin tai johonkin juttuun. Olen itse fanittamiseen sortuva ja tykkään jos muutkin fanittaa. Oikeastaan melkein ihan mitä vain.

    Huumori. Ei tarvi kertoa vitsejä, mutta kaikissa meissä on edes vähän leikkimielisyyttä. On kivaa kun se näkyy blogeissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä pointteja! Olen niin samoilla linjoilla etenkin tuon ekan kohda kanssa. "Vakava bloggaajailme" oli juuri se vastakohta, josta en niin iloitse. Keksit hyvän termin sille. Huumori on kassa iso plussa: hauskoja juttuja tulee luettua mieluusti, vaikka aihe ei ehkä muuten olisikaan niin mielenkiintoinen omasta mielestä.

      Poista
  3. Mukava postaus!

    Mua itseänikin ihastuttaa juurikin bloggaajan inhimillisyys. Rohkeasti kliini ja raikas ulkoasu, sekä selkeä fontti vähintäänkin leipätekstissä tuo uskottavuutta. Kieliopin hallinta (poislukien inhimilliset typot) on aika must :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos bloggaajasta (tai siis blogista) katoaa inhimilliset piirteet tai ne ovat ihan minimissä, tulee sellainen olo, että koko bloggari on jokin tuote. Harkittu ja laskelmoitu.

      Poista
    2. Aivan totta.
      Itseasiassa varmaankin juuri tämänlaiset bloggaajat saavat ikäviä kommentteja mm. siksi, koska on helppo unohtaa, että heilläkin on tunteet ja kaiken täydellisyyden takana on oikea ihminen.

      Poista
  4. Kommentteihin vastaaminen! Tiedän, että se vie aikaa, mutta lyhytkin vastaus tekee kommentoijan iloiseksi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä tuntuu olevan se kaikista tärkein juttu monen mielestä (niin minunkin)!

      Poista
  5. Selasin lempiblogejani ja lisäisin listaan

    * Sivuhenkilö. Perheenjäsen tai lemmikkieläin jonka arvio voi poiketa bloggaajan omasta. Ruokablogeisa "Vaimon mielestä liian tulista", "Teinit kieltäytyivät syömästä", sisustusblogeissa "Musti ja Mirri hyppäsivät heti tänne", purjehdusblogeissa arvio vierasvenesataman leikkipaikasta ja tiskauskatoksesta.

    * Värikoordinointi. Kun valokuvien tausta tai yksityiskohdat rimmaavat blogin yleisen värimaailman kanssa (jonka voi siis tehdä joko muuttamalla blogin värejä sen mukaan kuvaako tomaatteja vai piparkakkuja, tai sijoittamalla valokuviin violetin pehmoeläimen).

    * Se bloggerin ominaisuus jolla linkatuista blogeista näkee uusimman päivityksen. En ole vastaavaa löytänyt wordpressistä.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä ja omaperäisiä pointteja sinulla. Olet tarkkasilmäinen seuraaja, kun kiinnität huomiota esim. tähän värikoordinointiin. Itsellä menee tuommoiset ihan ohi :)

      Poista
  6. Minä en ole kai ikinä käynyt yhdessäkään muotiblogissa, mutta täsmäähän nää sun jutut muihinkin blogeihin.
    Minut saa iloiseksi postaamalla jostain ihanasta retroaarteesta joka on löytynyt kirpparilta tai vaikka vintiltä tai roskiksesta. Se on myös sitä joukkohenkeä kun ihastellaan löytöjä. Saattaa siinä kateuskin pilkahtaa, mut sehän on vaan hauskaa. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täsmää juu. Tämä retroaarrekin kuulostaa oikein kivalta postausaiheelta. Itse en ole sellaisia sisältävään blogiin vielä törmännyt.

      Poista
  7. • Asia. En kauheasti jaksa lukea eteenpäin, jos ainoa informaatio on, että bloggarilla on flunssa ja/tai uusi harmaa t-paita.
    • Huumori. Jos blogi saa minut nauramaan, palaan todennäköisesti lukemaan sitä myöhemminkin. Paitsi jos huumori on tahatonta.
    • Persoonallisuus. Yllättävät kielikuvat innostaa aina, kunhan ne ei ole pakolla väännettyjä. Ja on kiva, jos (mahdollisessa) kuvassa on muutakin jujua kuin flunssainen bloggaaja uudessa harmaassa t-paidassaan.
    • Taloudellinen teksti. Varsinkin tyyliblogeissa on niin paljon liirumlaarumia, että kun joku osaa mennä suoraan asiaan ja jättää turhat fraasit ja täytekielikiemurat pois, se ilahduttaa aina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oioioi, hyviä keksit. Ensin luulin, että tarkoitat taloudellisella tekstillä rahasta kirjoittamista. Pidän usein rahajutuista mutta kyllä tuo sinunkin tarkoittamasi taloudellisuus on tärkeää.

      Poista
  8. Aiheeseen sopimaton kysymys, mutta kysyn kuitenkin. Tiedätkö, sinä blogiasiantuntija, voiko tehdä saman postauksen kahteen blogiin. Olen perustamassa uutta, remonttiblogia, mutta nyt näyttää siltä, että vanhat lukijat haluaisivatkin lukea kaiken samasta vanhasta. Toisaalta uusi blogi voisi kiinnostaa niitäkin, joita nykyinen sekametelisoppa ei kiinnosta. Tiedätkö, tai tiedätkö mistä voisin kysyä, onnistuuko siis julkaista sama teksti ja samat kuvat kahteen blogiin. Tottakai kirjoittamalla kaiken kahteen kertaan, mutta että kerralla saisi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän asiantuntijan tietämys tässä asiassa on hyvin rajoittunutta :) Bloggerista varmaan on kysymys ja siihen en tiedä ratkaisua. Wordpressissä se taitaa olla mahdollista. Mutta voithan aina kirjoittaa jutut vaikka wordissä ja siitä copy pasteta molempiin blogeihin. Tai sitten kirjoitat ensin toiseen ja kopioit saman tekstin toiseen. Ei ainakaan kokonaan kannata alusta lähteä kirjoittamaan.

      Poista
  9. Lueskelen lähinnä ruokablogeja, mutta minua ilahduttaa erityisesti, jos postauksessa on kuvattu myös ruoan valmistamisen vaiheet, varsinkin jos laitetaan jotakin erikoisempaa. Antaa lukijalle paljon enemmän osviitta siihen, miten lopputulos toteutetaan. Täydellisen photoshopattu annos kun ei tietenkään tipahtanut taivaalta siihen lautaselle ja upeaan kattaukseen. Välillä en kylläkään saa kaikkia vaiheita kuvattua oman blogini ohjeisiin, hups...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykkään samasta ominaisuudesta keittokirjoissa :) ihan must.

      Poista
  10. Bloggaajan inhimillisyys ihastuttaa. Luen vain (oletettavasti) vähän lukijoita omistavia blogeja, sillä niissä säilyy tunnelma parempana ja omasta elämästäkin ihan oikeasti uskalletaan kertoa. Silloin on helpompi samaistua ja lukeminenkin pysyy mielekkäänä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa on varmasti perää, että monilla inhimillisyys katoaa lukijamäärän kasvun myötä.

      Poista
  11. Ei nyt liity mitenkään tähän postaukseesi, mutta nyt kun olet opettanut miten saa FB-ikkunan sivupalkkiin niin mites onnistuis Instagram-ikkuna? Eli se siis näyttäisi mitä kuvia on allekirjoittaneen instassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Instagramia varten on aika monia widgettejä. Itse en ole vielä lähtenyt Bloggeriin yhdistämään mutta jos googlaat esim. Instagram widget for Blogger (tai blogspot), niin aika paljon vaihtoehtoja löytyy. Toivottavasti niistä löytyy mieleinen ja helposti asennettava.

      Poista