sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Provo

Törmäsin tässä vähän aikaa sitten aika jänniin postauksiin. Luin lyhyen ajan sisällä muutamasta semisuositusta blogista pari sellaista kirjoitelmaa, että oksat pois. Jutuilla oli ehkä yksi tarkoitus: saada lukijan mielenkiinto heräämään ja hänet lukemaan koko juttu sekä tutustumaan blogiin paremmin. Lisäksi epäuskoisen ihmetyksen vallassa olevan lukijan toivotaan jopa kommentoivan, sillä niistä jutuista ei ilman suun avaamista ollut helppo luikkia pois. Juttujen pointtina oli siis provosoida lukijaa - ja pahasti.  

Lifestyleblogeissa ja muissa niiden lähisukulaisissa olen huomannut kahdenlaisia provoja näin postausten muodossa: on niitä, jotka hieman pilke silmäkulmassa härnäävät lukijoita ja muita paikalle eksyneitä vinoillen jostain suht kepeästä aiheesta. Sitten on niitä, joissa on tosi jyrkkiä juttuja ja niissä ei ole huumorin häivääkään - tai ehkä joskus asiasta hieman vitsaillaan. Sellainen juttu saatetaan kirjoittaa kerran tai aina silloin tällöin. Molemmille kirjailijoille provosointi tuo varmaan jonkinlaista tyydytystä. Sitä tuntee itsensä hyväksi kirjoittajaksi ja vaikutusvaltaiseksi henkilöksi, kun on saanut jutuillaan ihmiset liikkeelle niin hyvässä kuin pahassa. Tässä jutussa ihmettelenkin näitä jälkimmäisiä tapauksia, joiden kärkkäitä juttuja lukiessa ei pahemmin naurata. 


Mielipidepostauksen ja provosoivan jutun raja on todella häilyvä. Joidenkin ihmisten mielipiteet kun ovat hyvin provosoivia. Sanoisin, että blogissa provon tunnistaa siitä, että omia ajatuksia ei osata tai haluta sen paremmin perustella, vaan kaikki yksinkertaistetaan mustavalkoiseksi ja muita eriäviä mielipiteitä ei pahemmin kuunnella. Ainakin keskustelu ja mielipiteiden vaihto on hyvin vaikeaa, jos ei maihdotonta. Vähän kuin minä tässä nyt tässä sanoisin, kun luin nuo alussa mainitsemani parit jutut sattumoisin kaikki äitiblogeista, että "kaikki äitibloggarit ovat hirveitä härnääjiä. Siellä ne vaan ovat päivät pitkät kotona ja kiusaavat ihmisiä jutuillaan, kun eivät muutakaan tekemistä keksi." Se olisi paha provo, ei mielipide. Saisin sellaisella lausahduksella varmasti kyseenalaista huomiota ja kuhinaa blogiini.

Provothan ovat meille tuttuja nettien keskustelupalstoilta mutta blogeissa koko touhu on erilaista siinä mielessä, että postaukset kirjoitetaan lähes tai kokonaan omalla naamalla ja nimellä. Siksi ihmettelen joskus joidenkin bloggareiden tarvetta kirjoittaa lähes ala-arvoisen oloisia räpellyksiä provosoidakseen ihmisiä. Etenkin silloin minusta se on kyseenalaista, kun myöhemmin kuitataan koko postaus pelkkänä vitsinä. Läheskään kaikki, eli suurin osa, jutun lukijoista ei tule muistamaan tai edes huomaa, että se todella outo ja provosoiva postaus oli "vain vitsi". Miksi leikkiä omalla maineella noin, jos ei edes seiso sanojensa takana?


Itse luen kyllä ilman sykkeen nousua näitä huumoriprovoja ja vinoilen itsekin joskus jutuissani mutta en yritä hirveästi provosoida. Usein kuitenkin mietin, onko turha kepillä sohiminen tarpeen. Hauskaa viihdettähän se on, jos vaikka kirjoittaa idioottimaisista muotibloggareista vinoillen viimeistä päivää, mutta toisaalta se on kyseenalaista huomion kalastelua. Mutta esimerkiksi näistä viimeaikaisista provoteksteistä minulle tuli vain todella paha mieli. Ensin suutuin ja sitten tulin vain surulliseksi. Jutut taisivat siis olla onnistuneita niiden kirjoittajien näkökulmasta. En tosin kommentoinut mitään, vaikka tekstiä olisi varmasti tullut minultakin paljon, sillä mieluummin ignooraan sillä tasolla nämä tapaukset. Jäiväthän jutut selkeästi vaivaamaan, sillä päädyin kirjoittamaan tämän postauksen.

Provosointi on siitäkin jännä juttu, että aina se ei ole tietoista. Joskus joku saattaa vetäistä vähän enemmänkin herneitä nenään kirjoittamastasi jutusta, vaikka et ollenkaan ajatellut aiheuttaa sellaista reaktiota. Sanasi on ehkä tulkittu täysin väärin tai sitten olet kirjoittanut jotain monitulkintaista. Tai sitten yksinkertaisesti aihe onkin ollut niin tulenarka, ja sinä et vain ole tiennyt sitä. Se on harmillista, jos näin pääsee käymään. 

Vahinkoprovot ovat kuitenkin suht harvinaisia. Tietoiset yritykset kuumentaa tunteita ovat yleisempiä mutta onneksi suht harvinaisiahan nekin ovat. Miten siis on, oletko sinä koskaan tahallasi provosoinut lukijakuntaasi jollain jutulla? Kevyellä vai raskaalla kamalla? Mitä mieltä ylipäänsä olet siitä, että blogille hankitaan mainetta ja kyseenalaista kunniaa provosoinnin kautta? Oletko törmännyt juttuihin, jotka menevät turhan pitkälle?

15 kommenttia:

  1. Hauskaa, että törmäsin muinoin blogiisi. Nostat mielenkiintoisia ilmiöitä/pointteja esille. Muutamaan provoon olen törmännyt tai tekstiä lukiessa tuntunut, että nyt sohaistaan muurahaispesään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muinoin :D Se on jännä huomata, että muut kiinnittää kuitenkin huomioita samoihin juttuihin. Ajattelen joskus, että olen ainoa, joka huomaa näitä ilmiöitä.

      Poista
  2. Musta tuntuu, että suuri osa provosoinneista ei ole tarkoituksellista, vaan kirjoittajat ihan oikeasti luulevat perustelleensa asiansa hyvin. Kauhean pitkälle en yleensä jaksa lukea provopostausten onnetonta/olematonta argumentointia, se on niin nähty. Vastaus kannattaa kirjoittaa vain, jos on reippaasti ylimääräistä aikaa rautalangan vääntelyyn. Been there, done that ja arvet on pään lyömisestä seinään.

    Oman blogimme provosoivin väite on varmaan se, että beige on tylsä väri tai se, että lenkkarit on rumia. Ihan kauheasti ei ole kumpikaan lukija niistä provosoitunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saatat olla ihan oikeassa! Pelottavaa. Haluaisin kyllä ajatella toisin. Minustakin pitäisi kehittyä hyvä juttujen skippaaja. Tai suurimman osan skippaan jo nyt mutta yksikin tämmöinen luettu juttu on liikaa.

      Olen kyllä samaa mieltä näistä teidän väitteistä.

      Poista
    2. Ai niin, onhan meillä vielä Blogibingojuomapeli, mutta sitäkin potentiaalisen nokkiinsaottajasektorin edustajat vaan naureskellen jakeli eteenpäin. Sen tarkoitus ei toki ollutkaan provosoida, mutta eipä varmaan onnistuttaisi, vaikka ihan tarkoituksella yritettäisiinkin ärsyttää. Ja ei, en aio edes yrittää. :-)

      Olisi kiinnostavaa saada ihmisiltä esimerkkejä kirjoituksista, joita itse kukin pitää provoina. Uskonto-politiikka-osastoltahan niitä löytyy reippaasti, mutta vaikea kuvitella, että samanlaiseen dorkuuteen päädyttäisiin vaikkapa tyyli/äiti/DYI/ruokablogeissa.

      Poista
    3. Minä ainakin törmäsin sellaisiin rasistis-poliittisiin sepustuksiin.

      Poista
  3. Olen untuvikko bloggaaja ja siksi ehkä juttunikin ovat hajuttomia ja mauttomia. En siis provosoi vahingossakaan. Mietin tekstini silleen neutraaleiksi. En halua ehdoin tahdoin ketään loukata. Siksi ei ehkä ole kuhinaa kommenttipuolellakaan :/ Siitä huolimatta tykkään tehdä juttuja blogiin. Joku niitä aina eksyy lukemaankin.
    Olen kyllä törmännyt blogeihin joissa kirjoittaja ilmeisen tahtomattaan saa kommenttiboxin kuhisemaan. Kirjoitusta ruoditaan rivien välistä ja välillä jopa eksytään itse aiheesta. Kommentoivat alkavat lopulta olla toistensa kimpussa. Se on hurjaa luettavaa. Eikä yksikään kirjoita nimellään.
    Ja siiten nämä tietoisesti provosoivat. Olen samaa mieltä kanssasi että heillä on tunne omasta erinomaisuudestaan ja mukavaa vallan tunnetta kun saa kirjoituksellaan "kyykyttää". Sellaisiin blogeihin en yleensä palaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen sen verran mukavuudenhaluinen ja kiltti ihminen, että en tahdo väkisin aiheuttaa mitään draamaa. Ei kaikkien tarvitsekaan, joten voit ihan rauhassa pysyä hajuttomana ja mauttomana :)

      Minäkään en enää palaa tiettyihin blogeihin. Ei kiinnosta, mitä siellä on nyt keksitty. Joillekin lukijoille sellaisten juttujen lukeminen on varmasti koukuttavaa.

      Poista
    2. Olen samoilla linjoilla Piparin kanssa :) hirveän räikeitä tekstejä ei minultakaan ole vielä tullut :D toisaalta on välillä piristävää lukea jotain provosoivaa, mutta siinäkin on rajansa.

      Poista
  4. Enpä oikein tiedä olenko provosoinut lukijoita. Sillä jos olen niin vahingossa. Mielestäni provosoinnin kautta hankitusta maineesta voi helposti tulla negatiivinen. Mutta miksei sitä voisi käyttää, jos tykkää. :) Kai se on jokaisen oma asia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tietäisit varmaan kommenttien kautta, jos jokin juttusi olisi ollut paha provo. Kyllä, negatiivinen maine on aika pian hankittu provosoimalla. Pätee blogeissa ja oikeassa elämässä.

      Poista
  5. Törmäsinpä juuri samaan ilmiöön ja pienen turhautumishetken vuoksi mietin itsekin provosoinnin olemusta. Tuo turhauttava hetki tulee silloin, kun bloggaaja selvästi kirjoittaa provosointiaikeissa ja ns läpällä herättääkseen paljon kommentteja aiheesta, mutta jos kommentissa sitten ei myötäile ja kehu kirjoitusta, vaan kirjoittaa pientä vastaprovosointia samassa hengessä kuin alkuperäinen kirjoituskin, se teilataan saman tien, eikä lisäkeskustelua synny, koska jatkokommentit eivät pääse bloggaajan sensuurista läpi. En näe logiikkaa. Sanoisin kyllä, että sopivassa määrin käytetty provoilu toimii, mutta jos sille tielle lähtee, pitäisi sitten ymmärtää suhtautua siihen myös muiden käyttämänä.
    Toinen äärimmäisen vaikea asia on hymiöiden käyttö tai käyttämättömyys huumorin, sarkasmin ja provoilun välimaastoissa kulkiessa. Tähän on laitettava nyt varmuuden vuoksi yksi, jotta kukaan ei pidä tekstiä liian pelottavana.
    :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, samanlaista touhua olen minäkin nähnyt. Jotkut eivät voi ottaa samalla mitalla takaisin. Helppohan se on heristellä nyrkkiä, kun ei tarvitse vastata sanoistaan sen kummemmin.

      Hyvä pointti tuo hymiöiden käyttö. Yhdellä hymiöllä voi saada paljon aikaan esim. tuollaisessa pahassa provossa. Jutun tulkitseminen voi mennä todella vaikeaksi!

      Poista
  6. Itselleni on kyllä käynyt blogini historian aikana pari vahinkoprovoa, jotka olen tajunnut vasta kommenttiryöpyn niskaan saatuani. En ymmärrä sellaista, että kaikkia asioita kaunistellaan vain muiden mieliksi ja olenkin törmännyt blogini kautta ihmisiin, jotka puolestaan eivät hyväksy bloggaajan kirjoittavan omista aidoista fiiliksistään ja kokemuksistaan, etenkään jos ne kokemukset eivät olleet pelkkää "ihanaa" ja "yhtä ruusuntuoksua". Myös itseironiani ja sarkasmini on tupattu ymmärtämään joskus ihan miten sattuu, vaikka jutulla olisi tarkoitus vain nauraa itselleni.

    Ja sitten taas toisaalta, olen törmännyt myös kommentteihin, joilla selkeästi yritetään provosoida minua bloggaajana, vaikka postaus käsittelisi niinkin tavanomaista asiaa kuin aamukahvi. Niinkinpäin voi joskus käydä.

    Ehkä provosointi on bloggaamisen mukana tuleva lieveilmiö ja kieltämättä raja provosoinnin ja mielipidekirjoituksen välillä on tosiaan hyvin häilyvä. Varsinkin, kun toisen mielestä provosoiva teksti ei ehkä jonkun muun mielestä ole sinnepäinkään. Yritä siinä sitten bloggailla suututtamatta ketään, jos aiot julkaista muutakin kuin ympäripyöreää ja joka nurkaltaan kaunisteltuja mielipiteitä... :) Netissä joutuu aina miettimään sanomisiaan, mutta kun bloggaaja kirjoittaa omalla nimellään ja kuvallaan, on niiden oikeiden mielipiteiden ilmaiseminen mielestäni rehellistä verrattuna anonyymibloggaajiin, jotka suoltavat blogiinsa mitä sattuu piiloutuen anonyymiteetin suojiin. Sama pätee kommenttien jättäjiin. Usein bloggaajalta vaaditaan selityksiä ja perusteluja perustelujen perään, mutta kommenttien jättäjät eivät näe tarpeelliseksi perustella kuitenkaan itse omia, toisinaan erittäin kärkkäitä ja jopa henkilökohtaisuuksiin meneviä, mielipiteitään.

    Ja sanottakoon vielä, etten ole huomannut saaneeni niiden alussa mainittujen vahinkoprovojen "ansiosta" yhtään lisää vakiintunutta lukijakuntaa. Päinvastoin, ne ovat houkutelleen sellaisia satunnaisia lukijoita paikalle, joiden toivoisi ennemmin menevän jonnekin ihan muualle. Eli eipä omasta kokemuksestani provo välttämättä kovin hyvänä houkuttimena toimi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoisia kokemuksia sinulla! Kiva, että jaoit ne. Sarkasmi on tosiaan aika väärin ymmärretty laji.

      Olen törmännyt myös noihin kommenteissa provosoiviin tapauksiin sekä loputtomaan selitysten ja perustelujen vaatimiseen, vaikkei itseltä niitä tipu yhtään. Siinä taas nimettömyyden suojissa lauotaan kaikenlaista ja pakoillaan vastuuta.

      Provotekstien lukijoissa voi tosiaan olla aika paljon sellaisia, jotka etsivät sellaista viihdettä netistä luettavakseen.

      Poista