sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Kuukauden blogi lokakuu 2014: 365 päivää Karoa

Lokakuun blogina haluan esitellä teille blogin nimeltä 365 päivää Karoa ja bloggari Karoliinan. Tällä kertaa esittely ei tapahdukaan haastattelun muodossa, vaan blogia analysoidaan ja vinkkejä jaellaan lähinnä lukijoiden määrän kannalta. Voit kuitenkin löytää tästä uuden blogin lukulistallesi! Sama meininki on nähty jo helmikuun blogin kohdalla. Sinäkin voit kertoa näkemyksiäsi, sillä ne ovat aina tervetulleita.


Annetaan Karoliinan ensin kertoa blogistaan:

Olen kirjoittanut blogiani viime vuoden joulukuusta lähtien. Rekisteröityneitä lukijoita minulla on Bloggerin kautta seitsemän, Blogilistalla kaksi ja Bloglovinissa yksi. Osa lukijoista voi lukea useamman kanavan kautta. Bloggerin omien tilastojen mukaan kuukausittaiset kävijämäärät ovat 500-800 kävijän luokkaa, mutta suuri osa niistä voi olla ja todennäköisesti on robottien klikkauksia. Kirjoitan mielestäni mielenkiintoisella tavalla, mutta en tiedä onko aiheeni tylsiä, blogin ulkoasu huono, vai mikä mättää, kun lukijoita ei vaan tule lisää.
Aloitin blogin kiltteysteemalla: kirjoitin siis siitä, mitä hyvää tein muiden ihmisten eteen. Huomasin kuitenkin nopeasti, että haluan kirjoittaa laajemminkin omasta elämästäni ja pohtimistani asioista. Blogini pääpaino on siis pohdiskeluissa ja kuulumisten kertomisessa. Välillä kirjoitan hieman keveämmistä aiheista, esim. resepteistä tai kauneudenhoidosta, mutta sen tyyliset jutut ovat marginaalissa. 

Lukijoiden määrään ei vaikuta vain yksi seikka, jonka muuttamalla tilanne korjaantuisi. Se on monien asioiden summa ja yleensä lukijat tarvitsevat vain aikaa löytääkseen blogiin. Mitään yksittäistä asiaa, joka mielestäni blogissa tulisi muuttaa lukijamäärän kasvattamisen vuoksi, en keksi. Ja hyvä niin. Erilaisia pikkuasioita voi sitten kokeilla muuttaa ja katsoa, mitä vaikutusta niillä on.


Blogin sisältö 
Blogin postausten sisällöllä on tietenkin olennainen rooli lukijoiden houkuttelussa mutta yksinään se ei määrittele blogin suosiota ja lukijamäärää.

Karoliinan blogin juttuvalikoima on melko kirjava: on kuulumisia, vinkkejä ja hauskoja analyyseja ja pohdintoja. Blogin punainen lanka ei ole selkeästi vielä löytynyt täysin, mikä on ihan ymmärrettävää. Kaikkea on kiva kokeilla.

Kirjoitustyyli itsessään pitää hyvin otteessa eli bloggari on selkeäsit taitava kirjoittava. Nämä taidot tulevatkin parhaiten esille juuri muissa kuin kuulumisia käsittelevissä jutuissa.

Jotenkin itse näkisin mielelläni blogin jatkossa enemmän pohdiskelupostauslinjalla, jota edustaa hyvin juttu nimeltä Kielteinen minäpuhe. Kaikkia ei voi sillä linjalla miellyttää, mutta eipä tarvitsekaan. Samalla linjalla voi toki jatkaa tai sitten voi miettiä, olisiko omasta elämästä kirjoittaminen ja pohdinnat sittenkin kahden erillisen blogin paikka. Päiväkirjamainen tyyli, jota edustaa mm. tämä juttu, ei ehkä ole se paras kaveri pohdinnoille, jotka ovat saaneet mukavasti kommentteja blogissa. Vai voisiko omassa elämässä tapahtuneista jutuista aina relevantilla aasinsillalla tehdä myös pohdintapostauksen? Siinä yhdessä postauksessa yhdistyisi molemmat: omasta elämästä kertominen ja pohdiskelut.



Esimerkiksi tässä jutussa on sekoitettu kahta aihetta: Euroviisuja ja kuntosalia. Kummastakin olisi saanut erilliset, hieman syväluotaavammat jutut. Silloin lukijakin saa varmasti paremmin otetta blogista ja lukee kätevän pikku postauspakkauksen kokonaisuudessaan läpi. Nyt joissain jutuissa tyyli on hieman aiheesta toiseen pompahteleva, niin kuin blogin suurempi linjankin on.

Päiväkirjamainen postaaminen on parhaillaan silloin, kun juttuja oikeasti tulee lähes päivittäisellä syötöllä tai sitten välipäivien tapahtumia paikkaillaan postauksissa. Silloin tällöin julkaistut kuulumiset tyyliin mitä tein, missä ja kenenkin kanssa ovat ongelmallisia siinä mielessä, että silloin kertoo hyvin vähän melko triviaalia tietoa itsestään, mikä taas ei kiinnostaa kovin montaa. Lukijan täytyy saada tutustua bloggariin kunnolla tai hän lähinnä ärsyyntyy (jos edes lukee) silloin tällöin kerrotuista päivän tapahtumista.

Blogissa oli alkuvaiheessa kiltteys-teema, joka sai väistyä muutaman postauksen jälkeen muiden aiheiden tieltä. Kiltteys on ehkä hieman rajoittava teema – tai sanotaan näin, että hyvien postausten eteen saa nähdä ehkä hieman enemmän ajatustyötä – ja koska se ei kestänyt kauaa, se ei vaikuta oikeastaan yhtään blogin yleisilmeeseen, vaikka sen lukisi kokonaisuudessaan. Alun aihemuutos ei siis ole probleema.


Kuka, mitä, hä? 
Kun kirjoittelee omista tekemisistään ja etenkin näin osa-aikaperiaatteella, itsensä kannattaa esitellä hyvin. Blogiin voisi lisätä tietoa minusta –osion vaikka sinne ota yhteyttä –sivun viereen. Silloin blogiin eksynyt uusi lukija voi helposti selvittää, kenen juttuja hän on oikein lukemassa. Muutoin bloggari voi jäädä melko vieraaksi, kun päiväkirjakaan ei ole jatkuvan sorttinen.

Kannattaa kiinnittää erityistä huomiota siihen, millaisen kuvan blogiin tupsahtanut kävijä saa heti ensimmäisten sekuntien aikana. Hän silmäilee tietenkin bannerin, oikealta bloggarin naaman ja esittelyn, ja tietenkin myös ensimmäisenä nököttävän postauksen otsikon. Ehkä hän skrollailee myös hieman pidemmällekin blogiin. Tässä blogissa ei saa nopeasti käsitystä siitä, mitä lukijalle olisi tarjolla. Siksi kannattaisi tehdä pieni esittelyosio yläpalkkiin oikealla olevan infon lisäksi.

Kuvapuoli 
Päiväkirjamaisesti kirjoittaessa teksti tarvitsee paljon tukea kuvista, jotka saavat tekstin elämään. Muutoin toisen päivästä lukeminen voi olla hieman puisevaa, vaikka monia kiinnostaakin kurkistella toisten elämään. Silti kuvat ovat oleellinen osa tirkistelyä. Esimerkiksi ruokaohjeissa jäin kaipaamaan kovasti valmiin annoksen kuvaa ja muutenkin juttuihin voisi ujuttaa enemmän aiheeseen liittyviä kuvia. Tiedän, että kuvat eivät ole helppo nakki mutta sopii yrittää. Kuvat ovat uusimmissa jutuissa sopivan isoja ja selkeitä, siitä pointsit.

Vaikka kuvia ei ajateltaisikaan päiväkirjan lisukkeena, niiden on oltava houkuttelevia ja jotenkin aiheeseen liittyviä. Moni blogiin eksynyt selailija vilkaisee kuvat ja niiden perusteella ei aina voi tehdä päätelmiä itse sisällöstä.


Ulkokuori 
Blogin ulkoasu on simppeli, mikä on aina plussaa. Otsikoissa ja postausten fontissa on käytetty hieman muita kuin ihan tavallisia fontteja. Ne tietenkin tekevät ulkoasusta siltä osin muista erottuvan ja vähemmän "tylsän" mutta yleensä näissä jutuissa tylsyys on se paras ratkaisu. Esimerkiksi otsikoiden fontin kanssa minulla oli välillä lieviä vaikeuksia. Tämmöinen pieni ja vähäpätöinen asia, kuin vaikeaselkoinen otsikko, voi olla joillekin suuri syy skipata blogi heti kättelyssä.

Panostus blogin ulkopuolella 
Blogin jutut voivat olla vaikka kuinka timanttista tavaraa, mutta jos niitä ei yritä altistaa mahdollisimman monelle silmäparille, ne jäävät ilman lukijoita. Ei kannata odottaa, että ihmiset löytävät blogiin, vaan kannattaa levittää itse tietoa blogista. Tämä on siis se tärkein asia, joka vaikuttaa lukijoiden määrään. Tämmöinen voi tuntua hieman spämmäämiseltä mutta ei se ole sitä, kun sen tekee oikein. Hyviä kikkoja on kommentoida sellaisiin blogeihin, joiden lukijoiden olettaa olevan myös oman blogin kohderyhmää. Kommentoinnissa voi käyttää harkiten tätä taktiikkaa.

Karoliinan kannattaisi ehdottomasti kokeilla myös vieraskirjoittamista, sillä juuri tuollaisia pohdintajuttuja voisi saada hyvin läpi muissa paljon suosituimmissa, mutta kuitenkin samankaltaisissa blogeissa.

Blogilista ja Bloglovin tästä blogista jo löytyvätkin, mikä on hyvä. Niihin ei kuitenkaan kannata luottaa liikenteen pääasiallisina lähteinä. Muutkin vastaavat tahot kannattaa tietenkin hyödyntää. Myös muut somekanavat kannattaa luoda, sillä niiden kautta voi kerätä lisää yleisöä, joka sitten löytää tiensä blogiinkin. Blogilta löytyykin jo Instagram mutta se ei tule esiin ainakaan etusivulla. Siitä voisi näkyvämmin laittaa merkkiä blogiin, samoin kuin blogin sometileistä – sitten kun niitä on.

Yhteenveto 
365 päivää Karoa on oikein kelpo blogi, jonka pienoinen suosio voi olla monien asioiden summa. Mitään yhtä siihen mahdollisesti vaikuttavaa syytä ei ole ja se onkin hyvin lohdullista, vaikka konkreettisten tee näin –ohjeiden puuttuminen voi bloggarista itsestä tuntua turhauttavalta. Jos Karoliina lähtee tekemään muutoksia blogiinsa, ne kannattaa ottaa kokeiluna: jos hän lähtee muuttamaan postausten aihepiiriä enemmän pohdiskelevaan suuntaan ja unohtaa kuulumiset, hänen kannattaa ehdottomasti seurata tilanteen kehitystä. Tuliko lukijoita lisää ja viihtyivätkö he kauankin?

Kun lukijamäärästä kerran ollaan kiinnostuneita, kannattaa ehdottomasti asentaa blogiin Google Analytics. Se on paljon luotettavampi, kuin Bloggerin oma laskuri, ja lisäksi sillä voi seurata kävijöiden käyttäytymistä: missä jutuissa he viihtyivät kauan ja mitkä skipattiin nopeasti?

Avainsanana on myös linkkien jättäminen muualle nettiin eli blogia pitää viedä aktiivisesti potentiaalisten lukijoiden luo, eikä odottaa heidän ilmaantuvan paikalle. Kun tällaista jaksaa vähän aikaa, se maksaa itsensä takaisin. Lukijat alkavat itsekin linkkailemaan netissä lukemaansa blogiin siellä sun täällä. Se on kuin lumipalloefekti ja kävijämäärä alkaa kasvaa.

Kiitos Karoliinalle bloginsa esittelystä ja kiinnostuksesta! Tuliko sinulle mieleen jotain vinkkejä, joita voisit antaa?


Kuvat: 365 päivää Karoa

17 kommenttia:

  1. Kiitos tästä! Kiva, kun näissä kuukauden blogeissa on tällaisia pieniä uusia tuttavuuksia! Mistä sinä törmäätkin kaikkiin näihin blogeihin? Luetko tosiaan niin paljon ja laajasti blogeja? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös olekin kiva juttu! Itse asiassa kaikki nämä blogit löytävät tiensä minun luo. En lue niin laajasti, kun aika ei riitä.

      Poista
  2. Hei, kävin tutustumassa Karoliinaan ja ihastuin oitis lukijaksi asti. Kirjoitustyyli on herkullisen monimuotoista ja tekstikin ihan kivasti jäsenneltyä ja vaihtelevaa. Ja aiheet ovat kuin raikas tuulahdus, pohdinnat ovat PALJON mielenkiintoisempia kun "tein aamulla sitä ja illalla tätä" (joka sopii ehkä paremmin facebookiin?). Itsellenikin iskee joskus "kirjoittamisen pakko", jolloin haluan kosketella arkojakin aiheita, kuten vaikkapa kuolemanrajakokemusta
    Ja Karoliina laittaa viisaasti väliin keveitä aiheita, pelkät vakavat pohdinnat voivat koitua taakaksi niin kirjoittajalle kuin lukijallekin. Jos Karoliinalle vielä vinkkejä kaivataan, niin tiivistäminen olisi minun mielestäni plussaa, ja jäsennellä voisi ehkä vieläkin enemmän, väliotsikoita ja ranskalaisia viivoja ja pallukoita sopiviin kohtiin. Sama ohje koskee kyllä yhtä lailla itseänikin :).
    Lukijoiden kalastelussa auttaa, jos lukija selvästi pääsee itse sinusta hyötymään, vaikkapa arvontapalkinnolla. Itse en ole kyllä kokeillut, mutta paljon tuntuvat sitä keinoa blogeissa käyttävän ja näkyy toimivan. Lukijat tosin sitten eivät välttämättä ole niitä ihan oikeita lukijoita, mutta onhan se tärkeää että lukijoita on edes näön vuoksi "tarpeellinen määrä".
    Ja kiitos Susannallekin kivasta jutusta ja vinkeistä, joista yhtä tässä jo kokeilinkin oikein urakalla ;)
    - Hellu ja Blackie Kahden Naisen Loukussa-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon, kun otit osaa kommentilla! Tästä on varmasti hyötyä Karoliinalle.

      Poista
  3. Miten/mistä valitset blogit näihin kuukauden blogi juttuihin? :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sähköpostista. Sinne vain jotenkin ilmestyy näitä ;)

      Poista
    2. Voisin siis ottaa yhteyttä sinuun?

      Poista
    3. pinkbubbleblog at gmail.com Löytyy myös tuolta info-osiosta.

      Poista
  4. Olipas muuten kiva että tää oli tällä tavalla toteutettu :) Pitänee itsekin joskus hakea kuukauden blogiksi! Itse pistin pari päivää sitten oman blogihommani kokonaan uusiksi kun kahden blogin pitäminen alkoi vain ahdistaa ja postaaminen tuntui pakkopullalta. Ihanaa kun nyt voi taas nauttia blogin pitämisestä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hae ihmeessä! Sinulla olisikin sellainen tilanne, josta saisi juttua, vink vink ;)

      Poista
    2. Miten tähän sitten haetaan?

      Poista
    3. No esim. sähköpostilla saa muhun yhteyden.

      Poista
  5. Kävin katsomassa blogin, ja olen Susannan kanssa samaa mieltä: hyvin kirjoitettua tekstiä, ja pohdinnat ovat minustakin blogin kiehtovinta antia. Olen itse pitänyt kissablogia yli vuoden, ja lukijoita on 25, eli mikään jymymenestys ei blogini selkeästikään ole. :-D Pitkän aikaa ihmettelin, missä menee pieleen: kirjoitanko jotenkin ärsyttävästi vai häiritseekö kuvieni laatu, koska olen todella kirjoitusvetoinen tyyppi enkä edes omista kameraa (vaan näpsin kuvani puhelimella). Mutta sitten helpotti, kun lopetin asian miettimisen. Ne lukijat, jotka blogillani on, komementoivat ihanasti ja hassuttelevat takaisin niin, että saan nauraa monet kerrat. Joten kaikki on hyvin näin. :) Jos jotain vinkkejä täytyisi antaa, niin ehkä juuri se punainen lanka helpottaisi lukijaksi liittymistä, koska tietäisi, että jatkossakin tulee samanlaista, itseä kiinnostavaa asiaa. Myös kovin pitkät postaukset ovat helposti "liikaa" tässä kiireisessä maailmassa. Itse ainakin huomaan, että vaikka luen paljon kirjoja ja lehtiä, netissä toimin pikakelauksella. Siksi nasevuudella pystyy koukuttamaan. Eli mieluummin pieniä oivalluksen jyväsiä tiiviisti ja usein kuin kovin pitkiä postauksia, joissa käsitellään monia asioita. Mutta mielipiteitä on yhtä monta kuin lukijoitakin, joten parasta on vain nauttia kirjoittamisesta ja tehdä juuri sellaisia postauksia kuin itse haluaa. Kyllä ne oikeat lukijat sitten lopulta perille löytävät! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa, että jaoit kokemuksia ja ajatuksia!

      Poista
  6. Kiitos kaikille kommenteista ja vinkeistä! :)

    VastaaPoista