Blogikuukausi: Helmikuun höpinät

Kuukauden paketointi on käsillä jälleen. Tämä olikin se kuuluisa lyhyt kuukausi (siis pari päivää tekee huikean eron!) mutta kyllähän sinäkin aikana jotain mielestäni tapahtui.

Kuukauden kuuluisat kuteet

Muutama päivä sitten et ehkä voinut välttyä blogit vallanneelta villitykseltä: Nellyllä joku Leighton Meester oli laittanut lempparivaatteensa riviin ja sehän oli hienoa. Olitko ihan villinä vääntämässä kollaaseja, kun tämän muodin jumalattaren silmää miellyttävät asut paljastettiin? Oletko aina ihaillut hänen tyyliään ja nyt halusit palan siitä itsellesi? Jep, en minäkään. Kaiken kohinan keskellä luulin kyseistä typykkää ensin bloggariksi, seuraavaksi suunnittelijaksi, sitten malliksi, sitten laulajaksi ja lopuksi näyttelijäksi. Ilmeisesti loppuvaiheen arvailuni osuivat oikeaan. Mutta hauskaa oli taas huomata, kuinka kaikki ovat palvoneet kaikessa hiljaisuudessa tätä tyyppiä ja nyt suosikkien julkaisun yhteydessä päättivät kertoa fanituksestaan myös muille. Joopa joo.. Siis olisi edes suunnitellut ne vaatteet!

 Kuukauden kokoontumiset

Muotiviikot tulivat taas ja sehän tarkoittaa sitä, että blogeissa näkyy kuvia rivissä kiikkerillä tuoleilla (toinen jalka rennosti toisen päällä ristissä, ehkä kuiskutellaan naapurin kanssa vähän, vippi- tai pressi- tai jokukortti killuu kaulassa) istuvista nimekkäistä muoti-immeisistä bloggari mukaan lukien. Sitten muotiviikkopostauksissa on kuvia ulkona seisoskelevista ilmeisesti tyylikkäistä tapauksista, ja bloggari on ottanut asukuvansa ulkosalla taustallaan juuri näitä edellä mainittuja muodikkaita muotiviikkokävijöitä. Asu saattaa näissä kuvissa olla vähän tavallista repäisevämpi. Ja sitten tietty ne catwalk-kuvat mutta eihän ne ole niin kiinnostavia. Ensi vuonna sama uudestaan!

Kuukauden kivoin ketutus

Täytyy nyt tässä ihan erikseen kertoa, että yllätitte minut Nyt ärsyttää -juttuun kirjoittamillanne kommenteilla. Siis positiivisessa mielessä! Tuo postaus taisi saada ihan ennätysmäärän kommentteja, mitä ihmettelin eniten, ja niitä oli hauska lukea. Blogillani on siis todellä ärsyyntynyttä porukkaa lukijoina!

Kuukauden sanapeli

No tämä aktiviteetti sopii mille tahansa kuukaudella mutta tulipahan mieleen nyt, kun telkkarissa on pyörinyt sen avokado- eli blogipastan kokkaajien ohjelman mainos (en ole syönyt enkä katsonut). Minkä tahansa sanan eteen voisi periaatteessa heittää blogi-etuliitteen, niin sen arvo kohoaa pilviin ja hömpötys sen ympärillä alkaa. Blogi-imuri (Pakko saada, siivoaa saleen paremmin!). Blogiauto (Kiinnostus heräsi heti!). Blogikoira (Tämän täytyy olla jotain todella söpöä! Onko videoitakin?). Viime aikoina on innostuttu ainakin blogimatosta. Heittelepä kuule Googleen kaikenlaisia sanoja blogi-etulitteellä ja ihmettele, mitä kaikkea meillä jo on (siis mitä, blogikoiria nähtävästi on! Tiesin vain blogikissa Panun).

Kuukauden työpisteet

Kiinnitinpä huomiota helmikuussa siihenkin, että muutamissa blogeissa esiteltiin ne paikat where the magic happens - eli bloggarien omat blogipisteet tai -paikat. Yhdessä jos toisessa kodissa on pyhitetty nurkkaus bloggaamiselle. Kuvissa on näkynyt siis lähinnä pöytää ja tuolia ihanan siistissä ja kivasti sisustetussa ympäristössä. Eikös blogin pyöritys alakin heti kuulostamaan vähän ammattimaisemmalta ja vakavammalta hommalta, kun sitä varten on ihan oma työpisteensä? Jos sinulla ei ole vielä kotitoimistoa blogisi ylläpitämistä varten, äkkiä nikkaroimaan sellaista. Edes amatöörit eivät enää dataile sohvalla maaten.

No niin, nokat kohti maaliskuuta kultamurmelit!

Etusivu uusiksi postausten lyhennelmillä osa 2

Silmäsi lepäävät parhaillaan lupaamani Etusivu uusiksi osa kakkosen alkusanoissa. Laitamme siis blogin etusivun ulkoasun uuteen kuosiin postausten lyhennelmillä: postauksistasi näkyy siellä vain lyhyt pätkä postauksen alusta ja tietenkin kuva sekä linkki, jossa kehotetaan lukemaan lisää. Ensimmäisessä osassa kerroin, milloin postausten lyhennelmien näyttämistä koko jutun sijasta etusivulla kannattaa hyödyntää. Lyhyesti sanottuna, lyhennelmien avulla kävijä saa paremman kuvan blogisi juttutarjonnasta, varsinkin jos sinulla on tapana julkaista pitkiä juttuja. Jos osa yksi meni ohitse, kurkista sinne tästä.

Ensimmäisessä osassa opeteltiin tapa, jolla saat lyhennelmät etusivulle haluamistasi postauksista. Sinun ei tarvitse sorkkia koodia ja lyhennystä voi käyttää vain osassa postauksissa. Sillä tavalla et saa siis aikaisemmin julkaisemiesi postausten lyhennelmiä näkyviin, jos et käy niitä erikseen laittamassa. Tällainen voi ärsyttää etenkin niitä, jotka haluavat blogin yleisilmeen olevan suht harmoninen.

Tämä kakkososan ohje eroaa ykkösestä mm. näin:

• Saat etusivulle lyhennelmät kuvien kanssa kaikista postauksistasi ihan ensimmäisestä jutusta viimeisinpään.
• Lyhennelmän lisäksi etusivulla näkyy kuva ja linkki valitsemallasi tekstillä, joka kehoittaa lukemaan koko postauksen. 
• Saat lisätä/joudut lisäämään koodia blogiisi kerran mutta tulevien postausten kohdalla sinun ei tarvitse enää miettiä lyhennelmiä ollenkaan, vaan kaikki sujuu automaattisesti. 
• Tältä se näyttää:
  

Muista tehdä varmuuskopio blogistasi, jos lähdet koodailemaan kanssani! Googlailin ja kokeilin testiblogissani aika paljon erilaisia ohjeita tätä varten, ja päädyin yhteen, joka toimi minulla ainakin täysin moitteettomasti. Paras ohje löytyi täältä ja suosittelen tutustumaan ko. blogiin muutenkin, sillä sieltä löytyy hyviä koodeja joka lähtöön, tosin englanniksi (eikä blogi todellakaan ole mikään nörttipoikien kyhäelmä!).

Nyt alkaa koodaus: 
Löydät tarvittavat koodit siis tuolta edellä mainitun linkin takaa. Ne ovat sen verran pitkät, että turha niitä tähän kopsata kokonaisuudessaa. Autan kuitenkin muuten homman viemisessä loppuun:

1. Varmuuskopioinnin jälkeen menet Bloggerin hallintapaneelissa Malli -> Muokkaa HTML-koodia. Saat näkyviin blogisi ihanan koodiviidakon, jonka kentän yläreunasta klikkaat vielä muotoile mallia, jolloin voit helpommin hakea koodista oikeaa kohtaa esim. ctrl+f:llä tai mikä se nyt macissa onkaan. Sinun tulisi löytää koodista kohta </head>

2. Juuri ennen tuota </head> -kohtaa syötä täällä annettu ihan ensimmäinen koodi, joka on siis aika pitkä.

3. Seuraavaksi etsi samalla taktiikalla koodista <data:post.body/> Se löytyy about 2-3 kertaa koodista. Anna <data:post.body/> -koodinpätkän ensimmäisen ilmentymän olla ihan rauhassa, eli älä tee sille mitään. Mutta yksi tai kaksi seuraavaa koodinpätkää sinun tulisi korvata täällä 2. kohdassa annetulla toisella koodilla. Eli maalaa vaikka  korvattava <data:post.body/> siniseksi ja syötä tasan sen tilalle tuo tarjottu koodi. (Huomaa, että tuossa ohjeessa 2. kohdassa on kaksi koodia, joista ylempi vain demonstroi sinulle millaisesta ympäristöstä todennäköisesti löydät tuon <data:post.body/> -koodinpätkän. Älä siis syötä sitä 2. kohdan ekaa koodia mihinkään).

4. Kun koodi tai koodit ovat syötetty, korvaa niissä näkyvä read more haluamallasi ilmauksella, esim. lue lisää.

5. Tallenna ja tadaa, olet valmis!

Tässä vielä muutamat oleelliset loppuhuomatukset:

• Suosittelen laittamaan muistiin jonnekin, mitä poistit mistäkin kohtaa ja mitä lisäsit tilalle, jos haluat joskus eroon näistä lyhennelmistä.

• Jos jostain syystä kuvista tulee etusivulla jotenkin omituisen mallisia, muuta ensimmäisen koodin alussa olevia summary_noimg, summary_img, img_thumb_height, img_thumb_width -numeroita ja katso, mitä tapahtuu. 

• Jos käytit tuota ykkösosassa esiteltyä lyhennelmää ja haluat sittenkin vaihtaa tähän, sinun tulee poistaa manuaalisesti laittamasi välit teksteistä. Eli kun menet editoimaan sellaista manuaalisesti lyhenneltyä postausta, et saa oikein deletoitua sitä välistä kertovaa harmaata viivaa muutoin kuin vaihtamalla ko. tekstin HTML-puolelle. Sieltä etsit tekstistä koodin <!--more--> ja poistat sen. Tämä on hyvä tehdä, sillä muutoin sinulla lukee etusivulla lyhennelmissä tuplana "Lue lisää" tai mitä ikinä sinne laitoitkin.

Antoisaa koodailua!

Etusivu uusiksi postausten lyhennelmillä osa 1

Blogin etusivun ulkoasu on äärimmäisen tärkeä: suurella määrällä tekstiä ja kuvia on omat hyvät ja huonot puolensa. Nyt lähdemme muokkaamaan tätä etusivun ilmettä simppelillä ohjeella, jonka avulla voit julkaista postauksistasi etusivulla vain alkuosan kuvan kanssa tai ilman. Lukija voi sitten halutessaan lukaista koko jutun eikä kaikki ole heti silmillä. Tässä postauksessa on yksi ohje, ja toinen hieman erilainen tulee myöhemmin.

 Miksi ja milloin etusivun siistimistä lyhennelmillä kannattaisi miettiä?

No, ensinnäkin blogiin tuleva kävijä näkee aika nopeasti mistä jutuista kirjoittelet. Hänen ei tarvitse skrollata sataa metriä alaspäin nähdääkseen edes kaksi kokonaista postausta kuvineen.

Aikaisemmat postaukset (tai ainakin viimeisimmät) näkee useimmissa blogeissa myös sieltä sivupalkista niitä tarjoilevasta gadgetista. Niistä on kuitenkin näkyvissä vain otsikko, joka ei aina kerro koko totuutta. Eli jos otsikoit pitkiä juttujasi tyyliin "Päivän kuulumiset", kukaan ei saa kunnon käsitystä edes sivupalkin vilkuilulla, vaan juttujesi sisäistäminen vaatii ahkeraa skrollailua. 

Jos harrastat suuria kuvamääriä, sivun latautuminen voi nopeutua huomattavasti, jos jokainen kuva ei siinä etusivulla aina komeile. Ja vielä lopuksi: erotut joukosta, sillä teet erilailla kuin muut.

Pitkien postausten harrastaja voisi siis harkita tuota lyhennelmien käyttämistä etusivulla. Pääasiassa lyhyiden postausten kirjoittaja ei siitä niin hyödy. Ja ainahan on mahdollista, että joukossa on lukijoita, joita ei kiinnosta klikkailla eteen päin lukemaan juttuja. Mutta eipähän kaikkia kiinnosta lukea, vaikka kaikki sisältö läväytetään heti lukijan silmille.
 
Blogin yksi oleelllinen tuntomerkki on se, että jutut ovat sivulla pitkänä pötkönä uusimmasta alkaen. Tämän historiallisen kaavan rikkominen voi joillekin olla suuri vääryys ja sen myötä blogeista menee maku kokonaan. Käytä siis tätä, jos siltä tuntuu (niin kuin muitakin täällä nähtyjä ohjeita).

Miten se tapahtuu?
Bloggerissa insertit voi asentaa taas muutamalla tavalla, joista tässä esittelyssä yksi tapa, jolla on seuraavat ominaisuudet: se ei vaadi koodailua ja se on Bloggerin oma ominaisuus. Sen saa laittaa itse niihin postauksiin, joiden haluaa näkyvän etusivulla vähän lyhyemmässä muodossa. Se ei lyhennä automaattisesti jo julkaistuja juttuja.

Tämä tapaa sopii siis niille, jotka haluavat silloin tällöin julkaista pitkistä jutuistaan inserttejä etusivulla tai joita ei haittaa, ettei kaikista jo julkaistuista postauksista ole inserttiä saatavilla (mikä on sitten omiaan vaikuttamaan yleisilmeeseen). Toisessa vaihtoehtoisessa ohjeessa sitten lisäämme koodin, joka lyhentää jutut automaattisesti ja tekee sen myös jo julkaistuille jutuille! Mutta se tulee myöhemmin.

Eli kun lähdet kirjoittamaan kilometripostausta, tee se ihan normaalisti tähän tapaan:

Sitten kun olet valmis, etsi postauskentän yläpalkista sellainen repäistyä paperia muistuttava kuva. Älä vielä klikkaa sitä kuitenkaan.

Klikkaa hiirellä postauksessa siihen kohtaan, johon haluaisit blogin etusivulla näkyvän insertin loppuvan. Sitten klikkaa sitä paperin kuvaa yläpalkissa. Postaukseen ilmestyy harmaa katkoviiva:

Sitten voit julkaista juttusi normaaliin tapaan. Etusivulla näkyy vain valitsemasi pätkä postauksesta sekä sen alla linkki, jossa lukee oletusten mukaan todennäköisesti "Lisätietoja". Voit vaihtaa linkin tekstin esim. "Lue lisää" tai muuksi paremmin sopivaksi lausahdukseksi menemällä blogisi hallintapaneelissa Ulkoasuun. Siellä Blogitekstit -kentässä on alanurkassa pieni Muokkaa -linkki, jota klikkaamalla pääset muuttamaan tämän tekstin haluamaksesi.

Sehän oli helppoa! Piakkoin luvassa myös se lupaamani toinen ohje!

Wordpressissä  tiivistelmien käyttö etusivulla on aika yleistä ja itse harrastan sitä useimmiten. Olen miettinyt sitä tämänkin blogin kohdalla siksi, että minulla on kuvapötköjen sijasta täällä aina hirveästi tekstiä tarjolla ja näitä juttuja kun ei ole mikään pakko lukea aikajärjestyksessä. Etusivulle tuleva voisi sitten otsikoiden perusteella poimia niitä mielenkiintoisia juttuja ilman jännetupintulehduksen aiheuttavaa skrollailua.

P.S. Sain ihan pari päivää sitten kommentin, jossa minua pyydettiin kirjoittamaan blogeissa esiintyvistä ja minusta ärsyttävistä jutuista. Siitä ehkä enemmän toisella kertaa mutta huvittavaa oli se, että kommentoija kertoi, kuinka hän ei pidä blogeissa olevista Lue lisää -nappuloista tai linkeistä. Juuri kun minä aioin sellaisista täällä kirjoitella ja vielä kertoa, mistä niitä tulee ja miten niitä saa! Että sori siihen suntaan!

Nyt ärsyttää

Valppaat lukijani ovat ehkä jo huomanneet, että tietyt blogeissa esiintyvät piirteet eivät välttämättä kuulu suuriin suosikkeihini. Juttua siitä, mikä minua ärsyttää blogeissa toivottiin ihan äskettäin ja ajattelin ensin, että en halua negistellä yhden postauksen verran. Mutta tämä olikin hyvin hauska aihe (vaikka tuossa listan ensimmäisessä pointissa ei ole mitään hauskaa!).

Tässäpä siis lista muutamista blogeissa esiintyvistä asioista, jotka saavat kuvassa näkyvän (yleensä) uinuvan ärtymykseni heräämään:

• Yhteystietojen puuttuminen. Siis tästä voisin saarnata kokonaisen postauksen verran. On se vaan niin kumma, että blogissa näytetään omaa naamaa ja kerrotaan hyvinkin henkilökohtaisia juttuja, mutta sitten sähköpostiosoitetta ei haluta laittaa minnekään näytille. Oman postin pyöräyttäminen blogille on niin yksinkertainen toimenpide, että taidoista sen puute ei ainakaan ole kiinni. Eikä sen tarvitse olla mikään etunimi.sukunimi, jos sitä pelkää, vaan se voi olla vaikka muotiblogi11111. On muutaman kerran jäänyt mielenkiintoiset yhteydenotot tekemättä, kun blogista ei löydy sähköpostiosoitetta ja sitä ei näy myöskään Bloggerin profiilissa tai muualla. Kaikki eivät halua tai voi lähestyä bloggaria sen julkisen kommenttiboksin kautta! 
• Pahoittelut pitkästä hiljaisuudesta. Jos postaus alkaa sillä, että bloggari pahoittelee postaustaukoa, suuntaan äkkiä jonnekin muualle. Jos ei ole jaksanut blogata pitkään aikaan ja sitten aloittaa comebackinkin päivittelemällä sitä juttujen vähyyttä, niin odotukset eivät sisällön suhteen ole kovin korkealla. Totaalinen tunnelman latistaja.
• Salamavalo. Kun netissä altistuu kaikenlaisilla täydellisille potreteille (hyvin kuvatuille tai hyvin muokatuille), sellaiset vähemmän huolitellut kuvat käyvät jotenkin silmiin. En nyt meinaa sitä, että sommittelut pitäisi olla sataprosenttisesti paikallaan ja Chanelien siinä nätisti rivissä. Tarkoitan niitä kuvia, joissa ei ole nähty yhtään vaivaa suunnittelun suhteen, vaan kuva on napattu ihan lennossa. Yhdistävä tekijä näissä kauhukuvissa on yleensä salamavalon liiallinen käyttö (tai käyttö ylipäänsä).
• Rypyt. Tämä on vähän jatketta tuolle edelliselle kohdalle. Tarkoitan tällä rypyssä olevia vaatteita. En halua katsella jonkun ostoskassista suoraan kameran eteen raahattuja riepuja, jotka ovat ihan tuhannen rypyssä. Pieni silittely tekisi ihmeitä mutta joskus kiire kuvaamaan ja julkaisemaan ostosreissun saldo on liian kova.
• Klik. Aika monessa postauksessa on linkkejä ja meillä on monia tapoja merkata nämä klikattavat osuudet. Yksi tapa saa minut kuitenkin hermostumaan: linkin perään laitetaan sulkuihin klik! tai oikein klik klik! Tulee sellainen fiilis, että lukijat yritetään saada epätoivoisesti painamaan sitä linkkiä ja/tai heidän hoksottimiaan aliarvioidaan. Minun kohdalla vain päästäni kuuluu klik ja alan nähdä punaista - enkä varmana klikkaa!
• En kerro. Tiedättekö sen, kun bloggari vihjailee blogissa tulevaisuudessa näkyvistä niin siisteistä ja tajunnan räjäyttävistä jutuista? Samaan hengenvetoon hän kuitenkin toteaa, että hän ei saa kertoa vielä näistä jutuista mitään. Tämä on ihan yleinen kikka pitää lukijoiden mielenkiintoa yllä mutta silti niin ärsyttävä. Aargh.
• En kommentoi. Jos huomaan ettei bloggari systemaattisesti vastaa saamiinsa kommentteihin (olivat ne sitten kysymyksiä tai ei), ärsyynnyn. Pistäisi bloginsa samantien suljetuksi, jos lukijat kiinnostavat niin vähän ettei heidän kanssa voi edes jutustella. 
• Jokeriärsytys. Tämä on varmaan joku oma erikoisuuteni. En hihku ilosta, jos postaus alkaa ennen varsinaiseen aiheeseen siirtymistä sillä, että bloggari kiittää lyhyesti kaikkia aikaisempaan postaukseen kommentoineita. En ole ehkä lukenut tätä aikaisempaa postausta (ja kyse ei aina ole siitä edellisestä), joten tämän uuden  postauksen lukeminen menee jo heti alussa pieleen. Miksi lukijoita kiitellään ja missä ne kommentit ovat? Pitääkö minun lukea nyt se juttu ensin vai voisinko lukea tämän postauksen rauhassa? Elämästä tuli niin vaikeaa! Toivoisin aina, että tämmöiset "kiitos kaikille edelliseen postaukseen kommentoineille!" alkaisivat hieman eri tavalla, joten tein niitä varten kaavan, jota voit ihan vapaasti käyttää tilaisuuden tullen: "Kiitos kaikille postaukseen (otsikko linkin kanssa tähän) kommentoineille. Postaus koski (aihe tähän) ja sain paljon (tähän millaisia) kommentteja."

Onpa suuria ongelmia minulla! Ehkä tähän on hyvä lopettaa tai jutusta voi tulla kovin pitkä. Voisin seuraavaksi listata sitten ikisuosikkini. Mutta kerro sinä, mitkä blogiasiat saavat sinut ärsyyntymään?

Lopeta se jankuttaminen

Satuin kiinnittämään huomiota erääseen ilmiöön, joka aiheutti jonkinlaisia kärsimättömiä tuntemuksia itsessäni näin blogien lukijana. Meinaan tätä ehkä teillekin tuttua juttua: 1. bloggari saa tai tekee jotain, esim. ostaa uuden laukun tai tekee jonkun reissun ja 2. hän pyhittää aiheelle muutamasta postauksesta kymmeniseen postausta. No eihän siinä mitään - paitsi silloin kun 3. hän postaa ne kaikki jutut (lähes) peräjälkeen.

Hyvä esimerkki blogissa tapahtuvasta juttujumista on juuri tuo reissussa käynti. Jumiutuminen tapahtuu yleensä kotiinpaluun jälkeen, jolloin matkaa aletaan ruotia joka vinkkelistä vaikka jo sieltä reissusta on tullut reaaliaikaista päivitystä. Oman lomailunsa fiilistelyn lisäksi bloggari tekee yleensä vielä kattavan infopaketin kaikille matkakohteeseen suuntaaville tai siitä edes haaveileville. Käydään läpi omissa jutuissaan ostospaikat, nähtävyydet, hotelli, hotellin allasalue, ravintolat ja vielä erikseen se ihana ravintola, jossa syötiin silloin vikana iltana. Matkapaketin kruunaa vielä pari ihan vaan kuvapainoitteista postausta. Jos itsellä ei ole nokka lähiaikoina kohti ko. paikkaa, yliannostuksen vaara on suuri.

Okei, reissussa ollaan yleensä vähän pidemmän aikaa ja sieltä saa varmasti inspiraatiota bloggaukseen, kun kaikkea niin ihanaa ja erikoista tapahtuu. Mutta voidaanhan sitä jumiutua johonkin muuhunkin: esimerkiksi asukuvapainoitteisesta blogista vauhtia pukeutumiseensa hakeva lukija voi olla helisemässä, jos bloggarilla on jokin uusi vaatekappale tai asuste, joka päällä hän innostuksissaan pönöttää useammassa perättäisessä kuvasarjapostauksessa.

Aina jankkaaminen ei johdu siitä, että bloggarilla olisi niin paljon sanottavaa jostain aiheesta. Välillä vaikuttaa siltä, että kaikki mahdollinen kuvamateriaalia jostain asiasta tai tapahtumasta pitää saada julkaistua. Kuvitelkaapa vaikka jotkin kekkerit, joissa bloggari on ollut. Ensin tulee tietenkin ne alustavat postaukset mutta sitten kekkerien jälkeen tulee analyysipostaukset ja kuvasaldopostaukset, joita voikin olla useampi. Koko muistikortti on saatava tyhjäksi.

Välillä bloggari itsekin huomaa, että levy on jäänyt päälle jonkin jutun suhteen. Hän saattaa aloittaa postauksensa "lupaan, että tämä on viimeinen juttu tästä X:stä" tai "olette varmaan jo ihan kyllästyneitä, mutta haluan vielä kertoa tämän jutun X:stä". Aina jankutus ei ole edes bloggarin oma valinta, vaan tietty määrä postauksia tietyssä ajassa tietystä aiheesta voi olla vaikkapa jonkin yhteistyön vaatimaa.

Tämä toistaminen on nyt eri juttu kuin se, että meikkiblogissa aina kirjoittellaan meikkiaiheisia juttuja. Tai että ruokablogissa tehdään ruokaa. Aihepiirissä pysyminen on eri asia kuin tämä yhteen osa-alueeseen pidemmäksi aikaa jumiutuminen. Esimerkki jumista ruokablogissa olisi vaikkapa yhden ja saman kakun fiilistely kolmessa eri postauksessa: yhdessä jutussa kuvat edestä ja takaa, toisessa ohjeet kuvineen, ja kolmannessa sitä vielä syödään ahnaasti ja samalla kerrataan kaikki mahdollinen ja mahdoton, mitä on jo sanottu ja halutaan vielä sanoa. Ehkä aluksi kiinnostuit kakusta ja halusit sitä maistaakin mutta kolmannen suitsutuksen kohdalla mielesi teki jo kakuttaa pahuksen kikkareella koko bloggari. Tekisi välillä vaikka pizzan!

Erityisesti sellaisissa kaikkiruokaisemmissa blogeissa, joissa aiheskaala on laaja, yhteen asiaan jumiutuminen pistää silmään. Muutaman jutun jaksaa lukea sellaisestakin aiheesta, josta itse ei ihan niin kiinnostunut olisikaan. Mutta jo viidettä vietäessä sitä alkaa etsiä parempaa luettavaa jostain muualta.

Ihan kakkukuvaelman kaltaisissa aggressiivisissa tunnelmissa en itse ole blogeja lukenut. Olen huomannut toiston jo feedissä, eli en ole edes siirtynyt blogiin asti lukemaan uusimpia juttuja. Naamani ei ole siis vääntelehtinyt yhtä pahasti kuin kuvituksena käyttämäni "taas se postaa samasta asiasta" -kuvasarja demonstroi. Lähinnä minua on ihmettyttänyt ja huvittanut se, miten yhdestä aiheesta voi keksiä niin monta eri juttua! No, taitohan tämäkin on ja olisin varmasti innoissani, jos joku bloggari jymähtäisi postauksineen johonkin minua tavattomasti kiinnostavaan aiheeseen.

Olenhan minäkin tehnyt useampaa postausta yhdestä aiheesta mutta usein ne ovat olleet ohjeita, jolloin jatko-osan julkaisematta jättäminen olisi silkkaa lukijoiden kiusaamista ja teknisten kriisien aiheuttamista. Vältän myös samasta aiheesta kertovien juttujen julkaisua peräkkäin - etenkin, kun en niin tiuhaan tahtiin postaa.

Oletko sinä törmännyt samaan ilmiöön tai jäänyt ehkä itse jankkamaan jostain asiasta blogiisi, vaikka periaatteessa voisit jo kirjoittaa jostain muusta? Vai rakastatko useamman postauksen syväanalyysejä jostain pikkujutusta?