sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Stalkkerit, pervot ja muut bloggaamisen haitat

Bloggaamisen nurjista puolista puhuttaessa useimmiten mainitaan ilkeät kommentit, joista täälläkin on useampaan otteeseen puhuttu. Mutta aina nämä miinuspuolet eivät rajoutu kommenttiboksiin tai nettiin ylipäänsä. Muunmuassa eräs lukijani mainitsi saaneensa vanhan bloginsa kautta stalkkerin. Ratkaisuna oli uusi blogi ja tiukempi linja yksityisyyden suhteen. Mungolifen blogissa oli jonkin aikaa sitten tilitystä siitä, kuinka tuntemattomat ihmiset ovat halunneet tehdä hänen elämästään vaikeaa mm. yrittämällä hankkia hänelle potkut silloisesta työpaikasta. Kenellä kelpaisi tämmöiset kokemukset?

Harmillista kyllä, edellä mainittuja inhottavia juttuja ja monia muita voi sattua, kun alkaa bloggaamaan. Bloggareita voivat lähestyä kaikenlaiset kaupustelijat, pervot ja muut tuntemattomat tuttavuudet. Yleisimmin lähestymisyritys tapahtuu sähköpostin välityksellä mutta myös muut keinot ovat käytössä: yksi lähestyy kadulla, toinen puhelimella, kolmas tulee oven taakse, ja neljäs kokeilee onneaan Facebookissa.

Sähköpostilla voidaan kysellä kaikenlaista. Erilaisten yhteistyöpyyntöjen kirjo voi luonnollisesti olla valtava ja joukkoon mahtuu niin outoja tuotteitakin kuin erittäin huonoja diilejä. Tuttuja ovat myös postit, joissa bloggarilta halutaan ostaa tämän vanhoja tavaroita tai vaatteita ja toiveet voivat olla hyvinkin tarkasti määriteltyjä. Kyselijät voivat olla muuten vain kiiinnostuneet juuri ko. tavaroista tai sitten heillä on jokin ällöttävä fetissi.

Mielellään sitä kuvittelisi, että blogia lukee suht samankaltaiset ihmiset kuin itse. Siinä vaiheessa, kun on julkaissut itsestään bikinikuvia blogissaan ei ole hauska saada tietää jotakin reittiä, että Markku 55 vee onkin innokas blogin lukija (tai siis katselija). Markku kun vielä saattaa ottaa yhteyttä, jotta hän voisi tehdä tuttavuutta bikinien kanssa ihan livenäkin. Mutta valitettavasti netti on vapaa paikka kaikille ja itse on mahdotonta määritellä oma yleisönsä.



Lähestyjät eivät aina ole pahat mielessä olevia vanhoja ukkoja, vaan myös vaikka oman ikäisestä tytöstä voi saada ihan ikioman stalkkerin: joku kokee olevansa se bloggarin kauan kadoksissa ollut bestis. Tämä tyyppi yrittää väsymättä luoda kontaktia bloggariin eikä osaa lukea ystävyyden puuttumisesta kertovia merkkejä sitten millään. Jotkut siipeilijät tuppautuvat bloggarin seuraan, koska haluavat päästä apajille ja saada näkyvyyttä itselleen. Toiset taas ovat oppineet blogia lukemalla monia asioita bloggarista ja vilppittömästi uskovat, että heillä synkkaisi todella hyvin.

Kun tekee elämästään edes osittain julkista, saa varautua siihen, että muutkin tietävät sinusta paljon ja ovat uteliata tietämään vielä enemmän. Vaikka olisi itse vetänyt tietyt rajat sille mitä julkaisee itsestään ja mitä ei, ne rajat eivät ole täysin muiden tiedossa. On absurdia olettaa, että kun on päättänyt kertoa itsestään tasan tämän verran, blogin lukijoiden olisi oltava ylettömän kiinnostuneita juuri siitä informaation määrästä eikä mistään muusta.  Julkisuuden henkilönä saa myös varautua siihen, että kuka tahansa kadulla vastaan tuleva saattaa tietää sinusta hyvinkin paljon. Se tieto ei välttämättä rajoitu siihen mitä kerrot netissä. Otetaanpa esimerkki: minun naapurustossani asuu eräs erittäin suosittu nuori bloggari. Näen hänen elämästää sellaisia asioita, jotka eivät tule julki blogin puolella. Jos taas en tietäisi hänen bloginsa olemassa olosta mitään, en varmaan kiinnittäisi hänen tekemisiinsä tuon taivaallista. Nyt taas näen tytön, jonka tiedän syöneen aamupalaksi kaurapuuroa voisilmällä ja käyneen kahvilla äitinsä kanssa. Jos haluaisin olla oikein creepy, voisin kommentoida hänen blogiaan tyyliin "tiedän mitä ostit kaupasta" ja "sulla oli kivat kengät, kun ulkoilutit koiraasi". Mutta en tietenkään tee niin, sillä en ole mikään stalkkeri ja se tuntuuu ahdistavalta myös itsestä: kaikille meille bloggareille voi käydä niin ja kukaan ei varmaan halua tietää vastaavista kyttääjistä. Minua myös hieman häiritsee ajatus, että tiedän minulle tuntemattomasta ihmisestä hyvin paljon asioita ilman, että hän tuntee minua. Mutta itsepähän olen tietoni hankkinut ja sama voisi käydä minullekin.

Näistä lieveilmiöistä harvoin halutaan puhua ääneen: bloggarista voi tuntua myös siltä, että on itse tehnyt jotain väärin, kun saa friikkejä peräänsä ja kun on kerran julkistanut itsensä, niin seurauksista saa kärsiä. Mutta sana on vapaa, jos haluatte jakaa omia kokemuksianne tai muuten ottaa kantaa asiaan!

17 kommenttia:

  1. Vanhassa blogissani (joka oli siis ihan pieni ja suhteellisen tuntematon) kirjottelin murtuneesta nilkastani ja taisi siitä kipsistä pari kuvaakin näkyä, vähän ajan kuluttua sain parikin viestiä jossa pyydettiin kipsistä lisää kuvia ja josko voisin kipsin poissaatuani säästää sen ja lähettää eräälle miehelle. En vastannut näihin mitään ja vähän ajan kuluttua moiset pyynnöt sitten loppuikin..Ja en tosiaan lähettänyt mitään :D oli aika mielenkiintoinen tapaus..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No oli kyllä! Hyi yök.. tai onkohan vanhoilla kipseillä jokin funktio, jota me ei vain tajuta?

      Poista
    2. Ilmeisesti ainakin on olemassa 'kipsi fetissi'..ja enempää en välttämättä halua tietääkään!

      Poista
    3. Joo, en minäkään :) Mutta tämä on hyvä varoittava esimerkki niille bloggareille, joilla on jotain paketissa. Osaavat sitten varautua!

      Poista
  2. Voisit kirjottaa google analyticsin käytöstä. Mitä kiinnostavaa sieltä' voi löytää blogilleen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä idea, Riikka! Täytyy tehdä juttu tästäkin aiheesta.

      Poista
  3. Onneksi ei ole mitään kovin ällöä tullut vastaan. Ymmärrän hyvin, ettei lukija välttämättä halua tervehtiä bloggaria iloisesti lähikaupassa, mutta mulle on tullut just muutamia tuon kaltaisia kommentteja. "ollaan oltu samalla bussipysäkillä" tai "harmi kun en pääse lukijailtaan kun asun tässä naapurissasi". Noista kommenteista on tullut hieman hankala olo, koska kotioloissa lähiössä en ole mikään miss perfect mother ja tottakai sitä miettii, et kuka näistä hiekkalaatikon mutseista ne kommentit laittoi, kuka bussipysäkillä "tuntee" mut jne. Mä oon tutustunut taloyhtiössämme moniin ihmisiin sen takia, et he on tunnistanut mut ja sanonut sen kivasti suoraan. Juuri tuollainen näin sut ja sä et nähnyt mua on vähän tylsää, ei pelottavaa mutta tylsää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tuommoiset kommentit voisi jättää sanomatta. Siinä niinkuin osittain haluaa kertoa, että on joku "tuttu" mutta toisaalta ei pysty siihen. Ehkä he toivovat joitain lisäkysymyksiä bloggarilta tyylin "Ai kuinka mielenkiintoista. Kukahan mahdat olla?" Tai sitten he kokevat itse olevansa niitä epätäydellisiä eivätkä halua paljastua mutta eivät pysty olemaan hiljaakaan. Mene ja tiedä... Ymmärrän tylsyyden.

      Poista
  4. Itsekin sain vähän aika sitten kommentin anonyymiltä, jossa kerrottiin että minut oli bongattu kauppakeskuksessa. Onneksi nyymin takaa paljastui vain kaveri joka ei jaksanut kirjautua tunnukselleen :) Töiden kautta stalkkereita onkin useampia tullut jo kerättyä niin enempää ei niitä tarvitsisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo töiden kautta erilaisten "ihailijoiden" saaminen on myös varsin yleistä. Ja harmillista.

      Poista
  5. Kirjoitat stalkkereista ja pervoista samassa jutussa, mutta ne ovat kaksi aika eri asiaa, vaikka eivät toki sulje toisiaan pois. Oletan, että pervolla tarkoitat sellaista seksuaalisuutta, jota et itse ymmärrä, niin minäkin teen, tosin en pidä termiä negatiivisena.

    Seurailu ja vainoaminen on yleensä ahistavaa, vahtaaminen kun kohdistuu nimenomaan ja henkilökohtaisesti itseen ja voi johtaa oikeisiin hankaluuksiin tai ainakin ikäviin tilanteisiin.

    Jos taas yksittäinen pervo haluaa ostaa kenties muutenkin myynnissä olevan käytetyn kipsin/sukat/kainalokarvankihartimen omaan käyttöönsä niin entäs sitten? Mitäpä sillä on väliä, mitä tavaralle tapahtuu kun se on omista silmistä kadonnut - niin kauan kuin sitä ei astalona käytetä tai muuten rikollista tarkoitusta harrasteta. Olettaen siis, että Markku 55 v. hoitaa bikinibisnekset asiallisesti, eikä sorru sinne stalkkeriuden puolelle.

    Jos alkaa huolehtia siitä, mitä pervoa kerran omistamillaan asioilla kenties tulevaisuudessa tehdään, ei oikein voi myydä mitään vaan kaikki käytetty pitäisi heittää roskiin. Hirvittävän epäekologista. Jos taas ei syystä tai toisesta halua asiaa x myydä, niin ei ole pakko. Itse olen todennut sinänsä asialliseen saanko-ostaa-likaiset-sukkasi-kyselyyn ettei ole mun juttuni ja toivottanut onnea etsintään. Enkä edelleenkään tunne tarvetta julkisesti ällötellä toisten taipumuksilla saati niitä pilkata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoinen erilainen näkökulma!Niin kirjoitan samassa jutussa, sillä en ajatellut omistaa molemmille omia juttuja ja tämä ei ole mikään vakava syväanalyysi näistä tyypeistä, vaan muutamia poimintoja bloggareiden kohtaamista henkiköistä. Yksi voi kutsua stalkkeria pervoksi ja toinen toisin päin. Joku on molempia.

      Jos ei ole tietoa mihin omat käytetyt myynnissä olevat tavarat päätyvät, niin tuskin niistä huolehtiikaan. Ei kaupasta ostettaessakaan kysellä käyttötarkoitusta. Mutta näissä mainituissa kyselyissä on usein viitettä siitä mihin tavarat oikein kulkeutuisivat ja ne eivät siis ole edes myynnissä. Joillekin tämä voi olla ihan ok, toisille suuri järkytys. Riippuu varmaan omista aikaisemmista kokemuksista,iästä ym. miten nämä jutut handlaa.

      En itse koe etteikö tätä asiaa voisi ällötellä -varsinkaan kun kukaan tietty henkilö ei tästä leimaannu. Kaikenmaailman blogijuttuja ruoditaan niin perusteellisesti, joten en näe syytä olla hissukseen näistä "Markuistakaan", jos niistä on jonkinlainen mielipide.

      Poista
  6. Heippa! Saako edelleen laittaa juttutoiveita?

    Minäkin, kuten joku edellinen, toivoisin juttua Google Analyticsin tehokkaasta käytöstä. Mulla näkyy tosi usein Search Trafficissa "key word: unknown." Tiedätkö johtuuko tämä siitä, että nuo unknown -tyypit tulevat chromen selaimen kautta? Näin olen jostain lukenut, ja oon miettinyt, voisko hakusanoja jotenkin saada näkyviin.

    Lisäksi kaikki vinkit uusien lukijoiden saamisesta olis kivoja. :) Jotenkin se ainainen linkitä blogisi kommentissa-vinkki ei tunnu tuottavan tulosta (vaikka mä ainakin yritän aina kirjoittaa kommentteihin ihan asiaakin, enkä halua turhaan spammata muiden blogeja!).

    Kiitos hyvästä blogista, näitä juttuja on aina hauska lukea.

    Seidi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta kai saa toivoa ja kiitoksia! Täytyy tutkia tuota unknown asiaa tarkemmin ja teen juttua. Lukijoiden hankkiminen on aina hauskaa hommaa, joten eiköhän siitäkin voisi taas kirjoitella.

      Poista
  7. Hei vaan, ajattelin haastaa sinutkin koska uskon, että sulta löytyisi paukkuja ottaa asiaan kantaa :)

    http://tuumastataiteeseen.reija.org/2014/02/haaste-vauvafi.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa, kiitos haastamisesta! Hyvä aihe ja aika läheltä liippasin jo Kommentti jättää jälkensä kampanjajutulla ja yhdellä toisella vauvajutulla, joka on muuten yksi blogini suosituin juttu (kertoo aika hyvin, mitä googlataan). Tuo kommentti jättää jälkensä on nyt muuten käynnissä jälleen (tai vielä) ihan omilla sivuillansakin. Siinäkin haastettiin vauvaa silloin marraskuussa (muistaakseni). Saisitkohan linkattua haasteesi myös sinne? Laitan tämän ainakin kiertoon, jos en uutta juttua tee!

      Poista
    2. Kiitos kovasti!

      Muistankin nyt tuon postauksen joskus lukeneeni, mutta uutta tietoa oli, että myös vauvaa haastettiin! Hyvä tämä! :)

      Poista