torstai 17. lokakuuta 2013

Täydellinen elämä

Monet itkut on itketty siitä aiheesta, että bloggareiden elämä on niin täydellistä. Siellä ne vaan menevät uusissa Zaran vaatteissaan Vuittonit olalla heiluen kohti kahviloita ja showroomeja napostelemaan pikkusuolaisia drinkit kädessä ennen kuin lennähtävät paratiisisaarelle ruskettumaan pronssiksi jumalattariksi! On se niin kummallista miten joidenkin elämä on niin täydellistä ja upeaa, kun itse on käynyt vain postilaatikolla hakemassa pari laskua -ja ei ne eivät olleet edes mistään muodikkaasta nettikaupasta.

Bloggarit vastaavat usein näihin täydellisen ja ihanan elämän taivasteluihin, että he haluavat pitää bloginsa positiivisena paikkana, jossa kerrotaan vain kepeitä ja kauniita juttuja. Ketä kiinnostaisi lukea, että bloggarille on juuri tipahtanut postiluukusta sähkölaskun karhukirje tai että jääkaapista löytyi homehtunut kurkku? Bloggarit haluavat tarjota kepeää viihdettä ja iloista mieltä, ja jotkut lukijat kaipaavat vain armotonta realismia. Näiden kahden kannan törmätessä syntyy pakostakin epäselvyyksiä -varsinkin kun jotkut lukijat luulevat itsepäisesti tosissaan saavansa sitä realismia bloggarin koko elämän osalta. Vastaväitteitä ei sitten oteta kuuleviin korviinkaan. Tässä tapauksessa tarjonta ja kysyntä eivät kohtaa, eikä kumpikaan oikein tajua sitä.


Sanoisin, että utopistisen täydellistä elämää kuvaavia blogeja tehdään vain tietystä näkökulmasta ja tietyllä asenteella. Siihen vaikuttaa miten kirjoittaa ja mistä kirjoittaa. Jokainen voisi halutessaan tehdä tietyntyyppistä blogia, kuten sitä suuresti kadehdittua täydellinen elämä -blogia, jos siihen löytyy mielenkiintoa. Ihan oikeita aineksia ei niinkään tarvitse löytyä. Tai oikeastaan niitä löytyy kyllä! Yhtä hyvin voisi tehdä vaikkapa angstiin keskittynyttä blogia, jossa postataan vain kaikesta siitä mikä meni pieleen bloggarin päivässä. Se voisi kuitenkin olla itsellekin kirjoittajana liian raskas aihepiiri, vaikka se tarjoaisi monille lukijoille samaistumisen kohteita. Tässäkin tyylilajissa riittäisi kirjoitettavaa.

Bloggari ei siis yksin vaikuta siihen millaisen kuvan blogi hänestä antaa. Myös lukijoilla ja heidän lukutaidollaan on merkitystä. Blogin lukijoista osa ei edes rekisteröi tiettyjä asioita blogista, jos he ovat päättäneet blogin ja bloggarin olevan tietynlainen. Esimerkiksi jos bloggari kuvaa yleensä siistiä kotiaan ja sitten muutaman kerran sivulauseessa mainitsee, kuinka kotona on nyt niin pyörremyrksyn jäljiltä, että... Lukija, joka monien postausten perusteella päätellyt bloggarin olevan varsinainen siisteysintoilija, ei välttämättä edes huomaa näitä vihjailuja toisenlaisesta sotkuisesta todellisuudesta. Kun bloggarista on muodostettu tietty mielikuva, siitä pidetään kiinni kynsin ja hampain. Se mielikuva voi olla positiivinen tai yhtä hyvin negatiivinen: kun on kerran päättänyt bloggarin olevan itsekäs eukko, kaikki merkit mukavasta tyypistä jäävät huomioimatta (joskus tietysti myös tahallisesti). Jotkut lukijat taasen ovat hyvin herkkiä edellä mainituille pienillekin viesteille ja heidän mielikuvansa bloggarista voi olla hyvinkin monipuolinen. Meitä on moneksi!

Omasta elämästään bloggaaminen on siis hyvin haastava ja väärinymmärryksille altis laji. Sitä periaatteessa kertoo kaiken muttei kuitenkaan kerro. Kenelläkään muulla, paitsi bloggarilla itsellään, ei ole mitään ideaa siitä, mikä blogin ulkopuolelle jää. Vai jääkö mikään?

Nyt olisikin luvassa pieni harjoitus, joka toivottavasti auttaa niitä, joilla on joskus vaikeuksia tajuta tai hyväksyä sitä kuinka marginaalista osaa bloggarin elämästä blogit kuvaavat. Siitä on myös iloa bloggarille, kun huomaa mistä näkökulmista yhdestä ainoasta asiasta tai tapahtumasta voisi kirjoittaa.  Mieti siis eilistä päivääsi. Miten kirjoittaisit siitä, jos olisit positiivisiin ja täydellisiin juttuihin keskittyvä a.) fitnessbloggari b.) muotibloggari c.) lifestylebloggari d.) ruokabloggari e.) DIY ja/tai säästöbloggari tai f.) kosmetiikkabloggari? tai g.) mikä vaan bloggari? Mitä kaikkea sinun olisi jätettävä jutun ulkopuolelle?



Itselläni yhdestä ja samasta päivästä voisi kirjoittaa tämmöisiä postauksia:

Valitsen äffän, eli f.) Päiväni kosmetiikkabloggarina:
+ Kertoisin ummet ja lammet uudesta kasvohoidosta, jota minulla oli mahdollisuus kokeilla luottokosmetologillani. Arvioisin vielä Garnierin uuden naamarasvan ja kertoisin saaneeni ihanan mahdollisuuden kokeilla tätä uutuustuotetta. Ottaisin kuvan itsestäni levittämässä voidetta kasvoilleni autuaasti hymyillen.

- En kertoisi googlanneeni kaiken kasvohoitoon liittyvän  informaation, sillä nukuin autuaasti lähes koko hoidon ajan. En myöskään kertoisi kiertäneeni kotiin vähän pidempää ja hiljaisempaa reittiä, sillä aurinkolasit eivät yksin riittäneet peittämään punottavaa naamaani. En varmasti kertoisi uuden kasvorasvan olevan jokin aika sitten tulleen lehden välissä ollut ja sitä kautta saamani pieni näyte, ja että oma kasvorasvani oli loppunut jo pari päivää sitten ja en ollut saanut aikaiseksi hakea uutta. En myöskään paljastaisi muokanneeni voiteenlevityskuvaa reilulla kädellä, sillä muuten edelleen punoittava naamani olisi näkynyt selvästi. Aijaijaijai.

See, huomaatko miten helppoa on kuvata lähes ihanaa ja täydellistä elämää? Jos lisäisin nuo jälkimmäiset tapahtumat kertomukseeni, kupla olisi auttamatta puhjennut. Molemmat ovat kuitenkin yhtä totta!

Vaikka itsestään ja tekemisistään kirjoittelisi ummet ja lammet, muille annettu kuva on kuitenkin jossain määrin mustavalkoinen. Oletko huomannut keskittyväsi "täydellisiin" asioihin tai ainakin saanut kuulla elämäsi olevan sellaista? (Tai mikä nyt on kenellekin täydellistä...) Vai annatko raa'an realisimin paistaa läpi postauksistasi? Onko sinulla lukijana silmää seurata sellaista elämänmenoa, joka on pinnaltaan hyvin siloiteltua? Vai kiehahtaako se joskus yli? Jos teit mielikuvaharjoituksen, niin jaa ihmeessä senkin saldo!

P.S. Jos selvisit loppuun asti ja sinua kiinnostaisi ilmoittaa täyellinen tai vähemmän täydellinen blogisi Pink Bubblen marraskuun blogiksi, laitappa mailia pinkbubbleblog at gmail.com Etsiskelen siis uutta haastateltavaa. Jos ihmettelet mikä juttu tämä on, niin lukaise lokakuun blogin haastattelu. Aikaa ilmoittautua on 20.10. asti. Kiitos.

27 kommenttia:

  1. En ilmoittaudu mihinkään erityiseen aiheeseen, mutta voin antaa luvan, että saat kritisoida blogiani miten haluat, etsiä vaikka kirjoitusvirheet tai antaa neuvot 'älä tee näin" tai mitä nyt keksitkin. Luulen ja lupaan etten loukkaannu. Niin mielelläni otan vastaan kehitysideoita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Halu kehittyä on aina hyvä piirre! Täytyy tutustua blogiisi tarkemminkin.

      Poista
  2. Olis kiva jos kävisit kattomassa mun blogin :)

    lifeandstyleriikka.blogspot.com

    VastaaPoista
  3. Mä olen kerran onnistunut (tahallani) tekemään postauksen, jossa mun tiskit näyttää nätille jaPanu-kissa aikoo tiskata ne :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli täydellistä :D Täydelliset tiskit. Ja Panu tietty.

      Poista
  4. Juurikin näin. Kun blogi on lähtenyt tietylle linjalle, sitä karsii jo alitajuisestikin mielestään kirjoituksen aikana ne asiat, jotka eivät blogiin kuulu. Omani keskittyy siihen, miten elämässä saattaa olla muutakin, kuin auringonpaisteeta ja lv:n käsilaukkuja. Esimerkiksi palasin juurli elämäni parhaalta reissulta Japanista, mutta luulen, että blogiin saattaa tulla ensimmäiseksi asiaksi se, että ketuttaa olla takaisin kotona.

    Usein minua luullaan erittäin negatiiviseksi parsoonaksi, vaikka todellusuudessa olen aivan päinvastainen. Olen myös huomannut, että ne kärjistetyt ketutus-jutut saavat myös enemmän lukijoita, eli sitä ilmeisesti myös blogiltani odotetaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä pointteja. Ehkä monet ei halua sitä negistelijän leimaa, vaan mieluummin muut saavat luulla täydelliseksi ja yltiöpositiiviseksi :) Olen myös huomannut, että kun kirjoittaa jotain kärjistettyä niin johan alkaa kiinnostaa. Onhan siinä oma viehätyksensä ja vaihtelunsa, jos lukee paljon tasapaksuja juttuja (tai niitä täydellisiä).

      Poista
  5. Oon itse tehnyt vastaavaa harjoitusta facebook-päivitysten kanssa. Kyllä mun elämän ainakin saisi kuulostamaan moneltakin kantilta "täydelliseltä" kun valikoisi informaation sopivasti! Ja onhan mun elämä kivaa, mutta todellisuus on myös sitä, että välillä roskis haisee kun sitä ei ole vienyt ajoissa...

    VastaaPoista
  6. Tää elämän täydellisyys on musta erityisesti äitiysblogi -genressä välillä vähän huvittavaa, koska hetkeksi jos pysähtyy ajattelemaan, niin kyllä kaikki tietää, että jokaisessa lapsiperheessä on myös räkäisiä neniä (ja paitoja), väsyneenä tiuskivia vanhempia ja tavaroita hujan hajan. Mutta ehkä se on sekä bloggarille että lukijoille kivaa hetken kuvitella, että voisi olla aina vain sellaista vaniljanvalkoista, niin kuin yksi lukija kommentissa sen määritteli kun kirjoitin erilaisista blogityyleistä. Mun blogia ei ainakaan voi syyttää täydellisyyden tavoittelusta, mutta eipä sekään tietenkään anna täysin totuudenmukaista kuvaa meidän elämästä - eihän sitä voisi saada kuin elämällä meidän kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ymmärtänyt, että siihenkin genreen mahtuu täydellisyyttä tai ainakin yritystaä. Tuo vaniljanvalkoinen on hyvin ilmaistu. Loistava juttu muuten tuo postauksesi! Taisit osua aika naulan kantaan.

      Poista
  7. Minun blogi ei ainakaan ole täydellinen, koska täydellisyyttä ei ole olemassakaan. :)
    Se on jokaisen ihmisen itse luoma päänsisäinen illuusio ja olisi kauheaa olla täydellinen, koska sit ei ois enää mitään tavoiteltavaa. Vois enää vain pudota alaspäin.

    VastaaPoista
  8. Kirjoista bloggaavan näkökulmasta kommentti tuohon postausten realistisuuteen: kyllähän sitä aina hieman siloitellusti tulee kirjoitettua. En minulla ole esim. tarvetta haukkua jotain kirjaa lyttyyn ja vuodattaa nettiin kaikkea henkistä tuskaa, mitä jonkun tekeleen läpikahlaaminen on aiheuttanut. Aivan kurjat lukukokemukset jäävät siis auttamatta pois blogista. Kehuja kyllä voi antaa miten paljon vaan jos on aihetta. :)

    Samoin jonkun kirjan lukukokemus, kyllähän sitä koettaa keskittyä tekstissä siihen kirjaan eikä jaaritella ihan kaikkea, mitä mielessä liikkui tai mitä tapahtui just silloin kun sitä kirjaa luki. Tai voisihan se vaihteen vuoksi olla virkistävää tuutata ulos postaus, jossa avautuu vaikka siitä, että kirjaa x lukiessa mies siivosi ja mulla oli syyllinen olo kuin luin vimmatusti enkä auttanut imuroinnissa. Mutta tuskin tämmöinen super-realistinen tyyli hirveästi ketään kiinnostaisi. :) Kuvia ei onneksi tarvitse juuri lavastaa tai feikata, kirja on kirja, siivoaa vaan kuvauspaikalta sotkuja sen verran ettei kuvassa näy mitään extraa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska kuulla tästäkin genrestä esimerkki! Löytyykä muuten sellaisia kirjablogeja paljonkin, joissa postataan niistä huonoistakin kirjoista? Muistelen nyt, että joku sanoi joskus ettei sellainen oikein ole tapana. Tai muistankohan väärin...

      Poista
    2. Kyllä niistä huonommistakin löytyy juttuja, varmaan melko monestakin kirjablogista, mutta aika sievästi niistäkin silti kirjoitetaan. Tai sanoisinko rakentavasti, rakentavaa kritiikkiä annetaan. Ja koetetaan löytää jotain positiivistakin sanottavaa.

      Poista
  9. Hih, juu, bloggareiden elämä on tosiaan ihan liian täydellistä! ;) Pintapuolisesti se siltä vaikuttaa monessa blogissa, mutta itse lukijana ajattelen niin, että ei kenenkään elämä voi olla pelkkää ruusuilla tanssimista, sillä meillä jokaisella on omat murheemme ja surumme -ihan vissisti ainakin jossain vaiheessa. Miullakin.

    Mitä tulee omaan blogiini, niin mie kirjoitan ihan kirjoittamisen ilosta. Blogini ei ole täydellinen, koska en minäkään ole. Haluan tottakai kehittyä, ennen kaikkea kirjoittajana ja kuvaajana. Huomaan yrittäväni kirjoittaa siten, ettei teksti rönsyilisi liikaa, vaan olisi helppolukuista, sellaista kepeää. :) Ja kyllähän sitä mieluiten kirjoittaa niistä iloisista kepeistä asioista. :D Joka tapauksessa, kun teen jonkun postauksen, niin se on tehty ajatuksella siten, ettei teksti ole liian pitkä eikä liian lyhyt ja yritän aina laittaa kuvia. Kirjoitan myös elokuva -ja sarja-arvosteluja, mutta vastaan ei ole vielä tullut kovin montaa huonoa elokuvaa. Yhden elokuvan jouduin "lyttäämään", koska se oli kerta kaikkiaan niin pitkästyttävä ja outo. Ei siinä sanainen arkku auennut. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä olet fiksu lukija siis :) Niin kuin onneksi moni muukin. Kovin moni ei varmaan ajatuksella yritä saada blogista täydellisen elämän kuvaa mutta se voi vahingossa luisua siihen suntaan. Ja lukijathan sen oikeastaan päättävät!

      Poista
  10. http://aadaviola.blogspot.fi/

    ---> Ton blogin kirjoittajalle on tullu älyttömästi juuri sellaisia kommentteja kuin: "Sun elämä on täydellistä" ja "Sä oot niin täydellinen!"
    Bloggari teki sitten aiheesta oman postauksensa, mutta kyllähän noita edelleen kateellisilta anonyymeiltä tulee - ton blogin pitäjän elämä kieltämättä vaikuttaa aika täydelliseltä jos ei osaa ajatella ettei kenenkään elämä täydellistä ole. Totuushan toki on se, että jokaisen elämässä on ne omat vastoinkäymisensä, mutta harvat jakaa ne blogissaan. Nää ns. suositut bloggarit joilla on satoja tai tuhansia lukijoita, jättää ne ikävimmät puolensa elämästään kertomatta blogissa. Ihan ymmärrettävää, kukapa haluaisia 3000:n muun tietävän kaiken... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Je, mieluummin sitä jakaa ilot kuin surut tuhansien vieraiden ihmisten kanssa.

      Poista
  11. Ihana postaus! Kuten sun koko blogi! Itse kirjoitin eilen hiukan samasta aiheesta. ;) Harmi etten ehtiny ilmoittaa blogiani marraskuun esittelyyn. Olisin kiitollinen, jos kuitenkin kurkkaisit ja joskus vaikka mainitsisit siitä jossain. Mielipiteelläsi on minulle suuri merkitys! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja hyvä postaus sinultakin! Huomasin, että olen lukenut blogiasi joskus ja sitten se on jäänyt. No onneksi löysin sen näin uudestaan :D

      Poista
  12. Kirjoitin juuri samasta aiheesta, kun hämmennyin siitä miten jotkut lukija kuvittelevat tuntevansa ja tietävänsä kaiken. Miten elämäni onkaan niin täydellistä, ei laisinkaan perus perhearkea. Voih... :)

    http://khetkia.blogspot.fi/2013/11/pumpulista-elamaa-ja-pilvilinnoja.html

    Hyvä postaus. Laitoin tekstiin linkin tänne.

    Kivaa päivän jatkoa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä aihen koskettaa monia :) Loistava demonstraatio tuossa postauksesi alussa ja asiaa muutenkin.

      Samoin kiitos!

      Poista
  13. Minä tykkään lukea blogeja, joissa on muutakin kuin sitä ihqutusta, enkä tarkoita tällä sitä, että pitäisi jatkuvasti vain synkistellä. Mutta valitettavasti jotkut blogit ovat menneet alaspäin juuri tuon ylettömän vaaleanpunaisuuden takia, ei sellaisia jaksa edes lukea... Ehkä kaikilla bloggareilla ei vaan riitä taito kirjoittaa niin, että se kiinnostaisi lukijoita mahdollisimman paljon, koska kai kuitenkin suurin osa lukijoille blogejaan kirjoittaa, jos itselleen niin eihän niitä tarvitsisi edes julkaista?? ;))

    Kritiikinsietokyky tuntuu joillain bloggareilla olevana todella surkea, ehkä se on vain huono itsetunto sitten, jota haluaa blogillansa pönkittää, mene ja tiedä!?

    Sen haluan myöskin vielä sanoa, että on kiva, kun kommentteihin vastataan, se tuo sitä vuorovaikutusta. Ja myöskin anonyymikommenttien salliminen - ainakaan itse en vaan viitsi rekisteröityä, sillä periaatteessahan se rekisteröitykin voi olla kuka tahansa, ei se mitään henkilöllisyyttä tuo.

    Kiitos sinulle kivasta blogistasi! :)

    -Nina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taito kirjoittaa niin, että jutut jaksaisi aina kiinnostaa, on kyllä harvassa. Tietenkin lukijanakin voi tulla sellaisia kausia, että joku blogi alkaa sapettaa ja sen lukemisen lopettaa kokonaan tai sinne palaa sitten myöhemmin. Liiallinen vaaleanpunaisuus voi toki saada lukijan kaipaamaan vaihtelua.

      Totta puhut tuosta rekisteröitymisestä. Ei se nimimerkkikään kerro kauheasti mitään.

      Poista