maanantai 26. toukokuuta 2014

Vaarallinen inspiraatio

Täällä ja monessa muussakin blogissa on aikaisemminkin puhuttu siitä, mitä kaikkea omasta elämästään oikein suodattaa blogiin asti ja mikä jää sen ulkopuolella. Moni on halunnut pitää bloginsa positiivisuuden tyyssijana, jolloin arkisen harmaat ja harmittavat jutut ovat jääneet postauksista puuttumaan. Tässä jutussa ei kuitenkaan ruodita sitä, mitä ihanuuksia haluat itsestäsi paljastaa, vaan sitä, mitä haluat toisten paljastavan. Tajusitko? Ymmärsit tai et, jatka ihmeessä lukemista.

Pureudumme nyt inspiraatioblogien ihmeelliseen maailmaan. Jos et vielä tiedä, mitä ne ovat, niin kerron sinulle nyt, mitä ne tässä postauksessa tarkoittavat: inspiraatioblogit ovat niitä blogeja, joissa on vain kauniita kuvia, kauniita juttuja, ja niin sisäisesti kuin ulkoisestikin kauniita ihmisiä. Niiden on tarkoitus tuoda iloa elämäämme ja ennen kaikkea inspiroida meitä hyvässä mielessä. Tunnistatko blogityypin?

Jäin pidemmäksi aikaa miettimään tätä inspiraatioblogien maailmaa, kun päädyin muutaman mutkan kautta Blond Rivets –blogin kommenttiboksiin. Postauksessaan Muotibloggaaja – tuo pahuuden perikuva bloggari Kira puki hyvin sanoiksi sen, mitä moni muukin bloggari on toitottanut useaan otteeseen: blogissa ei näy koko elämä, vaan se yksi puoli siitä. Tässä jutussa puhuttiin etenkin siitä, että ko. blogin sisällön on tarkoitus pyöriä inspiraation ympärillä. Se tarjoaa mm. inspiraatiota tietenkin bloggarille itselleen sekä samoista asioista innostuville lukijoille. Kommenteissa tuotiin kuitenkin hyvin esille myös se inspiraation kääntöpuoli.


Inspiraatio on harmittavan usein kuitenkin lähes synonyymi täydelliselle. Ja se tuntuu tuottavan ongelmia. Itse en inspiroidu tästä täydellisen siloisesta pinnasta ja ihanasta elämästä. Ne eivät yksinään riitä tekemään minusta inspiroitunutta ihmistä. Omassa elämässäni en ala pukeutua aamuisin tietyllä tavalla, tai pyöräyttele vihersuperhypervoimasmoothieita, tai sisusta asuntoani jonkin näennäisen yli-ihmisen antaman esimerkin mukaan. Jotta inspiroituisin näistä jutuista ja alkaisin apinoida esimerkin antajaa, tarvitsen jotakin, mihin samaistua.

Yleensä se samaistumisen aiheuttaja on jotakin inhimillistä ja rosoista – juuri sellaista, mitä inspiraatioblogeissa vältellään kuin ruttoa. Samaistumiseen ei riitä, että minulla ja bloggarilla on molemmalla vaaleat hiukset. Siihen tarvitaan vaikka se, että bloggari kertoo, kuinka hemmetin sotkuista heillä on ollut kotona viimeisen viikon. Sitten hän siivosi vaikkei olisi yhtään huvittanut, ja lopuksi hän asetteli ostamansa kauniit valkoiset liljat piirongin päälle lasimaljakkoon. Jos bloggari oikaisee ja tuokin julki vain sen, kuinka ihanilla valkoisella liljoilla hän tänään sisustikaan – koska tuoreet kukathan tuovat niin ihanan ylellistä tunnelmaa kotiin – ja jättää koko siivoushärdellin salaisuudeksi, inspiraation sijasta ovella kolkutteleekin jotenkin epäonnistunut olo.

Usein täydellisyyden kuvaamista ja sitä kautta "inspirointia" perustellaan sillä, että kyllä lukijatkin ymmärtävät sen, että ei se elämä oikeasti ole mitään ruusuilla tanssimista. Joku on ehkä vähän huolissaan siitä, ymmärtävätkö ne ihan nuorimmat lukijat sitä, että blogista on kaikki muu paitsi ihanuus filtteröity pois. Itse en luottaisi siihen, että kaikki lukijat muistavat tämän aina ja ikuisesti blogia lukiessaan. Huomaan nimittäin itsekin joskus taivastelevani sitä, kuinka jonkun bloggarin elämä on niin siloista pintaliitoa - ja näiden bloggareiden kun piti olla niitä ihan tavallisia ihmisiä. Ja minä en todellakaan ole se nuori ja naiivi lukija. Katsokaas, jos jostain ei aina silloin tällöin muistuteta, se unohtuu. Sellainen unohtuva juttu on myös se, että bloggarin elämä on muutakin kuin pelkkää pumpulia. Inspiraatioblogeissa on sekin hämäävä puoli, että niissä ihan pokkana ikään kuin esitellään elämää mutta ei todellisuudessa sitten esitelläkään. Ota siitä nyt selvää.


Toisaalta joissain tilanteissa inpiroidun näistä ihan samaisista jutuista. Jos luen ihmesmoothiesta vaikka jostain lehdestä tai katselen kauniita sisustuksia "Tuhat ja yksi tapaa sisustaa valkoisilla liljoilla" -kirjasta, asenteeni vaikutteiden ottamista kohtaan on positiivinen. Niissä kauniit ja täydelliset asiat eivät ole lähtöisin suoranaisesti jostain tietystä ihmisestä, joka on muka ihan tavallinen tyyppi niin kuin minäkin. Kun inspiraatio ei näin henkilöidy keneenkään, sitä voi helpommin ottaa vaikutteita täydellisistä asioista eikä itseään tule vertailtua keneenkään.

Ihmisillä on eri tapoja inspiroitua. Jotkut saavat kicksit inspiraatioblogien tarjoamasta täydellisyydestä mutta toiset tarvitseva realismia ottaakseen onkeensa.Toiset taas eivät tiedosta inspiraatioblogien syvintä olemusta ja ahdistuvat täydellisen elämän toljottelusta. Mihin joukkoon sinä kuulut? Mistä sinä inspiroidut? Oletko huolestunut siitä, että inspiraatioblogit mahdollisesti aiheuttavat vääristyneitä mielikuvia? Minä tiedostan tyylilajin (lähes aina) mutta epäonnistun usein inspiroitumisessa. No ei se minua haittaa. Blogeihin ei mielestäni tulisi lisätä mitään varoitustekstejä tyyliin "Sisältää vain parhaat puolet elämästäni. Meillä ei ole oikeasti imuroitu kahteen viikkoon." Ehkä keskustelu aiheesta ja pieni ripaus realismia silloin tällöin riittävät.


Kuvat:
1: Courtney Dirks / Foter CC BY 2.0
2: AlisonQuine / Foter / CC BY-NC-ND 2.0

20 kommenttia:

  1. Mun mielestä tollanen varoitusteksti olisi oikein loistava! :D Sopisi mun hämärälle huumorintajulle.

    Omassa blogissa en esittele vain parasta ja täydellisintä. Aihepiiri (retkeily) antaa lukijalle enemmän, jos mukana on myös epäonnistumisia. Pelkkää valitusta yritän välttää, mutta joskus sitäkin lipsahtaa mukaan. Silloin saadut kommentit tuovat niiiiiin paljon paremman mielen.

    Pelkkiä inspiraatioblogeja en kovin paljon jaksa lukea. Joskus vilkuilen. Blogeissa parasta on se, että kirjoittaja on oikea ihminen, jolla menee tavallisesti/hyvin/joskus huonosti. Täydellisyyttä voi katsella sitten markkinamiesten mainoksista jos haluaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos se varoitusteksti pitäisi laittaa yhtä selkeästi esille kuin ilmoitus mainonnasta, niin aika monelta blogilta menisi pohja :) "Uskottavuus" romahtaisi kokonaan. Retkeily kuulostaakin sellaiselta lajilta, että pelkän täydellisyyden kuvaaminen olisi jo koomista. Aina vaan ihana sää, ei hyttysiä ja ne vihersmoothiet eväänä :D

      Poista
  2. Tää on oikeasti mielenkiintoinen aihe ja mielipiteitä on varmaan vähintään yhtä monta kuin niiden esittäjiä. Omalla kohdallani nämä inspiraatioblogit toimivat juuri sellaisina kuin ne ovat. Rakastan kauniita ja hyvin otettuja kuvia ja varmaan siksi suosikkini somessa ovat Pinterest ja Instagram. Mielestäni blogissa ei tarvitse tuoda esiin arkea ja sen haasteita, jos blogista välittyy "maanläheisyys" (en millään keksinyt tähän parempaa sanaa) eli bloggaajasta saa jonkinlaisen otteen. Tällöin on helpompi muistaa, että se bloggaajakin on ihan tavallinen tyyppi ja sillä varmaan on omat huolensa. Vähän sama kun kavereiden kanssa, harva kai heidänkään kanssa puhuu laskuista tai kodin sotkuisuudesta, kun ei jaksa siivota. En tiedä vaikuttaako tähän näkemykseen sitten se, että pidän itsekin blogia.

    Mitä tulee tuohon mielikuvien vääristymiseen niin totta kai se huolettaa, kun yhä nuoremmat lukevat blogeja ja pitävät bloggareita idoleinaan, mutta mihin saakka se vastuu mediakasvatuksesta ja median lukutaidosta on bloggaajalla? Tää on mielestäni sellainen asia, jota pitäisi opettaa kouluissa. Eikä sen opettelu vanhemmille ihmisillekään pahaa tekisi. Oma ryhmänsä on sitten kaiken maailman trollit, jotka eivät suostu/halua ymmärtää, ettei blogi ole läpileikkaus bloggaajan koko elämästä vaan se tietty osa, mutta näiden kanssa nyt ei voi voittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta puhut! Minäkin tykkään Pinterestistä noin inspiraation lähteenä mutta siinäkin on se sama juttu, että en yleensä tiedä, ketä ihmisiä siellä on niiden kuvien takana.

      Jos pitää omaa blogia, niin silloin varmasti ymmärtää paremmin, että muiden blogitkin ovat vain osittaisia kuvauksia elämästä. Jos taas ei ole omaa kokemusta bloggaamisesta, niin käsitys voi olla vähän toinen.

      Juu, kouluihin pitäisi saada medialukutaidonopetusta enemmän. En tosin tiedä, millä tolalla se siellä nyt on, mutta vähän joka aineen opettajia muistutellaan korostamaan sitä.

      Poista
  3. Mukavaa ettei tämä blogi oli pelkästään vinkkejä (vaikka nekin ovat hurjan hyödyllisiä!), sillä nämä tällaiset tekstit ovat kovin mielenkiintoisia. Luen paria vastaavaa "inspiraatio"-blogia, joita selatessa joutuu tosiaan välillä hokemaan itselleen, ettei sen hiukset aina ole noin kauniisti, eikä se näytä aina noin hyvältä nukkumaan mennessä tai joskus sielläkin on sotkuista...ettei tule morkkis omasta jaksamattomuudesta. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pelkät vinkit ja ohjeet on niin puuduttavia :) Joo, itseään pitää välillä nipistää sellaisia blogeja lukiessa (tai lähinnä katsoessa), että todellisuudentaju ei katoa.

      Poista
  4. Mä myös inspiroidun vain, jos pystyn myös samastumaan. Jos vähän väsynyt äiti kertoo, kuinka on kaksi viime vuotta syönyt joka ilta puolikkaan suklaalevyn lasten mentyä nukkumaan, mutta nyt on pelkällä tahdonvoimalla (ja blogista löytyvillä vinkeillä) kaksi viikkoa mennyt (melkein) ilman suklaata, niin kyllä se inspiroi mua enemmän kuin sellaisen täydellisen terveysblogin "vaihtoehtoja valkoiselle sokerille jota tässä pöydässä ei ole muutenkaan nähty viimeiseen kahteenkymmeneen vuoteen" -postaus.

    Samaa mä kyllä tavoittelen omia postauksia kirjoittaessa, että niihin voi samastua. Eli välillä äiti huutaa, lapsilla on räkä poskella eikä askartelutkaan ei aina ole ihan niin vimpan päälle onnistuneita. Ja sitten on ihanaa, kun saa kommentteja, että juuri niin, noin meilläkin on, kiitos kun kirjoitit tästä. Noihin inspiraatioblogeihin ei taida sellaisia kommentteja juuri tulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ei varmaan hirveästi tuollaisia kommentteja tule inspisblogeihin. Yleensä kiitokset ja ylistyssanat tulevat juuri siinä vaiheessa, kun bloggari tekee jonkin inhimillisen paljastuksen. Ihan kuin lukijat huokaisisivat helpotuksesta ja huomaisivat, että tuo on myös ihminen.

      Poista
  5. Ootko jo tehny html koodeista postausta? Jos et niin voisitko? Ja voisitko tehdä miten niitä voi tehdä/löytää postauksen? Oon vähä tyhmä, tiiän

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole tehnyt yhtä postausta aiheesta. Koodeja on näkynyt ohjeissani vähän siellä täällä. Mutta voin katsoa, josko niistä jonkin siistin paketin saisi. Et ole ollenkaan tyhmä :)

      Poista
  6. Hei! Tässä mies, joka seuraa blogisi hyviä tutoriaaleja, ja saanut monia hyviä vinkkejä – kiitos! Mutta millä ihmeen kikalla olet koostanut etusivun ”Aiheita” -listauksen? Tervisin tangochrister(.blogspot.fi)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei vaan Christer ja mukava kuulla, että blogistani on ollut hyötyä. "Aiheita" on itse asiassa Bloggerin oma gadgetti nimeltään tunnisteet. Olen vain nimennyt sen aiheiksi. Se kerää postausten tagit eli ne tunnisteet tuohon riviin. Toimii siis, jos olet laittanut postauksiisi tunnisteita.

      Poista
  7. Ihana postaus jälleen kerran! :) Mä olen myös ihan ehdoton tosi elämä-fani. Rakastan lukea ihmisten sarkastisia tai hassuja tempauksia ja inspiroidun myös siitä, että joku asia ei olekaan täydellinen. Olen itse pitänyt hiukan päälle 2 vuotta hyvin realista blogia. Kerron siellä milloisenkin mielialani ja annan ymmärtää, ettei oma elämäni ainakaan ole täydellistä. Olen kuitenkin saanut kaikenmaailman artikkeleista ja kommenteista sen kuvan, ettei epäonnistumisista haluta lukea. Että blogien pitäisi olla vain kauneuden ja seesteisyyden perikuvia. Ja se on laittanut miettimään omien postausten sisältöä. Mutta toisaalta olen oikeassakin elämässä totuuden torvi. Sanon asiat niin kuin ne koen. Ja niin olen edelleen tehnyt myös blogissani. Tiedä sitten onko se suuren kansan mieleen, mutta muuhunkaan en oikein pysty.

    Oli siis enemmän kuin lohdullista kuulla, että myös sinä pidät realistisista blogeista. Tai ettet ainakaan tuomitse niitä. :) Ehkä meillä realisteilla vielä on toivoa. ;)

    www.blogbook.fi/miauslife

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toiset tosiaan ei halua lukea mitään valituksia tai muita arjen juttuja blogeista. Niitä lukiessa halutaan laittaa aivot narikkaan ja vain nauttia kaikesta niin ihanasta. Mutta kaikilta kun tuo aivojen narikkaan laittaminen ei onnistu, niin silloin ainakin tarvitaan sitä realististakin sisältöä.

      Jep, en ollenkaan tuomitse realistisia blogeja. Enkä kyllä niitä toisiakaan :)

      Poista
  8. Hmm, sanotaanko näin, että inspiroiduin sekä niistä kauniista ja täydellisistä asioista kuin niistä rosoisemmista hetkistä. Omassa blogissani pyrin tuomaan esiin myös niitä elämän nurjia puolia, koska ne nyt yksinkertaisesti ovat elämää. Joitakin aikoja sitten bongasin erään bloggarin kommenttiboksista kommentin, jossa joku hyvin nuori lukija huokaili bloggarin elämän näyttävän niin täydelliseltä ja että hän on tälle hirvittävän kateellinen. Vaikka sitä kuinka toitotetaan, että blogi näyttää vain murto-osan jonkun elämästä, niin sitä eivät kaikki millään sisäistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä pitäisi toitottaa lähes joka postauksessa, koska ihmiset eivät kuitenkaan lue joka ikistä juttua ja sanaa, jonka bloggari kirjoittaa. Ehkä tuo varoituskyltti olisi sittenkin paikallaan :)

      Poista
  9. Tämä taitaa olla ensimmäinen kerta, kun kommentoin, niin kiitänpä ensin mahtavasta blogista! Paljon olen saanut hyviä vinkkejä täältä uuteen pieneen blogiini.
    Minäkään en oikein jaksa lukea sellaisia inspiraatiblogeja, joissa kaikki on aina täydellistä. Vaikka tottakai tiedän, ettei niiden kirjoittajien elämä aina ole sellaista, silti niitä katsellessa voi tulla kateuden pistoksia ja ajatuksia omasta huonoudesta.
    Lisäksi minäkin tykkään nimeomaa lukea tekstiä, ja niissä yleensä on sitä vähemmän. Parhaita juttuja ovat ne, joihin voi jotenkin samaistua ja noihin kyllä en voi tässä omassa epätäydellisessä elämässä.

    VastaaPoista
  10. Hei! Tangomies kiittää äskettäisestä vinkistäsi koskien ”tunnisteet” gadgetin käyttöönottoa. Hyvin toimii. Mutta tulipa pieni hankaluus… Tunnisteiden poimimat tekstit tulevat ”uusin päällimmäiseksi” -periaatteella. Mutta kun minun tarvitsis saada ne ”vanhin päälliimmäiseksi”, sillä tekstit ovat kerrontajatkumoa. Ohjelma ei (tietenkään!) anna valmista vaihtoehtoa asiaan. Lieneekö taikatemppua tiedossasi?

    VastaaPoista
  11. Hei! Tangomies kiittää äskettäisestä vinkistäsi koskien ”tunnisteet” gadgetin käyttöönottoa. Hyvin toimii. Mutta tulipa pieni hankaluus… Tunnisteiden poimimat tekstit tulevat ”uusin päällimmäiseksi” -periaatteella. Mutta kun minun tarvitsis saada ne ”vanhin päälliimmäiseksi”, sillä tekstit ovat kerrontajatkumoa. Ohjelma ei (tietenkään!) anna valmista vaihtoehtoa asiaan. Lieneekö taikatemppua tiedossasi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt ei kyllä valitettavasti temput riitä tuon ratkomiseen. Bloggerissa nämä pienetkään jutut eivät ole niin helposti muokattavia!

      Poista