maanantai 6. toukokuuta 2013

Bloggaatko salaa?

Lukevatko kaverisi blogiasi? Tietävätkö vanhempasi blogistasi? Onko sinulle eri kaverit netissä ja netin ulkopuolisessa elämässä? Aika moni taitaa pitää blogia kertomatta siitä lähipiirilleen. Olen tutkiskellut blogimaailmaa ihan gradunkin verran ja silloin lueskelin kaikenlaisia tieteellisiä artikkeleja liittyen bloggaamiseen. Erityisesti yksi juttu jäi näistä tutkimuksista hyvin mieleeni: moni pitää blogia "salaa" läheisiltään. Miksi ihmeessä?

Salaaminen voi tehdä bloggaamisesta paljon antoisampaa. Kun lukijoissa ei ole ihan lähipiiriä, blogissa voi hieman irrotella ja ilmaista itseään paljon vapaammin. Eipähän tule suututtaneeksi vanhempiaan, sisaruksiaan, kavereitaan, tai kumppaniaan. Todennäköisesti herneen nenäänsä vetävät ovat tuikituntemattomia, jolloin kinastelu rajoittuu vain nettiin ja siviilielämää voi jatkaa ihan ilman kränää. Blogiin voi kirjoittaa hyvien juttujen lisäksi myös omista huolista ja murheistaan, ilman että huolestuttaa jonkun läheisensä oikeasti. Nettiin kirjoittelu voi tuoda tunteen, että joku kuuntelee ja sieltä voi saada kaipaamaansa sympatiaa. Monista asioista haluaisi ehkä puhua mutta on sitten eri juttu, haluaako alkaa setviä niitä jonkun tuttunsa kanssa ihan livenä.


Blogia voi kirjoittaa myös salaa osalta lähipiiriltään. Tämä "osa" on usein juurikin vanhemmat. Varsinkin nuorilla bloggareilla vanhempien kanssa voisi syntyä helposti epäselvyyksiä julkaisukelpoisista aiheista ja kuvista. Tasapainoittelu kavereita kiinnostavan ja vanhempien hyväksymän sisällön välillä voi olla sen verran haasteellista, että salalinjalle on lähdetty jo heti kättelyssä. Jotkut voivat kertoa blogistaan vain niille tutuilleen, jotka myös bloggaavat tai joiden uskoo ymmärtävän ja arvostavan bloggausharrastusta. Lähipiiriin kun saattaa kuulua sellaistakin väkeä, jotka pitävät bloggausta pinnallisena muoti-ilmiönä ja nauravat päälle. Netissä voi kerätä itselleen myös uudet kaverit samanmielisten lukijoiden joukosta, jolloin tarve toitottaa bloggaamisesta live-elämän kavereille voi vähentyä huomattavasti.

Tähän salaa kirjoittamiseen liittyy myös kirjoittajan anonyyminä pysyminen. Kun oma nimi ja naama eivät ole kaiken nettikansan nähtävillä, kirjoittelu on vielä helpompaa. Eli kun kirjoittaa salaa, nimimerkillä ja kasvottomana, juttua voi julkaista juttua vaikka kuinka henkilökohtaisesta aiheesta (mutta tietysti niin, että kirjoittajaa ei ole mahdollista tunnistaa) tai sitten voi vaikkapa lytätä kaikki muut ihmiset. Kurkkaapa vaikka Blogilistan etusivulta vasemmasta alakulmasta haetuimmat sanat, joilla siis etsitään blogeja ko. aiheista. Veikkaan, että joidenkin hakusanojen takaa löytyviä blogeja tehdään juurikin edellä mainitulla tavalla: kukaan ei tiedä kuka siellä oikeasti kirjoittelee -ja hyvä niin. Mutta joo, pysytään me täällä muotiblogimaailmassa.


Salaa bloggaaminen ei kuitenkaan aina liity siihen, että syvimpiä salaisuuksiaan ja suuria mietintöjään olisi helpompi julkaista. Salailu voi johtua myös siitä, että bloggari haluaa antaa itsestään täysin toisenlaisen kuvan kuin oikeasti on. Blogissa saa kerrankin olla se ihanneminä, jollainen on aina halunnut olla. Jos joku tuttu lukisi blogia, koko kulissi romahtaisi saman tien. Tuntemattomille lukijoille voi valehdella suoraan tai esittää puolitotuuksia. Netistä voi napata muutamien vuittonien kuvat ja sanoa hankkineensa ne itse. Itselleen voisi kehitellä vaikka minkälaisen mielikuvituselämän, kunhan ei ala itse uskomaan siihen.

Vaikka ei bloggaisikaan salaa, oma lähipiiri ei välttämättä silti lue blogia. Heitä ei ehkä kiinnosta katsella netistä sellaisia kuvia ja lukea sellaisia juttuja, jotka näkevät ja kuulevat jo ihan livenä. Joskus blogeissa onkin näkynyt mm. bloggareiden poikaystävien haastatteluja, joissa he sanovat "lukevansa joskus" bloggaavan tyttöystävänsä tuotoksia. Kiinnostus läheisten nettielämään ei siis välttämättä ole kovin suuri, vaikka siitä olisi tietoinen. Toisaalta, olen myös lukenut bloggarin äidin kirjoittamia kommentteja.

Vaikka salabloggailu olisikin antoisampaa aiheiden puolesta, salaisuudella on aina vaarana paljastua. Varsinkin jos julkaisee valokuvia itsestään ja elämästään blogissaan, paljastumisen vaara voi olla suuri. Silti jotkut ottavat tämän riskin. Voi olla aika huonoa tuuria, jos joku tuttu löytää blogiin mutta sitten onkin jo liian myöhäistä. Kuvattomilla blogeilla on tietenkin pienempi riski paljastua, -etenkin jos kirjoittaa aiheista, joista kirjoittajaa ei ihan heti voi tunnistaa tietyksi henkilöksi. Mutta salamuotibloggaaja, joka samalla toivoo blogillensa suurta suosiota, on pinteessä. Tuntuu mahdottomalta, että voisi pitää übersuosittua blogia ilman, että kukaan tuttu tietää siitä. Viimeistään blogista luvatta kopioidut ties mille sivulle päätyneet kuvat lävähtävät jonkun tutun ruudulle, jolloin selittelyt alkavat olla paikallaan.

Miten on, lukeeko yksikään tuttusi blogiasi? Jos pidät blogia salaa, miksi olet päätynyt tähän ratkaisuun? Ajattelitko joskus tuoda salaisen nettielämäsi julki lähipiirillesi? Osa minun tutuistani on tietoinen sivuistani mutta eivät todellakaan kaikki. Syy on se, että heillä on täysin eri mielenkiinnon kohteet. En ole kokenut tarpeelliseksi esitellä omia tuotoksiani netissä ihan jokaiselle kaverille mutta ihan lähipiirilleni kylläkin. Mutta yhtäkään julkaisemaani sanaa, aihetta tai kuvaa en menisi muuttamaan, lukisivat tuttuni sivujani tai eivät.


Photo credit: liquidnight / Foter.com / CC BY-NC-SA
Photo credit: Stuck in Customs / Foter.com / CC BY-NC-SA

39 kommenttia:

  1. Itse kirjoittelen "puolisalaa" :D Blogista on tietoisia sukulaiset, alunperinhän blogin tarkoituskin oli jakaa kuulumisia kaukana asuville sukulaisille. Kavereille taas en ole mainostanut blogia juurikin sen takia, etten usko aihepiirin olevan heitä kiinnostava, mutta jos joku heistä blogiin eksyy niin ei se toki haittaakkaan :)
    Annika/Karkkipurkki

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoista! Tuo kuulumisten välittäminen blogin kautta on varmasti yleistä. Sinullakin on niin ihana blogi, että jotenkin ajatettelisin kaikkien kaveriesikin lukevan sitä :)

      Poista
  2. Minulla on itseasiassa kaksi blogia. Toinen on sellainen mihin laitan lapsiin liittyviä tarjousvinkkejä yms ja siitä tietää moni tuttu ja se on ihan ok.

    Toinen eli se "oikea" blogi on sitten sellainen sekasoppablogi, jota en osaa oikein laittaa mihinkään tiettyyn kategoriaan. Mutta siis siitä ei tiedä kuin aviomies ja ei hänkään sitä lue. Minulle salailun syy ei ole se, että voisin olla joku muu ihminen vaan se, että voin olla juuri sellainen kuin olen. Lähipiiriä kun ei niin hirveesti kiinnosta samat asiat kuin minua tai ei ainakaan samassa mittakaavassa. Sitten kun tietää ettei kukaan tuttu lue, niin voin jotenkin kirjoitella vapaammin. Jos kaverit lukisi sitä, niin olisin ehkä itsekriittisempi juttujen suhteen enkä välttämättä kirjoittelisi enää niin paljoa. Ja en ehkä kehtaisi kirjoitella yhtä innoissani esimerkiksi jostain kynsilakasta tai ripsarista tai muusta "turhanpäiväisestä". :D

    En halua omalle blogille mitään suurta julkisuutta. Se on vaan minulle sopiva kanava höpötellä omia juttuja ja parhaimmillaan löytää samankaltaisia ihmisiä. :) Siinä myös tuntee saavansa jotain aikaiseksi ja kehittyy monessa asiassa. Liittyiköhän tämä enää tähän postaukseen mitenkään? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liittyypä hyvinkin! Tuota itsekriittisyyttä minäkin ajattelin alkuvaiheessa mutta nyttemin olen päässyt sen yli. Ja juuri tuollaisista "turhanpäiväisyyksistä" kuin kynsilakat olin myös epävarma. Tämä on varmaan monien "ongelma".

      Poista
  3. Bloggasin vielä hetki sitten salaa. Sitten ihan pikkuhiljaa alkoi tämä touhuni paljastua, mutten ole vieläkään kertonut kaikille. Enkä kerrokkaan luultavasti. Rakastan harrastustani, mutta en usko että kaikki ymmärtävät. Esimerkkinä, olisi kauheaa jos työkaverini lukisivat blogiani. Annan kuitenkin aika pinnallisen kuvan, eikä se ole koko totuus. Se on pala sitä mitä rakastan. Rakastan muotia ja vaatteita. Ei ne silti koko elämäni ole. Luulen että aika moni luulisi näin olevan. Pelkään myös juoruiluja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinäkin :) Alan pikkuhiljaa uskoa niihin tieteellisiin artikkeleihin. Hyvä pointti tuo juoruilukin. Blogi voi aiheuttaa juoruja, kateutta, tms. muissakin kuin vain lukijoissa. Vaikka kavereissa... Se pilaisi harrastuksen viimeistään.

      Poista
  4. Mulla on läheisimmät ihmiset tienneet bloggailustani käytännössä aina. Avomieskin tsekkailee uudet päivitykset ja kommentit säännöllisesti. Se, että en bloggaa salaa, ei oikeastaan vaikuta mun bloggailuun millään lailla, mutta kieltämättä välillä ärsyynnyn siitä, mite vakavasti äitini ottaa kaikki nillityskommentit ym.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äideillä taitaa olla taipumusta tuohon. Ne näkemäni äitien kommentit ovat olleet juurikin jonkun häirikön ojentamista.

      Poista
    2. Meillä äiti ei onneksi siihen ala, vaan pitäytyy siinä että kauhistelee mulle miten jaksan ja pitäiskö laittaa blogi salaiseksi.

      Poista
  5. Täällä myöskin yksi salaa kirjoitteleva! :D Itse tosin kirjoitan oikeastikin anonyymisti (en siis paljasta kasvojani) tyyli/muotiblogia, mutta onpahan silti monet tutut tunnistaneet. Muun muassa siskoni, jolle en ollut asiasta kertonut..

    Alussa bloggailustani tiesi vain mieheni. Myös toiselle siskolle oli pakko kertoa, kun hän aina ihmetteli miksi asujani pitää kuvata.. :D Äidilleni kerroin vasta hetki sitten, kun halusin jakaa yhden minua ilostuttaneen asian blogiini liittyen. Olen siis kertonut vain kolmelle ihmiselle blogistani ja heistä vain yksi lukee blogiani melko säännöllisesti :)

    Kirjoitan anonyymisti ihan vain sen vuoksi, kun minua on alkanut ärsyttää kauneuskeskeisyys muotiblogeissa ja se, että niitä pääsääntöisesti seurataan kirjoittajan kauneuden eikä itse aiheen, eli muodin vuoksi. Aiemmassa blogissani (jota kirjoitin ihan omilla kasvoillani) sain myös niin kamalan stalkkerin, että ihan senkin takia päätin vetää yksityisyyden tiukemmalle :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinun kuvistastasi varmasti tunnistaa helposti, jos sinut tuntee. Siihenhän riittää pelkät vaatteet :) Hienoja kuvia sinulla, btw! Teit varmsti ihan oikein ratkaisun tuon stalkkerin suhteen. Todella epämiellyttävää mutta varmasti yleistä.

      Poista
  6. Mä olen kavereilleni ihan täysin out-of-kaappi eli esim laitan facebook-päivityksiini linkin blogiin pari kertaa viikossa. Mulle ja mun kotoiluekoilublogille Malka kotoilee se sopii, kun ei tarkoituksenani ole esitellä sieluni syvimpiä syövereitä vaan laittaa kuva siitä, miten kasvatan yrttejä ja versoja keittiön ikkunalla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, sinun aiheesi on niin yleishyödyllinen, että sitä esittelee varmasti mielellään. Oisikohan niin, että ei viitsi paljastaa julkaisevansa ns. "hömppää"?

      Poista
    2. Hömppäkin on sukupuolittunutta: jos mies ostaa satasella elektronisen sääaseman se on täyttä asiaa, mutta jos nainen ostaa satasella uuden laukun se on täyttä hömppää :)

      Poista
    3. Valitettavaa ja erittäin totta!

      Poista
  7. Aluksi kirjoitin salaa, se oli jotenkin noloa ja häpesin blogiani :) En enää! Nyt 6 vuotta myöhemmin kaikki kaverit ja sukulaiset kyllä tietävät (ja lukevat) :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kommenttien perusteella taitaa olla melko luonnollista tuo bloggaamisen kehittyminen salaisesta ihan julkiseksi puuhaksi. Onnea, jos olet saanut siitä tietoiset tutut vielä lukemaankin blogiasi!

      Poista
  8. Heippa!

    Löysin blogisi tänään ja luin kaikki postaukset kerralla, tämä on tosi hieno blogi!! Itse olen niitä ihmisiä, jotka eivät kommentoi ikinä minnekään, nyt on pakko kehua. Postauksesi ovat erittäin mielenkiintoisia ja kieliopillisesti virkistävän asiallisia verrattuina tämänhetkisiin johtaviin blogeihin! Aion jatkaa blogin aktiivista lukemista, koetan myös ryhdistäytyä kommentoinnissa!

    Ja vielä vastauksena kyselyysi: kirjoitan blogia, josta en ole kertonut yhdellekään tutuistani. Blogini on nimimerkillä ja kasvottomana kirjoitettu. EIkä se kauaa ole ollut pystyssäkään, mutta jos saan siitä itselleni rakkaan harrastuksen, niin silloin lienee pakko kertoa läheisimmille ihmisille, että mihin se aika netissä kuluu... Blogini on hieman erilainen lifestyle-blogi, en usko että aihe edes kiinnostaisi ystäviäni. Olen lähdössä naisena armeijaan, mahdolliset lukijani tulevat varmasti olemaan samassa tilanteessa kanssani, eivätkä sitä "perusporukkaa", joita kiinnostaa muoti, kauneus, jne. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei vendi ja kiitos kommentista ja kehuista ;)

      Blogisi aihe kuulostaa itse asiassa todella mielenkiintoiselta, vaikka itse en menisi armeijaan sitten millään. Sellaisen blogin lukeminen olisi vain mukavaa vaihtelua ja hieman erilaiseen näkökulmaan tutustumista. Sehän ei haittaa, että ystäväsi eivät ole kiinnostuneet aiheesta, niin kuin näissä kommenteissa on nähty. Netistä löytyy varmasti paljon samanhenkisiä naisia ja sitten meitä muita muuten vaan mielenkiinnosta blogiin tutustuvia.

      Poista
  9. Pakko sanoa että sussa on kyllä jotain selvännäkijä kykyjä! Kirjoitat aina niin ajankohtaisista aiheista, itse olen myös kokeillut salabloggausta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieman alkaa jo pelottamaan tämä selvänäköisyys :)

      Poista
  10. Poikaystävä, osa kavereista ja jopa äitini lukee blogiani. Välillä kun alan kertomaan jotain asiaa esimerkiksi äipälle, niin vastaus on aika usein ''joo mä luin jo sun blogista ton''

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alkaahan julkisesti bloggaaviakin löytyä! Oiskohan niin, että jos äiti tietää niin se myös lukee -ja tarkasti :)

      Poista
  11. Mä bloggaan täysin julkisesti, harrastuksestani tietävät niin kaverit kuin perhekin. Aika iso osa edellä mainituista myös lukee blogia, mies mukaan lukien. Mun mielestä meidän naisten pitäisi päästä yli siitä, että lifestyleblogissa olisi jotain hävettävää tai salattavaa. Jos sitä tekee rakkaudella ja huolella, niin siitä voi olla suorastaan ylpeä ja iloinen. Kuten joku tuossa yllä jo mainitsikin, miesten älyttömyysostoksia pidetään harvoin hömppänä, mutta naiset taas jopa itsekin joskus dissaavat omia mielenkiinnon kohteitaan. Ihan turhaan!

    Kiitos tosi kiinnostavasta blogista, löysin tänne Monan kautta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi, puhut täyttä asiaa.

      Poista
  12. Mä tykkään jättää kasvojen esittelyn omassa blogissa pienemmälle. En kirjoita salaa, mutta en vaan pidä siitä että oma naama hyppii koko ajan ruudulla eteen :D En usko, että perheeni tietää bloggailustani. Toisaalta äiti tietää, että bloggailen, hän on aika varmasti salaa käynyt kyläämässä :D Kaverit ainakin lukevat, kun mulla myös käy niin, että alan kertomaan juttua ja vastaus on "joo tiedän, luin sun blogista" :D Hyvä kirjoitus muuten!
    Stella

    VastaaPoista
  13. Herää vain yksi kysymys: kuka ottaa salamuotibloggaajien asukuvat? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kameranjalka ja itselaukaisin on aika monella julkibloggarillakin käytössä :)

      Poista
  14. Täällä ilmoittautuu myös eräs salabloggaaja, tai oikeastaan en ole vain kertonut kirjoittavani blogia kaikille. Nykyisestä blogistani tietävät läheisimmät kaverit, mutta kukaan heistä ei käy säännöllisesti lukemassa, koska blogissa kerron vain harrastuksestani (hevoset). Siskoni on ainut lähipiiristä / perheestä, joka käy lukemassa blogia aktiivisesti.

    Äidiltäni jopa kysyin jonkinmoisen luvan bloggaamiseen, vaikka ikää minulla onkin 17 vuotta. En halunnut hänen saavan tietää kenen muun kautta edes vanhingossa blogistani, joten tällä tavoin minimoin "Mitä sinä oikein kirjoitat itsestäsi nettiin?" "Tunnistaako sinua kuvista?" tai muuta vastaavia kysymyksiä. Tässä kohtaa oli vain vähän sellainen juttu, että äitini ei edes tiennyt mitä sana blogi tarkoittaa. Nykyisin tuo tuntuu jo tietävän sanan tarkoituksen, mutten tiedä sitten muistaako hän mitään keskustelustamme.. :D

    Blogissani en ole paljoa itsestäni paljastanut, vain muutaman kuvan itsestäni julkaissut, josta minut voi tunnistaa helposti. Ja koska aiheena blogissa on hevoset, en ole kirjoittanut itsestänikään paljoa.
    Nyt olen kuitenkin aikeissa lopettaa blogin pitämisen, sillä minulla olisi muutto edessä omilleni ja jolloin hevostelu jäisi vähemmälle - kirjoittamista nykyiseen blogiini ei olisi. Älyttömän paljon tekisi mieli ryhtyä kirjoittamaan toisenlaista blogia, jossa ehkä jopa julkaisisin itsestäni enemmän kuvia.

    Olen kuitenkin hieman varovainen netin suhteen ja nyt kiikunkin erilaisten vaihtoehtojen puolilla vuoron perään. Toisaalta, oman blogin pitäminen ihan julkisesti kiinnostaisi, mutta sitten taas luultavasti minua rupeisi ahdistamaan ajatuskin siitä, että joku tuttu tulee ja törmää blogiini. Mene ja tiedä sitten, mitä bloggaukselta oikeasti haluan.. Tunnistavuutta, jolloin moni voisi mahdollisesti seurailla blogiani, vaiko mystisyyttä jolloin saisin lähes kirjoitella itsekseni blgia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Mielenkiintoisia mietintöjä. Ehkäpä noihon julkisesti kirjoittamisen paineisiin tottuu ajan myötä, jos se jo tässä vaiheessa sinua edes vähän kiinnostaa. Toisille se tietysti on helpompaa kuin toisille. Blogin pitämiseen kun voi oll niin monia intressejä, joista on osa vähän ristiriidassa keskenään. Mutta mieti asiaa!

      Poista
  15. Mä en varsinaisesti kirjoita salaa, mutta olen kertonut blogistani vain avomiehelleni. Tämä ei johdu siitä, että haluaisin varsinaisesti salailla blogiani, mutta en myöskään halua, että ystävät ja sukulaiset lukevat blogiani koska se on MINUN blogini. Haluan, että ehkä jokupäivä blogiani lukemaan eksyvät ihmiset, jotka ovat olleet kiinnostuneita kirjoittamistani aiheista. Tämä ei ehkä ole se helpoin tie saada blogille lukijoita, mutta ainakin tällä hetkellä sen mun valitsema tie.

    Beaming with Beauty

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ehkä se helpoin tie, niin kuin sanoit mutta uskon, että sinutkin palkitaan kasalla lukijoita. Sen verran oma näkökulma sinunkin blogissa on.

      Poista
  16. Pakko vielä kommentoida tätäkin :) kirjoitan myös salaa ja anonyymisti, vain poikaystäväni tietää blogistani. Olen välillä miettinyt että kertoisin siitä joillekin kavereilleni, mutta toistaiseksi olen halunnut pitää sen salassa, koska pelkään että he ajattelisivat että olen oikeasti kiinnostunut vain muodista ja vaatteista. En varmaan kehtaisi esitellä kaikkia ostoksiani, jos tutut tietäisivät. Työkavereiden eksyminen blogiini huolettaa eniten, vaikka vapaa-ajallaan kai jokainen saa tehdä mitä haluaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Blogin kautta ihmisestä voi tosiaan saada aika yksipuolisen kuvan mutta ehkäpä kaverisi tietävät sinun olevan kiinnostunut muustakin. Ainakin ne parhaimmat kaverit.

      Poista
  17. Minäkin kirjoitan osittain salaa. Se johtuu siitä, että alunperin halusin tutustua samanhenkisiin ihmisiin ja jakaa niitä omia mielenkiinnon kohteita. Aluksi en uskaltanut edes paljastaa kasvoja, mutta nyt olen kyllä hieman rohkaistunut siitä. ;)

    Tosiaan ajattelin, että jos kerron kaikille, niin olisin jotenkin paljon kriittisempi ja rajoittuneempi omia kirjoituksia kohtaan (halusin ja haluan kirjoittaa omalla tyylilläni ja omana itsenäni pilke silmäkulmassa, kirjoitukseni ei ole siis tarkoitettu haudanvakavasti otettaviksi, mutta kirjoittamani asiat ovat kuitenkin tosia).

    Kaverini tuskin kuitenkaan tulisivat lukemaan, kun vaihdamme kuulumiset netin ulkopuolella. Lisäksi olisi aikas ärsyttävää, jos pitäis blogia omien kuulumisien kirjoittamiseen kavereille ja sit ne kaverit ei kuitenkaan ikinä kommentois ja sit ku näkis niin sanoisivat "joo, mie luin jo sen blogista". :D Myös tuo juoruilupointti on hyvä. Blogistani tietää poikaystäväni, ja pari kaveria, joista toinen bloggailee myös ja se on hauskaa. :) Vivi Vinna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Tuo kriittisyys omia tekstejä kohtaan, jos tutut niitä lukisivat, on tullut paljon esille. Se on jännä miten sitä harrastaa itsesensuuria myös kavereiden suhteen, vaikka usein sanotaan, että "ystäville voi kertoa mitä vaan" :)

      Poista
  18. Kun aloitin oman blogini, halusin pitää sen salassa muilta sillä tarkoitus oli kirjoittaa rehellisesti laihdutuksestani, onnistuisi se tai ei. Tuntui helpommalta paljastaa kaikki repsahdukset ja mässäilyt kasvottomana, kun kukaan ei tunnista. Jossain vaiheessa kerroin blogista muutamille ystävilleni, ja lopulta myös miehelleni (jolta siis oli tapana syödä salassa). Mies ei loppujen lopuksi ollut asiasta edes kovin kiinnostunut (mikä pettymys!), kysyi vain että eihän siellä ole tunnistettavia valokuvia kenestäkään perheenjäsenestämme ja kirjoitanko blogissa hänestä.
    Nykyään kun mies tietää blogista on helpompi blogata kun ei tarvitse vaihtaa ikkunaa tämän tullessa paikalle, ja joskus hän selailee mitä olen kirjoittanut jos blogi on jäänyt koneella näkyviin mutta en usko hänen muuten sitä seuraavan.
    Sittemmin olen kyllä kertonut sisarilleni ja ystävillenikin kirjoittavani blogia, mutta osoitetta tai sen nimeä en ole kertonut oma-aloitteisesti. Jos ketä kiinnostaa niin saa kysyä :D Nykyään tuntuu helpommalta kertoakin siitä, kun laihdutus on onnistuneesti takana ja blogi käsittelee enemmänkin sitä painonhallintaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla on sellainen aihe, että tuo alun salailu on ollut varmasti hyvä ratkaisu. Blogista on enemmän iloa ja hyötyä itselle sekä muille.

      Itse usein yliarvioi muiden perheenjäsenten kiinnostuksen omaa blogia kohtaan. Tutut taitavat olla niitä laiskimpia lukijoita.

      Poista