Huhtikuun blogi -postaus tarjoaa teille rakkaat lukijat jotakin uutta ja jännittävää: tapaatte (todennäköisesti) uuden bloggarin sekä blogin ja pääsette lukemaan ihan uudenlaisen jutun, jollaista tässä postaussarjassa ei ole vielä nähtykään. Huhtikuun blogina esittäytyvä Maarit Helena kertoo teille omin sanoin blogitaipaleestaan. Uskon, että voitte samaistua moneen kohtaan. Blogittomille juttu tarjoaa mielenkiintoisen kuvauksen yhden bloggarin urasta. Ja bonuksena kerrotakoon, että juttuun on on upotettu kertomus myös monia teitä kiinnostava tapahtumasta: blogin muutosta toiselle alustalle. Nyt vuoro Maaritille!
 |
Blogia kirjoittaa
valokuvaukseen ja matkailuun hurahtanut Maarit. |
Eräänä päivänä kaikki alkoi…
Herätyskelloni soi ja raotin varovasti silmiäni. Kello ei ollut vielä paljoa, mutta aurinko pilkisteli jo kaihtimien välistä. heräsin pienessä yksiössäni ja jäin hetkeksi pötköttelemään sänkyyn. Olin edellisenä iltana lueskellut muutamia blogeja, jotka olin löytänyt vasta hiljattain. Noissa blogeissa kauniit tytöt kertoivat arjestaan ja esittelivät asujaan, sekä uusia ostoksia. Pystyin samaistumaan noihin tyttöihin, sillä juurihan edellisviikolla saavuin itsekin kotiin viiden uuden korkokenkäparin omistajana ostosretkeltäni. Kaikki mikä liittyi pukeutumiseen ja kauneudenhoitoon sai heti mielenkiintoni heräämään. Olin antanut pikkusormeni blogeille ja siinä aamupedillä pötkötellessä heräsi mieleeni ensi kertaa myös ajatus; entäpä jos minäkin perustaisin oman blogin. Eikä aikaakaan kun hyppäsin ylös sängystä ja aloitin etsiä tietoa blogin perustamisesta. Nopeasti löysin Googlen Bloggerin johon jopa minä onnettomilla taidoillani sain avattua blogin. Seuraavaksi tein aamiaisen, nappasin siitä kuvan ja latasin sen uuteen blogiini. Aamupalan kyytipojaksi kirjailin ensimmäisen tekstini ja niin oli myös ensimmäinen postaukseni valmis. Seuraavaksi alkoi jännittäminen, löytäisikö kukaan blogiani ja mitä kaikkea se toisikaan mukanaan. Nyt minulla oli oma blogi!
Seuraavat viikot uppouduin totaalisesti blogin pariin ja tuhrasin siihen kaiken vapaa-aikani. Hyvän bloggaajan kuului päivittää blogiaan usein, mieluiten jopa päivittäin ja tähän siis minäkin pyrin. Nopeasti aloin uupua, sillä tämä hetken päähänpistosta lähtenyt harrastus oli vienyt minut kerralla mukanaan. Blogini oli löytänyt jo muutaman seuraajankin, joka oli kuin pieni lottovoitto minulle. Päivittäinen postaaminen ja aiheiden keksiminen tuntui ajoittain vaikealta. Ujostelin myös blogiani, enkä ollut valmis kertomaan uudesta harrastuksestani muille. Minusta nimittäin tuntui hieman höpsöltä kirjoitella uusista laukuista ja kengistä saati julkaista omia kuviaan, mutta olin silti aivan innoissani puuhasta. Maailma, eli tarkemmin sanottuna minun maailmani pyöri tuolloin melkoisen pientä ympyrää ympärilläni. Tästä kaikesta on nyt aikaa ehkä jo viitisen vuotta ja siinä ajassa on moni asia ehtinyt muuttua. Tänä päivänä olen sitä mieltä, että jo silloin viisivuotta sitten kun tuulitukkana perustin lifestyle -blogin, olin aivan oikeassa siinä, että niistä kengistä ja laukuista kirjoittaminen oli aika höpsöä. Vielä sitäkin höpsömpää oli se todellisuus, jossa elin niiden ihanien kenkien, laukkujen, vaatteiden ja kynsilakkapurnukoiden keskellä. Olin tullut sokeaksi paljon tärkeämmille asioille, jotka löytyivätkin pienen ympyräni ulkopuolelta.
 |
|
Valokuvaaminen ja valokuvablogi
Hetken päähänpistosta alkunsa saanut blogi tuli tiensä päähän jo muutaman kuukauden jälkeen. Tajusin, että minulle ei sovi puolivillaisesti toteutetun sivun ylläpitäminen. Tajusin myös nopeasti kuinka tärkeitä laadukkaat valokuvat blogissa ovat. Tuolloin blogit kävivät voimakasta murrosta ja monien harrastus alkoi saada ammattimaisia piirteitä. Samalla myös blogien arvo markkinoinnin apuna alettiin ymmärtää. Olisin halunnut pystyä ylläpitämään laadukasta muotiblogia, mutta se osoittautui minulle mahdottomaksi. Avasin uuden lifestyleblogin, jota lähdin tekemään alusta asti harkitummin. Niinpä blogini muuttui arkisemmaksi ja valokuvat saivat blogissani entistä suuremman roolin. Valokuvaaminen oli ollut minulle teini ikään asti erityisen tärkeä harrastus. Olin onnekas lapsi, sillä äidilläni oli oma studio ja valokuvausliike, jonka ansiosta myös minä pääsin jo nuorena kuvaamaan rajattomasti. Valokuvaaminen jäi kuitenkin aikuisiän kynnyksellä ja oikeastaan vasta bloggaamisen aloittaminen sai minut palaamaan todenteolla vanhan harrastuksen pariin. Aloin siis enenevässä määrin kiinnostua kuvaamisesta ja pian huomasin, että blogini postauksista suuri osa oli tehty retkiltäni kameran kanssa. Vanhat postaukset, jotka eivät sopineet valokuvausteemaan alkoivat tuntua painolastilta. Tässä vaiheessa tiesin, etten enää haluasi kuvata ostoksiani tai asujani, vaan tehdä aikuisemman blogin, jossa pääosassa olisi valokuvaus. Kesällä 2012 saikin alkunsa nykyinen
Fotobloggeri-blogi jonka arkistoon siirsin myös valokuvausteemaan sopivat vanhat postaukset.
Alkuun julkaisin valokuvablogissani lähinnä kuvia ja kirjoitin melko suppeat tekstit postauksiin. Vähitellen tulin rohkeammaksi kirjoittamisen suhteen ja nyttemmin olenkin kirjoittanut joitain hyvinkin kattavia postauksia valokuvausteemaan liittyen. Enää en myöskään koe painetta postaustahdista. Julkaisen silloin, kun minulla on sopiva aineisto kasassa ja saan tehtyä varmasti laadukkaan postauksen, jonka pariin kehtaan palata vielä myöhemminkin. Joskus saatan tehdä muutaman postauksen viikossa, ja joskus vain yhden postauksen muutamassa viikossa. Blogi on tavallaan kasvanut minun mukanani, mutta on myös tunnustettava, että blogi on ehkä kasvattanut myös minua. Matkailu on ollut yksi suurista intohimoistani, muttei minulla ole ollut mahdollisuutta nuorempana matkustaa niin paljon kuin olisin tahtonut. Viime syksynä teimme kuukauden reissun
Yhdysvaltoihin, josta julkaisen
reissupostauksia edelleen blogissani. Horisontissa näkyy myös uusia reissuja, joten valokuvablogini on saanut jo pienen matkablogin statuksen. Kameran kanssa tulee muutenkin etsittyä aina uutta kuvattavaa, joten sekä lähelle että kauas tehdyt retket sopivat hyvin yhteen valokuvausteeman kanssa. Valokuvaus, matkailu, luonto, kaupungit ja eläimet ovatkin niitä blogissani useimmiten esillä olevia aiheita.
Miten bloggaaminen on sitten vaikuttanut valokuvaamiseeni? Olen melko tarkka kuvista, jotka julkaisen blogissani. Jos kuvamateriaali ei ole riittävän hyvää saatan jättää koko postauksen tekemättä. Onnistuneet kuvat taas palkitsevat ja innostavat harjoittelemaan lisää, ja hyvän palautteen saaminen lukijoilta lämmittää aina mieltä. Samalla kun valikoin otoksia blogiini joudun analysoimaan kuviani ja pohtimaan miksi joltain kuvausreissulta otetut kuvat eivät ehkä olleetkaan onnistuneet. Monesti saatan palata uudestaan samaan paikkaan jossa kuvasin epäonnistuneet kuvat ja yritän onnistua toisella kerralla paremmin. Joidenkin reissupostausten kanssa olen joutunut tekemään kompromissin ja julkaisemaan myös vaatimattomampia kuvia, koska ne ovat olleet kuitenkin postauksen sisällön kannalta tärkeitä.
Toisinaan bloggaaminen saattaa myös jarruttaa uuden oppimista, koska on helppo lähteä kuvaamaan niitä helppoja ja yksinkertaisia kuvia, jotka varmasti onnistuvat ja joista saan helposti postauksen kasaan. Kehittyäkseen kuvaajana pitäisi lähteä kokeilemaan rohkeasti uutta ja uskaltaa myös epäonnistua. Epäonnistuneet kuvat eivät kuitenkaan sovi valokuvablogiin esille. Riippuu myös jonkin verran kuvien yleisöstä, millaiset kuvat ovat pidettyjä. Valitettavasti nykyisin lukijat haluavat monesti helppoa ja yksinkertaista, jonka vuoksi kuvia ei jakseta katsoa pitkään. Moniulotteisemmat ja ehkä jollain mittarilta sisältörikkaammat ja paremmat kuvat eivät välttämättä olekaan niitä suosituimpia. On siis oltava koko ajan kriittinen omalle kuvaamiselle. Välillä on hyvä lähteä kuvaamaan muutenkin kuin blogia varten.
Blogille uusi koti
Tänä keväänä otin blogini kanssa ison askeleen ja hyppäsin kohti tuntematonta. Googlen Blogger ei ollut saanut päivityksiä pitkään aikaan ja alusta tuntui jääneen melko vanhanaikaiseksi. Tuskaillessani Bloggerin kömpelyyttä aloin miettiä uusia vaihtoehtoja sivuni alustaksi. Halusin myös saada suosikkikuvani paremmin esille ja silloin pelkkä blogi ei enää tuntunut olevan riittävä näyttämö kuville. Tutustuin Wordpressiin, joka taitaa olla maailman suosituin alusta blogeille. Worpress ei kuitenkaan tuntunut omalta ja jatkoin etsimistä. Tutustuin useisiin eri vaihtoehtoihin ja mietin myös pelkän kuvagallerian perustamista erilliselle sivulle niin, että blogi saisi jäädä Bloggeriin. Lopulta törmäsin kuitenkin Squarespaceen, joka ei sekään vielä ensikerralla vakuuttanut minua. Tämän vuoden alussa päätin ottaa härkää sarvista ja palasin tutustumaan Squarespaceen. Squarespace vei minut tällä kertaa hetkessä mukanaan, kun huomasin kuinka helppoa kauniin ja ammattimaisen sivuston luominen siellä oli. Samalla sain luotua haluamani kuvagalleriat saman katon alle blogini kanssa. Niin rakentui blogilleni uusi koti, joka löytyy nyt nimeäni kantavalta
Maarit Helena-sivustolta. Blogillani on edelleen nimi Fotobloggeri, vaikka se ei varsinaisesti sivustollani enää näykkään. Vanhan ja tutun nimen perusteella Google osaa ohjata lukijat sivuilleni, mutta voi olla, että jossain vaiheessa jatkan sivustoni mukaisen Maarit Helena -nimen alla blogia, ja entinen nimi tippuu pois.
Mikä sitten on Squarespace? Squarespace toimii tavallaan kuin Blogger, mutta on valtavan paljon monipuolisempi. Squarespaceen on helppo luoda oma blogi, verkkosivu tai vaikka portfolio. Squarespace sopii oikeastaan kenelle tahansa, joka haluaa saada vaivattomasti kauniit ja ammattimaiset sivut esimerkiksi blogille tai yritykselleen. Monet verkkokaupat ja artistit ovat myös luoneet sivustonsa Squarespaceen. Luodakseen sivut Squarespaceen ei tarvitse myöskään osata koodata, sillä tarkoin suunnitellut sivumallit antavat mahdollisuuden tehdä tyylikkäät sivut valmiiksi suunnitellulle pohjalle. Palvelu on maksullinen ja kolmesta eri hintaisesta paketista voi valita itselleen sopivimman. En ole katunut hetkeäkään siirtymistäni Squarespaceen, vaikka muutto jännittikin minua. Suurin osa harrastaja bloggaajista pitää blogiaan Bloggerissa ja siellä onkin mukava yhteisöllisyys. On myönnettävä, että lukijamäärät tippuivat hieman aiemmasta otettuani käyttöön uuden domainin ja alustan, mutta uskon, että pitkällä tähtäimellä päätös oli oikea. Moni ei ehkä tiedä, että Bloggerin lukulistalle voi lisätä myös blogeja, jotka ovat vaikkapa Wordpressissä tai Squarespacessa. Lukulistan lisää -toiminnolla voi lukulistaan lisätä minkä tahansa blogisivun osoitteen, jota haluaa seurata. Blogimuuton myötä otin itselleni käyttöön Bloglovinin, jonka avulla blogien seuraaminen sujuu myös helposti.
Blogialustaa ei kannata kuitenkaan vaihtaa hetken päähänpistosta eikä toistuvasti, koska aina kun osoite muuttuu myös sivuston hakukonenäkyvyys heikkenee. Itse olin pohtinut blogin muuttoa jo reilun vuoden ajan ennen kuin tein lopullisen ratkaisun. Koska Squarespace on hintava se sopii parhaiten bloggaajalle, joka haluaa blogiinsa ammattimaisen otteen tai muuten monipuolisemman mahdollisuuden rakentaa kattavampi sivusto blogin rinnalle. Mikäli joku innostuu tutustumaan Squarespaceen, niin sieltä on mahdollisuus ladata alkuun ilmainen kokeiluversio.
 |
Hevoset kuuluvat tärkeänä osana elämääni, joten
ajoittain blogiin tupsahtelee myös heppakuvia.
|
Blogi vaatii pitkäjänteisyyttä
Menestyneen blogin luominen on aikavievää ja vaativaa puuhaa. Nykypäivänä blogeja on jo niin valtavia määriä, että joukosta erottuminen on erittäin haastavaa. On äärimmäisen harvinaista, että blogi nousee vaikkapa heti ensimmäisenä vuonna tunnetuksi. Tarvitaan vuosien työ blogin kanssa ja samalla myös verkostoituminen on tärkeätä. Blogin tunnettavuuden lisäämistä edesauttaa merkittävästi jos on jo valmiina laaja sosiaalinen tuttavapiiri tai jos ystävistä löytyy bloggaajia. Itse aloitin blogin aivan täydessä yksinäisyydessä, sillä en tuntenut ketään muita bloggaajia. Lifestyle blogini ei ehtinyt saavuttaa kuin muutaman kymmentä vakituista lukijaa, joista suurin osa putosi kelkasta aloittaessani valokuvablogini. Valokuvablogin ja matkailukertomusten myötä on nykyinen blogini löytänyt kuluneen kolmen vuoden aikana jo ihan mukavan lukijakunnan. Blogia ei myöskään kannata aloittaa pelkkien yhteistöiden toivossa. Yhteistöitä ei nimittäin tipahtele ihan tuosta vain ja jos bloggaamisen taustalla ei ole silloin aito innostus valitsemaansa aihetta kohtaan, niin harrastus voi lopahtaa hyvin nopeasti.
Sanoisin, että bloggaaminen on tuonut ainakin minun elämään mukavasti uutta sisältöä, jos ei lasketa välillä puuduttavilta tuntuvia maratooneja tietokoneen näytön ääressä. Valokuvaamisen myötä olen uskaltautunut lähtemään kamerani kanssa yksin sellaisiinkin paikkoihin, joihin en muuten välttämättä lähtisi. Olen siis tullut paljon rohkeammaksi kulkemaan yksinäni. Olen myös innokas seuraamaan muiden blogeja, joista saan usein mukavasti piristystä arkeeni. Blogien kommenttiboxeissa käytyjen keskustelujen myötä voi myös syntyä uusia ystävyyksiä muiden samanhenkisten bloggaajien kanssa. Olen itsekin löytänyt muutamia mukavia tuttavuuksia seuraamieni blogien takaa. Aktiivinen kommentointi ja sitä kautta kommunikoiminen onkin yksi harrastuksen parhaista puolista.
Olen ollut koko blogitaipaleeni ajan melko arka tuomaan blogiani esille. Otin sosiaalisen median kanavat käyttöön vasta vuodenvaihteen tienoilla, mutta erityisesti Facebookin kautta blogiini on löytänyt jo mukavasti uusia lukijoita. Facebookin ja Instagramin kanssa minun täytyisi yrittää aktivoitua vielä lisää, jotta ne toimisivat parhaiten blogin kannalta. Sosiaalista mediaa ei siis pidä aliarvioida blogien esille tuomisessa, mutta aivan uunituoreen blogin on ehkä hyvä odottaa vakiintunutta lukijakuntaa ennen Facebook- tai Instagram tilin avaamista.
 |
Aina ei tarvitse
lähteä merta edemmäs kalaan. Kotimaan retket ovat lähellä sydäntäni.
|
Maailmani muuttui
Mihin sitten hävisi se tyttö, joka kävi viikoittain vaateostoksilla? Tätä pohtiessani tajusin juuri, että siitähän on jo melkein puoli vuotta kun olen ostanut itselleni jonkin vaatteen. Muutos on tapahtunut ehkä salakavalasti ja huomaamatta tai sitten ikä on tehnyt tehtävänsä. Elämme länsimaissa niin valtavassa yltäkylläisyydessä, että harva meistä oikeasti tarvitsee enää yhtään mitään. Silti ahnehdimme vain enemmän ja enemmän. Aikaisemmin minun maailmani oli siinä pienessä ympyrässä josta en nähnyt ulos. Olen oppinut kuitenkin katsomaan sen ympyrän ulkopuolelle ja näkemään maailmasta löytyvän epäoikeudenmukaisuuden. Jokainen hankkimani halpavaate auttaa ylläpitämään koneistoa, jonka avulla maailman eriarvoisuus vain kasvaa. Olen äärimmäisen onnekas ihminen, vaikka tuskin edes ansaitsen tätä kaikkea onnea. Olen etsinyt elämästäni kurjuutta ja epäkohtia, vaikka sellaisia ei itse asiassa edes ole. Olen joskus valittanut työpaikan lounaasta, vanhoista vaatteista, pienestä kodista tai autosta, miehen lattialle jättämistä sukista tai siitä ettei ole varaa hankkia uutta kamerakalustoa … Ja kuinka sokeaksi olinkaan tullut asioille, jotka ovat minulle itsestään selviä, mutta jollekin toiselle täysin saavuttamattomissa. Kuinka onnekas olenkaan, että minulla on töitä ja saan joka päivä syödä valmiin lounaan, minulla on vaatteita, jotka pestä omassa pesukoneessa, minulla on oma koti ja rakas mies, joka jättää ne sukkansa lattialle, ja minulla on ylipäätään mahdollisuus harrastaa jotain, kuten valokuvaaminen ja ratsastus. Enää en koe jääväni mistään paitsi, vaikka olen vähentänyt kuluttamistani. Tottakai teen silti edelleen hankintoja tarpeen mukaan, mutta huomattavasti harkitummin kuin aiemmin.
Tavallaan blogit ovat myös olleet ohjaamassa muutosta, jonka olen itseni kanssa käynyt läpi. Joidenkin muotiblogien kiillotettu kuva ihailun kohteena olevista bloggaajista uusien ostosten kanssa ruokkii eittämättä kulutushysteriaa. Olen myös itse altis innostumaan kaikesta uudesta kivasta, jota vilkkuu mainoksissa ja erityisesti blogeissa. Jossain kohtaa kuitenkin havahduin siihen, kuinka vinksallaan kaikki tuntuu olevan. On sääli jos ihmistä arvioidaan ulkonäön ja materian perusteella. On myös harmillista jos henkilö joutuu kokemaan tarvetta tuoda itseään esille materian avulla saadakseen ihailua osakseen tai jos sitä kautta joutuu etsimään sisältöä elämäänsä. Mehän käytämme valtavasti aikaa asioihin, jotka ovat oikeastaan aivan turhia ja kuinka paljon saisimmekaan aikaan jos hyppäisimme siitä oman elämän oravanpyörästä ulos. Tiedän, että tekemissäni valinnoissa on edelleen parantamisen varaa, mutta uskon, että pienistä puroista kasvaa lopulta leveä joki. Pienin askelin voin joissain kohdin pyrkiä muuttamaan kulutuskäyttämistäni ja ohjaamaan valintojani kestävää kehitystä silmälläpitäen. Monesti sanotaan, ettei meidän yksittäisten ihmisten teot merkitse, mutta juuri ne merkitsevät. Muutos saa aina jostain alkunsa ja jokainen voi omalla esimerkillään antaa ajattelemisen aihetta myös muille.
Tulevaisuus
Olen löytänyt blogilleni nyt mukavan kodin Squarespacesta ja uskon, että siellä on hyvä jatkaa bloggaamista. Minulle blogi on harrastus aivan niin kuin valokuvaaminenkin, joten tykkään pitää blogiani rennolla otteella. Haluan silti kehittyä niin valokuvaajana kuin bloggaajanakin ja pyrin tietyllä tapaa ammattimaisuuteen tekemisessäni. Tulevaisuudessa voisin ehkä miettiä kuinka saisin nostettua postausteni kiinnostavuutta lukijoiden silmissä. Koskapa olen ihan oikeassakin elämässä aika tasapaksu taapertaja niin olen halunnut pitää myös blogini tekstit asiallisina ja maltillisina. Sen teen varmasti jatkossakin, mutta voisin ehkä jossain määrin yrittää tulevaisuudessa myös tuoda rohkeammin esille ajatuksiani eri aiheisiin liittyen. Valokuvablogi on siitä mukava genre, ettei se rajoita liiaksi blogin sisältöä. Valokuvaus, matkailu ja kameran kanssa tehdyt pikku retket tulevat varmasti olemaan jatkossakin blogin kantavana teemana. Hevosiin minulla on oman hepan myötä lämmin suhde, joten hevosaiheisia kuvapostauksia tiputtelen myös ajoittain blogiin. Paljastan vielä pienen salaisen haaveeni, että toivoisin joskus tulevaisuudessa pystyväni ehkä jollain tapaa työllistämään ainakin sivutoimisesti itseäni valokuvaukseen, matkailuun ja miksei hevosiinkin liittyen. Aika näyttää uskallanko lähteä toteuttamaan haavettani vai tyydynkö pitämään puuhan hyvänä harrastuksena.
Lopuksi haluaisin toivottaa kaikki tämän jutun lukeneet sydämellisesti tervetulleeksi tutustumaan
valokuva- ja matkablogiini! Kiitokset myös Susannalle mahdollisuudesta esittäytyä täällä Pink Bubblessa ja mukavaa kevään odotusta kaikille blogin lukijoille!
