Blogigenrejen kirjoittamattomat säännöt

Kaikki blogit vaikuttavat nopeasti ihan samoilta: bloggari kirjoittaa omia näkemyksiään jostain asiasta tai selittää tekemisiään – periaatteessa sisältö on sitä, mitä mieleen juolahtaa. Välissä on kuvaa ja videota, ja lopuksi tutut ja tuntemattomat kertovat mielipiteensä jutun sisällöstä tai jakavat omat näkemyksensä ja kokemuksensa. Bloggari on bloginsa valtiatar ja tekee siellä mitä huvittaa.

Mutta mehän tiedämme, että blogit pitävät sisällään paljon enemmän kuin edeltävä kuvaus antaa ymmärtää. Onhan meillä ihan hirveästi erilaisia blogejakin, joten eivät ne voi kaikki olla samasta muotista tehtyjä! On muotiblogia, lifestyleblogia, kosmetiikkablogia, matkablogia, ruokablogia, fitnessblogia, äitiblogia jne. jne. Nehän ovat keskenään kuin eri planeetalta! Mutta onko niissä eroa muuten kuin käsiteltävien aiheiden osalta? Onko niillä jotain ihan omia piirteitä, joiden avulla ne eroavat muista?

Olen viime aikoina jotenkin kiinnostunut erilaisista blogigenreistä vähän uudella tasolla. Olen mietiskellyt, millaisia kirjoittamattomia sääntöjä ja käytäntöjä niiden pinnan alla oikein piileksii, ja kuinka tietoisesti ja kuuliaisesti sellaisia noudatetaan. Onko sellaisia ylipäänsä edes olemassa? Ovatko käytänteet jotain suurpiirteisiä linjoja, esim. määräävätkö ne blogin suotavasta aihepiiristä, vai mahtuuko niiden joukkoon myös pieniä ja vivahteikkaita tapoja, kuten että kommentoijille vastataan tietyllä tavalla tai että mihinkään haastepostaushömpötyksiin ei lähdetä koskaan mukaan? Uskoisin, että pienemmissä ja aihepiiriltään melko rajatuissa blogigenreissä on tämmöisiä "käyttäytymiskoodeja". Sehän on keino erottua suuresta massasta ja rakentaa sitä omaa yhteisöä.

Kaikki eivät halua edes mieltää kuuluvansa blogeineen johonkin tiettyyn blogiryhmään. Jos lokerointia ei tee itse, joku sen tekee kuitenkin.Vaikka olisi itsekin luokitellut bloginsa johonkin ryhmään, välttämättä ei huomaa, kuinka paljon ryhmän pinttyneitä tapoja tulee noudatettuakaan. Huomaamatta saattaa ottaa paljonkin mallia toisista samankaltaisista blogeista, ja siinä rytäkässä viimeistään alkaa toimia ryhmän raamien mukaisesti.

Olen pohtinut oman blogigenrenikin ominaisuuksia (tai lähinnä olen yrittänyt paikallistaa itseni kartalta) ja miettinyt, mikä on tyypillistä tällaisille blogeille ja mikä ei. Olen miettinyt, mikä tässä lajikkeessa on mukavaa ja mikä sitten menee jo miinuksen puolelle. Samoja seikkoja olen yrittänyt keksiä muistakin blogigenreistä, mutta kuvitelmien puolellehan ne ajatukset menevät.

Otetaanpa esimerkiksi vaikka ruokablogit. Mikä on tyypillistä toimintaa ja mitkä ovat alan plussat ja miinukset?

• Niissä nyt on aika yleistä esitellä reseptejä ja kuvailla ruokia valmiina tai valmistusvaiheineen. Joskus tehdään ehkä arvioita elintarvikkeista tai ruoanlaittoon käytettävistä vempaimista. Olisi hieman outoa, jos ruokabloggari kirjoittaisikin jutun itsestään tai esittelisi vaikka kotinsa (keittiö vielä menisi). Myös resepteissä yritetään pitää tasoa yllä eli mitään makaroonilaatikkoa ei julkaista. Kommenteissa näissä blogeissa on sitten tapana kehua, kuinka herkullisen näköistä tai makuista postauksen sörsselit olivatkaan, tai pyydellä tarkennusta ohjeeseen tai lisätä siihen omia sooloja. 
• Ruokabloggarit varmaan tykkäävät juuri itse kokkailusta ja siitä, että lukijat tykkäävät reseptien tuloksista. (Kaukaisena) unelmana olisi varmaankin jonkun hittireseptin keksiminen ja oman keittokirjan kokoaminen. 
• Välillä ruokabloggareita ketuttaa, kun annoskuvia pitää asetella niin pirun kauniisti ja kun jotkut kommentoijat vänkäävät jostain leivinjauheen määrästä. Joskus ruokabloggareille iskee myös ruokapula eli he eivät millään jaksaisi tai keksisi kokata mitään blogiin sopivaa.

Sehän oli helppo nakki! Ainakin näin ihan ulkopuolisen silmissä se näyttää tältä mutta todellisuudessa tuo kuvaus on varmasti ihan huuhaata. Jos kysyttäisiin ihan oikealta ruokabloggarilta, vastaus voisi pitää sisällään jotain ihan muuta (tähän saa sitten vastata kommenteissa, kiitos!).

Mitäköhän tästä Pink Bubblen genrestä sitten sanoisi (luulen tämän sijoittuvan jonnekin bloggaus- ja koodailublogien maastoon)? Tässä on tapana siis kirjoittaa bloggaamisesta ja etenkin ulkoasun rukkaamiseen liittyvät ohjeet ja koodit ovat yleisesti hyväksyttyä sisältöä. Bloggarista itsestä kirjoittaminen tai edes omien kuvien julkaisu olisi jo melko erikoinen syrjähyppy. Tämmöinen bloggari varmasti tykkää, kun saa neuvoa muita ja kokea itsensä hyödylliseksi. Miinuksena on varmaan suuri kysymystulva ja jatkuvana it-tukena toimiminen. Mitään erikoisia "sääntöjä" en ole kuitenkaaan huomannut. Tai no ehkä sen, että kysyjille yritetään vastata, vaikka he kysyisivät jotain muuta kuin mistä on kirjoitettu (kunhan se liittyy blogeihin). Ongelmiin vastaamatta jättäminen olisi varmaan jonkinlainen kolaus blogin uskottavuudelle, jos ei osaa tai pysty vastata (olen kolautellut uskottuvuutta kyllä urakalla täällä!).

Tiedetään, että jokaisella bloggarilla on oma uniikki tapansa pyörittää blogia ja kokea niitä ylä- ja alamäkiä. Mutta jos nyt vähän yleistellään, niin miten kuvailisit omaa blogigenreäsi: mitä siellä on tapana tehdä? Onko joitain kirjoittamattomia sääntöjä havaittavissa? Mitkä ovat alasi hyvät ja huonot puolet? Jokaisen omakohtaisen kokemuksen lisäksi yleistyksiä voi olla vaikea tehdä senkin takia, että niihin ei kiinnitä normaalisti mitään huomiota, ja että noudatat oman blogikenttäsi "sääntöjä" ihan huomaamattasi.

Piakkoin ilmestyvässä kuukauden blogi –postauksessa kurkistetaan ainakin minulle vieraaseen blogigenreen esiteltävän blogin siivellä. Siitä sainkin ajatuksen näihin filosofisiin pohdintoihini.

Kuvien kopioiminen verkkokaupoista

Kuvien kopioiminen netistä on aina hyvin monimutkainen prosessi. Tai siis teknisesti se on lasten leikkiä: klik klik vaan, kuva on tallennettu ja voit asettaa sen näytille vaikka sinne omaan blogiisi. Monimutkainen operaatiosta tulee vasta, kun aletaan miettiä onko toisten ottamien tai tekemien kuvien hyödyntäminen omiin tarkoituksiin sallittua vai ei. Kopiointi kun voi olla toivottua, sallittua, sillä ei ole niin väliä, teoriassa kielletty mutta käytännössä jees, tai sitten ehdottoman väärin. Ota siitä sitten selvää, mihin kategoriaan mikäkin kuva kuuluu, kun merkinnät säännöistä ovat epäselvät tai olemattomat.

Bloggareiden ja verkkokauppojen näkökulmat
Yksi harmaa alue kuvien kopioimisen suhteen on verkkokauppojen kuvat. Ovatko ne vapaata riistaa vai kenties suojelukohteita, joihin ei parane koskea? Verkkokauppojen tuotekuvathan ovat ihan arkipäivää blogeissa: niitä viljellään inspiraatiokollaaseissa ym. jutuissa, joissa esitellään vaikkapa juuri tilattuja tuotteita tai kerätään kasaan kevään muodin kulmakivet. Käyttötarkoituksia on monia ja jos kuvien käyttö olisi kielletty, se olisi monelle materiaan kallistuneelle blogille iso kolhu. Kuvittelepa edellä mainitut postaustyypit ilman verkkokauppojen kuvia. Niiden toteutus vaatisi jo mielikuvitusta. Bloggareiden puolelta olisi siis todella hyvä, jos kuvia voisi ilman suurempia seremonioita hyödyntää vapaasti blogissa.

Verkkokauppojen luulisi olevan innoissaan siitä, että heidän tuotteensa saavat (usein ilmaista) näkyvyyttä blogeissa. Etenkin sellaisten kauppojen, joilla on affiliateohjelma (eli bloggari saa hänen kautta tulleista myynneistä rahaa), luulisi kannustavan bloggareita esittelemään kaupan tuotteita postauksissaan kuvien kera. Nämä kaupathan ovat jo affiohjelman myötä orientoituneet tällaiseen markkinointiin netissä. Kuvien käytön kieltäminen olisi kovin ristiriitaista tässä tilanteessa. Kuva on oleellinen osa postausta, kun jotain tuotetta esitellään tai se mainitaan. Näkyvyys jäisi huomattavasti vähemmälle, jos bloggarilla itsellään pitäisi jo olla se tuote ja hänen tulisi räpsiä omat kuvansa siitä, tai jos tuotetta vain kuvailtaisiin sanallisesti ja se olisi linkin takana kaupan sivuilla.

 (Moni lukija voisi toisaalta huokaista helpotuksesta, jos kauppojen kuvia ei saisi käyttää: enää ei voisi julkaista höpöhöpö-postauksia jonkun nettikaupan ihanista rievuista ja ne kuuluisat Nellykollaasitkin katoaisivat.)

Ohjeita kuvien käyttöön
Lähdin pienelle tutkimusmatkalle verkkokauppakuvien ihmeelliseen maailmaan. Koska kauppojen sivuilla ei välttämättä ole mitään mainintaa kuvien käytöstä tai en ollut varma katsotaanko ohjeiden noudattamista sormien läpi, kyselin muutamilta kaupoilta heidän käytäntöjään. Lyhykäisyydessään kyselin, saako kaupan tuotekuvia käyttää esimerkiksi omassa blogissa jutun kuvituksen, kun esimerkiksi esittelee kaupan tuotteita. Kysyin vielä, miten kuvan tiedot tulisi merkitä, jos niitä saa käyttää. Aloitetaan:

Että sellainen asu. Lähde: Nelly.com

 Nelly 
Ennen Nellyllä on ollut ns. pressikuvia tuotteistaan, joita on voinut käyttää kuvituksena. Nyt niitä ei ole eikä sivuilta löydy selkeitä sääntöjä. Vastaus ei ehkä ollut kellekään yllätys: kuvia saa kopioida omaan blogiin. Mutta blogissa täytyy olla maininta, että kuvat ovat Nelly.comista.

Hei, se on paita eikä pussilakana! © ASOS.com Ltd

Asos 
Asoksen sivuilla on jo kapulakieltä ja pientä pränttiä kuvien käytöstä. Kyselin kuitenkin tarkennusta, sillä selkokieliset ohjeet ovat makuuni. Selvisi, että laki kieltää sellaisten Asoksen kuvien käytön, joissa kuvassa olevan mallin pää näkyy. Asoksen logon käyttö on myös no-no. Jos päädyt kuitenkin kopioimaan päättömiä malleja tai muita kuvia Asoksen sivuilta, sinun tulee mainita niiden yhteydessä "© ASOS.com Ltd", sillä kaikki kuvathan ovat Asoksen omaisuutta.

Omnomnom, suklaata... eikun Tradition De Hammam -saippua Yves Rocherilta.

Yves Rocher
Vaatteiden lisäksi kosmetiikkapurnukat esiintyvät runsaslukuisesti blogeissa. Kysyin kuva-asiaa myös bloggareiden ikisuosikilta Yves Rocherilta. Sieltä sanottiin, että kuvia saa käyttää ja ne voi linkittää takaisin tuotteisiin. Tämä vastaus oli kaikista rennoin kopioimisen suhteen eli tässä ei nyt mainittu selkeästi, onko kuva pakko linkittää takaisin tuotteeseen.

Stockmann 
Stockaltahan saa vaikka mitä, joten kuvamateriaalia voidaan tunkea vaikka millaiseen postaukseen. Verkkokaupasta löytyi myös ukaasi verkkokaupan materiaalien luvattomasta kytöstä. Jos kuvien kopsaamisen ei saa "lupaa", näyttäisi siltä, että Stockmannin kuvia ei saa käyttää blogissa ollenkaan. Harmikseni en ole saanut Stockalta mitään vastausta kyselyyni ja tämän takia tämä koko juttu odotti julkaisuaan ihan hävyttömän kauan. Höh! Informoin, jos vastaus joskus tulee.

Kaikkilla edellä mainituilla kaupoilla on affiliateohjelmat eli ne ovat valveutuneita oman bloginäkyvyytensä suhteen ja sitä varmasti kaipaavatkin. Mutta entäs sellainen kauppa, jolla ansaitsemisohjelmaa ei ole?

Monikäyttöinen toppi käy myös hikipannasta kesällä! © www.seppala.fi

Seppälä
Seppälän verkkokaupasta kopsattuihin kuviin en ole kauheasti törmännyt. Liekö syynä affiliateohjelman puute vai joku muu. Mutta laitoinpahan sinnekin viestiä. Sain vastauksen, että kuvia saa kopioida, kunhan mainitsee postauksessa lähteen ja copyrightin www.seppala.fi. Sitä ei ihan määritelty, että ihan kuvanko kohdalla pitää lähde ilmoittaa vai esim. jutun lopussa. Tärkeintä on kuitenkin aina, että vaikka lähde olisi jutun lopussa, sen pystyy yhdistämään tiettyyn kuvaan vaikka numeroinnin avulla.

Lopuksi
Kuten varmaan huomasitte, tämä ei ollut kattava ohjeistus ja jokaisella kaupalla oli vähän omat ohjeensa. Periaatteessa kuvia ei saisi tuosta vaan liittää omaan blogiinsa, vaikka siitä ei mitään mainintaa kaupan sivulta löytäisikään. Asiaa pitäisi siis aina kysyä. Semmoista ei vain tule helposti edes ajatelleeksi, kun kuvien kopioiminen tällä saralla on niin yleistä. Ja tuskin sieltä kukaan tulee oven taakse kolkuttelemaan, jos krediitit eivät ole oikein. Paitsi Stockasta en tiedä...

Blogityrkky

Eräässä kommentissa jokin aika sitten minua pyydettiin kirjoittamaan juttua siitä, miksi ns. linkkaa blogisi -jutuissa aina lopuksi valitaan tietynlaisia blogeja eikä pienemmillä ja tuntemattomilla blogeilla ole mahdollisuuksia tulla valituksi. Tiedäthän nämä postaukset, joissa bloggari pyytää lukijoita jättämään kommenttiboksiin bloginsa osoitteen. Hän sitten käy "kaikki" blogit lävitse ja valitsee omat suosikkinsa esiteltäväksi erillisisessä postauksessa.

Itse en ole paljoa seurannut, mitä näissä postauksissa on loppujen lopuksi tapahtunut, joten en sinänsä osaa ottaa kantaa valintapolitiikkaan. Sen kuitenkin tiedän, että nämä ovat todella suosittuja juttuja. Ainakin siis suosittuja siinä vaiheessa, kun oman blogin saa käydä ilmoittamassa kilvoitteluun. Siispä en kirjoita linkattujen blogien lopullisista valintaperiaatteista ja -taipumuksista, vaan siitä itse linkkailusta. Ja en tarkoita vain kyseisiin postauksiin linkkailua, vaan blogin puumerkin jättämisestä kaikkialle, missä sitä vähänkin pyydetään. Olen nimittäin ollut huomaavinani, että osa blogeista on hyvinkin aktiivisia jokapaikanilmoittautujia.

Edellä mainitut linkkauspostaukset ovat matalan kynnyksen paikkoja tuoda oma bloginsa esille. Sitähän oikein pyydetään! Esimerkiksi minä pyytelin jokin aika sitten teitä ilmoittamaan bloginne kuukauden blogi -sarjaani. Ilmoittautumisia tuli paljon (kiitos!), sillä minähän oikein pyysin ja olen bloggari itsekin. Hieman enemmän vaatii ilmoittaa bloginsa vaikkapa ehdokkaaksi johonkin kilpailuun, joka ei ole toisen bloggarin järjestämä. Jos vaikkapa jokin portaali hakee blogia, oman blogin ilmoittaminen ehdokkaaksi vaatii ehkä hieman pidemmän miettimisajan kuin tuo linkkaa blogisi, vaikka houkuttelevaa se onkin.

Erinäköisten valintatilaisuuksien lisäksi itsensä bloginsa voi ilmoittaa tietenkin kaikkiin mahdollisiin palveluihin, joissa sitä kysytään. Luonnollisesti blogi tulee ilmoitettua sellaisiin blogilistauksiin kuin esimerkiksi se kuuluisa Blogilista. Esimerkkinä hieman toisenlaisesta oman blogin esiintuomispalvelusta on vaikkapa Costumen yhteisö, jossa voi tavallaan julkaista oman bloginkin juttuja (ja nähtävästi myös spämmääminen onnistuu).

Oletko sinä innokas ilmoittamaan blogisi kaikenlaisiin kisoihin, postauksiin ja muihin esittelyihin sekä palveluihin, joissa sitä kysytään?
Ilmoitatko blogisi tiettyihin paikkoihin vai annatko palaa joka kerta, kun siihen on tilaisuus? Jos blogiaan ilmoittaa joka paikkaan, on vaarana muuttua muiden silmissä vähän turhankin innokkaaksi. Siis ainahan muut eivät edes näe, jos bloginsa johonkin ilmoittaa, mutta usein se touhu on täysin julkista. Oman hännän nostatus koetaan usein jotenkin kielteisenä, vaikka blogille tekisi päin vastoin ihan hyvää saada näkyvyyttä. Jos on ylpeä työstään, niin kyllähän sitä saa hehkutella ja levittää ilosanomaa ympäriinsä. Eri juttu on sitten se, jos blogiin on tullut sutaistua jotain keskinkertaista kaksi kuukautta sitten ja silti kiertää promoamassa sitä joka sivulla. Se on jo vähän kyseenalaista.

Vai oletko sinä kenties kovin pidättyväinen etkä koskaan kirjoita blogisi osoitetta, vaikka sitä kuinka kyseltäisiin?
Odotat kiltisti, että muut löytävät blogiisi ilman, että jätät mitään johdattelevia linkkejä muualle? Paistaako jokaiseen kisaan, palveluun ja palstalle ilmoittautumisesta epätoivo? Vai eikö kyseinen toiminta yksinkertaisesti vain kiinnosta?

En koskaan ole ilmoittanut blogiani mihinkään kilvoitteluun ja toivonut sen tulevan valituksi. Mutta mutta... Minun blogini ei varmastikaan olisi näissä lukijamäärissä, jos sitä ei olisi linkattu Cavan blogissa. Minäkin sain siis valtavaa vetoapua siitä, että blogini oli linkattu jossain tosin muutoin kuin omasta toimestani. Jos näin ei olisi käynyt, olisin varmasti linkannut vähän siellä ja vähän täällä. Ahkera linkkailu ja blogin esiintyminen omien rajojensa ulkopuolella on tärkeä osa sen kasvamista. En siis tarkoita, että bloginsa joka paikkaan ilmoittava olisi joku pahainen blogityrkky - muutoin kuin positiivisessa mielessä!

Kuukauden blogi huhtikuu 2014: Meriannen mielessä

Kuukauden blogin vuoro on jälleen käsillä. Huhtikuun blogi on Meriannen mielessä. Tällä kertaa minun pitämäni esittelypuheen sijasta kannattaa käydä suoraan haastattelun kimppuun (ja lukaista se ihan loppuun, sillä sielläpä voi olla viesti juuri sinulle), sillä se on paras tapa tutustua tähän blogiin! Olkaa hyvät:

1. Esittelisitkö itsesi ja blogisi, kiitos.
Olen 26-vuotias maailmanmatkaajaneitonen, joka vaihto-oppilasvuonnaan meni ja rakastui brittiin. Nyt asumme Englannissa ja hoidamme yhdessä keskosena syntynyttä tytärtämme, jonka elämänalku ei ollut helpoin eikä henkiinjääminenkään ollut itsestäänselvää. Urani äitinä ei siten alkanut kovinkaan ruusuisesti.. Tytöllämme onkin tähän mennessä diagnosoitu cp-vamma ja vakava kuulonalenema. Yhteisen tyttäremme lisäksi perheeseemme kuuluu Danin esikoistytär aiemmasta suhteesta. Tästä kaikesta blogimme on leivottu.

2. Miksi päätit aloittaa bloggaamisen? 
Alun perin ihan jakaakseni kuulumisia kaikille tutuille sekä vinkkejä muille Englantiin muuttaville. Pian bloggaamiseni otti kuitenkin ihan uuden suunnan ja postaamiseni muuttuivat itselleni terapeuttisiksi ja toivon mukaan muille erityislasten vanhemmille vertaistukea tarjoaviksi.

3.Blogisi erottuu ulkoasultaan suuresta massasta esimerkiksi etusivun osalta. Oletko huomannut siinä joitain hyviä tai huonoja puolia? 
Aiemmin ulkoasu oli oikein hemaisevan pinkki, mutta se alkoi tuntua liian.. tunkkaiselta. Niinpä uutta ulkoasua pohtiessani minulla oli muutama vaatimus: raikkaus, selkeys, valokuvien esittely sekä mahdollisuus nopeasti selata postauksia etusivulla, jotta lukija löytäisi omaa kiinnostustaan koskettavat aiheet helposti. Nämä ominaisuudet ulkoasu täyttääkin.

En layoutissa ole huomannut sen suurempaa huonoa puolta kuin mitä nyt yhdessä postauksessa se ihmeellisesti näyttää etusivun kuvashow'ssa kuvan, joka postauksessa oli vain luonnosvaiheessa eikä enää julkaistussa versiossa. Tämä on ainut bugi, minkä olen huomannut, enkä muuta huonoa ole ainakaan tähän mennessä löytänyt.

4. Sinulla on selkeästi sana hallussa ja tekstejäsi lukee mielellään. Onko teksti sinusta kuvia tärkeämpää vai ovatko ne yhtä suuressa osassa? Miten rakennat hyvän postauksen? 
 Kiitos, tämä on ilo kuulla! Olen aina toteuttanut itseäni kirjoittamalla, ja jatkuvasti haluankin kehittää itseäni kirjoittajana. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että teksti on kuvia tärkeämpää; rakastan lukea postauksia, joihin on pistetty ajatusta ja tunnetta mukaan. Kuvat toimivatkin kivoina piristeinä. Itse käytän kuvia lukemisen tauottajina - eli halutessani että viimeiseksi esittämäni ajatus tai kysymys jää hautumaan edes pieneksi hetkeksi lukijan mieleen, isken siihen kohti kuvan.

Itsehän en laita tyttärestäni kuvia yleisesti jakoon, sillä haluan antaa hänelle saman yksityisyyden mitä itse pentuna sain: valokuvakansioissa pölyttymässä olevat vauvakuvat ovat vain heille nähtävillä, keille ne kaivetaan esiin. Siksi blogissa jakamani kuvat ovatkin lähinnä maisemia, kukkia tai muita rakastamiani luontokuvia - tai sitten kuvatuksia meikäläisestä tai muista tarpeeksi vanhoista henkilöistä, jotka pystyvät antamaan luvan kuvan julkiseen jakamiseen.

Rakennan postauksen inspiraatiosta. En halua pakottaa sanojani, joten jos joku postaus ei ota tulta alleen, jätän sen vielä luonnoksiin kypsymään. Kirjoitan ensin kaiken tajunnanvirralla mustalla valkoiselle, minkä jälkeen jätän postauksen pieneksi hetkeksi. Oli se sitten kahvitauko tai piipahdus vessassa. Sitten alan käymään postausta lävitse, virke virkkeeltä, sana sanalta. Toistoja ja ylimääräisiä lausahduksia poistaen, synonyymejä etsien ja vertauskuvia pohtien. Tämän jälkeen esikatselen kirjoittamani, ja yritän tällä kertaa postausta lukiessani lukea sen niin kuin lukija lukisi. Ymmärtäisikö hän, mitä minä ajan postauksella takaa? Perfektionismini ei anna myöten vain kirjoittaa postausta ja lähettää sitä samantien.

Kun olen niin tyytyväinen kirjoitukseeni kuin vain voin, painan sitä kuuluisaa "Julkaise" - nappulaa. Vieläkin jännittää jokaikisen kerran, kun olen postauksen julkaisemaisillani!

5. Kerroit, että tyttärelläsi on diagnosoitu vakava kuulonalenema sekä cp-vamma. Oliko päätös kirjoittaa avoimesti tyttäresi tilanteesta blogissasi helppo vai mietitkö sitä kauan? Oletko löytänyt tämän myötä uusia lukijoita tai uuden suunnan blogillesi? 
Pidin pitkän tauon postaamisesta tyttäreni ollessa sairaalassa tehohoidossa. Silloin kirjoitin paljon tuntojani ylös päiväkirjaani. Yhtenä päivänä matkallani sairaalalle päiväkirjaan kirjoittamisen sijaan aloinkin sitä lukemaan, ja koin suuren tunnemyrskyn tavaillessani kirjailemiani harakanvarpaita.

Samana päivänä istuessani tyttäreni kehdon vieressä piippaavien laitteiden keskellä heräsin kuuntelemaan muita samassa tilanteessa olevia äitejä. Kuinka he juttelivat pienille vauvoilleen, kyselivät huolestuneina milloin mitäkin hoitajilta ja kertoivat vauvan kuulumisia heitä katsomaan tulleille sukulaisille. Tajusin, että me kaikki olimme samassa veneessä, vaikkakin eri kuteissa. Silloin ensimmäistä kertaa heräsi ajatus siitä, että entä jos alkaisinkin kirjoittamaan tilanteestamme blogiin paremmin, ehkä saisin siten itse vertaistukea (Toteutunut! Kiitos!) ja voisin sitä tarjota myös muille. Näistä kipeistä asioista kirjoittaminen oli ensin hyvinkin vaikeaa, mutta se on tullut helpommaksi ja toivottavasti myös kirjoitusasultaan sujuvammaksi.

Aloittaessani kirjoittamaan avoimemmin meidän erilaisesta arjesta, olen löytänyt paljon aivan upeita uusia lukijoita. He ovat tarjonneet meille vertaistukea, jakaneet omia kokemuksiaan ja myös antaneet mitä ihanimpia vinkkejä! Ihmisten hyvyys ja se, kuinka paljon meitä ajatellaan, koskettaa minua päivittäin. Toivon, että voin samalla tavalla jakaa lohtua ja toivoa, kuin mitä ihanat blogimme lukijat ovat meidän perheelle jo antaneet!

6. Luet itse ilmeisesti paljon suomalaisia blogeja. Osaatko sanoa mitään brittien bloggailusta eli onko se kovin yleinen harrastus siellä tai esim. paikallisten ystäviesi joukossa?
Täytyy myöntää, että en ihan hirveästi ole edes yrittänyt etsiä brittiläisiä blogeja. Olen ainoastaan kompastellut joidenkin yliopisto-opiskelijoiden blogeihin, mitkä ovat olleet täynnä "cooleja" känniseikkailu - tarinoita, sekä muoti- ja ruokablogeihin. Yhdessä vaiheessa paikallinen tuttavani yliopistolta piti tipattomasta tammikuustaan blogia, mitä oli hyvin miellyttävä lukea, mutta harmillisesti hänen bloggaamisensa jäi siihen kuukauteen. En ole huomannut, että täällä olisi samanlaista blogihypetystä kuin mitä Suomessa - mutta voi olla että olen ollut sille vain sokea.

Paikallisten blogeista seuraankin pääasiallisesti vain muiden täällä asuvien suomalaisten blogeja. Tarjoavathan ne taas ulkosuomalaisuudesta vertaistukea!

7. Mitä suunnitelmia sinulla on blogisi tulevaisuuden osalta?
Kun eräs tuttavani kysyi jokin aika sitten minulta, että mitä haluaisin tehdä työkseni, ensimmäinen mieleeni tullut ajatus yllätti itseni: "Haluaisin kirjoittaa." Olisi ihanaa, jos voisin elättää perhettäni edes osittain niin blogilla kuin muillakin kirjoitusprojekteilla! Olenhan aina haaveillut kirjankin kirjoittamisesta, ja nyt minulla olisi siihen todella vahva tarina, mistä riittäisi kerrottavaa. Ehkä siis joskus pystyisin julkaisemaan kirjan blogini pohjalta? Mutta ennen tuota suurlentoista ajatusta haluan tärkeimpänä tulevaisuudessakin tarjota blogillani vertaistukea kuin myös jakaa tietoa näistä vammoista ja siitä, miten ne vaikuttavat elämään. Kuin myös elämästä Brittilandiassa suomalaisen silmin.

8. Millaisille lukijoille näkisit blogisi olevan suunnattu eli kenelle tarjoat sisältöä? Tunnetko yhtään nykyistä lukijakuntaasi eli osaatko sanoa, minkälaiset ihmiset blogiasi lukevat?
Pääasiallisesti blogini on suunnattu niin ulkomailla asumisesta kuin Britanniasta kiinnostuneille sekä muille erityislasten vanhemmille kuin heillekin, jotka haluavat ymmärtää millaista se on, kun lapsi ei seuraakaan neuvolakirjasen etappeja täsmälleen. Ehkä myös heille, jotka pohtivat miten kehittää Suomen tarjoamia palveluita niin lapsille kuin vammaisille ja heidän vanhemmilleen - siksi jaan blogissani tietoja siitä, millä tavalla meitä on täällä Englannissa tuettu ja autettu. Siitä, mikä täällä toimii, voi kerätä kermat päältä ja lisätä Suomen hoitokahvikuppiin.

Lukijoistani tuntuu löytyvän hyvin paljon muita hyvin myötätuntoisia ja fiksuja äitejä (ehkä isiäkin?) kuin myös jonkin verran nuorempaa, lapsetonta porukkaa, joita jollain tavalla tyttäremme vammat koskettavat tai sitten nimenomaan se, että asumme Englannissa. Aivan upeita persoonia, sen mitä kommenttien ja muualla somessa käytyjen keskustelujen kautta olen päässyt tutustumaan!

9. Jos sinun tulisi valita yksi postauksesi, jonka lukemalla blogiisi kannattaisi lähteä tutustumaan, mikä se olisi ja miksi? 
Tyttäremme tarinaa lyhyesti yhteenvetävä sivu, jos on ihan pakko valita. Hänhän on kuitenkin blogini vetävä voima, ja hänestä saan inspiraationi ja aiheeni suurimpaan osaan postauksista.

10. Sana on vapaa eli mitä muuta haluaisit kertoa blogistasi?
Haluaisin kertoa teille, joille blogini on uusi tuttavuus, että vaikeistakin ja henkisesti raskaista ajoista huolimatta yritän kirjoittaa blogia kivalla positiivisella vireellä. Minkä lisäksi, jos sinulla herää mistään kysymyksiä, postausideoita tai haluaisit antaa palautetta kirjoituksistani, minuun voi kommenttien lisäksi ottaa yhteyttä yksityisesti sähköpostilla osoitteessa admin @ meriannen.com. Olen valmis myös yksityisiin "avautumispurkaus" - sessioihin, eli jos jokin kirjoitukseni kosketti niitä herkimpiä sielunkohtia ja avasi itkun padot, älä missään nimessä epäröi ottaa yhteyttä! Minä olen täällä. Itketään yhdessä.


Kiitos haastattelusta Meriannen mielessä -blogille ja kiitos kaikille muillekin viestejä lähettäneille! Toivottavasti tästä löytyi uutta luettavaa ja mielenkiintoista seurattavaa.

Kuvat: Meriannen mielessä

Blogikuukausi: Maaliskuun marinat

Maaliskuu meni ja huhtikuukin alkoi eilen aika epärehellisissä merkeissä. Tässä blogissahan ei pilailtu eilen, koska tämä on hyvin vakavahenkinen paikka. Se ei olisi ollenkaan sopinut kuvioihin! No ei kai. Oikeasti aprillipilan skippaus johtuu siitä, että aina alkukuussahan minulla on tapana rämpiä menneisyydessä. Niinpä nytkin vilkaisemme viimeisen kerran maaliskuuhun.

Kuukauden tittelit

Aloitan röyhkeästi maaliskuun katsauksen kiinnittämällä huomionne erääseen jokakuiseen - oikeastaan ikuiseen - asiaan tai ongelmaan (miten sen nyt haluaa ottaa). Tiedättekös, kun bloggarit eivät ole vain ja ainoastaan bloggareita. He voivat olla myös blogisteja tai blogaajia. Ovatko nämä kaikki saman lajin edustajia vai kenties eri sorttisia mutta läheisiä sukulaisia keskenään? Minä en koskaan puhu muista kuin bloggareista ja bloggaajista. Sanasta blogisti tulee mieleen jokin taiteilijatapaus (vrt. artisti, viulisti, solisti, nudisti). Blogaaja on taas kuin jonkun lajin harrastaja (vrt. pelaaja). Minkä sanan käyttöön sinä kallistut?

Kuukauden tienausmahdollisuus

Maaliskuussa ainakin minun Facebookissani mainosti ahkerasti eräs Ruotsinmaalta rantautunut palvelu, jonka avulla bloggari voi tienata blogillaan. Oletko sinä jo ehkä rekisteröitynyt Blogfameen? Jos kiinnostuksesi heräsi ja tienestejä mielit, niin suosittelen unohtamaan tämmöiset välikädet. Saat samalla tavalla niitä kuuluisia linkkejä, joista tulee rahaa, rekisteröitymällä suoraan itse affiliateverkkoihin. Kukaan ei vedä välistä ja periaatteessa kyseessä ovat täysin samat linkit. Ota vaikka vauhtia tästä jutustani. Mutta sinä päätät!

Kuukauden sisäpiirileikki

Heti alkukuussa julkistettiin Aussie Blog Awards -ehdokkaat. Putositko sinäkin siellä yllätyksestä pepullesi, kun näit sellaisen ehdokaslistan, jota et olisi voinut arvata ennalta lähes kokonaan? Niin, et pudonnut. No okei, on siellä joitain mustia hevosia ehdokkaana mutta kyllä se vaan niin on, että pieni piiri pyörii taas. En edes tiedä, miksi jaksan kiinnostua ja marista taas asiasta. En edes haluaisi mukaan, ja olin jo vähän kauhuissani, kun luin, että tätäkin blogia oli kisaan ehdotettu. Ehkä kaipaan vain vaihtelua blogikentälle - enkä taida olla yksin. Mutta saanko sanoa vielä tuomaristosta, johon kuuluu mm. Sini Sabotage? Notta pelkkä blogien lukeminen ei mielestäni tee hyvää blogituomaria. Nykypäivänä kun jokainen lukee tahtomattaankin blogeja jossain muodossa. Minäkin voisin mennä tuomaroimaan jotkut kahvivalmistajien kisat, kun olen tänäänkin jo viisi kuppia juonut. Olen vähintäänkin kahviasiantuntija, jos en jopa guru. Ainakin olen hermostunut.

Kuukauden paljas pinta

Maaliskuussa saimme asukuvien muodossa jo hieman vihiä siitä, mikä tragedia meitä odottaa ilmojen lämmetessä: napapaitojen paluu! Olit sitten kehitellyt itsellesi makkaran, pyykkilaudan tai jotain siltä väliltä, mielestäni kaikkea omistamaansa ei tarvitse esitellä kadulla - ja keskivartalo kuuluu niihin.

Kuukauden uusi blogiportaali

Ihan alkukuussa blogikentälle ilmestyi jälleen uusi peluri eli BlogBook. Sehän on siis uusi portaali, jos ja kun et ole siitä vielä kuullut. Tämä "Suomen monipuolisin ja kuumin blogiportaali" etsii muuten uusia blogeja joukkoonsa - tai tarkemmin sanottuna erityisesti hyviä ruokablogeja, vink vink.

Nyt voimme kevyin mielin päästää irti maaliskuusta ja aloitetaan huhtikuu puhtaalta pöydältä. Iloista kevättä sinulle!