Heinäkuun hitit

Viimeistä viedään! Siis viimeistä päivää heinäkuussa. Ja sehän tarkoittaa tässä blogissa kuukausikatsausta. Heinäkuusta jäi käteen ainakin nämä:

Kuukauden alavartalot

Olen jo ajat sitten huomannut erään kuvatyypin, joka vilahtelee yhdessä jos toisessa blogissa. Erittäin yleinen se on näin kesällä. Ehkä sinäkin olet törmännyt siihen: kuvassa on bloggarin pyyhkeellä pötköttävä alaruumis. Kuva on otettu juuri navan yläpuolelta varpaita kohti. Pääosassa on bloggarin rusketus, kuopalle vedetty vatsa, napakoru, sekä bikihousut. Jalat voivat olla hieman koukussa niin, että päivä paistaa reisien välistä. Bikinien alaosa on aseteltu niin, että rusketusrajatkin näkyvät. Kuulostaako tutulta? Vai oletko syyllistynyt tähän? Kerro heti! Tämän kuvan voi bongata usein myös talvella etelän lomien huippusesonkina. Silloin kuvassa on yleensä myös drinksu.

Kuukauden kokovartalot

Loppukuusta blogeihin alkoi ilmestyä hieman toisenlaisia kuvia. Mami Go Go -blogista starttasi haaste nimeltään A Beautiful Body. Puolialastomista ihmisistä tässäkin on kyse mutta näytillä on sellaisia kuvia, joita ei usein blogeissa näe. Taannoinen Naked Truth -haaste esitteli bloggareita naturellina ilman meikkiä ja siihen touhuun mukaan lähteminen oli joillekin tosi big deal. Sanoisin, että nyt on vähän bigger deal kyseessä. 

Kuukauden kuvatekstit

Yksi jos toinen bloggari keksi heinäkuussa, että kuvaanhan voi kirjoittaakin. Nyt on nähty kaikenmaailman koukeroita ja sopivia sutkautuksia asukuvissa suuren maailman ja naistenlehtien malliin. Erityisesti Strictly Stylessä on hurahdettu tekstaamiseen. Kieltämättä kivaltahan se näyttää, kunhan joka kuvaan ei ala rustailemaan. Tykkäätkö vai otatko mieluummin kuvat kuvina ja tekstin tekstinä?

Kuukauden vaate

En tiedä iskikö tämä huuma jo alkukesästä mutta yhdet shortsit ovat vilisseet silmissäni viime kuukauden. Ne ovat saaneet jo nimekseenkin bloggarishortsit, vaikka oikea nimi olisikin skort. Moni bloggari on sellaiset napannut "uskottavien" muotibloggareiden ikisuosikkikaupasta Zarasta mutta ilmeisesti niitä myydään siellä täällä (mistä kaikki on lähtöisin, en tiedä). Jos skort ei ole jo syöpynyt verkkokalvoihisi, kurkkaa vaikka rosa-fiona bettina -blogista mistä on kyse.

Kuukauden rahahuolet

Rahasta puhuttiin tässäkin kuussa mutta hieman harvinaisempaan sävyyn. Inhimillinen Turhamaisuus -blogissa oltiin inhimillisiä ja kerrottiin omista veloista, jotka ovat syntyneet shoppailun myötä. Tästä velaksi ostamisesta on puhuttu jonkin verran muotiblogien yhteydessä mutta nyt ainakin yksi bloggari nosti kissan pöydälle. Tästä pienestä huomaamattoman velkaantumisen mahdollisuudesta on tärkeää puhua -varsinkin kun ahkerasti mainostaa lukijoilleen tuotteita kaupoista, joista voi ostaa juuri sen petollisen Klarnan piikkiin.

Kovin kuvapainoitteinen katsaus tällä kertaa. Johtuukohan se siitä, että helteiden uuvuttamana olen jaksanut tihrustaa blogeista vain kuvia tekstien vilistessä silmissä....

Iloista alkavaa elokuuta kaikille!

Epäilyttäviä vieraita blogissa

Onko sinun blogissasi käynyt epäilyttäviä vieraita? Tuntuuko sinusta siltä, että blogiisi on linkattu jossain aivan kummallisilla sivuilla? Huolestuttaako? Pelottaako?

Tuskinpa ketään on vielä pelottamaan alkanut mutta ymmärrän kyllä, jos blogissa käyvät oudot vierailijat aiheuttavat pientä huolta. Siksipä niistä onkin hyvä tehdä kokonainen postaus. Alunperin sain aiheeseen liittyvän kyselyn Toinen Jalka Italiassa -blogista, jonka kirjoittaja Taitsi oli pannut merkille blogin kävijätilastoissa näkyvät oudot osoitteet. Taitsin lisäksi varmasti monet muut ovat huomanneet epäilyttävät kävijät, joten pitihän tästä tehdä ihan julkinen juttukin. Jos et ole vielä ihan varma mistä puhun mutta hokemani epäilyttävät kävijät ovat saaneet sinut valpastumaan, jatka ihmeessä lukemista mutta ota samalla rennosti.

Oudot vierailijat löytyvät useimmiten Bloggerin kautta kävijätilastoja seuraamalla. Bloggerissa liikenteen lähteissä voi näkyä entuudestaan tuntemattomia osoitteita kaikenmaailman googlejen ja blogilistojen sekä tuttujen blogien lisäksi. Näistä osoitteista on siis tullut kävijöitä sivuillesi. Tämmöisiä osoitteita voi olla näkyvissä etenkin silloin, kun liikennettä ei tule paljon muista jo tuntemistasi osoitteista tai jos katsot mistä liikennettä tulee juuri nyt tai juuri tämän päivän aikana. Bloggerhan listaa vain kymmenen ensimmäistä osoitetta. Esimerkkejä epäilyttävistä osoitteista on mm. blogsrating.pw, filmhill, flf-course, jne. jne. Tämmöisten osoitteiden ilmaantuessa liikenteen lähteiden listaan ei valitettavasti kannata hihkua iloisena siitä, että oma blogi on vihdoin noteerattu ulkomaita myöten. Siitä ei valitetttavasti ole kyse. Epäilyä ja ihmetystä voivat aiheuttaa myös ihan Googlen kautta tulevat haut, joissa on aina sama hakusana ja ne johtavat aina blogin jollekin tietylle sivulle. Sama haku voi toistua joka päivä ja vierailu kestää vain muutaman sekunnin. Ahkeria vieraita ovat myös Venäjän suurimmasta hakukoneesta Yandexista tulevat mitä kummallisimmat haut.

Miten näiden outojen osoitteiden kanssa sitten tulisi toimia? Voivatko ne aiheuttaa jotain haittaa omalle koneelle tai ottaa vaikka vallan koko blogista? Kukaan ei varmasti halua, että sellaista pääsisi tapahtumaan. Minulla on aina joka sivustolla vastaavia epäilyttäviä vierailijoita ja olen tyynesti jättänyt ne omaan arvoonsa. Eipä minulla ole koskaan mitään ongelmia niiden pohjalta syntynytkään (tietääkseni). Nyt kysyin kuitenkin varmuudeksi itseäni viisaammilta tietokonenörteiltä olenko toiminut väärin antaessani moisten osoitteiden tuoda jonkinlaista liikennettä blogiini. Minulle vastattiin, että voin jatkaa elämääni yhtä huolettomasti. Samalla selvisi vähän muutakin, josta seuraavaksi lisää.

Oudoista osoitteista tulevat vierailijat ovat todennäköisesti robotteja tai muita spammiohjelmia. Kukaan ei siis ole tllut ajatuksella lukemaan juttujasi ja ihailemaan kuviasi. Varsinaisia haittaohjelmia, jotka syövät koko koneesi blogeinesi ne eivät ole. Sellaisen inhottavan tuhoavan haittaohjelman voi saada todennäköisemmin esimerkiksi jonkin blogiin ladattavan pluginin myötä. Jos Bloggerisi ei lähettele sinulle mitään avunhuutoja ja varoituksia hirveistä ongelmista ja kaikki näyttää muutenkin hyvältä, olet selvinnyt ilman mitään haittaohjelman invaasiota. Semmoiset ovat siis todella harvinaisia, jos et lataile ahkerasti kaikenmaailman lisäosia blogiisi.

Kun oudot vierailut eivät siis ole vaaraksi blogille, en ajatellut tehdä syväluotausta niiden todelliseen tarkoitukseen ja sisältöön. Sen kuitenkin tiedän, että niistä tulevien käyntien syy saattaa olla mm. sähköpostiosoitteiden etsiminen blogista tai ne voivat olla hakukoneiden omia robotteja, jotka arvioivat sivuston sijoitettavuutta hakukoneessa. Tai sitten ne yrittävät jättää spammikommenttia blogiisi mutta Bloggerissa sen onnistuminen on todella harvinaista, toisin kuin Wordpresissä.

Sinunkaan ei kannata mennä sen tarkemmin tutkimaan osoitteiden alkuperää, eli mihin ne oikein vievät. Kaikella todennäköisyydellä sivustolla ei ole näkyvää mainintaa blogistasi tai mitään siihen viittaavaakaan. Siellä on suuremmalla todennäköisyydellä tissikuvia. Ei siis kannata mennä klikkailemaan näitä tilastojen osoitteita, jos haluat pelata varman päälle ja välttyä ikäviltä pöpöiltä. Vaikka monissa "miten välttyä spammiliikenteeltä" -ohjeissa sanotaankin, että olet todennäköisesti itse käynyt linkkaamassa blogisi osoitteen ko. sivustolle ja voit pyytää, että se poistetaan sieltä, tästä harvoin on kyse. Ensinnäkin, et varmasti ole käynyt linkkaamassa blogiasi näille sivustoille ja kukaan tuskin vastaa tai toimii, jos anelet osoitteesi poistamista sivulta. Osoitteesi on varmasti poimittu jotain ihan muuta kautta.

Kerroin jo Google Analytics -sarjan ensimmäisessä postauksessa, että Bloggerin ja Analyticsin ilmoittamat määrät kävijöistä voivat erota aika radikaalistikin Bloggerin näyttäessä aina enemmän. Taustalla ovat tosiaan nämä oudot kävijät, jotka Blogger laskee mutta jotka Google Analytics osaa jättää pois tuloksista. Toivottavasti tämä pieni infopläjäys rauhoitti niitä, jotka ovat ajatuksia näille oudoille kävijöille suoneet. Toimenpiteisiin siis on syytä ryhtyä vasta sitten, kun huomaa tai epäilee kävijöiden oikeasti aiheuttavan jotakin häikkää.

Uusi mainoskohu? Pyytämisen ja saamisen ero blogiyhteistöissä

Tämän päivän postaus sisältää mainontaa, draamaa sekä lopuksi teille lukijoilleni suunnatun mielenkiintoisen kyselyn. Kaikki alkoi siitä, kun sain Lähiömutsilta aivan loistavan postausidean. Sen pohjana on hänen blogissaan vellonut keskustelu eräästä kohtalokkaasta kahvinkeittimestä. Kävin lukaisemassa keskustelun ja olin lähes järkyttynyt kahdesta asiasta: ensinnäkin siitä, että ihmiset nostivat tästä jutusta hirveän haloon ja toiseksi siitä, että en itse ollut tajunnut, että tästä voi totta kai syntyä suurikin vääntö. Mistä on siis kyse? Siitä, että bloggari on itse pyytänyt saada jonkin tuotteen ja tehnyt siitä jutun blogiinsa. Ja paino on todellakin tuossa itse pyytänyt -kohdassa.

Eli ilmeisesti osa blogien mainonnallisesti valveutuneistakin lukijoista on elänyt siinä luulossa, että blogeissa esiintyvät "saadut" tuotteet aina avoautoista ripsiväreihin ja mekkoihin, ovat yksinomaan yritysten omasta aloitteestaan bloggaajille lähettämiä tuotteita. Koska Lähiömutsin postauksessa on kahvikoneen pyytämisen lisäksi eräs toinenkin sivujuonne, joka hieman sekoittaa pakkaa, annan teille myös uudet esimerkit tästä pyytelystä:

Tunnelmaan virittävät esimerkit

Kuviohan voisi siis mennä niin, että yritys x löytää netistä tai vaikka pr-toimiston välityksellä sellaisen blogin, jonka kohderyhmä varmasti tykkäisi yrityksen tuotteesta, joka on nyt vaikka ihanat korkokengät. Sitten ko. blogin kirjoittajalta kysytään, että haluaisiko hän saada tämmöiset korkkarit sitä vastaan, että hän tekisi niistä postauksen. Tässä saattaa jotain rahojakin liikkua sinne bloggarin suuntaan. Sitten bloggari miettii onko tämä kyseinen tuote ja yritys juuri niitä asioita "joista hän oikeasti pitää ja joihin hän uskoo", niin kuin blogien sisältää mainoksia -ilmoitusteksteissä tahdotaan aina sanoa. Pitkällisen harkinnan jälkeen bloggari sitten ottaa tai jättää diilin. Bloggari saattaa oikeasti olla enemmän balleriina-tyyppiä eikä oikein osaa edes kävellä korkkareilla mutta houkutteleva diili saa hänet kuitenkin lähtemään mukaan ja postaamaan uusista popoistaan. Hän kuvaa kenkiä joka vinkkelistä ja kirjoittaa mistä hän on ne saanut ja kuinka hyvät jalassa ne ovat ja kuinka nätitkin ne on ja eivät muuten maksa paljon ja nyt saatte muuten alennustakin näistä ja ja ja...

Käsi ylös kenen mielestä tämä kuvaus kuulostaa tutulta ja todelta? Varmaan aika monen mielestä ja niin minunkin. Mutta tässä vaiheessa tulee huomioida, että se ei ole ainoa totuus. Tässä toinen yhtä yleinen kuvio:

Bloggari löytää vaikkapa netistä kivan kenkäkaupan, jossa on ihania balleriinoja. Hänhän suosii balleriinoja, kun ei oikein korkkareilla osaa kävellä. Bloggarilla on aikaisemminkin ollut suositussa blogissaan esillä saatuja tuotteita ja hän päättää kyseistä kenkäkaupalta, josko he lähettäisivät hänelle ko. balleriinat ja vastineeksi hän tekisi jutun kengistä mainiten siinä totta kai kaupan. Hänen lukijat tykkäävät myös balleriinoista ja varmasti kaupan muistakin kengistä, joten uusia asiakkaita tulisi postauksen kautta varmasti. Eikä pieni alekoodikaan olisi pahitteeksi. Yritys innostuu ajatuksesta ja kengät saapuvat. Bloggari  kuvaa kenkiä joka vinkkelistä ja kirjoittaa mistä hän on ne saanut ja kuinka hyvät jalassa ne ovat ja kuinka nätitkin ne on ja eivät muuten maksa paljon ja nyt saatte muuten alennustakin näistä ja ja ja...

Kuulostaako tämä tutulta? Vai kuuletko tälläisestä bloggarin oma-aloitteisuudesta ehkä ensimmäistä kertaa? Onko tässä toiminnassa jotain mätää?

Onko alkuperällä väliä?

Kummassakin tapauksessa bloggarin käsissä on tuote, josta hänen tulee tehdä juttu blogiinsa. Lähes poikkeuksetta joltain yritykseltä tulleen tuotteen esittelyssä puhutaan siitä, että tuote on saatu, oli tuotteen varsinainen tulotapa mikä hyvänsä.  Pitäisikö meidän siis siirtyä käyttämään myös pyytää -verbiä tyyliin "Päivän asu: mekko-Sheinside (pyydetty) sandaalit-Crocs (saatu)".

Niin kuin tuosta yksinkertaistetusta esimerkistäni voi huomata, alkuperällä ei välttämättä ole mitään merkitystä tuotteesta kirjoitettavan jutun sisällön kanssa. Jos tuote on pyydetty, arvioon ei tuskin kirjoiteta pelkkiä ylistyssanoja, joilla koitetaan nuoleskella tuotteen lähettänyttä yritystä ja saada lisää roinaa itselle. Jos on sellaiseen taipumusta, niin sitä voi tehdä oli tuote sitten saatu tai pyydetty. Rehellisen tai epärehellisen postauksen voi kirjoittaa kummassakin tapauksessa. Toisaalta, kun tuotteet on itse pyydetty, ne ovat todennäköisesti juuri sellaisia mitä bloggari on halunnut, jolloin ylistyssanojen määrä voi olla hieman suurempi. Saadut tuotteet eivät välttämättä istu bloggarille kuin nenä päähän, jolloin niistä ei jaksa meuhkata niin innoissaan. Tai sitten jos meuhkaa, niin kyseessä voikin olla tuo "epärehellinen" arviopostaus. Eli sillä onko tuote pyydetty vai saatu ei ole suurta merkitystä sisällön kannalta. Puhun koko ajan tuotteesta mutta kyseessä voisi olla vaikka tapahtuma, matka, ym. ym.

Jos bloggari on kehdannut ja pyytänyt saada jonkin tuotteen postausta vastaan, eivätkö lukijat voisi silloin huokaista helpotukesta huomatessaan bloggarin todellakin kirjoittavan häntä kiinnostavista asioista (vaikkakin kaupalliselta kantilta)? Jos bloggari kirjoittelee vain hänelle lähetetyistä tuotteista, voi olettaa osan tuotteista olevan sellaisia ihan kiva -sarjan juttuja, jotka on tehty vain yhteistyöstä saadun muun palkkion, näkyvyyden tai vaikka statuksen vuoksi. Lähiömutsi kertoo blogissansa esiintyvän myös Suomen Blogimedian kautta tulevat yhteistöitä: "Niissä yhteistyökumppaneita hankitaan bloggereiden laatimien unelmayhteistyölistojen perusteella ja lisäksi jokainen bloggari saa sanoa ei, jos ei johonkin yhteistyöhön halua lähteä mukaan. Ja niistä sitten tietenkin saan myös kirjoituspalkkion." Miltäs tämä kuulostaa? Kun blogeissa nyt joka tapauksessa tullaan näkemään yhteistöitä, niin eikö ole hyvä, että bloggarit  pystyvät vaikuttamaan niihin? Bloggarit saavat siis esittää toiveita ja sitten yhteistöitä hommataan heille toiveiden perusteella. Mutta onko tämä nyt kovin eri juttu kuin jos bloggari menisi itse yhteistyötä ehdottamaan? Tekeekö välikäsi tästä jotenkin hyväksyttävämpää?

Rehellisyys kannattaa mutta kuinka paljon pitää kertoa?

Se mikä monia varmasti eniten tässä jupakassa häiritsee, on tämä näennäinen "tietojen salailu". Olisiko esimerkiksi Lähiömutsin postauksessa suhtauduttu pyytämiseen toisin, jos se olisi tullut ilmi jo postauksessa eikä vasta kommenteissa? Nyt suuri haloo on syntynyt siitä, että lukijat ovat lukeneet koko jutun ja vasta kommentteja lukiessaan heille on selvinnyt, että joitain tietoja on pimitetty. Ymmärrän hyvin kiistan molempia osapuolia: kun lukijalle selviää jälkikäteen "pimitettyjä" asioita, hänen epäluulonsa bloggarin rehellisyyttä ja avoimuutta kohtaan kasvaa. Taustallahan voi tapahtua vaikka mitä! Bloggari ei taas halua kertoa kaikkia yksityiskohtia julkisesti, sillä rehellisen tyypin maineen saamisen lisäksi joutuu myös kritiikin kohteeksi, kuten nyt vaikka omasta ahneudestaan kun noin tavaroita pyytelee. Tässäkään tapauksessa tieto ei ollut mikään salaisuus mutta eipä se kuulunut myöskään mihinkään pakollisiin kerrottaviin. Mitä siis tulisi kertoa heti kättelyssä, mitä kysyttäessä ja mistä saa olla hiljaa?

Jos postauksessa on muuten kaikkien hyvien tapojen mukaan informoitu sponsoroidusta mainossisällöstä, eikö se riitä asettamaan lukijat sopivaan mielentilaan postauksen ajaksi vai pitäisikö asiasta informoida vielä paremmin? Olisiko tästä pyytämisen ja saamisen erosta tehtävä myös joku pykälä tulevaan bloggareiden mainosohjeistukseen? Nythän se on sieltä täysin unohtunut. En ihan näe, että bloggarin pitäisi olla tilivelvollinen blogissa esiintyviä tuotteita koskevien diilien ja sopimusten alullepanijasta. Saman tien pitäisi myös tuoda esille mitä kaikkea muuta tuotepostauksen ulostulo on vaatinut ja antanut: onko siitä saatu rahaa? Vai onko bloggari saanut kenties alennusta tuotteesta? Onko bloggari saanut alekoodin jaettavaksi vaikka kavereidensa kesken? Onko bloggarille annettu joukko tuotteita, joista hän on saanut valita minkä ottaa? Vai onko bloggarin kanssa sovittu, että jos tästä postauksesta tulee hyvin uusia asiakkaita niin uusia tuotteita voidaan lähettää jatkossa? Saako bloggari näkyvyyttä jossain muualla yrityksen avulla? Näillä kaikilla ja monilla muilla seikoilla voi olla merkitystä tuotteesta kirjoitetun jutun sisällön kannalta. Jos epäilee, että tuotteen pyytäminen itse vaikuttaa jotenkin postaukseen ja siitä pitäisi kertoa julkisesti, niin eikö samantien pitäisi kertoa mm. myös paljonko postauksesta on maksettu rahaa? Jutun sisältöön kun voi vaikuttaa oleellisesti se, onko palkkio 10€ vai kenties 1000€. Täten rajanveto kerrottaviin ja sopimuksen salaiseen osaan kuuluvista seikoista on hyvin vaikeaa eikä siitä sen kummempia sääntöjä ole olemassa.

Tiedän, että monille lukijoilleni itsenäinen tuotteiden kalastelu blogiin on ihan tuttua puuhaa. Siitähän on periaatteessa kyse myös kaikissa Mainosvinkki -sarjan postauksissani, joissa on lueteltu paikkoja mistä bloggari voi saada jotain blogiinsa. Esimerkiksi viimeisimmässä jutussa vinkkaamani Sheinsiden vaatteita on näkynyt viime aikoina monissa blogeissa ja suuri osa vaatteista on varmasti itse pyydetty eikä ko. kaupan bloggareille tämän iloiseksi yllätyksesksi lähettämiä. Esimerkiksi Curiouser & Curiouser blogissa on otettu asukuvia "ja kuvasimme samalla Sheinsidelta saamani kukkaunelman." ja Far From Perfect blogissa sanotaan: "Sain jokin aika sitten yhteistyökumppaniltani Sheinsidelta tosi kivan mekon, joka ei kumminkaan istunut mulle kauheen hyvin."  Tässä siis muutama mielivaltaisesti valittu esimerkki siitä, että halutessaan voi ryhtyä vainoharhaiseksi siitä onko tuotteet tosissaan lähetetty vain ja ainoastaan Sheinsiden toimesta vai onko bloggari kenties ryhtynyt vinkkaamakseni "fashion expertiksi"? Sitä tuo saaminen ei kerro.

Yllätyksiä ja oma-aloitteisuutta

Monille on voinut myös syntyä sellainen mielikuva, että bloggareille tosiaan tipahtelee tuotteita postilaatikosta heidän yllätyksekseen. Mielikuva on ihan ymmärrettävä, sillä monissa blogeissa tykätään kirjoitella "posti toi tänään tämmöisen paketin" tai "yllätyksekseni lähettipoika soitteli, että minulle olisi paketti tulossa". Tästä voisi päätellä, että bloggari ei ole liikauttanut eväänsäkään tuotteiden saamiseksi. Olisiko tämä sitten jotenkin parempi, kuin pyydellä tuotteita itse? Nämä ylläripostit ovat kuitenkin usein pyytämisen/saamisen tuloksia. Jos bloggarit tosissaan saisivat yrityksiltä ylläripaketteja postissa ja soveltaisivat vain sitä kuuluisaa "kirjoitan vain tuotteista, joista oikeasti pidän ja joihin uskon" -seulaa, tämä tarkoittaisi sitä, että bloggarit saisivat kotiinsa ilmaista rompetta, joista he sitten kirjoittelisivat tai eivät. Esimerkiksi bloggari voisi saada suuren suklaarasian saatekirjeineen suoraan suklaatehtaalta mutta koska bloggarin ja yrityksen arvot eivät oikein kohtaa, hän päätti olla kirjoittamatta tuotteesta. Suklaat hän kyllä söi, kun ne kerran siinä toimettomana odottivat. Ajatelkaa, tämmöistä siis voisi tapahtua kulissien takana!

Mielikuvat ja mielipiteet bloggareista ja mainonnasta ovat usein turhan mustavalkoisia. Mainontaan mukaan lähtenyt bloggari nähdään usein rahanahneena materialistina, joka juonii itselleen tavaraa ja mammonaa viattomien lukijoidensa kustannuksella. On kuitenkin hieman hölmöä kuvitella, että blogit olisivat sellainen areena, jossa kirjoitellaan uusimman kauppareissun löydöistä mutta muuten pidättäydyttäisiin kaikenlaisista kaupallisista hömpötyksistä ja etenkin saaduista tuotteista sekä muista yhteistöistä. Blogit eivät ole mikään rahasta piittaamattomien yli-ihmisten valtakunta. Mainontaan kun törmää netissä joka paikassa ja kaikkea ei todellakaan huomaa. Saamme siis olla erittäin iloisia siitä, että se mainonta mitä blogeissa ilmenee, on todella hyvin esillä ja selkeästi mainonnaksi tunnistettavaa. Toista on monien muiden sivustojen kohdalla.

Yritykset ovat vasta pikku hiljaa löytäneet blogit ja niiden valtavan voiman markkinointikanavana. Vaikka siitä jumalattomasta määrästä blogiyhteistöitä, mitä meillä on blogeissa nähty, voisi päätellä yritysten olevan hyvinkin aktiivisia sopivien blogien bongareita, tässä ollaan vasta ihan lähtökuopissa. Usein bloggari on se, joka tietää bloginsa ja sen lukijoiden potentiaalin ja jotkut bloggarit osaavat sitä itse tarjota kiinnostaville yhteistyökumppaneille. Monet bloggarit ovat varsinaisia businessnaisia, jotka hoitavat yhteistyökuviot todella näppärästi ja osaavasti. Ei siis kannata todellakaan olettaa, että kaikki yhteistyöt ovat yritysten tai välissä olevien pr-toimistojen tahoilta alkaneita. Ei myöskään kannata vain odotella yhteydenottoja, jos sinulla oma blogi on, vaan kannattaa olla aktiivinen ja tehdä itse aloitteita -jos yhteistyökuviot siis kiinnostavat.

Mielipiteenne ja teille suunnattu kysely

Meidän ei tarvitse nyt keskustella juuri tuosta jupakan aloitteneesta kahvinkeittimestä, vaan jutellaan yleisemmällä tasolla tuotteiden pyytelystä ja tämän toiminnan aiheuttamista tunnereaktioista. Veikkaan tästä seuraavaa suurtaa mainoskohua nyt kun piilomainonta on saatu jo aika hyvin koluttua läpi ja sitä enää harvemmin edes esiintyy blogeissa. Jostain on aina löydettävä huomautettavaa, kun on blogien mainoksista kyse. Nyt se olisi siis tämä. Sana on vapaa ja tiedän, etten tule pettymään kommentteihin! Teistä irtoaa aina niin hyviä mielipiteitä.

Ja sitten se kysely teille: Tiia University of West Londonista lähestyi minua ja kysyi, josko voisin linkittää blogissani kyselyn, jolla kerätään aineistoa hänen graduunsa. Aihe on niin mielenkiintoinen ja tiedän teiltä irtoavan varmasti hyviä vastauksia, joten halusin tietenkin linkittää kyselyn. Tiian kyselyn aiheena on  ”Suomalaisten lifestyle-blogien uskottavuus” ja hän kertoo, että "kysely on osa maisteritutkintoni pro gradu -tutkielmaani, jonka aiheena on suomalaisten lifestyle- eli elämäntyyliblogien uskottavuus ja luotettavuus. Kyselyn tarkoituksena on kartoittaa lukijan näkemystä blogien uskottavuudesta ja blogimainonnasta. Kysely koostuu 23 kysymyksestä, ja kyselyyn vastaaminen vie aikaasi enintään 10 minuuttia. Vastaaminen tapahtuu nimettömästi ja vastaukset käsitellään luottamuksellisesti. Vastauksiasi käytetään ainoastaan tutkielmassani.
Vastaathan kyselyyn vain, jos olet suomalainen, yli 16-vuotias ja seuraat suomalaisia lifestyle- blogeja."

Pääset kyselyyn tästä. 

Linkki kyselyyn pysyy tuossa oikeassa sivupalkissa ylhäällä, jos et juuri nyt ehdi sitä täyttämään. Se on auki 6.8.klo 21 asti. Eiköhän vastailla!

Photo credit: sparkieblues / Foter / CC BY-NC-ND

Google Analytics osa 3: mistä kävijät tulevat ja missä blogistasi puhutaan

Tämän kertaisessa Google Analytics -ohjeessa on vuorossa Liikenteen lähteet -osio. Tämä on minusta se mielenkiintoisin osa, sillä ainakin minä haluan tietää missä blogistani puhutaan. Ja tännehän kuuluu ne kuuluisat avainsanatkin.

Yleiskatsaus näyttää taas kattavan raportin mutta tällä kertaa liikenteen lähteistä. Siinä näet helposti piirakasta kuinka monta prosenttia kävijöistä on tullut hakukoneen kautta (eli vaikka googlaamalla jotain), viittauksen (eli jos jossain muualla, vaikka toisessa blogissa, on ollut linkki blogiisi) ja ihan suoraan blogin osoitteen kautta. Sen keltaisen "kampanjat" -kohdan voit unohtaa, se ei liity meihin.


Samassa yleiskatsauksessa näkyy myös se monia kiinnostava ja monet naurut aiheuttanut avainsanalista. Valitse siis Hakuliikenne -kohdasta heti ensimmäisenä oleva Avainsana ja oikealle puolelle ilmestyy lista niitä sanoja, joita on haettu googlesta ja joilla on tultu juuri sinun blogiisi. Huomaa listan oikeassa alanurkassa näytä koko raportti -kohta, josta näet siis enemmän avainsanoja.

Taulukosta näet kuinka monta käyntiä ko. avainsanalla on tullut valitsemanasi ajanjaksona. Näet myös keskimäärin kuinka monta sivua sillä hakusanalla tullessa on selattu, kauanko on viihdytty, montako % on ollut uusia immeisiä ja kuinka moni on lähtenyt livohkaan siltä samalta sivulta mistä blogiin tulikin. Voit siis katsella vähän mitä kiinnostavia aiheita blogisi tarjoaa kävijöille ja tarjoatko heille tosissaan mitä he ovat etsineet, eli viihtyvätkö he blogissasi pitkään. Yksinkertaisesti ja hieman kärjistetysti sanottuna, jos yleinen avainsana millä blogiisi tullaan on vaikkapa "nahkalaukun huolto", ja huomaat, että sillä hakusanalla blogiisi tulleet ovat keskimäärin selailleet useita sivuja ja viihtyneet kauan, voit onnitella itseäsi koukuttavan ja mielenkiintoisen sisällön luomisesta.

Todennäköisesti aika korkealla avainsanalistassa komeilee myös not provided. Jos haun tehnyt henkilö on ollut kirjautuneena Google-tililleen, hakusana ei näy sinun analytiikassasi. Tämähän ärsyttää monia, mm. minua. Näiden mysteeristen avainsanojen arvailuun on kehitelty erinäisiä keinoja mutta ne menevät jo sellaisen kikkailun ja päättelyn puolelle, että suosittelen vain keskittämään energian niihin näkyviin avainsanoihin.

Sieltä avainsanalistan loppupäästä löytyvät myös yleensä ne huvittavat tapaukset, joilla on tultu blogiin kerran tai pari. Jotkut haut ovat kyllä niin aiheen vierestä (toivottavasti ainakin). Samaisen Hakuliikenne -kohdan alla oleva Lähde kertoo mistä hakukoneista on tultu.

 Mielenkiintoisempi Lähde löytyy kuitenkin heti alempaa Viittausliikenne -kohdasta. Siitä näet missä kaikkialla on linkkejä blogiisi ja miten niistä tulee liikenettä. Taas kun klikkaat näytä koko raportti, pääset katsomaan enemmän tietoja (ja samalla vasemmassa reunassa on hypätty kohtaan Lähteet -> Viittaukset, eli tästä pääset myös suoraan näihin tietoihin). Pääset tarkastelemaan tarkemmin mistä kohtaa ko. sivustolla on oikein linkki blogiisi, kun klikkaat ensin osoitetta ja sitten avautuvan uuden osoitteen oikeassa yläreunassa olevaa pientä avaa uudessa ikkunassa -ikonia. Tässä esimerkki minulta (joku on kopsannut blogini esittelytekstin ja osoitteen keskustelupalstalle "Miten saada lukijoita" -ketjuun):

Tuosta oikeasta yläkulmasta kun klikkaat, niin uusi ikkuna ja lähde avautuu.

Samalla tiedoista näkee kuinka hyvin täältä tulleet kävijät ovat viihtyneet blogissasi. Samaan tyyliin siis kuin noiden edellä mainittujen avainsanojen kanssa.

Suora liikenne -kohdasta pääset katsomaan mihin kohtiin blogissasi on tultu suoraan. Niihin voi siis olla linkkejä jossain muualla tai niitä on laitettu vaikka kirjanmerkkeihin.

Sitten hypätään valikossa vasemmalla Sosiaalinen -kohtaan (ollaan siis edelleen kuitenkin Liikenteen lähteet -kohdan alla). Tässä kohden Analytics höpisee sinulle jotain tavoitteista mutta saat ihan luvan kanssa olla tavoitteeton. Eli älä huomio niitä tavoitepuheita nyt. Tästä kohdasta näet siis mistä sosiaalisen median sivustoilta blogiisi on tultu. Yleiskatsaus kertoo sinulle taas nopeita faktoja mutta voit jatkaa klikkailua myös siellä vasemmalla olevassa valikossakin. Sosiaalisen verkoston viittaukset kertoo siis missä palveluissa blogiisi on linkattu: todennäköisesti tässä komeilee Blogger, WordPress, Facebook, Twitter, jne. Kaksi eri janaa auttaa sinua vertailemaan somekäyntien määrää kaikkiin käynteihin. Tiedätpähän vähän missä piireissä blogistasi puhutaan. Klikkaamalla palvelun nimeä, esim. Facebook, näet mihin blogisi osoitteisiin sieltä on tultu. Näistä on vaikea nähdä alkuperäistä lähdettä, eli esim. missä päin Facebookia jokin linkki blogiisi on oikein ollut. Aloitussivut -kohdasta näet myös mihin blogissasi on oikein tultu ja kuinka sitten on viihdytty. Esimerkki blogistani: katson missä someverkossa oikein on linkattu viimeisimpään mainosvinkkipostaukseeni:

Klikkaan tuota postausta ja kappas:

Bloggerista on eniten tultu! Mutta mistä sieltä? Klikkaan siis tuota Bloggeria ja:

Esimerkiksi näissä osoitteissa on linkki tuohon postaukseen ja sieltä on immeisiä tullut. Kiintoisaa!

Paluuviitteet -kohdassa näet millä sivustoilla blogiisi on linkattu ja mihin siellä linkki vie.

Laajennukset kohdan voisi vielä mainita: jos sinulla on Google+ tai FB:n tykkää nappi, näet missä postauksissa niitä on paineltu.

Kävijävirta -kohdassa näet hienon kaavion kävijöistä ja mihin he ovat blogissasi päätyneet ym. Kun viet hiiren kaavion eri kohtien päälle, näet lisätietoja. Huomaa myös alasvetovalikko vasemmassa yläkulmassa. Siellä voit vaihtaa mitä kaavion tulee näyttää. Joku tykkää, joku ei. Itse en ole tällä jaksanut niin leikkiä.

Lopuksi bonusvinkki:

Oikopolut. Tämä on ihan kätevä ominaisuus siinä mielessä, että tiettyjä raportteja tulee katsottua usein ja niitä ei aina viitsisi kaivella esiin. Oikopoluista saat ne nopeasti esille. Esimerkiksi minä lisäsin Kaikki liikenne -raportin (siitä siis näkee kaikki osoitteet, joista liikennettä tulee) oikopolkuihin menemällä ensin vasemmasta reunasta pitkän kaavan mukaan Kaikki liikenne -kohtaan ja sitten esiin tulleen raportin nimen alta valitsin Oikopolku. Raportin voi vielä nimetä haluamallaan tavalla mutta itse en ala keksimään mitään omia nimiä ihan selvyyden vuoksi. Huomaa, että kaikkia raportteja ei voi tallentaa oikopoluksi ja silloin niiden nimen alta puuttuu tuo Oikopolku -mahdollisuus.

Miksei bloggari vastaa?

Tänään puhutaan kommenteista. Suurennuslasin alla ei olekaan tällä kertaa kommentteja kirjoittavat lukijat tai itse kommenttien sisältö. Mietiskelläämpä vähän mitä bloggari oikein touhuaa kommenttien kanssa. Kommenttiboksi on joskus vähän aliarvostettu osa blogia. Joissain blogeissa kommenttiboksin vetovoima on huomattu ja se on varmasti osasyy sille miksi jotkut bloggarit julkaisevat sellaisiakin kommentteja, jotka maalaisjärjellä ajateltuna kuuluisivat roskakorin puolelle. Myös varsin älykkäästä keskustelusta koostuvia kommenttilaareja tuppaa näkemään silloin tällöin. Yksi asia kuitenkin saa minulle aina surun puseroon, kun luen kommenttiosioita: bloggari ei vastaa kommentteihin. Erityisen harmillista on, kun bloggarilta kysytään jotain ilman tulosta.

Useimmilla bloggareilla on varmasti vastaamisen jalo taito hyppysissä mutta joillain siinä olisi vähän parannettavaa. Etenkin tuo kysymyksiin vastaaminen on minusta tärkeää. Ymmärrän kyllä, että jos joku kysyy sadatta kertaa "millä värillä olet värjännyt hiuksesi", se voi alkaa jo rasittamaan. Mutta suosittelisin vastaamaan näihin kärsivällisesti tai ohjaamaan linkillä siihen postaukseen, jossa hiusväristä kerrotaan. Jos ignooraa koko kyselyn, lukijat voivat päätellä bloggarin olevan kiinnostunut kommenteistä hyvin vähän. Eikä sellaisia ajatuksia synny vain kommentin jättäneen päässä, vaan moni muukin kommentin ja puuttuvan vastauksen nähnyt voi tehdä pikaisia johtopäätöksiä. Ja sitten joku onneton tulee totta kai kysymään sitä samaa kysymystä muutaman postauksen päästä, kun huomaa ettei bloggari ollut vastannut. Jos hän vaikka nyt huomaisi ja vastaisi! Kierre on valmis.

Myös sellaiset vastaukset, että katso Googlesta, ovat vähän kiikun kaakun. Jokainen varmasti tajuaa ja osaa googlata mutta ehkä kysyjä on halunnut kuulla juuri bloggarin vastauksen ja mielipiteen asiasta. On totta, että välillä näihin kysymyksiin ei kyllä haluta juuri sitä bloggarin vastausta, vaan joku vastaus vaan, ja se joku löytyisi yhtä hyvin Googlesta. Mutta jos joku lukija kysyy, että "paljonko postikulut on siitä kaupasta x?", niin aina voi miettiä vastaako "kvg" vai googlaako itse nopeasti ne postikulut ja vastaa sille avuttomalle kyselijälle. Siinä on kaksi erilaista kuvaa bloggarista tarjolla ja siinä voi valita kumman kuvan haluaa antaa. Vaarana on tietysti, että joutuu ryhtymään varsinaiseksi tietotoimistoksi, kun muut huomaavat bloggarin vastailevan kaikenmaailman kysymyksiin auliisti. Onneksi niin moni osaa tosiaan googlata ihan oma-aloitteisesti, että vaara on melko pieni.

Vastaamiseen vaikuttaa toki kommenttien määrä. Jos saa satoja kommentteja päivässä, ihan jokaiseen vastaaminen on epärealistista. Sieltä voi sitten poimia ne selkeästi vastausta kaipaavat kommentit, vaikka ne joissa on kysymysmerkki, ja naputella niihin jotain. Vaikka valikointi voi tuntua epäreilulta, se on lähes pakollista. Valtavan kommenttikasan edessä ei tulisi lannistua niin, että lyö hanskat tiskiin eikä puhu kenellekään. Yksi lukemani suosittu blogi, jossa näkisin mielelläni bloggarin edes joskus vastaavan postauksien keräämiin lukuisiin kommentteihin, on Mariannan. Blogi on muuten hieno ja se voisi olla übersuosittu, jos tälläinen pieni lukijoiden huomiointi olisi paremmin hanskassa.

Joillain on myös tapana julkaista kommentit ja sitten myöhemmin vastata niihin, jos heti ei  ole aikaa. Tässä taktiikassa on vain se huono puoli, että sinä aikana aika monet, jopa tuhannet, silmäparit ehtivät nähdä kaikki ne kommentit, joihin selkeästi voisi vastata mutta sitä ei ole (vielä) tehty. Kaikilla kun ei ehkä ole tiedossa, että bloggarilla on tapana vastata jälkijunassa. Riskipeliä siis.

Vastauksia ei kannata pantata sen takia, että "eihän se kommentoija edes tule lukemaan mitä hänelle vastataan". No ei ehkä tulekaan. Mutta sillä ei niinkään ole väliä. Jälleen kerran ne tuhannet muut kommentteja lukevat olisivat lukemassa myös sitä vastausta. Nyt heitä kohtaa vain sen puute. Eli kommentteihin vastatessa tulisi pitää mielessä, että vastaus ei loppujen lopuksi ole osoitettu vain yhdelle ja tietylle henkilölle.

Olette ehkä huomanneet, että minä vastaan lähes kaikkiin kommentteihin tässä blogissa. Välillä vastaukseni ovat aivan tyhjäpäisiä "tosi kivaa, jee, :) :)" ja välillä minulla on selkeästi jotain asiaakin kommentin jättäneelle. Oma näkemykseni on, että tähän blogiin kommentoineet keskustelevat muidenkin lukijoiden eivätkä vain ja ainoastaan minun kanssani. Toivon myös, että joku muu vastaisi jätettyihin kommentteihin minun lisäkseni ja välillä sellaista keskustelunpätkää näyttää syntyvänkin. Tosi kivaa! Jee! :)

Miksi sitten vastailen kommentteihin, vaikka minulla ei kovin syvällistä asiaa olisikaan? No koska vastaaminen on mielestäni ainoa keino viestittää kommentin jättäneelle, että sanomasi on luettu ja rekisteröity. Mielikuva siitä, että en lue kaikkia kommentteja voisi syntyä melko helposti, jos vain painelisin julkaise-nappia sanomatta mitään. Totta kai silloinkin voi lukea kommentit ajatuksella mutta myös vaihtoehto missä kommentteihin ei ole kiinnitetty huomiota tuon taivaallista on varsin mahdollinen.

Olen ollut hyvin otettu siitä kuinka moni bloggari ja blogitonkin lukijani on kirjoittanut hyvin henkilökohtaisiakin kommentteja. Ehkä he kokevat tämän blogin olevan sellainen paikka, jossa omaa itseään ja asioitaan voi tuoda suht rauhallisin mielin esille. Etenkin tämmöisiin kommentteihin vastaamatta jättäminen olisi mielestäni tökeröä. Kuvitelkaa, joku on juuri kirjoitellut ummet ja lammet sydämensä pohjasta ja minä vain julkaisen kommentin ja that's it. Tuleeko se tyyppi toista kertaa kommentoimaan samalla palolla? No ei varmaan tule.

Vastailen kommentteihin myös siksi, että yleensä kysyn postauksessani jotain lukijoilta. Silloin olen luonnollisesti erittäin kiinnostunut heidän vastauksistaankin. Olen tosiaankin huomannut, että monet kommentin jättäjät puhuvat paljon itsestään. Se on täysin sallittua tässä blogissa eikä sitä tule tulkita sietämättömäksi itserakkaudeksi. Juuri tälläisiä minä, minä, minä -kommentteja toivonkin. Ai miksi? Koska minusta monien eri kokemusten ja mielipiteiden lukeminen yhdestä aiheesta on paljon mielenkiintoisempaa ja antoisampaa, kuin että kaikki kommentit liittyisivät ja komppaisivat jotenkin minun ikiomaa näkemystäni asiasta, jonka olen juuri toitottanut kaikille postauksen muodossa. Siis suomeksi sanottuna en haluaisi, että kaikki tulisivat sanomaan vaikka bannerintekopostaukseen "oi kuinka ihana banneri sinulla" tai "hirveän kyhäelmän olet saanut aikaan". Mieluummin kuulen teidän bannereistanne.

Vaikka kaikki kommentit eivät sisältäisi sellaisia mielipiteitä, kokemuksia, sanavalintoja tai muita heittoja, jotka ovat täysin yks yhteen omieni kanssa, yritän antaa silti suunvuoron olematta liian lyttäävä oman kommenttini kanssa. Sellainen vain minun linjani on se ainoa oikea - mentaliteetti kommentteihin vastaamisessa ei myöskään toimi pidemmän päälle.

Nyt kun olen saarnannut vastaamisen tärkeydestä minulle, voin paljastaa ettei minultakaan tipu 100% varmuudella vastausta kommenttiin. En esimerkiksi mene sadatta kertaa hymiöimään Lisää lukijoita: kommentoi ja linkitä oikein -postaukseen, johon on siis jätetty linkkejä lukuisiin blogeihin. Tiedän myös jättäneeni muutamiin muihinkin kommentteihin vastaamatta. Mieleeni muistuu ainakin pari puhelimella julkaistua kommenttia, joihin vastaamiseen ei ole ollut aikaa juuri silloin ja sittenhän ne jäivät. Joihinkin minulla ei ole ollut mitään sanottavaa. Tälläiset pienet lipsumiset eivät mielestäni ole niin vaarallisia kuin että jättäisin vastaamatta kautta linjan. Toki se kommentoija, jonka viestiin en ole vastannut, voi harmistua. Onhan se nyt epäreilua, kun olen muille vastannut.

Kaikista suosituksista ja parhaista tavoista huolimatta kommentteihin vastaamisen pitäisi siirappisesti tulla suoraan sydämestä. Sen ei pitäisi olla orjallisesti ohjeen mukaisesti suoritettu toiminto, jossa vastauksen sisällöllä ei niinkään ole merkitystä kunhan se nyt vain kirjoitetaan. Toivottavaa olisi myös, että sydän ei käske olemaan vastaamatta vaikka mitä kysyttäisiin.

Paasattuani omista vastauskäytänteistäni, kuulisin jälleen kerran mielelläni teidän näkemyksiä ja kokemuksia. Vastaatko kaikille vai et? Millä periaatteella valitset vastattavat kommentit? Oletko joskus jättäessäsi kommentin harmistunut, kun vastausta ei kuulu?

 P.S. Jos haikailet vinkkejä oman kommenttiboksisi hoitoon, suosittelen omaa postaustani (kenenkäs muun!) Tuppisuut lukijat ja miten saada kommentteja postaukseen. Sehän nyt on varsinainen romaani mutta loppupuolella on pylpyröillä listattu ihan toimivia vinkkejä.

Mainosvinkki: vaatteita, kosmetiikkaa ja kaikkea maan ja taivaan väliltä

En olekaan hetkeen mainosvinkannut, joten nyt olisi vuorossa taas ideoita rahan tai muun hyödyn hankkimiseksi blogin kautta. Tämähän on siis blogissani oikein oma juttusarjansa (ihana ammatilaistermi!). Nämä postaukset keräävät kuitenkin todella vähän kommentteja, mistä voisi mustavalkoisesti päätellä mainosvinkkien olevan todella vähän kiinnostava aihe. Mutta tilastot puhuvat täysin toista kieltä: vinkit kiinnostavat, vaikka harva sitä ääneen kommenttiboksissa toitottaakaan. Ymmärrän tämän hyvin, sillä ovathan mainokset se ikuinen kiistanaihe ja harva bloggari haluaa täällä ääneen hihkua ja sanoa, että tahtoisi tienata tai muuten hyötyä blogistaan. Sitähän voisi leimautua vaikka ahneeksi ********:ksi! Mutta pitemmittä puheitta tässä taas sekalainen sakki vinkkejä meille, joille raha ja muut edut kelpaavat -sanomme sen ääneen tai emme:

1. She Inside
She Inside on valtava vaatekauppa, joka myy hyvinkin halpahintaisia mutta mukavan näköisiä vaatteita nuorille naisille. Suurempikin ostoskori ei tee ihan köyhäksi. Tämä kauppa on lähettänyt viime aikoina yhteen jos toiseen blogiin revittyä farkkushortsia sun muuta mukavaa hepenettä ja ihan peittävämpää käyttövaatettakin. Jos mielailet itsekin ilmaisia vaatteita ja ihmettelet miksi sinun postilaatikkosi ei ole kolissut She Insiden laatikkojen tahdissa , ryhdy toimeen! Voit hakea She Insiden "fashion expertiksi", joka saa vaatteita 40-200 dollarin edestä kuukaudessa ja niistähän on sitten tehtävä juttu. Homma muistuttaa lähes täysin aikaisemmin vinkkaamaani Oasapin "fashion hunter" -ohjelmaa. Sinun on täytettävä tietyt vaatimukset seuraajien määrän suhteen, jotta pakaaseja alkaa ilmestyä ovellesi. Ohjeet ja hakemuksen löydät täältä. Kannattaa käydä muuten vain katselemassa keitä tuttuja bloggareita löytyykään sivuilta poseeraamassa kaupan kuteet päällänsä!

2. Fashionstore
Okei, Fashionstore on kaikille tuttu jo affiohjelman kautta, joka on siis Tradedoublerin verkossa. Mutta jos komissiopennoset eivät ole riittävät tai niitä ei tahdo tippua vaikka kävijiöitä olisi, kokeile hieman toisenlaista yhteistyötä kyseisen kaupan kanssa. Fashionstore tekee "sisältöpohjaista blogimarkkinointia" bloggaajien kanssa. Sinulla täytyy olla yli 10 000 uniikkia viikkokävijää ja hyvät valokuvaajan lahjat. Lisätietoa löydät tästä.

3. Pretty.fi
Pretty.fi:llä on myös affiliateohjelma, joten se on monille tuttu mainosten myötä. Mutta sieltä irtoaisi vähän muutakin kuin komissiota: tuotteita lähetetään bloggareille kokeiltavaksi ja heidän arviopostauksia linkataan kaupan sivuille. Miltä kuulostaisi siis kosmetiikan testaus ja hieman liikennettä sivuillesi verkkokaupan kautta? Mukaan voi ilmoittautua hakemuksella ja vaikka heti ei tärppäisi, hakemuksesi voi nousta esiin myös myöhemmässä vaiheessa. Lisätietoa ja hakemuksen löydät täältä.

4. Lush
Nyt on luvassa ehkä hieman erilainen vinkki: Lush tekee käsintehtyä mielenkiintoista kosmetiikkaa ja etenkin saippuat ovat voineet jäädä mieleesi. Lushilla on verkkokauppa sekä myymälä Helsingissä. Lush järkkää bloggareille pari kertaa vuodessa esittelyiltoja, joissa esitellään uusia tuotteita "erityisen hauskoilla tavoilla" (nyt joku hakekaa, haluan tietää mitä ne tavat ovat!). Liikkeessä voi myös piipahtaa ja saada oman esittelykierroksen ja näytteitä. Mukaan bloggarilistalle pääsee lähettämällä postia pr @ lush.fi (poista välit) ja mukaan pitää laittaa blogin osoite sekä tietoa kävijämäärästä. Lush ei kuulemma harrasta maksettua mainontaa, koska he haluavat ihmisiltä rehellisiä arvioita.

5. Buzzador
Moni lukijoistani on jo selkeästi Buzzador, joten ajattelin vinkata siitä teille muille mahdollisesti asiasta tietämättömille. Eli Buzzadorit saavat vaikka mitä ilmaisia tuotteita, joita he saavat arvioida ihan ystävilleen tai sitten verkon ihmeellisessä maailmassa. Buzzadorilla on paljon ohjeistusta siitä miten, milloin ja missä testatuista tuotteista voisi selostaa, joten homma on siinä mielessä helppoa (tai sitten liiankin ohjeistettua). Buzzadoriksi haetaan erillisellä lomakkeella ja sitten vielä jokaiseen kampanjaan tulee hakea erikseen, eli ihan tuosta vaan ei ala tavaraa postiluukusta tipahtelemaan. Mutta olen ymmärtänyt, että tämä on oikein koukuttavaa touhua! Buzzadorin löydät tästä.

Sokerina pohjalla mainittakoon vielä Zalandon alennuskoodi, jonka pääset hyödyntämään ihan ensimmäistä kertaa Zalandolta tilausta tehdessäsi. Ja tämä vinkki on siis sinulle, oli sinulla blogi tai ei!

Paljonko bloggaus vie aikaa?

Bloggaaminen on monelle mukava harrastus. Mutta totuuden nimissä on sanottava, että tämä harrastus voi olla harvinaisen aikaa vievää puuhaa. Jos käy vaikka kahdeksasta neljään töissä ja pitää samalla aktiivisesti blogia, yhtäkkiä voi huomata lähes kaiken vapaa-ajan uppoavan koneella kyhjöttämiseen. Jos ja kun touhu on todella mielekästä, ajan kuluttaminen näin ei haittaa ollenkaan. Voisi ne tunnit huonomminkin käyttää! Sitä ei välttämättä edes huomaa kuinka paljon aikaa bloggaaminen todellisuudessa vie. Tiedätkö sinä kauan kulutat aikaasi blogin parissa? Tiedät tai et, lue juttu loppuun, sillä siellä on haaste sinulle.

Välillä voi tosin tulla hetkiä, jolloin kokee oman aikansa hyvin rajalliseksi ja blogin vievän turhan paljon tunteja. Omalta lähipiiriltäkin voi tulla huomautuksia ainaisesta koneella istumisesta. Edellisen postauksen kommenteissa Mitä Mä Tekisin -blogin Tylsistynyt Perhe miettikin sopivasti sitä, miten bloggarit käyttävät aikansa, kun huomiota vaativat myös mm. mies, lapset, koti, ja kenellä mikäkin. Aihe oli mietittynyt minuakin pitkään ja päätin julkaista tämän jutun jo nyt.

Blogittoman silmissä tämä voi vaikuttaa todella simppeliltä ja nopealta harrastukselta mutta sitä tämä harvoin on. Sen kuin vain istuu alas ja kirjoittaa pikkuisen jotain, kopsaa nettikaupasta pari kuvaa ja tällää oman naamakuvan puhelimen kätköistä nopeasti joukon jatkeeksi. Joidenkin on siksi ehkä myös erittäin vaikea sulattaa sitä, että bloggari voi saada näennäisesti täydellisestä hömpästäkin koostuvan bloginsa pitämisestä palkkaa: palkka juoksee kunhan kyhää nopeasti yksi tai kaksi postausta päivässä, niin loppupäivän voikin sitä laiskotella muiden touhujen parissa. Ja kaikista kauheintahan on, jos niitä postauksia tulee harvemmin kuin kerran päivässä! Kuinka bloggari kehtaa! No hyvin kehtaa: blogin pitäminen vie usein  niin pirusti aikaa, että siitä nostaa mielellään jotain palkkaakin. Minusta palkan ja muiden tulojen saaminen blogista on hieno juttu, kun ottaa huomioon minkä siivun ajastaan ja elämästään siihen voi kuluttaa. Minullekin kelpaisi jonkinsortin tuntipalkka tämän blogin pitämisestä mutta koska olen oma työnantajani, palkkaa ei tipu. Monille blogi on kuitenkin se harrastus ja rahan saanti sen pitämisestä muutamia mainoksista tulleita eurosia lukuunottamatta ei ole mikään selvyys -tai edes tavoite. Vähän niin kuin jalkapallo on toisille harrastus ja toisille työ: kaikista ei voi tulla mitään Messejä mutta silti palloa potkitaan useitakin tunteja viikossa. Onhan se niin mukavaa touhua!

Mihin se aika sitten blogatessa kuluu? Tässä lyhykäinen lista ihan perustason blogitoimista, jotka vievät oman aikansa:

• Postausten suunnittelu ja kirjoittaminen. Tämähän on lähes itsestäänselvyys. Suuri osa ajasta menee juttujen kirjoittamiseen. Jos juttu ei oikein luista tai aihetta on vaikea keksiä, kirjoitellessa voi mennä hyvinkin pitkään. Aiheesta riippuen myös taustatyön tekeminen postausta varten voi olla tarpeellista. Siinähän voi kulua tunti jos toinenkin, oli sitten kyse tieteellisen artikkelin lukemisesta ja referoinnista, muiden blogien selailusta, tai sopivien sukkien etsimisestä verkkokaupoista sekä mainoslinkkien liittelystä. Vähän tekstiä sisältävän postauksenhan nyt kirjoittaa nopeammin kuin pitkän romaanin mutta pitkiä juttuja julkaiseva blogi voi postata harvemmin kuin lyhyitä juttuja julkaiseva, jolloin molempien viikottainen kirjoittamiseen kulutettu aika voikin olla yhtä suuri. Jos on taipumusta oikolukuun lopuksi, se vie myös muutaman minuutin mahdollisine korjauksineen.
• Kuvaaminen ja kuvien käsittely. Laadukkaiden kuvien räpsiminen vie luonnollisesti aikaa: on tilanteen lavastusta, asettelua, kameran asetuksia, kuvakulmia, ym. ym. Ihan yhden räpsäyksen taktiikalla ei aina pärjää. Oma aikansa kuluuu myös sopivien kuvien valitsemiseen, niiden mahdolliseen muokkaamiseen ja ite juttuun lataamiseen ja asetteluun. Myös vähemmän laadukkaisiin otoksiin turvautuvalla blogilla menee jonkin aikaa kuvien nappaamiseen ja lataamisen koneelle. Sellainen blogi, joka ei omia kuvia käytä, kuluttaa aikansa sopivien kuvien etsimiseen netistä. Se ei aina ole mikään nopea temppu.
• Kommenttien lukeminen ja niihin vastaaminen. Kun juttu on vihdoin ulkona, huomio siirtyy kommentteihin. Jos bloggari lukee itse kaikki kommentit ennen julkaisua, aikaa voi kulua ihan mukavasti. Tietenkin se riippuu kommenttien määrästä. Vaikka kommentit ilmestyisivät automaattisesti postaukseen, oletuksena on, että bloggari käy ne sieltä kuitenkin lukemassa. Ja totta kai niihin vastaamiseen saa upotettua hyvinkin monta minuuttia. Jos vastaa kaikkiin saamiinsa kommentteihin, kello voi olla jo aika paljon. Tämä kommenttirumba ei sitten rajoitu vaan siihen postauksen julkaisuhetkeä seuraaviin tunteihin, vaan se on ikään kuin jatkuvasti taustalla. 
• Yhteydenottoihin vastaaminen. Kaikki bloggarin ja yleisön kommunikointi ei tapahdu siellä kommenttiboksin puolella. Sähköpostiin voi tulla enemmän tai vähemmän viestejä, joihin vastaamiseen menee oma aikansa. Nämä viestit voivat olla lukijoilta tai sitten muita yhteistyöpyyntöjä, tms. 
• Muut toimet. Tähän joukkoon voi kuulua mitä vaan blogiin liittyvää toimintaa. Jollain aikaa kuluu erilaisten yhteistöiden suunnitteluun, vierailuihin, tapaamisiin, kekkeröintiin, ym. Bloggaria on ehkä pyydetty tai kutsuttu näihin rientoihin tai sitten ne ovat ihan bloggarin omatoimisia tempauksia. Sellainen voi olla vaikka reissu uuteen vaatekauppaan, jotta voisi tehdä siitä jutun blogiin. Joillain tämmöisiä touhuja osuu useampi yhdelle viikolle, jollekin ei koskaan  -ja kaikkea siltä väliltä. 

Tässäpä siis oli näitä ihan yksinkertaisimpia aikavarkaita. Jokaisella voi olla omat nopeat ja sitten ne hitaat blogitoimet. Itselläni menee joskus parikin tuntia yhden jutun kirjoittamiseen. Harvemmin alle tunnissa on juttua tehty, vaikka siltä voisikin vaikuttaa. Esimerkiksi taannoista banneripostausta tein hieman alle neljä tuntia. Jos innostuu muokkailemaan ulkonäköä tai muuta sellaista, niin siinähän sitten tulee vietettyä yksi jos toinenkin hetki blogin parissa. 

Sitten se haaste, jota lupailin tuolla alussa: eli jos sinua yhtään huvittaa (ja aikataulusi antaa myöten), niin kirjaapa viikon ajalta kaikki blogiisi käyttämäsi tunnit ja minuutit ylös. Voit sitten viikon päästä tulla kertomaan tämän postauksen kommenttiosioon, paljonko aikaa kului ja/tai yllättikö tulos sinut. Sillä ei ole mitään väliä milloin tämän mittauksen suoritat, sillä tämä postaus ei vanhene koskaan. Ja totta kai tähän saa heti avata sanaisen arkkunsa ja kertoa vaikka arvioita ajankulusta, tai siitä onko blogissa roikkuminen aiheuttanut suuria perheriitoja, tai olisiko aikaa jakaa enemmänkin, jne. jne.! 

Itse tein tämän tempun jo jonkin aikaa sitten, kun huomasin istuneeni ehkä turhan paljon koneella. Voin jakaa tulokset tässä:

Sunnuntai 23.6. 

Tämähän oli ns. juhannuslomaa mutta heräsin aamulla pirteänä kuin peipponen ja vastasin kolmeen sähköpostiin, joista pari vaatii suurempaa tutkimusta. Saan jonkin verran henkilökohtaisia pyyntöjä koskien blogeja tai bloggaamista ja vastaan niihin mielelläni. Illalla julkaisin vielä Pinterest-postauksen, joka oli jo puoliksi valmis. Tutkin vielä ennen julkaisua Pinterestiä ja siellä olevia suomalaisia bloggareita. Päivän saldo: 4h 15min.

Maanantai 24.6.

En julkaissut mitään mutta kommenttien ja sähköpostin lukemiseen ja niihin vastailuun meni 20 min. 

Tiistai 25.6. 

Kirjoitin Apua, blogi on muuttunut -postauksen. Etsin siihen illalla liiankin kauan sopivaa kuvaa ja julkaisin tuotoksen. Hoidin kommenttipuolta. Aikaa meni 2h 20min. 

Keskiviikko 26.6.

Noin 5 minuuttia muutaman kommentin kanssa päivän mittaan. Ihmiset ovat lomalla!

Torstai 27.6.

Tälle päivälle osui Google Analytics -postaussarjan hahmottelua mielessä ja ensimmäisen osan kirjoittamisen aloitus. Uuden Analyticstilin luominen ja screenshottien näpsiminen sieltä. Tekstin kirjoittelua ja muokkausta selkeämpään muotoon sekä kuvien asettelua. Seuraavaan osaan ehdottomasti tulevien tekstien kirjoittamista luonnokseen, ettei vaan unohdu sitten. Taisi siellä jokunen kommenttikin tulla katsastettua heti aamulla. Kello löi: 1h 50min. 

Perjantai 28.6.

Eilisen postauksen viimeistely ja julkaisu illalla. Muutamiin kommentteihin vastaaminen siihen perään puhelimella sängyn pohjalta. About 25 min.

Lauantai 29.6. 

Kommenttien lukua ja niihin vastaamista heti aamutuimaan ja pikkaisen päivälläkin, yhteensä noin 10 minuutin verran.

Viikon saldo: 9 tuntia ja 25 minuuttia.

Sehän on aika vähän. Mutta toisaalta se on paljon. Tuossahan oli vain kolme postausta ja nythän on siis paras kesälomasesonki, joten kommenteissa oli ehkä hieman vähemmän puuhaa. Luin myös muita blogeja mutta en laskenut siihen kulunutta aikaa, sillä välillä teen sitä ihan huvikseni ja välillä taka-ajatuksena on tämän blogin pyörittämiseen liittyvät toimet. Tosiaan, toisille tuo aika voi olla todella paljon ja toisille taas hyvin vähän. Sehän riippuu paljon siitä mitä muuta tekee. Vaikka itse inhoan jatkuvaa kiireisen elämäntavan korostamista ja hehkutusta, olen joutunut toteamaan olevani sen verran kiireinen, että joitain asioita on karsittava toisten vuoksi. Tykkään tästä blogista niin paljon ja käytän siihen mielelläni aikaa. Olen täällä vähän maininnut, että minulla on muitakin omia nettiprojekteja, joten aikaa menee niihin muihinkin jonkin verran viikossa. Mutta olen tämän myötä myös todennut parhaaksi luopua joistain toisista projekteista lähes kokonaan tai sitten käyttää niihin huomattavasti vähemmän aikaa, sillä en halua päivieni koostuvan yksinomaan ruudun tuijottelusta. Joihinkin uusimpiin älynväläyksiini en ole edes lähtenyt mukaan: olen oppinut priorisoimaan asioita (hieno sana, hieno taito). Ja ai niin, onhan minulla töitäkin ja muutakin elämää koneen ulkopuolella!

Julkinen yksityisyys: kuinka paljon paljastat?

Sain Step by Step -blogin Tiinalta hyvän juttuvinkin: Kuinka yksityisiä asioita ja hetkiä bloggarit jakavat blogeissaan? Tiina mainitsi mm. parisuhteet, kihlaukset, hääpäivät ja synnytyssalit. Tartuin aiheeseen, koska olen todennut päätyneeni blogin lukemisen kautta jopa sinne synnytyssaliin. Onhan nuo muutkin elämän pikku tapahtumat nähty mutta vaikuttavin oli kuitenkin tuo synnytyksen seuraaminen -ja se muuten tuli videolta!

Oman yksityisyyden suojelun kanssa painiminen on bloggauksen perusongelmia. Etenkin lifestyletyyppistä blogia on vaikea pitää, jos ei tahdo paljastaa kenen elämäntyylistä oikein on kyse. Ja elämäntyylihän pohjautuu vahvasti siihen kuvatulla tyylillä elävään henkilöön ja persoonaan. Omista asioista kertominen blogissa riippuu tosissaan siitä mihin aiheisiin blogi oikein on keskittynyt. Jos keskiössä on rehellisesti pelkät asukuvat tai vaikka kynnet, esimerkiksi omasta kihlautumisesta ei ole mitenkään "pakko" kertoa. Tälläisten henk. koht. asioiden kertomista vaativat lukijat voisi helposti tulkita röyhkeiksi tungettelijoiksi. Mutta lifestylessä ja ns. muotiblogeissa samaiset vaatimukset voitaisiin jo luokitella kainoiksi toiveiksi: mikään aihepiiri ei oikeastaan ole blogin mahdollisen aihepiirin ulkopuolella.

Monilla blogeilla linja henkilökohtaisemmista asioista postaamisen kanssa on vaihdellut ajan myötä. Kaikille on varmasti tuttu se kuvio, missä bloggari alkaa hiljalleen kertoa vähemmän ja vähemmän syvällisiä ja henkilökohtaisia juttuja. Blogi muuttuu tällöin ns. pinnallisempaan suuntaan. Tämä on bloggarin kannalta erittäin ymmärrettävä ja luonnollinen liike: blogin lukijamäärän kasvaessa ja ihmisten mielenkiinnon lisääntyessä tajuaa paremmin sen, että ventovieraatkin ihmiset tietävät bloggarin elämästä enemmän kuin hänen oma äitinsä. Monet laittavat pakin päälle tässä kohdin ja etenkin saatujen kommenttien laadulla on paljon merkitystä asiassa. Toiset eivät sitten yhtään kavahda tälläistä, vaan he innostuvat tarinoimaan kahta kauheammin. Bloggauksesta voi tulla myös sellainen elämäntapa, että itse tulee ikään kuin sokeaksi sille mikä kuuluu blogiin ja minkä voisi sieltä ehkä jättää poiskin. Itse voi kokea vaikka omasta vatsan toiminnasta kertomisen aivan asiaankuuluvaksi.

Erilaisia linjauksia yksityisyydensuojelun ja -paljastelun suhteen on nähty mutta aika harvoin (jos koskaan) törmää sellaisiin blogeihin, joissa kerrottaisiin ja näytettäisiin lähestulkoon kaikki. Yleisin yksityisyyden rajaus on seuraavanlainen: vaikka bloggari tarinoisi autuaasti itsestään, yleensä lähipiiristä löytyy joku, jonka nimi on pelkkä kirjain ja naamakin (silloin harvoin kun se vilahtaa blogissa) ihan pikseleinä. Erittäin usein tämä "joku" on se bloggarin mies. Jos oma puoliso haluaa pysyä kaukana parrasvaloista, niin Tiinankin mainitsemista kihlauksista, hääpäivistä ja synnytyksistä on vaikea tehdä kattavaa raportointia blogiin. Ainakin niistä tulee kovin yksipuoliset jutut: esimerksi naimisiin mennään aina jonkun kanssa ja jos tämä joku on suuri kysymysmerkki, jutun uutisointi jää hieman rammaksi. Aina lähipiiri ei rajoita omista asioista kertomista, vaan päätös niukasta linjasta voi olla bloggarin omakin ajatus. Jollekin oma kihlaus (häistä puhumattakaan) voi  olla niin herkkä ja intiimi tapahtuma, että sitä ei viitsi altistaa kaikenmaailman "onpa halvannäköinen sormus" ja "näin pian kihloihin?! Ei tule kestämään!" -kommentteille. Vaikka tietäisi suurimman osan reaktioista olevan onnitteluja ja vilpitöntä iloa, ajatus yhdestäkin loanheitosta voi olla liikaa. Tämmöiset bloggarin itsensä päättämät rajat eivät kuitenkaan tuo lukijalle niin selkeästi sitä tunnetta, että nyt "salaillaan" jotakin. Lukija ei ehkä osaa edes kuvitella jonkin asian olemassa oloa, jos siitä ei hiiskuta mitään! Mutta tuommoiset jonkun toisen henkilön puolesta tehtävät semisalailut kertovat väkisinkin siitä, että jotkut asiat ovat liian henk. koht. lukijoille kerrottavaksi.

Välillä näkee blogeja, joissa paljastetaan jotain todella henkilökohtaista. Sellaiset jutut voivat olla juuri se blogin suola. Esimerkiksi törmäsin jokin aika sitten Starry Eyes -blogissa bloggarin erittäin henkilökohtaiseen tekstiin, joka näyttää olevan sitten koko blogin suosituin postaus. Sadoista kommenteista päätellen teksti on osunut ja uponnut. Erittäin yksityisten kokemusten jakaminen voi siis kaikesta epämukavuudestaan huolimatta olla hyväksi itselle ja lukuisille lukijoille. Ei ole kuitenkaan helppoa päättää tehdäkö tälläistä juttua vai kirjoittaako sen sijaan vaikka arvio uudesta kuivashampoosta. Erilaisten kokemusten jakaminen ja vuorovaikutus ovat niitä blogien hienoja puolia ja ne tekevät blogeista erilaisia mutta riippuu bloggarista mikä tuntuu hyvältä.

Puolisoiden, poikakavereiden ym. lisäksi yksityisyyden linjauksesta tekee haasteellista myös lapset. Tästäkin on nähty kaikenlaisia ratkaisuja: joissain blogeissa lapset esiintyvät nimellä ja naamalla, joissain nimellä muttei naamalla tai toisin päin, joissain salanimellä ja pikselinaamalla tai muulla näkyy-muttei-tunnista -taktiikalla. Niin ja joillain on ehkä lapsia vaikkei niistä blogissa pihahdetakaan! Lapset blogissa herättää varmasti monenlaisia mielipiteitä. Toiset eivät halua mistään hinnasta lapsiaan nettiin, vaan lapset saavat sitten joskus itse päättää mitä he haluavat vieraiden ihmisten heistä tietävän ja näkevän. Jotkut kavahtavat lapsen kuvan laittamista vaikka Facebookin, blogista puhumattakaan, sillä "sehän jää nettiin ikuisesti". Toiset ottavat tietoisen riskin ja toiset eivät koe tätä miksikään "riskiksi".

Lapsista on hyvä hypätä siihen alussa mainitsemaani syntymän ihmeeseen, joka on varmasti jäänyt kummittelemaan joidenkin mieleen koko postauksen ajaksi. No, juttu menee näin: löysin ehkä noin vuosi sitten sympaattisen oloisen irlantilaisen Anna Sacconen blogin. Bloggari oli tuolloin raskaana ja minusta hänen touhujaan oli mielenkiintoista seurata. Hän oli (ja on kyllä edelleenkin) myös hyödyntänyt hyvin esim. YouTubea kauneustutoriaaliensa ym. suhteen. Sittemmin tajusin, että hän on miehensä kanssa tehnyt itsestään oikein brändin, joka julkaisee heidän arjestaan videoita päivittäin. Heille oli siis varmasti hyvin normi ratkaisu pistää joukon jatkeeksi video ensimmäisen lapsen syntymästä. Tämä siis hyvänä esimerkkinä siitä, että jotkin asiat eivät ole toisille ollenkaan liian henkilökohtaisia etteikö niistä voisi kaikille avoimesti kertoa. Toisille tämmöinen on aivan TMI ja ei tulisi ikinä kuuloonkaan. Olenhan näitä synnytyskertomuksia lukenut suomalaisistakin blogeista mutta video vie tämän jo ihan toiselle asteelle. Sanottakoon, että minun kohdallani blogin aktiivinen lukeminen loppui pian tuon jälkeen, sillä en koe heidän yksityisyyslinjaansa... miten sen nyt sanoisi... no vaikka kovin yhteensopivaksi oman näkemykseni kanssa, vaan jotkin seikat pikemminkin häiritsevät minua. Joku toinen saattaa tykätä siitä.

Ajattelin ensin kysyä, että mitä juttuja et itse mistään hinnasta kertoisi blogissasi mutta tajusin kysymyksen hölmöyden: tuskinpa niitä salaisuuksia tässäkään kerrotaan. Muotoilen kysymyksen siis uudestaan. Käytä mielikuvitusta: kertoisitko esim. häistä, parisuhteesta, lapsista, sairauksista, vastoinkäymisistä, lottovoitosta, ym. asioista? Kuinka tarkkaa raporttia tekisit? Tiedän blogillani olevan paljon lukijoita, joilla on lapsia ja blogi. Olisi erityisen mielenkiintoista kuulla minkälaisia ratkaisuja ja näkemyksiä teillä on sen suhteen miten lapset esiintyvät blogissa.

Photo credit 1: sparktography / Foter / CC BY-NC
Photo credit 2: Frank de Kleine / Foter / CC BY-NC-SA

Kun bloggari menettää vallan

Oletko sinä se, joka päättää mitä blogissasi tapahtuu? Vai onko jollain muullakin näppinsä pelissä? Tänään puhutaan siitä kuinka blogi ei aina välttämättä ole 100% bloggarin omaa käsialaa aiheiden ja sisällön puolesta.

Juttuni inspiraationa on tämä White Trash Disease -blogin postaus keskusteluineen. Siinä käsiteltiin jossain määrin syitä sille miksi ko. blogi muutti Indiedaysiltä Lilyyn. Ja siis tämä oli vain inspiraation lähde ja en anna nyt mitään lisäinformaatiota kyseiseen asiaan tai käsittele tekstissäni muutenkaan tuota juttua. Huomioni vain kiinnittyi jutussa siihen seikkaan, että bloggaria rohkaistiin kirjoittamaan tietynlaista sisältöä blogiin, ja siitä tämä postaus sitten lähti. Ja nyt ei ole kyse siitä, että kommenteissa kinutaan esittelypostausta bloggarin asunnosta. Nyt puhutaan siitä, että bloggarilla on pomo, joka vaikuttaa blogin sisältöön.

Ihan itsenäisesti bloggaavalla tuskin mitään pomoja on, vaan sitä on itse oman bloginsa herra (tai rouva tai neiti). Mutta jos blogi kuuluu johonkin blogiportaaliin, lehteen tai muuhun sivustoon, bloggarin oma sana ei enää välttämättä ole se viimeinen sana. Laajoja suuntaviivoja tai tarkkoja ohjeita voi tulla ylemmältä taholta. Myös suuri mainostajayhteistyö itsenäisessäkin blogissa voi esittää omia vaatimuksiaan sisällön suhteen. Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sanottuna sitä, että kaikki blogin sisältö aiheineen ei välttämättä ole rehellisesti bloggarin omasta sydämestä tullutta tekstiä kuvineen. Joku on voinutkin sanoa bloggarille, että "et nyt saamari soikoon kuvaa taas jotain jugurttiaamupalaa, vaan kerrot nyt jännän jutun siitä kun lompakkosi varastettiin! Jos sitä ei oikeasti viety, niin kerro kuinka luulit sen olevan varastettu!" tms. Ohjeistus ei välttämättä ole ollenkaan näin suorasukaista: se voi liittyä siihen kuinka usein bloggarin tulisi postata tai vaikka milloin tulisi tehdä juttua mistäkin aiheista tai kampanjoista. Taustalla näissä kaikissa tapauksissa on kuitenkin se, että blogia ohjaillaan myös jonkun muun kuin itse bloggarin toimesta -joissain tapauksissa enemmän kuin toisissa.

Sieltä ylemmältä taholta tulee yleensä myös rahaa bloggarille, siis palkkaa bloggaamisesta. Kun maksat jollekin rahaa, saat siitä jotain vastineeksi. Tässä tapauksessa saat blogin omistamallesi sivustolle. On aika päivänselvää, että molemmat osapuolet voivat esittää tässä vaiheessa vaatimuksia. Millaiselle bloggarille itse haluaisit maksaa rahaa bloggaamisesta? Kenties suositulle, usein postaavalle, mielenkiintoiselle, keskustelua herättävälle, monipuoliselle, yhteistyökykyiselle, jne.? Ei kukaan halua maksaa mitään itsepäiselle blogille, joka ei tuota tarpeeksi kävijöitä ja sitä myöten rahaa firmallesi. Jos on käynyt niin, että blogiin uppoaa rahaa enemmän kuin se tuottaa firmalle, pomo varmasti ottaa asian esille bloggarin kanssa ja vaatii tsemppausta tai muuten joku toinen bloggari valitaan tilalle hoitamaan hommat. Niinhän se menee monissa muissakin työpaikoissa: jos esimerkiksi myyjänä myyntitavoitteesi jää tietyn aikaa täyttymättä, pomolla on varmasti asiaa sinulle. Sitten pomo voi antaa sinulle ohjeita miten toimia tulostesi parantamiseksi. Jos et ota neuvoista vaaria ja tsemppaa, potkut eivät varmasti ole yllätys. Kukaan ei varmaa myöskään ihmettele sitä, että pomo ylipäätänsä vaatii tsemppausta ja parempia lukuja -jos ei nyt ihan suojatyöpaikasta ole kyse.

Bloggarista täyden vallan menetys oman blogin suhteen voi tuntua epämiellyttävältä. Jos purkaa postauksiin omia tuntojaan ja omaa elämäänsä kuvineen kaikkineen, ajatus siitä että jollain ullkopuolisella on näppinsä pelissä ei välttämättä innosta. Sitähän voi muiden antamien ohjeiden myötä päätyä esittämään jotain ihan muuta kuin alunperin oli tarkoitus. Kauhuskenaario on, että omasta blogista tulee jonakin päivänä vieras. Ja ei ole varmasti mukavaa, jos joku hengittää niskaan koko ajan, kun itsestä lähinnä tuntuu ettei bloggaaminen oikein maistu ja pieni tauko olisi paikallaan. Toisaalta voi olla hyvinkin houkuttavaa pitää blogia ja saada siitä samalla palkkaakin. Tasapainoilu vallan menetyksen ja mahdollisen menestyksen välillä voi olla hankalaa. Monesti ottamalla pomon saa myös paljon sellaisia mahdollisuuksia tavaroista tapahtumiin, joita ei itsenäisenä bloggarina millään saisi.

Lukijoilla voi olla monta näkökulmaa tähän "tilattuun sisältöön". Yksi pitää sitä ihan oleellisena ja luonnollisena osana niitä blogeja, joissa liikkuu rahaa. Toinen on epäileväinen juttujen aitouden suhteen. Kolmas on järkyttynyt siitä, että bloggari ei kerrokaan paljasta totuutta elämästään ja että blogin takana on varsinainen salajuoni! Tämä sama tyyppi on järkyttynyt kuullessaan, että tosi-tv:täkin on käsikirjoitettu. Meillä on totuttu pääsääntöisesti siihen, että bloggari pitää itse blogiaan ja tekee sisällön. Mutta mitäköhän sitten sanotaan, kun meilläkin alkaa näkyä suosittuja muotiblogeja, joissa bloggari keskittyykin poseerauksiin ja muihin kuvioihin pätevän copywriterin kirjoittaessa bloggarin suuhun sopivia tekstejä blogia varten?

Bloggareidenkin kohdalla suhtautuminen pomon toiveisiin vaihtelee, luonnollisesti. Osaa kokee tekevänsä businesstä niin, että hän tekee mitä pyydetään, kun hänelle siitä tarpeeksi maksetaan. Osa taas mielellään ottaisi palkkaa vastaan muttei kestä, jos hänen blogiaan tullaan sorkkimaan. Osa neuvottelee hyvinkin tarkkaan, ennen kuin sotkeutuu mihinkään suhteisiin bloginsa kautta.

Olisitko sinä valmis ottamaan pomon ja mitä haluaisit vastineeksi blogin täydellisen hallintavallan menetyksestä? Entä pitäisikö bloggarin siis tsempata ja myötäillä vai kokea oman itsemääräämisoikeutensa blogin suhteen tulleen loukatuksi, kun häneltä vaaditaan tai hänelle vihjataan erinäisistä toivottavista toimenpiteistä blogin suhteen?

Google Analytics osa 2: kävijöiden määrä ja laatu

Yksi jos toinen meni varmasti perjantaisen Google Analyticsin asennuspostauksen innoittamana ihan oikeasti lataamaan tuon nerokkaan kapistuksen itseään ja blogiaan ilahduttamaan. Jokunen on varmasti ollut huuli pyöreänä koko viikonlopun yli Analyticsin käytön suhteen, joten ajattelin näin pian postata aiheeseen jatkoa. Aloitteleva ja hyvin pitkällekin edistynyt bloggari selviää mielestäni hyvin tarkastelemalla muutamia seikkoja Analyticsissa. Mutta Analytics on niin laaja laitos, että sen suppeaakaan käyttöä ei yhdessä postauksessa kateta. Tänään on siis vuorossa vain yksi osa: kävijöiden määrä ja laatu. Haluan myös huomauttaa, että en ole mikään varsinainen kaikkitietävä asiantuntija, vaan kerron tässä lähinnä sellaisesta peruskäytöstä, jolla saa mahdollisimman paljon touhusta irti. Jos osaisin Analyticsin kaikki jekut, käyttäisin sitä työkseni ja palkkapussini olisi aika mukava. Sen käyttö on siis joidenkin ammatti, joten älä huoli jos et ymmärrä kaikkea mitä Analytics pitää sisällään tai selittää sinulle.


Ja sitten aloitetaan. Ennen kuin alkaa sen enempää leikkiä raporteilla, on hyvä ottaa Analyticsin ajan käsite haltuun.

Oikeasta yläreunasta löytyvät siis päivämäärät, joita kaikki näytettävät tilastot ja raportit koskevat. Oletuksena raportit eivät sisällä tätä kuluvaa päivää, vaan ne tulevat vähän myöhässä. Muista siis muuttaa päivämääriä tästä, jos haluat kuluvan päivänkin luvut mukaan tai tietoja miltä tahansa haluamaltasi aikaväliltä. Moni unohtaa tämän ajan käsitteen ja sitten ihmettelevät rapsojen outoja lukuja. 

Tänään siis käsitellään:

Kävijöiden määrä ja laatu

Kävijöiden määrää ja heidän käyttäytymistään blogissa on hyvä tarkastella vähän huolellisemminkin. Voit näiden tietojen perusteella päätellä mm. ovatko kävijät kovinkin kiintyneitä blogiisi (eli ns. lukijoita) vai kertakävijöitä ja kuinka kauan he viihtyvät, eli yksinkertaisuudessaan: onko blogisi mielenkiintoinen. 

Kävijöiden määrää voi tarkastella mm. vasemman reunan Yleisö -kohdasta. Kun klikkaat sitä kerran, nämä mahdollisuudet aukeavat:

Yleiskatsaus näyttää sinulle ihan tarpeeksi informaatiota: saat tietää käynnit, eli vierailut sivustollasi. Yksi käynti voi sisältää monta toimintaa sivujesi sisällä. Kävijä voi klikkailla postauksesta toiseen yhden käynnin aikana. Käynti päättyy, kun kävijä poistuu tai ei ole antanut elonmerkkejä 30 minuuttiin. Joku siis saattaa pitää sivuasi auki mutta ei pariin tuntiin klikkaile siellä mitään ja sitten intoutuu jälleen painelemaan linkkejä, jolloin kyseessä on jo eri käynti. 

Yksilöidyt kävijät kertovat kuinka monta eri tyyppiä sivuillasi on käynyt. Tämä on vähemmän kuin käynnit, sillä yksi henkilö saattaa tehdä vaikkapa yhden päivän aikana useita käyntejä sivuillesi vierailemalla siellä aamupalan, lounaan ja iltapalan aikaan (=kolme käyntiä). Ja yksilöitä ei sitten tunnisteta alkeellisesti vain ip:n perusteella: siihen tarkoitukseen on jokin oma keksinsä. Eli esimerkiksi vakkarilukijasi, joka lukee blogiasi kotona läppäriltänsä sekä myös kahvilan verkossa sillä samalla läppärillä, pysyy yhtenä ja samana yksilöitynä kävijänä eikä häntä lasketa kahdeksi eri kävijäksi.

Sivun katselut, sivua/käynti ja käynnin keskimääräinen kesto ovat aika itsensä selittäviä käsiteittä ja saat niistä lisäselvitystä viemällä hiiren niiden päälle (niin kuin muistakin otsakkeista). Huomaa, että asettamasi aikaraja vaikuttaa näihinkin hyvin paljon. Kaksi jälkimmäistä ovat mielenkiintoisia keskiarvoja kaikista kävijöistä ja niistä saa vähän ideaa siitä kuinka hyvin ihmiset viihtyvät sivuillasi ajallisesti ja kuinka paljon he klikkailevat postauksesta toiseen tai sivuja eteen/taaksepäin yhden käynnin aikana.

Poistumisprosentti on sitten sellainen juttu, joka kertoo kuinka monta prosenttia kävijöistä poistuu siltä samalta sivulta miltä he tulivatkin blogiisi klikkailematta mihinkään muualle. Eli jos joku on klikannut vaikkapa Blogilistan kautta suoraan tiettyyn postaukseesi ja lukee (tai vilkaisee) sen ja lähtee sitten menemään tekemättä muuta, tämä prosentti nousee (tämä on keskiarvo ja ei vielä kerro yksittäisistä postauksista/sivuista). Tätä prosenttia voi koittaa laskea vaikka sillä vinkkaamallani widgetillä, joka tarjoaa lisää luettavaa. 

% uusia käyntikertoja on siis arvio siitä kuinka moni käynneistä oli ihan uusien tyyppien tekemiä. 

Näitä kaikkia voi sitten kytätä vaikka tunnin tarkkuudella, sillä sinisellä janalla sivun yläosassa:

Tuosta oikeasta ylänurkasta voi muuttaa aikaa ja heti vasemmalta Yleiskatsaus -sanan alta mitä siltä ajalta katsotaan. Oletuksena siinä on aina käynnit. Tässä vielä vaihtoehdot kuvassa:

Eli voin vaikka valitsen janan näyttämään viikkoa jollain tietyllä aikavälillä ja haluan katsoa poistumisprosenttia siltä ajalta. Jos siellä on jonkin päivän kohdalla selvä piikki, voin miettiä oliko julkaisemani juttu niin huono ettei ketään kiinnostanut jäädä tutkimaan mitä muuta sanottavaa minulla on. Voisin myös katsoa mitä käynnin keskimääräinen kesto kertoo siltä ajalta ja surkutella vielä enemmän, jos kesto olisi hyvinkin lyhyt tuona samaisena hetkenä. No tietäisimpähän vähän paremmin mikä postaus ei oikein toimi!

Sivun alalaidasta voi tarkastella kaikenlaista nippelitietoa kävijöihin liittyen:

Tässä kuvassa esimerkkinä kaupunkeja, joista vierailijoiden oletetaan olevan. Mutta näihin en uskoisi niin kirjaimellisesti. Esimerkiksi minun mokkulani tai mikä-lie-se-nyt-onkaan ip näyttäisi olevan tuolta jostain Mäntsälän suunnalta vaikka ihan Helsingissä olenkin. Että näin.

Muuta mielenkiintoista löytyy sitten sieltä Yleisön alta kohdasta Käyttäytyminen:

•  Uusi vs. palaava kertoo uusien ja vanhojen vierailijoiden käyttäytymisen eroista.
• Tarkistustiheys ja äskettäisyys kertoo kuinka monta kertaa yksittäiset kävijät palaavat blogiisi asettamasi aikarajan sisällä. Tässä kaikki toivovat, että vain yhden kerran palaavien osuus olisi pieni ja useampia kertoja palaavien suuri. Vaihtamalla näiden lukujen yläpuolelta heti Jakelun alta vaihtoehdon Päivää edellisestä käynnistä saat siis tietää enemmän siitä kuinka usein yksilöidyt kävijät käyvät blogiasi tsekkaamassa: kuinka moni käy joka päivä ja kuinka moni kerran viikossa, jne. Onko sinulla siis vakkarilukijoita vai satunnaisia lukijoita?
•  Sitoutuminen näyttää kuinka kauan käynnit ovat kestäneet. Ja kaikki tietysti toivovat, että 0-10 sekuntia kestäneita käyntejä olisi huomattavasti vähemmän. 

Löytyy sieltä muutakin mitä voi oman mielenkiinnon mukaan tutkia, esim. paljonko käyntejä tulee mobiililaitteilla. 

Vasemmassa sivupalkissa heti Yleisö -kohdan yläpuolella on Reaaliaikainen. Siitä siis näet mitä blogissasi tapahtuu juuri nyt. 

Näet helposti mm. kuinka monta kävijää blogissasi juuri nyt on, mistä he ovat tulleet ja miten, sekä missä he blogissasi ovat. Tykkään käyttää tätä ominaisuutta yleensä julkaistessani uuden postauksen. Katselin tästä esimerkiksi taannoisen postauksen julkaistuani kuinka Blogilistalta tuli yhtäkkiä hirveä ryöpsähdys kävijöitä. Arvasin lukujen pomppaavan otsikointini vuoksi. Ja nyt juuri näin jonkun Tradedoublerin verkosta tulevan olevan blogissani ja hetken kulutta sähköpostiini kilahti ilmoitus hyväksymisestä erääseen TD:n mainosohjelmaan. Elämä on joskus hyvin ennustettavaa! Tämä on hauskaa ajanvietettä ja kertoo sinulle paljon hyödyllistä tietoa blogin pyörittämisen kannalta.


Seuraavassa osassa katsotaan sitten mistä ne kävijät oikein tulevat!



P.S. jos ravaat itse usein blogissasi ja pelkäät omien vierailujesi vääristävän tilastoja, voit sulkea oman ip:si pois laskuista. Tässä eräs simppeli tapa pitää itsensä ulkona laskuista. Selvitä ensin ip vaikka tästä. Sitten klikkaa oikeasta yläreunasta Järjestelmänvalvoja.

Sitten valitse sivustosi ja välilehti Suodattimet. Sen jälkeen klikkaat Uusi suodatin.

Sitten annat suodattimelle nimen (esim. oma ip). Suodattimen tyyppi voi olla Valmis suodatin. Valitset valikoista Sulje pois - liikenne IP-osoitteista - on yhtä suuri kuin ja kirjoitat alla olevaan kenttään ip:si. Ja sitten tallennat.

Tällä tavalla oma ip:si ei sekoita lukuja -ainakaan hetkeen. Mutta monilla ip muuttuu vähän väliä, joten mikään satavarma keino tämä ei ole. Kannattaa aina joskus tarkistaa suodattimien paikkansa pitävyys ja tehdä tarvittaessa uusi.