Blogikuukausi: Kesäkuun kommellukset

Tänään näyttäisi olevan viimeinen päivä kesäkuuta. Sehän tarkoittaa sitä, että on aika tehdä jonkin sortin kuukausikatsaus! Tämä on monien suosikkipostaus, joten toivottavasti pidätte, kun jaksatte aina kuukauden kestää muita jorinoitani täällä blogissa!

Kuukauden blogilomat

Tässä kuussa yhdessä jos toisessa blogissa on postattu harventuneeseen tahtiin. Kyse ei niinkään ole ollut siitä, että bloggarit olisivat olleet hirmu kiireisiä. Monilla bloggaaminen on tuntunut jonkinlaiselta pakkopullalta ja blogi ei ole innostanut entiseen tahtiin. En postaa, jos ei huvita -tunnelmissa ovat olleet ainakin: Are You Feeling Fashionable (josta jo mainitsinkin), Focus on Fashion (ymmärettävä tunnelma lomaillessa) ja viimeisimpänä Mungolifekin ilmoitteli, että tahti voi hyytyä, jos ei huvita.

Kuukauden pillit pussiin

Ja jälleen yksi suosikkiblogi otti ja lopetti: No Fashion Victims yllätti rakkaat lukijansa päättämällä bloginsa päivät. Vaikka itse en enää blogia aktiivisesti lueskellutkaan, minuakin harmitti. Mutta näin sitä pitää, jos homma ei enää luista! Ja jäihän se ovi vähän raolleen, jos sieltä jossain muodossa palailtaisiin....

Kuukauden tuotesijoittelut

Bloggarit ovat perinteisesti saaneet postauksia tms. vastaan erilaisia tuotteita omakseen tai lainaksi. Kukaan ei kohottele kulmiaan millekään lahjushuulipunalle tai kengille. Kameratkin alkavat olla arkipäiväisiä lainatavaroita. Mutta nyt bloggarit ovat saaneet hevosvoimiakin lainaan: tässä kuussa huristeltiin oikein skootterilla ja avoautollakin blogin puolesta (ja juu, ne molemmat olivat samassa ja juu, Mungolifessa). Muistan nähneeni aikaisemmin pyörillä kulkevia blogilahjoja/lainoja vain lastenrattaiden ja polkupyörien muodossa. Jännä nähdä, mitä tulee seuraavaksi. Olisiko vene!

Kuukauden vitsaus

No mikäköhän se olisi? Onko vaikea arvata? No alennusmyynnit tietenkin! Jos blogeissa ei ole väännetty kollaaseja nettiputiikkien parhaista alelöydöistä, niin sitten on esitelty omin pikku kätösin kaupan alelaarista käteen tarttuneita aarteita. Ja yhden kaupan alen alkamisesta ei sitten postata kerran, vaan uusi postaus pyöräytetään aina aleprosenttien tipahtaessa. Tässä koko kesä kuluu mukavasti...

Kuukauden tärkeä muotitapahtuma

Tiedetään, että bloggarit ja kamerat ovat erottamaton pari. Mutta jostain kumman syystä minua huvitti lukiessani Mariannan viehättävää blogia, missä kerrottiin Nikonin lennättäneen hänet Lontooseen uuden kameralaukun lanseeraustilaisuuteen. Jestas sentään, uusi kameralaukku! No oli sen suunnittelutkin joku tärkeä henkilö (kuka lie), joka muodista kiinnostuneiden ihmisten ilmeisesti tulisi tietää. Nyt odotellaan vain yksityiskohtaista postausta tilaisuudesta ja siitä kameralaukusta. Ehkä seuraavaksi joku laivataan maailman ääriin jonkun uuden ja mahdottoman tyylikkään iphonekuoren julkistamistilaisuuteen!

Tämmöistä tällä kertaa! Katsotaan sitten kuukauden päästä,  kuinka kesäisiin tunnelmiin blogeissa päästään heinäkuun aikana. Iloista lomaa sinullekin, jos sellaiselle pääset tai siellä jo olet! Toivotetaan vielä tasapuolisuuden vuoksi meille työmyyrillekin iloista heinäkuuta!

Google Analytics blogiin osa 1: mitä, miksi, miten?

Höpisen täällä aina blogini liikenteen seuraamisesta ja tilastojen tuijottelusta. Olenkin saanut kyselyjä siitä millä minä tätä stalkkausta harjoitan ja salainen aseeni on siis Google Analytics. Luonnollisesti seuraava kysymys on koskenut Analyticsin käyttöä. Saamanne pitää, nyt tulee asiaa tästä aiheesta. Mutta koska Google Analytics on kaiken helppoutensa ja näppäryytensä lisäksi aika kolossaalinen kapistus ja joskus myös raivostuttavan vaikeaselkoinen, aion tehdä aiheesta enemmän kuin yhden postauksen. Ja koska yritän säilyttää edes jotain logiikkaa blogini rakenteen suhteen ja koska en uskalla olettaa kaikkien aiheesta kyselleiden jo omistavan Analytics-tiliä, aloitan ihan perusteista eli sellaisen hankkimisesta: mikä siis on Google Analytics ja miksi sinun se kannattaisi hankkia? En unohda myöskään kertoa mistä ja miten sen saat.

Jokainen bloggari on varmaan kiinnostunut siitä käykö blogissa ylipäätänsä ketään. Jos siellä joku käy, niin olisi varmaan hauska tietää viihtyykö hän siellä. Jos ei viihdy, niin jotain kannattaisi varmaan muuttaa. Yksittäisten postausten kohdalla olisi kiva tietää mitkä tuntuvat olevan niitä luetuimpia juttuja. Sitten voisi kirjoitella samantyyppisiä tai -tyylisiä tarinoita. Ja sitten ei haittaisi ollenkaan, jos joku kertoisi mistä ne ihmiset oikein blogiin löytävät. Näihin ja moniin muihin kysymyksiin saa vastauksen Google Analyticsilla.

On toki olemassa muitakin ohjelmia, joilla seurata liikennettä. Esimerkiksi Bloggerin hallintapaneelin Tilastot -osuus kertoo sinulle ympäripyöreitä lukuja blogisi näytöistä. Yksittäisiä kävijöitä tai sivuilla vietettyä aikaa on vaikea seurata tällä tavalla. Voit iloita Bloggerin kertoessa sinulle, että blogiasi on katsottu 100 kertaa päivän aikana. Todellisuudessa blogissasi on ehkä käynyt kolme lukijaa klikkailemassa pikkuisen ja muuten siellä on ravannut jokin robotti klikkailemassa hullunlailla. Jos tämmöiset jutut häiritsevät, tarvitset jonkin muun tavan seurata liikennettä. Yksi hyvä ohjelma on Clicky, jota käytin joskus. Maksuton versio tosin ei anna tilastoja kauhean paljon taaksepäin ja muuta mukavaa, joten kyllästyin sen käyttöön. Tämän avulla pystyin kyllä helposti nimeämään lukijoitani ip:n perusteella, kun ensin pienen päättelytyön perusteella pystyin yhdistämään tietyn ip:n tietyksi toiseksi bloggariksi. Minulla on ilmeisesti joskus ollut liikaa vapaa-aikaa... Ja sitten on kaikanlaisia muitakin ohjelmia mutta en ole tehnyt mitään vertailua tai muuta tutkimustyötä ennen valintaani. Suosittelen Google Analyticsiä teille kuitenkin mm. sen takia, että se on

• ilmainen
• helppo tarpeellisten ominaisuuksien osalta
• tarjoaa paljon tietoa
• sen saa suomeksi
• sitä pidetään luotettavana
• minulla ei ole muutakaan parempaa suositeltavaa

Ja nyt siis siirrytään sinne Google Analyticsiin hommaamaan tiliä ja asennetaan se. Kirjaudut ja hankit tilin syöttämällä G-mail sähköpostiosoitteen tai luomalla uuden Google-tilin, jos sinulla ei sellaista ole. 

Sitten sinulta kysytään Mitä haluat seurata (verkkosivusto) ja ensin valitset seurantamentelmän kahdesta:

Otin Classicin ja suosittelen sitä. Tuo toinen on beta ja siitä en osaa sanoa sitten mitään. Classicilla pärjää. 

Sitten annat sivustosi nimen (ihan vaikka blogin nimi) ja osoitteen. Valitse luokka mihin blogisi kuuluu. Tässä voi melkeimpä räiskiä mitä vaan, en ole huomannut sillä olevan niinkään vaikutusta mihinkään. Ja sitten kellonaika kohdilleen.

Ja sitten annat tilillesi nimen. Itse olen nimennyt sen aina blogin tai sivuston mukaan. Tässä puhutaan koko ajan yrityksille mutta älä anna sen hämätä. Raksi ruutuihin tai pois niistä sen mukaan miltä tuntuu haluatko jakaa tietojasi ja onko sinulla muita Googletilejä. 

Sitten vaan klikkailet Hanki seurantatunnus ja hyväksyt ehdot sun muut pop-upista. Sitten pääset sivulle, jossa on heti vasemmassa yläreunassa UA-alkuinen seurantatunnus. Sivulla on vähän muutakin mutta sinä tarvitset vain tuon koodin. Kopioi koodi tai laita se muutoin ylös. Bloggeriin asennus on erittäin helppoa, jos käytössäsi on Bloggerin oma blogipohja. Kirjaudut Bloggeriin ja etsit sieltä vasemmasta reunasta Asetukset ja Muu. Ihan viimeisimpinä löytyy Analyticsin Web Property ID ja tähän kenttään syötät sen koodisi UA-alkuineen ja painat ylhäältä oikealta Tallenna. Näin helppoa! Jos sinulla on Wordpress, lataa Google Analytics -plugin ja pääset lisäämään sitä kautta tuon lyhyen tai sitten samalla sivulla tarjotun pidemmän koodin sivuillesi.

Analytics alkaa toimia noin 24h kuluttua, joten et ole ehkä epäonnistunut, vaikka tietoja ei heti tulisikaan. Pääset katselemaan tilastoja siis kirjautumalla sinne Analytics -tilillesi. Yleensä homma alkaa toimia huomattavasti aikaisemmin. Peruskäyttö on aika yksinkertaista ja joitakin tietoja saat varmasti selvitettyä vaikka aikaisempaa kokemusta ei löytyisi. Seuraavassa osassa voidaan sitten katsoa vähän tarkemmin mitä tietoja sieltä Analyticsistä voi oiken kaivaa!

Apua, blogi on muuttunut!

Niin valitettavaa kuin se onkin, suosituimmatkin blogit lopettavat jonakin kauniina päivänä. Tai sitten ne muuttuvat niin, että alkuvaiheen blogista on jäljellä muisto vain. Onko joukossamme joku, joka ei ehkä huomannut No Fashion Victimsin laittaneen pillit pussiin? Blogi tuli tiensä päähän useiden vuosien olemassaolon jälkeen. Viimeisten sanojen perusteella voisi päätellä, että bloggari oli kasvanut vähän ulos blogistaan. Yhteistä säveltä ei enää oikein löytynyt tai muuta yhtä hienoa ja korkealentoista mutta valitettavaa. Hieman samanlaisissa tunnelmissa eletään Are You Feeling Fashionable -blogissa mutta lopetuksen sijasta siellä on meneillään loma.

Olen jauhanut bloggaamisen lopettamisesta jo yhden postauksen verran, joten ei paneuduta siihen nyt niin maan perusteellisesti. Totean vain lyhyesti, että joskus aika on niin rajallista ettei sitä riitä tarpeeksi blogille tai sitten ihmisenä muuttuu niin ettei blogi oikein enää istukaan kuin nenä päähän. Ja tähän jälkimmäiseen toteamukseen takerrun nyt tässä jutussa: bloggari muuttuu mutta muuttuuko blogi? Alussa mainitsemissani blogeissa kumpaisessakin viitattiin siihen kuinka bloggari on ihmisenä muuttunut viime aikoina niin paljon, että se on vaikuttanut blogin sisältöön oleellisesti.

Kovin yleistäen sanottuna eritoten muotiblogit ovat ei niin kovin kaukana parikymppisistä olevien tyttöjen käsialaa. Tässä elämänvaiheessa olevan ihmisen ei voi olettaa olevan järkähtämätön kuin kallio tyylinsä, ulkonäkönsä, mielipiteidensä, arvojensa, poikaystäviensä, ja kaikenmaailman muiden asioiden suhteen. Mutta  muutoksen tuulet eivät aina ole hyviä juttuja blogin kannalta. Kun alkaa pitää tietynlaista blogia ja antaa itsestään tietynlaisen kuvan, polulta voi olla vaikea kääntyä ilman, että suuri joukko lukijoita älähtää. Olet ehkä törmännyt kommentteihin ja bloggarin omiin myönnytyksiin sen suhteen, että "blogi ei enää ole entisensä". Muutos on aivan luonnollista ja suotavaa mutta jos se ei mene haluttuun suuntaan, harmitus voi olla suurikin.

Luulisi siis blogien seuraajienkin muuttuvan ajan myötä. Ja niinhän he muuttuvatkin mutta eivät ehkä samaan suuntaan bloggarin kanssa. Jos helmikorvakorut ja jakku -bloggarista tulee hiljalleen tai yhtäkkiä hippi, niin kovin moni lukija tuskin toteaa, että "sattuipa sopivasti, kun minäkin juuri viime viikolla hippiydyin". Osa lukijoista lopettaa vierailut blogissa kaikessa hiljaisuudessa, toiset vähän suuremmalla metelillä, ja sitten jotkut jatkavat seuraamista silkasta mielenkiinnosta uusien lukijoiden ilmestyessä paikalle. Aina muutosten ei tarvitse olla näin järisyttäviä, vaan pelkkä hiusvärin vaihtaminenkin voi joidenkin mielestä olla liian radikaali temppu. Ja aina muutos ei liity edes ulkoiseen puoleen, vaan esimerkiksi ennen autuaasti yksityiselämänsä kiemuroista jaaritelleen bloggarin niukkasanaisempi uusi linja voi olla todella harmillinen isku monille lukijoille. Ja lukijan ei siis tarvitse olla lähtökohtaisesti samantyyppinen ihminen bloggarin kanssa, jotta blogin tyylin muutos alkaisi tympiä. Se on vain se muutos totutusta, mikä ärsyttää.

Kun vertaa bloggaria blogin alkuaikoina ja nyt, ero voi olla huikea. Lukijat eivät ole tietenkään ainoita, jotka eroa ihmettelevät. Bloggari itse voi jopa hävetä vanhoja postauksiaan, joissa vilahtelee sellaisia asuja ja kampauksia, joissa hän ei nykypäivänä lähtisi ovesta ulos mistään hinnasta. Myös oma ulosanti voi olla muuttunut vuosien saatossa niin, että niitä tuskin omiksi ajatuksiksi tunnistaa. Ehkä nyt haluaisikin keskittyä johonkin tiettyyn aiheeseen blogissaan, vaikka vain kauniiden Instagram-kollaasien julkaisuun. Silloin vanhat sillisalaattipostaukset voivat tuntua häiriötekijöiltä.

Vaikka kelkkaa olisi käännetty aika rajullakin kädellä, blogin lopetus ei sentään aina ole se ratkaisu "ongelmaan". Joku saattaa perustaa kokonaan uuden blogin, jolla ei ole vanhaa painolastia mukanaan, Toisista blogeista saattaa sen sijaan kadota alkupään postauksia reilullakin kädellä. Kaikki bloggarit eivät halua jättää esimerkiksi sukat ja sandaalit -asukuviaan kaikkien pällisteltäväksi. Tai joku ei kestä lukea omia vanhoja postauksia, joissa kuherrellaan sen exän kanssa, joka olikin täysi mulkku. Vaikka niitä juttuja ei lukisi itse vaarana on, että ne tulevat esille joskus jossain yhteydessä -ja se ei ole mukava hetki. Joku toinen taas seisoo järkyttävien  tukkakokeilujensa takana eikä poistaisi yhtään vanhaa juttua kirveelläkään. Kaikki ratkaisut muutosten edessä ovat ymmärrettäviä.

Loppukevennykseksi laitan tähän ihan parin blogin alkuvaiheen tuotantoa, jota voi verrata nykyhetkeen. Tarkoituksena ei ole näyttää, että "hävettäviä vanhoja postauksia", vaan mielestäni blogin ja bloggarin muutoksen ainakin asukuvien tasolla näkee hyvin. Kuvia en valitettavasti viitsinyt kopioida, joten saa klikkailla, jos kiinnostaa.

• Polka Dots: jo vuonna 2007 ja sitten nykyään. Katse on siirtynyt kohti kameraa. 
• Tickle Your Fancy: 2010 ja  nyt. Tyyli on muuttunut ehkä enemmän maanläheisempään suuntaan.
• P.S. I Love Fashion: 2008 ja nyt. Ainakin valokuvien laatu ja sihti on parantunut!

Tämä vanhojen postausten selaileminen on muuten ihan mukava harrastus. Mitä pidemmän aikaa toimineen blogin löytää, sitä mielenkiintoisemmaksi menee. 

Sama kohtalo odottaa näitä tämän päivänkin postauksia. Viiden vuoden päästä saattaisit deletoida äsken kirjoittamasi postauksen hetkeäkään epäröimättä, koska se ei enää edusta sinua. Miten on, kestävätkö sinun vanhat postaukset vielä päivänvaloa? Tai jos et omista blogia niin missä vaiheessa blogi alkaa olla jo liian muuttunut? Onko ratkaisevaa tyylin muuttuminen, juttujen sisällön erilaisuus vai jokin muu seikka? Onko muutos ylipäänsä yleensä hyvä vai huono seikka?


Photo credit: Bridget.Mahan / Foter.com / CC BY-ND

Pinterest ja sen hyödyt blogillesi

Tiedetään, että netissä on ihan liikaa kaikenlaisia palveluita, joihin bloggaajan olisi pitänyt liittyä jo sata vuotta sitten ollakseen ajan hermoilla ja suosion huipulla. Jos pysyt kärryillä vielä Facebookin, Twitterin, Instagramin ja muiden jälkeen, niin tutustu vielä Pinterestiin. Mutta varoitan: se on koukuttavaa, todella koukuttavaa. Nyt jos joku siellää miettii, että mikä piru se Pinterest niistä kaikista kuvapalveluista oikein olikaan, niin sehän on lyhykäisyydessään vähän kuin ilmoitustaulu netissä, johon kuka tahansa voi rekisteröityä. Sinnehän siis kerätään lähinnä kuvia erilaisiin ryhmiin jaoteltuna. Pinterestiin liittyessä omalle koneelle tulee ladata Pin it -nappula, jonka avulla netissä eteen tupsahtavia kivoja kuvia voi sitten pinnata sinne omaan sopivaan ryhmäänsä. Toiset voivat sitten seurata sinua ja sinä heitä. Parhaiten Pinterest aukeaa, kun siihen tutustuu itse: lyhennelmän toimintaperiaatteesta löydät täältä.

Pinterest ei siis ole mikään viattomien kuvakollaasien rakenteluun suunniteltu työkalu, vaan sitä käytetään kaikenlaiseen rekrytoinnista ajantappamiseen.  Ihan hirveän monelta suomibloggarilta Pinterestiä ei kyllä löydy, vaikka heidän kuviaan siellä paljon pyöriikin. Pinterest on myös loistava inspiraation lähde. Etsit sitten inspistä pukeutumiseen, sisustukseen, kampauksiin, tatuointiin, meikkiin, kynsiin... You name it! Postausaiheiden etsiminen sieltä voi myös olla hedelmällistä: etsi suosittuja pinnauksia niin tiedät vähän mistä ihmiset ovat kiinnostuneita. Sieltä voi löytää uutta luettavaa, kun tutustuu kanssapinnaajiin. Mielenkiintoisia boardeja koonneella käyttäjällä voi olla vielä mielenkiintoisempi blogi. Ja tämähän toimii myös toisin päin:  sinut ja blogisi voidaan myös löytää tällä tavoin. Etenkin kansainvälisemmän yleisön perään mielailevan blogin kannattaa hankkia tunnukset näillä näppäimillä!

Pinterestistä voi siis yksinkertaisuudessaan (jälleen kerran) saada paljon liikennettä omaan blogiin. Omat kuvat kannattaa pinnata ja kuvan tietoihin liittää oman blogin osoite. Esimerkiksi omat asukuvat saavat tätä kautta aivan uuden yleisön. Kyllä ihmisiä kiinnostaa mistä kauniit kuvat ovat alkujaan kotoisin ja aika moni päätyy blogiisi asti. Siellä voi myös nousta suureksikin vaikuttajaksi, kun saa tarpeeksi seuraajia ja mikä tärkeintä pinnaa mielenkiintoisia kuvia tms. ensimmäisenä. Niinpä sinä roikut ensimmäisenä pinnaajana aina kuvan tietojen mukana muiden jakaessa sitä eteenpäin. Omat pinboardit kannattaa myös nimetä osuvasti ja houkuttelevasti, jotta potentiaaliset seuraajat saavat heti käsityksen kiinnostavuudestasi. Pelkkä jo joidenkin muiden löytämien kuvien uudelleen pinnaaminen ei tee sinusta ehkä kamalan tunnettua mutta sitä tulee väkisinkin tehtyä, jotta omaan Pinterestiin saisi tarpeeksi sisältöä eikä sortuisi pelkän oman sisällön promoamiseen. Pelkkä oman hännän nostatus ei taida olla edes sallittua.

Pinterestissä voi myös etsiä muita suosittuja henkilöitä, joiden seuraajista osa kelpaisi itsellekin. Ehkä tämä henkilö onnistuu huomioimaan sinut, jos seuraat häntä, pinnaat uudelleen hänen kuviaan ja kommentoit niitä (ahkerasti siis muttei millään vainoamismeiningillä). Ja jos hänen seuraajansa sattuvat olemaan myös sinulle sopivaa kohderyhmää, joku ehkä eksyy linkkailemalla blogisi lukijaksi asti. Ja muiden suosittujen henkilöiden seuraaminen on siitäkin suotavaa, että heiltä saa vinkkejä miten koota houkuttelevimmat pinboardit.

Otin taannoin osaa erääseen jenkkilästä käsin pidettyyn webinaariin, jossa puhuttiin asiantuntevasti siitä miten Pinterestin käytöstä saa mahdollisimman paljon irti. Kohteena oli lähinnä yritykset, jotka haluavat hyödyntää Pinterestiä mutta samoja vinkkejä voi hyödyntää ihan jokainen bloggari, sillä blogihan on kuin pieni (tai suurikin!) yritys, jota tulee hoitaa. Ajattelin tähän loppuun jakaa webinaarista tekemistäni muistiinpanoista ne parhaat bloggaajalle ja blogittomalle sopivimmat täällä ja niitä voi sitten jokainen nykyinen ja tuleva pinnaaja soveltaa tarpeensa mukaan.

• Jos vain osaat ja pystyt, lisää blogiisi Pin it -nappi esimerkiksi tuonne postauksen loppuun muiden fb- ja twitter-nappien jatkoksi. Jos saat sen asennettua kuviin, vielä parempi. Teet silloin pinnaamisesta todella helppoa, vaikka se onnistuuhan se tietenkin Pinterestiin kirjautuneelta käyttäjältä ihan hänen omaan selaimeen asennetun napinkin kautta. 
• Lisää tekstiä kuviin, jotka jaat Pinterestissä. Tekstilliset kuvat saavat huomattavasti ennemän huomiota eivätkä huku massaan. 
• Muista myös lisätä kuvateksti kuvan alle. 
• Älä pinnaa vaan kuvia: teksti ja videot toimivat myös erittäin hyvin.
• Erityisesti tutoraalien pinnaaminen kannattaa. Eli jos sinulla on vaikka kuvasarja silmämeikin teosta, se voi olla pian jaossa laajaltikin.
• Kuvat, jotka ovat pystysuunnassa pitkiä ja kapeita, saavat enemmän huomiota kuin vaakatasossa leveämmät kuvat. Pitkät ja kapeat kuvat kehiin siis ja menestys on taattu!

Ja nyt jos joku miettii onko Pink Bubblella oma Pinterest-tili, niin vastaus on ei ole. En tässä vaiheessa koe aikani rajallisuuden vuoksi Pinterestiin koukuttumista (jälleen kerran) järkeväksi investoinniksi mutta kukapa tietää. Muissa yhteyksissä kuin tämän blogin kautta olen siellä kyllä aikaani tappanut ja suosittelen siksi muillekin. Ja niin kuin alussa totesin, kaikenlaisia palveluja alkaa olla jo niin paljon, että ihan jokaisen kelkkaan ei voi lähteä, mutta jos Pinterest kuulostaa yhtään sinun jutultasi liity heti ja ainakin kokeile hetki. Jos tykkäät esimerkiksi We Heart It -tyyppisistä palveluista, tämäkin on sinun juttusi ihan varmasti. 

Vinkattakoon vielä ihan loppuun muutamia suomalaisia bloggareita, joiden inspiroivista Pinterest-tileistä voi ottaa vauhtia omaansa: Pupulandia, Char and the City ja Avec Sofié ainakin ovat mielestäni kurkkaamisen arvoisia tapauksia. Ja kommenttiboksissa otetaan mielellään vastaan yleisen keskustelun lisäksi linkkejä teidän Pinterest-tileille!

Sopiva postaustahti: 7 erilaista tyyliä

Hätä voi olla suuri, kun edellisen postauksen julkaisemisesta on kulunut jo jonkin aikaa ja uusi juttu pitäisi olla jo vähintäänkin valmiina. Stressitaso nousee pilviin, kun pää lyö tyhjää aiheiden suhteen ja blogin kävijämäärä on laskenut kuin lehmän häntä postauksettomien päivien aikana. Paineet voivat olla kovat -varsinkin jos itse lukee paljon sellaisia blogeja, joissa juttuja tulee ulos useampikin kappale päivässä.

No ei postaustahdista oikeasti tarvitse murehtia edellä kuvatun mukaisesti! Jotain ajatusta sille voisi kyllä suoda. Se nyt vaan on totta, että mitä useammin postailee, niin sitä useammin blogi nousee esiin eri yhteyksissä. Siten se saa enemmän liikennettäkin (ehkä). Eli jos halajat paljon lukijoita, postaa usein. Ehkä jopa päivittän. Mutta mutta... Näin tiivis tahti voi syödä kaiken vapaa-ajan sekä ideat, jolloin juttujen taso poikkeuksetta ottaa ja laskee. Olisiko sisältö siis uhrattava tiheän postaustahdin vuoksi?

Olen täällä ennenkin toitottanut, että sisällön laatu on ratkaisevaa blogisi suosion kannalta. Määrä jää väistämättä kakkoseksi. Jatkuvilla päivityksillä saa kävijöitä mutta kehno sisältö ei tee heistä välttämättä lukijoita. Pitkällä aikavälillä harvoin julkaistujen hyvien juttujen myötä kertyneet lukijat peittoavat kyllä määrällisesti hätiköityjen postausten avulla kalastellut kävijät.

Mitään oikeaa postaustahtia ei ole. Joku pystyy luomaan hehkeitä juttuja vaikka joka päivä, toinen taas tarvitsee aikaa kypsytelläkseen postauksia. Jollain ei vain ole aikaa joka päivä touhuta blogin parissa. Joku taas roikkuu liiaksi linjoilla, vaikka parasta olisi keksiä jokin ihan muu harrastus. Yksi ohje kuitenkin kaikkien on hyvä muistaa: postaustahdin pitäisi olla suht säännöllinen. Ei siis mitään yllätyskatoamisia tai sen saa tuntea nahoissaan. Ihanteellisinta olisi pitää oma tahti vakaana, jotta blogin lukemiseen tottuneet lukijat eivät pety tai hämäänny. Riippuu paljon lukijamäärästä ja -kunnasta miten epätasaiseen tahtiin suhtaudutaan. Se voi aiheuttaa pientä harmitusta tai kokonaisen huhumyllyn aikataulumuutosten syistä. Myös pienemmän kaliiberin blogin lukijat voivat kyllästyä jatkuviin ohareihin ja ennalta-arvaamattomuuteen tahdin suhteen. Pian he etsivät muuta luettavaa tai unohtavat koko blogin.

Kokosin tähän loppuun viihdykkeeksi erilaisia tyypillisiä postaustahteja ja blogeja. Löydätkö itsesi?

Ai niin, se blogi! -blogi

Kerran kuussa tai sinne päin jutun julkaiseva blogi on jo selkeästi jätetty heitteille. Tämmöinen tapaus vaikuttaa siltä, että omistaja on unohtanut pikku bloginsa. Tai sitten inspiraatio on kadonnut täysin ja uutta postausta tehdään väkipakolla silloin kun muistetaan -eli todella harvoin. Tai sitten blogi on perustettu jotain tiettyä postausta varten ja tämän älynväläyksen julkaisun jälkeen blogin funktio on hieman hukassa. Erittäin suurella todennäköisyydellä tämmöinen blogi on jonkin yrityksen oma blogi: kaikilla menestyjillä on nykyään blogi ja sen perustaminen on helppoa mutta läheskään kaikki eivät osaa sitä hyödyntää. Oikeat blogit kuitenkin päivittyvät suht useasti, joten mitään omaa lukijakuntaa on varmaan turha toivoa.

Turha vaivautua -blogi

Erittäin harvakseltaan julkaiseva blogi on suurennuslasin alla sisältönsä suhteen. Kahden viikon hiljaiselon jälkeen pyöräytetty "hei, huomasitteko tämän nettikaupan alennusmyynnin? Tässä kollaasi suosikeistani, piste." -tyyppiset roiskaisut eivät varmasti ilahduta niitä lukijoita, jotka ovat sen pari viikkoa odotelleet uutta juttua. Jos tämmöisen pohjanoteerausjutun jälkeen vielä intoutuu pitämään yhtä pitkän tauon ennen seuraavan samanlaisen mestariteoksen julkaisua, peli on menetetty. Blogia voikin sitten pitää ihan itselleen ja muutamalle siellä vierailevalle robotille.

Harvinaista herkkua -blogi

Osa silloin tällöin itsestään ilmoitteleva blogi on tajunnut panostaa rautaiseen sisältöön. Jos parin viikon välein julkaisee erittäin kiehtovaa ja keskustelua herättelevää sisältöä, postauksettomat päivät voi viettää huoletta. Kun jutut ovat merkityksellisiä, lukijat jaksavat varmasti odottaa niitä ja ilmestyessään ne luetaan alusta loppuun. Yksi postaus voi elää monta päivää keskustelun ja uusien vierailijoiden voimin. Hyvän sisällön luominen myös vaatii aikaa, joten bloggari ei ole ehkä viettänyt niitä paria viikkoa ihan peukaloitaan pyöritellen ja pyöräyttänyt jutun vasta hetki ennen sen julkaisua. Ehei.

Varma nakki -blogi

Tämä blogi julkaisee juttunsa melko säännöllisesti: uusia postauksia ei ilmesty päivittäin muttei myöskään harvemmin kuin kerran viikossa. Yli viikon tauko olisi jo huolestuttava merkki mutta niitä ei onneksi tule. Sisältö seilaa loistojuttujen ja vähemmän tasokkaiden räpellysten väliä. Lukijoiden ei tarvitse pelätä putoavansa kärryiltä, jos ei ihan joka päivä ehdi lukemaan kuulumisia mutta yleensä kun blogiin eksyy, siellä on uusi juttu odottamassa. Tämä on myös bloggarille armollinen postaustahti: parin päivän tauot ovat sallittuja ja silloin voi lomailla tai väsätä juttuja. Postausten ei tosiaan aina tarvitse olla täyttä asiaa, vaan väliin mahtuu höttöäkin, sillä tilanteen voi pian korjata uudella paremmalla jutulla.

Jokapäiväinen postauksemme -blogi 

Tarvitseeko tästä edes sanoa mitään? Juttuja tulee joka päivä yksi. Ei enemmän eikä vähemmän. Piste. Jos juttujen taso on korkea, bloggari on todella kyvykäs tai sitten blogia väsää enempi kuin yksi immeinen. Jos taso jää matalaksi, bloggari tuntee todennäköisesti pakottavaa tarvetta julkaista se yksiperpäivä-juttunsa -oli se sitten mitä hyvänsä.

Löpinää liukuhihnalta -blogi

Tässä blogissa julkaistaan juttuja useampaan otteeseen päivän aikana. Sisältö keskittyy lähinnä bloggariin itseensä ja hänen päivän tapahtumiinsa. Jopa leffateatterissa istuessa otettu kuva elokuvalipusta riittää postauksen aiheeksi: "Tultiin Jonnan kanssa leffaan! xo xo...". Myös ennen nukkumaan menoa heitetyt hyvät yöt (tässä yleensä kuva omasta naamasta) kuuluvat repertuaariin. Blogi voi olla vähän kuin päiväkirja netissä tai sitten joukkoon on ympätty myös hieman muita kuin päivän aikana tapahtuneita asioita, kuten nettikauppojen aarteita.

Panoksia pelissä -blogi

Tämä blogi postaa yleensä kerran päivässä tai useammankin ja blogi voi olla sen pitäjän ammatti. Myös parin päivän tauot ovat mahdollisia, jos lukijoita on rutosti. Vaikka ulosanti on runsasta, jutuissa pidetään jotain tasoa yllä. Jutut voivat kertoa niin kepeistä päivän tapahtumista, vaatekollaaseista tai syvällisistä mietteistä. Mutta sen huomaa, että näihin blogeihin on käytetty tietoisesti aikaa, rahaa ja ajatusta. Tiheä tahti ei syö sisällön tasoa -ainakaan kovin usein. Bloggarin lisäksi blogilla voi olla muitakin taustapiruja, jotka ohjailevat laivaa oikeaan suuntaan.

Siinä ne olivat! Kohta meillä on juhannus, jolloin myös listan loppupään blogit voivat hiljentyä muutamiksi päiviksi. Tämmöisten poikkeustilanteiden aikana postaustahti mennettää lähes poikkeuksetta merkityksensä. Paitsi ehkä siinä Jokapäiväinen postauksemme -blogissa....

Kuka sinä olet, eli kuinka usein sanoisit postaavasi ja miksi? Mikä olisi ihanteellinen tahti? Mites lukijan näkökulmasta: kuinka usein blogin pitäisi päivittyä?


Photo credit: funkypancake / Foter.com / CC BY-NC-ND

Stalkkerit, pervot ja muut bloggaamisen haitat

Bloggaamisen nurjista puolista puhuttaessa useimmiten mainitaan ilkeät kommentit, joista täälläkin on useampaan otteeseen puhuttu. Mutta aina nämä miinuspuolet eivät rajoutu kommenttiboksiin tai nettiin ylipäänsä. Muunmuassa eräs lukijani mainitsi saaneensa vanhan bloginsa kautta stalkkerin. Ratkaisuna oli uusi blogi ja tiukempi linja yksityisyyden suhteen. Mungolifen blogissa oli jonkin aikaa sitten tilitystä siitä, kuinka tuntemattomat ihmiset ovat halunneet tehdä hänen elämästään vaikeaa mm. yrittämällä hankkia hänelle potkut silloisesta työpaikasta. Kenellä kelpaisi tämmöiset kokemukset?

Harmillista kyllä, edellä mainittuja inhottavia juttuja ja monia muita voi sattua, kun alkaa bloggaamaan. Bloggareita voivat lähestyä kaikenlaiset kaupustelijat, pervot ja muut tuntemattomat tuttavuudet. Yleisimmin lähestymisyritys tapahtuu sähköpostin välityksellä mutta myös muut keinot ovat käytössä: yksi lähestyy kadulla, toinen puhelimella, kolmas tulee oven taakse, ja neljäs kokeilee onneaan Facebookissa.

Sähköpostilla voidaan kysellä kaikenlaista. Erilaisten yhteistyöpyyntöjen kirjo voi luonnollisesti olla valtava ja joukkoon mahtuu niin outoja tuotteitakin kuin erittäin huonoja diilejä. Tuttuja ovat myös postit, joissa bloggarilta halutaan ostaa tämän vanhoja tavaroita tai vaatteita ja toiveet voivat olla hyvinkin tarkasti määriteltyjä. Kyselijät voivat olla muuten vain kiiinnostuneet juuri ko. tavaroista tai sitten heillä on jokin ällöttävä fetissi.

Mielellään sitä kuvittelisi, että blogia lukee suht samankaltaiset ihmiset kuin itse. Siinä vaiheessa, kun on julkaissut itsestään bikinikuvia blogissaan ei ole hauska saada tietää jotakin reittiä, että Markku 55 vee onkin innokas blogin lukija (tai siis katselija). Markku kun vielä saattaa ottaa yhteyttä, jotta hän voisi tehdä tuttavuutta bikinien kanssa ihan livenäkin. Mutta valitettavasti netti on vapaa paikka kaikille ja itse on mahdotonta määritellä oma yleisönsä.

Lähestyjät eivät aina ole pahat mielessä olevia vanhoja ukkoja, vaan myös vaikka oman ikäisestä tytöstä voi saada ihan ikioman stalkkerin: joku kokee olevansa se bloggarin kauan kadoksissa ollut bestis. Tämä tyyppi yrittää väsymättä luoda kontaktia bloggariin eikä osaa lukea ystävyyden puuttumisesta kertovia merkkejä sitten millään. Jotkut siipeilijät tuppautuvat bloggarin seuraan, koska haluavat päästä apajille ja saada näkyvyyttä itselleen. Toiset taas ovat oppineet blogia lukemalla monia asioita bloggarista ja vilppittömästi uskovat, että heillä synkkaisi todella hyvin.

Kun tekee elämästään edes osittain julkista, saa varautua siihen, että muutkin tietävät sinusta paljon ja ovat uteliata tietämään vielä enemmän. Vaikka olisi itse vetänyt tietyt rajat sille mitä julkaisee itsestään ja mitä ei, ne rajat eivät ole täysin muiden tiedossa. On absurdia olettaa, että kun on päättänyt kertoa itsestään tasan tämän verran, blogin lukijoiden olisi oltava ylettömän kiinnostuneita juuri siitä informaation määrästä eikä mistään muusta.  Julkisuuden henkilönä saa myös varautua siihen, että kuka tahansa kadulla vastaan tuleva saattaa tietää sinusta hyvinkin paljon. Se tieto ei välttämättä rajoitu siihen mitä kerrot netissä. Otetaanpa esimerkki: minun naapurustossani asuu eräs erittäin suosittu nuori bloggari. Näen hänen elämästää sellaisia asioita, jotka eivät tule julki blogin puolella. Jos taas en tietäisi hänen bloginsa olemassa olosta mitään, en varmaan kiinnittäisi hänen tekemisiinsä tuon taivaallista. Nyt taas näen tytön, jonka tiedän syöneen aamupalaksi kaurapuuroa voisilmällä ja käyneen kahvilla äitinsä kanssa. Jos haluaisin olla oikein creepy, voisin kommentoida hänen blogiaan tyyliin "tiedän mitä ostit kaupasta" ja "sulla oli kivat kengät, kun ulkoilutit koiraasi". Mutta en tietenkään tee niin, sillä en ole mikään stalkkeri ja se tuntuuu ahdistavalta myös itsestä: kaikille meille bloggareille voi käydä niin ja kukaan ei varmaan halua tietää vastaavista kyttääjistä. Minua myös hieman häiritsee ajatus, että tiedän minulle tuntemattomasta ihmisestä hyvin paljon asioita ilman, että hän tuntee minua. Mutta itsepähän olen tietoni hankkinut ja sama voisi käydä minullekin.

Näistä lieveilmiöistä harvoin halutaan puhua ääneen: bloggarista voi tuntua myös siltä, että on itse tehnyt jotain väärin, kun saa friikkejä peräänsä ja kun on kerran julkistanut itsensä, niin seurauksista saa kärsiä. Mutta sana on vapaa, jos haluatte jakaa omia kokemuksianne tai muuten ottaa kantaa asiaan!

Koukuta lukijat: näin tarjoat lisää luettavaa blogissasi

Haluat varmaan, että blogiisi eksynyt lukija pysyy maisemissa kauemmin kuin yhden postauksen verran ja jää oikein viihtymään blogiisi. Mutta monille lukijoille voi tulla postauksen loppuun luettua sellainen olo, että mitäs sitten tekisi. Ehkä edeltävä postaus on tullut jo eilen luettua. Toki sitä voisi klikkailla postauken tagejä mutta ne ovat niin pieniä ja huomaamattomia. Tai sitä voisi etsiä sivupalkista vaikka viime kuun postaukset mutta eihän siellä välttämättä ole kummempaa kirjoiteltu, joten ei jaksa vaivauta. Suositut jututkin on ehkä tullut jo luettua. Eli äkkiäkös lukija ottaa jalat alleen ja on ulkona blogista.

Tämmöisiä kauhuskenaarioita silmällä pitäen tein tämän päivän postauksen. On katsokaas olemassa yksi juttu, joka saa ainakin minut siihen aivottomaan tilaan, että klikkailen postauksesta toiseen yhdessä blogissa hyvinkin pitkään (ja usein luenkin ne jutut). Esittelen nyt näppärän widgetin, jolla lukijat saa viihtymään blogissa pidempään. Se on varmasti monille jo tuttu: se on postauksen lopussa saatat myös pitää näistä postauksista -osasto, jossa on linkkejä muutamiin muihun saman blogin postauksiin (tämä on usein englanniksi "you might also like"). Lukijan ei tarvitse etsiä uutta luettavaa itse, vaan hänelle tarjotaan sitä valmiiksi postauksen lopussa. Jos blogissasi on jo tämä ominaisuus, lue silti eteenpäin ja tarkista, että sinulla on siitä parhaiten toimiva versio.

Esittelen oikeastaan kaksi widgettiä, jotka hoitavat saman homman. Niissä on kuitenkin muutamia eroavaisuuksia, joten suosittelen vertailemaan niitä hieman. Valitse se, joka parhaiten täyttää vaatimuksesi tai älä valitse ollenkaan!

1. LinkWithin

LinkWithin sopii niille, jotka haluavat suorittaa mahdollisimman simppelin asennuksen yhdellä kertaa eivätkä halua tehdä mitään suuria ulkonäkömuutoksia. Se sopii myös niille, jotka eivät seuraa silmä tarkkana bloginsa liikennettä,sillä LinkWithin sekoittaa jonkin verran blogisi analytiikkaa: lukijan klikatessa sen suosittelemaa postausta hän ei menekään suoraan siihen postaukseen, vaan liikenne kulkee LinkWithinin kautta. Tätä ei lukija itse huomaa mitenkään mutta bloggarin analytiikassa se näyttää siltä kuin lukija olisi poistunut blogista ja suositeltuun postaukseen saapuminen taas näyttää uudelta lukijalta. Yhden lukijan blogikäynti siis katkeaa aina hänen klikatessa suositeltuja postauksia. Mutta siis jos mielit helppoa ja mitkään analytiikat ei voisi vähempää kiinnostaa, tämä on sinun juttusi:

• Mene LinkWithiniin.
• Täytä oikein reunan kentät: e-mail, blogin osoite, käyttämäsi blogialusta ja kuinka monta postausta haluat suositeltavan. Muista laittaa myös raksi ruutuun, jos blogissasi on tumma tausta ja vaalea teksti. 
• Klikkaa Get Widget! ja pääset uudelle sivulla missä on hyvin simppelit ohjeet asennuksen tekemiseen. Siihen menee noin minuutti. Korkeintaan. 

Olen itse käyttänyt tätä joskus ja se on ajanut asiansa, jos tuota analytiikan sotkua ei huomioi. Mutta turha odottaa, että se osaisi suositella samantyyppisiä postauksia: suositukset ovat aivan hatusta temmattu mutta omia postauksiasi kuitenkin. Ja eiväthän kaikki halua lukea koko ajan samasta aiheesta, joten erilaisten juttujen tarjoaminen on ihan suotavaakin.

2. nRelate Huom.! Tämä widgetti ei enää ole toiminnassa!

Valitsin haastajaksi paljon kehuja saaneen nRelaten. Tämä on teille kaikille, joita houkuttaa pieni tai suuri hienosäätö ja totuudenmukaisemman liikenteen seuraaminen.  Liikenne ei siis kulje nRelaten tai minkään muun kautta mutta saat kuitenkin hienoja raportteja kävijöiden klikkailuista. Seuraava ohje on Bloggerille mutta tämän saa Wordpressiinkin. 

• Mene osoitteeseen partners.nrelate.com ja tee tili. Se on ilmaista ja nopeaa. 
• Saat sähköpostiisi vahvistusviestin ja linkin, jota sinun tulee klikata. Se menee tod. näk. roskapostipuolelle, joten kurkkaa myös sinne äläkä odota ja ihmettele tuntia niin kuin allekirjoittanut. 
• Kirjaudu tilillesi ja valitse ylhäältä vasemmalta Install ja sitten blogialustasi. Syötä blogisi osoite. 
• Seuraavaksi saat valita näkyykö widget vain yksittäistä postausta luettaessa (Posts only) vaiko ihan etusivullakin kaikkien postausten lopussa (Posts and homepage). Itse otin posts only, sillä halun etusivun pysyvän suht siistinä. 
• Siirryt Bloggeriin. Valitse oikea blogisi ja muuta englanninkielinen nimi joksikin muuksi kuten "lue myös nämä" (tämä siis näkyy blogissa). 
• Widget tai siis gadget menee suoraan sivupalkkiin ja ensimmäiseksi mutta siirrä se sieltä blogitekstikentän alle leveään Lisää gadget -kenttään. Siellä se ajaa asiansa parhaiten.  
• Sitten odotellaan. Saattaa kestä useampia tunteja ennen kuin gadget näkyy blogissasi mutta minulle se tuli heti näkyviin. 
• Settingseissä voit muuttaa widgetin ulkonäköä hyvinkin paljon mieleiseksesi: valitse kuvien koko, muuta  ulkonäköä sekä suositusten määrä ym. ym. Voit myös säätää sitä kuinka hyvin suositeltujen juttujen sisällön tulisi vastata kyseisen postauksen sisältöä. 
• Reporting -osiossa näet sitten myöhemmin miten suositeltuja postauksia on klikkailtu. Esimerkiksi Click through rate kertoo kuinka suuri prosentti postaussuositukset nähneistä oikein klikkaa niitä.

Jos olet sellainen hifistelijä kuin minä, sinua saattaa ehkä häiritä se, että suositellut postaukset tulevat todella lähelle postauksesi loppua. Ne ovat melkein kiinni jutun viimeisessä rivissä. Minä ainakin halusin hieman hajurakoa tähän, joten tässä vinkki sitäkin varten. Mutta huom! ensin: varmuuskopioi blogisi ennen kuin teet mitään, kiitos, vaikka tämä on ihan piece of cake (Asetukset --> Muu --> Vie blogi ja tallenna se koneellesi). Ja sitten klikkaile Bloggerin paneelissa seuraavasti: Malli --> Mukauta --> Lisäasetukset --> Lisää CSS. Laita avautuvaan kenttään seuraava koodi:

.nrelate { margin-top: 50px !important; }

Huomaa muuten piste koodin alussa! Sitten vain klikkaa Käytä blogissa oikeasti yläkulmasta. Tuo 50 siis määrittä välin koon ja voit toki muuttaa sen haluamaksesi luvuksi mutta se on esimerkiksi minulla käytössä tekstin lopun ja "Lue myös nämä" -otsikon välissä.

Loppusanat
Tarjolla on toki muitakin keinoja tarjota postauksen lopussa lisää luettavaa mutta minusta nämä kaksi keinoa ovat oikein hyviä ja näppäriä. Toivottavasti tästä tutoriaalista oli jälleen iloa. Lisäkysymyksiä saa toki esittää kommenteissa, jos ohjeet olivat liian ylimalkaiset. Joudun olemaan suht niukkasanainen ja -kuvainen tai tästä postauksesta olisi muuten tullut varsinainen romaani!

Kuvat kertovat puolitotuuden

Kuvankäsittelystä harvoin puhutaan ääneen. Tuloksista esitellään yleensä ne pieleen menneet, joissa on vahingossa poistettu vaikkapa toinen käsi kokonaan. Mutta sitä osataan toteuttaa myös hyvin ja katsojaa voidaan viilata linssiin. Kuvankäsittelyyn ei myöskään yleensä suhtauduta innosta hihkuen ainakaan kuvien katsojan osalta. Käsitelläänkö blogien kuvia? No totta kai! Mutta missä menee se pienen korjailun ja radikaalin käsittelyn raja, eli mikä on hyväksyttävää muokkailua ja mikä ei?

Monet bloggarit myöntävät muokkaavansa kuvia esimerkiksi valoisuuden ja tarkkuuden suhteen. Myös punaisten silmien poisto on täysin normaalia toimintaa. Tälläisten pienten hienosäätöjen tekeminen on merkki ammattimaisesta toiminnasta, sillä täysin käsittelemätön kuva ei välttämättä näytä hyvältä blogissa. Kauniilla kuvilla on suuri merkitys blogin menestyksen kannalta. Myös Instagram on ollut monien bloggarien pelastus. Enää ei tarvitse vääntää kättä siitä onko kuville tehty jotain. Jo valmiiksi huonolaatuisten kuvien myötä kuvankäsittelyä ei ole tarvinnut paljoa harrastaa: kaikki piirteet ovat paljon pehmeämmät, kun kuva ei ole täysin tarkka.

Edellä mainitut muokkaukset ja kuvaustyyli ovat erittäin kesyjä. Mutta voimmeko olettaa, että blogien kuvia käsitellään myös paljon järeämmällä otteella, joka kuitenkin (useimmiten) on lähes huomaamatonta? Sentti pois tuolta, nenä suoraksi ja tissit suuremmiksi. Onnistuu! Kuvia voi retusoida näin radikaalisti aika monella tavalla ja esimerkiksi bannerinteko-ohjeessa mainitsemani kuvankäsittelyohjelma Picmonkey tarjoaa laajan skaalan erilaisia tehosteita, joilla kuvaa voi muokata: miltä kuulostaisi laihtuminen tai luomivärin lisääminen? Ryppyjen tasoittaminen tai huulikiilto? Vai saisiko olla nämä kaikki ja vielä enemmän?

On ihan ymmärrettävää, että kun julkaisee itsestään kuvia muiden pällisteltäväksi, haluaa näyttää hyvältä. Kuvat myös todennäköisesti päätyvät jakoon moniin muihinkin yhteyksiin netissä. Vaikka nimeä ja kuvaa ei osattaisikaan enää yhdistää, on silti parasta näyttää pirun hyvältä. Harva ihminen haluaa tietoisesti esiintyä jotenkin epäedullisesti ulkonäöllisesti tai tekojensa puolesta. Siksi on ihan normaalia ja yleistä käyttää alussa mainitsemiani "hyväksyttäviä" korjailuja, jotka eivät sinällään vaikuta paljoa siihen millaisen kuvan saamme kuvien henkilöstä. Mutta näillä järeämmillä aseilla olemusta voidaan muuttaa aika radikaalistikin ja niiden käyttöä tuskin myönnetään. Jos tietäisit tai sinulle selviäisi blogin kuvien olevan hyvin muokattuja, tuntisitko itsesi petetyksi vai olisiko se ihan ymmärrettävää? Epäilyjä tämmöisestä toiminnasta näyttäisi liikkuvan (niin kuin kaikesta muustakin, aina).

Bloggarit siis julkaisevat harvoin itsestään muita kuin hyviä kuvia. Osittain se on varmasti myös itsesuojeluvaistoa: jos katsoo kieroon kuvissa, saa pian kuulla siitä kommenttiboksissa. En tarkoita sitä, että bloggarimme olisivat kauheaa katseltavaa ilman kuvien muokkausta tai laittautumista niitä varten. Päinvastoin. Mutta kaunottaristakin saa välillä napsittua huonompia otoksia. Muutamissa blogeissa on aina välillä jaettu niitä pieleen menneitä omakuvia: esimerkiksi Alexa Dagmarin blogissa oli jokin aika sitten hauska kokoelma erilaisia potretteja hänestä. Nämä kuvat, joissa bloggarit eivät ole parhaimmillaan tai tahallaan ilveilleet kameralle, tuovat heidän inhimillistä puoltaan esille. Lukijatkin samaistuvat huomatessaan etteivät itse ole ainoita, jotka näyttävät välillä idiooteilta kuvissa.

Inhimillisyyttä todisteltiin kuvien muodossa myös taannoisessa Naked Truth -haasteessa, joka lähti Tyyliä Metsästämässä -blogin hienosta postauksesta ja johon todella moni bloggari otti osaa. Siinä siis julkaistiin kuva omasta naamasta ilman meikin meikkiä. Haaste oli melko poikkeava mutta ilahduttavan moni siihen tarttui. Osa osallistujista näytti hyvinkin eriltä ilman sotamaalauksia mutta joidenkin kohdalla ero oli häkellyttävän pieni. Häkellyttävä se oli siksi, että nämä bloggarit blogin mukaan meikkaavat paljon mutta sillä ei näyttänyt olevan oikein mitään vaikutusta naamataulun normaalitilaan: he näyttivät ilman meikkiä ja meikattuna yhtä täydellisiltä. Ja siitähän nousi paikoin haloo: olikohan haasteeseen osallistuttu ihan rehellisin kuvin? Ja jotkut turvautuivat jälleen Instagramin hämyiseen maailmaan, jolloin näyttää meikittäkin epätarkalta mutta siloposkelta kuitenkin.

Aina mahdollinen kuvankäsittely ei ole se oudoin osa kuvaa; välillä kuvissa keekoilevan bloggarin omat kommentit tekevät otoksista epäilyttäviä. "Näytän ihan idiootilta" ja "Yrittäkää olla välittämättä mun vatsamakkarasta" -tyyppiset heitot mallitasoisten napasisään  -kuvien yhteydessä ovat aina hieman huolestuttavia. Yrittävätköt nämä bloggarit saada lukijat vakuuttelemaan, että hän on jumalaisen kaunis ja fiksun näköinen eikä minkäänlaista makkaraa tai edes nakkia ole näkyvissä? Vai onko näiden tapausten oma mielikuva omasta itsestään ja kehostaan jotenkin vääristynyt? Hmm...

Tuntemuksia voi herättää myös kuvien lavastus. Moni varmasti olettaa, että lifestyleblogeissa kuvataan arkea ja kuvatkin on sieltä repäistyjä. Ihmetys voi olla suuri, kun bloggarin koti on aina ojennuksessa ja aamupalarahkankin pähkinät ovat asettuneet sössön pinnalle niin kauniiseen rykelmään ja servettikin on taiteltu moitteettomasti. Lattekin on kuin kahvilasta tilattu ja pöydällä on avonainen muotilehti. Itse on ehkä lapannut aamulla puuroa seisaaltaan keittiössä ja sitä miettii mikäköhän omassa elämässä on mennyt pieleen. Myös päivän asuja ei kannata ottaa kirjaimellisesti. Jos bloggari kertoo juoksennelleensa päivän kaupungilla asioita hoitelemassa ja samaisen päivän asukuvassa hänellä on huikeat piikkikorot, epäilyksiä kuvien "aitoudesta" voi herätä. Tässä pätee sama juttu kuin jo edellä mainitsin: itsestään haluaa luonnollisesti antaa hyvän kuvan. Kuka haluaisi kuvata harmaata puuroa ja pullanmuruja pöydällä, kun pienellä vaivalla voi luoda kauniinkin asetelman. Siitä voi sitten napsia kuvia lattialla olevan likasukkakasan vieressä seisten. Onko tämä lavastelu jotain vilunkipeliä vai ei? Todellisuuden verhoa raotettiin ainakin sisustusblogeissa samantyyppisen naked truth -haasteen muodossa

Itse olen sen verran tarkka julkisesta kuvastani, että en haluaisi näyttää mitenkään epäedulliselta. Mutta en kuitenkaan kehtaisi muokata kuvia muuten kuin pienten värisäätöjen verran enkä koe siihen edes mitään tarvetta. Muuten tuntisin itseni huijariksi. Ja mitä lavastukseen tulee, niin sehän on erittäin houkuttelevaa mutta paljon käytettynä ei ollenkaan uskottavaa. Jatkuva täydellinen lavastus todennäköisesti vain ärsyttää joitakuita lukijoita. Miten on, muokkaatteko tai lavastatteko blogissanne julkaisemia kuvia? Entäs oletatteko blogeissa näkyvien kuvien olevan aina täysin aitoja? Mikä on ookoo muokkausta ja mikä ei?


Photo credit 1: CatDancing / Foter.com / CC BY-NC
Photo credit 2: Dire Penguin / Foter.com / CC BY-NC-ND

Oh shit, anonyymi!

Anonyymi. Mitä sinulle tulee ensimmäisenä mieleen tästä sanasta? Onko sillä positiivinen vai kenties negatiivinen kaiku?

Taitaa olla niin, että anonyymeillä on ainakin netissä huono maine. Kuinka monen bloggarin pulssi kiihtyy ainakin hitusen, kun hyväksymistä odottavissa kommenteissa näkyy nimimerkkinä anonyymi? Tai kuka hullu enää antaa kirjoittaa kommentteja ilman minkäänlaista suodatusta?

Selvitetään nyt ihan aluksi, että anonyyminä kommentointi ei aina merkitse sitä, että kyseinen henkilö ei todellisuudessa haluaisi/uskaltaisi seistä sanojensa takana. Joillain ei vain oikeasti ole tunnuksia kommentoida ja mielenkiintoa tehdä semmoisia tunnareita, vaikka se oikeasti olisi pirun helppoa. Ja jotkut eivät edes mieti koko asiaa. Ja sitten ne jotkut ovat nimettömiä juuri sen takia, että omalla nimellään tai nimimerkillään he eivät ikinä kommentoisi niin kuin anonyyminä voi tehdä.

Idioottimaisten anonyymien takia kaikkien muiden herttaisten tai täysin neutraalien anonyymien kommentit jäävät yleensä hieman pimentoon. Harvemmin sitä kirjoitellaan "ihanista anonyymeistä". Jos anonyymeistä sanotaan jotain, se on lähes poikkeuksetta inhottavista kommenteista kirjoittelua. Itse olen yrittänyt opetella olemaan ajattelematta heti pahinta, kun näen anonyymin kommentin. Olen saanut niin paljon mukavia nimettömiä kommentteja, että pikaisten johtopäätösten tekeminen kommentin epäilyttävästä sisällöstä voisin melkein unohtaa.

Mutta yleisesti ottaen anonyymeihin ei suhtauduta riemunkiljahduksin. "Inhottavien" anonyymien kommentit tuppaavat kritisoimaan bloggaria jollain tavoin: joko asu on ruma, hiukset huonosti, tekstissä virheitä tai se on kauheaa mainostusta. Lista on loputon. Osasta kommenteista huomaa jo lukutaidotonkin sen, että ne on kirjoitettu provosoivassa mielessä. Ehkä kirjoittaja saa siitä jotain tyydytystä. Perimmäinen syy on mikä lie mutta on olemassa selvästi semmoinen ihmistyyppi, joka saa hetkellistä mielihyvää muiden loukkaamisesta. He myös nauttivat jälkipelin seuraamisesta sen lisäksi, että pääsevät sanomaan loukkauksensa. Näiden kiusaamismielessäkin kirjoitettujen kommenttien rustaajan raukkamaisuudesta kertoo juuri se nimettömänä pysyminen. Esimerkiksi taannoisessa juorublogissa, jossa piipahdin, kommentoijat taisivat olla yksinomaan anonyymejä. Ehkä he itsekin myöntäisivät, että eivät koskaan uskaltaisi sanoa samoja asioita helposti jäljitettävän nimimerkin suulla. Joskus sitä törmää ihan tavallisessakin blogissa inhottavien anonyymien joukkohyökkäykseen: yhteen postaukseen on pölähtänyt parvi nimettömiä ivaajia, jotka melkeinpä kilpailevat eniten loukkaavasta puheenvuorosta. Välillä herääkin kysymys, onko kyseessä sittenkään "parvi" vai kenties yksi mätä omena, joka kuluttaa aikansa suoltamalla solkenaan sontakommentteja.

Kulmani kohoilevat välillä myös bloggareille, jotka julkaisevat selkeästi sensuurin hampaisiin kuuluvia kommentteja. He näkevät jopa vaivaa vastata näihin provosoiviin ilkkumisiin. Sitten välillä he julkaisevat postauksia, joissa puretaan mieltä "viime aikojen tapahtumista kommenttiboksin puolella". Jos tosissaan haluaa välttyä (julkiselta) mielipahalta, kommentit kannattaisi jättää julkaisematta. Ne ehkä kirpaisevat siinä vaiheessa, kun niitä hyväksyntää odottavien kommenttien joukossa joutuu silmäilemään. Tai yksinkertaiseti nimettömänä kommentoinnin voisi estää kokonaan. Ehkä näiden riipustusten julkaisulla halutaan näyttää muille lukijoille, että katsokaa mitä minä saan kestää! Yleensä aina muutama nimellinen lukija ryhtyy puolustamaan bloggariparkaa. Sitä voisi kutsua myös sympatiapisteiden keruuksi. Joissain blogeissa taasen anonyymien vihanpurkaukset kommenttiboksissa ovat blogin varsinainen vetonaula ja sen bloggari tietää hyvin. Jo postauksen tekstissä saatetaan viitata tuleviin kommentteihin tyyliin "ja ennen kuin kukaan anonyymi vetää hernettä nenään niin tämä on sitten tekoturkis". Aina ei ihan tiedä kumpi oli postauksen päätarkoitus: itse teksti vai kommenttiboksin osuus.

Anonyyminä kirjoitetun ja bloggarin linjasta poikkeavan kommentin ei kuitenkaan aina ole tarkoitus provosoida tai pilkata, vaan nimettömyyden syynä voi olla blogissa vallitseva nihkeä ilmapiiri eriäviä mielipiteitä kohtaan. Kaikki bloggarit eivät aina osaa ottaa vastaan hyvinkin neutraaleja mutta poikkeavia mielipiteitä. Lueskelin taannoin erästä blogia, jossa päähenkilö oli ottanut muutamat uudet tatuoinnit varteensa ja kyseli miltäs ne näyttävät. Kun joku raukka erehtyi sanomaan, että ne eivät ole hänen mielestään hienot, bloggari vetäisi heti hernettä nenään. Komppaajat saivat kyllä heti hymynaamaa vastineeksi ihailustaan. Ehkä jollekin tulee sitten yllätyksenä, että kysymykseen "onko tämä hieno?" voi vastata joko kyllä tai ei. Tämmöisessä ilmapiirissä, jossa normaalin kritiikin vastaanottaminen ei oikein onnistu, oman poikkeavan mielipiteensä sanoo ehkä mieluummin nimettömänä -jos nyt viitsii sanoa mitään ylipäätään.

Kun kommentoi nimimerkillä ahkerasti tiettyihin blogeihin, bloggari ja muut vakkarikommentoijat ja -lukijat oppivat tuntemaan nimimerkin äänen. Kaikkia ihan mukaviakin sanomisiaan ei välttämättä haluaisi yhdistettävän omaan nimimerkkiin, jos pelkona on esimerkiksi edellä mainittu kritiikin antaminen väärässä paikassa tai asia on muuten jotenkin arkaluontoinen mutta joka oli kuitenkin päästävä sanomaan. Silloin yksittäisten kommenttien jättäminen anonyyminä voi tulla kyseeseen. Itse mm. kävin jakamassa kokemuksiani eräässä postauksessa, joka käsitteli eräitä "tyttöjen juttuja", enkä halunnut kommenttini linkkaavan suoraan omaan blogiini. Halusin jakaa muiden keskustelijoiden kanssa asiani mutta se oli sen verran henk.koht. linjalla, että en halunnut sitä yhdistettävän tiettyyn bloggariin, eli minuun. Myös oman blogini kohdalla anonyymien rintamalla oli pitkään hiljaista kunnes postaukseeni Parhaimmat ja noloimmat blogisuosikit eli mitä sinä luet? kommentoi kerralla useampikin anonyymi. Ehkä asialla olivat muutenkin ahkerasti kommentoineet lukijani, jotka eivät halunneet nimimerkillään paljastaa totuudenmukaisia mielipiteitään muista blogeista. Tai sitten pienikin mahdollisuus kritisoida suosittuja blogeja herättää myös jotkut anonyymit kommentoimaan.

Omassa blogissani on siis paljon kommentteja anonyymeiltä ja näin saa toki jatkossakin olla. En halua vaatia kaikilta tunnuksia ja välillä anonyymit peittoavat kommenttien sisällön puolesta nimimerkilliset lukijat -ja välillä taas toisin päin. Tämä ei siis ollut arvostelupostaus blogissani kommentoineita anonyymejä kohtaan, vaan pikemmin yleistä pohdintaa aiheesta niin kuin minulla on tapana.

Ja nyt jakoon bloggareiden sekä nimerkkien ja anonyymien kokemuksia ja mietteitä! Kiitän.

Näin pidät osoitteet salassa

Tänään leikitään taas hauskalla koneella. Se on ehkä monille tuttu mutta toisille taas ihan uutta: tällä "koneella" voit lyhentää ja muuttaa nettiosoitteen joksikin aivan muuksi mikä oikeasti on. Kerron seuraavaksi miten se toimii ja miksi sitä kannattaa käyttää. Vaikka tuntisit tapauksen entuudestaan, et ehkä tiedä yhtä siihen liittyvä seikkaa, jonka paljastan loppupuolella.

Linkkejä voi lyhentää aika monella eri ohjelmalla mutta itse suosin Bitlyä, joten tässä jutussa tulen puhumaan siitä. Se toimii niin, että syötän osoitteen sille annettuun kenttään ja se muuttuu muotoon bit.ly/numeroita&kirjaimia. Bitly toimii niin näppärän nopeasti ja joskus olen sattunut huomaamaan, että muilla ohjelmilla lyhennetyt linkit eivät olekaan avautuneet tietyissä sähköposteissa tai muuta vähemmän mukavaa... Mutta siis bitlyn kanssa en ole koskaan kohdannut ongelmia. Muita suosittuja ovat mm. Tinyurl ja Goo.gl. Vaikka esimerkiksi Bitlyyn voi rekisteröityä ja sillä voi kikkailla vaikka mitä kivaa, puhutaan me muutamista bloggareita eniten hyödyttävistä ja kiinnostavista jutuista eikä hifistellä mitään turhia. Osoite lyhenee ihan hyvin ilman mitään rekisteröintejä.

Ensiksi on sanottava, että erittäin käteviä tälläiset lyhyet osoitteet ovat esimerkiksi Twitterissä sekä myös Facebookissa. Twitterissä tekstin määrä on rajattu niin lyhyeksi, että osoitteen on paras olla minimaalinen tai muuta ei oikein voi sanoa yhdessä twiitissä. Myös Facebookiin lyhyet osoitteet sopivat useimmiten paremmin kuin pitkät.

Osoitteita voi siis lyhentää ja muuttaa sen näköisiksi, että niistä ei heti arvaa minne linkki on viemässä. Tätä kannattaa harjoittaa silloin, kun haluat yllättää lukijan sillä mihin linkki oikein johtaa. Esimerkiksi, jos kirjoitat "Klikkaa tästä ja näet jotain tosi söpöä mikä pelastaa päiväsi!" niin et ehkä halua selaimen vasempaan alakulman ilmestyvän osoitteen http://www.söpötsivut.fi/kissanpentu-ottaa-aurinkoa-sombrerossa.html paljastavan mitä siellä oikein on luvassa. Tämä siis näkyy vasemmassa alakulmassa kun vie hiiren linkin päälle. Laiska lukija ei lähde klikkailemaan, kun juttu tuli selväksi jo osoitteesta. Anteeksi erittäin ontuvat esimerkkini mutta helle on ilmeisesti pehmentänyt pääni.. Tunnistat kyllä tilanteet milloin osoitteen ei sopisi näkyä tuolla tavoin.

Ehkä yleisin tapaus, jolloin osoitteita haluttaisiin piilottaa tai muuttaa ovat mainoslinkit ja niiden käyttö. Jokaisella meillä on oma politiikkansa sen suhteen miten mainoksista kerrotaan blogissa. Tai siis ainakin toistaiseksi kun blogimainonnan ohjeistus ei ole vielä julkaistu ja periaatteessa mainoslinkkejä ei tarvitse merkata millään tähdillä tai muilla merkeillä. Osoitteiden lyhentäminen mainoslinkkien piilottamiseksi onnistuu siis vielä -ja myöhemminkin sillä erolla, että linkki on kuitenkin merkattava mainokseksi. Olen aikaisemminkin kirjoittanut ihmisistä, jotka eivät millään klikkaa blogissa olevaa linkkiä, kun he huomaavat sen olevan mainoslinkki. Siis he huomaavat, että selainikkunan vasempaan alareunaan ilmestyvä linkin osoite menee jonkun mainosverkon kautta kauppaan. Linkkejä lyhentämällä kukaan ei tiedä onko kyseessä mainoslinkki vai ihan tavallinen tapaus. Pitämällä linkeissä yhtenäistä linjaa, joka ei paljasta niiden olevan mainoslinkkejä vaikuttaa myös blogin yleiskuvaan: onhan se kieltämättä vähemmän kaupallisen oloinen, kun mainosverkkojen osoitteita ei näy ja siten linkkejä ei aina edes mieti mainoksiksi. Kaikki ihmiset eivät todellakaan piittaa mainoslinkeistä tai eivät edes kohdista katsetta sinne osoitteen suuntaan. Blogeissa käytetään tätä lyhennystaktiikkaa aika vaihtelevasti ja bloggarit ovat heränneet siihen aika myöhään. Esimerkiksi Mungolifessa lyhennetään (lähes) kaikki linkit bitlyllä. Ja niitä on paljon!

Ja paljon on myös klikkejä. Ai mistä sen tietää? No, Bitlyssä on yksi huono ja samalla todella mielenkiintoinen puoli. Kun kirjoitat bitly-osoitteen ja lisäät sen perään vielä + -merkin, niin eteesi avautuu hieman tilastoja linkistä. Esimerkiksi semmoista tietoa, että kuinka monta kertaa sitä on klikattu. Otetaan esimerkiksi tuo edellisen kappaleen alussa oleva blogimainonnan ohjeistus linkin lyhennetty bitly-osoite, joka on siis tämän näköinen  http://bit.ly/17riDT7. Sitten laitetaan plussa sen perään http://bit.ly/17riDT7+. Käykäähän kurkkaamassa! Tällä tyylillä voit siis seurata mm. sitä kuinka monta kertaa jonkun bloggarin bitlyllä lyhentämiä linkkejä on klikattu. Jos et halua jakaa tälläistä tietoa  muille, älä käytä bitlyä tai aika monta a muutakaan lyhentäjää.

Itse lyhennän linkkejä tässä blogissa melko laiskasti, koska suuri osa linkeistä johtaa toiseen kirjoittamaani postaukseen ja olen kertonut sen jo tekstissä. Mutta yleensä mainoslinkit lyhennän lähes poikkeuksetta. Niitä tosin on ollut tässä blogissa vain pari ja olen merkannut ne tähdellä, joten lyhentäminen on ollut vähän turhaa tämän tähtimerkkiin yhdistettynä. Mutta muilla sivustoilla, joissa mainosten merkkaaminen on ihan villiä ja vapaata, olen ahkera bitlyn käyttäjä. Kun kerran mainoslinkkejä laitan, haluan myös tienata niillä, joten tämä on yksi tapa saada ihmiset klikkaamaan ja sivusto näyttämään vähemmän mainoslinkkimielessä kyhätyltä. Tämmöinen puhe saattaa kuulostaa blogien lukijan korvaan ihan kauhealta mutta kyse onkin ihan toisesta maailmasta kuin rakas blogosfäärimme! Täällä pätevät (toivottavasti) hieman toiset säännöt.

Tämmöinen tietoisku siis tänään! Miten on, klikkailetko kaikkea ihan summan mutikassa vai käykö katseesi ensin osoitteessa? Oletko käyttänyt jo tälläistä lyhentäjää tai koetko sen hyödylliseksi?


Kuva: ChimeraKitten

Parhaimmat ja noloimmat blogisuosikit eli mitä sinä luet?

Monilla lukijoillani on oma blogi mutta yritetään kaikki nyt yhdessä irtautua hetkeksi siitä bloggarin roolista ja leikitään lukijoita. Ja jos sinulla ei ole blogia, ei haittaa ollenkaan. Mietiskele hetki millainen lukija oikein olet: minkälaisia blogeja luet? Miten usein luet tiettyä blogia? Onko jostain entisestä inhokkiblogista tullut nykyinen suosikkisi? Kehtaatko kertoa mitä kaikkia blogeja lukulistallasi oikein on? Jne. jne. Saat pari minuuttia aikaa alkaen NYT.

No niin, toivottavasti päähäsi pälkähti jonkinlaisia ajatuksia. Katsokaas kun lähes jokainen bloggari lukee myös muita blogeja. Olet varmasti nähnyt blogeissa sellaisissa "kysykää, niin minä vastaan" -postauksissa kysyttävän, että mitäköhän blogeja ko. bloggari lukee. Kysymykseen vastataan totta kai vaihtelevasti ja aika usein tässä kohdassa ladellaan joitain ulkomaisia erittäin "korkeatasoisia" ja muodikkaita muotiblogeja. Aina välillä törmää myös näihin "en oikeastaan lue muita blogeja, kun oman pitäminen vie niin paljon aikaa" -vastauksiin. Uskon ja en usko näihin jälkimmäisiin vastauksiin: uskon siis ison blogin pitämisen vievän aikaa mutta sitä en ihan sulata, että muita blogeja ei muka lueta. Bloggari ei voi elää tyhjiössä ja blogata menestyksekkäästi. Sen sijaan uskon kaikkien bloggareiden lukevan muita blogeja edes vähän silmäillen, Mutta aina omista lukumieltymyksistä ei haluta kertoa muunmuassa siksi, että joidenkin blogien lukeminen on noloa ja kolhu uskottavuudelle.

Kenellekään ei varmaan tule yllätyksenä, että minä luen paljon blogeja. Blogien lukeminen on pääosin sidoksissa kahteen asiaan: aikaan ja mielenkiintoon. Minun lukemiseni kulkee suurin piirtein seuraavaa rataa ja uskon sen kuvaavan aika hyvin yleistä blogien lukemisen kiertokulkua.

Aloitetaan ajasta. Sehän on nyt selvää, että jos aikaa netissä surffailuun ei ole, niin eipähän tule blogejakaan luettua. Mutta jos aikaa on oman blogin pitämiseen, niin silloin joutuu väen väkisin kosketuksiin myös muiden blogien kanssa. Niiden tutkiskeluun ei välttämättä ole aikaa mutta ne varastavat sitä huomaamattasikin. Ja jo muutamissa minuuteissa ehtii silmäillä useita blogeja, etenkin kuvapainotteisia sellaisia. Väillä julkaistaan semmoisiakin postauksia, joiden lukemiseen huolella ja hartaudella saa kulutettua tuskin edes puolta minuuttia.

Blogeja saattaa siis välillä lukea enemmän ja välillä vähemmän riippuen omasta kiireisyydestään ja netissä vietetystä ajasta. Välillä minulla on paljon luppoaikaa ja saatan surffailla enemmänkin blogeissa ja välillä teen sitä vaikkei mitään aikaa löytyisikään. Silloin minua harmittaa, että käytin 15 minuuttia jonkun tuntemattoman lomakuvien tiirailuun sen sijaan, että olisin sinä aikana tiskannut vaikka kauan odottaneet tiskit.

Mitä mielenkiintoon tulee, niin sen kohde saattaa luonnollisesti vaihdella. Pääsääntöisesti luetaan sellaisia blogeja, joiden sisältö kiinnostaa. Aina ei  jaksa olla kiinnostunut samoista aiheista varsinkin kun netti on täynnä erilaisia ärsykkeitä, jotka kilpailevat huomiostasi. Itse saatan olla pitkän tai pätkän aikaa totaalisesti koukussa johonkin blogiin lukien sen ensin kokonaan ja sitten odotan silmät kiiluen uusia postauksia. Jonkin ajan kuluttua en voisi sietää kyseistä blogia -tai paremminkin minua ei voisi pätkääkään kiinnostaa onko siellä nyt julkaistu joku juttu uusista aurinkolaseista. Joskus sattuu vielä niinkin, että alun hulluuskohtaus tekee paluun ja  innostun uudestaan tästä hylkäämästäni blogista. Blogi voi olla vähän kuin hyvä biisi -aluksi se on loistava mutta liian usein kuunneltuna se kuluu. Toiset kestää kulutusta enemmän, toiset vähemmän.

Kaikki lukulistan blogit eivät kuitenkaan saa edellämainittua mielenkiintoannosta. Sitä saattaa aktiivisesti lukea sellaista blogia, jota ei edes tajua lukevansa. Minullakin on muutamia sellaisia "suosikki"blogeja, jotka eivät ole koukuttaneet minua täysin mutta jotka eivät ärsytäkään. Kun nyt tarkemmin mietin asiaa, en edes tiedä miksi luen niitä. Voisin yhtä hyvin elää ilman tietoa niiden uusimmista julkaisuista. Taustalla on todennäköisesti  muiden mukana meneminen, eli suosittuja blogeja tulee luettua sen takia, että ne ovat suosittuja. Omia syitä lukemiseen ei tule mietittyä sen kummemmin. Haluan kuitenkin uskoa, että näissä blogeissa joita luen lähes tiedostamattani,on kuitenkin jotain minua suuresti miellyttävää. Enhän muuten palaisi niiden pariin päivästä toiseen. Tämä on ehkä meidän paljon blogeja kuluttavien ongelma. Jos lukee vain muutamia blogeja, ne ovat varmasti huolella valitut.

Blogien lukemiseen liittyy usein myös ahkera uuden luettavan etsiminen. Harva on tyytyväinen nykyiseen lukupakettiinsa. Uusiin blogeihin vilkuillaan jatkuvasti uuden suosikin toivossa. Netti on niin pohjaton, että helposti kuvittelee löytävänsä jostain vielä parempia postauksia.

Nyt kun aika ja mielenkiinto on pikaisesti käsitelty, voimme siirtyä siihen salaiseen lukulistaan. Blogien lukemisessa pätee aivan varmasti sama sääntö kuin siinä mitä kirjoja pitää esillä omassa kirjahyllyssään. Henkilö, joka haluaa antaa itsestään fiksun ja filmaattisen kuvan, ei laita hyllyynsä esille joitain chiclit-pokkareita. Ne ovat laatikossa sängyn alla. Kirjahyllyn paraatipaikan ovat vieneet suuret maailmankirjallisuuden klassikot ja muutama uusi Finlandia-palkinnon pokannut teos. Tämän ylipitkän vertauksen jälkeen pääsen sanomaan, että sama homma toimii blogien kanssa: meillä kaikilla on aivan varmasti jokin blogi, minkä lukeminen ei kestä päivänvaloa. En nyt tarkoita, että meillä olisi niin surkeita ja kauheita blogeja, että niiden seuraamisesta ei kehtaisi puhua ääneen. Tarkoitan sitä, että tietynlaisen ihmisen voi olettaa seuraavan tietynlaisia blogeja. Esimerkiksi bloggari, jonka omassa blogissa käsitellään vain kirpparilta ostettuja vaatteita ja käytetään vain luonnonkosmetiikkaa, saattaa seurata ahkerasti puolta nuoremman pakkelinaaman blogia, jossa esitellään jatkuvasti Nellyltä tilattuja ihqui kesäshortsei ja kaikkee. Ja sama toisin päin. Vastakohdat saattavat salaisesti viehättää hyvinkin paljon. Olen enennenkin (kai) maininnut, että blogeissa pääsee helposti tirkistelemään toisten elämää ja jonkin täysin erilaisen seuraaminen voi olla virkistävää ja hyvin mielenkiintoista. Tämän lisäksi taustalla voi olla monia syitä aina salaiseen halveksuntaan tai ihailuun asti.

Minun blogilukemistoni on hyvin laaja ja se kasvaa jatkuvasti. Osa putoaa pois kokonaan tai hetkellisesti. Luen kaikenlaisia blogeja mutta pääasiassa muotiblogipainotteisesti. Blogit ovat hyvin erilaisia, joten muuta yhdistävää muoti/lifestyleblogi -tittelin lisäksi on vaikea keksiä. Minullakin on joitain kyseenalaisia suosikkeja, joita en ala tässä nimeämään vaikka mieli tekisi noloudesta huolimatta. Se kun antaisi huonon kuvan ko. blogeista enkä halua leimata niitä, sillä eihän niissä mitään vikaa ole. Minut tuntevat eivät vain ehkä ikinä arvaisi, että kuulun niiden lukijoihin.

Ja nyt olisin kiitollinen, jos jakaisitte kommenttiboksissa alun ajatusleikin tuloksia. Tai itse asiassa mitä vaan mieleenne juolahtaa aiheesta!


Photo credit 1: Swamibu / Foter.com / CC BY-NC

Photo credit 2: _mubblegum_ / Foter.com / CC BY-NC-ND

Miksi menit perustamaan blogin?

Miksi pitäisi perustaa blogi? Mikä on tarpeeksi hyvä syy siihen? No, lähes mikä vaan tai sitten ei oikeastaan mikään. Jos sinulla on jokin erikoinen taito, tieto tai ominaisuus, niin miksi sen ympärille pitää heti perustaa juuri blogi? Tai vielä pahempaa: jos sinulla tai sinulla ei ole mitään muista poikkeavaa tai tähdellistä sanottavaa, miksi tämä kaikki mitäänsanomattomuus on kuitenkin saatettava kaikkien tietoon blogin muodossa?

Toisaalta, jos sinulla on jokin harvinainen taito tai tieto, miksi ihmeessä et jakaisi sitä muille blogin muodossa! Tai miksi kaiken pitäisi aina olla niin erikoista ja hienoa? Kyllä ihan tavallisellakin tallaajalla on sananvapaus netissä. Saa olla lukematta, jos ei kelpaa! Blogin perustamiseen voi olla jokin tietty syy tai sitten bloggariksi ajautuu lähes huomaamattaan ilman tarkkaa aihetta, sillä kenelläpä ei nykypäivänä blogia olisi.  Blogi on eräänlainen harrastus siinä missä vaikka lentopallo -paitsi että koneella kyhjöttäminen on pikemminkin terveydelle haitallista.

Yleisin syy blogin perustamiseen on varmasti se, että itse on tullut luettua blogeja ja samalla on herännyt ajatus omasta blogista. Varsinkin suosittuja blogeja seuratessa voi tulla tunne, että jos tuo typykkä on onnistunut bloginsa kanssa noin hyvin, niin miksen minäkin voisi onnistua. Bloggaamiseen voi liittää kaikenlaisia mukavia mielikuvia tienesteistä lähtien ja sen avullahan eteen voi avautua ties mitä tilaisuuksia uuden kenkäkaupan avajaisista aina tunnetulle merkille oman kenkäparin suunnitteluun asti. Olisihan lähes tyhmää olla edes yrittämättä! Lukiessa useita blogeja oma elämä ja omat jutut alkavat vaikuttavaa todella julkaisukelpoiselta setiltä. Blogiviritelmiä on niin monenlaisia, että pian huomaa ettei omien puitteiden tarvitse olla kummoisia ollakseen blogin arvoisia. Tämä on totta kai hieno juttu! Bloggauksen ei ole tarkoistuskaan olla vain tietyn ihmisryhmän juttu.

Aloittelevalla bloggarilla voi olla myös sellaisia näkemyksiä ja kokemuksia, joista hänen mielestään muiden ihmisten on kuultava ja tultava tietoisiksi. Muotiblogin perustamisen syynä voi olla käsitys omasta ylivoimaisesta tyylitajusta, jonka hedelmiä haluaa jakaa muille. Terveysintoilija perustaa blogin, koska haluaa pelastaa myös muut julistamalla terveyden ilosanomaa. Tiedon panttaaminen tuntuisi törkeältä itsekkyydeltä. Blogin perustaminen ja ihmisten tavoittaminen sen kautta on niin paljon helpompaa, kuin vaikkapa opaskirjan kirjoittaminen!

Jotkut perustavat blogin sen vuoksi, että sillä voi pitää yhteyttä ja kertoa kuulumisia tutuille. Ehkä bloggari muutti toiselle paikkakunnalle tai toiseen maahan ja kotipuoleen jäi joukko kaipaavia kavereita ja sukulaisia. Blogi on erittäin simppeli ja ajankohtainen väline kuulumisten kertoiluun -toisin kuin puhelimella tai Skypellä rimpauttelu tai sähköpostien kirjoittelu. Sillä kun tavoittaa yhdellä kerralla niin monta henkilöä ja samalla saa vielä jaettua kuvia ja videotakin! Tämä on yleensä sellainen "hyväksyttävä" syy ihan hömppäbloginkin pitämiselle. Blogi ei olekaan mikään väline esitellä itseään ventovieraille, vaan sille (mukamas) on todellista kysyntää rakkaiden sukulaisten joukossa.

Tätä ei varmaan saisi sanoa ääneen mutta monien blogien perustamisen tärkein syy voi olla vain huomion hakeminen muilta. Eikö sinusta tuntuisi hyvältä, jos joukko ihmisiä kehuisi ulkonäköäsi, vaatteitasi, sekä tekojasi, ja vaikuttaisi jokseenkin kiinnostuneilta elämäsi pikku tapahtumista? Kyllähän se tuo pientä nostetta elämään, kun saa ihailua muilta -varsinkin jos sitä ei oikeassa elämässä tipu oikein mistään suunnasta.

Blogia pitämällä itsensä voi siis tuntea monella tapaa tärkeäksi. Sen avulla voi saada äänensä kuuluviin. Samanlaista vaikutusvaltaa muihin ihmisiin on vaikea saada muilla keinoin yhtä helposti oman kodin suojista. Blogin voi perustaa juurikin tunteakseen olonsa tärkeäksi ihmiseksi, jolla on tärkeää sanottavaa. Se on sitten eri juttu kokeeko kukaan muu uuden bloggarin sanomiset minkään arvoiseksi mutta toive siitä riittää bloggaamisen aloittamiseen.

Jotkut aloittavat blogin purkaakseen omia ajatuksiaan tai pitääkseen päiväkirjaa. Tässä vaiheessa herää aina kysymys: miksi se on tehtävä julkisesti? Blogin perustamisen tarkoituksena voi olla löytää samanhenkisiä ihmisiä, joiden kanssa vaihtaa ajatuksia. Jos live-elämässä ei ole vaikkapa vahvaa samanmielistä kaveripiiriä, oman yhteisön löytäminen netistä blogin avulla voi olla oiva ratkaisu. Ainahan voisi yrittää ujuttautua yhteisöön vain kommentoijan roolissa mutta silloin jäisi aina hieman ulkopuoliseksi blogillisiin ihmisiin verrattuna. Itsestään voi kertoa niin paljon enemmän pitämällä blogia kuin kommentoimalla muiden asioita.

Blogin voi perustaa ihan muutamassa minuutissa päähänpiston seurauksena tai sitten se voi olla pitkien aikojen hauduttelun tulosta. Pitkä jahkailu ei välttämättä johdu suuresta suunnittelutyöstä koskien ulkonäköä ja sisältöä, vaan ihan siitä ettei bloggaamisen aloittaminen ole kaikille pelkästää positiivinen juttu. Nyt alkaa jo kuulostaa siltä, että  meillä on bloggareita, jotka ovat vastentahtoisesti perustaneet bloginsa! Ehei. Tässä vaiheessa yleensä punnitaan blogin pitämisen hyviä sekä huonoja puolia, ja hyvien jäädessä voitolle blogi perustetaan. Pikaisesti perustetut blogit voivat tulla pikaisesti myös tiensä päähän, sillä kaikkea bloggaamiseen liittyvä ei ehkä hetken huumassa olla osattu ottaa huomioon. Pieni puntarointi ei siis ole pahasta mutta aloittamiseen käytetty aika ei ole mikään enne blogin tulevaisuudesta.

Blogin perustaminen ei aina ole bloggarin oma idea: sen voi tosiaan perustaa joko ihan omasta aloitteesta tai sitten sille on kysyntää myös muiden toimesta. Joillekin on voitu vinkata, että oletko koskaan ajatellut perustaa blogia? Tässä henkilössä on ehkä ulkoisesti ja materian puolesta sitä jotakin, mitä ihmiset tykkäävät tiirailla ja matkia. Tai sitten hänellä on jokin taito tai tieto, joka pääsee helpoiten mahdollisimman monen tietoisuuteen blogin avulla. Blogi voi olla pelkkä startti jollekin suuremmalle. Nykypäivänä se on erittäin helppo ja halpa keino saada näkyvyyttä ja julkisuutta. Onhan kaikille julkkistyrkyillekin perustettu omat blogit jo aikoja sitten. Toiset voivat aloittaa julkisuusuransa blogin kautta ja koittaa sillä tavoin saada näkyvyyttä ja kuuluvuutta myös muualla kuin netissä.

Jos ajattelen itse tämän blogin perustamisen syitä, niin niitä on monia. Ihan alkujaan aloitin bloggaamisen, koska kyllästyin vain lukemaan muiden blogeja. Koin itsessäni olevan vahvaa bloggaripotentiaalia ja muiden blogien menestys houkutteli kokeilemaan itsekin. Perustin tämän Pink Bubblen, koska minulla oli ensinnäkin paljon sanottavaa, joka ei löytänyt muuta keinoa tulla ulos. Koin myös, että minulla on paljon tietoa, jota on ihan turha pantata itselläni. Tiedon jakamisen jalon ajatuksen lisäksi halusin sanoa asiani julkisesti, koska kaipasin huomiota. Huomionhakuisuuteni ei perustunut pelkästään kehujen kalasteluun, vaan halusin nähdä millaisia reaktioita voin saada aikaan kirjoittamalla eri tyyleillä eri asioista. Tämän vuoksi olen välillä valinnut vaarallisia aiheita ja asetellut sanani jopa hieman provosoivasti. Mutta toisin kuin voisi kuvitella, en perustanut blogiani tunteakseni itseni ihmiseksi, jolla on tärkeää sanottavaa ja vaikutusvaltaa. Vasta myöhemmin saatuani paljon kommentteja liittyen "tietotaitooni", mieleeni on hiipinyt myös ajatus siitä, että voisin tuntea itseni tärkeäksi tyypiksi blogini myötä -mutta alussa en sellaista osannut kuvitellakaan! Oma syyni on siis varsinainen sekoitus eri syitä ja sama pätee varmasti moniin bloggareihin!

Mikä syy piileekään sinun blogisi taustalla? Voitko nimetä sen selkeästi vai kehtaatko myöntää perustaneesi blogisi vain joukon jatkeena, koska kaikilla muillakin on semmoinen?

Photo Credit: Everything Happens For A Reason Quote Pictures - liveluvcreate