Työpaikan saannin ollessa monella tällä hetkellä kiven alla, ajatus siitä, että joku menee ja saa duunin pelkän blogin avulla voi olla liikaa. Blogithan ovat pelkkää "kevyttä hömppää". Taistelun tuoksinnassa tämmöiset ajatukset ovat hyvin ymmärrettäviä, joskin auttamattoman vanhanaikaisia. Monissa töissä tarvitaan samoja tietoja ja taitoja kuin bloggauksessa. Sellaiseen työhön mihin niitä taitoja ei tarvita tuskin edes valitaan ketään blogin perusteella. Vai valitaanko? Totta kai voidaan valita, sillä esimerkiksi blogi on oiva tapa kertoa itsestään vähän enemmän kuin pelkkä CV ja suht geneerinen työhakemus antavat ymmärtää. Itse en ole saanut yhtään työpaikkaa korkeakoulusta saamani "arvostetun" paperin ja nimikkeen perusteella, vaan olemalla hyvä ja sopiva tyyppi sekä koska minulla on näitä muita taitoja. Kaikissa työhakemuksissakin kysellään blogien ja kotisivujen perään melkein heti koulutustietojen jälkeen.
Mieleeni tuli jokin aika sitten Helsingin Sanomissa ilmestynyt juttu kaverista, joka sain työpaikan bloginsa perusteella. Tämä blogi oli perustettu työnhaku taka-ajatuksena ja se nähtävästi onnistui pääsemään tavoitteeseensa. Tämä oli ilmeisen hieno suoritus, kun se oikein uutiseksikin kelpasi (tosin sitä nyt ei tiedä miten hesari uutisensa valitsee). Veikkaan, että moni taputtelee tätä kaveria selkään eikä marise kuinka epäreilua oli, että hän sai työpaikan "vain" bloginsa perusteella. Hänen ei tarvinnut edes itse hakea saamaansa työtä, vaan häntä kysyttiin siihen. Näppärää!
Otetaan seuraavaksi lähempään tarkasteluun toinen vähän tutumpi keissi. Hieman toisenlaiset tunnelmat olivat loppukeväästä meillä muotiblogimaailmassa, kun yksi tavoiteltu työpaikka jaettiin enemmän tai vähemmän blogin perusteella: Mungolifen Anna pääsi Muotikuution Style Hostiksi. Sehän oli paljon tunteita herättänyt tapahtuma. Ensin toki itkettiin perinteiset itkut siitä, että yleisöäänestyksessä suositut bloggarit ovat etulyöntiasemassa. Ihan ymmärrettävät itkut ne olivatkin, tosin eihän paljon kavereita omaavilta ihmisiltä voida evätä osallistumista näihin äänestyksiin. Mutta tämä "reiluus" on toinen juttu, sillä paikkaa ei jaettukaan yleisöäänien perusteella, vaan lopuksi pidettiin ihan perinteisemmät työhaastattelut. Valinnan jälkeen väännettiin kättä siitä, oliko suosittu blogi kuitenkin ratkaiseva tekijä työntekijäksi päätymisessä. Osa intti blogin olevan syy palkkaukseen ja muun muassa bloggari itse vähätteli blogin merkitystä ja taisi todeta sen olleen jopa hieman haitallinen tekijä.
Tässä tapauksessa ymmärsin molempia osapuolia ja toisaalta molemmat leirit ottivat minua päähän. Joidenkin on kateudeltaan tai muulta luonteenpiirteeltään niin vaikea käsittää ja toisten taas myöntää blogien valtava merkitys mm. markkinoinnissa. Ymmärrän kyllä, että bloggari haluaa korostaa myös muuta osaamistaan eikä tulla määritellyksi aina bloginsa kautta. Vaikka emme tiedä mikä loppujen lopuksi tässä tapauksessa ratkaisi kisan, voimme kuitenkin olettaa persoonan, työkokemuksen ja blogin olevan aika korkealla sijalla soveltuvuuden suhteen. Syy tuskin oli yksinään se, että blogi oli suosittu ja täten tavoitti kasapäin ihmisiä, sillä bloggarikin oli muilta ominaisuuksiltaankin nappivalinta. Jos minä olisin ollut Muotikuution puikoissa, olisin palkannut Mungolifen ilman sen suurempia mietteitä. Olisin voinut jopa kysyä häntä hommiin, jos hakemusta ei olisi kuulunut. Tekisin bisnestä enkä mitään hyväntekeväisyyttä! Jos tarjolla on hyviä mutta tuntemattomia tyyppejä sekä hyvä tyyppi, jota puoli valtakuntaa seuraa, en miettisi bisnekseni menestymisen kannalta montaa minuuttia. Totta kai osa varmasti boikotoi koko puljua tunnetun henkilön palkkauksen vuoksi mutta vielä isompi lauma suuntaa juuri sinne katsomaan tätä henkilöä. Ennen kaikkea he kuulevat tästä yrityksestä tämän tunnetun henkilön kautta. Minäkin olin hyvin tietoinen Muotikuution tapahtumista, vaikka en seurannut heidän blogiaan enkä käynyt yksilläkään festareilla. Luin katsokaas Mungolifea. Jos hostiksi olisi palkattu joku pienempi ilmiö, olisin ollut varmasti ihan ulapalla koko touhusta -ja niin olisivat olleet tuhannet muutkin ihmiset.
Näiden kahden esimerkin avulla haluan kannustaa teitä ottamaan ilon ja hyödyn irti blogistanne myös näin työllistymisen näkökulmasta. Ei kannata ajatella, että blogi olisi merkityksetön tai että sen avulla työn saaminen tai hakeminen olisi jotenkin noloa ja muuta omaa osaamista vähättelevää. Olettehan itse bloginne kyhänneet, joten se on oiva paikka esitellä myös muita taitoja ja osaamista.
Tässäkin jutussa on kuitenkin kääntöpuolensa, eli blogi voi olla myös haitta työn saamisen kannalta. Miinus siitä voi tulla silloin, jos työnhakija vaikuttaa vaikkapa varsinaiselta ääliöltä bloginsa perusteella. Joidenkin töiden luonteeseen ei myöskään sovi se, että työntekijä vaikkapa esittelee omaa yksityistä elämäänsä hyvinkin laveasti kaikille halukkaille lukijoille. Se voisi olla vaikka turvallisuusriski.
Onko sinulla kokemusta työnhausta blogisi avulla? Kuinka suureksi arvioisit blogisi merkityksen? Oletko edes ajatellut koko asiaa? Vai onko blogisi tai blogit kenties koko työsi?
