Tiedätkö sen tunteen, kun luet tiiviisti jotain blogia, jossa juttuja julkaistaan päivittäin, ja yhtäkkiä ruudulle lävähtää postaus aiheenaan tuo niin uhkaavan oloinen
blogitauko. Se on ikävää! Ei hätää rakkaat lukijat, minä en siirry tauolle! Ruodin vain tässä potauksessa aihetta muiden bloggareiden tarjoamien herkullisten esimerkkien voimin. Viimeisimpänä yllättävän time-outin otti
White Trash Disease -blogi: burn out alkoi lähestyä uhkaavasti.
Blogitaukoa on vaikea määritellä mutta siihen vaikuttaa blogin normaali postaustahti. Sellaisessa blogissa, joka päivittyy usein tai jopa päivittäin, tauoksi voidaan laskea vaikkapa viikonlopun mittainen blogihiljaisuus. Tälläisiä pikkutaukoilmoituksia näkee joskus ja sehän on tietysti hyvin lukijaystävällistä. Harvemmin postailevilla tauosta voidaan puhua vasta kun juttuja ei tule viikkoon tai pariin.
Miksi tauolla sitten lähdetään? Blogin tauolle pistämiseen voi olla useita syitä. Inspiraatio on kadonnut, elämässä on niin paljon kiireitä jonkin muun asian tiimoilta, bloggari ei pääse nettiin jonakin aikana, matka, blogin lopettamisen harkitseminen, ym... Tauko voi olla erittäin positiivinen juttu -sitten kun bloggari palaa sieltä. Uusia ideoita on ehkä ehtinyt syntyä varastoon vaikka kuinka paljon ja siten lukijatkin saavat nauttia laadukkaammasta blogista. Elikkäs, blogitauon aikana olisi hyvä suoda kuitenkin joitain ajatuksia blogillekin ja kehittää sitä uuteen uljaaseen paluuseen.
Oli syy sitten mikä hyvänsä, lähtökohtaisesti taukoon ei suhtauduta myönteisesti: tauko on ainakin aktiivisille lukijoille suuri pettymys. Vaikka taustalla olevat syyt herättäisivätkin sympatiaa, yleensä oman mielenkiinnon tyydyttäminen (=blogin lukeminen) menee sen edelle. Kuvittele nyt, jos seuraisit aktiivisesti vaikkapa Salkkareita joka ilta ja sitten eräs kaunis tiistai-ilta jakson loppuun pärähtäisi teksti
me ei nyt jakseta näyttää Salkkareita vähään aikaan, palataan joskus... Alkaisiko reaktiosi sanalla
hyvä vaiko
höh? Ja voi sitä eri teorioiden määrää, mitä lukijat ehtivät kehitellä blogitauon syyksi, jos sitä ei ole tarkasti kerrottu (tai vaikka olisi niin kaikenlaisia juttuja lähtee liikkeelle)!
Tauon syyn kertomisessa kannattaa kuitenkin miettiä kahta asiaa: jos kertoo syyn selkeästi, voi minimoida edellä mainittujen juorujen syntyä mutta toisaalta syyn salassa pitäminen tai ilmoittaminen, että siitä kerrotaan myöhemmin, saa lukijat varmasti palaamaan takaisin tauon jälkeen. Uteliaisuus voittaa kuitenkin!
Blogitauko tulee yleensä puskista. Kukaan ei ala viikkoja etukäteen varoittelemaan lukijoita blogin tarjonnan surkastumisesta ja loppumisesta joksikin aikaa kokonaan. Sehän karkottaisi osan kävijöistä samantien pois: miksi tuhlata aikaansa johonkin pian päättyvään? Sisältö saa olla aika magneettista, jos onnistuu pitämään lukijamäärän samana vaikka loppu jo häämöttää. Tauosta voi ilmoittaa 1. aiheelle pyhitetyllä lyhyellä ja ytimekkäällä tai pidemmällä postauksella, kuten edellä mainitussa White Trash Diseasen tapauksessa tai 2. taukoa, eli bloggarin yllättävää katoamista, voi tulla kuittaamaan muutamalla sanalla tai pidemmilläkin kootuilla selityksillä niin kuin esimerkiksi
Oprin blogissa on päässyt käymään. Blogitauosta ilmoittaminen kannattaa siis pitää aina yllätyksenä ja pudottaa pommi vasta juuri ennen taukoa.
Miten sieltä tauolta sitten palataan? Jos tauosta on ilmoittanut juuri ennen sen alkua ja ehkä kertonut sen päättymisajankohdankin, siitä kannattaa ehdottomasti pitää kiinni. On erittäin ärsyttävää lukea blogia, joka palaa eetteriin tauon jälkeen ja parin postauksen päästä jutun suoltaminen lakkaa taas. Eli tauolta tulisi palata vasta kun se on henkisesti ja fyysisesti täysin mahdollista. Bloggari, joka soutaa ja huopaa blogin pitämisen kanssa menettää pian ne vähätkin lukijat. Jos tauko taas kestää pidempään kuin ennalta on tullut ilmoittettua, blogissa kannattaisi ehdottomasti käydä huikkaamassa missä mennään. Ja viimeistään tässä vaiheessa tauon syytä olisi tärkeää hieman valottaa, jos ei ole sitä tehnyt. Esimerkkinä tästä
No Fashion Victimsin viimekesäinen mysteerinen blogitauko, johon tuli kuitenkin lisävalaistusta bloggarin palatessa blogiin
yhden postauksen verran kertoakseen sairaudestaa. Vaikea paikka mutta hyvin hoidettu (plus sympatiapisteet olivat melko taatut).
Yksi blogi on kyllä ylitse muiden blogitauoista selviämisen suhteen:
Strictly Style nousee kuin feenikslintu tuhkasta aina suvantovaiheen jälkeen. Tiesitkö, että alkujaan blogi toimi vain osan vuodesta (lähinnä kesän) ja osan vuodesta se oli poissa pelistä. Nyt puhutaan siis
kuukausien on- ja off-kausista. Jos et usko, niin kurkkaapa
tämä postaus vuodelta 2009. Nykyään noin pitkä tauko ei onnistuisi ja taannoinen
ilmoitus pienestäkin tauosta henk.koht. kiireiden vuoksi aiheutti positiivisten tsemppikommenttien lisäksi myös epäilyjä esimerkiksi bloggarin avioliiton tilasta. Mutta tämäkään pieni himmailu ei kuitenkaan estänyt blogin voittokulkua.
Joskus voi kuitenkin käydä niin, että blogitauko tekee pahaa tuhoa blogille. Lukijat ovat kadonneet ja siitä lannistuneena bloggari ei edes jaksa panostaa koko touhuun. Tauolla lähtemistä kannattaa siis miettiä tarkkaan. On hyvä idea pitää yhteyttä lukijoihin vaikkapa jollain muulla kanavalla niin kuin tuossa White Trash Diseasen tapauksessa: bloggari kehoitti seurailemaan hänen Instagramiaan tauon aikana. Ja senhän päivittämiseen ei paljoa vaadita.
Mitä kokemuksia teiltä löytyy blogitauoista? Oletko itse pitänyt breikin tai onko suosikkiblogisi jäänyt huilimaan?