Näytetään tekstit, joissa on tunniste haaste. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste haaste. Näytä kaikki tekstit

perjantai 15. elokuuta 2014

Haasteena haasteet

Tänään tutkiskellaan jälleen yhtä blogimaailman ilmiötä, jolla on tapana levitä kuin tauti, kun oikein sopiva tapaus päästetään valloilleen netissä. Kyseessähän ovat tietenkin haasteet kaikissa olomuodoissaan. Ei mene varmaan viikkoakaan etten eksyisi johonkin blogiin, jossa satutaan ottamaan osaa jonkinlaiseen haasteeseen. Ja minä en edes lue enää mitenkään hirveästi blogeja!

Haasteita on niin monenlaisia, että kärryillä pysyminen on vaikeaa. Niihin voi osallistua yhdellä jutulla, kuvalla tai videolla, tai ne voivat kestää useamman postauksen verran. Haasteeseen voi osallistua päivittäin tai vaikka kerran viikossa tai kuukaudessa. Haasteessa voi olla tiukat ohjeet tai sen tulkinta voi olla hyvinkin vapaata.

Aika moniin haasteisiin saa osallistua kuka vaan haluaa. Usein niihin kuitenkin ryhdytään kutsun saattelemana. Varmasti huomion saaminen toiselta bloggarilta haasteen muodossa lämmittää mieltä: minut on huomattu! Onkohan olemassa haasteita, joihin saa osallistua vain kutsun kanssa?

Periaatteessa kuka vaan voi laittaa haasteen liikeelle. Haasteen keksinyttä bloggaria ei ole aina helppo selvittää, sillä jossain vaiheessa haasteeseen tarttuneilta unohtuu lähteen mainitseminen. Jos haasteesta tulee hitti, lähettäjää voi harmittaa oman nimen puuttuminen haasteen yhteydestä.

Haasteet ovat kiva keino saada vaihtelua blogin postauksiin. Ne tarjoavat valmiin aiheen silloin, kun oma ajatus ei oikein kulje ja keksi postausideoita. Niistä voi olla iloa lukijoille. Toisaalta voi tapahtua niinkin, että ainoastaan bloggari innostuu haasteesta ja lukijat ovat vaarassa nukahtaa seuraavan parinkymmenen postauksen aikana.


Blogihaasteet voidaan jakaa mielestäni karkesti neljään ryhmään:
1. Rasittavat ja turhanpäiväiset
2. Mitäänsanomattomat
3. Mielenkiintoiset
4. Vaikuttavat

Ykköset ja osittain kakkosetkin ovat sellaisia haasteita, joissa ainoastaan niihin osallistuvat bloggarit iloitsevat. Bloggari huokaisee helpotuksesta, kun ei tarvitse seuraavaan 30 päivään miettiä, mitä postaa: kaikkina päivinä voi julkaista kuvan jostain omistamastaan punaisesta tavarasta Punaisen haasteen ohjeen mukaisesti. Lukijat varmaan kiittävät tästä, jos muuta sisältöä ei ole luvassa. Aika moni haaste siis ei tarjoa mitään yllättävää tai oikeasti mielenkiintoista sisältöä.

Joistain ikävystyttävistä haasteista tulee mieleen jonkinlainen ala-asteen kaverikirja: jokainen vastailee kysymyksiin kertoen muka-jännittäviä faktoja itsestään ja laittaa kysymyksiä kiertämään eteenpäin bloggaajakavereilleen. Totta kai tähänkin joukkoon mahtuu ihan helmiäkin haasteita, mutta missä ne ovat, sitä en tiedä. Tai luulen, että haasteen liika kierrätys blogeissa vie terän näppärimmiltäkin kysymysseteiltä.

Mielenkiintoisissa haasteissa on sitä jotakin, mitä ei ihan joka päivä blogeissa nähdä. Tietenkin 1 ja 2 ryhmien haasteetkin ovat voineet olla aluksi tällaisia mielenkiintoisia tapauksia, mutta pikkuhiljaa ne ovat muuttuneet uutuudenviehätyksen kuluessa pois.

Vaikuttavat haasteet ovat sitten sellaisia, joilla saadaan jotain oikeasti aikaan. Enkä nyt tarkoita sitä, että sillä saadaan tuhat bloggaria julkaisemaan päiväni Instagram-kuvina -postauksia neljän viikon ajan. Jotkut blogihaasteet ovat olleet todella osuvia ja saaneet näkyvyyttä ihan lehtiä myöten. Sellainen oli ainakin A Beautiful Body -haaste Mami Go Go -blogista. Haasteeseen ottii osaa sen verran moni ja sen tarjoama sisältö oli ilmeisesti tarpeeksi puhuttelevaa, että haaste ryöpsähti ihan netin rajojen ylitse. Siinä sitten kaupan kassajonossa seisoskellessa sai lukea lööpeistä blogihaasteesta.

Haasteet ovat minulle ainakin melko vieras juttu osallistujan kannalta, jos ei nyt puhuta sellaisesta haasteesta, kuin Kommentti jättää jälkensä -kampanjan teksti. Tai ei se kai ollut haaste - ainakaan minulle itselle mutta haastoin kirjoituksellani muita ottamaan osaa. Lisäksi olen saanut yhden tunnustuksen ihan blogin alkuaikoina, ja se oli ehkä haaste. Ja ai niin, haastoin teitä pitämään kirjaa bloggaamiseen kuluvasta ajasta!

Siksipä olisi kiinnostavaa kuulla etenkin teidän haastehirmujen kokemuksia ja näkemyksiä asiasta ja siitä, mikä niissä oikein viehättää. Ei haittaa ollenkaan, jos laitat linkkiä lempihaasteeseesi! Otatko osaa vain, jos sinut haastetaan vai poimitko itsenäisesti parhaat päältä? Onko alkuperäisen haastajan mainitseminen tärkeää? Oletko keksinyt jonkin haasteen?

Entäs blogin lukijan näkökulma? Millainen haaste on mielenkiintoista luettavaa ja mikä tulee korvista ulos? Millaisia haasteita haluaisit nähdä?

torstai 11. heinäkuuta 2013

Paljonko bloggaus vie aikaa?

Bloggaaminen on monelle mukava harrastus. Mutta totuuden nimissä on sanottava, että tämä harrastus voi olla harvinaisen aikaa vievää puuhaa. Jos käy vaikka kahdeksasta neljään töissä ja pitää samalla aktiivisesti blogia, yhtäkkiä voi huomata lähes kaiken vapaa-ajan uppoavan koneella kyhjöttämiseen. Jos ja kun touhu on todella mielekästä, ajan kuluttaminen näin ei haittaa ollenkaan. Voisi ne tunnit huonomminkin käyttää! Sitä ei välttämättä edes huomaa kuinka paljon aikaa bloggaaminen todellisuudessa vie. Tiedätkö sinä kauan kulutat aikaasi blogin parissa? Tiedät tai et, lue juttu loppuun, sillä siellä on haaste sinulle.

Välillä voi tosin tulla hetkiä, jolloin kokee oman aikansa hyvin rajalliseksi ja blogin vievän turhan paljon tunteja. Omalta lähipiiriltäkin voi tulla huomautuksia ainaisesta koneella istumisesta. Edellisen postauksen kommenteissa Mitä Mä Tekisin -blogin Tylsistynyt Perhe miettikin sopivasti sitä, miten bloggarit käyttävät aikansa, kun huomiota vaativat myös mm. mies, lapset, koti, ja kenellä mikäkin. Aihe oli mietittynyt minuakin pitkään ja päätin julkaista tämän jutun jo nyt.



Blogittoman silmissä tämä voi vaikuttaa todella simppeliltä ja nopealta harrastukselta mutta sitä tämä harvoin on. Sen kuin vain istuu alas ja kirjoittaa pikkuisen jotain, kopsaa nettikaupasta pari kuvaa ja tällää oman naamakuvan puhelimen kätköistä nopeasti joukon jatkeeksi. Joidenkin on siksi ehkä myös erittäin vaikea sulattaa sitä, että bloggari voi saada näennäisesti täydellisestä hömpästäkin koostuvan bloginsa pitämisestä palkkaa: palkka juoksee kunhan kyhää nopeasti yksi tai kaksi postausta päivässä, niin loppupäivän voikin sitä laiskotella muiden touhujen parissa. Ja kaikista kauheintahan on, jos niitä postauksia tulee harvemmin kuin kerran päivässä! Kuinka bloggari kehtaa! No hyvin kehtaa: blogin pitäminen vie usein  niin pirusti aikaa, että siitä nostaa mielellään jotain palkkaakin. Minusta palkan ja muiden tulojen saaminen blogista on hieno juttu, kun ottaa huomioon minkä siivun ajastaan ja elämästään siihen voi kuluttaa. Minullekin kelpaisi jonkinsortin tuntipalkka tämän blogin pitämisestä mutta koska olen oma työnantajani, palkkaa ei tipu. Monille blogi on kuitenkin se harrastus ja rahan saanti sen pitämisestä muutamia mainoksista tulleita eurosia lukuunottamatta ei ole mikään selvyys -tai edes tavoite. Vähän niin kuin jalkapallo on toisille harrastus ja toisille työ: kaikista ei voi tulla mitään Messejä mutta silti palloa potkitaan useitakin tunteja viikossa. Onhan se niin mukavaa touhua!

Mihin se aika sitten blogatessa kuluu? Tässä lyhykäinen lista ihan perustason blogitoimista, jotka vievät oman aikansa:

  • Postausten suunnittelu ja kirjoittaminen. Tämähän on lähes itsestäänselvyys. Suuri osa ajasta menee juttujen kirjoittamiseen. Jos juttu ei oikein luista tai aihetta on vaikea keksiä, kirjoitellessa voi mennä hyvinkin pitkään. Aiheesta riippuen myös taustatyön tekeminen postausta varten voi olla tarpeellista. Siinähän voi kulua tunti jos toinenkin, oli sitten kyse tieteellisen artikkelin lukemisesta ja referoinnista, muiden blogien selailusta, tai sopivien sukkien etsimisestä verkkokaupoista sekä mainoslinkkien liittelystä. Vähän tekstiä sisältävän postauksenhan nyt kirjoittaa nopeammin kuin pitkän romaanin mutta pitkiä juttuja julkaiseva blogi voi postata harvemmin kuin lyhyitä juttuja julkaiseva, jolloin molempien viikottainen kirjoittamiseen kulutettu aika voikin olla yhtä suuri. Jos on taipumusta oikolukuun lopuksi, se vie myös muutaman minuutin mahdollisine korjauksineen.
  • Kuvaaminen ja kuvien käsittely. Laadukkaiden kuvien räpsiminen vie luonnollisesti aikaa: on tilanteen lavastusta, asettelua, kameran asetuksia, kuvakulmia, ym. ym. Ihan yhden räpsäyksen taktiikalla ei aina pärjää. Oma aikansa kuluuu myös sopivien kuvien valitsemiseen, niiden mahdolliseen muokkaamiseen ja ite juttuun lataamiseen ja asetteluun. Myös vähemmän laadukkaisiin otoksiin turvautuvalla blogilla menee jonkin aikaa kuvien nappaamiseen ja lataamisen koneelle. Sellainen blogi, joka ei omia kuvia käytä, kuluttaa aikansa sopivien kuvien etsimiseen netistä. Se ei aina ole mikään nopea temppu.
  • Kommenttien lukeminen ja niihin vastaaminen. Kun juttu on vihdoin ulkona, huomio siirtyy kommentteihin. Jos bloggari lukee itse kaikki kommentit ennen julkaisua, aikaa voi kulua ihan mukavasti. Tietenkin se riippuu kommenttien määrästä. Vaikka kommentit ilmestyisivät automaattisesti postaukseen, oletuksena on, että bloggari käy ne sieltä kuitenkin lukemassa. Ja totta kai niihin vastaamiseen saa upotettua hyvinkin monta minuuttia. Jos vastaa kaikkiin saamiinsa kommentteihin, kello voi olla jo aika paljon. Tämä kommenttirumba ei sitten rajoitu vaan siihen postauksen julkaisuhetkeä seuraaviin tunteihin, vaan se on ikään kuin jatkuvasti taustalla. 
  • Yhteydenottoihin vastaaminen. Kaikki bloggarin ja yleisön kommunikointi ei tapahdu siellä kommenttiboksin puolella. Sähköpostiin voi tulla enemmän tai vähemmän viestejä, joihin vastaamiseen menee oma aikansa. Nämä viestit voivat olla lukijoilta tai sitten muita yhteistyöpyyntöjä, tms. 
  • Muut toimet. Tähän joukkoon voi kuulua mitä vaan blogiin liittyvää toimintaa. Jollain aikaa kuluu erilaisten yhteistöiden suunnitteluun, vierailuihin, tapaamisiin, kekkeröintiin, ym. Bloggaria on ehkä pyydetty tai kutsuttu näihin rientoihin tai sitten ne ovat ihan bloggarin omatoimisia tempauksia. Sellainen voi olla vaikka reissu uuteen vaatekauppaan, jotta voisi tehdä siitä jutun blogiin. Joillain tämmöisiä touhuja osuu useampi yhdelle viikolle, jollekin ei koskaan  -ja kaikkea siltä väliltä. 
Tässäpä siis oli näitä ihan yksinkertaisimpia aikavarkaita. Jokaisella voi olla omat nopeat ja sitten ne hitaat blogitoimet. Itselläni menee joskus parikin tuntia yhden jutun kirjoittamiseen. Harvemmin alle tunnissa on juttua tehty, vaikka siltä voisikin vaikuttaa. Esimerkiksi taannoista banneripostausta tein hieman alle neljä tuntia. Jos innostuu muokkailemaan ulkonäköä tai muuta sellaista, niin siinähän sitten tulee vietettyä yksi jos toinenkin hetki blogin parissa. 

Sitten se haaste, jota lupailin tuolla alussa: eli jos sinua yhtään huvittaa (ja aikataulusi antaa myöten), niin kirjaapa viikon ajalta kaikki blogiisi käyttämäsi tunnit ja minuutit ylös. Voit sitten viikon päästä tulla kertomaan tämän postauksen kommenttiosioon, paljonko aikaa kului ja/tai yllättikö tulos sinut. Sillä ei ole mitään väliä milloin tämän mittauksen suoritat, sillä tämä postaus ei vanhene koskaan. Ja totta kai tähän saa heti avata sanaisen arkkunsa ja kertoa vaikka arvioita ajankulusta, tai siitä onko blogissa roikkuminen aiheuttanut suuria perheriitoja, tai olisiko aikaa jakaa enemmänkin, jne. jne.! 



Itse tein tämän tempun jo jonkin aikaa sitten, kun huomasin istuneeni ehkä turhan paljon koneella. Voin jakaa tulokset tässä:

Sunnuntai 23.6. 
Tämähän oli ns. juhannuslomaa mutta heräsin aamulla pirteänä kuin peipponen ja vastasin kolmeen sähköpostiin, joista pari vaatii suurempaa tutkimusta. Saan jonkin verran henkilökohtaisia pyyntöjä koskien blogeja tai bloggaamista ja vastaan niihin mielelläni. Illalla julkaisin vielä Pinterest-postauksen, joka oli jo puoliksi valmis. Tutkin vielä ennen julkaisua Pinterestiä ja siellä olevia suomalaisia bloggareita. Päivän saldo: 4h 15min.

Maanantai 24.6.
En julkaissut mitään mutta kommenttien ja sähköpostin lukemiseen ja niihin vastailuun meni 20 min. 

Tiistai 25.6. 
Kirjoitin Apua, blogi on muuttunut -postauksen. Etsin siihen illalla liiankin kauan sopivaa kuvaa ja julkaisin tuotoksen. Hoidin kommenttipuolta. Aikaa meni 2h 20min. 

Keskiviikko 26.6.
Noin 5 minuuttia muutaman kommentin kanssa päivän mittaan. Ihmiset ovat lomalla!

Torstai 27.6.
Tälle päivälle osui Google Analytics -postaussarjan hahmottelua mielessä ja ensimmäisen osan kirjoittamisen aloitus. Uuden Analyticstilin luominen ja screenshottien näpsiminen sieltä. Tekstin kirjoittelua ja muokkausta selkeämpään muotoon sekä kuvien asettelua. Seuraavaan osaan ehdottomasti tulevien tekstien kirjoittamista luonnokseen, ettei vaan unohdu sitten. Taisi siellä jokunen kommenttikin tulla katsastettua heti aamulla. Kello löi: 1h 50min. 

Perjantai 28.6.
Eilisen postauksen viimeistely ja julkaisu illalla. Muutamiin kommentteihin vastaaminen siihen perään puhelimella sängyn pohjalta. About 25 min.

Lauantai 29.6. 
Kommenttien lukua ja niihin vastaamista heti aamutuimaan ja pikkaisen päivälläkin, yhteensä noin 10 minuutin verran.

Viikon saldo: 9 tuntia ja 25 minuuttia.

Sehän on aika vähän. Mutta toisaalta se on paljon. Tuossahan oli vain kolme postausta ja nythän on siis paras kesälomasesonki, joten kommenteissa oli ehkä hieman vähemmän puuhaa. Luin myös muita blogeja mutta en laskenut siihen kulunutta aikaa, sillä välillä teen sitä ihan huvikseni ja välillä taka-ajatuksena on tämän blogin pyörittämiseen liittyvät toimet. Tosiaan, toisille tuo aika voi olla todella paljon ja toisille taas hyvin vähän. Sehän riippuu paljon siitä mitä muuta tekee. Vaikka itse inhoan jatkuvaa kiireisen elämäntavan korostamista ja hehkutusta, olen joutunut toteamaan olevani sen verran kiireinen, että joitain asioita on karsittava toisten vuoksi. Tykkään tästä blogista niin paljon ja käytän siihen mielelläni aikaa. Olen täällä vähän maininnut, että minulla on muitakin omia nettiprojekteja, joten aikaa menee niihin muihinkin jonkin verran viikossa. Mutta olen tämän myötä myös todennut parhaaksi luopua joistain toisista projekteista lähes kokonaan tai sitten käyttää niihin huomattavasti vähemmän aikaa, sillä en halua päivieni koostuvan yksinomaan ruudun tuijottelusta. Joihinkin uusimpiin älynväläyksiini en ole edes lähtenyt mukaan: olen oppinut priorisoimaan asioita (hieno sana, hieno taito). Ja ai niin, onhan minulla töitäkin ja muutakin elämää koneen ulkopuolella!