Pieni postaus blogialustoista

Eri blogialustoista on ollut tasaisin väliajoin puhetta tässä blogissa. Kaikista kattavasti kirjoittaminen veisi aika monta postausta, joten pyöräytin teille pikkiriikkisen jutun Bloggerista sekä Wordpress.comista ja .orgista. Muitakin blogialustoja on totta kai olemassa, mutta minun kokemukseni rajoittuu näihin kolmeen.

Helppoa ja ilmaista
Blogger on useimmille bloggausta aloittaville se paikka, johon blogi pystytetään. Se saattaa jopa olla se ainoa, joka tulee edes mieleen. Jo pidemmälle ja monta blogia pyörittäneille blogisankarittarille Blogger on ykkösvaihtoehto. Suosioon vaikuttaa varmasti Bloggerin helppokäyttöisyys etenkin aloittelijan näkökulmasta mutta etenkin se, että siellä on kaikkien muidenkin blogit. Mitä muut edellä, sitä toiset perässä - blogatessakin.

Bloggerin suuri miinus on sen mukautumattomuus. Onhan siitä valmiiksi tarjolla useampia erilaisia teemoja ja muitakin saa ostaa, mutta silti perusrunko on aina sama. Bloggerin blogin tunnistaa sellaiseksi vaikka silmät ummessa. Tämähän ei ole siis ongelma, jos Bloggerin ulkoasusta pitää eikä tunne palavaa tarvetta muokata joka ikistä viivaa ja fonttia.

Blogger on myös osa Google-perhettä, joten se on sotkeutunut ihan rasittavuuteen asti kaikenmaailman Google+:iin. Jos niitä ei muuten käytä, ne aiheuttavat Bloggerissa kummittelevina ominaisuuksina harmaita hiuksia. Myös Blogggerin ns. tukipalvelu on myös aika surkea. Jos sinulla on ongelma Bloggerin kanssa, niin sitten sinulla on ongelma. Apua voi huudella Bloggerin foorumilla, mutta kovin hyvät mahikset siihen, että joku kuulee ja vastaa ei ole.

Kaikesta huolimatta Blogger on edelleen todella vaivaton ja sopiva vaihtoehto harrastelijabloggarille, joka on tyytyväinen tarjolla olevaan ulkoasukirjoon. Sen avulla blogin ympärille myös kehkeytyy omanlainen lukijajoukko Googlen käyttäjäraadin myötä. Tämän porukan hukkaaminen on monelle yksi suuri syy olla siirtymättä pois Bloggerista.

Wordpressistä on kaksi versiota: ilmainen .com -loppuinen ja sitten se maksullinen Wordpress.org. Ilmaisversio ei ole kovin kaukana Bloggerista plussineen ja miinuksineen.

Moni näkee Bloggerin ja Wordpress.comin käyttämisessä yhden pahan uhan: bloggari ei loppujen lopuksi omista itse blogiaan, joten sen ylläpitäjä (Blogger tai WP) voi sulkea blogin periaatteessa milloin tahansa. Kamala ajatus, mutta onneksi erittäin harvinaista. Periaatteessa mille tahansa sivulle voi joskus käydä jokin "selittämätön" juttu, jonka seurauksena koko sivusto katoaa taivaan tuuliin. Eli koskaa ei voi olla täysin turvassa mutta niin kuin todettu, tämmöinen on todella harvinaista. Muita miinuksia Bloggerin ja Wordpressin käyttäjälle ovat kuvien tallennustilan mahdollinen loppuminen jossain vaiheessa, vaikka muutoin blogitekstit saavat olla vaikka kuinka pitkiä ja leveitä.

Vaikka blogi ei olekaan 100 % bloggarin omistuksessa, sekä Bloggeriin että Wordpress.comiin saa asennettua ihan oman osoitteen bogille. Osoite täytyy tietenkin ostaa itse erikseen.

Omien mainosbannereiden ja -linkkien lisääminen Bloggerin blogiin on välillä nähty kielletyksi touhuksi. Itse olen ainakin siinä uskossa, että Bloggerin blogissa saa olla mainoksia, kunhan se ei ole pelkkää mainosspämmiä koko sisällöltään. Yhtenä Bloggerin ominaisuutena on myös gadgetti, jolla saa Googlen Adsense-mainokset pyörimään blogiin.

Monimutkaisempaa ja maksullista 
Lyhyesti sanottuna, jos olet kiinnostunut viemään blogiasi eteenpäin omalla osoitteella, sellaisella ulkoasulla kuin haluat, omilla ehdoilla ja omilla rahoillasi, maksullinen Wordpress on sinulle sopivin vaihtoehto. Silloin ikään kuin rakennat blogisi Wordpressilla mutta sinun on itse ostettava domain ja hosting blogillesi. Muutoin mitään blogia ei ole olemassakaan. Lisäksi tarvitset hieman tietoa ja taitoa, miten nämä viritykset pystytetään eli miten saat blogin pyörimään tai sitten maksat jollekin, joka tekee kaiken puolestasi. Kun blogi on pystyssä ja teemakin valittu sekä asennettu, apua ulkoasun muokkaamiseen saa usein teeman tekijöiltä, jos se on maksullinen. Näistä jutuista ei pahemmin tarvitse murehtia Bloggerin ja Wordpressin ilmaisversion kanssa.

Bloggari, jolla on vahva ja omaperäinen visio bloginsa ihanteellisesta ulkoasusta, pitää varmasti tästä vaihtoehdosta. Wordpressille on nimittäin tuhansia ja taas tuhansia erilaisia teemoja, joita voi monia muokata todella paljon mielensä mukaan. Osa maksaa, osa ei. Myös kaikenlaisia plugineja, eli Bloggerista tuttuja widgetteja tai gadgetteja, on pilvin pimein. Tässä on kuitenkin vaarana se, että ulkoasumuokkailusta innostuneena blogistaan saattaa tehdä sen näköisen, ettei se enää blogia oikein muistutakkaan. Vain taivas (ja taidot) ovat rajana!

Mitä blogialustoja sinä olet käyttänyt ja mitä suosittelet muille? Itse en ole kauhean paljoa Wordpressiä ilmaiseksi käyttänyt, vaan lähinnä Bloggerilla sitten tehnyt. Mutta jos teen mitä tahansa muuta sivua, joka ei ole edes blogi, niin käytän kyllä Wordpressiä pohjana ja ostan siihen päälle sitten hostingit, domainit, teemat, ym. tarpeelliseet mausteet. Viimeisimmästä kuukauden blogi -postauksestakin löytyi kokemuksia uudesta blogialustasta. Googlaamalla löytyy myös kivasti tietoa, jos etsit tarkempia tietoja eri alustojen eroavaisuuksista.

Blogi hunningolla

Bloggaaminen on yleensä hirveän mukava harrastus tai jopa työ, jossa pääsee toteuttamaan itseään. Välillä siihen kuuluu sellaisiakin hetkiä, jolloin suksi ei oikein luista ja koko touhu on tervanjuontia. Osa onnistuu pääsemään yli näistä aallonpohjista ilman, että huonot hetket näkyvät ulospäin eli ne eivät välitä postauksista mitenkään: tuttua juttua tulee ulos tasaisella tahdilla mutta bloggaria itseään ei innosta tavalliseen tapaan. Osalla kulissien pitäminen yllä ei onnistu silloin, kun bloggaaminen ei luista kiireen tai ketutuksen vuoksi. He jättävät blogin sikseen joksikin aikaa. Sitten he ehkä palaavat pahoitellen poissaoloaan ja hyvässä lykyssä katoavat hetken päästä uudestaan. Blogi jää aivan hunningolle. Kun bloggari on ollut kirjautumatta blogiinsa jonkin aikaa, kynnys kurkata mitä blogille kuuluu kasvaa koko ajan korkeammaksi. Blogia ei ole virallisesti lopetettu mutta se ei ole aktiivinenkaan. Se vain on. Ja bloggarilla on huono omatunto.

Tänään siis fokuksessa on tämä kuvailtu tilanne, jossa blogi on jätetty oman onnensa nojaan. Bloggari ei tiedä, mitä sen kanssa tulisi tehdä ja näennäisesti unohtunut blogi vaivaa häntä lähes taukoamatta. Jutun päätteeksi olisi taas mahtava kuulla vinkkejä ja kokemuksia kaikilta ja etenkin teiltä, jotka olette kokeneet jotakin vastaavaa.

Blogi voi jäädä hunningolle ajanpuutteen takia. Yhtäkkiä tulee niin paljon kaikenlaista puuhaa, että blogin päivittäminen ei onnistu. Koska blogi on monille kepeä harrastus, se ei nouse kovin korkealle to do -listalla silloin, kun lista täyttyy useista erittäin tärkeistä asioista. Moni asia ajaa siis blogin ohi kiireisinä hetkinä, mikä on täysin ymmärrettävää.

Ajanpuutteen lisäksi paussin aiheuttaja voi olla vaikkapa postausideoiden totaalinen loppuminen. Blogille ja lukijoille ei yhtäkkiä olekaan mitään annettavaa ja ihan tyhjänpäiväisyyksiä ei jaksaisi postata. Ja jos vaikka postaisikin yhden pilipali-jutun, niin mitäs sen jälkeen? Se vain lykkäisi kunnollisten aiheiden puuttumisen ongelmaa hieman eteenpäin.

Omat jutut tai niiden puute eivät ole ainoa mahdollinen blogin välttelyn aiheuttaja. Myös kommentit saattavat aiheuttaa pakoilua bloggarin osalta. Jos kommenttiboksissa on ikävä tunnelma, blogiin kirjautuminen ei välttämättä ole niin hilpeää ja kommenttien katselua yrittää vain välttää.

Blogin heitteillejättöön voi siis olla monia syitä - niin monta, kuin on bloggareita! Myös se vaihtelee, kuinka pitkä aika poissa blogista lasketaan tämmöiseksi blogin "unohtamiseksi": toisille jo pari päivää riittää, toisille se on viikkoja tai kuukausia.

Ärsytttävistä blogijutuista kertovassa postauksessa mainitsin yhdeksi omaksi inhokikseni sen, kun bloggari aloittaa postauksen pahoittelemalla poissaoloaan. Juuri sellaisen pahoittelupostauksen tekeminen voi tuntua ylitsepääsemättömältä, että jo sen takia blogiin ei viitsi palata. Tähän sanoisin, että pahoittelut voi ohittaa ihan pokkana. Sen kuin jatkaa niin kuin mitään taukoa ei koskaan olisi ollutkaan. Jos joku asiasta mainitsee, niin sitten sopii pahoitella tietenkin. Mutta periaatteessa sinulta odotetaan postauksia samaan vanhaan tapaan, eikä mitään pahoittelujaaritteluja.

Tauon aikana kertyneen kommenttivuoren ajatteleminen voi saada aikaan tunteen, että blogiin kirjautumisen sijasta olisi parasta piiloutua peiton alle. Kommenttivuori voi koostua pelkästään mitä ihannimmista kommenteista mutta tauostaan huonoa omatuntoa poteva bloggari olettaa sen sisältävän syytöksiä ja kysymyksiä kummallisesta katoamisesta. Siksi kommentteja ei millään viitsisi vilkaista. Kommenttien julkaisun vältteleminen vain pahentaa tilannetta, sillä niitä kertyy koko ajan lisää, vaikka ne eivät negatiivisia olisikaan. Jossain vaiheessa kommentointi tietenkin tyrehtyy, kun koko blogi vaikuttaa aivan kuolleelta.

Vaikka blogiin ei koskisi pitkällä tikulla hetkeen ja lukijoiden mielestä bloggari on selkeästi unohtanut koko blogin olemassaolon, blogi saattaa olla bloggarin mielessä hyvinkin paljon. Hän saattaa päivittäin miettiä, josko olisi jo paluun paikka tai että mitä ihmettä blogin kanssa tulisi tehdä. Jatkaa, lopettaa, vai kuvitella ettei sitä ole olemassakaan? Bloggaaminen ei ole enää hauskaa, vaan siitä on tullut yksi huolenaihe. Ajatukset koko touhun lopettamisesta käyvät yhä useammin mielessä. Lopettaminen ei välttämättä ole mitenkään huono ratkaisu.

Vinkkinä sellaiselle bloggarille, joka on jättänyt bloginsa hunningolle, sanoisin ainakin seuraavat sanat:

1. Älä aloita tauon jälkeen pelkillä pahoitteluilla. Kirjoita ihan reilusti täysin normaali postaus. Ole, kuin mitään taukoa ei olisi ollutkaan. Mutta vastaa, jos tauosta kysytään.
2. Mieti perusteellisesti, mikä tauon oikein sai aikaan. Nyt on hyvä aika myös miettiä, miksi bloggaa, mitä siitä saa, mitä siltä haluaa tulevaisuudessa ja listata vaikka plussat ja miinukset. Jos pidemmän ajan kokonaiskuva on synkeä, blogi kannattaa suosiolla pistää pussiin eikä kituuttaa millään tauolla.
3. Vastaavien tilanteiden välttämiseksi tee jonkinlainen aikataulu postausten suhteen. Kirjoita kerralla aiheita muistiin pidemmäksi aikaa, äläkä päästä aiheita loppumaan ennen seuraavaa mietintämyssyä.
4. Älä stressaa liikaa! Olet ehkä ainoa, jonka mielestä blogi on jäänyt hunningolle. Saattavathan jotkut lukijat olla asiasta samaa mieltä, mutta sinulle bloggarina se on kuitenkin isoin juttu. Älä siis murehdi liikaa siitä, mitä muut ehkä ajattelevat.

Vaikka itse en hihku ilosta pahoittelupostausten kohdalla, minulta löytyy ymmärrystä taukoilijoita kohtaan, ja niin kuin aina, tässä blogissa ei syytellä, vaikka kaikki ei olisi mennyt ihan blogioppikirjan mukaan. Niinpä olisi hienoa kuulla kokemuksia ja vinkkejä, miten tilanteesta selviää kunnialla.  Onko sinulle käynyt niin, että olet jättänyt blogisi oman onnensa nojaan joksikin aikaa ja sitten paluu on ollut vaikeaa? Miten selvisit siitä vai selvisitkö?

Loppukevennyksenä kerrottakoon, että keksin tälle yksin jätetylle blogille jo hienon nimenkin: zombieblogi. Mutta sitten päätin olla käyttämättä sitä postauksessa ja ehkä ihan hyvä niin!

Bloggareiden ryhmähenki

Ystävänpäivän kunniaksi on aiheellista kirjoittaa bloggareiden välisistä lämpimistä tunteista. Taannoinen kuukausikatsauksessakin mainitsemani kärhämä kahden suositun bloggarin välisen ystävyyden puutteesta sai minut, ja ehkä sinutkin, pohtimaan sitä, onko bloggaaminen jotenkin vahvasti ihmisiä toisiinsa lähentävä tekijä. Jos minä olen bloggari ja sinä olet bloggari, onko meillä nyt jotain sellaista yhteistä, että meidän kuuluisi vetää yhtä köyttä, tuntea solidaarisuutta toisiamme kohtaan ja kaveerata keskenämme? Jaa-a.

Kun puhutaan yleisesti bloggareista, niin meitä on aikas moneen junaan. En minä ainakaan koe mitään yhteistä jonkun sanomalehden nettisivuilla blogia kirjoittelevan sedän kanssa - tai monen muunkaan kanssa. Juu, loogisesti ajatellen meitä yhdistää blogit, mutta niin meitä yhdistää (oletettavasti) kaksi kättä, jalkaa, silmää, ja jopa pää ja... Okei, tajusitte jo ehkä pointin. Kaikki yhdistävät tekijät eivät tee meistä kaveruksia.

Eli yleiseltä tasolta on syytä sukeltaa vähän syvemmälle bloggaamisen syövereihin, jotta mahdollisia yhteenkuuluvuuden tunteita alkaisi löytyä. Kun puhutaan yhteen kategoriaan kuuluvista bloggareista, välit alkavat jo lämmetä, vai mitä? Syntyy ryhmähenkeä. Matkabloggarit tuntevat ehkä olevansa hengenheimolaisia toisten matkabloggareiden kanssa, muotibloggarit toisten kaltaistensa kanssa, jne. Suositut samoissa kissanristiäisissä pyörivät bloggarit voivat tuntea kuuluvansa tiettyyn klikkiin, jonka kaikilla jäsenillä on jotain yhteistä. Ryhmähengellä ja tiettyyn porukkaan kuulumisella vahvistetaan tietysti omaa olemusta mutta myös merkataan raja meidän ja muiden välillä. Ihan oman blogin pitämisen kannalta on varmasti ihan hyödyllistä tavata toisia bloggareita ja oman alan ihmisistä saa eniten irti. Jotkut innokkaat järjestävät jopa blogitapaamisia, joissa bloggarit voivat kaveerata keskenään.

Blogin aihepiirin lisäksi yhdistävä tekijä voi olla esimerkiksi ikä. Oman ikäisten kesken kun on luonnollista kokea jotain yhteistä, kuin kovin paljon nuorempien tai vanhempien. Tietenkin myös bloggareiden määrä voi vaikuttaa: pikkupaikkakunnan kaksi ihan eri alan bloggaria voivat olla paljon läheisempiä, kuin keskisuuren pitäjän 15 muotibloggaria.

Ryhmähenki ja bloggareiden välinen ystävyys eivät ole kuitenkaan samoja asioita mutta monille ne liippaavaat aika läheltä toisiaan. Toiset luokittelevat ihmisiä ystäviksiin kevyemmin perustein, kuin toiset. Sitten voikin esiintyä ikäviä väärinkäsityksiä sen suhteen, että joku ei halua ollakaan kaveri. Ilmeisesti jotain tämän suuntaista oli tapahtunut alussa mainitsemassani keisissä, jossa bloggaajakollega olikin kylmä ihminen, kun ei Facebookkaveriksi ottanut.

Olisivatko bloggarit keskenään sitten vähän kuin kolleegoja jossain isossa fimassa? Tehdään samaa hommaa mutta siihen se useimmiten jääkin. Vapaa-ajalla ei hengata yhdessä mutta pikkujouluissa voidaan sitten jutustella niitä näitä. Mitään kavereita ei tarvitse olla mutta sellaisia voi saada.

Vai ovatko tietyn alan bloggarit sitten jokin ihan oma lajinsa, jonka edustajien pitää vetää aina yhtä köyttä ja olla kavereita keskenään? Tuo firma-vertaus on hieman huono siinä mielessä, että se saa bloggaamisen kuulostamaan joltain kylmältä bisnekseltä. Useimmiten bloggaaminen kuitenkin mielletään pienen ihmisen harrastukseksi ja se on hyvin inhimillistä ja ihmisläheistä puuhaa, vaikka yksinään tietokonetta siinä yleensä tuijotellaankin. Tämän inhimillisen piirteen puolesta kaveraaminen toisten samassa jamassa olevien kanssa kuulostaa jo hyvältä ajatukselta.

Mitä mieltä sinä olet? Kuinka läheistä porukkaa jonkin tietyn alan bloggarien kuuluisi mielestäsi olla keskenään? Miten itse reagoit, kun tapaat toisia bloggareita? Tunnetko heti olevasi jotenkin samalla aaltopituudella heidän kanssaan? Onko ystäväpiirissäsi paljon bloggareita, joihin olet tutustunut nimenomaan bloggaaamisen myötä?

Totta kai loppujen lopuksi kaikki on kiinni henkilökemioista ja en itsekään automaattisesti roiku toisen kaulassa, vaikka bloggari olisikin. Jos bloggaaminen olisi jotenkin harvinaisempi harrastus, saattaisin olla enemmänkin kiinnostunut muista kaltaisistani.

Blogikirja 2015

Lupailin tuossa kuukausikatsauksessa, että luvassa on vähän samanlaista settiä, kuin kiinnostusta herättänyt blogikalenteri. Blogikalenterin takaa löytyvä Ihana Blogi on julkaissut uuden bloggarin kätösiin sopivan tuotteen: se on Blogikirja 2015*. Vaikka nimessä on sana kirja, tämä ei ole bloggaamista käsittelevä kirja, josta luet painavaa sanaa bloggaamisesta tänä vuonna. Tämä on ikään kuin työkirja, jota pääset itse täyttelemään.

Sain itselleni tämän kirjan ja olen nyt tehnyt lähempää tuttavuutta sen kanssa. Vaikka minä maksumuodollisuudet ohitinkin, niin homma toimi samalla tavalla kuin ostettaessa: kirja tuli sähköpostiin pdf:nä, mistä se sitten tulostellaan. Tämä systeemi on kätevä, koska silloin ei tarvitse odotella toimituksia. Se näkyy myös hinnassa eli kirja on todella edullinen (5,60 €). Toiset tietenkin tykkäisivät saada tämän oikeana kirjana ehkä jopa kovine kantineen, mutta minulla ainakin tällaiset workbook-tyyppiset tapaukset toimivat paremmin näin printtiversiona. Ongelmaksi olen joskus kokenut sen, että tämmöiset tulostettavat kirjaset ovat kovin visuaalisia ja kauniisti tehtyjä, mikä sinällään on tietenkin kauhean kiva, mutta se on tulostettaessa sitten vähemmän kiva juttu. Blogikirja 2015 sisältää ripauksen väriä eli et joudu musteiden suhteenkaan vararikkoon. Omani tulostui mustavalkoisena johtuen printteristä, mutta siitä tuli oikein pirtsakka, kun aloin sitä värikynillä täyttelemään. Kirjasen voi tulostaa vaikka kaksi sivua per arkki mutta minulla on ihan suurin mahdollinen koko ja se kulkee kätevästi räväkässä muovitaskussa.

En nyt käy sivu sivulta läpi kirjaa, mutta sisällysluettelon vilautus voisi olla paikallaan. Etsyn sivuilta* saa tarkemman kuvan (väreissä ihan) siitä, miltä mikäkin sivu näyttää.

Kirjassa on paljon tilaisuuksia pistää kävijämäärää ja tilastoja muistiin. Kun täyttää joka kuukausi ylös keskeisiä tietoja, blogin tilannetta on helppo seurata ja mahdollisia syitä muuttuvien lukujen takana on mielenkiintoista spekuloida. Esimerkiksi jokaisen kuukauden kattavan Blogitilastot-sivulla pääsee merkkaamaan lukuja seuraavilta alueilta: vierailut, sivumäärä per vierailu, uudet vierailut, postaukset, ja seuraajat. Tilastoja voi toki seurata netistä mutta paperille kirjoitettuna ne ovat ainakin minulle jotenkin konkreettisempia ja jäävät ehkä paremmin mieleenkin.

Jokaiselle kuukaudelle on myös varattu oma top 3 -postaukset osio, johon siis merkataan kuukauden kolme parasta postausta katseluineen ja kommentteineen. Tästäkin voi jonkin ajan kuluttua huomata, josko suosittujen postausten kohdalla olisi jokin tietty trendi havaittavissa.

Mieleen putkahteleville blogi-ideoillekin on suoto paljon palstatilaa. Postausideoiden lisäksi myös ulkoasulle, mainostukselle ja yhteistöille on omat ideaboksinsa. Jotta ideoista tulisi joskus totta, kirjassa on myös Blogitehtävät to do -lista, josta joku päivä minäkin pääsen toivottavasti jotain ruksimaan.

Syvällisin osuus on ehdottomasti blogin arviontia käsittelevä luku. Siihen kannattaakin paneutua ihan ajatuksen kanssa. Syyniin joutuvat mm. ulkoasu, ensivaikutelma, toiminnallisuus. Myös itse sisältöä pääsee pohtimaan.

Kirjan loppupuolelta löytyvät ne sivut, joita voi sitten tulostella useamman kappaleen ja lisääkin aina tarpeen vaatiessa. Siellä on varsinainen kalenteri, johon pääset merkkaamaan mikä postaus kuun minäkin päivänä julkaistaan. Sitten on toinen kalenteri viikkotasolla, johon saa merkata päivän postauksen ja missä sitä on mainostettu. Etenkin paljon postailevalle tämä sopii hyvin.

Blogikirja 2015 on oikein hyödyllinen paketti, jos tuntuu siltä, että langat eivät ihan täysin ole käsissä blogin suhteen. Mielestäni se auttaa jäsentelemään blogiin liittyviä ideoita ja asioita, ja ehkä moni vähän vasemmalla kädellä bloggaava saa paremmin otetta blogista. Monilla on jokin ideavihko postauksille mutta kaikki blogin oleellinen tieto ei ole yhdessä paikassa. Harvemmin sitä muuta kirjoitetaankaan ylös, kuin niitä postausideoita. Kirja on siitäkin kätevä, että jos siitä puuttuu jotain, niin sen kuin lisäilee väliin vaikka itse tekemiään sivuja, tai sitten jos ei jotain sivua tarvitse, niin sen kuin ottaa ne pois. Tätä voi siis kivasti muokata omiin tarpeisiin sopivaksi. Itse esimerkiksi haluan laittaa joukon jatkeeksi sellaisen sivun, johon voin laittaa ylös tarpeellisia linkkejä ja työkaluja, joita blogin kanssa tarvitsen. Nekin ovat sitten samassa paketissa muun tiedon kanssa.

Blogikirja 2015 löytyy siis Etsystä täältä*. Ja ehkä muistanette, että Ihana Blogin toisenkin tuotteen eli Blogikalenterin saa vielä tammikuun loppuu 1,50 € koodilla KALENTERI150

*-merkityt linkit ovat mainoslinkkejä.

Blogikalenteri sinulle vain 1,50 €

Ilmoitusluontoista ja innostavaa asiaa: elikkäs muistanette vielä blogikalenterin, joka oli arvonnassa joulukuun puolella? Ihana blogi* ilahduttaa meitä vielä uudella alennuskoodilla, jolla tuon kalenterin saa hintaan 1,50 €. Kyllä, euro viiskyt. Koodi on KALENTERI150 ja se on voimassa tammikuun 2015 loppuun asti. Kalenteri löytyy siis täältä*.

Tämä vuoden alku onkin sopiva aika aloittaa vähän järjestelmällisempi bloggaaminen, mihin tuo kalenteri on ihan omiaan. Muistin virkistämiseksi tässä blogikalenterin kuvaus:

Ihanan blogin suomenkielisen printattavan blogikalenterin avulla voit pitää blogiin liittyvät asiat järjestyksessä ja helposti samojen kansien välissä. Voit suunnitella postauksia viikkokalenteriin, johon voit myös merkitä esimerkiksi miten olet mainostanut postausksiasi ja muita tärkeitä huomioita. Blogikalenteriin keräät myös kätevästi postausideoita, eikä ne enää unohdu mielestä.

Blogikalenteri koostuu viidestä osasta: blogin tiedot, vuoden blogisuunnitelma, viikkokalenteri, postausideat ja muistiinpanot. Blogikalenterissa on 11 sivua, joista voi tulostaa useampia kappaleita tarpeittesi mukaan (esimerkiksi viikkokalenteri-sivut).  

Blogikalenteri on inspiroiva apuväline rennompaan ja järjestelmällisempään bloggaamiseen.

Saat muuten kalenterin käsiisi heti oston jälkeen, koska se lähetetään sähköpostiisi.

Blogin hieno ja huono hetki

Koska vuosi lähenee loppua, on hyvä aika vähän katsella taaksepäin omaan blogihistoriaan. Sieltä saattaa löytyä sellaisia hetkiä, joista on mahdottoman ylpeä, ja myös niitä sellaisia tapahtumia, joita ei mielellään myöntäisi tapahtuneen. Ilman vuoden loppumiseen liittyvää aasinsiltaa tämä on ajankohtainen aihe, sillä bloggareita kiinnostaa aivan varmasti toisten bloggareiden menestystarinat ja mokat, jotta niitä voisi itse tarvittaessa simuloida tai vältellä.

Siksipä olisi mielenkiintoista, jos jakaisit blogiurasi kohokohdan ja myös sen aallonpohjan. Nyt ei tarvitse maalata isolla pensselillä, vaan olisi mukava kuulla ihan yksityiskohtaista informaatiota. Älä jumiudu mietinnöissäsi tähän vuoteen, vaan voit heittää peliin nippelitietoa myös ihan sieltä blogisi muinaishistorian puolelta, mihin se ikinä sijoittuukaan. Asioiden ei tarvitse olla suuria, mahtavia ja draamaattisia, vaan joskus hyvinkin arkipäiväisen oloiset asiat ovat niitä parhaita tai huonoimpia. Pointtina on, että muut kanssabloggarit voivat ottaa onkeensa sinun kokemuksistasi. Jos pelkäät, että joku pääsee matkimaan sinua, jos paljastelet liikaa, niin älä sitten paljastele. Mutta tuskinpa se on sinulta kauheasti pois, jos jaat viisauttasi myös muille.

Mitä sellaista olet tehnyt blogillesi, mikä on on ollut tosi, tosi, tosi hyvä juttu? Oletko sen myötä saanut paljon ihania uusia lukijoita, uuden suunnan blogillesi, uutta energiaa bloggaamiseen, hetken kuuluisuutta joissakin piireissä, muutoin vain hyvää mieltä, tms.? Oliko kyseessä tietty postaus, joku ulkoasuun liittyvä seikka, aikataulutus, blogin muutto, tms.? Mitä ihmettä siis oikein teit, että tämä positiivinen juttu pääsi tapahtumaan? Esimerkiksi yksi postaus jostain tietystä aiheesta on saattanut saada lukijamääräsi oikein räjähtämään käsiin. Tai jokin muutos ulkoasussa sai ihmiset viihtymään neljä kertaa pidempään blogisi parissa.

Kurkataan vielä sinne kolikon kääntöpuolellekin eli mikäs on blogiisi liittyvä pahin moka? Mitä oikein olet töppäillyt ja millaisia vaikutuksia tällä tapahtumalla oikein oli? Tapahtuman ei tarvitse olla jotain todella dramaattista settiä, vaan joskus ihan pikkuisetkin jutut saattavat aiheuttaa epätoivottavia tuloksia. Esimerkiksi parin viikon yllättävä postaustauko on saattanut karkottaa lähes kaikki lukijasi pois blogisi kimpusta. Tai hieman liian tulisieluinen vastaus jollekin kommentoijalle on saattanut aiheuttaa ikävää tunnelmaa ainakin kommenttiboksin puolelle. Mitä siis toivoisit tekemättömäksi tai tekisit ainakin toisin?

Luonnollisesti jaan seuraavaksi omat hienot ja vähemmän hienot blogihetkeni.

Aloitetaan siitä positiivisesta jutusta, joka tapahtui melko äskettäin. Keksin aloittaa "blogin ulkoasun muokkaaminen" -juttusarjan, joka osoittautui hyvinkin suosituksi tapaukseksi. Suosiota suurempi positiivinen juttu oli se, että sarjan myötä olen päässyt vähemmällä sähköpostittelulla. Katsokaas, usein minusta tuntui, että kirjoitan enemmän sähköpostia, kuin blogia. Saan paljon kysymyksiä ja haluan vastata kaikille parhaani mukaan mutta aikaahan se vie. Tämän juttusarjan myötä olen päässyt vastaamaan kysyjille ja samalla saanut kirjoitettua juttuja blogiin! Nykyään vastaan melkein kaikille teknisten juttujen kysyjille, että odota hetki, niin teen jutun tästä aiheesta.

Vinkkini sinulle on siis se, että jos saat paljon kysymyksiä kommenteissa tai sähköpostilla, vastaa niihin blogipostausten muodossa! Tämä tietenkin vaatii sen, että vastaukset eivät ole ei/juu -tyyppisiä ja kysymykset sekä vastaukset sietävät päivänvalon, eli ne eivät ole hyvin henkilökohtaisia.

Ja sitten se juttu, jonka olisin voinut jättää tekemättä. Mielestäni olisin voinut jättää kirjoittamatta ainakin jutun Vauva-lehden keskustelupalstasta. Juttu on yksi luetuimmista blogin postauksista (nyt toiseksi luetuin) ja näkisin sen tilalla mielelläni jotain muuta. Syy on se, että ilmeisesti monet postauksen kautta blogiini tulevat etsivät oikeita juoruja ja keskustelua a la vauvapalsta. Siitä kertoo myös hakusanat, joilla blogiin tullaan.  Eli moni blogiin tupsahtava luulee ehkä laskeutuneensa mehukkaaseen juorublogiin, millaista kuvaa en todellakaan haluaisi antaa.

Vinkkinä sanoisin, että mieti tarkasti millaisen kuvan haluat blogistasi antaa. Joskus yllättävistä jutuista voi tulla niitä suosituimpia ja blogisi saatetaan muistaa juuri sen yhden, ei niin imartelevan jutun takia.

Sinun vuorosi!

Huijari & huono

Tunnetko itsesi huijariksi? Oletko jatkuvasti muita huonompi?

Nyt olet ehkä ihmeissäsi, että mitäs täällä tänään oikein kirjoitellaan (tai myydään). No, täällähän kirjoitellaan siitä, kuinka päällepäin niin ihanassa blogimaailmassa kaikki ei aina ole niin ruusuista: bloggari saattaa salaa tuntea itsensä huonoksi yksilöksi, vaikka siitä ei näkyisi ulospäin mitään merkkejä.

Bloggari voi tuntea... itsensä huijariksi!
Olen moneen otteeseen netin syövereissä pyöriessäni törmännyt ongelmaan, jota voitaisiin kutsua vaikka huijarisyndroomaksi. Se koskee julkisia immeisiä, jotka tuovat itsestään esille tietynlaista kuvaa muille etenkin jonkinsortin asiantuntijana. He kun eivät välttämättä itse usko 100 % siihen, että he tosissaan ovat sellaisia, kuin antavat muiden ymmärtää. Bloggarithan ovat juuri sellaisia ihmisiä, jotka rakentavat itselleen haluamaansa julkisuuskuvaa mutta eivät ehkä usko siihen itse(kään).

Selkeyttääkseni epäselvää kuvaustani otan itseni esimerkiksi. Jos minä kärsisin tästä huijarisyndroomasta, saattaisin tuntea ja ajatella seuraavasti: En oikeasti osaa näitä juttuja niin hyvin, kuin annan lukijoiden ymmärtää. Jos he oikeasti tuntisivat minut, niin he huomaisivat pian, että en osaa blogijuttuja yhtään heitä paremmin. Netissä on monta muuta bloggaria, jotka osaavat nämä jutut minua paremmin. En viitsi mennä minnekään bloggaritapaamisiin, koska siellä voisi paljastua asioiden todellinen luonne.

"Tässä mä olen valmiina kertomaan teille kaikille, millä koodilla blogiin saadaan kiva fontti. Toivottavasti kukaan ei huomaa, etten löydä tästä samperin laitteesta edes power-nappulaa."

Tämä oli fiktiivinen esimerkki mutta sait ehkä ajatuksesta kiinni. Esimerkiksi kynsibloggarin kohdalla juttu voisi mennä niin, että hän tuntee itsensä huonommaksi kynsitaiteilijaksi kuin kanssabloggaajansa. Hän ei halua mennä kynsibloggarimiitteihin, koska hänen keskinkertaiset taitonsa ja lakkakokoelmansa puutteellisuus saattaisivat tulla ilmi. Tai meikkibloggari ajattelee niin, että eihän hän osaisi mistään meikeistä kirjoitella ilman Googlen apua. Meikkimiitit jäävät välistä, koska mitä jos siellä aletaan tentata kauden huulipunasävyjä ja hän on vastausten laukomisen sijasta aivan huuli pyöreänä siellä. Selvä huijari! Tämmöiset ajatukset saattavat olla täysin bloggarin omaa mielikuvituksen tuotetta ja kieliä huonosta itsetunnosta.

Huijariksi itsensä tunteminen ei aina liity kuitenkaan asiantuntijuuteen. Bloggarin mieltä voi painaa myös se, miten hän on ehkä postauksillaan antanut lukijoiden ymmärtää sellaisia asioita, jotka eivät ihan pidä paikkaansa. Esimerkiksi huijariksi itsensä tunteva bloggari on saattanut esitellä blogissaan juuri nettikaupan ostoskoriin klikkailemiaan tuotteita parin sadan euron edestä mutta hän on jättänyt pois sen tosiasian, että tilaus ei koskaan lähtenyt (eli tuotteita ei ns. "kotiutettu"). Ai että, jos lukijoille selviäisi, että hän ei oikeasti omistakaan niitä takapuolta muotoilevia kalsarifarkkuja, jotka ovat nyt kaikkien jalassa! Huijaus paljastuisi!

"Tässä mä vaan hymyilen mun garderobin kanssa. Toivottavasti kukaan ei huomaa, että tää kuva ei ole mun vaatekaapista, vaan vaatekaupasta. Ja että tää tukka ei ole aito."

Bloggari voi tuntea... alemmuutta!
Hieman huonosta itsetunnosta kertoo myös alemmuudentunne, joka ei ole ihan vieras tuntemus bloggaripiireissä. Koska blogitarjontaa on lähes äärettömästi, itsensä vertailu muihin bloggareihin on lähes väistämätöntä. Herkkäsieluinen bloggari saattaa tuntea itsensä varsinaiseksi räpeltäjäksi kaksi kertaa päivässä Louboutineistaan postaavan semi-ammattilaisen rinnalla. Miksi minun blogi ei näytä tuolta? Miksi minulla ei ole noita tavaroita? Miksi minulla ei ole lukijoita?! Olen surkea tapaus!

Pään pitäminen kylmänä ja vähäisestäkin vertailusta pidättäytyminen ei ole helppoa. Huonommuuden tunnetta ei aina aiheuta edes edellä mainitut merkkibloggarit, vaan ihan toisetkin tavalliset taallajat. Jos ottaa yhtään mallia muiden blogeista, niin vertailu vaanii nurkan takana.

Aiheellisia huolia?
Olemme jo sata kertaa sivunneet tätä aihetta, että bloggari antaa tietynlaisen kuvan itsestään bloginsa kautta. Hän voi vaikuttaa kuvaan jonkin verran tekemällä valintoja julkaistavien asioiden suhteen. Loppujen lopuksi lukijat itse tekevät tarjotun materiaalin perusteella omat päätelmänsä bloggarista - ja ne päätelmät voivat sitten olla hyvinkin sellaiset, mitä bloggari on toivonutkin tai hyvinkin kieroutuneet. Bloggarilla itsellään ei ole siis lopullista päätäntävaltaa siitä, miten muut hänet näkevät.

Siispä itsensä huijariksi tai huonommaksi tunteminenkin voivat olla täysin bloggarin omia näkemyksiä eikä kukaan lukija koskaan ajattelisi niin! Tämmöiset edellä kuvatut ongelmat ovat usein siis vain bloggarin pään sisällä. Aina ei tarvitse tietää ihan kaikkea, jotta olisi hyvä jossain. Kukaan ei koskaan tule tarkistamaan, vastaako todellisuutesi täysin blogisi sisältöä. Olisi hienoa, jos itsensä lyttäämisen sijasta voisi ottaa muut bloggarit ja heidän saavutuksensa sekä tekeleensä vain positiivisen ja kannustavan inspiraation kannalta.

Tämä aihe on sen verran arka ja henkilökohtainen, että en oleta teidän kommenteissa kertovan, kuinka kärsitte tästä huijarisyndroomasta tai alemmuudentunteesta. Jotain ympäripyöreää olisi silti mukava kuulla aiheen tiimoilta!

Blogin nimen vaihtaminen - kannattaako se?

Yksi bloggaajan uran vaikeimmista hetkistä on monilla siinä ihan alkutaipaleella: nimen keksiminen on yllättävän vaikeaa puuhaa ja siihen saattaa vierähtää viikkoja. Kaksi nimen keksimiseen liittyvää postaustani ovat blogini suosituimpia juttuja, joten olen hyvin selvillä siitä, että blogin nimeä pengotaan Googlestakin asti montaa kertaa joka päivä.

Voihan tietenkin olla niin, että nimi tupsahtaa mieleen melko helpolla. Mikäs sen mukavampaa, sillä silloin varsinaisen homman, eli bloggaamisen, pääsee aloittamaan. Nimeksi voi kummassakin tapauksessa valikoitua jokin todella mahtava kandidaatti tai sitten sellainen semihyvä "kun en muuta keksinyt" –räpellys.

Oli nimeäminen sitten helppo tai tuskallinen prosessi, jossain vaiheessa alussa hyvältä tuntunut nimi voi muuttua vähemmän ihanaksi. Ehkä se ei enää sovi blogin imagoon, sen merkitys ei aukea lukijoille, se on liian samanlainen kuin muut, tai jokin muu nimi on vain alkanut tuntua niin hemmetin paljon paremmalta. Toisilla on tapana vaihtaa blogin nimeä kuin sukkia ilman suurempia tunnontuskia. Mutta miksi blogin nimen vaihtamista sitten pitäisi mietiskellä vähän pidempään? No, koska lopputulos voi olla

1. menestys

2. katastrofi

Jotta tulos olisi enemmän ykkösvaihtoehdon kaltainen, muutamiin seikkoihin kannattaa kiinnittää huomiota ennen kuin kirjailee uutta nimeä rakkaalle blogilleen. Ongelmakohtiin tutustutaan tässä postauksessa parin esimerkkitapauksen avustuksella: vierailevina tähtinä nähdään blogit Miau's Life ja D-Day, joiden kanssa olen käynyt mielenkiintoisia nimenvaihdoskeskusteluja viime aikoina.

Tapaus Miau's life
Lähtötilanne: 
Miau's life on parivuotias blogi, joka keskittyy muotiin, kauneuteen ja lifestyleen. Sillä on useampi tuhat uniikkia lukijaa viikossa. Bloggaria on alkanut ärsyttää blogin monimutkainen nimi: Miau´s life, miaus life, miauslife. Kirjoitusasusta on siis epäselvyyttä. Bloggari siis miettii, onko nimenvaihdos järkevää, kun lukijoita on jo mukavasti. Löytääkö kukaan blogiin enää? Hän huomauttaa, että mm. Julia Toivola vaihtoi onnistuneesti blogin nimeä, vaikka lukijoita oli varmasti enemmän. Uutena nimenä voisi olla esimerkiksi Mia K. Tai By Mia K. bloggarin nimen mukaisesti. Nämä vaihtoehdot olisivat yksinkertaisempia, kuin Miau's life.

Vastaukseni: 
Miau's lifelle sanoin heti, että älä vaihda nimeä, sillä nykyinen nimi on erilainen ja se varmasti muistetaan. Mia K. Tai By Mia K eivät jää niinkään mieleen siksi, että todella moni on nyt mennyt vaihtamaan blogin nimen omaan nimeensä. Jos nimeen haluaa sellaista ammattimaisempaa ja vakavampaa otetta (sellaisen kuvan näistä by - blogeista saa helposti), niin lisäisin oman nimen jo olemassa olevaan nimeen, siis ainakin banneritasolla: Miau's life by Mia K. Blogista voisi edelleen kuitenkin puhua pelkkänä Miau's lifena. Aika monihan on päätynyt tähän ratkaisuun.

En huolestuisi oikeinkirjoitusasiasta tässä tapauksessa. Heittomerkillä tai ilman, yhteen tai erikseen - blogi löytyy kuitenkin Googlesta. Samanlaisia kirjoitusasullisia ongelmia voi tulla uuden nimenkin kanssa. Tärkeintä on, että bloggari määrittelee itse, mikä on oikea muoto nimestä. Englanniksi kirjoitetut nimet menevät osalla lukijoista aina pieleen. Pink Bubblestakin on kirjoitettu vaikka mitä versioita.

Oli nimi mikä hyvänsä (tai no ei ihan mikä tahansa, vaan sellainen erottuva kuten Miau's life), niin lukijat oppivat nopeasti tuntemaan blogin sillä nimellä. Siitä tulee vähän kuin brändi. Brändiä ei kannata heppoisin perustein lähteä muuttamaan muuksi.

Julia Toivola ja muutama muu ovat onnistuneet nimenvaihdossa, mutta nyt oman nimen käytössä on menossa jokin buumi, ja erottumaan sillä ei pääse. Omalla kohdallani bloggarin nimeä kantavat blogit eivät herätä niin paljoa mielenkiintoa, kuin hieman toisin nimetyt blogit (siis jos puhutaan pelkän nimen ja bannerin perusteella arvion tekemisestä, mikä on aika yleistä blogissa ensi kertaa vierailevien kohdalla, koska ne näkyvät heti kättelyssä). Ne ovat hieman tylsiä. Persoonallinen Miau's life jättää jotakin arvailujen varaan.

Huomautin myös siitä, että jos bloggari päätyy nimen vaihtoon, niin osoitteiden olisi hyvä vaihtua vastaamaan uutta nimeä, samoin kuin kaikkien muiden blogiin liittyvien tilienkin. Siinä on oma rumbansa, eikä nimenvaihto ehkä aina onnistu.

Kehotin myös tarkastamaan blogin analytiikasta, kuinka paljon ihmisiä blogiin tulee googlaamalla sen nimen. Todennäköisesti sieltä tulee perille asti aika monta niitä kirjoitusvirheellisiäkin. Aika moni lukija kirjoittaa Googleen pelkän nimen, jonka muistaa hyvin. He eivät ole tallentaneet osoitetta kirjanmerkiksi tai seuraa blogia muuta kautta. Lyhyesti sanottuna: Miau's life on ainakin sellainen nimi, joka jää mieleen, jos blogista ei muita tuntomerkkejä muista.

Tapaus D-Day (ent. Tipulandia)
Lähtötilanne: 
Tipulandia on muutaman kuukauden ikäinen lifestyleblogi, joka on kuitenkin jo ehtinyt Indiedaysin alle. Bloggari toteaa kuitenkin seuraavaa blogin nimestä: "Apua." Hänen kutsumanimensä on Tipu mutta muut eivät sitä tiedä. Hän pelkää ihmisten jättävän blogin lukematta nimen takia, sillä se viittaa enemmän "farmiaiheeseen kananpoikineen", kuin lifestyleen. Tilannetta pahentaa vielä se, että kaikki tuntevat Pupulandia-blogin, jonka matkijaksi hän nyt saattaa leimautua ihmisten silmissä. Uutena nimiehdotuksena on mm. Looked by Diana, joka pohjautuu myös bloggarin omaan nimeen. Vaikka nimi ei periaatteessa meinaa mitään, se viehättää bloggaria enemmän kuin Tipulandia.

Vastaukseni: 
Toisin kuin Miau's lifelle, niin Tipulandialle sanoin, että vaihtamista kannattaa tosissaan harkita, jos mieli tekee. Tässäpä pari syytä, miksi minä puoltaisin vaihtoa:

Blogi on ollut olemassa vasta muutaman kuukauden, joten nimi ei ole iskostunut vielä tuhansien ihmisten mieleen. Myöhemmin nimen vaihtaminen tulisi olemaan vielä vaikeampaa.

Tipu-sanaan liittyvät mielikuvat eivät tosiaan vastaa blogin sisältöä, ja jos sanan alkuperä ei ole lukijoiden tiedossa, asioiden yhdisteleminen oikealla tavalla ja nimen alkuperän selvittäminen on hankalaa. (En ollut lukenut aikaisemmin tätä blogia ja pelkän nimen perusteella ajattelin sitä ensin jostain syystä äitiblogiksi.)

Pupulandia on tosiaan painava syy vaihdolle. Esimerkiksi Google ehdottaa heti Pupulandiaa, kun sinne kirjoittaa Tipulandian nimen. Itse en niinkään pelkäisi tulevani leimatuksi matkijaksi, vaikka sekin tietenkin tuossa on ihan konkreettisena vaarana. Pupulandia-assosiaation myötä minulle tuli Tipulandiasta mieleen myös jokin pääsiäisaiheinen blogi.

Myös Tipulandian kanssa oli puhetta etunimien käytöstä blogin nimessä, ja sanoinkin, että ihan by etunimi -linjalle ei kannata lähteä, jos ei halua hukkua massaan. Samoin analytiikan tutkiminen ja muiden tilien nimen vaihto käytiin läpi myös tässä kirjeenvaihdossa.

Tipulandia onkin tänä päivänä D-Day ja bannerissa lukee vielä by Diana!

Kannattaako nimeä siis vaihtaa?
Niin kuin varmaan esimerkeistä huomasit, nimen vaihtaminen ei ole mitenkään yksiselitteinen juttu. Sen kannattavuuteen voi vaikuttaa blogin ikä, nimen tunnettavuus, muut samankaltaiset nimet, ym. Toivottavasti sait esimerkkien avulla uusia keinoja pohtia sitä, olisiko sinun järkevää ristiä blogisi uudelleen.

Kovin heppoisin perustein nimeä ei kannata heivata ainakaan pidemmälle ehtineen blogin kohdalla. Se aiheuttaa sekaannusta lukijoille ja tietenkin kaikenlaisia säätöjä uusien osoitteiden kanssa. Ehkä blogi on saanut nimellään jo paljon näkyvyyttä muualla ja yhtäkkisen nimenvaihdoksen myötä uusien vierailijoiden on vaikea yhdistää ko. blogia tähän entiseen nimeen.

Nimen muuttamisesta voi tulla myös eräänlainen tapa. Uusia ja yhä siistimpiä nimiä putkahtelee päähän harva se päivä ja kun kerran nimeä on vaihdettu, onnistuu se toisenkin kerran. Lukijoilla (niillä siis, jotka ovat pysyneet kärryillä) voi käämit palaa nimi numero viiden kohdalla.

Ihan lopuksi on sanottava, että jos sinua oikeasti syö blogisi nimi niin vietävän paljon, mene ja vaihda se. Parempi kiva nimi, kuin blogi, jota alkaa inhoamaan sen typerän nimen takia.

Oletko sinä vaihtanut blogisi nimeä koskaan? Oletko edes ajatellut sellaista? Mikä sai sinut vaihtamaan tai pidättäytymään siitä? Millaisia seurauksia vaihdolla oli?

Pienet somekuvakkeet blogiin naurettavan helposti

Blogin ulkoasuun saa uutta ilmettä pikkuruisilla kuvakkeilla, joita klikkaamalla lukija pääsee vaikkapa blogin Facebook-sivulle, Instagramiin, YouTubeen tai muihin somekanaviin, tai vaikka lähettämään mailia bloggarille. Tänään lisäämme siis blogiin nämä kuvakkeet, joita ikoneiksikin kutsutaan, ja sehän vasta helppoa onkin.

Kuvakkeet ovat yleensä neliön mallisia ja niissä on kirjain tai logo kertomassa siitä, mitä kuvaketta klikkaamalla tapahtuu. Kuvakkeita saa tosiaan netistä ihan ilmaiseksi ja valikoima on lähes ääretön. Alla olevassa kuvassa näkyy ylärivissä kuvakkeet ja alla hieman isommat ja itsetehdyt seurantapainikkeet.

Toisin kuin kuvassa, voit yksinkertaistaa blogisi ulkoasun käyttämällä pelkkiä kuvakkeita ja tuollaiset isommat nappulat voit heittää hiivattiin (niiden seurantapainikkeiden ohje on täällä).

Mistä kuvakkeita sitten löytyy? Netti on pullollaan ihan ilmaiseksi hyödynnettäviä kuvakkeita. Löydät niitä esimerkiki googlaamalla free social media icons. Lataat yleensä zip-tiedoston koneellesi ja purkaessasi sen saat kuvat yksitellen valitsemaasi kansioon.

Voit totta kai itsekin askarrella kuvakkeet vaikkapa Picmonkeylla. Teet niistä vain kaikista samankokoisia pikku neliöitä (esim. 50x50) ja apuna voit käyttää edellä mainittua painikeohjetta. Itse tekeminen on ihan hyvä vaihtoehto, koska ulkomaisista seteistä ei löydy esimerkiksi sitä tuttua ja turvallista blogilistaa.

Itseä miellyttävien kuvakkeiden valitseminen tai itse suunnittelu on se aikaa vievin osuus. Kaikki muu on hyvin helppoa. Sitten kun sinulla on nämä kuvakkeet valittuna tai tehtynä, tallenna ne koneellesi ja varsinainen asennus voi alkaa. Seuraavaa ohjetta seuraamalla blogiasi koristaa kivat kuvakkeet alta aikasyksikön:

1. Lataa koneellesi tallentamasi kuvakkeet johonkin netin kuvapalveluun, kuten esimerkiksi Photobuckettiin. Tarvitset kuvakkeille suoran osoitteen eli URL:in, joka Photobucketissa on nimellä direct. Kuvan osoitteen tulee siis alkaa http:// eikä millään koodin tunnuksella, kuten <.

2. Kun kuvat on ladattu nettiin, siirry Bloggerissa Ulkoasuun ja lisää sivupalkkiin uusi gadget. Valitse gadgeteista HTML/JavaScript.

3. Lisää avautuvaan gadgetin ikkunaan ensinnäkin otsikko, jos sellaisen haluat antaa, tai jätä otsikko suosiolla tyhjäksi. Varsinaiseen ikkunan sisältökenttään laita seuraava koodi:

<a href="http://www.haluamasiosoite.com" target="_blank" ><img src="http://www.kuvansuoralinkki.com" height="50" width="50" /></a>


Koodissa on kaksi osoitepaikkaa, jotka sinun tulee täyttää oikeilla osoitteilla. Jos laitat ensimmäisenä esimerkiksi Facebookin kuvakkeen, laitat ensimmäiseen osoittepaikkaan (haluamasiosoite.com) blogisi Facebook-sivun osoite. Toisen osoitepaikkaan (kuvansuoralinkki.com) laitat Facebookin kuvakkeen suoran linkin sieltä kuvapalvelusta, jonne olet kuvakkeesi ladannut (esim. Photobucket. Huomaa, että osoitteissa on oltava "-merkit molemmin puolin ja tietenkin http://-alku.

4. Muuta kuvakkeen kokoa halutessasi muokkaamalla height ja width -kohtien lukuja.

5. Laittaaksesi seuraavan kuvakkeen kopioi koodi uudestaan ja laita se edellisen koodin perään. Muuta osoitteet oikeiksi.

6. Sähköpostikuvakkeen kohdalla sinulla ei ole varmaankaan mitään nettiosoitetta, jonka antaa. Siispä laitat ensimmäiseen osoitekohtaan seuraavan pätkän:

mailto:sinunblogi@osoite.com

Senkin on tultava "-merkkien sisään, niin kuin nettiosoitteenkin.

7. Kuvakkeet jakautuvat automaattisesti toiselle riville, kun yhdelle riville ei enää mahdu. Muista, että voit muuttaa niiden kokoa heightin ja widthin lukuja muuttamalla.

8. Kun kaikki haluamasi kuvakkeet ovat laitettu gadgettiin, tallenna gadgetti, vetäise se haluamaasi kohtaan ja tallenna asettelu koko ulkoasusta. Ihastele tuloksia!


Tämä on yllättävän helppo operaatio, kun valinnanvaikeuden yli pääsee. Taidanpa itsekin askarrella nämä blogiini joku päivä. Tämä oli myös paljon toivottu ohje, joten toivottavasti siitä oli iloa mahdollisimman monelle.

Pelastava blogirutiini

Blogirutiini. Miten tylsä sana. Rutiini ei kuulostaa sanana yhtään innostavalta mutta ilman sitä moni asia jäisi tapahtumatta. Ajattelin kuitenkin vinkata teille juuri tästä uhkaavan kuuloisesta rutiinista, sillä siitä voi olla jollekin teistä suurta iloa.

Nimittäin jos sinulla meinaa jäädä blogi päivittämättä tai unohdut vähän väliä jollekin epämääräiselle blogitauolle, saatat tarvita lukujärjestystä. Tämä rutiinitaktiikka sopiikin parhaiten juuri niille, jotka eivät postaa sata kertaa viikossa, sillä silloin koko homma voi vähän kuin unohtua, kun se ei ole koko ajan mielessä. Mikä ettei himopostaajakin voisi rutinoitua, jottei blogi vie kaikkea aikaa ja energiaa.

Rutiini ei siis ole niin kamalaa, miltä se kuulosta! Se on oikeasti hyvä juttu! Blogirutiinin tarkoituksena on olla bloggausta edesauttavaa eikä kaiken ilon vievää pakkopullaa (jos siltä tuntuu vaikka on rutiini tai ei, kannattaa miettiä, onko bloggaus sinun juttusi sittenkään).

Aloita tästä: mieti, mitä kaikkea postauksen tekemiseen kuuluu. Kirjoita koko prosessi ylös paperille. Lista voi sisältää vaikka jotakin tällaista:

• Aiheen keksiminen 
• Taustatiedon etsiminen ja siihen tutustuminen, kuvien suunnittelu 
• Kuvien ottaminen/etsiminen 
• Postauksen kirjoittaminen 
• Kuvien lisääminen 
• Postauksen oikoluku ja muokkaus 
• Otsikon keksiminen 
• Postauksen julkaisu 
• Postauksen jakaminen somessa 
• Kommentteihin vastaaminen 

Siinä on pääpiirteissään yhdenlainen prosessi tehdä blogipostaus. Koska olet jo muutaman postauksen pyöräyttänyt, osaat varmasti karkeasti arvioida, kuinka kauan kuhunkin juttuun menee aikaa. Yhtenä kertana postauksen kirjoittamiseen voi mennä muutama kymmenen minuuttia ja toisella kerralla se vaatii jo useamman tunnin. Mutta ajattele sellaisia keskivertoja, sillä ajan kanssa sinulla on pelivaraa.

Sitten pääset jo luomaan sitä rutiinia. Kuvitellaan, että julkaiset yhden jutun viikossa (se on kuulkaa paljon, ei vähän!) ja postausprosessi on tuo yllä mainittu. Sunnuntai-iltana otat kalenterin esille ja ripottele postausprosessisi sinne ajallisesti ja ennen kaikkea psyykkisesti hyviin kohtiin. Ihan ensin tietenkin päätät minä päivänä julkaiset juttusi. Sanotaan, että julkaiset postauksesi aina perjantaina. Laitat kalenteriisi, että tiistaiaamuna keksit aiheen ja etsit taustatietoa. Teet sen aamulla, koska silloin aivosi vielä toimivat ja silloin sinulla on aikaa ennen päivän muita pakollisia rientoja. Maanantaiaamulle sitä et laittanut, koska olet aina silloin huonolla tuulella ja ideointi ei onnistuisi.

Seuraavan pointin, eli kuvien ottamisen, laitat keskiviikolle iltapäiväksi klo 17. Silloin on vielä valoisaa ja tiedät jo, mitä alat räpsiä. Siinä ei kauan nokka tuhissut.

Prosessi jatkuu torstaiaamuna, jolloin sinulla on taas hyvin aikaa ja yleensä myös energiaa kirjoittaa ensimmäinen versio postauksesta ja asetella kuvat paikalleen. Torstaina et murehdi blogistasi muuten.

Perjantaina alkuillasta, kun olet jo viikonlopun tunnelmissa, on yleensä sopiva hetki lukaista juttu uudestaan läpi ja tehdä mahdolliset muutokset. Myös otsikko on jo tässä vaiheessa tullut mieleesi. Laitat sen siis paikoilleen ja julkaiset jutun. Samassa rytäkässä jaat postauksen myös kaikissa haluamissasi paikoissa.

Kommenteille annat aikaa heti lauantaina aamulla ja sunnuntaina illalla, kun olet jo suunnittelemassa seuraavan viikon postausta kalenteri kädessä.

Muita huomioita:
Tärkeintä tässä blogirutiinin luomisessa on se, että tiedät mistä osista se juttu syntyy ja milloin sinulla on yleensä aikaa ja sopiva fiilis toimittaa blogiasioita. Kalenteriin kirjoittelu on myös tärkeää, sillä yleensä kaikesta vain omassa päässä suunnitellusta voi luistaa tuosta vaan. Kalenteriin tulee ainakin vedettyä viivoja ja rukseja, kun siellä olevia merkintöjä ei ole toteutettu. Jossain vaiheessa sellainen suttailu ja lusmuilu alkaa ketuttaa.

Todennäköisesti menee muutama kierros ennen kuin palaset loksahtavat oikeille kohdilleen. Esimerkin bloggari voi parin kokeiluviikon jälkeen huomata, että eihän se kuvien otto suju enää iltapäivällä keskiviikkona, vaan se on parempi tehdä aamupäivällä. Kuuntele siis itseäsi, että paras rutiini löytyy. Voit sitten toteuttaa samaa rutiinia vaikka ihan joka viikko, jos aikataulusi on edes suht säännöllinen.

Ja jotta et aloittaisi joka viikko ihan tyhjän päältä aiheiden kanssa, kannattaa tehdä kuukausittain suunnitelma siitä, mistä aiheista ainakin tulet postaamaan. Muista huomioida kaikki velvoitteet, kuten yhteistyökumppaneiden kanssa sovitut päivämäärät. Samantyyppisen blogirutiinin voi tietenkin luoda myös tiheämmin postatessa. Silloin voi tehdä useamman pointin kerralla tai esimerkiksi suunnitella useampia postauksia yhtenä ajankohtana.

***

Minulla ei ole toistaiseksi blogin kirjoittamisen kanssa vastaavaa rutiinia, vaikka olen yrittänyt ja onnistunutkin implementoimaan sen työskentelyyni muutoin. Olen yrittäjä ja ilman rutiinihommia ja aikataulutusta homma lähtisi nopeasti lapasesta ja lapanenkin hukkuisi, vaikka sitä yrittäjän vapautta kuinka hehkutetaankin (no, rutiini mahdollistaa sen vapauden tässäkin tapauksessa, muuten olet jatkuvasti työn orja). Tämän kikan poiminkin yhdestä yrittäjäjutusta, ja sovelsin sitä vähän bloggareille sopivaksi. Blogin päivitys on toistaiseksi sellaisessa "sitten, kun ehdin" -kategoriassa mutta ehkä pitäisi ottaa omasta neuvosta vaarin, ja pyöräyttää sillekin ihan oma aikataulunsa!

Hauskat hakusanat osa 2

Painavan sanan ja filosofisen pohdinnan sijasta julkaisen tällä kertaa varsinaisen höpöhöpö-postauksen: hihitelkäämme jälleen hauskoille ja oudoille hakusanoille, joilla blogiini on eksytty. Tein jo kerran aikaisemmin jutun aiheesta mutta nyt ovat ajat ja hakusanat jo hieman muuttuneet.

Tässäpä siis parhaimmistoa:

Oo, jossain on bloggaava koira! Vai minäkö se koira olen, hä?

Tee hyvä postaus
No kuule teepä se! Tämä kaveri on ainakin on saanut täältä ohjeita ja on ihailtavaa, että joku haluaa tehdä hyvän postauksen niin paljon, että googlaa neuvoja.

Bubles blogi, Pink Bubbles, Pink Pubbles, Pink Buble, Pink Bable, Pink Bouble
Täällä ollaan (kai!). Pink Bubble ei muuten ole mikään helpoin kirjoitettava, I know.

Eshishan polttaminen baarissa
Vieläkö joku jaksaa olla kiinnostunut näistä jutuista? So last season! Ja so väärä paikka.

Ihana asia blogi
Haluaisin niin uskoa, että tämä on löytänyt täältä etsimänsä ja ettei tämä ole jonkun toisen blogin nimi.

Linkitä blogiisi, linkkaa blogiisi
Ahaa, tämmöisiä paikkoja etsitään oikein kissojen, koirien ja Googlen kanssa. Olen kyllä jo pitkään tiennyt, että linkitä oikein -postaus palvelee myös tätä tarkoitusta, vaikka alkuperäinen tarkoitus ei ollut ihan se.

Maiden nimet ja liput
Tästä tietokirjasta ei valitettavasti tuota tietoa löydy (ainakaan vielä!).

Miten saan nappulat blogiin?
Mitkä nappulat? Paniikkinappulat? Lapset?

Pink Bubble blog nutturan teko-ohje
Pitäisiköhän laajentaa tutoriaalien aihealueita? Voin tehdä myös letitys-ohjeen ja kiharrusohjeen. Siis ihan oikeat ohjeet, ei teko-ohjeita.

Kudontaohjeet
Nämä tarvitsisin itsekin. Jos täältä tuommoiset ohjeet löytyisi, niin niitä ei kannattaisi noudattaa!

Banderi blogiin
Onko tämä joku uusi hilavitkutin, jonka saa laittaa blogiin?

Sarkastisen ihmisen ajatusmaailma
Viehättävää. Onneksi poistui heti.

Blogin tekstin otsikko katosi näkyvistä
Kauhea draama! Toivottavasti tilanne on ohi.

Finnien muokkaaminen Picasa
Picmonkeyllä saa ainakin naamaansa siloiteltua.

Pitäisikö perustaa blogi?
Ehkä.

Strictly Style mies?
Kyllä hän minun mielestä nainen on!

Viivat blogiin
Onkohan taas se nappula-kaveri ollut asialla?

Bloggaajien kotiosoitteita
Creepy...

Naiset haukkuvat minua rumaksi
Voi raukkaa!

Millaisista postauksista lukijat pitävät?
Hyvä kysymys! Ehkä tämä tapaus sai jotain hajua asiasta, kiitos kommenttienne.

Kynsimuoti 2014
Sai varmaan hyvän kuvan ko. aiheesta, kun oli ihan yli minuutin paikalla.

Montako kävijää sivulla jotta voi tienata jotain?
Yksi. Onnea bloggaamiseen.

Siinäpä siis joitain poimintoja. Yleisesti ottaen voin sanoa, että blogiin tullaan paljon miten tehdä jotain -hakusanoilla, tiettyjä bloggareita koskevilla mitä erilaisimmilla hakusanoilla, blogilla tienaamiseen liittyvillä sanoilla, ym. ym. Ja blogin nimen keksiminen näyttää olevan todella vaikeaa, kun sitä googlataan ihan urakalla.

Laittakaahan tekin jakoon hauskoja hakusanoja! Jos ihmettelit, mistä löysin tällaisen liudan sanoja, niin sehän oli Google Analytics, joka kertoo paljon faktoja blogisi tapahtumista.

Lisää lukijoita: Vinkit vieraskirjoittamiseen

Lukijoiden määrään lisääminen on ikisuosikki blogini aiheiden osalta. Tässäpä teille yksi vinkki, jolla voi kerätä itselleen uuden lukijalauman, jos oikein osut kultasuoneen. Mutta varoituksen sana: tämä taktiikka ei ole laiskamadoille tai kirjoittamista inhoaville! Tässä tarvitaan uskoa itseen. Jos sitä ei löydy, niin koskaan ei ole liian myöhäistä hankkia sitä!

Mistä tässä vinkissä on siis kyse? No vieraskirjoittamisesta tietenkin!

Vieraskirjoittajana aktivoituminen ei ole ihan joka bloggarin asialistalla, vaikka sitä muissa ympyröissä nettinäkyvyyden takaamiseksi käytetäänkin ahkerasti. Mikään ei kuitenkaan estä perusbloggaria kokeilemasta onneaan myös tällä alueella. Vieraskirjoittaminen tarkoittaa pääpiirteissään sitä, että sinun kirjoittamasi teksti julkaistaan jollain toisella sivulla. Se toinen sivu voi olla blogi, jokin portaali, lehden nettiversio, tms. Kyseessä ei niinkään ole haastattelu, vaan olet itse esillä asiasi ja tekstisi kanssa. Muualla kuin omassa blogissasi julkaistu juttu voi tuoda paljon kiinnostuneita ihmisiä blogiisi vielä pitkän aikaa julkaisupäivän jälkeenkin. Lisäksi saat arvokkaan linkin, joka voi mm. vaikuttaa blogisi löytymiseen Googlesta. Tässä esimerkki Pink Bubblessa olleesta vieraskirjoituksesta.

Miten sitten lähestyä tätä vieraskirjoittamisen ihmeellistä maailmaa?

Ensinnäkin suosittelisin sinua miettimään jonkin aiheen, josta sinulta löytyy näkemystä, kokemusta tai ihan asiantuntijuutta. Esimerkiksi rehuista innostunut hyvinvointilifestylebloggari (juu, se on sana) saattaa tietää todella paljon siitä, miten rehuista saa tehtyä hyviä tuoremehuja, joilla on tuntuvia mieltä piristäviä vaikutuksia (sain idean tuohon esimerkkiin jostain mainoksesta, niin kuin ehkä huomaat!).

Sitten tulisi miettiä, mikä aiheeseen liittyvä juttu voisi kiinnostaa ihmisiä. Esimerkkibloggarimme päähän voisi pälkähtää, että kohta kun ihmiset ovat pimeyden ja syysmasennuksen kourissa, he kiinnostuvat heti keinoista piristää mieltä terveellisesti. Ja kaikki terveellinenhän on nyt niin suosittua. Hänhän voisi jakaa mehureseptejä ja kertoa aineksien lähes yliluonnollisista vaikutuksista. Siinäpä jutun aihe!

Seuraavaksi tulisi pohtia, mistä päin nettiä löytyy aiheesta kiinnostuneita ihmisiä, jotka olisivat mahdollisesti kiinnostuneita lukemaan myös blogiasi. Esimerkkimehubloggarimme voisi keksiä, että Ellit.fi -sivuston ravinto ja laihdutus -osiossa varmasti ramppaa sopivaa porukkaa. Lisäksi mehureseptijuttu sopisi hyvin nykyisten juttujen joukon jatkeeksi. Hän tähtää siis sinne! Yhden paikan sijasta kannattaisi kuitenkin bongata ainakin kymmenisen potentiaalista paikkaa.

Sitten aiheesta pitäisi kirjoittaa se juttu. Ja hyvä sellainen. Mallia voi ottaa vaikka lehtijutuista, jos oma silmä ei kerro, mikä on loistavaa tekstiä ja mikä ei (tosin eivät nekään loistavia ole mutta saat ehkä käsitystä sopivasta rakenteesta). Etenkin jos mielailee vieraskirjoittajaksi jonnekin muualle kuin toiseen blogiin, juttu ei saisi olla mikään perus blogipostaus, vaan sen tulisi oikeasti lähennellä lehtijuttua. Sitä on vaikea sanoa, millainen jutun tulisi tarkalleen olla. Se riippuu niin tahosta, jolle se lähetetään.

Niin, juttu siis lähetetään! Hyvä taktiikka on lähestyä toivomiasi tahoja sähköpostilla suoraan jutun kanssa. Älä siis tuhlaa aikaasi lämmittelemällä vastaanottajaa ensin sellaisilla viesteillä, joissa kyselet olisivatko he kiinnostuneita julkaisemaan juttusi. Aika todennäköisesti et saa vastausta. Lähetä juttusi sähköpostin liitteessä ja itse viestissä kerro, että olet kirjoittanut tälläisen todella ajankohtaisen ja sivulle sopivan jutun, jonka uskot kiinnostavan sivuston lukijoita, ja vastaanottajat voivat julkaista juttusi näin halutessaan. Väärinkäsitysten välttämiseksi kannattaa vielä kertoa , että se sopisi julkaista etenkin sivuston osiossa X, jos osioita on monta. Ujuta mukaan vielä jokin kysymys, jonka avulla saisit ongittua vastauksen. Yleensä, jos juttu päätetään julkaista, saat automaattisesti myös vastauksen. Postia kannattaa lähettää useampaan paikkaan tai muuten voi olla aika hiljaista.

Tähän väliin täytyy sanoa vielä muutama sana osoitteesta, jonne juttu tulisi lähettää. Joka sivulta löytyy varmasti ympäripyöreä yhteydenottosähköposti. Yritä löytää kuitenkin sellainen osoite, jossa on jonkun ihmisen nimi. Ihanteellista olisi, että tämä henkilö vastaisi vielä sivuston sisällöstä. Silloin postisi päätyy jollekin tietylle henkilölle eikä se huku yleiseen palautepostiin. Voit myös liittää viestiisi toiveen siitä, että jos nyt olet lähestynyt väärää henkilöä, toivot että viestisi lähetetään eteenpäin oikealle henkilölle.

Ennen kuin laitat postia juttuinesi, huomioi kuitenkin tämä! Ujuta itse juttuun linkki blogiisi tai allekirjoita juttusi tietenkin omalla nimelläsi mutta myös blogisi osoitteella. Usein jutun loppuun laitetaan kirjoittajan nimi ja se, mistä yhteydestä hänet tunnetaan (tässä tapauksessa blogista). Laita sähköpostiin myös, että jutun saa julkaista, kun sinut mainitaan siinä kirjoittajana ja se julkaistaan linkkeineen. Editointiin kannattaa ehkä suostua, mutta älä luovu linkeistä.

Jos taas kirjoitat juttua jonkun toisen bloggarin blogiin, valmiin jutun kanssa lähestyminen ei ehkä ole se paras vaihtoehto. Silloin kannattaa avata keskusteluyhteys juurikin tiedustelevalla sähköpostilla. Aihe ja syy, miksi sinun postauksesi olisi loistojuttu blogille, on kuitenkin hyvä kertoa heti kättelyssä. Lisäksi kannattaa mainita siitä, kuinka vieraskirjoituksestasi olisi hyötyä molemmille blogeille: sinä tietenkin mainostat omassa blogissasi, kuinka kirjoittamasi postaus on julkaistu tässä toisessa blogissa. Esimerkkibloggarimme voisi lähestyä toista hyvinvointifriikkiä bloggaria ja kysäistä, josko tämä haluaisi hänen kirjoittaman mehureseptipostauksen blogiinsa, kun siellä kerran oli jo keskustelua kaupan valmismehujen tuoteselosteista.

Siinäpä se oikeastaan oli: pikaohjeet vieraskirjoittamiseen. Oletko ehkä jo kokeillut tai kuulostaako tämä yhtään sellaiselta projektilta, johon uskaltaisit blogeinesi lähteä? Minkälaisella jutulla lähtisit kokeilemaan?

Haasteena haasteet

Tänään tutkiskellaan jälleen yhtä blogimaailman ilmiötä, jolla on tapana levitä kuin tauti, kun oikein sopiva tapaus päästetään valloilleen netissä. Kyseessähän ovat tietenkin haasteet kaikissa olomuodoissaan. Ei mene varmaan viikkoakaan etten eksyisi johonkin blogiin, jossa satutaan ottamaan osaa jonkinlaiseen haasteeseen. Ja minä en edes lue enää mitenkään hirveästi blogeja!

Haasteita on niin monenlaisia, että kärryillä pysyminen on vaikeaa. Niihin voi osallistua yhdellä jutulla, kuvalla tai videolla, tai ne voivat kestää useamman postauksen verran. Haasteeseen voi osallistua päivittäin tai vaikka kerran viikossa tai kuukaudessa. Haasteessa voi olla tiukat ohjeet tai sen tulkinta voi olla hyvinkin vapaata.

Aika moniin haasteisiin saa osallistua kuka vaan haluaa. Usein niihin kuitenkin ryhdytään kutsun saattelemana. Varmasti huomion saaminen toiselta bloggarilta haasteen muodossa lämmittää mieltä: minut on huomattu! Onkohan olemassa haasteita, joihin saa osallistua vain kutsun kanssa?

Periaatteessa kuka vaan voi laittaa haasteen liikeelle. Haasteen keksinyttä bloggaria ei ole aina helppo selvittää, sillä jossain vaiheessa haasteeseen tarttuneilta unohtuu lähteen mainitseminen. Jos haasteesta tulee hitti, lähettäjää voi harmittaa oman nimen puuttuminen haasteen yhteydestä.

Haasteet ovat kiva keino saada vaihtelua blogin postauksiin. Ne tarjoavat valmiin aiheen silloin, kun oma ajatus ei oikein kulje ja keksi postausideoita. Niistä voi olla iloa lukijoille. Toisaalta voi tapahtua niinkin, että ainoastaan bloggari innostuu haasteesta ja lukijat ovat vaarassa nukahtaa seuraavan parinkymmenen postauksen aikana.

Blogihaasteet voidaan jakaa mielestäni karkesti neljään ryhmään:
1. Rasittavat ja turhanpäiväiset
2. Mitäänsanomattomat
3. Mielenkiintoiset
4. Vaikuttavat

Ykköset ja osittain kakkosetkin ovat sellaisia haasteita, joissa ainoastaan niihin osallistuvat bloggarit iloitsevat. Bloggari huokaisee helpotuksesta, kun ei tarvitse seuraavaan 30 päivään miettiä, mitä postaa: kaikkina päivinä voi julkaista kuvan jostain omistamastaan punaisesta tavarasta Punaisen haasteen ohjeen mukaisesti. Lukijat varmaan kiittävät tästä, jos muuta sisältöä ei ole luvassa. Aika moni haaste siis ei tarjoa mitään yllättävää tai oikeasti mielenkiintoista sisältöä.

Joistain ikävystyttävistä haasteista tulee mieleen jonkinlainen ala-asteen kaverikirja: jokainen vastailee kysymyksiin kertoen muka-jännittäviä faktoja itsestään ja laittaa kysymyksiä kiertämään eteenpäin bloggaajakavereilleen. Totta kai tähänkin joukkoon mahtuu ihan helmiäkin haasteita, mutta missä ne ovat, sitä en tiedä. Tai luulen, että haasteen liika kierrätys blogeissa vie terän näppärimmiltäkin kysymysseteiltä.

Mielenkiintoisissa haasteissa on sitä jotakin, mitä ei ihan joka päivä blogeissa nähdä. Tietenkin 1 ja 2 ryhmien haasteetkin ovat voineet olla aluksi tällaisia mielenkiintoisia tapauksia, mutta pikkuhiljaa ne ovat muuttuneet uutuudenviehätyksen kuluessa pois.

Vaikuttavat haasteet ovat sitten sellaisia, joilla saadaan jotain oikeasti aikaan. Enkä nyt tarkoita sitä, että sillä saadaan tuhat bloggaria julkaisemaan päiväni Instagram-kuvina -postauksia neljän viikon ajan. Jotkut blogihaasteet ovat olleet todella osuvia ja saaneet näkyvyyttä ihan lehtiä myöten. Sellainen oli ainakin A Beautiful Body -haaste Mami Go Go -blogista. Haasteeseen ottii osaa sen verran moni ja sen tarjoama sisältö oli ilmeisesti tarpeeksi puhuttelevaa, että haaste ryöpsähti ihan netin rajojen ylitse. Siinä sitten kaupan kassajonossa seisoskellessa sai lukea lööpeistä blogihaasteesta.

Haasteet ovat minulle ainakin melko vieras juttu osallistujan kannalta, jos ei nyt puhuta sellaisesta haasteesta, kuin Kommentti jättää jälkensä -kampanjan teksti. Tai ei se kai ollut haaste - ainakaan minulle itselle mutta haastoin kirjoituksellani muita ottamaan osaa. Lisäksi olen saanut yhden tunnustuksen ihan blogin alkuaikoina, ja se oli ehkä haaste. Ja ai niin, haastoin teitä pitämään kirjaa bloggaamiseen kuluvasta ajasta!

Siksipä olisi kiinnostavaa kuulla etenkin teidän haastehirmujen kokemuksia ja näkemyksiä asiasta ja siitä, mikä niissä oikein viehättää. Ei haittaa ollenkaan, jos laitat linkkiä lempihaasteeseesi! Otatko osaa vain, jos sinut haastetaan vai poimitko itsenäisesti parhaat päältä? Onko alkuperäisen haastajan mainitseminen tärkeää? Oletko keksinyt jonkin haasteen?

Entäs blogin lukijan näkökulma? Millainen haaste on mielenkiintoista luettavaa ja mikä tulee korvista ulos? Millaisia haasteita haluaisit nähdä?

Aloittelevan bloggarin muistilista

Blogini on pullollaan vinkkejä, ohjeita, tutoriaaleja ja filosofisia mietiskelyjä koskien blogeja ja bloggareita. En siis yhtään ihmettele, että alkutaipaleella oleva bloggari tai vasta blogin perustamista mietiskelevä vierailija saattaa joutua hieman pyörälle päästään täällä. Siksipä sain muutaman toiveen, joissa pyydettiin kokoamaan muistilista aloittelevalle bloggarille. Loistavia toiveita ja saamanne siis pitää!

Kokosin tähän blogini pohjalta yhdenlaisen muistilistan aloittelevalle bloggarille. Sitä ei toki tarvitse noudattaa kirjaimellisesti ja jos jokin toinen juttu on sinusta parempi tehdä heti alusta, siitä vaan!
Kohdasta viisi eteenpäin (sekä ykkösestä) myös jo blogin omistavat löytävät ehkä hyviä vinkkejä.

1. Rauhoitu
Laitan tämän ykköseksi siksi, että bloggaamiseen tulee asennoitua oikein. Tämän hetken kuumimpia ja myös niitä valjumpiakin blogeja seuratessa omat odotukset blogiuran rakettimaisesta noususta voivat olla kovat. Kaikki mulle heti -mentaliteetti kannattaa unohtaa ja sen sijaan muistella vanhaa sanontaa "hiljaa hyvä tulee". Varaudu siihen, että tulet olemaan itse blogisi ainoa lukija jonkin aikaa ja that's fine. Se ei tarkoita sitä, että blogisi olisi huono tai se ei tulisi koskaan menestymään. Blogisi tulee kasvattamaan lukijakuntaansa ajan myötä - joskus nopeasti, joskus taas vähän hitaammin.

Älä siis luovuta ainakaan ensimmäisten kuukausien aikana. Voit toki tehdä muutoksia blogisi linjaan, jos se ei tunnu toimivalta mutta uutta blogia on turha aloittaa, sillä uusi alku ei ole ratkaisu tähän ongelmaan.

Ennen starttia voit myös lukaista postaukseni siitä, mitä bloggausta harkitsevan kannattaa miettiä.

2. Päätä aihealue
Startatessa on hyvä olla hajua siitä, mikä blogisi aihealue tulee suurinpiirtein olemaan. Sen ei tarvitse olla mikään kiveen hakattu tässä vaiheessa, mutta tärkeintä on, että blogillasi on jokin punainen lanka. Aihealueista ja oman linjan valinnasta voit lukea lisää tästä postauksestani.

3. Päätä nimi
Blogin nimen kanssa ei kannata hötkyillä. Nimen keksimisestä voit lukeaa lisää tästä ja kokeilla vaikka nimigeneraattoreita, jotta saat mielikuvituksen laukkaamaan. Nimen keksimiseen kannattaa panostaa hetki siksi, että blogisi tullaan todennäköisesti muistamaan siitä. Olisi myös hyvä, jos saisit blogisi osoitteen sopimaan blogisi nimeen, jotta lukijat löytävät sinne mahdollisimman hyvin myös suoralla osoitteella. Eli yritä keksiä nimi, jonka kanssa kehtaat elää pidempään ja yritä tunkea se blogisi osoitteeseen.

4. Päätä blogialusta
Osoitehan tulee ajankohtaiseksi siinä vaiheessa, kun päätät, mihin palveluun blogisi pystytät. Olisiko se suosittu Blogger? Vai kenties vähemmän käytetty mutta näpsäkkä Wordpressin ilmaisversio? Vai ehkäpä Lily? Tai tekisitkö ihan omat sivut esimerkiksi Wordpressillä ostamalla domainin, hostingin ja jonkin hienon teeman? Jos viimeinen vaihtoehto kuulosti hyvältä mutta sinulla ei ole hajuakaan miten se tehdään, älä turhaan haukkaa liian isoa palaa, vaan aloita edellä mainituista valmiista paketeista. Myöhemmin, jos kunnianhimoa ja osaamista kertyy ja riittää, voit muuttaa blogisi myös toiseen palveluun.

5. Aloita bloggaaminen
Vaikka lukijoita ei alussa olisikaan yhtään tai vain muutama, kirjoita säännöllisesti ja mieluiten usein sisältöä blogiisi. Vältä tyhjänpäiväisiä löpinäpostauksia. Kirjoita sellaista asiaa, jonka oikeasti luulet kiinnostavan lukijoita. Mieti, millaisia kiinnostavia juttuja olet lukenut muista blogeista ja hae rohkeasti inspiraatiota muualta. Jos sinulla ei ole oikein mitään postattavaa, älä postaa. Parempi vähän hyvälaatuista juttua, kuin paljon ala-arvoista jorinaa. Trust me tässä asiassa.

Tee blogillesi oma sähköpostiosoite!

Muista panostaa myös kuviin eli älä laita juttuihisi huonolaatuisia pikkukuvia, vaan ota niitä kuvia ajatuksella. Isot kuvat toimivat pieniä paremmin, eli suosi tekstin levyisiä kuvia.

Älä pidä taukoja. Äläkä lannistu, vaikka alku on tahmea (muista kohta 1.)

Älä viilaa ulkoasua turhan paljon, jottet sorru näihin virheisiin. Yksinkertainen on kaunista, nyt ja aina. Jos askartelet blogisi ulkoasun kanssa enemmän kuin postaat (laatujuttuja), keskityt ihan väärään asiaan. Ulkoasu ei kuitenkaan kannata jättää ihan heitteille. Esimerkiksi banneri on hyvä askarrella alkuvaiheessa, sillä se näkyy vierailijoille ihan ensimmäisenä.

Ole avoimesti kiinnostunut myös lukijoista, vaikka tilastot kertoisivat, että siellä ei käy kukaan. Kommunikointi olemattomienkin lukijoiden kanssa (lähinnä kysymysten esittäminen) antaa myöhemmin paikalle tuleville lukijoille sellaisen kuvan, että tänne ovat lukijat oikein tervetulleita ja heistä ollaan kiinnostuneita. Älä siis jää tuijottelemaan omaa napaasi. Lukijoiden aktivoinnista voit lukea ainakin tästä jutusta.

6. Ilmoita blogisi listauksiin
Änge blogisi jo alkuvaiheessa kaikkiin mahdollisiin blogilistauksiin. Esimerkiksi tästä jutusta löydät sopivia paikkoja.

7. Älä hätäile somen kanssa
Sosiaalinen media on tietenkin mahtava paikka saada näkyvyyttä omalle blogille mutta monilla on huoli siitä, millaisen kuvan ihmiset saavat blogista, jolla on esimerkiksi Facebook-sivut mutta ei yhtään seuraajaa siellä. Sellainen blogi ei vaikuta kovin houkuttelevalta, vai kuinka monta kertaa olet törmännyt 0 likes sivuun ja ajattelut, että nyt vasta löysit helmen? Niinpä niin. Sellainen sivu antaa enemmänkin epäilyttävän kuvan blogista ja se ei kerro mitään hyvää blogin laadusta (mikä saattaa kuitenkin olla täysin harhaanjohtavaa tässä vaiheessa).

Sanoisin, että tee mieluummin ensin blogiasi, sillä sehän on päätuotteesi. Kun sillä on seuraajia, perusta haluamasi sometilit yksi kerrallaan. Sitten voit mainostaa niitä blogissasi. Kun sinulla on esimerkiksi 50 lukijaa ja laitat blogillesi Facebook-sivun pystyyn sekä mainitset siitä kerran tai pari blogissasi, saatat saada saman tien useamman tykkääjän sivullesi. Niin voit ohittaa kuumottavan 0 likes -vaiheen kokonaan.

Kaikkia seurattavia sometilejä ei kannata yhdessä rytäkässä perustaa ja esitellä blogissasi, jos lukijajoukkosi ei ole todella fanaattinen. Saat heidät paremmin seuraamaan muita tilejäsi, kun tarjoilet näitä herkkuja vähän kerralla. Jos kaikki esitellään kerralla, harva lähtee kaikkiin tykkääjäksi/seuraajaksi, vaan hän valitsee kasasta yhden itselleen näppärän tavan seurata blogiasi muualla.

Sitten kun haluat tehdä Facebook-sivun, tutustu ohjeisiin.

8. Lue ja kommentoi muita blogeja
Lukemalla muita blogeja saat hyviä ideoita omaan blogiisi. Inspiraatiota voi saada niin aihepiiriin, kuviin, kuin yksittäisiin juttuihin.

Kommentoi ahkerasti ja käytä tätä taktiikkaa.

9. Seuraa tilastoja
Jos olet kiinnostunut tietämään, kuinka paljon porukkaa blogissasi lappaa, suosittelen asentamaan Google Analyticsin. Jos olet Bloggerissa, sen oma tilastointi heittää häränpyllyä. Täältä löydät ohjeita Analyticsiin. Aloita ykkösosasta. Näkymät ovat muuttuneet hieman ohjeiden kirjoittamisen jälkeen mutta eivät liian radikaalisti.

10. Opettele varmuuskopioimaan
Varmuuskopiointi kannattaa opetella heti alkuvaiheessa, sillä jatkossa varmasti muokkailet blogiasi monin tavoin.

Ohjeita ja vinkkejä riittäisi ihan loputtomiin mutta et oikeasti tarvitse niitä kaikkia starttivaiheessa. Tällä paketilla pääsee hyvin alkuun ja esimerkiksi Analyticsinkin asentaminen ei ole mitenkään oleellista alussa. Toisaalta esimerkiksi kirjoittaminen-tagin alta löytyy vinkkejä sisällön suhteen, eli sekin kannattaa vielä tsekata. Tee siis niin kuin parhaalta tuntuu mutta älä hötkyile.

Tsemppiä bloggaamiseen!

Postausten ajastaminen: Päivitä blogiasi olematta koneella

Näin kiireisimpään laiskottelu- ja lomailuaikaan on aiheellista muistuttaa teitä yhdestä Bloggerin näppärästä ominaisuudesta, jonka monet teistä jo tuntevatkin. Kaikilla ei kuitenkaan ole taktiikka ihan hallussa, sillä tapansa mukaan Blogger ei ole mikään selkeyden ja suoraviivaisuuden perikuva tässäkään asiassa. Kyseessähän on tietenkin postausten ajastus.

Jotta ajastuksen opettelemisen tärkeys konkretisoituisi, kuvittele seuraava tilanne: makaat uimarannalla kärventämässä eli ruskettamassa nahkaasi ja yrität keskittyä kätösissäsi olevaan uunituoreeseen hömppäpokkariin. Taivaanrannassa on kuitenkin uhkaavia pilviä, jotka tekevät totaalisesta rentoutumisesta mahdotonta. Pilviä kertyy koko ajan enemmän ja pian ne peittävät jo auringon. Sinun on pakko kerätä kimpsusi ja kampsusi kasaan ja suunnattava kipin kapin kotia kohti. Kotosalla säntäät suoraa päätä läppärillesi ja alat naputtelemaan blogiisi jonkinlaista täytettä.

Ehkä jo aavistit, että edellisen kappaleen liikuttavan kauniin kuvaelman uhkaavat pilvet olivat täysin vertauskuvallisia: ne edustavat tietenkin blogiasi, jota et ole päivittänyt hetkeen. On vaikea rentoutua, jos mielessä soi koko ajan mantra "Pitäisi kirjoittaa jotain blogiin. En ole postannut kahteen/kuuteen/viitentoista päivään!".

Vastaavanlaisen postausstressin saa karkotettua yksinkertaisella postausten ajastamisella. Silloin blogisi päivittyy, vaikka grillaisit kylkeäsi siellä rannalla.

Tässä ohjeet, miten saat blogisi julkaisemaan postauksia, vaikka itse et olisi lähimaillakaan:

1. Kirjoita postaus valmiiksi ihan normaaliin tapaan mutta älä paina Julkaise-nappia.

2. Etsi oikean reunan valikosta Aikataulu ja klikkaa sitä.

3. Valitse vaihtoehdoista Määritä päivämäärä ja aika.

4. Valitse avautuvasta kalenterista se päivä, jona haluat postauksen tulevan ulos.

5. Valitse kellonaika valikosta tai kirjoita se itse. Tässä vaiheessa kannattaa tarkistaa blogin asetuksista, millä aikavyöhykkeellä blogisi oikein on (löytyy Asetukset -> Kieli ja muotoilu).

6. Kun aika on oikein, klikkaa alta Valmis.

7. Nyt saat painaa Julkaise. Juttua ei julkaista heti, vaan asettamanasi hetkenä. Juttu löytyy postauslistasta ja sen kohdalla lukee Ajastettu.

Tuossa kohdassa 7. monilla menee postauksen ajastus metsään: yleinen ja hyvin ymmärrettävä virhe siinä kohden on painaa tallennusta julkaisun sijasta. Julkaiseminen kun kuulostaa siltä, että juttu on heti julkinen ja tallennus taas siltä, että juttu tallennetaan julkaisuhetkeä odottamaan. Näin ei kuitenkaan ole eli ihan rohkeasti vaan painelemaan sitä julkaisunappia, kunhan olet ensin muistanut painaa sitä valmis-nappia ajan asettamisen jälkeen kalenteri alla.

Jos haluat myöhemmin muuttaa julkaisuhetkeä, se onnistuu ihan samalla tavalla, kuin ensimmäinenkin ajastus.

Ajastus ei kuitenkaan paranna postausaiheiden puutteen aiheuttamaa postausstressiä. Se on jo ihan toinen juttu. Mutta sen avulla voit olla pidempään poissa blogistasi, kunhan kerran kirjoitat jutut valmiiksi ajastusta varten. Tämä ominaisuus on esimerkiksi loman tai kiireisen viikon pelastus, jos et halua pitää pitkiä postaustaukoja blogissasi.

Elämä osana blogia

Onko sinulle käynyt koskaan niin, että olet alkanut elää blogiasi varten? Et tee oikeastaan mitään arjesta poikkeavaa ilman, että mietit millaisen jutun siitä saisi blogiisi. Suunnittelet jo etukäteen minkälaisia kuvia aiot ottaa mistäkin kohteesta. Myös ne arkiset asiat saattavat hoitua blogilinssin läpi: puntaroit kaupassa kahden jugurttipurkin välillä ja mietit, kumpi näyttäisikään paremmalta blogisi aamupalapostauksessa. Et tee oikeastaan mitään ilman, että jossain takaraivossasi kolkuttelee blogisi.

Blogi voi vaikuttaa elämääsi monella tavalla: sillä on sormensa pelissä ostoksissasi, valinnoissasi, pukeutumisessasi, suunnitelmissasi, syömisissäsi, jne. jne. Aina blogin maailmasivalloitusta ei edes huomaa. Jos epäilet, että olet antanut sille liikaa valtaa, mieti asioita seuraavalla kaavalla: tekisinkö näin, jos minulla ei olisi blogia?

Kukaan tuskin myöntää tekevänsä esimerkiksi ostoksia puhtaasti siltä pohjalta, että ne näyttävät hyvältä blogissa ja että niistä saa hyvän jutun aikaiseksi. Sellaisen myöntäminen on varmasti vaikeaa. Osa ostoksista tehdään kuitenkin aivan varmasti tältä pohjalta. Ei se mene niin, että muotiblogia pitävä naishenkilö kiertelee alennusmyynneissä ja vasta kotona ostoskasseja purkaessaan muistaa bloginsa olemassa olon ja hihkaisee: "Kappas! Voisinpa tehdä jutun näistä alelegginsseistä! Kas kun ei tullut aikaisemmin mieleen!".

Kyseisestä blogitaktikoinnista ei ole mitään haittaa niin kauan, kun se ei ole elämää eteenpäin vievä voima, joka ei tunnu sinusta itsestäsi hyvältä. Tämä taktikointi ikään kuin kuuluu bloggaamisen luonteeseen mutta joskus se voi ottaa ylivallan.

Blogi ei tunkeudu ainoastaan ostoskäyttäytymiseen, vaan se valtaa alaa myös muualta elämästä. Se voi vaikuttaa siihen, mihin lähdet lomalle, mihin menet opiskelemaan, missä menet naimisiin, jne. jne. Nämä eivät ole niin kepeitä aiheita kuin ostosten tekeminen, joten tässä kohtaa varmaan todella harva myöntää, että blogilla on ollut sananvaltaa näissä asioissa.

Blogi ei vaikuta vain valintoihin, vaan itse tilanteessa elämiseen ja niiden kokemiseen. Sanotaan vaikka, että valitsit kesälomakohteesi sillä perusteella, että Kroatian rannat näyttävät blogissa paremmilta ja antavat sinusta paremman kuvan kuin Kalajoen hiekat. Olet kuitenkin aina halunnut sinne Kalajoelle mutta nyt on niin muodikasta mennä sinne Kroatiaan. Kun olet karauttanut sinne lomapaikalle, blogisi ei vieläkään jätä sinua rauhaan. Näet ja koet kaiken niin, että mietit miltä ne näyttäisivät ja kuulostaisivat blogissasi. Rantaravintolassa syöt ja samalla räpsit kuvia blogiasi varten (ja uskottelet itsellesi ottavasi niitä ihan itseäsi ja lomasta tehtävää kuvakirjaa varten). Kirjoitat ylös myös ravintolan nimen ja osoitteen, että voit suositella sitä blogissasi. Blogisi siipeilee reissussa mukana koko ajan.

Blogi saattaa ottaa helpommin ylivallan, jos kirjoittelee sellaista blogia, jossa kuvataan elämän koko kirjoa ilman minkäänlaisia raja-aitoja aiheiden suhteen. Lähes kaikki tekemiset on siis mahdollista laittaa myös blogiin ja silloin omia tekemisiään useimmiten ajatteleekin myös bloggauksen näkökulmasta. Jos elämän pyöriminen blogin ympärillä alkaa muodostua jo ongelmaksi tai luulet mahdollisesti tulevaisuudessa kehittävän siitä ongelman, blogin aihepiirin rajaus voi olla avuksi. Tee itsellesi selväksi, mistä jutuista kirjoitat blogiisi ja mitkä siitä jäävät ulkopuolelle. Linjaa ei tarvitse kuuluttaa kaikille, eikä poissuljettujen aiheiden tarvitse olla mitään syvällisiä ja henkilökohtaisia. Rajaus voi olla vaikka niin yksinkertainen, että et enää kuvaile syömisiäsi ja lavertele jääkaappinne sisällöstä blogisi puolella. Silloin saat keskittyä syömiseen kaikissa sen olomuodoissa ilman pohdintaa siitä, mitä blogisikin tästä ajattelee.

Päällekäyvän blogin voi laittaa ruotuun myös pitämällä pienen blogiloman. Etäisyyden ottaminen koko blogitouhuun voi olla ihan tervettä aina silloin tällöin. Tietysti taukoilun kääntöpuolena on se, että lukijasi katoavat paremmille apajille. Mutta tuskinpa se on yhtä kohtalokasta, kuin blogin kuristusotteessa oleminen.

Yhdessä tilanteessa blogin etusijalle laittamiselle naureskellaan: oletko nähnyt kuvia bloggareista, jotka kuvaavat ensin kaikki ruoat ennen kuin pääsevät itse syömään niitä? Viimeksi tänään näin yhden kuvan suomalaisesta bloggarista, joka zoomaili lautasensa ennen kuin kävi sen sisältöön käsiksi. Vaikka olisi kuinka nälkä, blogin etu menee edelle! Aina vastaavalla toiminnalle ei kuitenkaan voi naureskella. Jossain vaiheessa tällaista bloggaamiselle elämistä ei enää jaksa, ja sen hetken tietää vain bloggari itse. Onneksi tunne on varmasti vain hetkellistä.

Miten on sinun kohdallasi? Oletko huomannut, että olet joissain tilanteissa ajattelut blogiasi ensin ja vasta sitten itseäsi? Oletko tehnyt joitain asioita vain sen takia, että ne sopivat blogiisi? Kerro vain, täällä ei tuomita!

Itselläni ei vastaavaa ongelmaa ole, sillä blogini on aiheeltaan varsin rajattu. Voin huidella alennusmyynneissä ja lomamatkoilla ihan vapaasti vailla mietteitä siitä, miltä tämäkin hame tai tämäkin maisema näyttäisi blogissani. Mietin kuitenkin usein sitä, että näin asiat varmaan on monien kohdalla. Tai oikeastaan muistan itsekin, kun joskus aikoinaan pidin jonkinlaista lifestyleblogia, että saatoin miettiä ostoksiani blogin kautta. En koskaan ostanut mitään vain blogia varten (ainakaan tietoisesti) mutta kävin lähes kaikki ostokseni läpi ja mietin, voisiko tästä tehdä postauksen...


Kuva 1 Mike Licht, NotionsCapital.com / Foter /(CC BY 2.0)
Kuva 2 Mike Licht, NotionsCapital.com / Foter /(CC BY 2.0)
Kuva 3 Mike Licht, NotionsCapital.com / Foter /(CC BY 2.0)