Tämänkertaisen mainosvinkkipostauksen seurauksena lompakkosi joko pullistuu tai tyhjenee uhkaavasti. Tutustumme nimittäin muutamaan verkkokauppaan, jotka antavat bloggareille alennusta. Jos et haluaisi itse tehdä ostoksia mutta raha kyllä kelpaisi, niin siihenkin löytyy idea. Lopuksi mainitaan eräs palvelu, joka on mainoslinkeillä tienaavan bloggarin näkökulmasta hieman kyseenalainen mainostettava mutta muille oikein oiva palvelu.
PikkuVanilja: alennusta vauvanvaatteista -ja tarvikkeista
PikkuVaniljan verkkokauppaan löysin sattumoisin PikkuVanilja -nimisen blogin kautta. Blogia kirjoittava Martina pyörittää myös tätä verkkokauppaa, josta löytyy kaikkea ihanaa vauvalle ja vanhemmille. Koska tiedän teissä lukijoissa olevan useita äiti-ihmisiä tai sellaiseksi kohta tulevia, laitoin verkkokaupan bloggaaja-alennuksineen heti muistiin kun siihen taannoin törmäsin. Saat -10% alennuksen ostokerrasta, kun laitat blogiisi linkin PikkuVaniljan verkkokauppaan. Tarkemmat ohjeet yhteistyöhön löytyvät täältä.
Maylash: rahaa ripsiseerumeilla
Ripsiseerumit tuntuvat olevan kovassa huudossa juuri nyt. Niitäkin myymällä voi tienata. Maylashilla on oma affiliateohjelmansa, eli saat rahaa jokaisesta sinun henkilökohtaisen linkin kautta myydystä tuotteesta. Maylashia voi mainostaa tai suositella myös rekisteröitymällä heidän ohjelmaansa Tradetrackerilla mutta silloin saat jokaisesta myynnistä 10€ itsellesi, kun taas Maylashin omaan ohjelmaan liittyessäsi saat 15€. Liittyminen tapahtuu täällä ja löydät sivuilta myös hyvät ohjeet. Voit laittaa blogiisi tms. linkkejä tai mainosbannereita. Rahat saat tilillesi, kun myyntejä on kertynyt 100€ edestä, mikä on tietenkin enemmän kuin esimerkiksi Tradetrackerilla. Mutta jos tiedät, että myyntejä tulee, niin nyt voit saada itsellesi hieman enemmän pennosia per ostos. Ja niitähän tulee, jos vaikka kirjoittelet omista kokemuksistasi tuotteen kanssa läträtessä.
DesignWest: alennuksella kaunista kotiin
DesignWestin verkkokaupassa myydään kaikenlaista pientä ja ihastuttavaa sisustustavaraa astioista tekstiileihin sun muuhun. Sisustava bloggaaja säästää -10% DesignWestin verkkokaupassa esittelemällä ostoksensa blogissa ja linkkaamalla takaisin kauppaan. Tarkemmat ohjeet alennuksen saamiseksi löydät täältä.
Home Interior: lisää alennuskamaa kotiin
Home Interior on toinen sisustuskauppa, joka tarjoaa -10% alen mutta jo ihan pelkästä linkistä. Voit siis pitää ne varsinaiset ostoksesi ihan omana tietonasi. Katso lisätietoa täältä.
Ostohyvitys: mainostaa vai eikö mainostaa?
Sitten se yksi mainostettava, jota suosittelen miettimään muutaman kerran, jos bloggaajana itse harrastaa affiliatemainontaa ja haluaa sillä tienata (jos nyt putosit kärryiltä, lue tämä postaus). Sehän on Ostohyvitys (tai mikä tahansa muu ostoista hyvittämiseen keskittynyt yritys), joka on viime aikoina mainostanut blogeissa urakalla. Yrityksen ideana on siis maksaa rekisteröityneille asiakkailleen takaisin rahaa heidän tekemistään verkko-ostoksista, kunhan ne tehdään Ostohyvityksen linkkien kautta. En tiedä mitä suklaapatukoita bloggareille on taas luvattu mutta moni itsekin affiliatemainontaa harrastava bloggari on mainostanut palvelua blogissaan. Tavallisille netinkäyttäjille ja affimainontaa harrastamattomille bloggareille palvelu on todella hyvä keksintö ja bloggarina siitä voikin vinkata. Mutta jos mainostat Nellyä sun muuta omilla mainoslinkeilläsi ja bannereillasi, niin tästä palvelusta ei kannata ehkä huudella lukijoille, jos ei halua nähdä notkahdusta omissa tuloissaan. Palvelut pelaavat aivan samoilla Tradedoublerin ym. mainoslinkeillä ja he vain maksavat osan saamastaan komissiosta takaisin käyttäjilleen. Jos lukijasi ryhtyvät palvelun käyttäjiksi, he eivät sitten enää ostele sinun (tain kenenkään muun bloggarin) linkkien kautta. Se voi sitten harmittaa, kun suklaat on syöty.
Siitä vaan sitten sopivaa shoppailu- tai tienauskohdetta valitsemaan.
keskiviikko 27. marraskuuta 2013
sunnuntai 24. marraskuuta 2013
Blogin Facebooksivun ja Twitterin yhdistäminen
Blogin ja bloggarin tulisi olla näkyvillä jokaisessa sosiaalisen median ilmentymässä. Sitä ja tätä pitäisi muistaa päivittää, tänne ja tuonne tulisi luoda tili. Kehotuksia ja ohjeita satelee joka puolelta ja jos ei kaikkiin hömpötyksiin lähde mukaan, ei vaikuta kovin ajan hermoilla olevalta ja olo on antiikkinen. Mutta kaikenlaisten tilien ja profiilien aktiivinen ja laadukas ylläpitäminen on yllättävän aikaa vievää touhua, kun siihen lisätään vielä sen blogin pyörittäminen. Ja blogin pitämisenhän kuuluisi olla se ykkösprioriteetti. Onneksi on keksitty keinoja, joilla muutamat sometilit voi tuosta vain niputtaa yhteen. Tänään tutustutaan yhteen kikkaan: saatamme Facebookin ja Twitterin yhteen.
Twitter ei ole kovin suuressa suosiossa suomalaisten bloggaajien keskuudessa. Blogeissa tarjotaan lähes poikkeuksetta mahdollisuutta seurata blogia Facebookin kautta. Kirjoitin twiittailusta jo joskus alkuvuonna täällä ja meuhkasin siihen malliin, että samojen viestien lähettäminen Facebookissa ja Twitterissä kaikenmaailman tägeineen on turhaa toistoa ja laiskuutta. Huomattuani, että olen lähes unohtanut oman Twittertilini olemassaolon, ajattelin sanojen syömisen olevan enemmän kuin paikallaan. Aloin pähkäillä, mitä hyötyjä blogin Facebooksivun ja Twittertilin yhdistäminen oikein toisi mukanaan.
Helppous. Twitteriin liittymisen kynnys laskee monilla varmasti siinä vaiheessa, kun tietää ettei siitä tule uutta taakkaa. Alun operaation jälkeen Twitterille ei tarvitse suoda ajatustakaan, sillä kaikki Facebookissa julkaisemasi suuret ajatukset ilmestyvät sinne automaattisesti. (Tunnetaan myös nimellä laiskuus.)
Näkyvyyden maksimointi. Ei kannata kuvitella, että Twitterissä ei kuitenkaan ole ketään ja kukaan ei seuraa blogiasi. Siellä on kuulkaa yllättävän paljon elämää. Ehkäpä toisten seuraaminen Twitterissä on jopa helpompaa kuin FB:ssä, sillä kaikkien muiden feedissä ei heti näy mistä diggailet. Siellä voi siis seurata muita suht huomaamattomasti mutta totta kai seurannan kohde tietää siitä. Eli Twitter on täynnä populaa, joka saattaisi seurata viestittelyäsi sekä blogiasi. Tilaisuus kannattaa hyödyntää, sillä se ei vaadi paljoa mitään. (Tunnetaan myös nimellä seuraajien kalastelu.)
Onhan se edelleen niin, että Facebookissa ja Twitterissä toimivat hieman erilaiset sisällöt ja sitä ei yleisesti suositella "asiantuntijapiireissä". Twitterin voisi karkeasti sanottuna olevan oiva lyhyille viesteille ja mielenkiintoisille linkeille. Facebookissa kovaa valuuttaa ovat kaikki muu, kuten vaikkapa kuvat ja videot. Jos aikaa, rahaa ja kiinnostusta löytyy molempien optimaalisen hyödyntämiseen (mitä se ikinä sitten onkaan), niin siitä vaan! Nostan hattua. Mutta jos mielenkiintoa olisi mutta aikaa tai energiaa ei, Facebookin ja Twitterin synkronointi on avaimesi onneen. Ja sehän tapahtuu vaikkapa seuraavasti:
Tarvitset siis alkuun blogillesi Facebooksivun ja Twittertilin. Jos FB-sivua ei vielä löydy, askartele se näillä ohjeilla. Jos ja kun Twittertiliä ei ole, tee itsellesi tai blogillesi tili täällä. Se on helppoa kuin mikä ja muutaman minuutin homma.
1. Suuntaa Facebookin sivulle, jossa toimenpide tehdään ja kirjaudu sisään, jos et siellä vielä ole. Näet suunnilleen seuraavan näkymän:
Valitse henk.koht. profiilisi sijasta sivun linkkaaminen Twitteriin.
2. Seuraavaksi valitset minkä sivun haluat yhdistää Twitteriin, jos sinulla on useampia sivuja FB-tililläsi.
3. Sinut ohjataan Twitteriin ja kirjaudut sinne sisään.
4. Näet vielä Facebookissa valikon, josta saat valita mitä tuotoksiasi Twitterissä oikein näytetään.
5. Tallenna valintasi ja olet valmis!
Tulos näyttää jokseenkin tältä:
Twitterissä jutusta kiinnostuneet pääsevät linkistä suoraan samalle sivulle, johon Facebookissakin linkkiä klikkaavat pääsevät. Joskus heidän täytyy kirjautua Facebookiin nähdäkseen viestin koko sisältö mutta siellähän he varmaan jo ovatkin.
Suosittelen operoimaan tämän, jos olet laiskamato tai et ole Twitteriin edes viitsinyt liittyä. Nyt voit hyvin pienellä vaivalla lirkutella ainakin ne uusimmat postauksesi Twitterinkin puolelle. Siitä ei varmasti ole haittaa!
Twitter ei ole kovin suuressa suosiossa suomalaisten bloggaajien keskuudessa. Blogeissa tarjotaan lähes poikkeuksetta mahdollisuutta seurata blogia Facebookin kautta. Kirjoitin twiittailusta jo joskus alkuvuonna täällä ja meuhkasin siihen malliin, että samojen viestien lähettäminen Facebookissa ja Twitterissä kaikenmaailman tägeineen on turhaa toistoa ja laiskuutta. Huomattuani, että olen lähes unohtanut oman Twittertilini olemassaolon, ajattelin sanojen syömisen olevan enemmän kuin paikallaan. Aloin pähkäillä, mitä hyötyjä blogin Facebooksivun ja Twittertilin yhdistäminen oikein toisi mukanaan.
Helppous. Twitteriin liittymisen kynnys laskee monilla varmasti siinä vaiheessa, kun tietää ettei siitä tule uutta taakkaa. Alun operaation jälkeen Twitterille ei tarvitse suoda ajatustakaan, sillä kaikki Facebookissa julkaisemasi suuret ajatukset ilmestyvät sinne automaattisesti. (Tunnetaan myös nimellä laiskuus.)
Näkyvyyden maksimointi. Ei kannata kuvitella, että Twitterissä ei kuitenkaan ole ketään ja kukaan ei seuraa blogiasi. Siellä on kuulkaa yllättävän paljon elämää. Ehkäpä toisten seuraaminen Twitterissä on jopa helpompaa kuin FB:ssä, sillä kaikkien muiden feedissä ei heti näy mistä diggailet. Siellä voi siis seurata muita suht huomaamattomasti mutta totta kai seurannan kohde tietää siitä. Eli Twitter on täynnä populaa, joka saattaisi seurata viestittelyäsi sekä blogiasi. Tilaisuus kannattaa hyödyntää, sillä se ei vaadi paljoa mitään. (Tunnetaan myös nimellä seuraajien kalastelu.)
Onhan se edelleen niin, että Facebookissa ja Twitterissä toimivat hieman erilaiset sisällöt ja sitä ei yleisesti suositella "asiantuntijapiireissä". Twitterin voisi karkeasti sanottuna olevan oiva lyhyille viesteille ja mielenkiintoisille linkeille. Facebookissa kovaa valuuttaa ovat kaikki muu, kuten vaikkapa kuvat ja videot. Jos aikaa, rahaa ja kiinnostusta löytyy molempien optimaalisen hyödyntämiseen (mitä se ikinä sitten onkaan), niin siitä vaan! Nostan hattua. Mutta jos mielenkiintoa olisi mutta aikaa tai energiaa ei, Facebookin ja Twitterin synkronointi on avaimesi onneen. Ja sehän tapahtuu vaikkapa seuraavasti:
Tarvitset siis alkuun blogillesi Facebooksivun ja Twittertilin. Jos FB-sivua ei vielä löydy, askartele se näillä ohjeilla. Jos ja kun Twittertiliä ei ole, tee itsellesi tai blogillesi tili täällä. Se on helppoa kuin mikä ja muutaman minuutin homma.
1. Suuntaa Facebookin sivulle, jossa toimenpide tehdään ja kirjaudu sisään, jos et siellä vielä ole. Näet suunnilleen seuraavan näkymän:
Valitse henk.koht. profiilisi sijasta sivun linkkaaminen Twitteriin.
2. Seuraavaksi valitset minkä sivun haluat yhdistää Twitteriin, jos sinulla on useampia sivuja FB-tililläsi.
3. Sinut ohjataan Twitteriin ja kirjaudut sinne sisään.
4. Näet vielä Facebookissa valikon, josta saat valita mitä tuotoksiasi Twitterissä oikein näytetään.
5. Tallenna valintasi ja olet valmis!
Tulos näyttää jokseenkin tältä:
Facebookiin kirjoittamani viesti... |
... näyttää Twitterissä tältä. |
Twitterissä jutusta kiinnostuneet pääsevät linkistä suoraan samalle sivulle, johon Facebookissakin linkkiä klikkaavat pääsevät. Joskus heidän täytyy kirjautua Facebookiin nähdäkseen viestin koko sisältö mutta siellähän he varmaan jo ovatkin.
Suosittelen operoimaan tämän, jos olet laiskamato tai et ole Twitteriin edes viitsinyt liittyä. Nyt voit hyvin pienellä vaivalla lirkutella ainakin ne uusimmat postauksesi Twitterinkin puolelle. Siitä ei varmasti ole haittaa!
keskiviikko 20. marraskuuta 2013
Maine vaakalaudalla
Bloggarit ovat vaikutusvaltaista väkeä. Kun he omistavat yhden postauksen lempijugurtilleen, lukijat ryntäävät kuin päättömät kanat konsanaan kaupan jugurttihyllylle ja vievät kaiken. Kun he ovat löytäneet uudet täydellisesti istuvat farkut nettikaupasta, lukijat kiirehtivät visat vinkuen ostoksille, jotta he pääsevät osalliseksi tästä täydellisyydestä.
Olemme kuulleet jo yhden jos toisenkin kerran siitä, että bloggarit myyvät hyllyt tyhjiksi. Oli kyse sitten jugurtista tai nettikaupan vaatteenriekaleista, nimekäs bloggari saa kaupat myymään pian eioota mainitsemalla tuotteen vaikka sivulauseessa. Lukijat luottavat lempibloggarinsa sanaan eivätkä kauaa arvo, onko kyseinen tuote sittenkään ostamisen arvoinen. Ehkä he jakavat saman maun bloggarin kanssa tai sitten he kuvittelevat muuttuvansa bloggarin kaltaiseksi henkilöksi apinoimalla häntä valinnoissaan. Oli syy mikä lie, he ostavat kuitenkin. Oma ajattelu laitetaan hetkeksi tauolle. Bloggari on vähän kuin kaveri, joka kertoo sinulle hyvästä jutusta, jota sinunkin kannattaa kokeilla. Kaveria ei ehkä kehtaa kuitenkaan matkia niin avoimesti, kuin kaukaa ihailtua bloggaria: eihän se nyt sovi, että kuljet samoissa releissä ja syöt samoja muroja bestiksesi kanssa. Aina bloggarin sana ei saa lukijaa suuntamaan ostoksille, vaan hän saattaa ottaa bloggarin neuvosta vaarin ja vältellä jotakin kuin ruttoa.
Bloggareilla on vaikutusvaltaa hyvin monessa suhteessa ja kaikkea ei edes huomaa. He saattavat vaikuttaa vaikkapa siihen mitä syöt, mihin matkustat seuraavalla lomalla, mihin haet opiskelemaan tai mitä mieltä olet hallituksesta. Nyt tarkastellaan tätä ilmiötä yhdestä vinkkelistä.
Minun piti nimittäin jo aikoja sitten kirjoittaa siitä, kuinka blogien kanssa tehtävä yhteistyö on hemmetin hyödyllistä ja samalla hyvin vaarallista - oli kyse sitten brändistä, pahaisesta verkkokaupasta, tai vaikka yksittäisestä ihmisestä. Esimerkiksi minun piti valita tähän eräs pienehkö nettikauppa, joka sai muutamia vuosia sitten roppakaupalla kuraa niskaansa eräässä kaikkien tuntemassa suositussa blogissa jonkin hieman pieleen menneen yhteistyön perusteella. En edes muistanut tarkalleen, mistä poru sai alkunsa ja mikä sai bloggarin kehottamaan lukijoitaan pysymään kaukana koko puljusta. Sen muistan, että kaupan maine koki aikamoisen mahalaskun yhden ainoan bloggarin postauksen perusteella. Niinpä niin, muistin kaupan ja sen että sitä kehotettiin välttämään mutta en muistanut edes miksi.
Virkistin muistiani ja etsin postauksen käsiini. Kyseessähän on siis hieman yli kahden vuoden takainen Mungolifen postaus Superupee -nimisen kaupan kanssa tehdystä yhteistyöstä. Kaikki ei mennyt tyylipuhtaasti ja ylilyöntejä ilmeisesti sattui. No, kyseinen kauppa on urheasti jatkanut bloggariyhteistyön tekemistä ja juuri viime viikolla törmäsin uusimpaan sellaiseen ja aihe alkoi tuntua taas ajankohtaiselta. Kommenttiboksista löytyi heti liuta ihmisiä, joilla oli vielä tuoreessa muistissa tuo muutaman vuoden takainen lyttäyspostaus. Jo pelkkä kaupan nimen näkeminen toi minullekin mieleen tuon tilityksen. Kaupan maine ei siis ole kovin korkealla minunkaan kirjoissani, vaikka omakohtaista kokemusta ei löydykään sitten yhtään. Hmmm... huolestuttavaa vai hyödyllistä tietoa? Ilmeisesti sama on tapahtunut aina, kun firmaa on tuotu esille blogeissa tuon kohtalokkaan postauksen jälkeen.
Tämä on hyvä esimerkki siitä, kuinka yhden bloggarin sana vaikuttaa tuhansien ihmisten mielipiteeseen. Kerran kolhittu maine on vaikea saada uudestaan kiillotettua. On siis erittäin riskialtista antaa vaikkapa jokin tuote arvioitavaksi bloggarille - tai ylipäätänsä lähteä heidän (meidän) kanssa juttusille. Jos tulos on positiivinen, myynti ja maine saattavat lähteä räjähtävään nousuun. Negatiivisen arvion tulokset voivat olla jopa kohtalokkaat. Aina maineiden tahraamiset tai suosion nousu eivät ole kiinni yhteistöistä. Bloggari saattaa tehdä (ja tekeekin) aivan omasta aloitteestaan postauksen vaikkapa jostakin ostamastaan tuotteesta. Tulilinjalle saattaa joutua siis kuka tai mikä vain haluamattaankin.
Kun lueskelee yrityksille suunnattuja infoja blogiyhteistyön hienouksista, tapetilla on aina näkyvyyden kasvu hyvässä mielessä. Blogeja ei koskaan nähdä riskeinä, mikä on tietysti ihan ymmärrettävää kun huomioi, että tarkoituksena on yhteistyösuhteen syntyminen eikä välttäminen. Todellisuudessa peli ei ole niin selvä. Voisi kyllä kuvitella, että bloggari joka saa esimerkiksi itselleen uuden tietokoneen vastineeksi postauksista ja näkyvyydestä blogissa, suitsuttaisi konetta kuin viimeistä päivää. Hyvän arvion ja kauniiden sanojen kirjoittaminen voi tuntua velvollisuudelta. Kovin moni ei varmaan halua ehdoin tahdoin lytätä ja "pilata" yhteistyötä mutta useilla on (onneksi) tarve olla rehellinen.
Minkä tai kenen maine on kokenut kovia blogeissa ja mikä taas on saanut positiivista nostetta? Moni teistä kirjoittelikin jo aikaisempiin postauksiin, että tarvetta falskeille arvioille ei ole, vaan olette mieluummin suorasanaisia. Mutta oletteko törmänneet tapauksiin, joissa teiltä on yhteistyön merkeissä pyydetty vain positiivista sanottavaa? Jätätkö mieluummin "huonot arviot" kirjoittamatta? Kirjabloggarit täällä kertoivatkin, että moni jättää huonoista kirjoista arviot tekemättä. Eikös lukijoiden olisi hyvä tietää myös, mitä välttää?
Photo credit 1: avlxyz / Foter.com / CC BY-SA
Photo credit 2: robertstinnett / Foter.com / CC BY
Olemme kuulleet jo yhden jos toisenkin kerran siitä, että bloggarit myyvät hyllyt tyhjiksi. Oli kyse sitten jugurtista tai nettikaupan vaatteenriekaleista, nimekäs bloggari saa kaupat myymään pian eioota mainitsemalla tuotteen vaikka sivulauseessa. Lukijat luottavat lempibloggarinsa sanaan eivätkä kauaa arvo, onko kyseinen tuote sittenkään ostamisen arvoinen. Ehkä he jakavat saman maun bloggarin kanssa tai sitten he kuvittelevat muuttuvansa bloggarin kaltaiseksi henkilöksi apinoimalla häntä valinnoissaan. Oli syy mikä lie, he ostavat kuitenkin. Oma ajattelu laitetaan hetkeksi tauolle. Bloggari on vähän kuin kaveri, joka kertoo sinulle hyvästä jutusta, jota sinunkin kannattaa kokeilla. Kaveria ei ehkä kehtaa kuitenkaan matkia niin avoimesti, kuin kaukaa ihailtua bloggaria: eihän se nyt sovi, että kuljet samoissa releissä ja syöt samoja muroja bestiksesi kanssa. Aina bloggarin sana ei saa lukijaa suuntamaan ostoksille, vaan hän saattaa ottaa bloggarin neuvosta vaarin ja vältellä jotakin kuin ruttoa.
Kun bloggari X on sanonut: "Siitä kaupasta saa kestävimmät sukkahousut!" |
Bloggareilla on vaikutusvaltaa hyvin monessa suhteessa ja kaikkea ei edes huomaa. He saattavat vaikuttaa vaikkapa siihen mitä syöt, mihin matkustat seuraavalla lomalla, mihin haet opiskelemaan tai mitä mieltä olet hallituksesta. Nyt tarkastellaan tätä ilmiötä yhdestä vinkkelistä.
Minun piti nimittäin jo aikoja sitten kirjoittaa siitä, kuinka blogien kanssa tehtävä yhteistyö on hemmetin hyödyllistä ja samalla hyvin vaarallista - oli kyse sitten brändistä, pahaisesta verkkokaupasta, tai vaikka yksittäisestä ihmisestä. Esimerkiksi minun piti valita tähän eräs pienehkö nettikauppa, joka sai muutamia vuosia sitten roppakaupalla kuraa niskaansa eräässä kaikkien tuntemassa suositussa blogissa jonkin hieman pieleen menneen yhteistyön perusteella. En edes muistanut tarkalleen, mistä poru sai alkunsa ja mikä sai bloggarin kehottamaan lukijoitaan pysymään kaukana koko puljusta. Sen muistan, että kaupan maine koki aikamoisen mahalaskun yhden ainoan bloggarin postauksen perusteella. Niinpä niin, muistin kaupan ja sen että sitä kehotettiin välttämään mutta en muistanut edes miksi.
Virkistin muistiani ja etsin postauksen käsiini. Kyseessähän on siis hieman yli kahden vuoden takainen Mungolifen postaus Superupee -nimisen kaupan kanssa tehdystä yhteistyöstä. Kaikki ei mennyt tyylipuhtaasti ja ylilyöntejä ilmeisesti sattui. No, kyseinen kauppa on urheasti jatkanut bloggariyhteistyön tekemistä ja juuri viime viikolla törmäsin uusimpaan sellaiseen ja aihe alkoi tuntua taas ajankohtaiselta. Kommenttiboksista löytyi heti liuta ihmisiä, joilla oli vielä tuoreessa muistissa tuo muutaman vuoden takainen lyttäyspostaus. Jo pelkkä kaupan nimen näkeminen toi minullekin mieleen tuon tilityksen. Kaupan maine ei siis ole kovin korkealla minunkaan kirjoissani, vaikka omakohtaista kokemusta ei löydykään sitten yhtään. Hmmm... huolestuttavaa vai hyödyllistä tietoa? Ilmeisesti sama on tapahtunut aina, kun firmaa on tuotu esille blogeissa tuon kohtalokkaan postauksen jälkeen.
Kun bloggari X on sanonut: " Sen kaupan kassa ei hymyillyt." |
Tämä on hyvä esimerkki siitä, kuinka yhden bloggarin sana vaikuttaa tuhansien ihmisten mielipiteeseen. Kerran kolhittu maine on vaikea saada uudestaan kiillotettua. On siis erittäin riskialtista antaa vaikkapa jokin tuote arvioitavaksi bloggarille - tai ylipäätänsä lähteä heidän (meidän) kanssa juttusille. Jos tulos on positiivinen, myynti ja maine saattavat lähteä räjähtävään nousuun. Negatiivisen arvion tulokset voivat olla jopa kohtalokkaat. Aina maineiden tahraamiset tai suosion nousu eivät ole kiinni yhteistöistä. Bloggari saattaa tehdä (ja tekeekin) aivan omasta aloitteestaan postauksen vaikkapa jostakin ostamastaan tuotteesta. Tulilinjalle saattaa joutua siis kuka tai mikä vain haluamattaankin.
Kun lueskelee yrityksille suunnattuja infoja blogiyhteistyön hienouksista, tapetilla on aina näkyvyyden kasvu hyvässä mielessä. Blogeja ei koskaan nähdä riskeinä, mikä on tietysti ihan ymmärrettävää kun huomioi, että tarkoituksena on yhteistyösuhteen syntyminen eikä välttäminen. Todellisuudessa peli ei ole niin selvä. Voisi kyllä kuvitella, että bloggari joka saa esimerkiksi itselleen uuden tietokoneen vastineeksi postauksista ja näkyvyydestä blogissa, suitsuttaisi konetta kuin viimeistä päivää. Hyvän arvion ja kauniiden sanojen kirjoittaminen voi tuntua velvollisuudelta. Kovin moni ei varmaan halua ehdoin tahdoin lytätä ja "pilata" yhteistyötä mutta useilla on (onneksi) tarve olla rehellinen.
Minkä tai kenen maine on kokenut kovia blogeissa ja mikä taas on saanut positiivista nostetta? Moni teistä kirjoittelikin jo aikaisempiin postauksiin, että tarvetta falskeille arvioille ei ole, vaan olette mieluummin suorasanaisia. Mutta oletteko törmänneet tapauksiin, joissa teiltä on yhteistyön merkeissä pyydetty vain positiivista sanottavaa? Jätätkö mieluummin "huonot arviot" kirjoittamatta? Kirjabloggarit täällä kertoivatkin, että moni jättää huonoista kirjoista arviot tekemättä. Eikös lukijoiden olisi hyvä tietää myös, mitä välttää?
Photo credit 1: avlxyz / Foter.com / CC BY-SA
Photo credit 2: robertstinnett / Foter.com / CC BY
sunnuntai 17. marraskuuta 2013
Kuvat ilman kehyksiä ja postauksen allekirjoitus kuvalla
Tässä postauksessa lyödään kaksi kuva-aiheista kärpästä yhdellä nopealla iskulla: otetaan Bloggerin kuvien ympäriltä pois turhat kehykset ja liitetään joka postauksen loppuun kuva. Kummatkin operaatiot ovat niin nopeita ja helppoja, että siinä ei kauaa nokka tuhise.
No ei nyt sentään. Kehys on todellakin mahdollista poistaa. Sen puuttuminen voi siis miellyttää silmääsi enemmän, kuin kehyksellinen versio kuvasta. Loput edellä mainitut muutokset jäävät kuitenkin sinun kontollesi!
Kehyksen heivaaminen on helppoa kuin heinänteko (mikä sinäänsä on hämäävä ilmaisu, koska nykyihmiselle heinänteko on varmasti työläs ja vaikea operaatio). Tee vain näin:
1. Varmuuskopioi blogisi.
2. Siirry Malli -> Mukauta -> Lisäasetukset -> Lisää CSS ja syötä seuraava koodi kenttään:
.post-body img, .post-body .tr-caption-container, .Profile img, .Image img,
.BlogList .item-thumbnail img {
padding: none !important;
border: none !important;
background: none !important;
-moz-box-shadow: 0px 0px 0px transparent !important;
-webkit-box-shadow: 0px 0px 0px transparent !important;
box-shadow: 0px 0px 0px transparent !important;
}
3. Paina vielä kerran enteriä koodin syöttämisen jälkeen, jotta saat yhden rivin sen alle.
4. Klikkaa Käytä blogissa oikeasta yläreunasta ja mene blogiisi ihastelemaan, kuinka kaikki kehykset ovat kaikonneet.
1. Valitse kuva, jolla haluat allekirjoittaa postaukset ja tee siitä sopivan kokoinen.
2. Lataa kuva johonkin netin kuvapalveluu, kuten Bloggerin Picasatilille tai vaikka Photobucketiin ja nappaa kuvan suora linkki kuvapalvelusta (se http:// -alkuinen).
3. Varmuuskopioi blogisi.
4. Siirry Malli -> Mukauta -> Lisäasetukset -> Lisää CSS ja heitä kenttään seuraava koodi:
.entry-content:after {
content: url(tähäntuleekuvasiosoite);
margin-left: 250px;
}
5. Muista laittaa kohdassa 2 saamasi kuvan osoite sille varattuun kohtaan.
6. Esikatsele alapuolella avautuvassa näkymässä ja tallenna klikkaamalla Käytä blogissa.
(7. Jos haluat kuvan asettuvan jompaan kumpaan alareunaan, muuta koodista 250 haluamaksesi ja katso esikatselusta miten kuva asettuu.)
Valmista tuli!
Kuva ilmestyy jokaisen postauksen loppuun, myös vanhojenkin. Jos kaipaat apua esim. Linkwithiniä käyttäessä, niin kurkkaa se aikaisempi postaukseni.
Kehykset pois kuvista
Jos lataa sen kummempia kikkailematta kuvia Bloggerilla, kuvia saattapi koristaa kaunis - tai kauhea - kehys. Voi olla, että kuvasi näyttäisivät paremmilta ilman tuota reunusta koristamassa niitä: sommittelu olisi kohdillaan, ilmeesi olisi normaali, asusi olisi viimeistä huutoa ja kilojakin olisi karissut se muutama.No ei nyt sentään. Kehys on todellakin mahdollista poistaa. Sen puuttuminen voi siis miellyttää silmääsi enemmän, kuin kehyksellinen versio kuvasta. Loput edellä mainitut muutokset jäävät kuitenkin sinun kontollesi!
|
|
Kehyksen heivaaminen on helppoa kuin heinänteko (mikä sinäänsä on hämäävä ilmaisu, koska nykyihmiselle heinänteko on varmasti työläs ja vaikea operaatio). Tee vain näin:
1. Varmuuskopioi blogisi.
2. Siirry Malli -> Mukauta -> Lisäasetukset -> Lisää CSS ja syötä seuraava koodi kenttään:
.post-body img, .post-body .tr-caption-container, .Profile img, .Image img,
.BlogList .item-thumbnail img {
padding: none !important;
border: none !important;
background: none !important;
-moz-box-shadow: 0px 0px 0px transparent !important;
-webkit-box-shadow: 0px 0px 0px transparent !important;
box-shadow: 0px 0px 0px transparent !important;
}
3. Paina vielä kerran enteriä koodin syöttämisen jälkeen, jotta saat yhden rivin sen alle.
4. Klikkaa Käytä blogissa oikeasta yläreunasta ja mene blogiisi ihastelemaan, kuinka kaikki kehykset ovat kaikonneet.
Allekirjoita postaus kuvalla
Harjoittelimme oman allekirjoituksen laittamista jokaisen blogipostauksen loppuun täällä. Samalla sain kuulla, että osalla teistä allekirjoituksen virkaa toimittaa jokin kuva ja sen lisääminen joka postauksen loppuun on työlästä. Kuvalla allekirjoittaminen onnistuu yhtä näppärästi, kuin nimmarinkin rustaaminen. Sen voi siis automatisoida hyvinkin sutjakasti. Kas näin:1. Valitse kuva, jolla haluat allekirjoittaa postaukset ja tee siitä sopivan kokoinen.
2. Lataa kuva johonkin netin kuvapalveluu, kuten Bloggerin Picasatilille tai vaikka Photobucketiin ja nappaa kuvan suora linkki kuvapalvelusta (se http:// -alkuinen).
3. Varmuuskopioi blogisi.
4. Siirry Malli -> Mukauta -> Lisäasetukset -> Lisää CSS ja heitä kenttään seuraava koodi:
.entry-content:after {
content: url(tähäntuleekuvasiosoite);
margin-left: 250px;
}
5. Muista laittaa kohdassa 2 saamasi kuvan osoite sille varattuun kohtaan.
6. Esikatsele alapuolella avautuvassa näkymässä ja tallenna klikkaamalla Käytä blogissa.
Valmista tuli!
Kuva ilmestyy jokaisen postauksen loppuun, myös vanhojenkin. Jos kaipaat apua esim. Linkwithiniä käyttäessä, niin kurkkaa se aikaisempi postaukseni.
keskiviikko 13. marraskuuta 2013
Blogit portaaleissa: tasokasta vai toivotonta?
Blogiportaalit ovat omiaan herättämään tunteita - hyviä ja huonoja sellaisia. Bloggarit haluavat jonkun portaalin katon alle bloggaamaan vaikka millä hinnalla. Tai sitten he karttavat blogitalleja kuin ruttoa, jotta kukaan ei veisi heiltä yhtään päätösvaltaa blogin suhteen.
Blogiportaaleista voisi kirjoittaa vaikka mitä. Niistä saisi irti herkullisia tarinoita, kuten viime aikojen skandaalinkäryiset uutiset erään portaalin suunnalta ovat tarjonneetkin. Negatiiviset ja bloggareiden riistoon viittaavat uutiset leviävät helpommin kuin sellaiset, joissa blogikotia kehutaan hyväksi ja työkavereita mahtaviksi. Yksi ja sama portaali voi todellisuudessa olla yhden mielestä maailman paras ja toisen mielestä se kaiken pahuuden tiivistymä.
Viime viikolla kyselin teidän mietteitä blogien palkintogaaloista ja palkituista blogeista ja nyt olisi mukava kuulla, miten blogin kuuluminen portaaliin tai yhteisöön vaikuttaa lukupäätökseenne. Rehellisyyden nimissä on sanottava, että olen lukenut vain sellaisia lausuntoja, joissa blogin tason ilmoitetaan laskeneen ja sisällön muuttuneen rutkasti mainospitoisempaan suuntaan. Itse en kuitenkaan lähtisi tätä väitettä allekirjoittamaan.
Miksi portaaliin?
Bloggarin kannalta portaalin jäsenyys voi olla tavoiteltu statussymboli. Oma blogi erottuu heti massasta, kun se on valittu johonkin tiettyyn piiriin. Ja valinnan ovat tehneet vielä jotkin blogialan ammattilaiset, jotka portaalin puikoissa häärivät. Valittuna oleminen voi merkata aivan uutta intoa ja suuntaa bloggauksen suhteen ja blogi kehittyy "ammattimaisempaan" suuntaan. Ehkä apua ja inspiraatiotakin on tarkolla, vertaistuesta puhumattakaan. Portaalin mahdollistamia juttuja on hankalampi lähteä toteuttamaan itsekseen.
Lukijakin saattaa päätellä portaalin tarjoavan lähes automaattisesti laatua ja blogit kiinnostavat jo senkin vuoksi. Tai sitten lukija pettyy ja jättää koko blogin jo pelkän portaaliin siirtymisestä kertovan uutisen kuulleessaan ja ennen kuin mistään muutoksesta on varsinaista näyttöä. Joillekin on kunnia-asia lukea vain itsenäiseen toimintaan kykeneviä blogeja ja muiden kelkkaan hyppääminen on merkki petturuudesta. Osa lukijoista ei ole samanlaisia hätähousuja, vaan he katselevat menoa jonkin aikaa ennen päätöksentekoa.
Blogin tason huikea nousu vai sittenkin mahalasku?
Niin kuin jo edellä kirjoitinkin, portaali voi tarjota aivan uusia eväitä bloggaamiseen. Voipi olla, että blogin ulkonäkö muuttuu sliipatumpaan suuntaan bloggarin omien koodailujen ja viritysten kadotessa. Ehkä bloggari petraa tekstien ja kuvien suhteen, jotta hän vaikuttaisi paikkansa ansainneelta, ja voihan siinä samalla ottaa huomiossa tai epähuomiossa mallia portaalin muilta bloggareilta. Ulkoasu ei ole se ainoa juttu, joka saaattaa joutua syyniin: myös juttujen sisällöksi ei enää ehkä kelpaakaan omituiset höpötykset, vaan bloggarille tulee tarve suorittaa (mielestään) timanttisia juttuja joka kerta.
Portaaleiden suureksi miinusmerkiksi lasketaan yleensä liiallinen kaupallisuus. Se voi olla rasite lukijalle mutta myös bloggarille, ja se voi ilmetä vaikkapa mainosbannereina tai sitten postauksissa olevana tuotesijoitteluna. Jos blogissa ei sellaista aikaisemmin ole ollut, lukijat sekä bloggari itsekin voivat hämääntyä mainonnasta ja se pistää silmään pienessäkin määrin, sillä onhan se muutos aikaisemmasta. Toisaalta, mikä tahansa mainostempaus voidaan portaalin puolella blogatessa nähdä merkkinä portaalin rappiollisesta vaikutuksesta. Siinä entisessä, villissä ja vapaassa blogissa samainen postaus olisi korkeintaan skipattu.
Mainonta on kuitenkin portaalien elinehto. Mistä raha muuten tulisi portaalille ja bloggarille? Löytyykö vapaaehtoistyöntekijöitä tai lahjoittajia? Kaupallisuus on siis vain hyväksyttävä osana portaaleja. Tietenkin sen voi toteuttaa eri tavoin. Joku portaalipomo on ahne ja haluaa tunkea vilkkuvaloa joka kolkkaan, jotta rahaa tuottavien mainosten näkyvyys maksimoituisi.Toisilla on enemmän pelisilmää ja he sirottelevat mainonnan suht huomaamattomasti blogien joukkoon ja sisältöön. Mainonnan tapa ja määrä eivät vaikuta vain lukijaan, vaan myös bloggariin, sillä hän ei voi kieltäytyä (lähes) kaikista tarjotuista yhteistyöprojekteista ja samalla olettaa saavansa blogata rauhassa portaalin suojissa.
Toisille kaupallisuus on jees juttu, sillä sen avulla he pääsevät mukaan mielenkiintoisiin projekteihin tai saavat sitten niitä kuuluisia ilmaistavaroita käyttöönsä. Myös lukijana mielenkiintoiset teemat ja vaikkapa useassa blogissa eri tavoin toteutetut tuote-esittelyt voivat olla mieluisia inspiraation lähteitä ja oikeita kiinnostuksen kohteita. Kaupallisuus voi siis ilmetä plussankin muodossa!
Oma pää vai tiukat säännöt?
Kukapa bloggari ei olisi ennen portaaliin siirtymistä vakuutellut, että blogi tulee pysymään samana tuttuna tapauksena. Ihan niin ei kuitenkaan taida käydä. Portaali ei ole mikään suojatyöpaikka, johon kerran päässeenä voi sitten blogata miten sattuu ja vaikka löysin rantein. Blogia voisi ajatella portaalin investointina. Blogin täytyy ansaita paikkansa joukossa esimerkiksi postaamalla tarpeeksi usein ja tuomalla kävijöitä. Kaikille yhteistöillekään ei saanut sanoa ei. Toisissa portaaleissa vaatimukset ja toiveet ovat kovemmat kuin toisissa.
Bloggari siis joutuu, tai pääsee, solmimaan sopimuksen portaalin kanssa. Sehän voi sisältää vaikka mitä ehtoja puolin ja toisin. Ehkä bloggari ei saa enää mainostaa oman pään mukaan, tietyistä aiheista ei sopisi kirjoittaa tai juttuja pitäisi tuottaa niin ja niin paljon.
Bloggari ei ehkä osaa huomioida kaikkea oleellista allekirjoitustaan rustatessa. Mitenköhän käy vaikka blogipostausten, kun portaalille sanoo hyvästit? Otetaanpa esimerkiksi linkit ja se mihin ne ohjautuvat, kun joku päivä portaalista lähtee. Ohjataanko kaikki blogiin vievät muualla olevat linkit uuteen osoitteeseen vai menevätkö ne suoraan portaaliin? Esimerkiksi Indiedaysistä viime aikoina lähteneiden blogien linkit menevät vaihtelevasti joko uuteen blogiin tai Indiedaysin etusivulle. Erittäin tärkeä seikka monelta kantilta mutta osaako tällaisia huomioida etukäteen? Minä, hakukoneoptimoinnille altistunut henkilö, olisin heti huolissani tällaisesta seikasta, mikä ei taas jollain toisella soita mitään kelloa.
Mihin tarvitsemme blogiportaaleja?
Kirjoitettuani, että "mainonta on portaalien elinehto", jäin miettimään, mihin me bloggarit oikein loppujen lopuksi tarvitsemme portaaleja. Eikö jokainen vain voisi jatkaa omin avuin, sillä onnistuuhan se bloggaaminen niinkin. Vastaus taitaa olla se, että olemme sen verran yhteisöllistä porukkaa, että haluamme pörrätä toistemme ympärillä. Yksin touhuaminen ei ole kaikille se mieluisin toimintamuoto. Toisille tietenkin portaalien merkitys piilee tietenkin siinä rahassa.
Nyt olisikin mielenkiintoista kuulla mistä te, portaaleissa bloggaavat tai niissä olevia blogeja lueskelevat, pidätte portaaleissa ja mikä nostaa karvat pystyyn. Selviäisimmekö hyvin ilman niitä? Suosikkisi? Inhokkisi?
Entäs te portaalin alla bloggaavat, haluaisitteko muistuttaa mitä seikkoja sopimuksia tehdessä kannattaisi huomioida?
Itse en ole mitenkään portaaleja vastaan mutta en ole mikään intohimoinen kuluttajakaan. Totta kai luen blogeja, jotka ovat jonkin portaalin alaisuudessa mutta se on sivuseikka. Yhtäkään bogia en ole poistanut lukulistaltani sen takia, että se on siirtynyt jonkin otsikon alle. Portaaleissa on kyllä se hyvä puoli (portaalin, ei minun kannalta), että saatan jäädä sinne pidemmäksi aikaa pyörimään ja löydän ehkä uusia mielenkiintoisia blogeja tai juttuja -siis jos toteutus on tehty käyttäjiä houkuttelevasti. Mainonnasta en ole kärsinyt, sillä skippaan kaiken mielestäni turhan -oli se mainospostaus tai ei. Joissain blogeissa turha mainossälä on jopa vähentynyt portaaliin siirtymisen myötä, kun omia affilinkkejä ei ole saanut tunkea joka paikkaan tai sitten niille ei ole ollut enää tarvetta, kun bloggaamisesta tulee rahaa muutenkin.
P.S.
Vallan unohdin, että eri portaaleiden turhuudesta ja tarpeellisuudesta olen kirjoittanut jo yhden jutun. Tilanne on elänyt jo tuon jälkeen mutta vilkaise nyt ihmeessä.
Photo credit 1: whiteafrican / Foter.com / CC BY
Photo credit 2: BJ Carter / Foter.com / CC BY-ND
Photo credit 3: clemsonunivlibrary / Foter.com / CC BY-NC
Blogiportaaleista voisi kirjoittaa vaikka mitä. Niistä saisi irti herkullisia tarinoita, kuten viime aikojen skandaalinkäryiset uutiset erään portaalin suunnalta ovat tarjonneetkin. Negatiiviset ja bloggareiden riistoon viittaavat uutiset leviävät helpommin kuin sellaiset, joissa blogikotia kehutaan hyväksi ja työkavereita mahtaviksi. Yksi ja sama portaali voi todellisuudessa olla yhden mielestä maailman paras ja toisen mielestä se kaiken pahuuden tiivistymä.
Viime viikolla kyselin teidän mietteitä blogien palkintogaaloista ja palkituista blogeista ja nyt olisi mukava kuulla, miten blogin kuuluminen portaaliin tai yhteisöön vaikuttaa lukupäätökseenne. Rehellisyyden nimissä on sanottava, että olen lukenut vain sellaisia lausuntoja, joissa blogin tason ilmoitetaan laskeneen ja sisällön muuttuneen rutkasti mainospitoisempaan suuntaan. Itse en kuitenkaan lähtisi tätä väitettä allekirjoittamaan.
Miksi portaaliin?
Bloggarin kannalta portaalin jäsenyys voi olla tavoiteltu statussymboli. Oma blogi erottuu heti massasta, kun se on valittu johonkin tiettyyn piiriin. Ja valinnan ovat tehneet vielä jotkin blogialan ammattilaiset, jotka portaalin puikoissa häärivät. Valittuna oleminen voi merkata aivan uutta intoa ja suuntaa bloggauksen suhteen ja blogi kehittyy "ammattimaisempaan" suuntaan. Ehkä apua ja inspiraatiotakin on tarkolla, vertaistuesta puhumattakaan. Portaalin mahdollistamia juttuja on hankalampi lähteä toteuttamaan itsekseen.
Lukijakin saattaa päätellä portaalin tarjoavan lähes automaattisesti laatua ja blogit kiinnostavat jo senkin vuoksi. Tai sitten lukija pettyy ja jättää koko blogin jo pelkän portaaliin siirtymisestä kertovan uutisen kuulleessaan ja ennen kuin mistään muutoksesta on varsinaista näyttöä. Joillekin on kunnia-asia lukea vain itsenäiseen toimintaan kykeneviä blogeja ja muiden kelkkaan hyppääminen on merkki petturuudesta. Osa lukijoista ei ole samanlaisia hätähousuja, vaan he katselevat menoa jonkin aikaa ennen päätöksentekoa.
Blogin tason huikea nousu vai sittenkin mahalasku?
Niin kuin jo edellä kirjoitinkin, portaali voi tarjota aivan uusia eväitä bloggaamiseen. Voipi olla, että blogin ulkonäkö muuttuu sliipatumpaan suuntaan bloggarin omien koodailujen ja viritysten kadotessa. Ehkä bloggari petraa tekstien ja kuvien suhteen, jotta hän vaikuttaisi paikkansa ansainneelta, ja voihan siinä samalla ottaa huomiossa tai epähuomiossa mallia portaalin muilta bloggareilta. Ulkoasu ei ole se ainoa juttu, joka saaattaa joutua syyniin: myös juttujen sisällöksi ei enää ehkä kelpaakaan omituiset höpötykset, vaan bloggarille tulee tarve suorittaa (mielestään) timanttisia juttuja joka kerta.
Portaaleiden suureksi miinusmerkiksi lasketaan yleensä liiallinen kaupallisuus. Se voi olla rasite lukijalle mutta myös bloggarille, ja se voi ilmetä vaikkapa mainosbannereina tai sitten postauksissa olevana tuotesijoitteluna. Jos blogissa ei sellaista aikaisemmin ole ollut, lukijat sekä bloggari itsekin voivat hämääntyä mainonnasta ja se pistää silmään pienessäkin määrin, sillä onhan se muutos aikaisemmasta. Toisaalta, mikä tahansa mainostempaus voidaan portaalin puolella blogatessa nähdä merkkinä portaalin rappiollisesta vaikutuksesta. Siinä entisessä, villissä ja vapaassa blogissa samainen postaus olisi korkeintaan skipattu.
Mainonta on kuitenkin portaalien elinehto. Mistä raha muuten tulisi portaalille ja bloggarille? Löytyykö vapaaehtoistyöntekijöitä tai lahjoittajia? Kaupallisuus on siis vain hyväksyttävä osana portaaleja. Tietenkin sen voi toteuttaa eri tavoin. Joku portaalipomo on ahne ja haluaa tunkea vilkkuvaloa joka kolkkaan, jotta rahaa tuottavien mainosten näkyvyys maksimoituisi.Toisilla on enemmän pelisilmää ja he sirottelevat mainonnan suht huomaamattomasti blogien joukkoon ja sisältöön. Mainonnan tapa ja määrä eivät vaikuta vain lukijaan, vaan myös bloggariin, sillä hän ei voi kieltäytyä (lähes) kaikista tarjotuista yhteistyöprojekteista ja samalla olettaa saavansa blogata rauhassa portaalin suojissa.
Toisille kaupallisuus on jees juttu, sillä sen avulla he pääsevät mukaan mielenkiintoisiin projekteihin tai saavat sitten niitä kuuluisia ilmaistavaroita käyttöönsä. Myös lukijana mielenkiintoiset teemat ja vaikkapa useassa blogissa eri tavoin toteutetut tuote-esittelyt voivat olla mieluisia inspiraation lähteitä ja oikeita kiinnostuksen kohteita. Kaupallisuus voi siis ilmetä plussankin muodossa!
Oma pää vai tiukat säännöt?
Kukapa bloggari ei olisi ennen portaaliin siirtymistä vakuutellut, että blogi tulee pysymään samana tuttuna tapauksena. Ihan niin ei kuitenkaan taida käydä. Portaali ei ole mikään suojatyöpaikka, johon kerran päässeenä voi sitten blogata miten sattuu ja vaikka löysin rantein. Blogia voisi ajatella portaalin investointina. Blogin täytyy ansaita paikkansa joukossa esimerkiksi postaamalla tarpeeksi usein ja tuomalla kävijöitä. Kaikille yhteistöillekään ei saanut sanoa ei. Toisissa portaaleissa vaatimukset ja toiveet ovat kovemmat kuin toisissa.
Bloggari siis joutuu, tai pääsee, solmimaan sopimuksen portaalin kanssa. Sehän voi sisältää vaikka mitä ehtoja puolin ja toisin. Ehkä bloggari ei saa enää mainostaa oman pään mukaan, tietyistä aiheista ei sopisi kirjoittaa tai juttuja pitäisi tuottaa niin ja niin paljon.
Bloggari ei ehkä osaa huomioida kaikkea oleellista allekirjoitustaan rustatessa. Mitenköhän käy vaikka blogipostausten, kun portaalille sanoo hyvästit? Otetaanpa esimerkiksi linkit ja se mihin ne ohjautuvat, kun joku päivä portaalista lähtee. Ohjataanko kaikki blogiin vievät muualla olevat linkit uuteen osoitteeseen vai menevätkö ne suoraan portaaliin? Esimerkiksi Indiedaysistä viime aikoina lähteneiden blogien linkit menevät vaihtelevasti joko uuteen blogiin tai Indiedaysin etusivulle. Erittäin tärkeä seikka monelta kantilta mutta osaako tällaisia huomioida etukäteen? Minä, hakukoneoptimoinnille altistunut henkilö, olisin heti huolissani tällaisesta seikasta, mikä ei taas jollain toisella soita mitään kelloa.
Mihin tarvitsemme blogiportaaleja?
Kirjoitettuani, että "mainonta on portaalien elinehto", jäin miettimään, mihin me bloggarit oikein loppujen lopuksi tarvitsemme portaaleja. Eikö jokainen vain voisi jatkaa omin avuin, sillä onnistuuhan se bloggaaminen niinkin. Vastaus taitaa olla se, että olemme sen verran yhteisöllistä porukkaa, että haluamme pörrätä toistemme ympärillä. Yksin touhuaminen ei ole kaikille se mieluisin toimintamuoto. Toisille tietenkin portaalien merkitys piilee tietenkin siinä rahassa.
Nyt olisikin mielenkiintoista kuulla mistä te, portaaleissa bloggaavat tai niissä olevia blogeja lueskelevat, pidätte portaaleissa ja mikä nostaa karvat pystyyn. Selviäisimmekö hyvin ilman niitä? Suosikkisi? Inhokkisi?
Entäs te portaalin alla bloggaavat, haluaisitteko muistuttaa mitä seikkoja sopimuksia tehdessä kannattaisi huomioida?
Itse en ole mitenkään portaaleja vastaan mutta en ole mikään intohimoinen kuluttajakaan. Totta kai luen blogeja, jotka ovat jonkin portaalin alaisuudessa mutta se on sivuseikka. Yhtäkään bogia en ole poistanut lukulistaltani sen takia, että se on siirtynyt jonkin otsikon alle. Portaaleissa on kyllä se hyvä puoli (portaalin, ei minun kannalta), että saatan jäädä sinne pidemmäksi aikaa pyörimään ja löydän ehkä uusia mielenkiintoisia blogeja tai juttuja -siis jos toteutus on tehty käyttäjiä houkuttelevasti. Mainonnasta en ole kärsinyt, sillä skippaan kaiken mielestäni turhan -oli se mainospostaus tai ei. Joissain blogeissa turha mainossälä on jopa vähentynyt portaaliin siirtymisen myötä, kun omia affilinkkejä ei ole saanut tunkea joka paikkaan tai sitten niille ei ole ollut enää tarvetta, kun bloggaamisesta tulee rahaa muutenkin.
P.S.
Vallan unohdin, että eri portaaleiden turhuudesta ja tarpeellisuudesta olen kirjoittanut jo yhden jutun. Tilanne on elänyt jo tuon jälkeen mutta vilkaise nyt ihmeessä.
Photo credit 1: whiteafrican / Foter.com / CC BY
Photo credit 2: BJ Carter / Foter.com / CC BY-ND
Photo credit 3: clemsonunivlibrary / Foter.com / CC BY-NC
sunnuntai 10. marraskuuta 2013
Liikaa netissä
Tuleeko sinulle koskaan sellainen tunne, että sinua ei voisi enää vähempää kiinnostaa mitä netissä tapahtuu? Mielesi tekee repiä piuhat irti ja tunkea tietokone jonnekin kaapin perälle. Tuntuuko sinusta koskaan hölmöltä seurata vaikkapa joidenkin toisten elämää blogeista, kun samaan aikaan voisit kirmata vapaana raikkaassa syysilmassa ja keskittyä omiin asioihisi? Oletko saanut koskaan nettiyliannostusta?
Muistat ehkä juttuni siitä, kuinka paljon bloggaaminen vie aikaa. Ei-niin-aktiviisellakin postaustahdilla se vei kuitenkin yllättävän monta tuntia viikossa. Olen viime aikoina kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka paljon sitä tuleekaan koneella roikuttua -siis ihan bloggauksesta erillisissä toimissakin. Niin moni arjen asia on siirretty netin puolelle, että hieman jo hirvittää. Käteväähän se kieltämättä on mutta ei kaiken kuitenkaan tarvitsisi välittyä ruudun kautta. Välillä myös kauhistelen sitä, miten nuoremmat ovat jo pienestä pitäen tietokoneen ja kaikkien padien ja podien orjia. Itse kun on saanut elää myös sitä teknisesti hieman köyhempää elämää. Kohta sitä voi varmaan integroida jonkin ipadin käteensä.
Teen kokopäiväisesti töitä ja työvälineeni on yllätys, yllätys: tietokone nettiyhteydellä! Tuijottelen ruutua siis viikolla ainakin sen 7 ja puoli tuntia päivässä. Mutta eihän surffailu siihen lopu. Minullahan on tämä blogi, jota tulee päivittäin vilkaistua ja muutamina päivinä tämän kanssa kuluu tovi ja toinen postauksia rustatessa.
Nörtteilyni ei valitettavasti lopu työpäivän ja oman blogin päivettelyn jälkeenkään. Ainahan sitä tulee vilkaistua muutamat muut blogit lävitse ja yllättäen sitä on päätynyt parinkymmenen aasinsillan kautta jonnekin ihan muualle, minne oli tarkoitus. Ja blogien lisäksi on lähes pakko lukaista kaikenmaailman hesarit ja saatava tietää, mitä tyhjänpäiväisiä tilannepäivityksiä ja kissakuvia Facebook sisältääkään (siis tätähän ei muka tapahdu jo tuossa työpäivän aikana). Lisäksi yksi vapaa-ajan harrastukseni vaatii välillä tietojen tsekkailua netistä. Jos olen eksynyt koneeni ääreltä jonnekin kaukaisuuteen, kuten keittiön puolelle, minulla on onneksi puhelin pikku kätösissäni ja voin vilkaista vaikkapa sähköpostit salamana, jos mieli tekee.
Tässä yhtenä päivänä aloin kuitenkin olla jo kurkkua myöten täynnä nettiä, tietokoneita ja kaikkea niihin liittyvää. Kilttinä netinkäyttäjänä aloin tietysti googlailemaan, josko joku voisi kertoa kuinka syvällä nettisuossa jo räpiköin. Lähdin liikenteeseen pilke silmäkulmassa, sillä tiedostin kyllä ettei oma "ongelmani" vedä vertoja oikeasti nettiriippuvaisten tilanteelle. Löysin kuitenkin mielenkiintoisia testejä, jotka ajattelin jakaa iloksenne myös teidän kanssa, jotta tietäisitte kannattaisiko jo hankkiutua vieroitushoitoon.
Tämä virallisen sortin nettiriippuvaisuustesti on englanniksi ja sitä käytetään yleisesti riippuvaisuuden määrittelyyn. Hieman jo hirvitti, että mitä jos joudun johonkin hoitoon tämän jälkeen. Mutta sainkin 45 pistettä ja lukeuduin seuraavaan kategoriaan:
20 – 49 points: You are an average on-line user. You may surf the Web a bit too long at times, but you have control over your usage.
Huh, olen selvillä vesillä! Seuraavaksi suuntasin huojentuneena hieman humoristisempaan testiin, joka löytyi The Guardianin sivuilta (enkuksi myös). Osa vastausvaihtoehdoista oli aivan utopistisia mutta sain taiottua itselleni seuraavan tuloksen:
You don’t spend much time online at all. In fact, you barely even seem to know what the internet is. Perhaps you were put off by films like The Net or Lawnmower Man. But things have changed. You can use the internet to check the news, do a supermarket shop or keep up with relatives. The pros outweigh the cons.
Jaahas! Tiedänköhän edes mikä tietokone on?
Mutta testeissä ei mitattukaan aikaa, vaan enemmänkin netin käyttöön liittyviä tapoja ja tuntemuksia. Tiedän itse parhaiten, että käyttöä voisi silti rajoittaa ja olen ihan tietoisesti vähentänyt mm. toisten blogien lukemista. Koneella kyhjöttämisen vastapainoksi olen onneksi myös hyvin liikkuvaa sorttia, joten en ihan muumioidu tuolilleni.
Miten on sinun laitasi? Teitkö testit?
Muistat ehkä juttuni siitä, kuinka paljon bloggaaminen vie aikaa. Ei-niin-aktiviisellakin postaustahdilla se vei kuitenkin yllättävän monta tuntia viikossa. Olen viime aikoina kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka paljon sitä tuleekaan koneella roikuttua -siis ihan bloggauksesta erillisissä toimissakin. Niin moni arjen asia on siirretty netin puolelle, että hieman jo hirvittää. Käteväähän se kieltämättä on mutta ei kaiken kuitenkaan tarvitsisi välittyä ruudun kautta. Välillä myös kauhistelen sitä, miten nuoremmat ovat jo pienestä pitäen tietokoneen ja kaikkien padien ja podien orjia. Itse kun on saanut elää myös sitä teknisesti hieman köyhempää elämää. Kohta sitä voi varmaan integroida jonkin ipadin käteensä.
Teen kokopäiväisesti töitä ja työvälineeni on yllätys, yllätys: tietokone nettiyhteydellä! Tuijottelen ruutua siis viikolla ainakin sen 7 ja puoli tuntia päivässä. Mutta eihän surffailu siihen lopu. Minullahan on tämä blogi, jota tulee päivittäin vilkaistua ja muutamina päivinä tämän kanssa kuluu tovi ja toinen postauksia rustatessa.
Nörtteilyni ei valitettavasti lopu työpäivän ja oman blogin päivettelyn jälkeenkään. Ainahan sitä tulee vilkaistua muutamat muut blogit lävitse ja yllättäen sitä on päätynyt parinkymmenen aasinsillan kautta jonnekin ihan muualle, minne oli tarkoitus. Ja blogien lisäksi on lähes pakko lukaista kaikenmaailman hesarit ja saatava tietää, mitä tyhjänpäiväisiä tilannepäivityksiä ja kissakuvia Facebook sisältääkään (siis tätähän ei muka tapahdu jo tuossa työpäivän aikana). Lisäksi yksi vapaa-ajan harrastukseni vaatii välillä tietojen tsekkailua netistä. Jos olen eksynyt koneeni ääreltä jonnekin kaukaisuuteen, kuten keittiön puolelle, minulla on onneksi puhelin pikku kätösissäni ja voin vilkaista vaikkapa sähköpostit salamana, jos mieli tekee.
Tässä yhtenä päivänä aloin kuitenkin olla jo kurkkua myöten täynnä nettiä, tietokoneita ja kaikkea niihin liittyvää. Kilttinä netinkäyttäjänä aloin tietysti googlailemaan, josko joku voisi kertoa kuinka syvällä nettisuossa jo räpiköin. Lähdin liikenteeseen pilke silmäkulmassa, sillä tiedostin kyllä ettei oma "ongelmani" vedä vertoja oikeasti nettiriippuvaisten tilanteelle. Löysin kuitenkin mielenkiintoisia testejä, jotka ajattelin jakaa iloksenne myös teidän kanssa, jotta tietäisitte kannattaisiko jo hankkiutua vieroitushoitoon.
Tämä virallisen sortin nettiriippuvaisuustesti on englanniksi ja sitä käytetään yleisesti riippuvaisuuden määrittelyyn. Hieman jo hirvitti, että mitä jos joudun johonkin hoitoon tämän jälkeen. Mutta sainkin 45 pistettä ja lukeuduin seuraavaan kategoriaan:
20 – 49 points: You are an average on-line user. You may surf the Web a bit too long at times, but you have control over your usage.
Huh, olen selvillä vesillä! Seuraavaksi suuntasin huojentuneena hieman humoristisempaan testiin, joka löytyi The Guardianin sivuilta (enkuksi myös). Osa vastausvaihtoehdoista oli aivan utopistisia mutta sain taiottua itselleni seuraavan tuloksen:
You don’t spend much time online at all. In fact, you barely even seem to know what the internet is. Perhaps you were put off by films like The Net or Lawnmower Man. But things have changed. You can use the internet to check the news, do a supermarket shop or keep up with relatives. The pros outweigh the cons.
Jaahas! Tiedänköhän edes mikä tietokone on?
Mutta testeissä ei mitattukaan aikaa, vaan enemmänkin netin käyttöön liittyviä tapoja ja tuntemuksia. Tiedän itse parhaiten, että käyttöä voisi silti rajoittaa ja olen ihan tietoisesti vähentänyt mm. toisten blogien lukemista. Koneella kyhjöttämisen vastapainoksi olen onneksi myös hyvin liikkuvaa sorttia, joten en ihan muumioidu tuolilleni.
Miten on sinun laitasi? Teitkö testit?
keskiviikko 6. marraskuuta 2013
Palkitut blogit
Äänestyksiä ja kaikenlaisia blogien palkintogaaloja tulee joka tuutista. Juuri kun selvisimme Gloria Blog Awardseista, meidän täytyy jo valmistautua Indiedaysin kekkereihin, joissa ojennellaan taas pystejä niitä ansainneille. Mutta miten palkinnot ovat ansaittu? Taidolla, maineella vain seuraajien määrällä?
Itse en jaksa olla tuon taivaallisen kiinnostunut siitä, mitä ja ketä missäkin palkitaan. Valitsen tykkäämäni blogit sen perusteella, mistä... no, tykkään! Oli se sitten palkintopalleja kiertänyt tai ei. Välinpitämättömyyteni gaaloja kohtaan ei suinkaan johdu siitä, että blogini ei niihin ole osallistunut. Helposti voisi kuvitella, että nyt kateus kalvaa. Mikä blogikisoissa sitten tökkii?
Blogit ja bloggarit ovat niin kuumaa kamaa, että kaikki haluavat hyötyä niistä ja heistä. Mikäs sen parempi idea, kuin laittaa bloggarit tavoittelemaan mainetta, kunniaa ja näkyvyyttä, ja samalla änkeä oma brändi nimineen sen palkinnon kylkeen. Otetaanpa vaikka Aussie Blog Awards, joka kisataan keväisin. Sehän on siis shampooputelin järjestämä mittelö. Jutun juonessa on mukana myös ainakin Trendi ja Lily. Kun jokainen ehdokas alkaa touhukkaana jakamaan ilosanomaa ehdokkuudestaan, järjestäjätahotkin saavat siinä sivussa sopivasti julkisuutta. Ovelaa ja käytännöllistä! Tai entäs nämä Glorian Blog Awardsit? No, se oli sentään lehti.
Näkyvyys on taattu jo ennen koko gaalaa jännittävän äänestysvaiheen aikana. Oma lukunsa ovat tietenkin kymmenet, jos ei jopa sadat, raportit itse tapahtumasta yksityiskohtaisine selostuksineen ja kuvineen. Vaikutus on siis pitkäaikainen ja sen voi uusia joka vuosi.
Blogikisoissa toistuu lähes aina se sama kuvio: tarjolla on tietyt ehdokkaat mutta onneksi omaakin saa yleensä ehdottaa. Blogit on jaettu lukuisiin kategorioihin, jotta palkintoja päästään ojentamaan mahdollisimman useasti. Ehdokkaissa suositaan jo monessa liemessä keitettyjä blogikonkareita, joilla on kieltämättä taitoa, näköä ja kokoa. Joka kisasta löytyy samat naamat joka vuosi, jos oikein mutkia oikaistaan. Nämä blogit ovat kuitenkin ehdokkaina tylsiä ja liiankin varmoja valintoja. Kehäraakkien käyttö viestii siitä, että palkintojen jakamisen perusteilla ei ole niin suurta merkitystä kuin sillä, että omaa kisaa ja brändiä saadaan pönkitettyä suosittujen blogien siivellä.
Indiedaysin käynnissä olevassa äänestyksessä on onneksi monta vaihtoehtoa (ja kategoriaa), joista valita. Mutta muutama jännä piirre tästäkin löytyy: joka kohdassa voi äänestää vaikka ehdokasta nimeltä "ei valintaa". Luulisi, että sinusta haluttaisiin joku mielipide irti liittyen blogien rankkaamiseen. Blogeista saa eteesi ensin pelkän nimen ja vasta selattuasi sponsoreiden ohi sivun alareunaan, pääset käsiksi siihen oleelliseen, eli blogien varsinaiseen sisältöön.
Noh, ei elämä ihan noin mustavalkoista ole, kuin annoin edellä ymmärtää. Kyllähän Gloriankin kekkereissä palkintoja veivät sellaiset tapaukset, joista en ollut kuullutkaan. Mutta rehellisyyden nimissä on sanottava, että vaikka blogilla oli mitali kaulassa, en silti mennyt sitä lukemaan. Tykkään, jos tykkään, ja minulle on ihan yksi hailee, mistä jotkut tuomarit tykkäävät. Toisaalta, kaikenlaiset sijoitukset ja numeroiden seuraaminen vaikka siellä Blogilistalla taas kiinnostavat. Mutta ne eivät olekaan näennäisen mielivaltaisia järjestyksiä, vaikka Blogilistan toiminnasta voi olla montaa mieltä.
Miten on sinun laitasi? Onko palkintokinkereillä sinulle merkitystä, jos et ole itse blogeinesi ehdokkaana? Äänestätkö?
Itse en jaksa olla tuon taivaallisen kiinnostunut siitä, mitä ja ketä missäkin palkitaan. Valitsen tykkäämäni blogit sen perusteella, mistä... no, tykkään! Oli se sitten palkintopalleja kiertänyt tai ei. Välinpitämättömyyteni gaaloja kohtaan ei suinkaan johdu siitä, että blogini ei niihin ole osallistunut. Helposti voisi kuvitella, että nyt kateus kalvaa. Mikä blogikisoissa sitten tökkii?
Blogit ja bloggarit ovat niin kuumaa kamaa, että kaikki haluavat hyötyä niistä ja heistä. Mikäs sen parempi idea, kuin laittaa bloggarit tavoittelemaan mainetta, kunniaa ja näkyvyyttä, ja samalla änkeä oma brändi nimineen sen palkinnon kylkeen. Otetaanpa vaikka Aussie Blog Awards, joka kisataan keväisin. Sehän on siis shampooputelin järjestämä mittelö. Jutun juonessa on mukana myös ainakin Trendi ja Lily. Kun jokainen ehdokas alkaa touhukkaana jakamaan ilosanomaa ehdokkuudestaan, järjestäjätahotkin saavat siinä sivussa sopivasti julkisuutta. Ovelaa ja käytännöllistä! Tai entäs nämä Glorian Blog Awardsit? No, se oli sentään lehti.
Näkyvyys on taattu jo ennen koko gaalaa jännittävän äänestysvaiheen aikana. Oma lukunsa ovat tietenkin kymmenet, jos ei jopa sadat, raportit itse tapahtumasta yksityiskohtaisine selostuksineen ja kuvineen. Vaikutus on siis pitkäaikainen ja sen voi uusia joka vuosi.
Blogikisoissa toistuu lähes aina se sama kuvio: tarjolla on tietyt ehdokkaat mutta onneksi omaakin saa yleensä ehdottaa. Blogit on jaettu lukuisiin kategorioihin, jotta palkintoja päästään ojentamaan mahdollisimman useasti. Ehdokkaissa suositaan jo monessa liemessä keitettyjä blogikonkareita, joilla on kieltämättä taitoa, näköä ja kokoa. Joka kisasta löytyy samat naamat joka vuosi, jos oikein mutkia oikaistaan. Nämä blogit ovat kuitenkin ehdokkaina tylsiä ja liiankin varmoja valintoja. Kehäraakkien käyttö viestii siitä, että palkintojen jakamisen perusteilla ei ole niin suurta merkitystä kuin sillä, että omaa kisaa ja brändiä saadaan pönkitettyä suosittujen blogien siivellä.
Indiedaysin käynnissä olevassa äänestyksessä on onneksi monta vaihtoehtoa (ja kategoriaa), joista valita. Mutta muutama jännä piirre tästäkin löytyy: joka kohdassa voi äänestää vaikka ehdokasta nimeltä "ei valintaa". Luulisi, että sinusta haluttaisiin joku mielipide irti liittyen blogien rankkaamiseen. Blogeista saa eteesi ensin pelkän nimen ja vasta selattuasi sponsoreiden ohi sivun alareunaan, pääset käsiksi siihen oleelliseen, eli blogien varsinaiseen sisältöön.
Noh, ei elämä ihan noin mustavalkoista ole, kuin annoin edellä ymmärtää. Kyllähän Gloriankin kekkereissä palkintoja veivät sellaiset tapaukset, joista en ollut kuullutkaan. Mutta rehellisyyden nimissä on sanottava, että vaikka blogilla oli mitali kaulassa, en silti mennyt sitä lukemaan. Tykkään, jos tykkään, ja minulle on ihan yksi hailee, mistä jotkut tuomarit tykkäävät. Toisaalta, kaikenlaiset sijoitukset ja numeroiden seuraaminen vaikka siellä Blogilistalla taas kiinnostavat. Mutta ne eivät olekaan näennäisen mielivaltaisia järjestyksiä, vaikka Blogilistan toiminnasta voi olla montaa mieltä.
Miten on sinun laitasi? Onko palkintokinkereillä sinulle merkitystä, jos et ole itse blogeinesi ehdokkaana? Äänestätkö?
sunnuntai 3. marraskuuta 2013
Kuukauden blogi marraskuu 2013: Jalalla Koreasti
Kuukauden blogi -juttusarjassa ollaan jo edetty kakkososaan. Marraskuun blogiksi valikoitui blogi, jota ei päivitellä varmaan ihan sinun naapuristasi käsin. Toisten näkemyksiä ja kokemuksia bloggaamisesta on mielenkiintoista ja avartavaa lukea, ja tästä voi löytää vaikka uuden tulokkaan omalle lukulistalle.
Pidemmittä puheitta, annetaan estradi Terhille ja Jalalla Koreasti -blogille!
1. Esittelisitkö hieman itseäsi ja blogiasi.
2. Miksi aloitit bloggaamaan?
Vaikeinta bloggaamisessa ovat tilanteet, jolloin olisi hyvä aihepiiri mielessä, mutta sitä ei saa siirrettyä järkevään muotoon blogitekstiksi. Toisinaan täytyy myös pitää mielessä se, että nettiin kirjoittamani tekstit säilyvät siellä ikuisuuksia, joten blogiin ei voi kirjoittaa ihan mitä mieleen juolahtaa. Turhauttavaa on myös kriittisyys omaa tekstiä ja kuvia kohtaan; tarkoituksenani ei ole kirjoittaa viimeisen päälle kiilloitettua ja kuvauksellisesti virheetöntä blogia, vaan aitoa elämää höystettynä tilanteeseen sopivilla kuvilla, omalla tyylilläni. Toisinaan kuitenkin tärkeistä tilanteista tulee räpsäistyä vain suttuinen kännykkäkuva, jota ei millään viitsisi julkaista, tai tosielämän hulvattoman hauska tarina ei kuulostakaan ollenkaan niin hyvältä blogiin kirjoitettuna... Tuolloin saattaa turhautuminen ja itsesensuuri iskeä!
4. Mikä on mielestäsi onnistunein postauksesi ja miksi?
Kiitos Terhille haastattelusta, kuvista ja hienosta blogista!
Itse lueskelen mielenkiinnolla ulkosuomalaisten blogeja ja ulkomaisia blogeja ylipäänsä. Erilaisiin kulttuureihin tutustuminen on kiehtovaa ja netin välityksellä saa jos jonkinlaista kuvaa toisenlaisesta elämänmenosta. Toivottavasti tekin saitte tästä haastattelusta paljon irti!
Kuvat: Jalalla Koreasti
Pidemmittä puheitta, annetaan estradi Terhille ja Jalalla Koreasti -blogille!
1. Esittelisitkö hieman itseäsi ja blogiasi.
Olen Etelä-Koreassa asustava, kolmekymppinen suomalainen
nainen. Muutimme Korean itärannikolle pieneen Gangneungin kaupunkiin
vuosi sitten mieheni työn perässä, ja aloitin blogin kirjoittamisen
hieman ennen muuttoamme syksyllä 2012. Jalalla Koreasti -blogissa
kirjoittelen elämästäni korealaisessa pikkukaupungissa sekä
paikallisesta kulttuurista, ihmisistä ja tekemistämme reissuista
Koreassa ja ulkomailla. Lisäksi kirjoitan myös Pöytä Koreaksi
-ruokablogia, jonka puitteissa harjoittelen kokkaamaan korealaista
ruokaa ja toisinaan kirjoitten myös paikallisesta ruokakulttuurista
yleisluontoisemmin.
Olen
asunut ulkomailla aikasemminkin, ja tuolloin pitänyt pienimuotoisia
blogeja lähinnä kertoakseni kuulumisia perheelleni ja ystävilleni.
Jalalla Koreasti -blogin aloitin samoista syistä, mutta tein blogista
heti alkujaan edellisiä julkisemman. Etelä-Koreassa asumista
käsitteleviä blogeja on suomen kielellä varsin vähän, joten ajattelin
blogissa sivuttavien aiheiden olevan myös hyödyksi niille, jotka etsivät
netistä tietoa Koreassa asumisesta tai matkustamisesta.
3. Mikä on parasta bloggaamisessa ja mikä vaikeinta tai turhauttavinta?
Hyviä
puolia on paljon; blogi toimii ikään kuin päiväkirjana, jota on kiva
lueskella myös jälkikäteen omia kokemuksia muistellen. Myös kuvia tulee
otettua varmasti enemmän. Parasta on kuitenkin bloggaamisen kautta
tullut oma "blogiystäväpiiri"; ulkomailla tuntee itsensä toisinaan
yksinäiseksi, eikä vertaistukea tai juttukavereita löydy kovin helposti.
Blogin kirjoittamisen kautta olen kuitenkin tutustunut useisiin, eri
puolilla maailmaa asuviin bloggareihin, ja löytyipä blogin kautta myös
toinen Etelä-Koreassa asustava, samankaltaisessa tilanteessa elävä
suomalainen! Lisäksi blogikirjoitusten myötä maan kulttuuriin ja
taustoihin tulee paneuduttua paljon tarkemmin ja bloggaamisesta on
tullut toki myös rakas ja tärkeä harrastus.
Vaikeinta bloggaamisessa ovat tilanteet, jolloin olisi hyvä aihepiiri mielessä, mutta sitä ei saa siirrettyä järkevään muotoon blogitekstiksi. Toisinaan täytyy myös pitää mielessä se, että nettiin kirjoittamani tekstit säilyvät siellä ikuisuuksia, joten blogiin ei voi kirjoittaa ihan mitä mieleen juolahtaa. Turhauttavaa on myös kriittisyys omaa tekstiä ja kuvia kohtaan; tarkoituksenani ei ole kirjoittaa viimeisen päälle kiilloitettua ja kuvauksellisesti virheetöntä blogia, vaan aitoa elämää höystettynä tilanteeseen sopivilla kuvilla, omalla tyylilläni. Toisinaan kuitenkin tärkeistä tilanteista tulee räpsäistyä vain suttuinen kännykkäkuva, jota ei millään viitsisi julkaista, tai tosielämän hulvattoman hauska tarina ei kuulostakaan ollenkaan niin hyvältä blogiin kirjoitettuna... Tuolloin saattaa turhautuminen ja itsesensuuri iskeä!
Itse naureskelen toisinaan alkuvaiheen kirjoitukselle muuttopuuhistamme. Ylipäätään
itse pidän eniten kirjoituksista, joissa kerrotaan erilaisista
kommelluksista tai kulttuurien yhteentörmäyksistä. Kuvallisesti
onnistunut postaus on esimerkiksi kirjoitus matkaltamme Andongiin. Lisäksi itse pidän myös erilaisia ruokia ja ravintoloita käsittelevistä postauksista.
5. Mikä postaus taasen meni pieleen ja miksiköhän?
Pieleen
menneitä postauksia on pitkä jono blogini luonnos-kansiossa odottamassa
korjauksia tai viilauksia :) Ne ovat kirjoituksia, jotka eivät jostain
syystä vain tunnu vielä valmiilta tai joista puuttuvat sopivat kuvat
kokonaan. Lisäksi usein käy niin, että julkaisuhetkellä jokin kirjoitus
on mielestäni ihan tyhmä, mutta se saavuttaakin suosiota lukijoiden
määrässä tai saa paljon kommentteja. Jälkikäteen katsottuna yksikään
julkaistu blogipostaus ei varsinaisesti ole kuitenkaan jäänyt
harmittamaan.
6. Oletko huomannut lukijoidesi pitävän
jostain tietystä seikasta blogissasi (esim. kirjoitustyyli, jotkin
aiheet, sinä persoonana)? Jos olet niin miten se on käynyt ilmi?
Yritätkö korostaa tätä puolta?
Uskoisin, että lukijat arvostavat
aitoa kirjoitustyyliäni ja vähän vähemmän siloiteltua pintaa. Erityisen
suosittuja tuntuvat olevan sekä erikoisiin ruokiin liittyvät postaukset
että korealaisten hassuja / erikoisia tapoja ja kulttuuria käsittelevät
jutut. Myös kommellukset ja sattumukset ovat yleensä hauskoja ja
keräävät paljon kommentteja. Itsekin kirjoitan mieluummin postauksia,
joissa on joku selkeä punainen lanka, esimerkiksi tapahtuma, nähtävyys,
tilanne tai kokemus, ja yritän jättää yleisluontoisemmat "tänään tein
makaronilaatikkoa ja kävin lenkillä" -jutut hieman harvemmin
julkaistaviksi.
Luulisin,
että bloggaaminen ei ole täällä ihan yhtä suosittua kuin länsimaissa.
Vaikea sanoa, koska en lue korealaisten koreaksi kirjoittamia blogeja
ollenkaan, mutta en ainakaan ole kuullut yhdenkään korealaisen tuttavani
kirjoittavan tai oikeastaan seuraavankaan mitään blogia. Täällä asuvat
amerikkalaiset sen sijaan kirjoittavat paljon ja heidän blogejaan on
helppo löytää googlettamalla. Oma aavistukseni on, että Koreassa
videobloggaaminen on kuitenkin jo huomattavasti suositumpaa kuin
esimerkiksi Suomessa.
8. Onko sinulla esikuvia blogin suhteen tai haluatko kehittää blogiasi johonkin suuntaan?
Varsinaista
esikuvaa ei ole, mutta ihailen kyllä monia blogeja, erityisesti
sellaisia, joissa arkipäiväisistä asioista kerrotaan helpon tuntuisella,
humoristisella otteella. Huumori on taitolaji, eikä onnistu
pakottamalla, joten nostan hattua kirjoittajille, jotka onnistuvat
naurattamaan joka postauksella. Omaa blogiani haluaisin kehittää
erityisesti kuvien suhteen, ja ruokablogiini haluaisin löytää yhä
enemmän mielenkiintoisia reseptejä, joita Suomessakin olisi mahdollisuus
tehdä ilman vaativaa korealaista raaka-ainevalikoimaa.
9. Mistä saat inspiraatiota postauksiin?
Jokapäiväiset
sattumukset ja kohtaamiset toimivat parhaana inspiraationa. Yritän
kulkea silmät ja korvat auki ja laittaa mahdollisia aiheita "korvan
taakse". Joskus saan inspiraatiota myös paikallisista päivälehdistä ja
niiden artikkeleista, jotka käsittelevät korealaista yhteiskuntaa ja
kulttuuria laajemmin. Ruokablogiini haen inspiraatiota paitsi omista
ruokakokemuksistani, myös lehtien reseptipalstoilta.
10. Olisiko sinulle jakaa jotain hyväksi toteamaasi, salaista bloggausvinkkiä?
Mitään
salaista vinkkiä ei varmaankaan ole, mutta yleisesti ottaen kannattaa
tutustua muihin samankaltaisia aiheita käsitteleviin blogeihin, niistä
saa hyviä näkökulmia omiinkin kirjoituksiin. Lisäksi kannan kameraa
mukanani aivan joka paikkaan, sillä koskaanhan ei tiedä, mitä eteen
tulee... Ja joskus hyviä postauksia syntyy ihan pelkkien
mielenkiintoisten kuvienkin perusteella.
11. Kirjoita lyhyt, ytimekäs ja mielenkiintoinen mainos blogillesi. Nyt on
tilaisuutesi käännyttää viimeisetkin lukijat blogiisi :)
Toivotan
kaikki tervetulleiksi seuraamaan elämääni eteläkorealaisessa
pikkukaupungissa. Tästä blogista et löydä vaaleanraikkaita
sisustuskuvia, päivän asu -postauksia tai kosmetiikka-arvosteluja, mutta
sen sijaan blogin mukana pääset tutustumaan paikallisiin ihmisiin,
kielikurssin saloihin, ennakkoluulottomiin makuelämyksiin korealaisen
ruoan parissa sekä mielenkiintoisiin törmäyksiin korealaisen kulttuurin
kanssa. Lisäksi Pöytä Koreaksi -ruokablogi lienee omassa kategoriassaan
melko ainutlaatuinen, sillä ainakaan itse en ole toistaiseksi törmännyt
vielä suomalaiseen, korealaista ruokaa käsittelevään blogiin. Luvassa
siis mielenkiintoisia ja eksoottisia makuelämyksiä suomalaiseen makuun!
Kiitos Terhille haastattelusta, kuvista ja hienosta blogista!
Itse lueskelen mielenkiinnolla ulkosuomalaisten blogeja ja ulkomaisia blogeja ylipäänsä. Erilaisiin kulttuureihin tutustuminen on kiehtovaa ja netin välityksellä saa jos jonkinlaista kuvaa toisenlaisesta elämänmenosta. Toivottavasti tekin saitte tästä haastattelusta paljon irti!
Kuvat: Jalalla Koreasti
lauantai 2. marraskuuta 2013
Blogikuukausi: Lokakuun löpinät
Lokakuussa blogirintamalla tapahtui varmaan taas sitä sun tätä. Paljon meni ohitse mutta jotain tarttui haaviinkin. Tässä minun poimintani ja aiheeseen liittyvät huomiot viime kuulta:
Photo credit: Foter.com / CC BY-SA
Kuukauden uudet tulokkaat
Bloggaajat lisääntyvät hurjaa vauhtia. Jokunen uusi blogi on varmasti perustettu tässä lokakuun aikana mutta nyt en meinaakaan niitä. Kiinnittikö joku muu huomiota lokakuun korkeaan vauvauutisprosenttiin? Xenia's Dayssa, All You Need is White:ssa, Si Modassa kerrottiin iloisia uutisia. Todellisuudessahan näitä uutisia oli varmasti aikamoinen liuta mutta jo kolme on minulle paljon!
Kuukauden kampanja
Kommentti jättää jälkensä -kamppis lähti käyntiin loppukuusta ja Pink Bubblekin oli siinä mukana. Teistä lukijoistakin moni otti osaa omalla postauksellaan ja muistutan nyt vielä, että kampanjaan voi lähteä mukaan edelleen. Sillä ei ollut mitään eräpäivää! Minusta oikein hienosti toteutettu pelkästään bloggaajien toimesta ilman ammattilaisapua.
Kuukauden Blogilistaan liittyvä uutinen
Tungen tämän huomautuksen nyt ovelasti tähän postaukseen. Eli sain vielä Blogilistan ylläpidolta viestiä, että ongelmia on korjattu ja samassa viestissä valoitettiin hieman kävijöiden laskentatapaa. Moni teistä ihmettelikin, miksi blogin analytiikka näyttää paljon suurempaa lukua Blogilistalta tulevien kohdalla kuin Blogilistan omat luvut kertovat. No, tässä selitys: "Blogilistan Lukijat-toiminto ottaa lukijoiksi ne, jotka ovat lisänneet blogisi omiin suosikkeihinsa ja sitä kautta siirtyvät blogiisi viikon (7vrk) sisällä. Todelliset blogin käyttäjämäärät voivat olla siis isommat." Eli lukijoiksi lasketaan vain tilaajat, jotka tulevat listan kautta blogiisi!
Kuukauden mainoskähinät
Bloggareilla on vielä toistaiseksi suht vapaat kädet mainonnasta ilmoittamisen kanssa. Sitä kuuluisaa mainosohjeistusta, josta täälläkin kirjoiteltiin, ei sitten tulekaan. Taisi olla liian iso pala purtavaksi ja liian monta lusikkaa samassa sopassa. Noh, näemme siis jatkossa mm. tämmöisiä luovia ratkaisuja ja säätöjä, kuten Mungolifen kommenttiboksissa jokin aika sitten, jossa todettiin ettei alennuskoodin tarjoaminen tiettyyn yritykseen ilmeisesti ole myynnin edistämistä tai edes yhteistyötä. Aika jännä, kun koodissa on vielä nimesi ja se ilmeisesti toimiikin ko. kaupassa. Taivaastako se putosi, kun ei edes yhteistyöstä ollut kyse?
Kuukauden kuvasarja
Siinä vaiheessa kun 15 lähes identtisen asukuvan postaukset alkoivat jo tulla korvista ulos (vai silmistä? Hyi!), Saara Sarvas herätti mielenkiintoni jälleen. Tämä kuvasarja sai nauramaan ja mikä ettei siitä voisi mallia tai inspiraatiotakin ottaa!Photo credit: Foter.com / CC BY-SA
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)