Aina tasaisin väliajoin blogeissa törmää keskusteluun siitä, kuinka bloggari mitä ilmeisimmin viettää holtitonta kulutusjuhlaa ja raportoi siitä surutta lukijoilleen. Uusia kaupasta kannettuja tai netistä vaivattomasti klikattuja vaatteita ja muita tykötarpeita esitellään postauksissa viikottain.
Lyhyen ajan sisällä törmäsin pariin postaukseen, joissa vastaavia tunnelmia oli nostettu esille. Bloggari on mennyt ostolakkoon tai siirtynyt tekemään ostoksensa kirpputorilla. Siitäpä tuli mieleeni, että tuleeko sinulle koskaan huono omatunto siitä, että blogisi perusteella saatat vaikuttaa maailman luonnonvaroja säälimättä tuhlaavalta himoshoppaajalta?
Uusien hankintojen esittely on oleellinen osa monien bloggausta. Moni meistä voi varmasti myöntää, että uusien tavaroiden saaminen on mukavaa. Niistä haaveilukin on mukavaa (jos tietää, että itsellä on myös edes pieni mahdollisuus hankkia tämä uusi asia). Monet lukijat hakevat blogeista sitä kuuluisaa inspiraatiota, jota saadaan osittain bloggarin uusien hankintojen myötä. Myös blogin kirjoittaminen on ehkä helpompaa, jos julkinen jutustelu ei tunnu oikein luontevalta, sillä materiapainotteisessa blogissa saa olla aika pinnallinen eikä itsestään tarvitse hirveästi kertoa.
Bloggarille itselleen tavaravuoren kartuttaminen on myös inspiraation lähde blogin juttuja ajatellen. Jos kaikki olemassa oleva omaisuus, jota kehtaa julkisesti esitellä, on jo pistetty peliin, uudet hankinnat tarkoittavat myös uutta sisältöä blogiin. Ne eivät siis ole ainoastaan tarvehankintoja, vaan ne palvelevat myös juttuaiheina. Bloggari saattaa myös ajatella, että uusien hankintojen esittely on elintärkeää lukijoiden mielenkiinnon ylläpitämisen kannalta. Lukijat eivät kuitenkaan pidä kirjaa siitä, mikä on upouutta ja mikä vanhaa. Mutta jos heille mainitsee, että "ostin tämän", he kyllä rekisteröivät sen. Bloggari voisi hyvin esitellä koko vaatekaappinsa ja vintillekin säilötyt kerrastot ilman, että lukijat ajattelisivat "tylsää, vanha juttu". Heille se kaikki on uutta! He saisivat yhtä lailla inspiraatiota näistä vanhoista mutta uutena esitellyistä kamppeista, kuin niistä juuri kaupasta tulleistakin. Uudet hankinnat taitavat useimmiten inspiroida juuri bloggaria uusiin suorituksiin.
Joillekin omien ostosten esittely on myös avain blogista saataviin tuloihin. Lukijoille voi esitellä samaa tuotetta verkkokaupasta. Postaus varustetaan silloin tietenkin sopivilla linkeillä, jos kaupan kanssa tekee yhteistyötä. Jos samaa tuotetta ei löydy netistä, jutussa voidaan linkata jokin korvaava tuote. Ehkä jokunen lukija inspiroituu ja bloggari saa pienen komission ostostoista.
Ostospostausten suoltaminen ei ole kuitenkaan aina yhtä juhlaa. Ostoksia ei tarvitse tehdä edes mitenkään ennätyspaljon ennen kuin joku huomauttaa jatkuvasta uuden hamstraamisesta. Postaukset kun eivät aina tule ulos reaaliajassa tai edes lähellä tapahtumahetkeä, joten huonosti suunniteltu postausjärjestys saattaa vääristää todellisuutta pahastikin: pari peräkkäistä uutuuksia sisältävää postausta voivat aiheuttaa kummastusta ja kulmien kohottelua vähän vähemmän shoppailevissa ja erittäin ostoskriittisissä lukijoissa. Aina kyse ei ole mistään väärinkäsityksistä, vaan jotkut meistä ihan oikeasti ostelevat jatkuvalla syötöllä jotakin uutta.
Voi olla, että omaa ostoskäyttätymistä ei tulisi huomioitua ollenkaan ilman blogia. Vasta omien postausten myötä bloggari saattaa tajuta, kuinka paljon (tai vähän) hän oikein shoppailee. Tietenkin lukijoiden kommentit avaavat myös silmiä.
Tyhjäpäisen tuhlurin leiman saamista vältellään tekemällä vastapainoksi silloin tällöin ostoksia kirpparin puolella. Joku käy kirpputorilla hyvinkin usein. Kirppisvisiitti ei tietenkään ole aina tietoinen ja laskelmoitu tasapainoitus uutuushankintaputken perään. Kirpputorithan ovat periaatteessa kauppoja muiden joukossa, joten niissä vierailu välillä on aivan luonnollista. Kirppistely voi myös olla pakon sanelemaa, koska jatkuva uuden osto verottaa lompakkoa pahasti.
Kun bloggari ottaa kovat aseet käyttöön, hän menee kokonaan ostolakkoon. Ostolakon merkitys blogille riippuu tietenkin siitä, kuinka paljon uutukaisia on aikaisemmin esitelty postauksissa. Jos tapana on ollut pistää kaikki uusi näytille, ostolakko pakottaa bloggarin keksimään ihan uudenlaisia postausaiheita. Se voi siis merkitä blogille ihan uutta suuntaa, josta lukijat voivat olla montaa mieltä. Vaikka ostolakko on varmasti terapeuttinen, sillä voi olla blogin kannalta mielenkiintoisia seurauksia.
Oletko sinä koskaan saanut noottia siitä, että mukamas ostelet koko ajan kaikenlaista uutta - oli se sitten vaatetta, tavaroita tai palveluita? Oletko tehnyt mitään asian eteen, kuten käväissyt välillä kirpparilla tai aloittanut lakon? Esitteletkö ylipäänsä kaikki uudet hankinnat automaattisesti blogissa (esim. vaatteet)? Oletko ollut aina ihan kartalla kulutustottumustesi suhteen vai oletko blogisi myötä kiinnittänyt huomiota niihin?