Bloggari siellä, bloggari täällä, bloggari tuolla

Tuleeko sinulle koskaan sellaista oloa, että olet saanut yliannostuksen bloggareista? En tarkoita nyt sitä hetkeä, kun on pakko pitää vähän blogitaukoa. Yliannostus voi tulla myös netin ulkopuolella, kun bloggareihin alkaa törmätä usein mitä kummallisemmissa paikoissa. Tarkoitan sitä, kun tuttuja bloggareita hyppii silmille vaikka viikon mainospostia selatessa. Itselleni kävi juuri näin viime viikolla, kun aloin selailla eteiseen tupsahtaneita lehtiä ja kaikenlaisia mainoslippusia ja -lappusia.

Tämä tuli postissa. Olisiko Yhteishyvä-lehden takakansi.

Etenkin suosituimmilla bloggareilla on tunnetusti todella paljon vaikutusvaltaa, ja jos he sanovat, että maapallo on sittenkin litteä, suuri lauma lukijoita alkaa heti nyökytellä myöntävästi. On siis hyvin luonnollista, että heitä halutaan hyödyntää mitä moninaisemmissa projekteissa ja mainoksissa. Huomio heidän avullaan on taattu ainakin niiden ihmisten parissa, jotka bloggarin pärstän tunnistavat. Ja niitä ihmisiähän nykyään riittää. Lisäksi bloggarit ovat niin maanläheisiä ja luotettavia henkilöitä lukijoiden silmissä, että heidän saamisensa jonkin tuotteen tai asian mainoskasvoksi on kuin lottovoitto: heidän avullaan voi myydä vaikka mitä ja lipevä kaupallisuus ei paista niin suoraan läpi.

On ehkä hieman hassua, että minua (ja ehkä teitä muita?) joskus risoo bloggareiden naaman näkeminen joka (mainos)lehdykässä. Minähän seuraan heitä netissä, joten luulisi minun olevan iloinen törmätessäni heihin muuallakin. Minunhan pitäisi hykerrellä onnesta nähdessäni tutut kasvot siellä jossain Pirkka-lehden sivuilla. Useimmiten reaktioni on kuitenkin "Ei taas!".

Jonkun lehdenä välistä putosi Helkaman mainos.

Omalla kohdallani tympeän vastaanoton luulen johtuvan siitä, että ikään kuin lähestyn itse bloggareita ja heidän blogejaan netissä silloin kun haluan. Uskon heidän sanaansa monessa jutussa ja etenkin etsiessäni tietoa tai kokemuksia jostain jutusta. Jos vaikka päädyn johonkin blogiin etsiessäni ihmisten kokemuksia jostain uutuusripsiväristä (niin varmaan!) ja löydän sieltä kyseisen tökötin arvostelupostauksen, luen sen ja olen todennäköisesti hyvin kiitollinen tästä tiedonmurusta (tosin jos kyseessä on yhteistyöpostaus ripsarifirman kanssa, en ole kovin sinisilmäinen sisällön suhteen). Jos taas selailen lehteä ja siellä on aukeaman kokoinen advertoriaali tai muu juttu kyseistä ripsarista varustettuna tutun bloggarin naamalla ja höpinöillä, jätän todennäköisesti lukematta koko homman. Siitä paistaa jotenkin enemmän läpi se, että tässä halutaan ratsastaa bloggarin nimellä, naamalla ja vaikutusvallalla.

Helkama kulkee tässäkin. Tästä opin, että 7-v on muuten vaihdemäärä, ei ikä!

Vastaavanlaisen "minuahan ette höynäytä" –reaktion koin muutama kuukausi sitten, kun kävelin yhden helsinkiläisen kauppakeskuksen (eri kuin tuo ekan kuvan paikka) läpi ja siellä käteeni lykättiin jokin lehdykkä. Siitä selvisi, että käynnissä oli paikalliset hullut päivät ja vihkosesta löytyi tarjouksia eri päiville. Siellä sivuilla tarjoustuotteiden lomassa lymyili myös tuttuja bloggareita, jotka jakelivat shoppailuvinkkejään näihin kyseisiin alekarkeloihin. En ollut kovin vastaanottavainen heidän vinkeilleen, vaikka heidän blogeistansa olisin voinutkin jotain vastaavaa lukaista.

Hassua tästä jutusta tekee sekin, että jos hetken aikaa kuvittelen olevani vaikka sitä edellä mainittua ripsaria kauppaavan yrityksen leivissä, etsisin todennäköisesti kissojen ja koirien kanssa sopivaa bloggaria myyntiä edistämään ja lehtijuttuja koristamaan. Ymmärrän siis hyvin sitä toistakin puolta, joka käyttää bloggareita vetoapuna, sillä en ole kovin kaukana siitä toiminnasta itsekään.

Kuka Sissi? Ihan sama, bloggari kuitenkin! Bio Luvil Blackia mulle!

En kirjoita tästä aiheesta sen vuoksi, että minusta on kurjaa, kun bloggarit esiintyvät mainoskasvoina ja vetonauloina. Ainahan julkkiksia on näihin hommiin valjastettu, joten sinällään tässä ei ole mitään uutta. Mutta jotenkin bloggareiden kohdalla minua harmittaa se, että heidän kasvonsa jotenkin kuluvat tässä. Kaikista mieluiten kohtaisin heitä siellä netissä heidän blogisssan sellaisina suht tavallisina ihmisinä. Eikös juuri se heissä ollutkin hienoa? En välittäisi toljotella heitä jonkun lehden sivuilla kaurapuuromainoksessa tai jonkin kauppakeskuksen karkeloissa. Tuota menoa kyllästyn heihin eivätkä he enää ole niitä tuttuja ja turvallisia bloggareita, joihin voi lähes samaistua siellä netin puolella. Tätä menoa saamme äänestää varmaankin ensimmäistä muotibloggaria eduskuntaan ehkä jo ensi vuonna. Eikös sekin ole aika luonnollinen seuraus kaikenlaisesta julkisuudesta ja vähäisestäkin vaikutusvallasta ihmisten parissa?

Screenshot Sokoksen verkkokaupasta.

Saitteko yhtään langan päästä kiinni tai ymmärsittekö jotain rivien välistä? Mitä mieltä olette siitä, että bloggareista on tullut sellaisia jokapaikanhöyliä, jotka esiintyvät myös kaikkialla muuallakin kuin vain blogissaan? Ihanaa vai ihan liikaa? Itse olen muuten jokseenkin huono television katsoja mutta tiedän bloggareiden välillä esiintyvän ohjelmissa. Taisi siellä pyöriä joku täysin blogeihin ja bloggareihin keskittynyt ohjelma joskus. Tämän vuoksi omat esimerkkini ovat lähinnä lehdistä. Jos sinulla on näkemyksiä bloggareiden käytöstä telkkarin täytteenä, niin kerro siitäkin ihmeessä. Kauhean hyvälaatuinen kuvitus on muuten puhelimeni kamerasta, joten koittakaa jaksaa tiirailla.

Google Adsense blogiin: mikä se on ja mistä sen saa

Googlen Adsense on ollut teidän monien mielessä jo pitkään. Tänään tutustumme pintapuolisesti mutta ihan riittävästi tähän yhteen keinoon tienata blogin kautta enemmän tai vähemmän pennosia.

Mikä Google Adsense on ja kenelle se sopii?
Google Adsense on lyhykäisyydessään Googlen kehittämä mainosohjelma, jonka mainoksia voit laittaa sivuillesi. Ohjelma näyttää sivuillesi ja kävijöillesi sopivia mainoksia. Saat rahaa, kun joku klikkaa mainoksia tai mainosten näyttökertojen perusteella. Sinulla täytyy tietenkin olla jokin nettisivu, esimerkiksi blogisi kelpaa, ja sinun tulee olla yli 18 vuotta. Blogissasi tulee olla myös suht paljon liikennettä tai muuten saat blogiisi vain vilkkuvan mainoksen, josta et iloitse ainakaan rahallisesti.

Miten Andsensen saa?
Adsensen saa blogiin rekisteröitymällä palveluun Adsensen omilla sivuilla tai jos sinulla on Bloggerin blogi, hallintapaneelin vasemman reunan valikosta löytyy Tulot, joka meinaa Adsensen käyttöönottoa blogissa.

En tee yksityiskohtaista ohjetta rekisteröitymisestä, sillä siihen löytyy Googlelta ihan hyvät ohjeet (ja jotain kuitenkin mennään muuttamaan kohta!), ja niin näyttäisi löytyvän tuolta Bloggerin kauttakin. Siellä sinua opastetaan kädestä pitäen, joten selviät hienosti ilman nippelitietoja ja screenshotteja.

Itse olen liittynyt Adsenseen joskus vuonna kivi, joten en edes muista, mitä temppuja tein ja uuden tilin pyöräytys tätä juttua varten ei ole mikään pikkujuttu. En tehnyt tiliä Bloggerin kautta, joten jorinani perustuvat Adsensen oman tilin tietoihin. En myöskään käytä palvelua mitenkään professionaalisesti, vaan väsäilen sillä mainosyksiköt sivuilleni, ja niissä sitten pyörii, mitä pyörii. Tämä on taas yksi niistä vempeleistä, jolla voi hifistellä, jos haluaa.

Voiko sen avulla tienata rahaa?
Niin kuin jo kerroin, saat rahaa aina, kun joku klikkaa mainostasi tai mainosta on näytetty tarpeeksi monta (tuhatta) kertaa. Klikistä tilillesi kilahtava summa ei ole mikään vakio, vaan taustalla on monimutkainen laskusuoritus. Saatat siis saada jonkin vaivaisen sentin tai jopa euron tai useammankin. Varaudu kuitenkin niihin sentteihin, jos blogisi aihepiiri ei ole jotenkin todella erikoinen. Esimerkiksi muotiblogityyppisissä blogieissa pyörivistä mainoksista ei yleensä saa mitään huikeita summia.  Rahat eivät myöskään ole heti hyppysissäsi, vaan tälläkin kertaa joudut odottelemaan minimimaksurajan täyttymistä (taitaa olla 70€ nyt). Esimerkiksi minä olen saanut rahaa tämän blogin Adsensen kautta. Mitään omaisuuksia sieltä ei tule, vaan enemmänkin taskurahaa.

Bileet!

Mitä mainoksia blogissa sitten näkyy?
Adsense näyttää sellaisia mainoksia, jotka liittyvät jotenkin blogisi sisältöön. Sieltä voidaan hakea vaikkapa tekstistä joitain avainsanoja. Esimerkiksi täällä kirjoiteltiin jossain vaiheessa muutamaan otteeseen sana selvänäkijä, ja sivupalkissa alkoi pyöriä ennustajalinjan mainos. Ihan aluksi voi mennä hetki, ennen kuin Adsense ottaa tolkkua sivustasi. Se voi aluksi näyttää epäsopivia mainoksia tai olla näkymättä kokonaan.

Adsensestä löytyy myös näppärä mainosten tarkastelu- ja blokkausominaisuus, jonka avulla voit katsella, mitä mainoksia blogissasi pyörii ja estää epätoivottujen yksilöiden näkymisen. Voit siis jonkin verran vaikuttaa siihen, mitä sivuillasi näytetään. Minä esim. estin nämä ennustajaeukkojen mainokset. Tai ehkä olisittekin olleet todella kiinnostuneita niistä!

Mainokset eivät välttämättä määräydy sisällön mukaan, vaan niiden sisältöön vaikuttavat myös mm. mainoksen katsojan intressit ja sivut, joilla hän on äskettäin vieraillut. Olet varmaan huomannut, että jos olet käynyt äskettäin jossain nettikaupassa vähän selailemassa tuotteita, samaisen kaupan mainoksia alkaa ilmestyä muille sivuille, joissa vierailet. Jokainen meistä voi katsella, mitä mainosasetuksia selaimellemme on tallentunut tietojemme ja käyttäytymisemme mukaan. Minä olen mainosasetusten mukaan kiinnostunut mm. matematiikasta. Ahaa.

Voit vaikuttaa siihen, millainen mainos on ulkonäöltään: saako mainoksessa olla tekstiä, kuvaa, vai kenties molempia? Myös mainoksen koko on valittavissasi, samoin kuin värit. Kaikki nämä päätökset teet, kun luot mainosyksikön, jonka koodin laitat blogiisi esimerkiksi sivupalkin widgettiin. Esimerkiksi minä olen luonut Pink Bubblen värimaailmaan sopivan mainosyksikön.

Mainos maastoutuu ympäristöön

Lopuksi
Adsense ei ehkä ole se paras valinta, jos blogilla mielii tienata. Paitsi tietenkin silloin, jos sinulla on jo usempia tuhansia, mielellään kymmeniä tuhansia, kävijöitä kuukaudessa. Mainoksethan aina vaikuttavat blogin ulkoasuun ja jotkut lukijat tekevät kärkkäästi päätelmiä mainosten perusteella, joten kannattaa miettiä, onko muutamien eurojen tienestit mainoksen arvoisia. Sitä voi keksiä sitten jonkun muun nopeamman tavan kassan kasvatukseen, kuten vaikka lähestymällä itse blogiin sopivia mainostajia ja kyselemällä yhteistyön mahdollisuuksia. Mutta se onkin jo toinen juttu!

Toivottavasti tämän pikkuruisen esittelyn perusteella halukkaat uskaltavat lähteä kokeilemaan Adsenseä. Tällä menetelmällä voi kyllä jotain tienata, jos sivuilla on paljon näyttöjä ja kävijöitä, ja mainokset sattuvat olemaan sellaisia enemmän tuottavia.

Miten aloittaa blogilla tienaaminen

Blogien kaupallisuudesta ja etenkin mainoksista puhutaan paljon. Tässä postauksessa ei nyt pyöritellä näitä mielipideasioita, vaan nyt katsotaan ruohonjuuren tasolla, miten se mahdollinen tienaaminen blogilla voidaan aloittaa. Tästä onkin toivottu ihan käytännön tason juttua, joten jätetään kaikki turhat markkinointipuheet muille. Jutusta on iloa bloggausta aloittavalle tai sellaiselle bloggarille, joka harkitsee mainostamisen aloittamista mutta ei tiedä tarkalleen miten homma toimii. Myös blogin lukijalle voi olla valaisevaa huomata, miten raha käytännössä liikkuu tässä touhussa. Omien mielipiteiden pohjaksi on aina hyvä saada lisää tietoa. Juttu ei ole lyhyimmästä päästä, joten siirrytään heti asiaan.

Siis mistä tässä oikein on kyse?

Blogilla voi tienata monin tavoin mutta nyt tarkastelemme kumppanuusmarkkinointia (myös yleisesti affiliatemarkkinointina tunnettu) ja tällä alalla toimiviin verkostoihin liittymistä. Affiliate -nimitys on hieno ja tällä alalla rakastetaan muutenkin erilaisia termejä. Mistään ei puhuta selkokielellä, joten yritän siis tehdä sen nyt. Suomeksi sanottuna affiliatemarkkinointi bloggarin näkökulmasta tarkoittaa siis sitä, että hän rekisteröityy esimerkiksi johonkin "affiverkkoon" (kumppanuusmarkkinointia tarjoava yritys, verkosto), jonka kautta hän pääsee yhteyteen erilaisten mainostajien (yritysten) kanssa, eli pääsee laittamaan helposti blogiinsa näiden yritysten mainoksia bannereina tai linkkeinä. Sellaisia verkostoja ovat esimerkiksi Tradedoubler ja Tradetracker, sekä lukuisat muut. Verkostoon liittynyttä bloggaria (tai ketä tahansa henkilöä) kutsutaan julkaisijaksi.

Pääseekö kuka vaan mukaan verkostoon?

Mukaan ei pääse, jos ei ole antaa oman sivun osoitetta. Sinulla täytyy olla jokin nettisivu, kuten tässä tapauksessa blogi, joka on jo pystyssä ja jossa on jo sisältöä. Jos olet vasta eilen perustanut blogin, odota vielä hetki ennen kuin lähdet tekemään hakemusta. Ihan muutama viikkokin riittää, jos saat sinä aikana blogisi sen näköiseksi, että siellä on elämää. Jotkut todella harvat verkostot hyväksyvät mukaan vain sellaisia sivustoja, jotka ovat olleet pystyssä jo pidemmän aikaa ja/tai jolla on niin ja niin paljon kävijöitä. 

Miten bloggari liittyy verkostoon?

Bloggari täyttää hakemuksen, josta käy omien tietojen lisäksi ilmi blogi. Sitten odotetaan hyväksymistä. Riippuu verkostosta, kuinka kauan tähän menee mutta tämän pitäisi olla nopea toimitus. Tässä vaiheessa ei kannata olettaa, että oma sivu käydään suurennuslasin kanssa lävitse. Saman tulee huomaamaan myöhemminkin.

Jos sinulla on useita blogeja tai sivustoja, sinun tulee ilmoittaa jokainen erikseen. Voit myöhemmin lisätä blogeja tai sivustoja tietoihisi ja jokainen hyväksytään yleensä erikseen. Joskus omasta sivusta tulee antaa lyhyt kuvaus, kuten kertoa sen sisällöstä ja kohderyhmästä. Jos kuvauksen voi kirjoittaa, se kannattaa tehdä. Yleensä ihan muutama sana riittää, kuten vaikka "muoti- ja lifestylepainotteinen blogi, jossa julkaistaan päivittäin juttuja ajankohtaisista aiheista. Kohderyhmä on 15-50 –vuotiaat naiset." Jos sivustosi on sellainen, että voisit kuvitella jonkun tulkitsevan sen nopealla silmäyksellä jotenkin erikoiseksi tai muuksi kuin mitä se on, kuvaukseen kannattaa panostaa enemmän. 

Miten bloggari pääsee laittamaan mainoksia blogiinsa?

Hakeminen mukaan mainosohjelmiin

Jos, tai tarkemmin sanottuna kun, olet päässyt mukaan verkostoon, sinun tulee hakea erikseen jokaiseen haluamaasi ohjelmaan. Sanotaan vaikka, että haluaisit mainostaa Nellyä blogissasi. Sinun tulee siis hakea Nellyn ohjelmaan. Ensin sinun tulee lukea ohjelman ehdot, joissa kerrotaan yleensä millaisia sivustoja ohjelmaan hyväksytään ja mikä kaikki on ohjelmassa kiellettyä ja mikä hyväksyttyä toimintaa. Perusbloggarin kannalta näissä kielloissa ei yleensä ole mitään huomioitavaa, vaan ne koskevat hieman toisenlaista mainostusta. Eli hakemuksen voi huoletta laittaa vaikka jokaiseen ohjelmaan. Hakemus on yleensä vain rasti ruutuun ja Hae –tyylinen ratkaisu, mutta joissain verkostoissa tai ohjelmissa joudut kirjoittamaan pienen selityksen sivustasi ja miksi se tulisi hyväksyä ohjelmaan.

Hyväksyminen tai hylkäys

Joihinkin ohjelmiin sinut voidaan hyväksyä saman tien, jos verkostoon rekisteröimäsi blogin tiedot sopivat ohjelman ehtoihin tai niitä ole. Yleisintä on kuitenkin, että joudut odottelemaan vastausta hetken. Se voi olla muutamia tunteja, joitakin päiviä, tai jopa kuukausia (oma ennätys taitaa olla Tradedoublerin Ellos, jonka hylkäysviestiä sain odotella siinä kolme kuukautta). Sinulla tulee hakemuksen lähettämisen yhteydessä yleensä ilmoitus, että mainostaja tarkistaa sivustosi, mutta todellisuudessa se voi olla verkoston työntekijä, joka hoitaa tämän mainostajan (esim. Nellyn) tiliä. Jotkut mainostajat haluavat kyllä itse tarkastaa kaikki sivut ennen hyväksymistä. Jos hakuprosessi tuntuu kestävän liian kauan, kannattaa olla yhteydessä suoraan verkostoon ja pyytää heitä hoitamaan asia. Niin ainakin varmistut siitä, että sinun hakemuksesi eivät loju missään (virtuaalisen) pinkan pohjalla.

Ohjelmaan pääsyn mahdollinen hylkäys voi johtua monista syistä, kuten sivustosi näennäisestä kohderyhmästä, joka on jotenkin väärä. Tai sitten ohjelman kiintiö on täynnä, eli sinne ei haluta enää tai hetkeen uusia julkaisijoita mukaan. Oikaisua tai selvitystä voi ja kannattaa pyytää, jos hylkäys tulee yllätyksenä. 

Mainosten laittaminen

Sinulla on ohjelmasta riippuen valittavanasi erilaisia mainoksia aina bannereista tekstin seassa oleviin linkkeihin, eli tekstilinkkeihin. Jollain ohjelmalla on yksi banneri, toisella taas kymmeniä erikokoisia ja eriaiheisia bannereita. Tekstilinkit voit laittaa joko valmiina tekstinpätkinä tai kirjoittaa niihin omat haluamasi sanat, joiden takana linkki on.

Saat myös vähän väliä verkostosta sähköpostia, jossa sinulle vinkataan mukana olevien kauppojen erityistarjouksista, julkaisijoille tarkoitetuista myyntikilpailuista tai vaikka alennuskoodeista, joita kannattaa hyödyntää oman blogin sisällössä. Tiedät siis helposti, mitä kannattaa mainostaa ja milloin (mutta niin tietävät muutkin).

Komissio eli paljonko rahaa tulee

Jokaisella ohjelmalla on oma komissionsa. Komissio tarkoittaa siis sitä prosenttimäärää, mikä julkaisijalle (bloggarille) maksetaan hänen mainoksensa kautta tehdystä ostoksesta. Komissiot vaihtelevat julkaisijatyyppien mukaan mutta bloggareilla prosenttimäärät ovat aika mukavat. Ne voivat olla kaikkea 2-20% tai enemmänkin. Se voi olla myös tietty summa. Haitari on laaja. Esimerkiksi Nellyn myynnistä bloggari voi saada nyt 9%. Eli kun kävijä ostaa 60€ edestä, bloggari saa 5,40€. Voit myös alkaa saada enemmän komissiota (eli suuremman %) myynneistä, jos myyt erittäin hyvin jossain ohjelmassa tai käynnissä on jokin kampanja julkaisijoille.

Komissio lähtee sinulta pois, jos asiakas palauttaakin tekemänsä ostoksen. Eli jos joku osti Nellyltä 60€ kengät ja sait verkostossa olevalle tilillesi 5,40€, ne otetaan sinulta pois, jos asiakas palauttaakin ne. Näitä rahoja ei ole varmasti maksettu vielä omalle tilillesi, kuten tulet huomaamaan alempana.

Tässä postauksessa olen kertonut jotakin siitä, miten ostokset määräytyvät tietylle julkaisijalle, eli esim. onko mainosta klikanneen tehtävä ostos heti, jotta bloggari saisi siitä rahaa. Siellä kerrotaan myös mistä kaikesta muusta kuin suoranaisesta myynnistä voi saada rahaa.

Tilastojen seuraaminen

Voit seurata hienoista taulukoista ja raporteista kuinka paljon ja mitä mainoksiasi on klikkailtu. Näet myös myyntien määrät, summat ja paljonko saat rahaa mistäkin myynnistä, ja paljon muuta. Joidenkin ohjelmien kohdalla sinun on jopa mahdollista katsoa tarkalleen, mitä ostoskori oikein on sisältänyt. Ostajan nimeä tai muuta henk. koht. tietoa et näe. Voit suunnitella mitä mainostaa, kun näet mikä kannattaa ja kiinnostaa. 

Rahojen maksu tilille

Tämä on se paras osuus. Ilmoitat tietenkin tietoihisi tilin, jolle tienaamiesi komissioiden summa maksetaan. Tilipäivä voi olla kerran tai pari kuussa.

Mutta mutta... Monissa ohjelmissa maksuaika on pitkä. Usein se on jotain parista kymmenestä päivästä ihan kolmeen kuukauteen asti. Jos teet myynnin tänään, saatat saada siitä tienatun komission tilillesi vasta kolmen kuukauden päästä. Eli ensin yritys (vaikka se Nelly) maksaa verkostolle (vaikka Tradedoubler), joka sitten maksaa sinulle. Maksujen myöhästyminen ei ole mitenkään tavatonta, eli kaikki maksut eivät välttämättä tule luvatussa ajassa.

Maksuissa on usein myös minimisumma. Jos et ole tienannut komissiota yhteensä yli tietyn summan, sinulle ei siinä kuussa makseta mitään. Tämä summa voi olla muutaman kympin tai esim. Tradedoublerilla se taitaa olla 50€. Eli mainontaa aloittelevan bloggarin tulisi saada kerättyä 50€ komissiota tililleen verkostossa, ennen kuin hän varsinaisesti tienaa mitään. Siihen voi mennä tovi.

Lopuksi:

Lyhyesti sanottuna mainonnasta ei missään nimessä kannata tehdä sitä pääsyytä, jonka takia aloittaa bloggaamisen. Tienaaminen kun ei ole mitenkään varma nakki ja kuten huomaat, mahdollisia rahoja saa odotella hetken. Pääpaino kannattaa aina olla blogin sisällössä, ja sen luominen tulee aloittaa jo ennen mihinkään verkostoon liittymistä. Tässä touhussa on mukana jo niin paljon bloggareita sekä kaikenlaisia muitakin sivustoja, että kilpailu komissoista on kovaa. Varaudu myös siihen, että myyntejä ei vain tule. Tienatut summat voivat olla turhauttavan pieniä -etenkin kun on kuullut juttuja huikeasti tienaavista bloggareista. Mutta he ovat varmasti aika marginaalinen ryhmä, kun puhutaan affiliatemarkkinoinnista. Jos mainonta kuitenkin kiinnostaa, lähde ihmeessä sitä yrittämään (kohtuuden rajoissa, sanoisin). 

Lisäkysymykset aiheesta ovat tervetulleita, niin kuin myös toiveet uusista postauksista aiheeseen liittyen.

Uusi mainoskohu? Pyytämisen ja saamisen ero blogiyhteistöissä

Tämän päivän postaus sisältää mainontaa, draamaa sekä lopuksi teille lukijoilleni suunnatun mielenkiintoisen kyselyn. Kaikki alkoi siitä, kun sain Lähiömutsilta aivan loistavan postausidean. Sen pohjana on hänen blogissaan vellonut keskustelu eräästä kohtalokkaasta kahvinkeittimestä. Kävin lukaisemassa keskustelun ja olin lähes järkyttynyt kahdesta asiasta: ensinnäkin siitä, että ihmiset nostivat tästä jutusta hirveän haloon ja toiseksi siitä, että en itse ollut tajunnut, että tästä voi totta kai syntyä suurikin vääntö. Mistä on siis kyse? Siitä, että bloggari on itse pyytänyt saada jonkin tuotteen ja tehnyt siitä jutun blogiinsa. Ja paino on todellakin tuossa itse pyytänyt -kohdassa.

Eli ilmeisesti osa blogien mainonnallisesti valveutuneistakin lukijoista on elänyt siinä luulossa, että blogeissa esiintyvät "saadut" tuotteet aina avoautoista ripsiväreihin ja mekkoihin, ovat yksinomaan yritysten omasta aloitteestaan bloggaajille lähettämiä tuotteita. Koska Lähiömutsin postauksessa on kahvikoneen pyytämisen lisäksi eräs toinenkin sivujuonne, joka hieman sekoittaa pakkaa, annan teille myös uudet esimerkit tästä pyytelystä:

Tunnelmaan virittävät esimerkit

Kuviohan voisi siis mennä niin, että yritys x löytää netistä tai vaikka pr-toimiston välityksellä sellaisen blogin, jonka kohderyhmä varmasti tykkäisi yrityksen tuotteesta, joka on nyt vaikka ihanat korkokengät. Sitten ko. blogin kirjoittajalta kysytään, että haluaisiko hän saada tämmöiset korkkarit sitä vastaan, että hän tekisi niistä postauksen. Tässä saattaa jotain rahojakin liikkua sinne bloggarin suuntaan. Sitten bloggari miettii onko tämä kyseinen tuote ja yritys juuri niitä asioita "joista hän oikeasti pitää ja joihin hän uskoo", niin kuin blogien sisältää mainoksia -ilmoitusteksteissä tahdotaan aina sanoa. Pitkällisen harkinnan jälkeen bloggari sitten ottaa tai jättää diilin. Bloggari saattaa oikeasti olla enemmän balleriina-tyyppiä eikä oikein osaa edes kävellä korkkareilla mutta houkutteleva diili saa hänet kuitenkin lähtemään mukaan ja postaamaan uusista popoistaan. Hän kuvaa kenkiä joka vinkkelistä ja kirjoittaa mistä hän on ne saanut ja kuinka hyvät jalassa ne ovat ja kuinka nätitkin ne on ja eivät muuten maksa paljon ja nyt saatte muuten alennustakin näistä ja ja ja...

Käsi ylös kenen mielestä tämä kuvaus kuulostaa tutulta ja todelta? Varmaan aika monen mielestä ja niin minunkin. Mutta tässä vaiheessa tulee huomioida, että se ei ole ainoa totuus. Tässä toinen yhtä yleinen kuvio:

Bloggari löytää vaikkapa netistä kivan kenkäkaupan, jossa on ihania balleriinoja. Hänhän suosii balleriinoja, kun ei oikein korkkareilla osaa kävellä. Bloggarilla on aikaisemminkin ollut suositussa blogissaan esillä saatuja tuotteita ja hän päättää kyseistä kenkäkaupalta, josko he lähettäisivät hänelle ko. balleriinat ja vastineeksi hän tekisi jutun kengistä mainiten siinä totta kai kaupan. Hänen lukijat tykkäävät myös balleriinoista ja varmasti kaupan muistakin kengistä, joten uusia asiakkaita tulisi postauksen kautta varmasti. Eikä pieni alekoodikaan olisi pahitteeksi. Yritys innostuu ajatuksesta ja kengät saapuvat. Bloggari  kuvaa kenkiä joka vinkkelistä ja kirjoittaa mistä hän on ne saanut ja kuinka hyvät jalassa ne ovat ja kuinka nätitkin ne on ja eivät muuten maksa paljon ja nyt saatte muuten alennustakin näistä ja ja ja...

Kuulostaako tämä tutulta? Vai kuuletko tälläisestä bloggarin oma-aloitteisuudesta ehkä ensimmäistä kertaa? Onko tässä toiminnassa jotain mätää?

Onko alkuperällä väliä?

Kummassakin tapauksessa bloggarin käsissä on tuote, josta hänen tulee tehdä juttu blogiinsa. Lähes poikkeuksetta joltain yritykseltä tulleen tuotteen esittelyssä puhutaan siitä, että tuote on saatu, oli tuotteen varsinainen tulotapa mikä hyvänsä.  Pitäisikö meidän siis siirtyä käyttämään myös pyytää -verbiä tyyliin "Päivän asu: mekko-Sheinside (pyydetty) sandaalit-Crocs (saatu)".

Niin kuin tuosta yksinkertaistetusta esimerkistäni voi huomata, alkuperällä ei välttämättä ole mitään merkitystä tuotteesta kirjoitettavan jutun sisällön kanssa. Jos tuote on pyydetty, arvioon ei tuskin kirjoiteta pelkkiä ylistyssanoja, joilla koitetaan nuoleskella tuotteen lähettänyttä yritystä ja saada lisää roinaa itselle. Jos on sellaiseen taipumusta, niin sitä voi tehdä oli tuote sitten saatu tai pyydetty. Rehellisen tai epärehellisen postauksen voi kirjoittaa kummassakin tapauksessa. Toisaalta, kun tuotteet on itse pyydetty, ne ovat todennäköisesti juuri sellaisia mitä bloggari on halunnut, jolloin ylistyssanojen määrä voi olla hieman suurempi. Saadut tuotteet eivät välttämättä istu bloggarille kuin nenä päähän, jolloin niistä ei jaksa meuhkata niin innoissaan. Tai sitten jos meuhkaa, niin kyseessä voikin olla tuo "epärehellinen" arviopostaus. Eli sillä onko tuote pyydetty vai saatu ei ole suurta merkitystä sisällön kannalta. Puhun koko ajan tuotteesta mutta kyseessä voisi olla vaikka tapahtuma, matka, ym. ym.

Jos bloggari on kehdannut ja pyytänyt saada jonkin tuotteen postausta vastaan, eivätkö lukijat voisi silloin huokaista helpotukesta huomatessaan bloggarin todellakin kirjoittavan häntä kiinnostavista asioista (vaikkakin kaupalliselta kantilta)? Jos bloggari kirjoittelee vain hänelle lähetetyistä tuotteista, voi olettaa osan tuotteista olevan sellaisia ihan kiva -sarjan juttuja, jotka on tehty vain yhteistyöstä saadun muun palkkion, näkyvyyden tai vaikka statuksen vuoksi. Lähiömutsi kertoo blogissansa esiintyvän myös Suomen Blogimedian kautta tulevat yhteistöitä: "Niissä yhteistyökumppaneita hankitaan bloggereiden laatimien unelmayhteistyölistojen perusteella ja lisäksi jokainen bloggari saa sanoa ei, jos ei johonkin yhteistyöhön halua lähteä mukaan. Ja niistä sitten tietenkin saan myös kirjoituspalkkion." Miltäs tämä kuulostaa? Kun blogeissa nyt joka tapauksessa tullaan näkemään yhteistöitä, niin eikö ole hyvä, että bloggarit  pystyvät vaikuttamaan niihin? Bloggarit saavat siis esittää toiveita ja sitten yhteistöitä hommataan heille toiveiden perusteella. Mutta onko tämä nyt kovin eri juttu kuin jos bloggari menisi itse yhteistyötä ehdottamaan? Tekeekö välikäsi tästä jotenkin hyväksyttävämpää?

Rehellisyys kannattaa mutta kuinka paljon pitää kertoa?

Se mikä monia varmasti eniten tässä jupakassa häiritsee, on tämä näennäinen "tietojen salailu". Olisiko esimerkiksi Lähiömutsin postauksessa suhtauduttu pyytämiseen toisin, jos se olisi tullut ilmi jo postauksessa eikä vasta kommenteissa? Nyt suuri haloo on syntynyt siitä, että lukijat ovat lukeneet koko jutun ja vasta kommentteja lukiessaan heille on selvinnyt, että joitain tietoja on pimitetty. Ymmärrän hyvin kiistan molempia osapuolia: kun lukijalle selviää jälkikäteen "pimitettyjä" asioita, hänen epäluulonsa bloggarin rehellisyyttä ja avoimuutta kohtaan kasvaa. Taustallahan voi tapahtua vaikka mitä! Bloggari ei taas halua kertoa kaikkia yksityiskohtia julkisesti, sillä rehellisen tyypin maineen saamisen lisäksi joutuu myös kritiikin kohteeksi, kuten nyt vaikka omasta ahneudestaan kun noin tavaroita pyytelee. Tässäkään tapauksessa tieto ei ollut mikään salaisuus mutta eipä se kuulunut myöskään mihinkään pakollisiin kerrottaviin. Mitä siis tulisi kertoa heti kättelyssä, mitä kysyttäessä ja mistä saa olla hiljaa?

Jos postauksessa on muuten kaikkien hyvien tapojen mukaan informoitu sponsoroidusta mainossisällöstä, eikö se riitä asettamaan lukijat sopivaan mielentilaan postauksen ajaksi vai pitäisikö asiasta informoida vielä paremmin? Olisiko tästä pyytämisen ja saamisen erosta tehtävä myös joku pykälä tulevaan bloggareiden mainosohjeistukseen? Nythän se on sieltä täysin unohtunut. En ihan näe, että bloggarin pitäisi olla tilivelvollinen blogissa esiintyviä tuotteita koskevien diilien ja sopimusten alullepanijasta. Saman tien pitäisi myös tuoda esille mitä kaikkea muuta tuotepostauksen ulostulo on vaatinut ja antanut: onko siitä saatu rahaa? Vai onko bloggari saanut kenties alennusta tuotteesta? Onko bloggari saanut alekoodin jaettavaksi vaikka kavereidensa kesken? Onko bloggarille annettu joukko tuotteita, joista hän on saanut valita minkä ottaa? Vai onko bloggarin kanssa sovittu, että jos tästä postauksesta tulee hyvin uusia asiakkaita niin uusia tuotteita voidaan lähettää jatkossa? Saako bloggari näkyvyyttä jossain muualla yrityksen avulla? Näillä kaikilla ja monilla muilla seikoilla voi olla merkitystä tuotteesta kirjoitetun jutun sisällön kannalta. Jos epäilee, että tuotteen pyytäminen itse vaikuttaa jotenkin postaukseen ja siitä pitäisi kertoa julkisesti, niin eikö samantien pitäisi kertoa mm. myös paljonko postauksesta on maksettu rahaa? Jutun sisältöön kun voi vaikuttaa oleellisesti se, onko palkkio 10€ vai kenties 1000€. Täten rajanveto kerrottaviin ja sopimuksen salaiseen osaan kuuluvista seikoista on hyvin vaikeaa eikä siitä sen kummempia sääntöjä ole olemassa.

Tiedän, että monille lukijoilleni itsenäinen tuotteiden kalastelu blogiin on ihan tuttua puuhaa. Siitähän on periaatteessa kyse myös kaikissa Mainosvinkki -sarjan postauksissani, joissa on lueteltu paikkoja mistä bloggari voi saada jotain blogiinsa. Esimerkiksi viimeisimmässä jutussa vinkkaamani Sheinsiden vaatteita on näkynyt viime aikoina monissa blogeissa ja suuri osa vaatteista on varmasti itse pyydetty eikä ko. kaupan bloggareille tämän iloiseksi yllätyksesksi lähettämiä. Esimerkiksi Curiouser & Curiouser blogissa on otettu asukuvia "ja kuvasimme samalla Sheinsidelta saamani kukkaunelman." ja Far From Perfect blogissa sanotaan: "Sain jokin aika sitten yhteistyökumppaniltani Sheinsidelta tosi kivan mekon, joka ei kumminkaan istunut mulle kauheen hyvin."  Tässä siis muutama mielivaltaisesti valittu esimerkki siitä, että halutessaan voi ryhtyä vainoharhaiseksi siitä onko tuotteet tosissaan lähetetty vain ja ainoastaan Sheinsiden toimesta vai onko bloggari kenties ryhtynyt vinkkaamakseni "fashion expertiksi"? Sitä tuo saaminen ei kerro.

Yllätyksiä ja oma-aloitteisuutta

Monille on voinut myös syntyä sellainen mielikuva, että bloggareille tosiaan tipahtelee tuotteita postilaatikosta heidän yllätyksekseen. Mielikuva on ihan ymmärrettävä, sillä monissa blogeissa tykätään kirjoitella "posti toi tänään tämmöisen paketin" tai "yllätyksekseni lähettipoika soitteli, että minulle olisi paketti tulossa". Tästä voisi päätellä, että bloggari ei ole liikauttanut eväänsäkään tuotteiden saamiseksi. Olisiko tämä sitten jotenkin parempi, kuin pyydellä tuotteita itse? Nämä ylläripostit ovat kuitenkin usein pyytämisen/saamisen tuloksia. Jos bloggarit tosissaan saisivat yrityksiltä ylläripaketteja postissa ja soveltaisivat vain sitä kuuluisaa "kirjoitan vain tuotteista, joista oikeasti pidän ja joihin uskon" -seulaa, tämä tarkoittaisi sitä, että bloggarit saisivat kotiinsa ilmaista rompetta, joista he sitten kirjoittelisivat tai eivät. Esimerkiksi bloggari voisi saada suuren suklaarasian saatekirjeineen suoraan suklaatehtaalta mutta koska bloggarin ja yrityksen arvot eivät oikein kohtaa, hän päätti olla kirjoittamatta tuotteesta. Suklaat hän kyllä söi, kun ne kerran siinä toimettomana odottivat. Ajatelkaa, tämmöistä siis voisi tapahtua kulissien takana!

Mielikuvat ja mielipiteet bloggareista ja mainonnasta ovat usein turhan mustavalkoisia. Mainontaan mukaan lähtenyt bloggari nähdään usein rahanahneena materialistina, joka juonii itselleen tavaraa ja mammonaa viattomien lukijoidensa kustannuksella. On kuitenkin hieman hölmöä kuvitella, että blogit olisivat sellainen areena, jossa kirjoitellaan uusimman kauppareissun löydöistä mutta muuten pidättäydyttäisiin kaikenlaisista kaupallisista hömpötyksistä ja etenkin saaduista tuotteista sekä muista yhteistöistä. Blogit eivät ole mikään rahasta piittaamattomien yli-ihmisten valtakunta. Mainontaan kun törmää netissä joka paikassa ja kaikkea ei todellakaan huomaa. Saamme siis olla erittäin iloisia siitä, että se mainonta mitä blogeissa ilmenee, on todella hyvin esillä ja selkeästi mainonnaksi tunnistettavaa. Toista on monien muiden sivustojen kohdalla.

Yritykset ovat vasta pikku hiljaa löytäneet blogit ja niiden valtavan voiman markkinointikanavana. Vaikka siitä jumalattomasta määrästä blogiyhteistöitä, mitä meillä on blogeissa nähty, voisi päätellä yritysten olevan hyvinkin aktiivisia sopivien blogien bongareita, tässä ollaan vasta ihan lähtökuopissa. Usein bloggari on se, joka tietää bloginsa ja sen lukijoiden potentiaalin ja jotkut bloggarit osaavat sitä itse tarjota kiinnostaville yhteistyökumppaneille. Monet bloggarit ovat varsinaisia businessnaisia, jotka hoitavat yhteistyökuviot todella näppärästi ja osaavasti. Ei siis kannata todellakaan olettaa, että kaikki yhteistyöt ovat yritysten tai välissä olevien pr-toimistojen tahoilta alkaneita. Ei myöskään kannata vain odotella yhteydenottoja, jos sinulla oma blogi on, vaan kannattaa olla aktiivinen ja tehdä itse aloitteita -jos yhteistyökuviot siis kiinnostavat.

Mielipiteenne ja teille suunnattu kysely

Meidän ei tarvitse nyt keskustella juuri tuosta jupakan aloitteneesta kahvinkeittimestä, vaan jutellaan yleisemmällä tasolla tuotteiden pyytelystä ja tämän toiminnan aiheuttamista tunnereaktioista. Veikkaan tästä seuraavaa suurtaa mainoskohua nyt kun piilomainonta on saatu jo aika hyvin koluttua läpi ja sitä enää harvemmin edes esiintyy blogeissa. Jostain on aina löydettävä huomautettavaa, kun on blogien mainoksista kyse. Nyt se olisi siis tämä. Sana on vapaa ja tiedän, etten tule pettymään kommentteihin! Teistä irtoaa aina niin hyviä mielipiteitä.

Ja sitten se kysely teille: Tiia University of West Londonista lähestyi minua ja kysyi, josko voisin linkittää blogissani kyselyn, jolla kerätään aineistoa hänen graduunsa. Aihe on niin mielenkiintoinen ja tiedän teiltä irtoavan varmasti hyviä vastauksia, joten halusin tietenkin linkittää kyselyn. Tiian kyselyn aiheena on  ”Suomalaisten lifestyle-blogien uskottavuus” ja hän kertoo, että "kysely on osa maisteritutkintoni pro gradu -tutkielmaani, jonka aiheena on suomalaisten lifestyle- eli elämäntyyliblogien uskottavuus ja luotettavuus. Kyselyn tarkoituksena on kartoittaa lukijan näkemystä blogien uskottavuudesta ja blogimainonnasta. Kysely koostuu 23 kysymyksestä, ja kyselyyn vastaaminen vie aikaasi enintään 10 minuuttia. Vastaaminen tapahtuu nimettömästi ja vastaukset käsitellään luottamuksellisesti. Vastauksiasi käytetään ainoastaan tutkielmassani.
Vastaathan kyselyyn vain, jos olet suomalainen, yli 16-vuotias ja seuraat suomalaisia lifestyle- blogeja."

Pääset kyselyyn tästä. 

Linkki kyselyyn pysyy tuossa oikeassa sivupalkissa ylhäällä, jos et juuri nyt ehdi sitä täyttämään. Se on auki 6.8.klo 21 asti. Eiköhän vastailla!

Photo credit: sparkieblues / Foter / CC BY-NC-ND

Näin pidät osoitteet salassa

Tänään leikitään taas hauskalla koneella. Se on ehkä monille tuttu mutta toisille taas ihan uutta: tällä "koneella" voit lyhentää ja muuttaa nettiosoitteen joksikin aivan muuksi mikä oikeasti on. Kerron seuraavaksi miten se toimii ja miksi sitä kannattaa käyttää. Vaikka tuntisit tapauksen entuudestaan, et ehkä tiedä yhtä siihen liittyvä seikkaa, jonka paljastan loppupuolella.

Linkkejä voi lyhentää aika monella eri ohjelmalla mutta itse suosin Bitlyä, joten tässä jutussa tulen puhumaan siitä. Se toimii niin, että syötän osoitteen sille annettuun kenttään ja se muuttuu muotoon bit.ly/numeroita&kirjaimia. Bitly toimii niin näppärän nopeasti ja joskus olen sattunut huomaamaan, että muilla ohjelmilla lyhennetyt linkit eivät olekaan avautuneet tietyissä sähköposteissa tai muuta vähemmän mukavaa... Mutta siis bitlyn kanssa en ole koskaan kohdannut ongelmia. Muita suosittuja ovat mm. Tinyurl ja Goo.gl. Vaikka esimerkiksi Bitlyyn voi rekisteröityä ja sillä voi kikkailla vaikka mitä kivaa, puhutaan me muutamista bloggareita eniten hyödyttävistä ja kiinnostavista jutuista eikä hifistellä mitään turhia. Osoite lyhenee ihan hyvin ilman mitään rekisteröintejä.

Ensiksi on sanottava, että erittäin käteviä tälläiset lyhyet osoitteet ovat esimerkiksi Twitterissä sekä myös Facebookissa. Twitterissä tekstin määrä on rajattu niin lyhyeksi, että osoitteen on paras olla minimaalinen tai muuta ei oikein voi sanoa yhdessä twiitissä. Myös Facebookiin lyhyet osoitteet sopivat useimmiten paremmin kuin pitkät.

Osoitteita voi siis lyhentää ja muuttaa sen näköisiksi, että niistä ei heti arvaa minne linkki on viemässä. Tätä kannattaa harjoittaa silloin, kun haluat yllättää lukijan sillä mihin linkki oikein johtaa. Esimerkiksi, jos kirjoitat "Klikkaa tästä ja näet jotain tosi söpöä mikä pelastaa päiväsi!" niin et ehkä halua selaimen vasempaan alakulman ilmestyvän osoitteen http://www.söpötsivut.fi/kissanpentu-ottaa-aurinkoa-sombrerossa.html paljastavan mitä siellä oikein on luvassa. Tämä siis näkyy vasemmassa alakulmassa kun vie hiiren linkin päälle. Laiska lukija ei lähde klikkailemaan, kun juttu tuli selväksi jo osoitteesta. Anteeksi erittäin ontuvat esimerkkini mutta helle on ilmeisesti pehmentänyt pääni.. Tunnistat kyllä tilanteet milloin osoitteen ei sopisi näkyä tuolla tavoin.

Ehkä yleisin tapaus, jolloin osoitteita haluttaisiin piilottaa tai muuttaa ovat mainoslinkit ja niiden käyttö. Jokaisella meillä on oma politiikkansa sen suhteen miten mainoksista kerrotaan blogissa. Tai siis ainakin toistaiseksi kun blogimainonnan ohjeistus ei ole vielä julkaistu ja periaatteessa mainoslinkkejä ei tarvitse merkata millään tähdillä tai muilla merkeillä. Osoitteiden lyhentäminen mainoslinkkien piilottamiseksi onnistuu siis vielä -ja myöhemminkin sillä erolla, että linkki on kuitenkin merkattava mainokseksi. Olen aikaisemminkin kirjoittanut ihmisistä, jotka eivät millään klikkaa blogissa olevaa linkkiä, kun he huomaavat sen olevan mainoslinkki. Siis he huomaavat, että selainikkunan vasempaan alareunaan ilmestyvä linkin osoite menee jonkun mainosverkon kautta kauppaan. Linkkejä lyhentämällä kukaan ei tiedä onko kyseessä mainoslinkki vai ihan tavallinen tapaus. Pitämällä linkeissä yhtenäistä linjaa, joka ei paljasta niiden olevan mainoslinkkejä vaikuttaa myös blogin yleiskuvaan: onhan se kieltämättä vähemmän kaupallisen oloinen, kun mainosverkkojen osoitteita ei näy ja siten linkkejä ei aina edes mieti mainoksiksi. Kaikki ihmiset eivät todellakaan piittaa mainoslinkeistä tai eivät edes kohdista katsetta sinne osoitteen suuntaan. Blogeissa käytetään tätä lyhennystaktiikkaa aika vaihtelevasti ja bloggarit ovat heränneet siihen aika myöhään. Esimerkiksi Mungolifessa lyhennetään (lähes) kaikki linkit bitlyllä. Ja niitä on paljon!

Ja paljon on myös klikkejä. Ai mistä sen tietää? No, Bitlyssä on yksi huono ja samalla todella mielenkiintoinen puoli. Kun kirjoitat bitly-osoitteen ja lisäät sen perään vielä + -merkin, niin eteesi avautuu hieman tilastoja linkistä. Esimerkiksi semmoista tietoa, että kuinka monta kertaa sitä on klikattu. Otetaan esimerkiksi tuo edellisen kappaleen alussa oleva blogimainonnan ohjeistus linkin lyhennetty bitly-osoite, joka on siis tämän näköinen  http://bit.ly/17riDT7. Sitten laitetaan plussa sen perään http://bit.ly/17riDT7+. Käykäähän kurkkaamassa! Tällä tyylillä voit siis seurata mm. sitä kuinka monta kertaa jonkun bloggarin bitlyllä lyhentämiä linkkejä on klikattu. Jos et halua jakaa tälläistä tietoa  muille, älä käytä bitlyä tai aika monta a muutakaan lyhentäjää.

Itse lyhennän linkkejä tässä blogissa melko laiskasti, koska suuri osa linkeistä johtaa toiseen kirjoittamaani postaukseen ja olen kertonut sen jo tekstissä. Mutta yleensä mainoslinkit lyhennän lähes poikkeuksetta. Niitä tosin on ollut tässä blogissa vain pari ja olen merkannut ne tähdellä, joten lyhentäminen on ollut vähän turhaa tämän tähtimerkkiin yhdistettynä. Mutta muilla sivustoilla, joissa mainosten merkkaaminen on ihan villiä ja vapaata, olen ahkera bitlyn käyttäjä. Kun kerran mainoslinkkejä laitan, haluan myös tienata niillä, joten tämä on yksi tapa saada ihmiset klikkaamaan ja sivusto näyttämään vähemmän mainoslinkkimielessä kyhätyltä. Tämmöinen puhe saattaa kuulostaa blogien lukijan korvaan ihan kauhealta mutta kyse onkin ihan toisesta maailmasta kuin rakas blogosfäärimme! Täällä pätevät (toivottavasti) hieman toiset säännöt.

Tämmöinen tietoisku siis tänään! Miten on, klikkailetko kaikkea ihan summan mutikassa vai käykö katseesi ensin osoitteessa? Oletko käyttänyt jo tälläistä lyhentäjää tai koetko sen hyödylliseksi?


Kuva: ChimeraKitten

Vaikuta siihen miten mainonnasta pitäisi ilmoittaa blogeissa

Blogeissa esiintyvästä mainonnasta on väännetty kättä jo useamman vuoden. Kukaan ei ole osannut sanoa sitä viimeistä sanaa, että miten mainoksista pitäisi ilmoittaa blogeissa. Muotiblogeissa on näkynyt mm.  lukijoiden huolestuneita kommentteja piilomainonnan uhriksi joutumisesta ja bloggarit ovat opastaneet mistä präntistä, tähtimerkistä tai sanankäänteestä se ilmoitus postauksen mainoksesta löytyy. Kaikki tämä epäselvyys voi pian olla historiaa (tai sitten ei): nyt on kuulkaa ihan virallista ohjeistusta tulossa siitä miten mainonnasta tulisi ilmoittaa blogissa.

Asiakkuusmarkkinointiliitossa (ASML) on valmisteltu blogeille ohjeistusta: Blogit ja Mainonta -itsesääntelyohjeistus mainonnan tunnistettavuudesta on vasta luonnosvaiheessa mutta sitä pääsee jo nyt kommentoimaan, jotta virallisesta versiosta saataisiin mahdollisimman toimiva. ASML:n lisäksi mukana suunnittelussa ovat olleet Indiedays, Sanoma Magazines, Bonnier Publications, Aller ja A-Lehdet/Lily. Myös Kuluttajavirastolla on ollut alkuvaiheessa sormensa pelissä. Tarkoituksena on luoda standardi, jota sovellettaisiin sitten kaikissa blogeissa mainonnan suhteen. Mainonnaksi katsotaan sellaiset asiat, joista bloggari hyötyy taloudellisesti saamalla "rahaa, tai erilaisia rahanarvoisia etuja kuten tuotteita,  palveluita, lahjakortteja, matkoja, kutsuja, tuote- tai palvelutukea, näkyvyyttä. Hyödyksi katsotaan myös bloggaajan blogin ulkopuolisesta työ- tai muusta suhteesta saama korvaus, jos bloggaaja edistää blogissaan työnantajan tai muun tahon toimintaa." Ohjetta tulisi soveltaa myös blogiin liittyvissä muissa medioissa, kuten Facebookissa ym. Suomalaisen blogimaailman lisäksi pohjatöiksi on tutkittu myös kv-tilannetta. Jatkossa seurantaryhmän olisi tarkoitus seurata, että homma toimii ja kehittää sitä eteenpäin.

Otan tässä postauksessa esiin joitain kohtia tuosta luonnoksesta mutta koko tekstin pääsee lukemaan tästä. Se ei ole kovin pitkä eikä mitään kapulakieltä, joten siitä selviää kivasti vaikka keskittymishäiriön kanssa. Luonnoksessa on paljon ymmärrystä helpottavia esimerkkejä, jotka ovat kieltämättä hyvin... sanotaan vaikka autenttisia. Lainausmerkeissä olevat tekstinpätkät ovat suoria lainauksia tekstistä ja kaikki muu on minun tulkintaani. Aloitetaan:

Mainoksista on siis ilmoitettu blogeissa bloggareiden omin sanoin vaihtelevalla menestyksellä:
"Tälläiset ilmaisut ovat johtaneet hyvin erilaisiin toteutuksiin ja jättäneet liikaa tulkinnanvaraa-".
Tämä on ihan totta. Osa ilmoituksista on hyvin selkeitä, osa ei. Ja tässä kohdassa piilee se ongelma: mainosta ei aina ymmärrä mainokseksi.  Luonnoksella on siis kaunis ajatus lähtökohtanaan, kun tätä tulkinnanvaraisuutta yritetään vähentää.

Mainosten pitäisi ilmetä blogissa kahdesta eri kohtaa: itse postauksessa tulisi olla selvitys mainoksesta ja sitten blogissa pitäisi olla oma erillinen osionsa, josta käy ilmi mainosyhteistyöt. Tarkastellaan ensin tätä yleisluontoisempaa ja pysyvistä sopimuksista ilmoittamista:

"...bloggaajalla tulisi olla perusinformaatio pysyvistä yhteistyösopimuksista bloggaajan/blogin esittelytekstin yhteydessä." Käytännössä sitten jos tämän informaation änkee blogin sivupalkkiin oman naaman alle, niin joissakin blogeissa siitä voi tulla hyvinkin pitkä pötkö tekstiä. Se muuttaisi samantien blogin yleisilmeen enemmmän mainoskavan suuntaan, sillä tässä kohdassa on totuttu näkemään vain muutamia tiedonpaloja itse bloggarista ja blogin aiheesta. Nyt huomion veisi mainonta, tosin joissain blogeissa se voi olla jo tapahtunut muutenkin. Selkeää se kieltämättä olisi ja tilaa viedessään vähentäisi sivupalkin mainosbannerien määrää.

Onneksi tähän tarjotaan toistakin ratkaisua: tämän voi toteuttaa myös "selkeänä linkkinä yhteistyötä koskevaan informaatioon". Ymmärtäisin tämän niin, että voisin laittaa tuohon bannerin alle menuun kohdan Yhteistyösopimukset tms. Sieltä avautuisi oma sivu, jossa kertoisin yhteistyösopimukseni eri tahojen kanssa. Pelkistä soppareista ei pidä kertoa, vaan myös bannereista, linkeistä, ym. pitää kertoa kenen kanssa yhteistyötä tehdään niiden osalta. Tässä siis mainitaan mainosverkostot, esim. Tradedoubler ja myös mainostajatkin, eli ne kaupat ym., jos sopimus esim. bannerista on tehty suoraan mainostajan kanssa. Mutta olisikohan tämä ratkaisuni laittaa tiedot omalle sivulleen ja linkki sinne vain menuun tarpeeksi selkeä menettelytapa? Meinaan vain sitä, kun muuten mainoksista pitäisi toitottaa melkein kissankokoisin kirjaimin. Jokuhan voi olla vilkaisematta sinne menuun... Hmm...

Tämän luonnoksen myötä tulisi heivata roskakoriin niin monen (myös minun) suosima tapa ilmoittaa mainoksista. Kaikenmaailman epämääräiset ilmoitukset sivupalkissa mahdollisista mainoksista tai info siitä miten mainospostaukset ovat tägätty eivät enää menisi läpi. Myös ikisuosikkini blogissa on mainoksia mutta mainostan vain niitä tuotteita, joista oikeasti pidän ja joihin uskon kaikissa eri muodoissaan on huono tapa.

Sitten niihin postauskohtaisiin suosituksiin. Jos osa postauksen tuotteista on mainosmielessä juttuun laitettu, eli "sisällöstä vain osa tai osat johtuvat kaupallisesta yhteistyöstä" niin postaukseen pitäisi rustata seuraavaa: "Informointi toteutetaan mainontaa sisältävän sisällön (teksti, kuva, video yms.) välittömässä yhteydessä olevalla selkeällä mutta muusta sisällöstä erillisellä teksti-informoinnilla." Tämän "teksti-informoinnin" oikeaoppisesta muotoilusta annetaan esimerkkejä. Myös huonoista infoista annetaan esimerkkejä. Ja tässä kohdassa touhu menee mielestäni vaikeaksi.  Kun nyt ohjetta on alettu laatia, niin minusta tässä pitäisi olla selkeä ohje, että kirjoita teksti-informaatio näin ja näin, äläkä mitenkään muuten. Kuulostaa tosi tylsältä kommenolta mutta jos esimerkkiä saa soveltaa, eli toisin sanoen muotoilee saman omin sanoin, niin aivan varmasti monet eksyvät huomaamattaankin sinne monitulkittavuuden puolelle. Ja sitten ollaan taas back to square one: oliko tämä mainos vai ei, mitähä?

 Nykyäänhän suositaan paljon postauksen loppuun laitettavia pieniä huomautuksia, että btw tämä oli mainos tai yhteistyössä tehty juttu. Informaation saa jatkossakin sijoittaa loppuun mutta vain jos koko postauksen pystyy näkemään yhdellä silmäyksellä. Tämä on mielestäni fiksu huomio, sillä postauksesta voi tehdä vääriä päätelmiä ennen kuin ehtii loppuun pikku pränttiä tihrustamaan. Eli hyvästit kilometripostauksille, joissa on kollaasia kollaasin perään ja viimeisinä sanoina maininta mainostuksesta.

Jos koko postaus on mainosta, niin vielä järeämmät ilmoitukset olisi otettava käyttöön: "Juttukohtainen yleisinformointi on heti jutun otsikon alla ennen varsinaisen sisällön alkamista ja tarkempi informointi on yhteistyöstä on jutun lopussa." No tämä info ei varmaan pääse keneltäkään karkuun. Ensin ajattelin, että ehkä tuo alkuun laitettava info olisi riittänyt mutta ei kai tuosta loppumuistutuksestakaan mitään haittaa ole. Mutta ymmärrän kyllä molemmissa päissä ilmoittamisen, jos mainoksesta on paljon sanottavaa. Otsikon alle kun ei hirveästi tekstiä viitsisi änkeä ennen kuin pääsee itse asiaan, joten se on parempi sijoittaa loppuun. Ja kun vain lopussa ei saisi ilmoittaa, jos ei koko postausta pysty omaksumaan yhdellä vilkaisulla.... Ok, hyväksyn tämän. Pieni mutta löytyy kuitenkin: edellä mainittu ohje koskee mainospostauksia, jotka "bloggari julkaisee koko sisällön vain tämän kaupallisen yhteistyön vuoksi." Tämän saa helposti mitätöityä sanomalla, että uskon tähän juttuun ja pidän tästä ihan hirveästi, niin kuin monissa blogeissa sanotaankin mainosten yhteydessä, sillä kuka nyt haluaa sanoa mainostavansa vain mainostamisen vuoksi. Postausta ei siis toteuteta vain ja ainoastaan "kaupallisen yhteistyön vuoksi", vaan bloggari tykkää jutusta muutenkin niin paljon, että haluaa jakaa sen lukijoiden kanssa.

Sitten ehkä monille tärkeimpään aiheeseen, eli mainoslinkkeihin, -bannereihin ja muihin mukaviin tapauksiin. Eli "bloggaaja saa suoraa tuloa näihin liittyvistä lukijoiden aktiviteeteistä kuten klikeistä, ostamisesta, yms." Ohjeeksi annetaan, että tämmöisiä sisältävien postausten otsikon alla ennen sisältöä tulisi aina olla sama viesti, jossa kerrotaan kaupallisten linkkien olevan merkattu tähdellä. Ja sitten ne linkit on tietysti merkattu tähdellä ja loppuun on listattu linkkikumppanit. Bannerit ovat kuulemma niin selkeitä mainoksia, että niistä ei tarvitse mitään erikseen sanoa. Kuva, joka onkin mainoslinkki, pitää ilmoittaa sellaiseksi kuvan alla. Tämä tarkoittaisi sitä, että linkkien lyhentely bitlyllä ym. ei enää auta mainoslinkkien piilottamiseksi ja lopussakin on kerrottava mihin puotiin linkit oikein vievät. Monissa blogeissa kollaasien alle tulee ilmestymään varsinainen tähtisikermä. Ja en tiedä kuka vielä yllättyy siitä, että ovatko nämä kaikki Nellykollaasin alla olevat linkit mainoslinkkejä, apua, en olisi ikinä arvannut! Yksittäisten mainoslinkkien merkkaajana tämä on hyvä keino, sillä niitä ei aina huomaa. En sitten millainen lukukokemuksesta tulee, kun vähän väliä silmissä näkyy tähtiä.

Kun joku lahjus tai muu mainostuote seikkailee blogissa ensiesiintymisensä jälkeen, seuraavia ohjeita tulisi noudattaa: "...tuote on bloggaajalla myöhemmin blogissa uudestaan selkeästi, tunnistettavasti ja mainostustarkoituksessa esillä, niin informointisääntöä tulee noudattaa. Kääntäen: Jos tuote on uudestaan esillä blogissa esimerkiksi vain osana kuvassa olevaa huoneen sisustusta niin informointisääntöä ei tarvitse noudattaa." Voin kuitenkin kuvitella tilanteita missä lukijat ja bloggari ovat eri mieltä siitä onko kuvan taustalla lymyävä tuote "selkeästi, tunnistettavasti ja mainostustarkoituksessa" vai ei.

Ohjeistuksella on muutakin asiaa mutta tässä olivat nämä minua kiinnostavat kohdat. Olen tässä vähän väännellyt ja käännellyt sanoja mutta sellaista se tulee olemaan bloggareillekin: kommenttiboksissa tulee aina olemaan joku, joka etsimällä etsii sitä vikaa mainonnasta ilmoittamisessa. Veikkaisin, että tämän tyyppisillä ohjeistuksilla saadaan selkeyttä mutta edelleen joissain tapauksissa epäselvyydet voivat jatkua. Esimerkiksi tuo mainoksesta ilmoittaminen jotakuinkin omin sanoin on aika hasardia touhua. Uskoisin myös, että kaikkien rakastama termi yhteistyö aiheuttaa myös pieniä epäselvyyksiä. Blogeissa puhutaan yhteistyöstä silloin, kun itse poimitaan ja asetellaan tekstiin jonkun kaupan linkkejä mainosverkosta ja myös silloin, kun tehdään oikeasti yhteistyötä jonkun kaupan kanssa ihan oikeasti kommunikoimalla. Tämä voi tuottaa joillekin bloggareille ongelmia ohjeistuksen tulkinnassa.

Mainonta tulee näiden ohjeiden myötä todella paljon esille blogissa, mikä ei ehkä miellytä kaikkia bloggareita. Vaikka sitä mielellään tekee kaikenlaista yhteistyötä, niin eihän sitä välttämättä halua leimautua niin kovin kaupalliseksi tyypiksi. Ja netissähän vastaavia mainoksia, etenkin linkkejä, on tungettu ties minne ilman minkäänlaisia ilmoituslitanioita ja monille sivustoille vastaava ilmoituskäytäntö olisi kuolemaksi, joten näin tarkka ohjeistus bloggareille tuntuu jotenkin kohtuuttomalta mutta samaan aikaan on todella tarpeen.

Luonnoksessa on myös annettu sähköpostiosoitteet, jonne omat kommenttinsa voi lähettää 19.6.2013 mennessä. Eli sinne nyt postia tai sitten saa vaieta iäksi mainnonnasta ilmoittamisasioista. Halusin kuitenkin ottaa tämän aiheen näin julkisestikin esille ja kuulla teiltä mielipiteitä, että näemme vähän missä mennään niin mainostavien bloggareiden kuin niille altistuvien lukijoidenkin osalta. Jos jokainen vain lähettää ylhäisessä yksinäisyydessään tuonne sähköpostia, niin emme loppupeleissä tiedä tehtiinkö ohjeistus työryhmän mietintöjen perusteella vai kuultiinko siinä myös ehkä ohjeistuksen kohteita. Mitäs sanotte?

Mainoslinkkien käyttö postauksissa: tiesitkö jo tämän?

Tämänkertainen linkkivinkkini ei johda varsinaisesti millekään toiselle sivulle, vaan keskittyy siihen linkkiin itsessään. Postauksen kohderyhmä on varmasti melko marginaalinen mutta joillekuille tämä on varmasti päivän jos toisenkin pelastus.

Vinkin kohteena ovat mainoslinkit, tarkemmin sanottuna Tradedoublerin tekstilinkit. Bloggaamisen alkuaikoina olin raivoissani eräästä seikasta näiden linkkien suhteen -ja ei, se ei ollut se, että niitä ei klikattu. Syynä oli linkin perään itsensä väkisin änkeävä pikseli, eli se pieni neliö joka juuri ja juuri erottuu ruudulta. Jos se häiritsee, sen voi poistaa -muutamia tilanteita lukuunottamatta. Jos haluat sen todella helposti pois linkkiesi perästä, lue ihmeessä eteenpäin. Ja jos haluat tietää mikä virka sillä oikeastaan on ja milloin se kannattaa säästää, lue ihmeessä postauksen loppuun asti, missä valotan hieman tätäkin asiaa.

Tässä havainnollistava esimerkki:

Cavan Nellylle suunnittelema mekko, joka on todella hieno.

Tämä oli siis mainoslinkki, jotka minulla on tapana merkata *-merkillä, eli semmoinen kuuluisi tuon linkin perään. Mutta nyt siellä on tuo typerä pikseli! Koska tuo ylläoleva linkki vie suoraan mekkoon Nellyn etusivun sijasta, se on siis syvälinkki. Olen siis syöttänyt linkkigeneraattoriin sen osoitteen, johon haluan linkin vievän ja ne sanat, joiden takana linkki on. Tuloksena on tämä:

<a href="http://clk.tradedoubler.com/click?(otintästäpoisomiatietojani)url(http://nelly.com/fi/vaatteita-naisille/vaatteet/juhlamekot/oneness-1115/cava-dress-115001-122/)" title="Cavan Nellylle suunnittelema mekko" target="_blank">Cavan Nellylle suunnittelema mekko</a><img src="http://impgb.tradedoubler.com/imp?type(inv)g(poistin)a(tietojani)" />

Ja tämä pirulainen saa aikaan myös sen pikkupikselin! Mutta nyt otetaan se pois! Seuraavan kerran linkkiä tehdessäsi, älä kopioi orjallisesti koko koodia ja liitä sitä sivullesi, vaan jätä jotakin pois. Viimeinen koodinpätkä sisältää pikselin, joten älä kopio tätä osaa yllä olevasta koodista:

<img src="http://impgb.tradedoubler.com/imp?type(inv)g(poistin)a(tietojani)" />


Sama koskee myös ihan perinteistä tekstilinkkiä, eli sitä joka vie suoraan kaupan etusivulle ilman sinun syöttämääsi osoitetta.

 <a href="http://clk.tradedoubler.com/click?p(poistin)a(taas)g(tietojani)" title="Nelly" target="_blank">Nelly</a><img src="http://impgb.tradedoubler.com/imp?type(inv)g(poistin)a(tietoja)" />

Eli tuo punainen osa pois taas koodista, niin onnistut!

Uskon, että moni muukin haluaa nämä neliöt pois tekstin seasta useista eri syistä. Joku ehkä haluaa kätevästi merkata mainoslinkkinsä noin, jotta mitään tähtiä tai muita mainintoja ei tarvitse tehdä. Mutta joku toinen ehkä ei halua tuoda mainoslinkkejä tuohon tapaan esille. Eiväthän kaikki lukijatkaan tiedä, että tuolla pikselillä viestitään mainonnasta, jos siitä ei mene erikseen sanomaan. Ja kun kaikkien mainoslinkkien perään ei tuota pikseliä tule, niin mainosten merkitsemisen käytäntönä se on huono, koska yhtenäistä merkkauslinjaa ei synny. Joku vielä luulee omassa koneessa olevan vikaa, kun ruudulle ilmestyy kummallisia neliöitä ja toinen hieman huononäköisempi pitää bloggaria idioottina, kun jättää hirveitä rakoja sanojen väliin!

Ja sitten on vuorossa selvitystä tuon pikkupikselin merkityksestä. Kyselin asiasta hieman itseäni viisaammalta, sillä tietenkin halusin selvittää onko neliön poistamisesta jotain oleellista haittaa esimerkiksi myyntien rekisteröitymisen kannalta. Pikselin yksi virka on tarjota tilastotietoa tekstilinkin näytöistä. Bannerimainosten näyttökertoja voidaan helposti seurata mutta kuinkas tekstinpätkän näkyvyydestä saadaan selvyyttä? No sen perään lisätään juuri tämä pikseli, eli se on vähän kuin minibanneri! Näytöt lasketaan siis tuon pikselin näyttökertojen perusteella.

Toinen pointti on iMyyntien rekisteröityminen. iMyynti on siis semmoinen myynti, joka ei edellytä sitä, että ostaja on klikannut mainosbanneriasi tai -linkkiäsi. Hän on vain nähnyt sen ja tekee ostoksen ohjelman seuranta-ajan puitteissa mikä voi olla vaikka 30 päivää. Eli tuon pikkupikselin avulla voidaan rekisteröidä, että kävijä on nähnyt mainoslinkin blogissasi ja saat komission kun hän sitten tekee ostoksensa kyseisessä kaupassa. Ennen kuin lähdet poistelemaan noita neliöitä, niin varmista onko kyseisessä ohjelmassa iMyyntiä tai muuten voit menettää muutamat pennoset!

No niin, nyt varmasti haluat päästä eroon niistä pikseleistä tekstiäsi rumentamasta mutta toisaalta haluaisit saada itsellesi kuuluvat iMyynnitkin, jos sellainen mahdollisuus on olemassa. Mikä siis eteen? Asiantuntija antoi vielä yhden vinkin liittyen juuri tähän: kaikkien tekstilinkkien pikseleiden koodit, eli nuo punaisella merkkaamani koodinpätkät tuolla alkupuolella, voi sijoittaa vaikka postauksen loppuun. Siellä ne näkyvät mutta eivät häiritse muotibloggareiden ja heidän seuraajiensa pettämätöntä esteettistä silmää:

Muutama totuus suosittujen blogien mainosten määrästä

Olet varmaan törmännyt suosittujen blogien kommentteja lukiessasi valituksiin tai huomioihin siitä, kuinka kyseinen blogi on alkanut suoltaa pelkkiä mainospostauksia. Bloggari ei enää kuvaakaan tavallista päiväänsä tai asukokonaisuuksia, vaan keskittyy sen sijaan Nellykollaasien ja erilaisten yhteistyöpostausten julkaisemiseen. Blogeja yleisesti ottaenkin usein arvostellaan liiasta mainostamisesta ja bloggareiden tienesteistä käydään kiivasta keskustelua. Mutta onko näissä valituksissa sitten oikeasti perää? Keskitytäänkö blogeissa liikaa mainostamiseen? Otin asiasta hieman selvää.

Valitsin tähän pieneen tutkimukseeni viisi suosittua blogia, joissa itse olen nähnyt silloin tällöin huomautuksia pelkäksi mainoskanavaksi muuttumisesta. Laskin kuinka monta postausta blogissa on julkaistu tämän vuoden alusta viime sunnuntaihin 14.4. asti. Seuraavaksi laskin kuinka moni näistä postauksista sisälsi mainoslinkkejä tai oli tehty muuten yhteistyössä jonkin tahon kanssa. Postaus saattoi olla täysin mainontaan keskittynyt (esim. "Nellyn uutuudet tällä viikolla" -kollaasi), tai sitten mainoslinkit oli upotettu huomaamattomammin esim. päivän asun vaatteiden tietoihin, tai sitten postaus oli muuten toteutettu yhteistyössä niin, että bloggarin voi olettaa hyötyneen siitä rahallisesti. Kaikki bloggarit olivat ilmoittaneet näiden postausten olevan yhteistyöjuttuja tai sisältävän mainoslinkkejä muutamaa huolimattomuusvirhettä lukuunottamatta.

Tässä tutkimukseni tulos taulukkoina. Kaikki tilastoja inhoavat, älkää peljätkö! Nämä ovat hyvin helppolukuisia tapauksia. Itse rakastan tilastoja, joten tein niitä oikein kaksin kappalein.

Ylemmässä taulukossa näet bloggarin koko postausten määrän (luku alareunassa) ja miten mainospostaukset (keltaiset) ja mainoksettomat postaukset (punaiset) jakautuivat. Alempi mittari kertoo saman asian mutta siitä näet tarkemmin kuinka monta prosenttia postauksista oli mainosjuttuja. Voit valita bloggarin yläreunasta painamalla nimen edessä olevaa palluraa.

Mainospostaukset & mainoksettomat postaukset Mainosmittari | Infographics

Tulivatko tulokset yllätyksenä? Minulle ainakin tulivat. Siis jo siinä mielessä, että en ole koskaan tajunnut katsoa kuinka monta postausta kuukaudessa jokin suosittu blogi saattaa suoltaa. Esimerkiksi Cava ja Xenia's Day tuntuvat mututuntumalla mainostavan paljon mutta loppujen lopuksi mainospostaukset jäävät muiden juttujen jalkoihin. Minusta mainospostausten määrä oli melko vähäinen. Jokaisella on tietenkin oma mielipide siitä mikä on paljon ja mikä vähän. Toisten mainosten sietokyky ylittyy jo yhden mainospostauksen kohdalla ja toiset taas eivät niitä huomaakaan.

Tein myös muutamia muita huomioita liittyen bloggareiden mainostuskäytäntöihin:

Cava tekee paljon kollaaseja, joissa on mainoslinkkejä mutta toisaalta hän tekee myös hyvin paljon sellaisia kollaaseja, joissa voisi olla mainoslinkkejä -mutta eipä ole. Läheskään kaikkiin mahdollisiin paikkoihin ei tässä blogissa mainosta tungeta. Myös yhteistyöjuttuja löytyy.

Mona's Daily Stylen suuri mainosmäärä selittyy sillä, että bloggarilla on tapana laittaa asukuviensa vaatteiden tietoihin mainoslinkkejä. Hän tekee myös hyvin paljon yhteyistyötä monien tahojen kanssa, eli tekee jutun jotakin (rahaa, tuotteita, tms.) vastaan.

Mungolife keskittyy kollaasien tekoon. Kollaaseilla on niin paljon näköä ja kokoa, että se voi osin aiheuttaa jollekin tunteen hirrrveästä mainostamisesta. Jos olisin laskenut yksittäisten mainoslinkkien määrää, tässä olisi aika varmasti voittaja.

Xenia's Day oli yllättäjä, eli mainoksia oli vähemmän kuin muistin. Moni näistäkin oli kollaasien muodossa. Ihan kaikkiin mahdollisiin rakoihin ei täälläkään oltu mainoslinkkiä tungettu.

Yummy sen sijaan yllätti ainakin minut mainosten määrällä. Niitä löytyi niin kollaasi- kuin asupostauksista. Tästä blogista löysin myös toistaiseksi ainoan näytteen linkin ostamisesta. Eli joku on todennäköisesti maksanut blogarille rahaa, jotta tämä laittaisi blogipostaukseensa linkin tietylle sivulle. Kaikki SEO:sta tajuavat ehkä ymmärtävät tämän päälle. Ainakin oletan hyvin vahvasti siitä olevan kyse tai sitten bloggari on itsenäisesti tehnyt erittäin huonon linkkausvalinnan. Itsellenkin kun tämmöinen kikkailu on tuttua (ei tämän blogin merkeissä tosin), niin kiinnitin vain huomiota tähän seikkaan.

Mutta nyt, mitä ajatuksia tämä herätti teissä?

Oletko allerginen blogien mainoksille?

Olen hieman lisännyt blogissani näkyvien mainosten määrää ja ajattelin samaan syssyyn tarjota helpotusta myös niille, jotka eivät halua mainoksia netissä surffaillessa nähdä. Jos siis ajatus jonkun rahallisesta hyötymisestä keljuttaa, vilkkuvat kuvat ärsyttävät, tai hidas nettiyhteytesi lataa sivuja ikuisuuden mm. juuri mainosten vuoksi, tämä on sinun juttusi.

Idean postaukseen sain Ekojalanjäljillä -blogin Sannalta, joka kertoi lukevansa blogiani Adblock päällä. Se siis poistaa kaikki mainokset sivuilta, joilla vierailet. Nyt joku toinen mainostava bloggari ajattelee siellä kauhuissaan, että älä nyt ihmeessä tämmöistä julkaise! Minusta on kuitenkin ihan reilua tarjota myös mainokseton vaihtoehto niille, jotka jostain syystä haluavat päästä mainoksista eroon. Se ei ole mitenkään minulta pois, sillä nämä henkilöt tuskin muutenkaan klikkailisivat sivuillani olevia mainoksiani. Päinvastoin, kokemus on varmasti mukavampi molemmille osapuolille.

Monet Adblockia selkeästi tarvitsevat eivät ole sitä löytäneet. Blogien ikuinen itkuvirsi liian suuresta mainosten määrästä voisi vähetä, jos Adblockia käytettäisiin enemmän. Toisaalta, se ei kuitenkaan poista postauksiin upotettuja mainoksia ja linkkejä. Ihan sellaista suursiivousta ei edes Adblock tee. Mutta tästä näet kuitenkin eron:

Blogini mainoksilla

Blogini ilman mainoksia

Miten sitten saat tämän vempaimen? Adblockin voit siis ladata omaan internetselaimeesi. Omansa löytyy niin Firefoxille, Chromelle, Safarille, Operalle, sekä myös Android-versio on saatavilla. Suomalaisten sivujen mainoksia suodattaa myös Wiltteri, jonka voi ladata edellä mainittujen selaimien Adblock-lisäosan tueksi. Kokeilumielessä asensin sen hetkeksi Chromeen ja ainakin tämän selaimen kohdalla asennus oli sieltä helpoimmasta päästä: ei uudeelleenkäynnistyksiä tms. turhauttavaa. Muutamissa sekunneissa mainokset olivat kadonneet.

Itse en siis Adblockia käytä, sillä katselen ihan mielelläni mainoksia.  Saan niistä paljon ideoita ja tietoa tuotteista sekä kaupoista, joita en tiennyt edes olevan. Tarjoukset ovat myös hyvin kiinnostavia. Lisäksi mainoksia on hyvä lukea, sillä niistä oppii (ehkä) miten kirjoittaa lyhyesti ja ytimekkäästi houkutteleva tekstiä. Osaan myös olla kiinnittämättä niihin tarpeettoman paljon huomiota ja minun nopea yhteyteni ei niistä häiriinny.

Inhottavan ihana blogimainonta ja tienaako klikeillä

Viime aikoina blogimainonnasta on julkaistu bloggarien toimesta useampia postauksia, etenkin taannoisen Kuningaskuluttajan telkkarissakin nähdyn jutun jälkeen. Viimeisimpänä aiheesta postasi Mungolife. Juttu kiteytti myös monta omaa ajatustani. Mainonta on aiheena yksi lempilapsistani, joten otanpa nyt osaa keskusteluun ja katsotaan saanko sekoitettua pakkaa.

Yleensä blogimainontakeskustelussa tuntuu olevan kaksi leiriä: kaikenlaisista mainoksista valittavat kommentoijat sekä bloggarit, jotka puolustelevat ja vähättelevät mainosten merkitystä. Pelkään kyllä suututtavani nyt niin lukijat kuin bloggaritkin, niin räjähdysherkkä tämä aihe on. Ja ainahan löytyy niitä mainonnasta ja tuloista paremmin tietäviä.

Mainonnasta blogeissa voisi puhua niin monesta näkökulmasta ja hyvin kauan. Tämän postaukseni aiheena ei ole niinkään perinteinen liiasta mainonnasta valittaminen, lukijoille mainoksista oikein ilmoittaminen, tai erilaiset bloggarien saamat tuotteet ja lahjukset sekä niistä kirjoittaminen. Nyt tarkastellaan hieman ihan bloggarien omasta aloitteesta toteuttamaa mainontaa ja sen suhdetta tienaamiseen, kuten esimerkiksi niitä monien mielestä viheliäisiä mainoslinkkejä. Suuri osa bloggareista saa toteuttaa mainontaa oman pään mukaan mutta joillakin sitä on rajoitettu, esim. Indiedaysillä, sitä on rajoitettu.

Koska ihmiset altistuvat mainonnalle jatkuvasti, on hieman hölmöä, että juuri kaikenlainen blogimainonta saa sitten veret kiehumaan. On jännä, että hyvin materiapitoisten blogien lukijoiksi ja kommentoijiksi on valikoitunut joukko ihmisiä, jotka ovat hyvin valveutuneita mainonnan ja sen kirojen suhteen. Luulisi heitä kiinnostavan jotkin muut asiat mutta ehkä heissä on jonkin verran masokistia, jonka vuoksi he palaavat yhä uudestaan blogien pariin kiusaamaan itseään seuraamalla tätä kulutusjuhlaa. Epäilen vahvasti, että mainosvalitusten taustalla on vaikuttavana voimana se kuuluisa kateus, jonka suomalaiset niin hyvin taitavat. Blogien aiheuttama kateus on muuten sattumoisin mainonnan kanssa samaan aikaan pinnalla. Aiheesta kiinnostuneille sopii luettavaksi vaikka tämä Me Naisten artikkeli.

Olen aikaisemminkin sanonut, että blogimainonta on todella jees juttu, kun se on toteutettu hyvin. En kuitenkaan pidä jatkuvaa mainospostausten suoltamista hyvänä sisältönä, joten joskus saatan suhtautua mainontaan myös vähemmän iloisesti. Minulle mainonta niin blogeissa kuin muuallakin netissä on tuttua touhua ja voin avoimesti myöntää harrastavani sitä nyt sekä tulevaisuudessa. Jos joku ei ole vielä huomannut, niin sivupalkissa pyörii muutamia mainoksia ja lisää on varmasti tulossa. Voin suoraan sanoa, että blogilla tienaaminen on erittäin tervetullutta mutta se ei todellakaan ole tässä päätarkoitus. Nyt menetin varmasti monia lukijoita mutta minkäs teet. En ole mikään hyväntekijä, joka kieltäytyy suhteellisen helposta ja hyvästä tienausmahdollisuudesta. Kenelle nyt ei raha kelpaisi? Minä ostan sillä mm. ruokaa kaupasta.

Blogit eivät ole ainoa paikka missä näitä affiliate -ohjelmien mainoksia esiintyy, joten minullakin on mainostuloja muualta kuin blogeista. Olet voinut huomaamattasi edesauttaa tienestieni kertymistä klikkaamalla jotain mainosta joskus jossain päin nettiä. Erilaisia mahdollisuuksia tienata eri affiliateverkoissa on lukuisia, eikä toiminnan tarvitse rajoittua edes Suomeen. Moni tienaa ihan uskomattomia summia.

Tosiaan, minua on pistänyt silmään  useampaan otteeseen se, kuinka bloggaajat vähättelevät mainosten merkitystä sekä niistä saatuja tuloja. Kukaan ei myönnä suoraan, niin kuin minä juuri yritin tehdä. Yleinen argumentti on, että eihän näillä linkeillä ja mainoksilla oikeasti edes tienaa. Mutta kun niillä tienaa. Totuushan on se, että blogilla voi tienata ihan helvetisti. Ja niin jotkut tekeekin. Mikä sitten on helvetisti, niin sen voi jokainen määritellä itse. Mutta jos tulot ovat joinain kuukausina kymppitonnin hujakoilla, niin se on mielestäni aika paljon, sillä ihan joka ammatissa ei sellaisiin summiin päästä.

Epävarmuus tienesteistä ja mainonnasta on johtanut siihen, että moni välttelee tietoisesti mainosten klikkaamista blogissa. Erityisesti linkinkyttääjät ovat ihan oma ryhmänsä. Linkinkyttääjät eivät siis klikkaile blogissa olevia mainoslinkkejä, jotka tunnistaa osoitteen alkuosasta, jos osoitetta ei ole lyhennetty vaikkapa bitlyssä. Semmoista toimintaa nähtiin myös edellä mainitsemassani tv-ohjelmassa ja sehän mainosväkeä "huvitti". Joillain lukijoilla on pelko, että bloggari saa rahaa klikeistä. Moni bloggari onkin vedonnut siihen, että vaikka blogissa näitä mainoslinkkejä onkin, he eivät saa rahaa niiden klikkailusta. No, sehän nyt on totta ja toisaalta tarua. Pelkästä klikistä harvoin enää rahaa ropisee mutta semmoisiakin mainosohjelmia on välillä ollut käynnissä. Joskus harvoin näissä erittäin suosituissa muotiblogeissa on ollut ovelia viritelmiä, joilla lukijat on saatu klikkaamaan näitä linkkejä, joista siis saa rahaa joka kävijästä. Aika moni klikkaa, jos menee kirjoittamaan jotakin sellaista kuin katsokaahan mitä ihmettä täällä oikein on! Houkuttaisi klikata tuota täällä -linkkiä, vai mitä?

Tarua tässä "eihän niistä klikeistä saa rahaa" -argumentissa on se myös se, että kyllä niistä saa rahaa, kun joku ostaa. Ja sitä ostoa ei tarvitse tehdä edes heti vaan vaikkapa viikon päästä. Jos olet mennyt ihastelemaan vaikkapa mekkoa mainoslinkin kautta mutta et kuitenkaan ostanut mitään sen mainoslinkin ja bloggarin mahdollisen rikastumisen pelossa, saatat kuitenkin kerryttää bloggarin pottia (nyt moni sanoo iiiik!). Jos menet samaan kauppaan jonkin ajan kuluttua ja ostat vaikka sukat, bloggari voi saada komission ostoistasi. Kun olet kerran hänen blogissaan klikannut itsesti hänen linkkinsä kautta kauppaan etkä ole tyhjentänyt koneestasi edes välimuistia, saa bloggari komission ostoistasi tietyn ajan sisällä. Tämä aika voi olla vaikkapa 30 päivää. Mitä opimme tästä? Klikeillä voi tienata.

Vaikka jotkut näistä linkinkyttääjistä haluavat sen mainoslinkin takana olevan tuotteen, he eivät sitä bloggarin linkin kautta osta vaan etsivät sen muualta. He itse maksavat siitä saman summan kuin jos olisivat ostaneet suoraan siitä bloggarin linkin kautta. Tavoitteena on vain se, että bloggari ei saa tienata heidän avullaan mitään. Jännittävä asenne. Myönnän itsekin tekeväni joskus niin mutta vain sen vuoksi, että ostankin kyseisen tuotteen oman mainoslinkkini kautta. Mutta jos minulla ei olisi linkkiä kyseiseen ohjelmaan, minulle olisi aivan sama saisiko joku muu bloggari ostostani komission.

Ne, jotka tekevät kaikkensa linkkien klikkailun ja bloggarin rikastumisen estämiseksi omalta osaltaan, saavat varmasti halvauksen kuullessaan, että bloggari voi tienata myös sillä, että olet vain nähnyt mainosbannerin hänen sivullaan. Kolikot siis kilisevät vaikka et olisi klikannut banneria mutta menet kuitenkin kauppaan ostoksille jotain toista kautta. Toisaalta hc-mainosfoobikot tämän varmaan jo tiesivätkin. Tämmöiset imyynnit ovat kuitenkin nykyään käytössä aika harvassa mainosohjelmassa.

Joskus näkee bloggarien mainostulovähättelyissä sellaisia heittoja, että myynneistä maksetut komissiot ovat todella pieniä, ei niillä pääse rikastumaan. Joku pääsee, joku ei. Mutta vaikka komissio olisi vain 2-10% välillä ostoksen loppusummasta, pienistäkin ostosummista kasvaa iso komissiopotti, kun ostoja tulee useita satoja tai tuhansia kuussa. Aina komissio ei ole jokin prosenttiosuus, vaan se voi olla tietty summa. Mainostaja voi myös saada tietyn summan esimerkiksi jokaisesta hänen kauttaan tulleesta uudesta asiakkaasta, joka vaikkapa rekisteröityy mainostettavan yrityksen kanta-asiakkaaksi.

Mainoksilla ja mainoslinkeillä tienaamisen puolesta puhuu myös se, että kollaasien ja muiden tuotepoimintojen kohteeksi valikoituu hyvin usein jokin affiliateohjelman omaava kauppa. Jos kerran mainonnalla ei tienaa kivasti, miksi sitten inspiraatiota asuihin ym. on niin usein haettu juuri Nellystä? Miksi juuri Yves Rocherin rasvat on huippuja? Netti olisi pullollaan kauppoja mistä valita tuotteita kollaaseihin.

Itse vierastan blogimainontajutuissa usein käytettyä termiä yhteistyö. Esimerkiksi joku kollaasi on toteutettu yhteistyössä Nellyn kanssa. Yhteistyö -sanallahan on vieno positiivinen kaiku ja se on melko neutraali termi, joten ymmärrän sen suosion -ja osittainhan onkin kyse siitä. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että bloggari mainostaa yritystä X, joka maksaa bloggarille jonkin summan hänen kautta tulleista myynneistä tms. välikädessä olevan yrityksen kautta. Mutta kun lähden tekemään esimerkiksi nellykollaasia, niin minulle ei tule ensimmäisenä mieleen tekeväni yhteistyötä esim. tuon Nellyn kanssa. Olen joskus rekisteröitynyt heidän mainosohjelmaansa ja käytän linkkejä milloin ja miten haluan, ja saan maksuja jos ja kun joku minun kautta jotain ostaa. Kai se sitten on yhteistyötä, vaikka kommunikointi meidän kahden yhteistyöläisen välillä on olematonta. Mutta eihän kukaan sano, että "päätin tänään sitten väsätä nellykollaasin", vaan "tämä postaus on toteutettu yhteistyössä Nelly kanssa". Näillä kahdella ilmaisulla on huikea ero.

No niin, kuka tunnustaa olevansa mainostaja, mainosten välttelijä, tai sitten hyvinkin välinpitämätön tämän kaiken suhteen?

Jos joku ei huomannut, juttuni on hieman kärjistetysti kirjoitettu, niin kuin minulla saatta olla tapana. Uskaltaisin väittää, että suurin osa blogien lukijoista viis veisaa mainonnasta ja he pysyvätkin tästä keskustelusta yleensä erossa.

Blogimainonnasta ja sitämyötä tietysti tienesteistä ei yleensä tykätä puhuta suoraan. Ajattelin hieman oikoa mutkia ja jatkaa tulevaisuudessa lisääkin aiheesta kuinka paljon bloggarit tienaavat. Pysyhän kuulolla, jos kiinnostaa.

Blogien oudot mainokset: tapaus Jumpin

Blogien mainoksista kirjoitetaan usein vain negatiiviseen sävyyn tai niistä ei puhuta ollenkaan. Vaikka postaukseni aiheena onkin hieman oudot blogimainokset, olen periaatteessa erittäin pro-blogimainonta -tyyppi: silloin kun mainonta on hyvin ja ajatuksella toteutettu, olisi melkeimpä idioottimaista olla kokeilematta mainostamisen mahdollisuuksia.  Tulemme varmasti puhumaan tästä jatkossa. Mutta tämän päivän aiheeseen:

Aina välillä blogeissa on käynnissä jokin kampanja, jossa mainostetaan jotain tiettyä tuotetta. Niitä on nähty paljon, esim. kameroita, pyöriä, liikuntatunteja, ym. Eli vino pino suosittuja bloggareita alkaa yhtäaikaa intoilemaan jostain tietystä asiasta. Usein kyseisestä firmasta on otettu yhteyttä ja tehty houkutteleva diili. Tälläinen tuo laajaa näkyvyyttä tuotteelle, kun oikein moni sitä kuvaa ja kehuu usein monen postauksen verran. Mainostuotteelta on joskus vaikea välttyä, jos suosittuja blogeja lukee.

Moni bloggaaja kertoo mainostavansa vain sellaisia tuotteita ja juttuja, joihin itse uskoo. Mutta epäilen vahvasti, että kaikkien tuotteiden kohdalla tätä ei ole mietitty loppuun asti, vaan itse mainosdiili on se, mihin bloggari vakaasti uskoo ja ja haluaa sen vuoksi toteuttaa jutun. Jotkut tuotteet ovat olleet sellaisia, että en ne eivät ole istuneet muotiblogeihin kuin nenä päähän ja olenkin ihmetellyt, miten ne ovat päässeet bloggareiden mainosseulan lävitse. Suurin ihmeen aihe on mielestäni ollut viimeaikojen Jumpin-villitys.

Muotibloggarit ovat tyylikkäitä ja he julkaisevat itsestään lähinnä hiottuja päivän asu -kuvia. Joskus mukaan mahtuu joku kotiasukuva, jossa vilahtaa villasukat. Siksi ihmettelin suuresti, miksi niin moni tyylitaituri lähti mukaan tähän Jumpinhypetykseen: "uusin Mulberryn laukkuni" -postaukseen perään ilmestyykin hehkutusta haalarista, jonka takapuoli roikkuu jossakin polvien korkeudella. Moni kehuu sitä mukavaksi asuksi mutta se ei nyt oikein riitä. Onhan aluskerrastokin oikein mukava asu mutta ei sitä kukaan julkisesti hehkuta. Minä haluan antaa itsestäni tyylikkään kuvan enkä julkisesti esiinny haalarissa. Kuinkakohan moni bloggari oikeasti oleilee tässä potkupuvussa kotosalla? Lyhyesti, Jumpin on ruma ja turhan kallis (mistä tulee tietysti hyvät provisiot, jos joku sen blogin mainoksen kautta ostaa). Mungolifen postaus aiheesta kertoo kuitenkin paljon siitä miten Jumpin blogeihin änki: haalari tuli lahjana ja kaikesta kauheudestaan huolimatta se ylitti julkaisukynnyksen.

Vaikka blogijuttujen perusteella haalaria olisi voinut luulla jättimenestykseksi, ilmeisesti Jumpin ei kaikkien ihasteluista huolimatta oikein ottanut tuulta alleen, sillä merkin liike lopetti juuri Helsingissä. Netistä sitä vielä saa, jos jotakuta kiinnostaa. Katukuvassakaan en näitä nähnyt kuin pari kertaa.

Viime aikojen hieman erikoisiin mainosvalintoihin kuuluu myös Cavan postaus Solé-polkupyöristä. Kommenteissa pyörä lytättiin laadullisesti mutta tätä laatuasiaa oudompi juttu oli mielestäni mainoksen ajoitus. Kuka miettii pyörän ostoa tammikuussa? Kolmen kuukauden päästä sama postaus olisi mennyt toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, eli se ei olisi vaikuttanut oudolta valinnalta.

Joitain tuotteita ei blogeissa näe mainostettavan ollenkaan, vaikka yritysten puolesta mainoksia on koetettu saada läpi. Yksi esimerkki on pikavipit, joita mainostamalla voi tehdä suuriakin rahoja. Bloggarit eivät muutamia harvoja poikkeuksia lukuunottamatta ole intoutuneet mainostamaan vippejä, mikä on kyllä ihan ymmärrettävää. Rahasta puhuminen on aikamoinen tabu ja voisihan vippaamiskulttuurin mainostus antaa hieman kyseenalaista esimerkkiä herkästi vaikutteita ottaville  lukijoille. Toisaalta vipit voisivat olla oikein osuva mainos muotiblogeihin: erilaisille mainospostauksille altistuvat lukijat ovat pian (jos ei jo) lainojen tarpeessa, jos yrittävät pysyä perässä tässä kulutusjuhlassa. Innolla odotan milloin näen postauksessa "Ota tästä linkistä vippi niin saat hankittua tuon mainostamani järjestelmäkameran."

Omistatko Jumpinin ja onko se mielestäsi kaiken julkisuuden veroinen asu?