Mikä ihmeen Google+?

Google+ on meille kaikille tuttu mutta siitä ei kuitenkaan tiedä tarpeeksi tai parhaimmassa tapauksessa oikein mitään. Se on kuitenkin viihdyttänyt tai turhauttanut meitä jo vuodesta 2011. Olen itsekin käyttänyt sitä – noin 10 minuutin ajan. En ole kokenut, että sivistyksessäni on aukko tai olen sosiaalinen hylkiö, vaikka piirien ulkopuolelle olenkin jättäytynyt. Ajattelin kuitenkin jorista teille aiheesta kokonaisen postauksen verran, vaikka tietoni Plussasta taitavat olla miinuksen puolella. Tai ne olivat ennen tätä juttua, sillä lähdin tutustumisretkelle Google Plussan ihmeelliseen maailmaan. Jokin aika sitten säädimme täällä kommenttiboksissa Google Plussan parissa ja tunnelma oli kallistunut hieman siihen suuntaan, että koko kapistus on täysin turha riesa.

Tässä jutussa käytän muuten oman ja lukijoiden mielenterveyden vuoksi termejä Google+, Google Plus, Plussa (viittaamatta sillä mitenkään siihen K-Kaupan plussaan), kapistus, ym. ja tarkoitan näillä kaikilla versioilla tuota yhtä ja samaa tapausta. En vain halunnut jankata.

Jos käyttää muita sosiaalisia verkostoja ja on luonut useita profiileja (itsestään, toivottavasti), niin yhä uusista ja ihmeellisistä verkostoista ei jaksa innostua. Eihän sitä jaksa luoda aina uutta profiilia ja ylläpitää sitä niiden facebookkien sun muiden rinnalla. Ei niitä vanhoja viitsisi hylätäkään aina uuden palvelun tullessa tilalle. Valitettavasti Google+ tuntuu tunkevan erinäisiin paikkoihin, vaikka siitä ei olisi kiinnostunut tuon taivaallista. Sen saa mm. Gmailin ja Youtuben tilien kylkiäisenä.Tänne Bloggeriinkin pölähti jokin aika sitten plussat ja yhtäkkiä kaikilla oli sellainen tili profiileineen. Minunkin postauksista on tykätty tätä kautta, mikä on tietenkin vain mukavaa.

No niin. Google+ pitää sisällään ainakin seuraavia ominaisuuksia ja toimintoja:

Yllätys, yllätys: profiili! Olet ehkä käväissyt siellä omassa profiilissasikin ja katsonut, ettei siellä vaan näy mitään merkkejä elämästäsi. Mutta sinnehän saisi oman kuvan tietoineen. Profiilissa näkyy myös kaikki julkaisemasi sisältö.

Tosiaan! Voit julkaista Google+:ssa vaikka blogipostauksiasi, kuvia tai toisten tuottamaa sisältöä. Toiset voivat sitten tykätä julkaisuistasi +1 –painikkeella. Sinäkin voit totta kai tykkäillä kaikesta, mikä tuon painikkeen pitää sisällään. Kommentointi on myös sallittu, niin kuin kaikissa sometouhuissa.

Kuulostaako touhu tutulta? Odotas vaan, kun jatketaan:

Ja sitten siellä saa ja pitää käyttää hashtageja tähän tyyliin: #siistiä. Toisia immeisiä, yrityksiä, brändejä jne. saa myös tägätä @-merkillä. Mitä uutta tässä on? Ei kai mitään. Voit myös liittyä erilaisten aiheiden ympärille perustettuihin ryhmiin.

Omia kontaktejaan voi jaotella piireihin ja nimetä ne osuvasti vaikka kavereiksi. Toisia voi seurata ja he voivat seurata sinua –tai olla seuraamatta. Tämähän on kuin kaveripyyntö. Saat myös päättää, kenelle haluat julkaisemasi sisällön näkyvän. Kun kirjaudut sisään Google+:saasi, näet feedin tai streamin, missä näkyy piireissäsi pyörivien henkilöiden julkaisuja.

Hangout on ehkä se erikoisempi juttu: se on korkeintaan 10 ihmisen chatti mutta videoyhteydellä höystettynä. Onhan siellä myös Hangout on Air, mitä voit seurata livenä tai katsoa myöhemmin. Olen joskus istunut joissain Googlen järkkäämissä tilaisuuksissa, missä on tätä HOA:ta harrastettu ja muutenkin meuhkattu Plussan puolesta. Tuhannet tai miksei miljoonat ihmiset ovat siis saattaneet seurata livenä, kuinka muunmuassa minä selaan kännykästä keskittyneesti FB-päivityksiä enkä ota kuuleviin korviini mitään plushöpinöitä (ja nyt Google rankaisee blogiani ja tämä varmaan tuhotaan kokonaan). No eivät ne oikeasti minua ole kuvanneet, vaan sitä esiintyjää. Harmi.

Ai niin, olen tuon ensimmäisen ja viimeisen kymmenminuuttisen ja tilaisuuksissa Plussalle altistumisen jälkeen kiinnostunut kapistuksesta yhden toisenkin kerran: halusin tietää, miten Googlen hakutuloksiin saa kirjoittajan naaman näkyviin sivun yhteyteen. Ihmisillä on katsokaas taipumus hakutuloslistasta klikkailla niitä kuvallisia linkkejä. No, kuvan näkymiseen vaikuttaa juurikin Google+ ja kaiken maailman piirit ja kontaktit. Google Plussan pitäisi olla siis kaikkien hakukonesijoituksistaan kiinnostuneiden ihmisten mielessä jatkuvalla syötöllä. Sinunkin hakiessasi Googlesta jotain tuloksesi kuulemma määräytyvät sen perusteella, mitä piireissäsi olevat ihmiset ovat jakaneet Google+:n kautta. Njaa, mutta kun minulla ei ole niitä piirejä... Tämähän se suuri houkutin palvelun käyttöön onkin monille. Voit kehittää itsestäsi varsinaisen asiantuntijan ja arvosi mitataan juuri mm. hakutuloksissa.

Google+:n käyttö tuntuu kuitenkin olevan kasvamaan päin,vaikka yleinen vitsi on ettei sitä kukaan käytä. Näin ole ainakin päätellyt sen perusteella, että yhä useampi Gmail-kontaktini on liittänyt pärstänsä viesteihinsä ja sitä kautta olen päätynyt heidän profiiliinsa. Google yrittää selvästi saada minustakin käyttäjän, sillä profiilikuvakseni oli tässä taannoin ilmestynyt jokin kaktusta muistuttava kasvi tai ehkä jopa otus. Näytän siis pahalta, jos en pystytä profiilia. Erittäin voimakasta painostusta!

Olen siellä sun täällä törmännyt väitteisiin ja huhuihin siitä, että Google ajaisi alas kaikki muut sosiaaliset palvelunsa pönkittääkseen Plussan asemaa. Esimerkiksi taannoinen Google Readerin alasajo oli varsinainen maailmanlopun merkki monelle. Myös Bloggerin kuihtumisesta on luotu uhkakuvia muun muassa sen perusteella, että Bloggerin tukipalvelu on hiipunut tai sitä ei ole ollenkaan. Googlen katsotaan ajavan ihmiset pakostakin Plussan puolelle.

Jos olet kiinnostunut oppimaan lisää Google Plussasta ja hihkut innostu kuullessasi, että voit katsoa aiheesta vaikkapa puolentoista tunnin verran videomateriaalia, niin suosittelen suuntaamaan sellaisen herran kuin Martin Shervingtonin sivustolle. Siellä asiasta on innostuttu suurissa määrin ja luulin jo hetken, että kyseessä on jokin uskonto. Jos taas haluat koko hiivatun kiusasta eroon, tämän postaukseni kommenttiloorassa oli jotain mainintaa asiasta.

Nyt saa muuten päteä: mitä Google+ -ominaisuuksia sinä käytät? Miksi meidän pitäisi käyttää sitä tai miksi ei?

P.S. Tiedättekö mikä tässä on kaikista huvittavinta? No se, että jonkin ajan kuluttua me kaikki olemme varmasti Google+:sassa ja nauramme tämän postauksen takapajuisuudelle. 

7 tapaa aloittaa postaus houkuttelevasti

Jos jokin postaus on ollut vaikea aloittaa, niin se on tämä. Juttuni sisältää hyviä vinkkejä aloittaa postaus, joten tietenkin tämänkin tekstin pitäisi alkaa täydellisen koukuttavasti ja oikeaoppisesti. Mutta vaikka alkuni olisikin kankea, lupaamani vinkit seuraavat perässä. Olen kirjoittanut jo yhden postauksen verran otsikoinnin tärkeydestä ja jakanut vinkkejä loisto-otsikon rustailuun. Sitten joku keksi kysyä näitä aloitusvinkkejä. Mielestäni tämäkin oli oikein herkullinen aihe, ja lähdin tutkiskelemaan asiaa. Aika moni keino on samanlainen otsikointi-ideoiden kanssa.

1. Kysy jotain. Kysymyksissä on se hyvä puoli, että lukija alkaa heti mietiskellä (vastaa mielessään kysymykseesi) aihetta ja on mukana jutun juonessa. Niin tosiaan, kysy jotain postauksen aiheeseen liittyvää. Lukija voi myös olettaa löytävänsä vastauksen kysymykseen tekstistäsi. Tai sitten hän haluaa vastata ja kahlaa jutun loppuun asti.  Tämä näyttäisi olevan oma ehdoton suosikkini. 
2. Kehoita kuvittelemaan jokin asia. Tämä toimii aika samalla tavalla kuin kysymyksen esittäminen. Lukija pääsee heti tunnelmaan kuvittelemalla mielessään tilanteen tai tietyn asian. Tämän kuvitelman on myös parasta lähennellä juttusi varsinaista aihetta. 
3. Kerro, miten postauksen lukemisesta hyötyy. Koska lukijat voivat olla nopealiikkeisiä ja itsekeskeisiä tapauksia, heitä heti kortit pöytään ja kerro, miten postaus tulee heitä hyödyttämään. "Tämän postauksen luettuasi tiedät, miten saat tavallisen kynsilakan pysymään kynsissäsi lohkeilematta kaksi viikkoa". Johan alkoi kiinnostaa!
4. Kerro ongelmasta. Tämä komppaa hieman tuota edellistä tapaa. Vaikka ongelmista haluaisi pysyä erossa, lukijoilla voi olla sama probleema tai he voivat helposti kuvitella kohtaavansa saman tilanteen tulevaisuudessa. "Minun kaikki kenkäni vuotavat näin syksyllä" heti alkuun saa nokkelan lukijan ajattelemaan "Haa, nyt se kertoo meille miten kengät saa vedenpitäviksi!". Tätä keinoa kannattaa käyttää harkitusti ja jos sinulla on myös se ratkaisu ongelmaan. Pelkkä itku ei ole kovin houkuttelevaa, paitsi jos kysyt neuvoa ja samalla tiedät lukijoillasi olevan tietoa ja taitoa asiaan liittyen.
5. Heitä jokin mielenkiintoinen fakta - mieluiten numeroilla höystettynä. Tietoa kannattaa jakaa sellaisista aiheista, joiden uskot kiinnostavan lukijoitasi. Muotiblogin lukijoita ei kannata viihdyttää alkuun sellaisella infolla kuin "Tiesitkö, että maailmassa on yli 12 000 muurahaislajia?". Ehkä "Tiesitkö, että syöt noin neljä kiloa huulipunaa elämäsi aikana?" voisi toimia paremmin (huomaa myös kysymyksen hyödyntäminen!). Numerot ovat konkreettisia ja useimmiten auttavat asian hahmottamisessa. Lisäksi vaikutat fiksulta ja tietäväiseltä! 
6. Paljasta jotain. Älä pintaa kuitenkaan. Jos kirjoitat pääasiassa itsestäsi, pikku paljastus nostaa postauksen heti ihan uusiin sfääreihin ja lukija tietää saavansa jotain uutta. "En ole koskaan tilannut Nellyltä. Nyt kerron teille miksi." Myös muun kuin itsensä paljastaminen toimii. 
7. Ärrrsytä. Pieni provosointi heti alkuun herättää uneliaimmankin lukijan. " Te olette idiotteeja." -aloitus nostaa niin kävijämäärän kuin verenpaineenkin mutta asioiden oikea laita kannattaa tehdä pian selväksi (siis jos et ollut tosissasi). 

Postauksen alussa on muutenkin hyvä kertoa, mitä juttu pitää sisällään. Jos esimerkiksi kirjoitat päivän asusta ja annat kanasalaatin reseptin samassa stoorissa, mainitse siitä alussa. Joku asustasi vähät välittävä saattaisi olla kiinnostunut siitä reseptistä mutta ei koskaan löytänyt sitä, sillä et kertonut sen olemassaolosta.

Myös tekstin korostaminen vaikka lihavoimalla, kursivoimalla, alleviivamalla (mutta se ei saisi muistuttaa liikaa linkkiä, jos se ei sitä ole) tms. tekee alusta heti poikkeavan, vaikka teksti olisikin ihan puuta heinää. Ai niin, ISOT KIRJAIMET ja värit toimivat myös.

"Lainaus jonkun toisen viisaista sanoista voi myös olla onnistunut aloitus."

-Pink Bubble 

Onneksi blogipostausta tehdessä saa olla luovempi ja aloittaa ihan millä sanoilla haluaakin. Näitä tässä jutussa jaettuja vinkkejä voi kuitenkin hyödyntää silloin tällöin. Joka postauksen alkuun ei kannata tunkeä jotain numerofaktaa tai provoa. Bloggarilla on sekin etu puolellaan, että monasti lukijat selailevat tekstin jo ihan vain siksi, että heillä on tapana lukea ko. blogia. Silloin ei tarvitse ihan joka kerta yrittää tehdä vaikutusta ensimmäisillä riveillä.

Vielä pari mielestäni varoittavaa esimerkkiä. Jotkut alkusanat saavat ainakin minut kääntymään jo heti ovelta. "Anteeksi, etten ole postannut taas vähään aikaan" kertoo paljon blogin sisällöstä: bloggaria ei kauheasti innosta blogata, hän kertoo vähän mitä on tehnyt hiljaiselon aikana ja lupaa parantaa tapansa. En lue, kun ei se kuitenkaan ryhdistäydy. Myös "Ei mulla mitään asiaa oikeastaan ole mutta tulin nyt moikkaamaan" -tyyppinen aloitus kertookin jo kaiken oleellisen. Kiitos ja näkemiin.

Itse olen huomannut aloittavani monet blogipostaukset kysymyksillä. Toivottavasti jaatte myös omia vinkkejänne ja kerrotte, minkälainen alku teidät lukemaan postausta hieman pidemmälle.

Kommentti jättää jälkensä

Olen yhdestä asiasta kovin onnellinen: minulla ei ole omakohtaista kokemusta nettikiusaamisesta. Monille muille tilanne on toinen. He ovat tulleet kiusatuiksi tai päätyneet kiusaamaan itse. En tiedä, osaanko täysin samaistua heihin mutta sen ainakin tiedän, että jos itse joutuisin jonkinlaisen ryöpytyksen kohteeksi netissä, niin se tuntuisi todella pahalta.

Vaikka omia kokemuksia ei löydy, en voi sanoa etteikö nettikiusaaminen olisi vaikuttanut minuun mitenkään, sillä siihen törmää esimerkiksi blogien lukijana väkisinkin, vaikkei sitä itse kokisi tai siihen syyllistyisi. Blogeissa kiusanteko tiivistyy kommentteihin tai bloggarista käytäviin julkisiin keskusteluihin esimerkiksi  keskustelupalstoilla. Sen mahdollisuus on vaikuttanut paljonkin siihen, miten itse bloggaan ja kuinka paljon kerron itsestäni missään päin nettiä. Varaudun ikään kuin pahimpaan jo etukäteen ja pidättäydyn paljosta. Myös oma joskus sarkastinen tyylilajini saa minut joskus miettimään, ymmärretäänköhän kirjoittamani jotenkin väärin ja huonossa valossa.

Olenkin miettinyt, miten itse reagoisin jos kokisin itseni kiusatuksi. Esittäisinkö, että mitään ei ole tapahtunutkaan ja en välitä? Olisin ikään kuin kaiken sen yläpuolella. Vai ottaisinko asian esille ja samalla näyttäisin, että minuun on nyt osunut jollain tasolla? Toivon tosiaan, että minun ei tarvitse tulla tietoiseksi tästä reaktiostani. Mutta sen tiedän, että oli julkinen reaktioni mikä hyvänsä, en painaisi asiaa villaisella vaan yrittäisin tehdä asialle stopin. Mitä sinä tekisit tai olet tehnyt?

Netissä nimi ja kasvot jäävät usein hämärän piiloon - siltä toiselta osapuolelta - ja varmasti juuri sen oletuksen varassa kiusaaminen ja kaikenlainen vihapuhe ovat päässeet rauhassa kukoistamaan. Netissä kiusaajat ovat myös hyvin usein aikuisia ihmisiä, joilla luulisi olevan jo järkeä päässä, ja sekin on omiaan aiheuttamaan suurta ihmetystä tätä ilmiötä kohtaan. Aina ihmetellään, sanoisivatko nämä samat ihmiset netissä kirjoittelemansa asiat omilla kasvoillaan ja omalla nimellään reaalimaailmassa? Vastaus on varmasti, että eivät todellakaan sanoisi. Netti hämärtää ihmisten ajatusmaailmaa ja käyttäytymisen rajoja oudolla tavalla.

Ehkä myös tämän kasvottomuuden vuoksi ongelmiin puuttuminen tuntuu monasti jääneen puolitiehen tai siihen ei ole tartuttu ollenkaan. Mitään ei tehdä, koska ketään syypäätä ei voida osoittaa sormella. Kiusaajan todennäköinen anonymiteetti on myös sellainen asia, joka ainakin minua häiritsee suuresti. Tuntuu hyvin ahdistavalta, että joku sinulle täysin tuntematon ihminen haluaa aiheuttaa sinulle mielipahaa. Tai mistäs sitä tietää, vaikka sen nimettömyyden takana piileskelisikin joku tuttu. Ahdistavalta tuntuu myös se, että nämä ilkeilyt eivät jää vain kiusaajan ja kohteen väliseksi tiedoksi, vaan sitä voi halutessaan seurata vaikka puoli maailmaa.

Kiusaamisesta voisi kirjoittaa monelta kantilta: voisimme miettiä, mikä saa ihmiset kiusaamaan toisia netissä tai edes jättämään poikkiteloin olevan kommentin toisen blogiin. Voisimme spekuloida, miksi jotkut joutuvat kiusatuiksi tai mikä ylipäänsä on kiusaamista ja mikä vain mielipide-erojen aiheuttamaa väärinkäsitystä. Kaikki kiusaamisen ympärillä käytävä keskustelu on omiaan tuomaan ongelmaa esille ja aiheesta ei tulisi vaieta. Pelkästä puheesta ja kirjoittelusta ei kuitenkaan ole niin suurta hyötyä, kuin todellisilla teoilla.

Todellisuudessa nimimerkin tai sen puutteen suojiin ei voi piiloutua ja tehdä mitä huvittaa. Todellisuudessa voit yrittää tehdä stopin ilkeille kommenteille ja muille pahantahtoisille valheille ja juoruille, joita sinusta liikkuu netin syövereissä. Ja se on yksinkertaista.  Bloggarina voit olla julkaisematta yhtäkään sellaista kommenttia, jonka koet epämielyttäväksi. Olkoonkin, että "keskustelut" ja väittelyt ovat se varsinainen viihdeosuus ja yleisömagneetti blogissasi. Onko se sen arvoista? Sallimalla loanheiton omassa blogissasi viestität muille, että vastaavanlainen kommentointi on aivan sallitua ja kommenttien sisältö julkaisukelpoista. Roskakoriin ne kuuluvat.

Siinä vaiheessa, kun kiusaaminen ja muu ilkeily eivät tapahdu enää blogin piirissä vaan jossakin muualla netissä, asia voi alkaa tuntua jo lähes hallitsemattomalta. Todellisuudessa voit tehdä asialle paljonkin. Nimettömätkin kiusankappaleet on mahdollista saada vastuuseen teoistaan. Keskustelupalstat voivat moderoida keskusteluja ja poistaa kaikki asiattomat viestit. Asiat vaativat ehkä hieman aikaa mutta aina kannattaa yrittää. Kun se on aiheellista,  aina kannattaa tehdä rikosilmoitus ja/tai ottaa yhteyttä keskustelupalstojen ylläpitoon, sillä vain silloin voit saada aikaan jotakin. Nyt ei pitäisi olla tekemättä mitään sen takia, että ajattelet ettei sillä ole mitään vaikutusta. Tekemättömyydellä ei ole mitään vaikutusta - paitsi tietenkin se, että nettikiusaaminen saa rauhassa jatkua, koska kukaan ei viitsi, jaksa, uskalla puuttua siihen.

Kommentti jättää jälkensä on noin 30 blogin yhteinen kampanja nettikiusaamista vastaan. Jokaisella blogilla on oma, erilainen tarinansa kerrottavana nettikiusaamisesta. Suosittelen tutustumaan. Löydät meidät kaikki kampanjan sivuilta, josta löytyy muutakin informaatiota. Sen lisäksi, että asia on nostettu esille blogeissamme, olemme haastaneet myös keskustelupalstoistaan tunnetut Vauva.fi:n ja Demi.fi:n mukaan kampanjaan ja toivoneet keskustelun sääntöjen tiukentamista sekä tietenkin näiden sääntöjen parempaa valvontaa.

Sinäkin voit osallistua kampanjaan. Voit ilmaista tukesi esimerkiksi lisäämällä kampanjan logon blogiisi tai sivuillesi. Olit sitten blogillinen tai blogiton, osallistumisesi näkyy tietenkin kommenttien ja muun kirjoittelun sisältönä: ei haukuta, kiusata, tai törttöillä muuten. Kampanja ei periaatteessa pääty minään tiettynä päivänä ja koskaan ei ole liian myöhäistä kääntää kelkkaansa ja lähteä mukaan!

Bloggaajat ja sosiaalinen media -opas

Minulta kysyttiin viime viikolla, kiinnostaisiko minua bloggareille suunnattu "lähes 50-sivuinen opas, joka sisältää konkreettisia työkaluja, käytännön vinkkejä ja parhaita esimerkkejä bloggaajille sosiaalisen median hyödyntämiseen". No voitte arvata, että kiinnosti. Ja veikkaan, että teitäkin kiinnostaa.

Kyseessä on siis Bloggaajat ja sosiaalinen media -opas takana seisoo suomalaisen sosiaalisen median toimisto Okimo Clinic sekä Pivo, ja se on julkaistu tänään. Linkki oppaaseen on juttuni lopussa ja sen saa ladattua itselleen ihan ilmaiseksi tai selailtua vaikka ihan netissä. Lukaisin oppaan jo etukäteen, jotta voisin kirjoittaa siitä teille. En spoilaa lukukokemusta kokonaan, vaan tiivistän teille vain hieman sisältöä, jotta tiedätte mistä on kyse. Siitä voi olla montaa mieltä, miksi tämmöinen opas on nyt tehty, mutta tosiasiassa tästä löytyy paljon käytännöllisiä vinkkejä, joten tutustuminen kannattaa. 

Oppaan kohderyhmään lukeutuvat kaikki bloggarit, vaikka tutkitut kohteet ovat olleet lifestyle- ja muotibloggareita. Tekijät ovat katsoneet sellaisten bloggareiden, joiden blogissa on paljon visuaalista sisältöä, hyötyvän selvityksestä eniten. 50 sivua voi kuulostaa pitkältä mutta toteutus on sopivan monipuolinen ja silti helposti seurattava. Pysyt siis kärryillä koko ajan.

Opas on kirjoitettu sen pohjalta, mitä on saatu selville tutkittaessa yli 100 maailman suosituimman lifestyle- ja muotibloggarin sometilit ja niiden käyttöä kesäkuusta 2013 elokuuhun 2013. Koska ko. bloggarit ovat suosittuja ainakin lukijoiden määrässä mitattuna, he tekevät selkeästi jotain oikein näissä kaikissa kanavissa. Heidän toimistaan voi siis olla ihan fiksua ottaa mallia. Minua kiinnostaisi vielä tietää ketä nämä 100 bloggaria ovat ja miten heidät on tähän valittu. Miten suosituimmuus on mitattu? Osa mainitaan nimeltä mutta koko satsia ei kerrota.

Oppaassa korostetaan vähän samoja juttuja, kuin minäkin olen täällä huudellut: eri kanavia hyödyntämällä tavoittaa tietenkin enemmän yleisöä ja niissä voi jakaa nopeasti sellaista sisältöä, mikä ei ihan omaksi blogipostaukseksi riitä (tai ehdi). Hyviä huomioita ovat myös verkostoituminen somen kautta ja vuorovaikutuksen ylläpitäminen omien lukijoiden kanssa.

Opas ei ole mitään yhtä kuivaa tutkimustulosta, vaan se sisältää käytännön vinkkejä, ja siksi minäkin siitä kiinnostuin. Sinua neuvotaan ihan kädestä pitäen vaikkapa ajastamaan Facebookin päivitykset. Osa vinkeistä ja ohjeista on aloittelijan tasolla mutta myös kokeneempi kehäkettu löytää varmasti hyödyllisiä tiedon murusia. FB:n lisäksi myös Twitterin, Instagramin, Pinterestin ja Youtuben optimaalista käyttöä on dokumentoitu. 

Silmiini pisti mm. se, että kuvien asema ja merkitys on oppaan mukaan korostunut. Se ei ole mikään ilouutinen tämänkaltaiselle kuvattomalle ja tekstipainotteiselle blogille. Mutta kuvathan ovat nopeaa sisältöä – ainakin käyttäjän näkökulmasta. Ne eivät vaadi yhtä paljon aikaa ja paneutumista kuin teksti, joten niistä on helpompi kiinnostua. Monet vinkit jäävät siis omalta osalta hyödyntämättä, jos en kohta ala jonkinlaisia omaa kuvamateriaalia tuottamaan.

Opas on käytännöllinen ja varmasti avuksi monelle bloggarille. Mutta toisaalta se voi aiheuttaa paniikin. Tutkinnan kohteena on kuitenkin ollut "maailman suosituimmat bloggarit", joilla voi olla ihan palkattua työntekijöitä hoitamassa yhtä jos toista tiliä. Jos et siis itse voi revetä joka suuntaan ja twiitata suositellut 5-15 kertaa päivässä, esiintyä YouTubessa 3-7 kertaa kuussa, blogata, kuvata Instagramiin, pinnata ja vastailla kaikkien kysymyksiin, älä hätäänny. Voit silti selvitä voittajana, vaikka et maailman suosituin olisikaan. Oppaasta kannattaa poimia omasta mielestä oleelliset palat ja ihan joka tiliä ei tarvitse itselle luoda. Se kannattaa lukaista läpi, sillä ihan yhdenkin vinkin poimiminen voi edistää omaa blogiuraa huomattavasti. 

Sitten se tärkein pointti, eli voit ladata oppaan vaikka omalle koneelle tästä pdf:nä, jotta saat sen helposti käsiisi kun tarvetta tulee, tai sitten voit katsella sen läpi tästä:

Lifestyle- ja muotibloggaajat sosiaalisessa mediassa (Pivon selvitys) from Pivo

 P.S. Pääset kokonäyttöön oikean alanurkan nuolista.

Missä kaikkialla blogeja voi seurata?

Omaa blogia on hyvä tyrkyttää seurattavaksi kaikissa mahdollisissa palveluissa, jos haluaa maksimoida lukijoiden määrän. Lukijoita on niin monenlaisia ja heillä on eri mieltymyksiä sen suhteen, miten he haluavat suosikkiblogejaan seurata. Oman blogin sijoituksen tarkkailu eri listoilla on myös hyvää viihdettä. Sijoitusten kyttäily voi myös aiheuttaa harmitusta, jos lukemat eivät ole omasta mielestä kovin hääppöisiä.

Mutta missä kaikkialla blogeja voi seurata ja mihin sen oman blogin voi ilmoittaa? Missä kannattaa tuoda esille omaa blogiaan ja tyrkyttää jokaista postausta (tai joka toista)? Tästä aiheesta oli kyselty vinkkejä. Katsotaas, mitä minulle tulee äkkiseltään mieleen.

Blogilista. Tarvitseeko tähän sanoa jotain? Jos blogi on ilmoitettu jollekin listalle, niin se on Blogilista. Sinne voi ilmoittaa blogin ja siellä voi seurata niitä.

Bloglovin. Tämähän on myös jo lähes kaikkien tiedossa ja suosiossa. Ilmoita tai seuraa.

Blogkeen. Tännekin voi itsensä tunkea ja tunkua ei näytä olevan. Vielä. Liekö tulossakaan. Ilmoita blogisi tai seuraa suosikkejasi.

Facebook. Jos blogillasi ei ole vielä fb-sivua, tee se. Tästä ohjeet. Juttusi ja blogisi ylipäänsä lähtee leviämään yllättävän helpolla, kun joku tykkää tai jakaa Facebookissa. Oivallinen keino myös seurata suosikkiblogeja, jos niiden uusimmat postaukset ilmestyvät sinne.

Google-käyttäjäraati. Eli Liity tähän sivustoon. Ihme nimi mutta periaattessa keino seurata suosikkiblogeja. Bloggerin widgetti ja lähes ehdoton kapistus blogissa. Varmasti myös suosituin.

Google+. Jos käytät, voit jakaa postauksiasi. Älkää kysykö tästä enempää. Pliis.

Muotiblogi.fi. Löydät monien blogien uudet päivitykset. Kai tännekin voi ilmoittaa oman bloginsa, jos vaikka postia laittaa. En ole kokeillut enkä kokeilekaan. Kaikki aina puhuu tästä. Miksi?

RSS-syöte. Moni seuraa blogeja tilaamalla RSS-syötteen tai feedin. Jos tämä on sinulle bloggarina ihan utopista tietoa, onneksesi useissa Bloggerin malleissa on valmiina Tilaa: Blogitekstit (Atom) -linkki. Se on yleensä tuolla alareunassa. Sieltä halukkaat voi sen poimia.

Sähköposti. Heitä uusimmat juttusi meilillä. Blogisi menee lukijoiden luokse eikä heidän tarvitse löytää blogiisi asti (enää sen yhden kerran jälkeen). Ohjettakin olisi.

Twitter. Sinne vain vaikka joka postaus, jos ei muuta. Kyllä joku tarttuu syöttiin.

Näissä edellä mainituissa voit siis jakaa ja seurata blogin varsinaista sisältöä. Mutta uusia blogeja voi löytää myös välillisesti toisenlaisen sisällön parista: siispä blogin osoite kannattaa tunkea kaikkialle, missä sitä kysytään, kuten vaikka Pinterestiin, Instagramiin, LookBookiin, ja joka ikiseen paikkaan, missä luot profiilin. Niinpä joku, joka kiinnostuu vaikka Pinterestiin pinnaamista kuvistasi, saattaa löytää blogiisi profiilisi tietojen kautta.

Oma listani on loppujen lopuksi aika lyhyt ja sisältää tuttuja juttuja. Siispä kysynkin, mitä muita seuranta- ja tyrkytyspaikkoja teille tulee mieleen? Englanniksi kirjoittaessa paikkojahan olisi enemmän. Niistäkin voi toki vinkata.

Pink Bubblekin on Blogilistalla, Bloglovinissa, Facebookissa, Twitterissä, ja se sähköpostittaa, RSS-syöttää ja ottaa ilomielin vastaan uusia sivustoon liittyjiä tuolla oikealla sivupalkissa.

Täydellinen elämä

Monet itkut on itketty siitä aiheesta, että bloggareiden elämä on niin täydellistä. Siellä ne vaan menevät uusissa Zaran vaatteissaan Vuittonit olalla heiluen kohti kahviloita ja showroomeja napostelemaan pikkusuolaisia drinkit kädessä ennen kuin lennähtävät paratiisisaarelle ruskettumaan pronssiksi jumalattariksi! On se niin kummallista miten joidenkin elämä on niin täydellistä ja upeaa, kun itse on käynyt vain postilaatikolla hakemassa pari laskua -ja ei ne eivät olleet edes mistään muodikkaasta nettikaupasta.

Bloggarit vastaavat usein näihin täydellisen ja ihanan elämän taivasteluihin, että he haluavat pitää bloginsa positiivisena paikkana, jossa kerrotaan vain kepeitä ja kauniita juttuja. Ketä kiinnostaisi lukea, että bloggarille on juuri tipahtanut postiluukusta sähkölaskun karhukirje tai että jääkaapista löytyi homehtunut kurkku? Bloggarit haluavat tarjota kepeää viihdettä ja iloista mieltä, ja jotkut lukijat kaipaavat vain armotonta realismia. Näiden kahden kannan törmätessä syntyy pakostakin epäselvyyksiä -varsinkin kun jotkut lukijat luulevat itsepäisesti tosissaan saavansa sitä realismia bloggarin koko elämän osalta. Vastaväitteitä ei sitten oteta kuuleviin korviinkaan. Tässä tapauksessa tarjonta ja kysyntä eivät kohtaa, eikä kumpikaan oikein tajua sitä.

Sanoisin, että utopistisen täydellistä elämää kuvaavia blogeja tehdään vain tietystä näkökulmasta ja tietyllä asenteella. Siihen vaikuttaa miten kirjoittaa ja mistä kirjoittaa. Jokainen voisi halutessaan tehdä tietyntyyppistä blogia, kuten sitä suuresti kadehdittua täydellinen elämä -blogia, jos siihen löytyy mielenkiintoa. Ihan oikeita aineksia ei niinkään tarvitse löytyä. Tai oikeastaan niitä löytyy kyllä! Yhtä hyvin voisi tehdä vaikkapa angstiin keskittynyttä blogia, jossa postataan vain kaikesta siitä mikä meni pieleen bloggarin päivässä. Se voisi kuitenkin olla itsellekin kirjoittajana liian raskas aihepiiri, vaikka se tarjoaisi monille lukijoille samaistumisen kohteita. Tässäkin tyylilajissa riittäisi kirjoitettavaa.

Bloggari ei siis yksin vaikuta siihen millaisen kuvan blogi hänestä antaa. Myös lukijoilla ja heidän lukutaidollaan on merkitystä. Blogin lukijoista osa ei edes rekisteröi tiettyjä asioita blogista, jos he ovat päättäneet blogin ja bloggarin olevan tietynlainen. Esimerkiksi jos bloggari kuvaa yleensä siistiä kotiaan ja sitten muutaman kerran sivulauseessa mainitsee, kuinka kotona on nyt niin pyörremyrksyn jäljiltä, että... Lukija, joka monien postausten perusteella päätellyt bloggarin olevan varsinainen siisteysintoilija, ei välttämättä edes huomaa näitä vihjailuja toisenlaisesta sotkuisesta todellisuudesta. Kun bloggarista on muodostettu tietty mielikuva, siitä pidetään kiinni kynsin ja hampain. Se mielikuva voi olla positiivinen tai yhtä hyvin negatiivinen: kun on kerran päättänyt bloggarin olevan itsekäs eukko, kaikki merkit mukavasta tyypistä jäävät huomioimatta (joskus tietysti myös tahallisesti). Jotkut lukijat taasen ovat hyvin herkkiä edellä mainituille pienillekin viesteille ja heidän mielikuvansa bloggarista voi olla hyvinkin monipuolinen. Meitä on moneksi!

Omasta elämästään bloggaaminen on siis hyvin haastava ja väärinymmärryksille altis laji. Sitä periaatteessa kertoo kaiken muttei kuitenkaan kerro. Kenelläkään muulla, paitsi bloggarilla itsellään, ei ole mitään ideaa siitä, mikä blogin ulkopuolelle jää. Vai jääkö mikään?

Nyt olisikin luvassa pieni harjoitus, joka toivottavasti auttaa niitä, joilla on joskus vaikeuksia tajuta tai hyväksyä sitä kuinka marginaalista osaa bloggarin elämästä blogit kuvaavat. Siitä on myös iloa bloggarille, kun huomaa mistä näkökulmista yhdestä ainoasta asiasta tai tapahtumasta voisi kirjoittaa.  Mieti siis eilistä päivääsi. Miten kirjoittaisit siitä, jos olisit positiivisiin ja täydellisiin juttuihin keskittyvä a.) fitnessbloggari b.) muotibloggari c.) lifestylebloggari d.) ruokabloggari e.) DIY ja/tai säästöbloggari tai f.) kosmetiikkabloggari? tai g.) mikä vaan bloggari? Mitä kaikkea sinun olisi jätettävä jutun ulkopuolelle?

Itselläni yhdestä ja samasta päivästä voisi kirjoittaa tämmöisiä postauksia:

Valitsen äffän, eli f.) Päiväni kosmetiikkabloggarina:
+ Kertoisin ummet ja lammet uudesta kasvohoidosta, jota minulla oli mahdollisuus kokeilla luottokosmetologillani. Arvioisin vielä Garnierin uuden naamarasvan ja kertoisin saaneeni ihanan mahdollisuuden kokeilla tätä uutuustuotetta. Ottaisin kuvan itsestäni levittämässä voidetta kasvoilleni autuaasti hymyillen.

- En kertoisi googlanneeni kaiken kasvohoitoon liittyvän  informaation, sillä nukuin autuaasti lähes koko hoidon ajan. En myöskään kertoisi kiertäneeni kotiin vähän pidempää ja hiljaisempaa reittiä, sillä aurinkolasit eivät yksin riittäneet peittämään punottavaa naamaani. En varmasti kertoisi uuden kasvorasvan olevan jokin aika sitten tulleen lehden välissä ollut ja sitä kautta saamani pieni näyte, ja että oma kasvorasvani oli loppunut jo pari päivää sitten ja en ollut saanut aikaiseksi hakea uutta. En myöskään paljastaisi muokanneeni voiteenlevityskuvaa reilulla kädellä, sillä muuten edelleen punoittava naamani olisi näkynyt selvästi. Aijaijaijai.

See, huomaatko miten helppoa on kuvata lähes ihanaa ja täydellistä elämää? Jos lisäisin nuo jälkimmäiset tapahtumat kertomukseeni, kupla olisi auttamatta puhjennut. Molemmat ovat kuitenkin yhtä totta!

Vaikka itsestään ja tekemisistään kirjoittelisi ummet ja lammet, muille annettu kuva on kuitenkin jossain määrin mustavalkoinen. Oletko huomannut keskittyväsi "täydellisiin" asioihin tai ainakin saanut kuulla elämäsi olevan sellaista? (Tai mikä nyt on kenellekin täydellistä...) Vai annatko raa'an realisimin paistaa läpi postauksistasi? Onko sinulla lukijana silmää seurata sellaista elämänmenoa, joka on pinnaltaan hyvin siloiteltua? Vai kiehahtaako se joskus yli? Jos teit mielikuvaharjoituksen, niin jaa ihmeessä senkin saldo!

P.S. Jos selvisit loppuun asti ja sinua kiinnostaisi ilmoittaa täyellinen tai vähemmän täydellinen blogisi Pink Bubblen marraskuun blogiksi, laitappa mailia pinkbubbleblog at gmail.com Etsiskelen siis uutta haastateltavaa. Jos ihmettelet mikä juttu tämä on, niin lukaise lokakuun blogin haastattelu. Aikaa ilmoittautua on 20.10. asti. Kiitos.

Oma allekirjoitus postausten loppuun

Tekisikö välillä mieli toitottaa muille, että juuri MINÄ olen kirjoittanut juuri tämän loistopostauksen? Haluaisit lopettaa postauksen lennokkaaseen signeeraukseen, jotta kaikki tietäisivät kenen sormet ne ovat näppäimistöllä laulaneet ja saaneet aikaan tämän mestariteoksen. Harmillista kyllä, Bloggerissa kirjoittaja jää kuitenkin pieneksi tahraksi postauksen lopputeksteihin jonnekin kellonajan ja kommenttien väliin. Siihen kohtaloon ei ole kuitenkaan pakko tyytyä, vaan näyttävämpikin allekirjoitus on mahdollinen. Ja sellainen tehdään nyt! Olen kirjoittanut ylös, että tämä oli jonkun toive. Toivottavasti muistiinpanoni pitävät paikkansa. Omaan käsialaan liittyviä toiveita on muitakin mutta paneudutaan niihin toisella kertaa.

Tutkiskelin allekirjoitusvaihtoehtoja ja voin todeta, että nimmarin voi lisätä monella tapaa mutta tämä esittelemäni keino on helppo ja tosi kätevä. Se ei mitenkään pidennä postauksen latausaikaa, sen saa kerralla kaikkiin postauksiin, sitä voi muuttaa helposti halutessaan, ja se vie vain hetken. Itse en tätä ominaisuutta nyt juuri lisännyt mutta nimmarilla saa kyllä persoonallista ilmettä blogiin.

Nimmarin kirjoittaminen
Ihan oma aito ja oikea allekirjoituskin on mahdollista saada postauksen loppuun, jos vaikka skannaat sen koneellesi. Mutta nyt mennään sieltä mistä aita on matalin ja annetaan koneen arpoa nätti käsiala. Tai siis päätetään itse, minkälainen nimmari halutaan. Tämä on varmasti ilouutinen kaikille niille, joiden käsiala muistuttaa harakanvarpaita (ja joilla ei ole skanneria)! Kerrankin nimi voi näyttää hyvältä. Suuntaa siis allekirjoittamaan My Live Signatureen. Step ykkösessä kirjoita nimesi tai nimimerkkisi. Seuraavassa stepissä eteesi avautuu tämän tyyppinen näkymä:

Sivulla on yhteensä kymmenen erilaista nimmaria ja huomaa yläreunan sivut (#), joista löytyy siis 120 erilaista vaihtoehtoa. Tarjolla on kaikennäköistä käsialaa. Pylpyröi haluamasi vaihtoehto ja siirry next steppiin, jossa saat valita sopivan koon. Sitä seuraavassa kohdassa saat valita nimmarin värin ja myös taustankin värin. Voit myös pitää sen läinäkyvänä eli transparenttina, mitä suosittelenkin. Tämän jälkeen valitset onko nimmari suorassa vai jotenkin vinossa ja vinkkelissä. Sitten klikkaat viimeisen kerran next steppiä ja tallennat valmiin nimmarin koneellesi hiiren oikeaa näppäintä klikkaamalla.

Nimmari nettiin
Äskeisessä kohdassa tallensit  nimmarin koneellesi mutta nyt sille pitäisi saada oma osoite, eli URL. Lataa kuva siis johonkin verkkoalbumiin, kuten vaikka Photobuckettiin. Sieltä saat kuvallesi Direct URL:in. Kopioi osoite http:// -alkuisena johonkin odottamaan tai jätä verkkoalbumi auki toiseen välilehteen.

Nimmari postauksiin
Suosittelen varmuuskopioimaan blogin ihan varmuudeksi vain. Sitten voitkin siirtyä mallinsuunnittelutyökaluun (Malli -> Mukauta) ja sieltä Lisäasetuksiin, jossa viimeisenä komeilee Lisää CSS. Lisää kenttään seuraava koodi (jos sinulla on jo kentässä jotain, laita koodi vikaksi):

.entry-content:after {
content: url(kuvanosoitetähän);
margin-left: 250px;
}

Lisää kuvasi URL tuohon merkattuun kohtaan. Jos haluat nimmarin keskelle, 250px on yleensä hyvä. Voit muuttaa kohtaa muuttamalla lukua. Alla olevassa esikatselussa näet, miten nimmari asettuu.

Minulla on muutakin koodia kentässä, eli nimmarikoodi alkaa vasta .entry-content -kohdasta

Kun kaikki näyttää mielestäsi hyvältä klikkaa Käytä blogissa. Olet valmis! Nimmari näkyy kaikissa postauksissasi!

Muuta huomioitavaa
Jos haluat joskus muuttaa nimmariasi, sen kuin vain vaihdat tuohon koodiin uuden kuvan osoitteen. Nimmari vaihtuu kaikkiin postauksiin.

Jos käytät minunkin vinkkaamaani LinkWithin tai nRelate -widgettejä, nimmari saattaa ilmestyä vasta tämän widgetin jälkeen. Jos haluat sen näkyvän ensin, näillä seuraavilla koodeilla homman pitäisi korjaantua:

LinkWithinin kanssa vaihda koodin eka .entry-content:after { -rivi seuraavaksi:

.linkwithin_outer:before {

nRelaten kanssa vaihda ensimmäinen .entry-content:after { -rivi seuraavaksi:

div[id*="nrelate_related"]:before {

Näitä en itse kokeillut mutta ne ovat yleinen suositus, joten pitäisi toimia.

Ei kun allekirjoittelemaan sitten vain!

Miten aloittaa blogilla tienaaminen

Blogien kaupallisuudesta ja etenkin mainoksista puhutaan paljon. Tässä postauksessa ei nyt pyöritellä näitä mielipideasioita, vaan nyt katsotaan ruohonjuuren tasolla, miten se mahdollinen tienaaminen blogilla voidaan aloittaa. Tästä onkin toivottu ihan käytännön tason juttua, joten jätetään kaikki turhat markkinointipuheet muille. Jutusta on iloa bloggausta aloittavalle tai sellaiselle bloggarille, joka harkitsee mainostamisen aloittamista mutta ei tiedä tarkalleen miten homma toimii. Myös blogin lukijalle voi olla valaisevaa huomata, miten raha käytännössä liikkuu tässä touhussa. Omien mielipiteiden pohjaksi on aina hyvä saada lisää tietoa. Juttu ei ole lyhyimmästä päästä, joten siirrytään heti asiaan.

Siis mistä tässä oikein on kyse?

Blogilla voi tienata monin tavoin mutta nyt tarkastelemme kumppanuusmarkkinointia (myös yleisesti affiliatemarkkinointina tunnettu) ja tällä alalla toimiviin verkostoihin liittymistä. Affiliate -nimitys on hieno ja tällä alalla rakastetaan muutenkin erilaisia termejä. Mistään ei puhuta selkokielellä, joten yritän siis tehdä sen nyt. Suomeksi sanottuna affiliatemarkkinointi bloggarin näkökulmasta tarkoittaa siis sitä, että hän rekisteröityy esimerkiksi johonkin "affiverkkoon" (kumppanuusmarkkinointia tarjoava yritys, verkosto), jonka kautta hän pääsee yhteyteen erilaisten mainostajien (yritysten) kanssa, eli pääsee laittamaan helposti blogiinsa näiden yritysten mainoksia bannereina tai linkkeinä. Sellaisia verkostoja ovat esimerkiksi Tradedoubler ja Tradetracker, sekä lukuisat muut. Verkostoon liittynyttä bloggaria (tai ketä tahansa henkilöä) kutsutaan julkaisijaksi.

Pääseekö kuka vaan mukaan verkostoon?

Mukaan ei pääse, jos ei ole antaa oman sivun osoitetta. Sinulla täytyy olla jokin nettisivu, kuten tässä tapauksessa blogi, joka on jo pystyssä ja jossa on jo sisältöä. Jos olet vasta eilen perustanut blogin, odota vielä hetki ennen kuin lähdet tekemään hakemusta. Ihan muutama viikkokin riittää, jos saat sinä aikana blogisi sen näköiseksi, että siellä on elämää. Jotkut todella harvat verkostot hyväksyvät mukaan vain sellaisia sivustoja, jotka ovat olleet pystyssä jo pidemmän aikaa ja/tai jolla on niin ja niin paljon kävijöitä. 

Miten bloggari liittyy verkostoon?

Bloggari täyttää hakemuksen, josta käy omien tietojen lisäksi ilmi blogi. Sitten odotetaan hyväksymistä. Riippuu verkostosta, kuinka kauan tähän menee mutta tämän pitäisi olla nopea toimitus. Tässä vaiheessa ei kannata olettaa, että oma sivu käydään suurennuslasin kanssa lävitse. Saman tulee huomaamaan myöhemminkin.

Jos sinulla on useita blogeja tai sivustoja, sinun tulee ilmoittaa jokainen erikseen. Voit myöhemmin lisätä blogeja tai sivustoja tietoihisi ja jokainen hyväksytään yleensä erikseen. Joskus omasta sivusta tulee antaa lyhyt kuvaus, kuten kertoa sen sisällöstä ja kohderyhmästä. Jos kuvauksen voi kirjoittaa, se kannattaa tehdä. Yleensä ihan muutama sana riittää, kuten vaikka "muoti- ja lifestylepainotteinen blogi, jossa julkaistaan päivittäin juttuja ajankohtaisista aiheista. Kohderyhmä on 15-50 –vuotiaat naiset." Jos sivustosi on sellainen, että voisit kuvitella jonkun tulkitsevan sen nopealla silmäyksellä jotenkin erikoiseksi tai muuksi kuin mitä se on, kuvaukseen kannattaa panostaa enemmän. 

Miten bloggari pääsee laittamaan mainoksia blogiinsa?

Hakeminen mukaan mainosohjelmiin

Jos, tai tarkemmin sanottuna kun, olet päässyt mukaan verkostoon, sinun tulee hakea erikseen jokaiseen haluamaasi ohjelmaan. Sanotaan vaikka, että haluaisit mainostaa Nellyä blogissasi. Sinun tulee siis hakea Nellyn ohjelmaan. Ensin sinun tulee lukea ohjelman ehdot, joissa kerrotaan yleensä millaisia sivustoja ohjelmaan hyväksytään ja mikä kaikki on ohjelmassa kiellettyä ja mikä hyväksyttyä toimintaa. Perusbloggarin kannalta näissä kielloissa ei yleensä ole mitään huomioitavaa, vaan ne koskevat hieman toisenlaista mainostusta. Eli hakemuksen voi huoletta laittaa vaikka jokaiseen ohjelmaan. Hakemus on yleensä vain rasti ruutuun ja Hae –tyylinen ratkaisu, mutta joissain verkostoissa tai ohjelmissa joudut kirjoittamaan pienen selityksen sivustasi ja miksi se tulisi hyväksyä ohjelmaan.

Hyväksyminen tai hylkäys

Joihinkin ohjelmiin sinut voidaan hyväksyä saman tien, jos verkostoon rekisteröimäsi blogin tiedot sopivat ohjelman ehtoihin tai niitä ole. Yleisintä on kuitenkin, että joudut odottelemaan vastausta hetken. Se voi olla muutamia tunteja, joitakin päiviä, tai jopa kuukausia (oma ennätys taitaa olla Tradedoublerin Ellos, jonka hylkäysviestiä sain odotella siinä kolme kuukautta). Sinulla tulee hakemuksen lähettämisen yhteydessä yleensä ilmoitus, että mainostaja tarkistaa sivustosi, mutta todellisuudessa se voi olla verkoston työntekijä, joka hoitaa tämän mainostajan (esim. Nellyn) tiliä. Jotkut mainostajat haluavat kyllä itse tarkastaa kaikki sivut ennen hyväksymistä. Jos hakuprosessi tuntuu kestävän liian kauan, kannattaa olla yhteydessä suoraan verkostoon ja pyytää heitä hoitamaan asia. Niin ainakin varmistut siitä, että sinun hakemuksesi eivät loju missään (virtuaalisen) pinkan pohjalla.

Ohjelmaan pääsyn mahdollinen hylkäys voi johtua monista syistä, kuten sivustosi näennäisestä kohderyhmästä, joka on jotenkin väärä. Tai sitten ohjelman kiintiö on täynnä, eli sinne ei haluta enää tai hetkeen uusia julkaisijoita mukaan. Oikaisua tai selvitystä voi ja kannattaa pyytää, jos hylkäys tulee yllätyksenä. 

Mainosten laittaminen

Sinulla on ohjelmasta riippuen valittavanasi erilaisia mainoksia aina bannereista tekstin seassa oleviin linkkeihin, eli tekstilinkkeihin. Jollain ohjelmalla on yksi banneri, toisella taas kymmeniä erikokoisia ja eriaiheisia bannereita. Tekstilinkit voit laittaa joko valmiina tekstinpätkinä tai kirjoittaa niihin omat haluamasi sanat, joiden takana linkki on.

Saat myös vähän väliä verkostosta sähköpostia, jossa sinulle vinkataan mukana olevien kauppojen erityistarjouksista, julkaisijoille tarkoitetuista myyntikilpailuista tai vaikka alennuskoodeista, joita kannattaa hyödyntää oman blogin sisällössä. Tiedät siis helposti, mitä kannattaa mainostaa ja milloin (mutta niin tietävät muutkin).

Komissio eli paljonko rahaa tulee

Jokaisella ohjelmalla on oma komissionsa. Komissio tarkoittaa siis sitä prosenttimäärää, mikä julkaisijalle (bloggarille) maksetaan hänen mainoksensa kautta tehdystä ostoksesta. Komissiot vaihtelevat julkaisijatyyppien mukaan mutta bloggareilla prosenttimäärät ovat aika mukavat. Ne voivat olla kaikkea 2-20% tai enemmänkin. Se voi olla myös tietty summa. Haitari on laaja. Esimerkiksi Nellyn myynnistä bloggari voi saada nyt 9%. Eli kun kävijä ostaa 60€ edestä, bloggari saa 5,40€. Voit myös alkaa saada enemmän komissiota (eli suuremman %) myynneistä, jos myyt erittäin hyvin jossain ohjelmassa tai käynnissä on jokin kampanja julkaisijoille.

Komissio lähtee sinulta pois, jos asiakas palauttaakin tekemänsä ostoksen. Eli jos joku osti Nellyltä 60€ kengät ja sait verkostossa olevalle tilillesi 5,40€, ne otetaan sinulta pois, jos asiakas palauttaakin ne. Näitä rahoja ei ole varmasti maksettu vielä omalle tilillesi, kuten tulet huomaamaan alempana.

Tässä postauksessa olen kertonut jotakin siitä, miten ostokset määräytyvät tietylle julkaisijalle, eli esim. onko mainosta klikanneen tehtävä ostos heti, jotta bloggari saisi siitä rahaa. Siellä kerrotaan myös mistä kaikesta muusta kuin suoranaisesta myynnistä voi saada rahaa.

Tilastojen seuraaminen

Voit seurata hienoista taulukoista ja raporteista kuinka paljon ja mitä mainoksiasi on klikkailtu. Näet myös myyntien määrät, summat ja paljonko saat rahaa mistäkin myynnistä, ja paljon muuta. Joidenkin ohjelmien kohdalla sinun on jopa mahdollista katsoa tarkalleen, mitä ostoskori oikein on sisältänyt. Ostajan nimeä tai muuta henk. koht. tietoa et näe. Voit suunnitella mitä mainostaa, kun näet mikä kannattaa ja kiinnostaa. 

Rahojen maksu tilille

Tämä on se paras osuus. Ilmoitat tietenkin tietoihisi tilin, jolle tienaamiesi komissioiden summa maksetaan. Tilipäivä voi olla kerran tai pari kuussa.

Mutta mutta... Monissa ohjelmissa maksuaika on pitkä. Usein se on jotain parista kymmenestä päivästä ihan kolmeen kuukauteen asti. Jos teet myynnin tänään, saatat saada siitä tienatun komission tilillesi vasta kolmen kuukauden päästä. Eli ensin yritys (vaikka se Nelly) maksaa verkostolle (vaikka Tradedoubler), joka sitten maksaa sinulle. Maksujen myöhästyminen ei ole mitenkään tavatonta, eli kaikki maksut eivät välttämättä tule luvatussa ajassa.

Maksuissa on usein myös minimisumma. Jos et ole tienannut komissiota yhteensä yli tietyn summan, sinulle ei siinä kuussa makseta mitään. Tämä summa voi olla muutaman kympin tai esim. Tradedoublerilla se taitaa olla 50€. Eli mainontaa aloittelevan bloggarin tulisi saada kerättyä 50€ komissiota tililleen verkostossa, ennen kuin hän varsinaisesti tienaa mitään. Siihen voi mennä tovi.

Lopuksi:

Lyhyesti sanottuna mainonnasta ei missään nimessä kannata tehdä sitä pääsyytä, jonka takia aloittaa bloggaamisen. Tienaaminen kun ei ole mitenkään varma nakki ja kuten huomaat, mahdollisia rahoja saa odotella hetken. Pääpaino kannattaa aina olla blogin sisällössä, ja sen luominen tulee aloittaa jo ennen mihinkään verkostoon liittymistä. Tässä touhussa on mukana jo niin paljon bloggareita sekä kaikenlaisia muitakin sivustoja, että kilpailu komissoista on kovaa. Varaudu myös siihen, että myyntejä ei vain tule. Tienatut summat voivat olla turhauttavan pieniä -etenkin kun on kuullut juttuja huikeasti tienaavista bloggareista. Mutta he ovat varmasti aika marginaalinen ryhmä, kun puhutaan affiliatemarkkinoinnista. Jos mainonta kuitenkin kiinnostaa, lähde ihmeessä sitä yrittämään (kohtuuden rajoissa, sanoisin). 

Lisäkysymykset aiheesta ovat tervetulleita, niin kuin myös toiveet uusista postauksista aiheeseen liittyen.

Bloggarin paras ystävä

Bloggarin paras kaveri on tietenkin toinen bloggari. Kukaan muu ei voi ymmärtää täysin sitä elämäntapaa ja niitä haasteita, joita bloggaaminen tuo tullessaan. Siksi bloggarin on parasta bondata toisten kaltaistensa kanssa ja jättää ne maallikkokaverit ihan omaan arvoonsa. Näyttäähän oma blogikin paljon paremmalta, kun siellä vilisee tunnettuja blogimaailman tähtiä kuin jotain pikselinaamoja, joilla ei ole edes nimiä. Eikö vain?

Alkuhan oli siis tahallaan kärjistetty, jos se nyt jäi joltain huomaamatta. Mutta oli siinä aihettakin ihan omaksi postaukseksi asti. Nimittäin yhdessä jos toisessa blogissa on jossain vaiheessa vilahtanut yksi tai useampi muu bloggari sen päähenkilön lisäksi. Ovatko niin monet bloggarit jo valmiiksi ystäviä tai tuttavia, vai tutustuvatko he kanssasisariinsa vasta bloginsa myötä? Mitä nämä ihmiset oikein näkevät toisissaan? Mikä tämä ilmiö oikein on?

Bloggareiden (etenkin niiden tunnetuimpien) ystävyyssuhdekuviot ovat olleet mielenkiinnon ja ties minkälaisen spekuloinnin kohteena jo pitkään. Välillä blogipiirit etenkin täällä Helsingissä näyttävät hyvinkin pieniltä, kun jokaisella bloggarilla tuntuu olevan taustallaan armeija toisia bloggareita. Sitä vallan miettii ovatko bloggarit jotenkin tietynlaista porukkaa, kun he vetävät toisia kaltaisiaan puoleensa vai aloitetaanko oma blogi, koska kavereillakin sellainen on?

Sori tämä hämähäkkiaiheinen kuva mutta minulle tuli mieleen
bloggareiden linkittymisestä hämähäkin verkko..

Bloggareiden keskinäisten suhteiden taustalla voi toki olla lukuisia syitä. Bloggarit ovat ehkä tunteneet toisensa jo pitkään. Toisella on ollut blogi ja toinen on aloittanut sen vasta myöhemmin – ehkä tämän bloggaavan kaverinsa innoittamana. Sitten meillä onkin yllättäen kaksi bloggarikaverusta! He ovat siis ystävystyneet ilman blogejakin. Aina ei puhuta vain kahdesta kaveruksesta, vaan pian kasassa voi olla oikea bloggaava liiga. Ja onhan meillä näitä bloggaavia sisaruksiakin, kuten vaikkapa Strictly Style ja Blogilistalle singahtanut Blond Rivets, jotka molemmat tahoillaan tuntevat taas muutamia muitakin bloggareita. Tässähän menee ihan pyörälle päästään, kun yrittää pysyä mukana!

On täysin ymmärrettävää, että jos käyttää hillittömän osan valveillaoloajastaan blogin pyörittämiseen, siitä tulee varmasti puhuttua muillekin. Kaikkia tuttuja ei kuitenkaan jaksa kiinnostaa bloggaamisen ilot, surut ja muut kiemurat. Sinullakin on ehkä ystävä, joka paasaa aina tavatessanne antaumuksella töistään. Et ehkä jaksaisi kuunnella pätkääkään ja pahimmassa tapauksessa et edes tiedä mitä hän oikeasti tekee työkseen. Saatat jopa itse olla tämä töistänsä liikaa höpöttävä tyyppi! Onneksi monilla on työkavereita, joiden kanssa nämä jutut voi jakaa. Mutta esimerkiksi bloggarilla harvemmin on varsinaisia työkavereita. Siksikin toisten saman alan ihmisten haaliminen lähipiiriin on varsin suotavaa. Ja koska kaikki bloggarit ovat nettijulkisuuden henkilöitä, kahden bloggarin tuttavuutta on harvemmin tarvetta peitellä ja se päätyy molempien blogeihin asti.

Mutta miten ne bloggarit oikein löytävät toisensa? Ihan nettitreffien lisäksi bloggarit kohtaavat kaltaisiaan vaikkapa erilaisissa heille suunnatuissa tapahtumissa kuten pienissä kissanristiäisissä aamupalasmoothieita ryystäen, vaatekaupan uuden malliston lanseeraustilaisuuksissa uuden mekon helmaa hiplaten, ja eri tahojen järjestämissä blogi- ja mainostajakekkereissä skumppalaseja kilistellessä. Lista voi olla hyvin pitkä. Ehkä jotkut ovat tavanneet kauppajonossa ja vaan tunnistaneet toistensa naamat! Luonnollisesti erilaisissa portaaleissa parveilee toisia bloggareita, joista joku voi päätyä sydänystäväksi asti. Tai sitten he tosiaan tapaavat "vapaalla", eli ihan omana itsenään ilman bloggariminää, ja tutustuvat autuaan tietämättöminä toistensa nettitaustoista. Sekin voi olla mahdollista!

Sitten jos bloggarikaverusten tiet jostain syystä erkanevat tai välit vähän viilentyvät, huhumylly eri syistä välirikon takana alkaa pyöriä. Mikäs olisikaan mehukkaampi juoru, kuin kahden bloggarin välinen riita! Kaikenlaisia johtopäätöksiä ja kyselyjä alkaa sadella, jos bloggari ei enää hengaakaan tiuhaan tahtiin entisen bloggaribestiksensä kanssa. Siitäs vasta riemu repeää, jos exän tilalle tupsahtaa joku toinen bloggari! Mitä mitä mitä on tapahtunut? Joskus nämä kaveruussuhteet halutaan nähdä selkeänä paremmuuden osoituksena: bloggarille kun ei enää kelpaakaan mikään tavallinen tallaaja kaveriksi, vaan ystäviksi valikoituu toisia samaan elintasoon ja –tyyliin kykeneviä yksilöitä, eli siis toisia bloggareita. Sitähän ei mielellään huomioida, että ehkä bloggarilla on niitä tavallisiakin kamuja.

Jos ei huomioida näiden mahdollisten salaliittoteorioiden kehittelyä, ei ole mikään ihme, että bloggareiden kaverisuhteet kiinnostavat. Saahan lukijana sellaisesta kaverista, jolla on oma blogi ja kaikkea, paljon enemmän irti kuin jostain salaperäisestä K:sta tai M:stä tai T:stä. Ja joskus on mielenkiintoista lukea yhdestä blogista postaus tietystä aiheesta ja sitten mennä sen bloggaavan kaverin blogiin lukemaan sama juttu mutta toisen henkilön perspektiivistä.

Onko sinulla bloggaava bestis tai muu hyväkin blogillinen tuttu, joka on vieraillut blogissasi tai jonka blogiin sinä olet änkenyt? Tai oletko jopa osa jotakin bloggaajaliigaa? Mitä muita ajatuksia nämä bloggarikerhot herättävät?

Oma mainos blogillesi ja/tai ilmaise kiintymystäsi

Monissa blogeissa on sivupalkissa lista niistä blogeista, joita kirjoittaja tykkää lukea. Lukulistan avulla voi toki itse seurata näitä blogeja tai sitten sillä voi näppärästi viestiä muille, minkälaisista blogeista on kiinnostunut. Siinä voi samalla suositella omille kävijöille luettavaa ja listalle päässeille blogeille se tarkoittaa usein mukavaa liikenteen lähdettä. Pink Bubblekin keikkuu monen blogin blogrollinakin tunnetulla listalla, mikä on tietenkin todella hieno juttu.

Bloggerillahan on ihan oma gadget, jolla tuommoisen listan voi kyhätä ihan muutamassa minuutissa. Ajattelin kuitenkin vinkata eräästä toisesta tavasta, jolla voi viestittää lukevansa jotain blogia. Eli kyseessä on blogin oma "badge" tai "button" (siis mikähän tämä nyt olisi suomeksi). Se on siis kuva, jossa on linkki blogiin. Se on vähän kuin blogin pieni mainos! Lukija voi kopioida lyhyen koodin, jolla hän saa kuvan näkyviin oman bloginsa sivupalkkiin. Tähän malliin:

Oikea koodi löytyy sivupalkista!

Jos esimerkiksi haluaisit laittaa minun blogini badgen omaan blogiisi, minun täytyy ensin semmoinen tehdä. Sehän siis löytyy tuolta sivupalkista. (Tai oikeastihan sitä voi askarrella badgeja toistenkin blogeihin, mutta tämä on se yleisempi käytäntö). Tein viime postauksessa esitellylle kuukauden blogille oman badgen, josta käy ilmi blogin olevan Pink Bubblen kuukauden blogi. Samalla minulle tuli mieleen tämä erityisesti ulkomaisissa blogeissa nähty käytäntö, ja aloin selvittää miten sivupalkkin tehdään sellainen boksi, josta kävijä voi kopioida kuvan koodin. Tuntien epäonnistuneiden koodikokeilujen jälkeen löysin keinon, jolla saat oman kuvasi ja koodiboksin pystyyn muutamissa minuuteissa!

Mutta ensin katsotaan lyhyesti badgen plussat ja miinukset bloggarin ja lukijan näkökulmasta:

+ Badge on persoonallinen, eli se erottuu paremmin kuin blogi, joka on lukulistalla, jossa kaikki on listattu suht identtisesti.
+ Siinä voi olla kuva, tekstiä tai tietenkin molemmat. Blogin nimi ja ehkä sen sisältö muutamalla sanalla       kieteytettynä ovat suositeltavia.
+ Suosittelijan blogiin badget tuovat sivupalkkiin mielenkiintoista sisältöä, jos niitä ei ihan liikaa sinne änge (ja jos ei ole minimalismin ystävä).
+ Suositellulle blogille badge tuo kivasti lisää liikennettä.

- Jos suosittelee paljon blogeja badgeilla, ulkoasusta voi tulla sillisalaattia. (Tosin osaa voit edelleen suositella vanhalla tutulla blogrollilla.)
- Joku voi tarjota ihan hirveää badgea blogistaan! (Älä ota sitä sitten tai kysy saisiko toisen.)
- Jos muuttaa oman blogin osoitetta, vanhat badget eivät viekään uuteen osoitteeseen (mutta tämänkin voi     korjata uudelleenohjauksella vanhasta osoitteesta).
- Perinteisessä lukulistassa näkyy usein blogin nimen lisäksi myös viimeisimmän postauksen otsikko, mikä voi olla omiaan houkuttelemaan lukijoita. (Laita badgeen sellainen houkutteleva slogan, että se peittoaa kaikki mahdolliset postaustesi otsikot!)

Plussat voittivat, eli siirrytään badgen askarteluun! Sen tekeminen on todella helppoa, joten olisi typerää olla tarjoamatta tätä tilaisuutta mahdollisille innokkaille lukijoille ja suosittelijoille. Aina voi löytyä joku, joka haluaa napata blogisi badgen omaan blogiinsa. Viritys koostuu siis kahdesta osasta: kuvasta ja koodikentästä, josta kaikki halukkaat voivat poimia koodin blogiinsa, jossa se taas näkyy kuvana.

Badgen ja koodiboksin tekeminen

1.Suunnittele badge. Tuleeko siihen blogin nimi? Slogan? Muutama sana sisällöstä? Onko taustalla joku kuva, kuten oma naamasi? Ym. Ym. Badgesta tulee suht pieni, joten älä tunge siihen kamalasti kaikkea! Vaihtoehtoisesti badge voi olla sisällöltään todella kryptinen; sen ei tarvitse liittyä mitenkään blogiisi. Se voi olla vaikka jokin huomiota herättävä kuva tai sana. Muista kuitenkin, että mitä erikoisemmaksi badgesi menee, sitä vähemmän löytyy halukkaita laittamaan sen blogiinsa, ja todennäköisesti sitä klikkaavat eivät koe tulleensa ihan oikeaan osoitteeseen...

2. Suunnitelmasta kuvaksi. Kuvan voi väsätä monella tavalla. Esimerkiksi banneripostauksessa käytetty Picmonkey sopii tähän hyvin. Jos päädyt Picmonkeyyn, voit tehdä kuvan banneriohjeella mutta kohdassa kolme valitsekin Square Deal, niin homma hoituu helpommin. Kuvan koon täytyy olla pieni, jotta se mahtuu useimpien blogien sivupalkkiin. 150x150 on hyvä. Ennen tallennusta muista valita mahdollinen oma kuvasi taustalle (löytyy banneriohjeesta). Myös taustan kuosin tai värin (väripaletti) valitseminen tulee tehdä tässä vaiheessa. Muuten toimi ohjeen mukaisesti.

3. Lataa kuvasi nettiin. Tarvitset siis kuvallesi URLin. Saat sen näppärästi mm. tuossa banneriohjeessakin mainitsemani Photobucketin avulla. Eli kirjaudut sinne ja lataat tekemäsi kuvan koneeltasi. Saat sieltä kuvallesi mm. suoran osoitteen (http:// -alkuinen Direct link).

4. Seuraavaksi teet elämästäsi helppoa ja menet ohjelmaan nimeltään Grab My Button Code Generator. Se tekee sinulle kaiken valmiiksi, kun syötät blogisi nimen, osoitteen ja kuvan osoitteen. Lisäksi voit muokata itse koodiboksin ulkonäköön liittyviä seikkoja. Klikkaa lopuksi Preview ja avautuvassa ikkunassa olevaa Get Code -nappulaa. Kopioi saamasi pitkähkö koodi.

5. Siirry Bloggerin ulkoasun muokkaukseen ja valitse lisää gadget. Nappaa HTML/Javascript. Klikkaa tekstikentän oikeassa yläreunassa olevaa Muotoiltu teksti -kohtaa, jotta se muuttuu HTML -puoleksi. Lisää edellisessä kohdassa kopiomasi koodi kenttään. Klikkaa uudelleen Muotoiltu teksti -kohtaa, jotta näet kuvan ja koodiboksin livenä. Tallenna ja siirrä gadget haluaamasi kohtaan blogissa. WP:llä tämä toimii varmasti suht samoin (en tosin käynyt kokeilemassa).

Toisen blogin badgen laittaminen omaan blogiin

Kun olet löytänyt mielenkiintoisesta blogista badgen ja siihen kuuluvan koodin, kopioi koodi kentästä ja lisää se omaan blogiisi HTML/Javascript gadgettina.

Kovin monessa suomalaisessa blogissa en ole tähän ilmiöön törmännyt. Ehkä tämä koetaan liialliseksi mainostamiseksi, minkä moni näkee negatiivisessa valossa. Jotkut eivät ollenkaan halua linkata toisiin blogeihin. Tämä on kuitenkiin niin helppo operaatio sekä bloggarin, että blogillisen lukijan kannalta, että kannattaa kokeilla! Jos innostuit askartelemaan, laita vaikka linkki blogiisi niin päästään katsomaan tekelettäsi ja ehkä kopioimaan se koodikin.

Kuukauden blogi lokakuu 2013: Training with Enii

Tänään alkaa taas uusi juttusarja nimeltään "Kuukauden blogi". Ideana on siis esitellä kerran kuukaudessa jokin mielenkiintoinen blogi. Onhan näitä blogisuosituksia ennenkin nähty blogeissa mutta yleensä homman nimi on se, että bloggari sanoo muutamalla sanalla kuinka hän tykkää suosittelemastaan blogista, kuinka hyvä se on, kuinka kauniita kuvia siellä on jne. jne. Otin hieman toisenlaisen lähestymistavan, eli kuukauden blogin kirjoittaja on saanut vastata "haastattelukysymyksiin", jotka Pink Bubblen hengen mukaisesti sivuavat bloggaamista yleisemmin. Ja sehän teitä kiinnostaa, vai mitä?

Todella moni teistä lukijoista on kertonut löytäneensä minun blogiini jonkun toisen blogin kautta, joten kaikenlaisten listojen lisäksi muut blogit ovat oiva paikka löytää uutta luettavaa tai promota omaa blogiaan. Tässä siis teille tilaisuus löytää uusi blogisuosikki tai saada näkyvyyttä omalle blogille!

Neiti lokakuuksi valikoitui Enii ja blogi Training with Enii. Enjoy!

1. Esittelisitkö alkuun itsesi ja blogisi?
 Olen 18 vuotta täyttävä autonasentajaksi opiskeleva tyttö Tampereelta. Olen tanssinut jo lapsena ja kaiken näköistä on tullut kokeiltua, mutta lopetin kuitenkin ala-asteella tanssimisen. Yläasteella löysin Rumbita nimisen tanssin, jonka parissa viihdyin tähän syksyyn asti. Lähes vuosi sitten marraskuussa kokeilin tankotanssia, jonka aloittamista olin pohtinut jo pitkään. Kokeilusta tulikin päälajini, minkä saralla minulla on paljon tavoitteita ja unelmia. Blogini Training with Enii kertoo treenaamisestani ja tavoitteistani sekä niiden saavuttamisesta. Blogistani löytää treenipäivittelyjä, pohdintaa lajistani sekä kilpailemista/esiintymisestä ja vinkkejä liikkuvan elämään.

2. Miksi aloitit bloggaamisen?
Aloitin bloggaamisen 4-5 vuotta sitten lifestyle blogin muodossa. En muista miksi aloitin bloggaamisen silloin, mutta nykyisistä blogeista toisen (Sous la Voiture) aloitin kouluni vuoksi ja tämän Training with Enii -blogin perustin ihan siksi että pidän kirjoittamisesta/bloggaamisesta. Lisäksi laji on minulle rakas ja maailmalle vielä aika tuntematon, joten haluan tuoda lajini ihmisten tietoisuuteen ja ehkä jopa korjata lajin saamaa asennetta. Kummankin blogin kohdalla haluan jakaa omaa tietoani toisille ja toivon että muut yhtyy jakamaan blogeissani omaa tietoansa ja taitoansa, jotta tietoa etsivät saavat mahdollisimman paljon tietoa ja tukea. Lisäksi blogeihin kertyy hyviä muistoja ja saattavat antaa inspiraatiota jopa itse kirjoittajalle, jos selailee vanhempia postauksia.

3. Onko bloggaaminen eronnut jotenkin siitä millaista kuvittelit sen olevan ennen kuin aloitit? Jos on, niin miten?
En muista yhtään millaista oletin bloggaamisen aikoinaan olevan. Luulen että hieman yllätyksenä on tullut se kuinka paljon bloggaaminen vie aikaa. Varsinkin nyt kun kummatkin blogini ovat enemmän tai vähemmän tietopainoitteisia, joten kirjoittaessa aiheeseen todella täytyy tutustua ja miettiä asioita. Muistelen kyllä nyt että alussa tuli esiin hieman karuna totuutena se, että blogi ei niin helposti saakaan niitä satoja seuraajia. Olin lukenut paljon suosittuja muotiblogeja, joten kun minulla olikin huimat viisi lukijaa niin kyllä se hieman harmitti, mutta toisaalta silloin kirjoitin enemmänkin ihan itseäni varten eikä se minua niin hirvittävästi loppujen lopuksi haitannut.

4. Mikä erottaa blogisi muista blogeista?
Blogini erottuu muista blogeista, sillä että se keskittyy aikalailla täysin tankotanssiin. Itse olen yrittänyt etsiä saman tyyppisiä blogeja, mutta suomalaisista ei löydy kovin montaa sellaista mikä keskittyisi ainoastaan lajiin. Toki minäkin välillä kirjoittelen muustakin oheis liikunnasta ja siitä mitä terveyteen ja urheiluun kuuluu kuten syöminen ja lepääminen, mutta eniten postauksia taitaa kuitenkin tulla tankotanssista.

5. Mikä on blogissasi parasta ja missä olisi paranettavaa?
Blogissani mielestäni parasta on se, että se keskittyy pääosin yhteen asiaan; päälajiini,  ja se että siitä on hyötyä lukijoilleni. Toivon että se myös tsemppaa muita liikkumaan ja toteuttamaan unelmiansa kaikilla elämän osa-alueilla. Omaan silmääni myös blogini ulkoasu on selkeä ja hyvä, mikä tekee kirjoittamisestakin mukavaa. Blogissani olisi parannettavaa kuvien määrän suhteen; niitä on omasta mielestäni liian vähän, mutta studiolla aika harvoin on tullut pidettyä kameraa mukana tai pyydettyä jotakuta ottamaan minusta kuvaa. Lisäksi minun pitäisi saada lisättyä aikaani viikossa, että voin joka viikko kirjoittaa haluamani määrän hyvä laatuista tekstiä mistä olisi hyötyä lukijoilleni.

6. Kummat ovat mielestäsi tärkeämmät, kauniit kuvat vai hyvin kirjoitetut tekstit? Miksi näin?

Minun mielestäni sekä hyvin kirjoitettu teksti että kauniit kuvat ovat tärkeitä blogissa. Jos kuitenkin aivan pakko olisi valita niin valitsisin hyvin kirjoitetun tekstin, sillä se on tärkeää että lukijalla on luettavana mielenkiintoista tekstiä mistä hän saa jotain irti. Toki jos pitäisin blogia, joka keskittyisi kuviin niin silloinhan kauniit kuvat olisivat tärkeintä, jos ne ovat koko blogin ydin. Tälläisessä blogissa tekstiä ei välttämättä tarvittaisi. Omassa blogissani kuitenkin tekstikin on tärkeää että blogistani saa kaiken irti ja toisaalta kuvatkin ovat tärkeässä asemassa havainnollistakseni lukijalle asiani. 

7. Teetkö blogia itseäsi varten vai myös lukijoita varten?

Kirjoitan blogiani niin itseäni kuin lukijoita varten. Kirjoittaessani kertaan oppimiani asioita ja tavallaan valmennan itseäni henkisesti, joten sillä tavalla kirjoitan itseäni varten. Kuitenkin haluan jakaa lajistani tietoa muille ja antaa vinkkejä, joten lukijat tuovat kirjoittamiseen paljon mielekkyyttä kun tiedän että saatan jopa auttaa jotakuta jossain asiassa. Ja ennen kaikkea saan mahdollisesti jaettua tietoa siitä että tankotanssi ei ole vain strippausta.

8. Ihannelukijasi?

Otan kaikenlaiset lukijat vastaan syleilyin, joten en osaa sanoa tarkalleen minkälainen hän voisi olla. Toivoisin kuitenkin lukijoiltani avoimuutta niin että he tulisivat kommentoimaan ja kertomaan omia kokemuksiaan. Siis ihannelukijani olisi ehkä sellainen puhelias tyyppi, joka tulisi keskustelemaan aiheesta niin että postauksiin saataisiin useampia näkökulmia ja kokemuksia. Pakko huomauttaa että lukijan ei todellakaan tarvitse olla itse tankotanssin parista! Jos lukija harrastaa jotain ihan muuta, hän voisi tuoda esiin oman lajinsa näkökulmasta asioita.

9. Onko sinulla blogin suhteen esikuvia?

Blogini suhteen minulla ei tietoisesti ole esikuvia. Itselläni blogien lukeminen on jäänyt aika vähille, joten esikuvia ei ole ehtinyt tulemaan. Ehkä hyvä sillä blogini pysyy omilla urillaan... 

10.  Mitä toivot saavuttavasi blogillasi?

Toivon saavuttavani blogillani sen että ihmiset saavat tietoa tankotanssista ja käsitykset pelkästä strippaamisesta muuttuisi. Lisäksi toivon että blogini tsemppaa ihmisiä ja että lukijat löytävät sieltä etsimänsä (sekä ehkä löytävät jotain mitä eivät ole etsineetkään :D) 

11. Mitä blogissasi tullaan näkemään tulevaisuudessa?  

Blogissani tullaan näkemään mm. postauksia valmennuksesta sekä siitä mitä tunteita se herättää, paljastuksia siitä miten tangolla pysytään sekä mitä apuja siinä voidaan käyttää, venyttelyohjeita mm. spagaatiin sekä oman venyttelytilanteeni kartoittamista ja esittelyä hyvinvoinnin tarkkailemisesta. 

Kiitos Eniille haastattelusta! Minusta oli ainakin todella mielenkiintoista tutustua blogiin tällä tavoin. Toivottavasti tekin piditte!

Ensimmäisen kuukauden blogin perään huutelin Pink Bubblen uutiskirjeen puolella, joten kirjeen tilaaminen kannattaa tälläisten mahdollisten ylläreiden vuoksi. Blogin koolla ja näöllä ei ollut väliä. Toiveena oli lähinnä kyky vastata kysymyksiin useammalla kuin yhdellä lauseella. Kysymykset eivät ole jatkossa prikulleen samat kuitenkaan. Päädyin arpomaan tällä kertaa mutta voi olla, että jatkossa päätöksiä kuukauden blogista ihan itse. En tiedä vielä. Ilmoitan jälleen, kun alan kaipalemaan potentiaalista marraskuun blogia!

Kuvat: Training with Enii