Viime aikoina blogimainonnasta on julkaistu bloggarien toimesta useampia postauksia, etenkin taannoisen
Kuningaskuluttajan telkkarissakin nähdyn jutun jälkeen. Viimeisimpänä aiheesta
postasi Mungolife. Juttu kiteytti myös monta omaa ajatustani. Mainonta on aiheena yksi lempilapsistani, joten otanpa nyt osaa keskusteluun ja katsotaan saanko sekoitettua pakkaa.
Yleensä blogimainontakeskustelussa tuntuu olevan kaksi leiriä: kaikenlaisista mainoksista valittavat kommentoijat sekä bloggarit, jotka puolustelevat ja vähättelevät mainosten merkitystä. Pelkään kyllä suututtavani nyt niin lukijat kuin bloggaritkin, niin räjähdysherkkä tämä aihe on. Ja ainahan löytyy niitä mainonnasta ja tuloista paremmin tietäviä.
Mainonnasta blogeissa voisi puhua niin monesta näkökulmasta ja hyvin kauan. Tämän postaukseni aiheena ei ole niinkään perinteinen liiasta mainonnasta valittaminen, lukijoille mainoksista oikein ilmoittaminen, tai erilaiset bloggarien saamat tuotteet ja lahjukset sekä niistä kirjoittaminen. Nyt tarkastellaan hieman ihan bloggarien omasta aloitteesta toteuttamaa mainontaa ja sen suhdetta tienaamiseen, kuten esimerkiksi niitä monien mielestä viheliäisiä mainoslinkkejä. Suuri osa bloggareista saa toteuttaa mainontaa oman pään mukaan mutta joillakin sitä on rajoitettu, esim. Indiedaysillä, sitä on rajoitettu.
Koska ihmiset altistuvat mainonnalle jatkuvasti, on hieman hölmöä, että
juuri kaikenlainen blogimainonta saa sitten veret kiehumaan. On jännä, että hyvin materiapitoisten blogien lukijoiksi ja kommentoijiksi on valikoitunut joukko ihmisiä, jotka ovat hyvin valveutuneita mainonnan ja sen kirojen suhteen. Luulisi heitä kiinnostavan jotkin muut asiat mutta ehkä heissä on jonkin verran masokistia, jonka vuoksi he palaavat yhä uudestaan blogien pariin kiusaamaan itseään seuraamalla tätä kulutusjuhlaa. Epäilen vahvasti, että
mainosvalitusten taustalla on vaikuttavana voimana se kuuluisa kateus, jonka suomalaiset
niin hyvin taitavat. Blogien aiheuttama kateus on muuten sattumoisin
mainonnan kanssa samaan aikaan pinnalla. Aiheesta kiinnostuneille sopii
luettavaksi vaikka
tämä Me Naisten artikkeli.
Olen aikaisemminkin sanonut, että blogimainonta on todella jees juttu, kun se on toteutettu hyvin. En kuitenkaan pidä jatkuvaa mainospostausten suoltamista hyvänä sisältönä, joten joskus saatan suhtautua mainontaan myös vähemmän iloisesti. Minulle mainonta niin blogeissa kuin muuallakin netissä on tuttua touhua ja voin avoimesti myöntää harrastavani sitä nyt sekä tulevaisuudessa. Jos joku ei ole vielä huomannut, niin sivupalkissa pyörii muutamia mainoksia ja lisää on varmasti tulossa. Voin suoraan sanoa, että blogilla tienaaminen on erittäin tervetullutta mutta se ei todellakaan ole tässä päätarkoitus. Nyt menetin varmasti monia lukijoita mutta minkäs teet. En ole mikään hyväntekijä, joka kieltäytyy suhteellisen helposta ja hyvästä tienausmahdollisuudesta. Kenelle nyt ei raha kelpaisi? Minä ostan sillä mm. ruokaa kaupasta.
Blogit eivät ole ainoa paikka missä näitä affiliate -ohjelmien mainoksia esiintyy, joten minullakin on mainostuloja muualta kuin blogeista. Olet voinut huomaamattasi edesauttaa tienestieni kertymistä klikkaamalla jotain mainosta joskus jossain päin nettiä. Erilaisia mahdollisuuksia tienata eri affiliateverkoissa on lukuisia, eikä toiminnan tarvitse rajoittua edes Suomeen. Moni tienaa ihan uskomattomia summia.
Tosiaan, minua on pistänyt silmään useampaan otteeseen se, kuinka
bloggaajat vähättelevät mainosten merkitystä sekä niistä saatuja tuloja.
Kukaan ei myönnä suoraan, niin kuin minä juuri yritin tehdä. Yleinen argumentti on, että eihän näillä linkeillä ja mainoksilla
oikeasti edes tienaa. Mutta kun niillä tienaa. Totuushan on se, että
blogilla voi tienata ihan helvetisti. Ja niin jotkut tekeekin. Mikä sitten
on helvetisti, niin sen voi jokainen määritellä itse. Mutta jos tulot
ovat joinain kuukausina kymppitonnin hujakoilla, niin se on mielestäni aika
paljon, sillä ihan joka ammatissa ei sellaisiin summiin päästä.
Epävarmuus tienesteistä ja mainonnasta on johtanut siihen, että moni välttelee tietoisesti mainosten klikkaamista blogissa. Erityisesti linkinkyttääjät ovat ihan oma ryhmänsä. Linkinkyttääjät eivät siis klikkaile blogissa olevia mainoslinkkejä, jotka tunnistaa osoitteen alkuosasta, jos osoitetta ei ole lyhennetty vaikkapa
bitlyssä. Semmoista toimintaa nähtiin myös edellä mainitsemassani tv-ohjelmassa ja sehän mainosväkeä "huvitti". Joillain lukijoilla on pelko, että bloggari saa rahaa klikeistä. Moni bloggari onkin vedonnut siihen, että vaikka blogissa näitä mainoslinkkejä onkin, he eivät saa rahaa niiden klikkailusta. No, sehän nyt on totta ja toisaalta tarua. Pelkästä klikistä harvoin enää rahaa ropisee mutta semmoisiakin mainosohjelmia on välillä ollut käynnissä. Joskus harvoin näissä erittäin suosituissa muotiblogeissa on ollut ovelia viritelmiä, joilla lukijat on saatu klikkaamaan näitä linkkejä, joista siis saa rahaa joka kävijästä. Aika moni klikkaa, jos menee kirjoittamaan jotakin sellaista kuin
katsokaahan mitä ihmettä täällä oikein on! Houkuttaisi klikata tuota täällä -linkkiä, vai mitä?
Tarua tässä "eihän niistä klikeistä saa rahaa" -argumentissa on se myös se, että kyllä niistä saa rahaa, kun joku ostaa. Ja sitä ostoa ei tarvitse tehdä edes heti vaan vaikkapa viikon päästä. Jos olet mennyt ihastelemaan vaikkapa mekkoa mainoslinkin kautta mutta et kuitenkaan ostanut mitään sen mainoslinkin ja bloggarin mahdollisen rikastumisen pelossa, saatat kuitenkin kerryttää bloggarin pottia (nyt moni sanoo
iiiik!). Jos menet samaan kauppaan jonkin ajan kuluttua ja ostat vaikka sukat, bloggari voi saada komission ostoistasi. Kun olet kerran hänen blogissaan klikannut itsesti hänen linkkinsä kautta kauppaan etkä ole tyhjentänyt koneestasi edes välimuistia, saa bloggari komission ostoistasi tietyn ajan sisällä. Tämä aika voi olla vaikkapa 30 päivää. Mitä opimme tästä? Klikeillä voi tienata.
Vaikka jotkut näistä linkinkyttääjistä haluavat sen mainoslinkin takana olevan tuotteen, he eivät sitä bloggarin linkin kautta osta vaan etsivät sen muualta. He itse maksavat siitä saman summan kuin jos olisivat ostaneet suoraan siitä bloggarin linkin kautta. Tavoitteena on vain se, että bloggari ei saa tienata heidän avullaan mitään. Jännittävä asenne. Myönnän itsekin tekeväni joskus niin mutta vain sen vuoksi, että ostankin kyseisen tuotteen oman mainoslinkkini kautta. Mutta jos minulla ei olisi linkkiä kyseiseen ohjelmaan, minulle olisi aivan sama saisiko joku muu bloggari ostostani komission.
Ne, jotka tekevät kaikkensa linkkien klikkailun ja bloggarin rikastumisen estämiseksi omalta osaltaan, saavat varmasti halvauksen kuullessaan, että bloggari voi tienata myös sillä, että olet vain nähnyt mainosbannerin hänen sivullaan. Kolikot siis kilisevät vaikka et olisi klikannut banneria mutta menet kuitenkin kauppaan ostoksille jotain toista kautta. Toisaalta hc-mainosfoobikot tämän varmaan jo tiesivätkin. Tämmöiset imyynnit ovat kuitenkin nykyään käytössä aika harvassa mainosohjelmassa.
Joskus näkee bloggarien mainostulovähättelyissä sellaisia heittoja, että
myynneistä maksetut komissiot ovat todella pieniä, ei niillä pääse rikastumaan. Joku pääsee, joku ei. Mutta vaikka komissio olisi vain 2-10% välillä ostoksen loppusummasta, pienistäkin ostosummista kasvaa iso komissiopotti, kun ostoja tulee useita satoja tai tuhansia kuussa. Aina komissio ei ole jokin prosenttiosuus, vaan se voi olla tietty summa. Mainostaja voi myös saada tietyn summan esimerkiksi jokaisesta hänen kauttaan tulleesta uudesta asiakkaasta, joka vaikkapa rekisteröityy mainostettavan yrityksen kanta-asiakkaaksi.
Mainoksilla ja mainoslinkeillä tienaamisen puolesta puhuu myös se, että kollaasien ja muiden tuotepoimintojen kohteeksi valikoituu hyvin usein jokin affiliateohjelman omaava kauppa. Jos kerran mainonnalla ei tienaa kivasti, miksi sitten inspiraatiota asuihin ym. on niin usein haettu juuri Nellystä? Miksi juuri Yves Rocherin rasvat on huippuja? Netti olisi pullollaan kauppoja mistä valita tuotteita kollaaseihin.
Itse vierastan blogimainontajutuissa usein käytettyä termiä
yhteistyö. Esimerkiksi joku kollaasi on toteutettu yhteistyössä Nellyn kanssa. Yhteistyö -sanallahan on vieno positiivinen kaiku ja se on melko neutraali termi, joten ymmärrän sen suosion -ja osittainhan onkin kyse siitä. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että bloggari mainostaa yritystä X, joka maksaa bloggarille jonkin summan hänen kautta tulleista myynneistä tms. välikädessä olevan yrityksen kautta. Mutta kun lähden tekemään esimerkiksi nellykollaasia, niin minulle ei tule ensimmäisenä mieleen tekeväni yhteistyötä esim. tuon Nellyn kanssa. Olen joskus rekisteröitynyt heidän mainosohjelmaansa ja käytän linkkejä milloin ja miten haluan, ja saan maksuja jos ja kun joku minun kautta jotain ostaa. Kai se sitten on yhteistyötä, vaikka kommunikointi meidän kahden yhteistyöläisen välillä on olematonta. Mutta eihän kukaan sano, että "päätin tänään sitten väsätä nellykollaasin", vaan "tämä postaus on toteutettu yhteistyössä Nelly kanssa". Näillä kahdella ilmaisulla on huikea ero.
No niin, kuka tunnustaa olevansa mainostaja, mainosten välttelijä, tai sitten hyvinkin välinpitämätön tämän kaiken suhteen?
Jos joku ei huomannut, juttuni on hieman kärjistetysti kirjoitettu, niin kuin minulla saatta olla tapana. Uskaltaisin väittää, että suurin osa blogien lukijoista viis veisaa mainonnasta ja he pysyvätkin tästä keskustelusta yleensä erossa.
Blogimainonnasta ja sitämyötä tietysti tienesteistä ei yleensä tykätä puhuta suoraan. Ajattelin hieman oikoa mutkia ja jatkaa tulevaisuudessa lisääkin aiheesta kuinka paljon bloggarit tienaavat. Pysyhän kuulolla, jos kiinnostaa.
