Kun puhutaan yleisesti bloggareista, niin meitä on aikas moneen junaan. En minä ainakaan koe mitään yhteistä jonkun sanomalehden nettisivuilla blogia kirjoittelevan sedän kanssa - tai monen muunkaan kanssa. Juu, loogisesti ajatellen meitä yhdistää blogit, mutta niin meitä yhdistää (oletettavasti) kaksi kättä, jalkaa, silmää, ja jopa pää ja... Okei, tajusitte jo ehkä pointin. Kaikki yhdistävät tekijät eivät tee meistä kaveruksia.
Eli yleiseltä tasolta on syytä sukeltaa vähän syvemmälle bloggaamisen syövereihin, jotta mahdollisia yhteenkuuluvuuden tunteita alkaisi löytyä. Kun puhutaan yhteen kategoriaan kuuluvista bloggareista, välit alkavat jo lämmetä, vai mitä? Syntyy ryhmähenkeä. Matkabloggarit tuntevat ehkä olevansa hengenheimolaisia toisten matkabloggareiden kanssa, muotibloggarit toisten kaltaistensa kanssa, jne. Suositut samoissa kissanristiäisissä pyörivät bloggarit voivat tuntea kuuluvansa tiettyyn klikkiin, jonka kaikilla jäsenillä on jotain yhteistä. Ryhmähengellä ja tiettyyn porukkaan kuulumisella vahvistetaan tietysti omaa olemusta mutta myös merkataan raja meidän ja muiden välillä. Ihan oman blogin pitämisen kannalta on varmasti ihan hyödyllistä tavata toisia bloggareita ja oman alan ihmisistä saa eniten irti. Jotkut innokkaat järjestävät jopa blogitapaamisia, joissa bloggarit voivat kaveerata keskenään.
Blogin aihepiirin lisäksi yhdistävä tekijä voi olla esimerkiksi ikä. Oman ikäisten kesken kun on luonnollista kokea jotain yhteistä, kuin kovin paljon nuorempien tai vanhempien. Tietenkin myös bloggareiden määrä voi vaikuttaa: pikkupaikkakunnan kaksi ihan eri alan bloggaria voivat olla paljon läheisempiä, kuin keskisuuren pitäjän 15 muotibloggaria.
Ryhmähenki ja bloggareiden välinen ystävyys eivät ole kuitenkaan samoja asioita mutta monille ne liippaavaat aika läheltä toisiaan. Toiset luokittelevat ihmisiä ystäviksiin kevyemmin perustein, kuin toiset. Sitten voikin esiintyä ikäviä väärinkäsityksiä sen suhteen, että joku ei halua ollakaan kaveri. Ilmeisesti jotain tämän suuntaista oli tapahtunut alussa mainitsemassani keisissä, jossa bloggaajakollega olikin kylmä ihminen, kun ei Facebookkaveriksi ottanut.
Olisivatko bloggarit keskenään sitten vähän kuin kolleegoja jossain isossa fimassa? Tehdään samaa hommaa mutta siihen se useimmiten jääkin. Vapaa-ajalla ei hengata yhdessä mutta pikkujouluissa voidaan sitten jutustella niitä näitä. Mitään kavereita ei tarvitse olla mutta sellaisia voi saada.
Vai ovatko tietyn alan bloggarit sitten jokin ihan oma lajinsa, jonka edustajien pitää vetää aina yhtä köyttä ja olla kavereita keskenään? Tuo firma-vertaus on hieman huono siinä mielessä, että se saa bloggaamisen kuulostamaan joltain kylmältä bisnekseltä. Useimmiten bloggaaminen kuitenkin mielletään pienen ihmisen harrastukseksi ja se on hyvin inhimillistä ja ihmisläheistä puuhaa, vaikka yksinään tietokonetta siinä yleensä tuijotellaankin. Tämän inhimillisen piirteen puolesta kaveraaminen toisten samassa jamassa olevien kanssa kuulostaa jo hyvältä ajatukselta.
Mitä mieltä sinä olet? Kuinka läheistä porukkaa jonkin tietyn alan bloggarien kuuluisi mielestäsi olla keskenään? Miten itse reagoit, kun tapaat toisia bloggareita? Tunnetko heti olevasi jotenkin samalla aaltopituudella heidän kanssaan? Onko ystäväpiirissäsi paljon bloggareita, joihin olet tutustunut nimenomaan bloggaaamisen myötä?
Totta kai loppujen lopuksi kaikki on kiinni henkilökemioista ja en itsekään automaattisesti roiku toisen kaulassa, vaikka bloggari olisikin. Jos bloggaaminen olisi jotenkin harvinaisempi harrastus, saattaisin olla enemmänkin kiinnostunut muista kaltaisistani.
Tästä postauksesta mä pidän:). Itse ollessani ratsastusleirillä oli aika kiva yllätys löytää sieltä toinen bloggaaja! Leiristä alkaen tämä blogi on ollut lukulistallani ja olen tykännyt siitä! :)
VastaaPoistaMun mielestä samasta aiheesta bloggaavat voivat olla joko ystäviä tai ei, se riippuu ihmisestä. Tietyissä tapauksissa voi olla helpompi ystävystyä eri aihepiiristä bloggaavan kanssa ja joissain tapauksissa samasta bloggaavien kanssa. Samasta bloggaavien kanssahan voi jutella aiheesta yms. mutta jos ystävystyy eri aihepiiristä bloggaavan kanssa, voi esim. Kateutta esiintyä vähemmän.
Kiva kuulla :) Tämä kateusasia ei tullut mieleeni. Mielenkiintoinen lisä. Voipi olla ihan totta, jos on kateuteen taipuvaista sorttia.
Poista:D En ainakaan itse ajattele, että bloggaajien nyt pitäisi olla keskenään jotain. Eli jos tiedän ihmisen joka harrastaa ratsastusta niinkuin minäkin, niin ei se tieto yksinään riitä tuntemaan hengenheimolaisuutta. Verrattavissa ihan mihin tahansa muuhun harrastukseen tai vaikka musiikki genreen josta tykkää. Jos jonkun kanssa ystävystyy on mukava, että löytyy yhteisiä kiinnostuksen kohteita, muttei ne yhteiset kiinnostuksen kohteet meistä pelkästään tee tiimiä. Toki bloggaamisen myötä on helppo löytää samanhenkisiä ihmisiä, joiden kanssa jakaa saman ajatusmaailman. Ja juuri niinkuin sanoit bloggaajia on ihan yhtä paljon erilaisia kuin vaikka jääkiekon katsojia. Kaikkien kanssa ei mitenkään voi olla samalla aaltopituudella, muttei se tarkoita että tarvitsisi kilpailla tai olla eripurassa. Antaa kaikkien kukkien kukkia ja jos löytää sellaisia kukkia joiden kanssa kasvaa samaan suuntaan niin sehän on aivan mahtavaa. :)
VastaaPoistaIhan totta puhut. Bloggaaminen on harrastus siellä muiden joukossa. Samanhenkisiä ihmisiä voi tosiaan löytää toisten bloggareiden joukosta, niin kuin muistakin joukoista.
PoistaMä oon ajatellu ton just noin, että koen enemmän hengenheimolaisiksi ne, jotka bloggaavat samansuuntaisista aiheista. Sit mä teen aina suuria johtopäätöksiä siitä, miten mun hienoihin kommentteihin vastataan. Jos on jotain nuivaa niin sit saatan jopa lopettaa blogin lukemisen, mut (mun mielestä) hyvistä vastauksista tulee just tunne siitä, että ollaan samalla aaltopituudella. Tässä mun bloggausgenressä on sellanen pieni miinus, että suurin osa bloggaa aiheesta nimettömästi, joten vaikka itse voisinkin hyvin kuvitella tapaavani ihmisiä livenä, heillä on siihen varmasti paljon korkeampi kynnys. Toivottavasti sellanen kuiteskin joskus järjestyis, koska siitä sais varmasti tosi paljon ideoita ja uskoa omaankin juttuun :)
VastaaPoistaNiin tosiaan, tämä nimettömänä bloggaaminen voipi hieman vaikeuttaa tätä ystävystymistä, vaikka samalla aaltopituudella oltaisiin muutoin. Mutta voihan sitä tosiaan tuntea hengenheimolaisuutta, vaikka ei koskaan livenä tapaisikaan ketään ja ko. ihminen olisi vain tekstiä ruudulla.
PoistaBlogia aloittaessa, en edes osannut kuvitella, että saisin kanssabloggaajista niin paljon hyviä ystäviä. Uskon, että moni näistä säilyy loppuelämän - aika mahtavaa!
VastaaPoistaPressipäivillä ja tapahtumissa on myös hauska tavata livenä bloggaajia ja tutustua uusiin ihmisiin.
Se on kyllä hienoa, että pitkäaikaisia ystäviä on löytynyt. Ja joita tapaa vielä ihan oikeastikin!
PoistaMulla on niin ristiriitaset fiilikset tästä asiasta. Olen muutamassa bloggaajatapahtumassa ollut,yhdessä isommassa ja sitten pienemmissä. Viimeisimmästä pienemmästä tapahtumasta jäi sellainen fiilis, että vittuako noissa pyörii, kun ei ketään kiinnosta "verkostoitua"/ihmiset hengaa vaan tutuissa jengeissään. Porukka siis jakautui silloin aika hyvin kahtia ja siinä sitten pönötettiin se ilta.
VastaaPoistaItse kun satun olemaan hieman sosiaalisempi tapaus ja kiinnostunut tapaamaan uusia ihmisiä, niin ei sisäpiiritouhu sinänsä hirveästi nappaa. Ehkä itselläni vika onkin ollut se, että olen aina ollut noissa tapahtumissa mukana ns. yksinäni, kun taas niillä muilla on jo ne blogikollegaystävyyssuhteet muodostettu.
O kyllä turhauttavaa, jos itse on liikenteessä verkostoituminen mielessä ja toiset ovat tulleet pitämään omaa kerhoa. Isoimmissa tapahtumissa on tosiaan enemmän liikehdintää ja voi tavata enemmänkin mielenkiintoisia ihmisiä.
PoistaMielenkiintoinen aihe. Eihän kai kaikkien kaulaan tarvii hypätä, mutta hyvät tavat ja kohteliaisuus sekä ystävällisyys ennenkaikkea.
VastaaPoistaHyvää ystävänpäivää <3
Ehdottomasti näin! Ja samoin, kiitos.
PoistaMuiden alojen bloggaajista en tiedä, mutta pakko vähän kehua että kosmetiikkabloggaajilla on tosi hyvä yhteishenki. Tietysti yhteinen kiinnostuksenkohde lähentää, mutta myös muuten ihmisinä kaikki kotimaiset kauneusbloggaajat ovat upeita tyyppejä, joiden kanssa tulee helposti juttuun ja ystävystyy. :)
VastaaPoistaHieno juttu!
PoistaKauneusbloggaajilla on ihan uskomattoman tiivis ja paljon antava me-henki. Monista on tullut läheisiäkin ystäviä keskenään vaikka tutustumista tuskin olisi tapahtunut ilman blogeja. Olen kanssabloggaajattarien kanssa monta kertaa jutellut, että blogin aloittaminen on kyllä sosiaalisen elämän kannalta ollut ehkä paras juttu, mikä on tullut tehtyä.
VastaaPoistaTeillä on vissiin todella hyvä ryhmähenki. Toivottavasti pysyykin sellaisena!
PoistaOletan, että "ystävyys" toisten bloggareiden kanssa saattaa tarkoittaa samalla myös nousevaa lukijamäärää. Jos joku kaveeraa bloggari x:n kanssa Facebookissa voisi kenties olettaa, että x:n lukijat kurkistavat uteliaasti myös x:n kaverin blogiin.
VastaaPoistaItselleni riittää mielestäni kivojen ja kiinnostavien blogien kommentointi, onko se sitten kaveruutta? Ehkäpä jonkinlaista ainakin jos se on vastavuoroista. tietenkin siitä puuttuu ystävyydelle tyypillinen tietynlainen henkilökohtaisuus, koska netissä kommentit ovat kaikkien luettavissa. Ulkosuomalaisten bloggareiden on myös vähän vaikea kokoontua...
Voihan se tarkoittaa, jos ystävyys on julkista ja siitä mainitaan blogissa. Mutta usein se on myös kulissien takana tapahtuvaa, jolloin se ei vaikuta lukijamäärään pahemmin, jos ollenkaan.
PoistaVarmasti voisi kaveruudeksi sanoa sellaista tiivistä kommentointia. Monesti näkee, että jossain blogissa on tiivis suhde tiettyjen kommentoijien ja bloggarin välillä.
Mä en halua olla kaikkien kaveri vain siksi, että meillä on sama harrastus, mutta toisaalta on sitten kuitenkin ihan kiva tavata toisia bloggaajia livenäkin. Meillä on saman alueen kirjabloggaajien kanssa säännöllisiä tapaamisia ja olen tykännyt käydä niissä aina välillä. Tuollaiset vapaamuotoiset itse järjestetyt tapaamiset on kivempia kuin sellaiset kissanristiäiset, joissa on yleensä muitakin kuin bloggaajia.
VastaaPoistaOnhan tuollaiset itse järjestetyt tilaisuudet parempia paikkoja syventää tuttavuutta, kuin muut tilaisuudet. Jo se, että nähdään vaivaa järjestää itse, kertoo siitä että asialla ollaan tositarkoituksella.
PoistaKyllä se vähän niin on, että vain toinen bloggaaja tietää mitä bloggaaminen harrastuksena on ja mitä se vaatii. Ihmiset ovat aika huonoja hahmottamaan sitä näkymätöntä työtä mitä blogin eteen joutuu tekemään. Siinä mielessä tunnen jotain pientä yhteenkuuluvuutta kaikkien bloggaajien kanssa. Mutta jonkinlaisena kehuna täytyy mainita käsityöbloggaajien, joihin itseni lasken pääasiassa kuuluvan, ihanasta ja kannustavasta yhteishengestä. Kommenteissa kannustetaan ja tsempataan toisia. Ideoita jaetaan auliisti, ja kun niitä toisten ideoita testataan, laitetaan linkki kaverin blogiin, josta idea on syntynyt. Käsityöbloggaajien kesken on ihan aitoa yhteishenkeä, ja Facebookin "Käsityöblogit"-ryhmä on loistava foorumi vaihtaa mielipiteitä ja esitellä omaa blogiansa.
VastaaPoistaKuulostaa tosiaan siltä, että teilläkin on hieno ryhmähenki. Pitäkää sitä yllä :D
PoistaKollegoita suuressa firmassa kuulostaa oikealta vertaukselta. Itseasiassa sehän on ihannetila.
PoistaSamassa firmassa olevien kollegoiden kanssa ollaan aina kohteliaissa ja joskus tuttavallisissakin väleissä ja jos hyvin käy, voi kollegasta tulla läheinenkin ystävä. Ymmärrettävää on myös se, että kun kyse on suuresta joukosta ihmisiä, niin aina on joku joka hallitsee käyttäytymissäännöt huonommin tai on muuten vastenmielinen henkilö. Tälläisen henkilön kanssa ei ole pakko olla tekemisissä yhtään sen enempää kuin on välttämätöntä. Mielestäni edellä mainitut tosiseikat sopivan niin työpaikalle kuin nettiin.
No hyvä etten ollut ainoa, jolle tuo vertaus tuli mieleen. Juuri noin asian voisi ajatella.
PoistaMä löysin blogimaailmasta mun parhaan ystävän :) Oon tosi iloinen, että tutustuttii, huomattiin vaan niin paljon samoja ajatuksia ja piirteitä toisissamme. Tää oli hyvä postaus !
VastaaPoistaUu, sinulla on käynyt hyvä tuuri!
Poista