Välilehdet blogiin: päivitetty versio ja muutama vinkki

Välilehtien asennuksesta Bloggerin blogiin kertova postaukseni on ollut todella suosittu, joten koin aiheelliseksi tehdä jutusta päivitetyn version. Koska tuossa aikasemmassa ohjeessani kerrotaan niin tarkasti, mitä tulee tehdä ja milloin, ne ovat auttamatta vanhentuneet siinä vaiheessa, kun Bloggerissa tehdään muutoksia. Tai kyllähän niistä tolkkua ottaa, mutta jos asentelija ei uskalla sooloilla - mikä on hyvin ymmärrettävää sanojen blogi + asennus esiintyessä samassa lauseessa - sormi voi mennä suuhun.

Välilehdet in action

Tässä siis uusin versio välilehtien asentamisesta blogiin ja lopussa vielä pari vinkkiä välilehtien täyttämiseksi. Eroavaisuutta on siinä, miten luodaan uusi välilehti, joka on blogin oma sivu ja siinä, miten luodaan välilehti, joka onkin toiselle sivulle vievä linkki.

Tee näin:

Alussa surffaat siis Bloggerin hallintapaneelissa vasempaan reunaan, missä lukee Sivut. Painamalla yläosasta Uusi sivu, klikkaat siitä itsesi luomaan blogillesi sivua tai sivuja, jotka voit laittaa välilehdiksi. Anna sivulle nimi otsikkokenttään. Nimeä sen mukaan, mistä aiheista ajattelit laittaa tietoa välilehdille. Olisiko "Tietoa minusta" tai "Yhteystiedot" tai "Blogikissan esittely" sopivia otsikoita? Sinä tiedät! Mielenkiintoinen saa olla mutta harhaanjohtava ei kannata.

Otsikon lisäksi laita sivulle myös se sisältö eli kirjoitat ja laitat kuvat normaalisti, niin kuin postaukseenkin. Ennen julkaisua kurkkaa oikean reunan rataksen kuvan alle. Sieltä löytyy asetukset, joista saat päättää saavatko lukijat kommentoida sivuasi samoin kuin postauksia. Jos käytät html:ää, sieltä asetuksista kannattaa valita sopivat nappulat. Kun olet tarpeeksi valmis, klikkaa Julkaise.

Vielä sivusi ei todennäköisesti näy missään, ja tätä kautta et pääse pidemmälle. Ennen tämä Sivut tarkoitti välilehtien tekoa, mutta nyt voit päättää isketkö sivut välilehtiin vai jonnekin muualle. Sivuhan on ulkoisesti muistuttaa postausta mutta yhdellä sivulla on vain sinun sinne laittamaa sisältöä ja se ei päivity uusimmilla postauksillasi. Voit käydä kyllä kirjoittelemassa sivulle itse myöhemmin, jos kaipailet sinne päivityksiä. Älä siis panikoi täydellisen sisällön kanssa vielä tässä vaiheessa.

Hyvä paikka on blogin bannerin (ylätunnisteen) alla

Jotta sivustasi tulisi välilehti tai saisit tehtyä sellaisen linkkivälilehden, sinun tulee suunnata hallintapaneelissa Ulkoasuun. Jos sinulla ei vielä sivuja ole, etsi gadgeteista oikea klikkaamalla Lisää gadget sopivasta kohdasta. Esimerkiksi blogin otsikon alla on aika näppärä paikka näillä välilehdille. Oikean gadgetin nimi on... yllätys, yllätys: Sivut.

Gadgetin ikkuna on nimeltään Sivuluettelon määrittäminen. Voit antaa gadgetille otsikon, jos haluat. Se ei näy muille. Näytettävät sivut -kohdassa on lista jo luomistasi sivuista sekä tietenkin blogisi nykyinen etusivu, jolla kaikki postauksesi näkyvät. Blogin etusivulle eli pääsivulle tulee antaa nimi.  Se nyt voi olla vaikka etusivu tai blogi. Nimi näkyy siis välilehden nimenä. Muille sivuille oletkin antanut jo nimen niitä tehdessä. Huomaa vielä, että saat ruksimalla päättää, mitkä sivut näkyvät välilehtinä. Esimerkiksi etusivua ei olisi pakko laittaa välilehtiin ollenkaan. Silloin esimerkiksi blogisi banneria klikkaavat pääsisivät takaisin etusivulle, jos olet laittanut banneriin linkin sinne.

Jos haluat laittaa välilehden viemään suoraan jollekin toiselle sivulle, kuten vaikka blogisi Facebook-sivulle, samasta gadgetin ikkunasta löytyy +Lisää linkkisivu. Siihen saa nyt laittaa sen linkin ja antaa välilehdelle otsikon.

Sivujärjestyksestä päätät, missä järkässä välilehdet näytetään. Raahaat palkkeja tarttumalla niitä vasemmasta reunasta. Minulla ei tässä kohdassa näkynyt juuri aikaisemmin lisäämäni linkkisivu, vaan minun piti ensin tallentaa koko gadgetti ja avat se uudestaan, jotta sain linkkisivunkin liikuteltavien osien listaan näkyviin.

Nyt kun tallennat, blogissasi pitäisi näkyä välilehdet haluamassasi kohdassa! Jos haluat muuttaa niiden ulkonäköä, vanhan postaukseni loppuosa pätee vielä hyvin.

Vinkkejä välilehtien ja sivujen sisältöön:

Perusjutttujen lisäksi välilehtiin ja sivut-gadgettiin voi laittaa mitä ikinä mieleen tulee. Tässä muutama vinkki:

Niin kuin huomasit varmaan, sivut-gadgetin voi laittaa vaikka sivupalkkiin. Sillä saa tehtyä esim. linkkilistan, jos käyttää vain linkkejä sivujen sijasta. Voit siis tehdä sillä listauksen suosikkisivuistasi, kuten vaikka lempimuotilehtiesi nettisivut. Sisällön ei aina tarvitse olla vain sinua ja blogiasi! Voit laittaa blogiisi myös enemmän kuin yhdet sivut-gadgetin. Jos haluat laittaa bannerin alle välilehtiin kaikki blogisi ja sinun kannalta oleelliset tiedot ja linkkisivut, voit laittaa blogin sivupalkkiin vaikka linkkejä muille sivuille tällä samaisella gadgetilla. Lisäät sen vain sinne uudestaan ja laitat asetukset niin, että siellä ei näy mikään muu sivu paitsi lisäämäsi linkit.

Yksi toinen hauska idea välilehdeksi on kertoa tulevista postauksista. Sinne voi laittaa listan pian blogissa käsiteltävistä aiheista tai ihan postausten otsikot, jos olet varma niistä. Julkaisupäivämäärän ilmoittamista kannattaa miettiä tarkkaan, jos et ole ihan varma siitä, että pystyt pitämään sen.

Välilehdeksi voi laittaa myös "juttutoiveet"-sivun, jossa voit kysellä lukijoilta toiveita tulevien postausten suhteen. Tältä sivulta ei kannata evätä kommentointia, sillä toiveet voisi esittää kätevästi juuri sen sivun kommenttiboksissa. Niin lukijoiden ei tarvitsisi laittaa sähköpostia sinulle tai heitellä ehdotuksia siellä täällä muiden postausten kommenteissa (no he tekevät sitä kuitenkin, mutta voit yrittää!).

Mielikuvitushan tässä on vain rajana ja toteutus on helppo, joten ei kun askartelemaan, jos mielesi tekee edes vähän!

Kun juttu ei luista: pari postausideaa

Blogien sisältö vaikuttaa usein kevyeltä hömpältä, jota voisi tuottaa vaikka viisivuotias ja vielä silmät sidottuina. Tämä ei kuitenkaan pidä ollenkaan paikkaansa. Blogipostausten kirjoittaminen on monimutkaisempaa ja vaikeampaa, miltä se näyttää. Juttuja kirjoitetaan vielä niin usein, että jossain vaiheessa uusien ja ihmeellisten postausten keksiminen alkaa olla kiven alla. Tuntuu sinustakin joskus siltä, että juttua on vaikea saada luistamaan ja päässä ei pyöri mitään sellaista, jota kehtaisi blogissakin julkaista? Se on hyvin yleinen ongelma, jota varten keräsin taas vähän vinkkejä. Toisaalta joskus tilanne on se, että pää on täynnä loistavia postausideoita tai jo ihan sitä varsinaista blogitekstiä, mutta tietokonetta ei ole mailla halmeilla. Siihenkin tilanteeseen löytyy vinkki tästä jutusta.

Kierrätä. Tämä kikka soveltuu parhaiten jo pidemmän aikaa pyörineille blogeille. Kaivele vähän blogisi historiaa ja etsi sieltä vanhoja juttuja, jotka ovat olleet edes jokseenkin suosittuja. Kirjoita ne uudestaan. Älä tietenkään ala sanasta sanaan kopioimaan, vaan kirjoita uusi juttu samasta aiheesta. Jos esimerkiksi kaksi vuotta sitten kesällä kirjoitit jutun pakkaamisen jalosta taidosta ja jaoit siinä parhaat matkalaukun täyttövinkkisi, tee nyt jälleen pakkausjuttu. Ai miksi? Koska aihe on varmasti ajankohtainen, ihmiset eivät edelleenkään osaa pakata ja siksi lukijasi ovat varmaan kiinnostuneita siitä, sinulle on tullut paljon uusia lukijoita tuon taannoisen postauksen jälkeen, ym. Vaikka blogin vanhojakin juttuja luetaan, niin esimerkiksi vuoden sinua seurannut lukija ei ehkä ole penkonut esiin ensimmäistä pakkauspostausta. Hän ottaa tämän uuden version vastaan ihan uniikkina juttuna. Vanhakaan lukija ei muista sanasta sanaan aikaisempaa juttuasi ja tärkeän asian kertaus on usein tervetullutta. Muista lisätä kierrätysversioon myös uutta näkökulmaa tai sisältöä.Minäkin olen kirjoittanut postausideoista aikaisemminkin.

Vakoile. Olen ennenkin kehottanut selailemaan blogisi aihepiiriin liittyviä lehtiä ja etsimään niistä jutunjuurta. Sinun ei kuitenkaan tarvitse hakea ideoita jo julkaistuista lehdistä, vaan voit olla askeleen edellä. Etsi netistä käsiisi lehtien mediaoppaita. Niistä kun yleensä löytyy koko vuoden osalta lehtien julkaisupäivämäärän lisäksi myös aihealueet. Kurkkaapa vaikka Trendin mediaopasta. Sieltä sivun alkupuolelta löytyy tietoa siitä, mitä mikäkin numero käsittelee. Saat sieltä paljon ideoita - joskin hieman suurpiirteisiä. Tämän kanssa voi kikkailla vähän enemmänkin: esimerkiksi lokakuun 7. päivä ilmestyvässä lehdessä tulee olemaan "Virtaa syksyyn: tärkeät terveys- ja sporttivinkit", ja jos oikein haluat maksimoida hyödyn, julkaiset hieman aikaisemmin jutun samasta aiheesta. Et tietenkään voi tietää, mitä varsinaista sisältöä jutuissa on ja mitä sanoja niissä käytetään, mutta olet ainakin ajankohtainen. Jos hyvä tuuri käy, olet kirjoittanut tässä syksyn terveysvinkki -jutussasi jostain uudesta superhyperpipanasta, jota syömällä saa supervoimat, ja lehtikin mainitsee tämän ihmeen jutussaan. Kun ihmiset lukevat siitä lehdestä, he todennäköisesti googlaavat lisätietoa ja voivat hyvinkin päätyä blogiisi, jos sijoituksesi on kunnossa hakukoneessa. Itse olen ainakin huomannut, että jos yhdellä sivulla, jossa minulla on sormeni pelissä, tulee paljon ihmisiä hakukoneesta johonkin juttuun, samasta aiheesta löytyy yleensä tuore juttu myös Ilta-Sanomista tai jostain vastaavasta painoksesta. Ihmiset lähtevät etsimään lisätietoa ja silloin jutun on hyvä olla jo valmiina.

Puhu. Niin kuin alussa mainitsin, runosuoni alkaa joskus sykkiä ihan väärissä tilanteissa (miten tämä kuulosti nyt jotenkin... oudolta?). Maailmaa mullistavat postausideat saattavat muodostua aivojesi sopukoissa juuri silloin, kun mitään kirjoitusvälineitä ei ole mailla eikä halmeilla, tai olo on muuten vaan todella laiska ja mikään ranneliike ei luonnistu. Varsinkin pidemmän jutun kirjoittaminen muistivihkoon voi viedä aikaa, vaikka olisihan se välillä hyvä käsialaakin treenata. Yleensä vetämättömimmässäkin kunnossa suu käy aina, joten ota puhekykysi avuksi. Esimerkiksi aika monessa puhelimessa on "nauhuri", jonka voit pistää pyörimään ja sitten alkaa paasata vaikka useamman postauksen verran. Sitten kun postauksen kirjoittamisen aika on, pistät vain nauhan pyörimään ja ns. litteroit juttusi, eli kirjoitat puheen puhtaaksi. Kannattaa kuitenkin lukea ajatuksella se teksti, sillä puhe ja kirjoitettu teksti eivät aine mene yks yhteen. Suosittelen tätä kikkaa käytettäväksi kotona tai muissa tiloissa, joissa yksinpuhelu ei aiheuta suurta hämmennystä.

Ole hauska. Tässä mennään siitä, mistä aita on toiseksi matalin, mutta lukija ei ehkä huomaa sitä. Eli kun et oikeasti keksi yhtään mitään sanottavaa ja postauksen aika olisi viimeistään nyt, mietit ehkä jonkin kollaasin kasailua. Oletkin jo ehkä julkaissut useita kymmeniä Nellykollaaseja ja niitä vilahtelee tiuhaan tahtiin muidenkin blogeissa. Älä silti kuvittele, että pääset kuin koira veräjästä niputtamalla kuvaan kasan farkkushortseja ja sandaaleita otsikolla "kesälook 2014" (ai niin, jotain yläosiakin olisi varmaan hyvä olla mukana). Lukijat huomaavat - tai ainakin se kriittisin osa heistä. Mutta kollaasin sijasta voit pyöräyttää blogiin jotain lähes yhtä tyhjänpäiväistä mutta silti viedä pisteet kotiin: tee hauska postaus, josta lukijalle tulee hyvä mieli. Hauskuuden lähde voit olla sinä itse. Repesikö sinulta eilen legginsit koulussa? Kerro siitä, sillä tämän jutun eteen on tehtävä vähän uhrauksia. Jos omaa uskottavuutta ei halua asettaa vaakalaudalle, ilo voi olla peräisin vaikka hullunkurisesta ja yltiösöpöstä kissavideosta. Huvittuneeet tai onnensa kukkuloilla lukijat eivät huomaa sitä, että olet pitänyt julmetun postaustauon eikä sinulla ole vieläkään mitään sanottavaa. Kuvittele nyt mielessäsi Nellykollaasi ja vertaa sitä tähän!

Kirjoittamisen iloa!

Bloggari siellä, bloggari täällä, bloggari tuolla

Tuleeko sinulle koskaan sellaista oloa, että olet saanut yliannostuksen bloggareista? En tarkoita nyt sitä hetkeä, kun on pakko pitää vähän blogitaukoa. Yliannostus voi tulla myös netin ulkopuolella, kun bloggareihin alkaa törmätä usein mitä kummallisemmissa paikoissa. Tarkoitan sitä, kun tuttuja bloggareita hyppii silmille vaikka viikon mainospostia selatessa. Itselleni kävi juuri näin viime viikolla, kun aloin selailla eteiseen tupsahtaneita lehtiä ja kaikenlaisia mainoslippusia ja -lappusia.

Tämä tuli postissa. Olisiko Yhteishyvä-lehden takakansi.

Etenkin suosituimmilla bloggareilla on tunnetusti todella paljon vaikutusvaltaa, ja jos he sanovat, että maapallo on sittenkin litteä, suuri lauma lukijoita alkaa heti nyökytellä myöntävästi. On siis hyvin luonnollista, että heitä halutaan hyödyntää mitä moninaisemmissa projekteissa ja mainoksissa. Huomio heidän avullaan on taattu ainakin niiden ihmisten parissa, jotka bloggarin pärstän tunnistavat. Ja niitä ihmisiähän nykyään riittää. Lisäksi bloggarit ovat niin maanläheisiä ja luotettavia henkilöitä lukijoiden silmissä, että heidän saamisensa jonkin tuotteen tai asian mainoskasvoksi on kuin lottovoitto: heidän avullaan voi myydä vaikka mitä ja lipevä kaupallisuus ei paista niin suoraan läpi.

On ehkä hieman hassua, että minua (ja ehkä teitä muita?) joskus risoo bloggareiden naaman näkeminen joka (mainos)lehdykässä. Minähän seuraan heitä netissä, joten luulisi minun olevan iloinen törmätessäni heihin muuallakin. Minunhan pitäisi hykerrellä onnesta nähdessäni tutut kasvot siellä jossain Pirkka-lehden sivuilla. Useimmiten reaktioni on kuitenkin "Ei taas!".

Jonkun lehdenä välistä putosi Helkaman mainos.

Omalla kohdallani tympeän vastaanoton luulen johtuvan siitä, että ikään kuin lähestyn itse bloggareita ja heidän blogejaan netissä silloin kun haluan. Uskon heidän sanaansa monessa jutussa ja etenkin etsiessäni tietoa tai kokemuksia jostain jutusta. Jos vaikka päädyn johonkin blogiin etsiessäni ihmisten kokemuksia jostain uutuusripsiväristä (niin varmaan!) ja löydän sieltä kyseisen tökötin arvostelupostauksen, luen sen ja olen todennäköisesti hyvin kiitollinen tästä tiedonmurusta (tosin jos kyseessä on yhteistyöpostaus ripsarifirman kanssa, en ole kovin sinisilmäinen sisällön suhteen). Jos taas selailen lehteä ja siellä on aukeaman kokoinen advertoriaali tai muu juttu kyseistä ripsarista varustettuna tutun bloggarin naamalla ja höpinöillä, jätän todennäköisesti lukematta koko homman. Siitä paistaa jotenkin enemmän läpi se, että tässä halutaan ratsastaa bloggarin nimellä, naamalla ja vaikutusvallalla.

Helkama kulkee tässäkin. Tästä opin, että 7-v on muuten vaihdemäärä, ei ikä!

Vastaavanlaisen "minuahan ette höynäytä" –reaktion koin muutama kuukausi sitten, kun kävelin yhden helsinkiläisen kauppakeskuksen (eri kuin tuo ekan kuvan paikka) läpi ja siellä käteeni lykättiin jokin lehdykkä. Siitä selvisi, että käynnissä oli paikalliset hullut päivät ja vihkosesta löytyi tarjouksia eri päiville. Siellä sivuilla tarjoustuotteiden lomassa lymyili myös tuttuja bloggareita, jotka jakelivat shoppailuvinkkejään näihin kyseisiin alekarkeloihin. En ollut kovin vastaanottavainen heidän vinkeilleen, vaikka heidän blogeistansa olisin voinutkin jotain vastaavaa lukaista.

Hassua tästä jutusta tekee sekin, että jos hetken aikaa kuvittelen olevani vaikka sitä edellä mainittua ripsaria kauppaavan yrityksen leivissä, etsisin todennäköisesti kissojen ja koirien kanssa sopivaa bloggaria myyntiä edistämään ja lehtijuttuja koristamaan. Ymmärrän siis hyvin sitä toistakin puolta, joka käyttää bloggareita vetoapuna, sillä en ole kovin kaukana siitä toiminnasta itsekään.

Kuka Sissi? Ihan sama, bloggari kuitenkin! Bio Luvil Blackia mulle!

En kirjoita tästä aiheesta sen vuoksi, että minusta on kurjaa, kun bloggarit esiintyvät mainoskasvoina ja vetonauloina. Ainahan julkkiksia on näihin hommiin valjastettu, joten sinällään tässä ei ole mitään uutta. Mutta jotenkin bloggareiden kohdalla minua harmittaa se, että heidän kasvonsa jotenkin kuluvat tässä. Kaikista mieluiten kohtaisin heitä siellä netissä heidän blogisssan sellaisina suht tavallisina ihmisinä. Eikös juuri se heissä ollutkin hienoa? En välittäisi toljotella heitä jonkun lehden sivuilla kaurapuuromainoksessa tai jonkin kauppakeskuksen karkeloissa. Tuota menoa kyllästyn heihin eivätkä he enää ole niitä tuttuja ja turvallisia bloggareita, joihin voi lähes samaistua siellä netin puolella. Tätä menoa saamme äänestää varmaankin ensimmäistä muotibloggaria eduskuntaan ehkä jo ensi vuonna. Eikös sekin ole aika luonnollinen seuraus kaikenlaisesta julkisuudesta ja vähäisestäkin vaikutusvallasta ihmisten parissa?

Screenshot Sokoksen verkkokaupasta.

Saitteko yhtään langan päästä kiinni tai ymmärsittekö jotain rivien välistä? Mitä mieltä olette siitä, että bloggareista on tullut sellaisia jokapaikanhöyliä, jotka esiintyvät myös kaikkialla muuallakin kuin vain blogissaan? Ihanaa vai ihan liikaa? Itse olen muuten jokseenkin huono television katsoja mutta tiedän bloggareiden välillä esiintyvän ohjelmissa. Taisi siellä pyöriä joku täysin blogeihin ja bloggareihin keskittynyt ohjelma joskus. Tämän vuoksi omat esimerkkini ovat lähinnä lehdistä. Jos sinulla on näkemyksiä bloggareiden käytöstä telkkarin täytteenä, niin kerro siitäkin ihmeessä. Kauhean hyvälaatuinen kuvitus on muuten puhelimeni kamerasta, joten koittakaa jaksaa tiirailla.

Kuukauden blogi toukokuu 2014: Oman elämänsä pieni, suuri pudottaja

Toukokuun blogina näette Oman elämänsä pieni, suuri pudottaja -blogin. Ainakin minulle tämä kurkistus hieman vieraaseen blogimaailmaan oli todella mielenkiintoinen kokemus. Suosittelen ottamaan mukavan asennon ja käymään heti haastattelun kimppuun:

1. Esittelisitkö itsesi ja blogisi. 
Olen 24-vuotias lahtelaisneito, jonka elämään on sisältynyt jo monen monta laihdutusyritystä. Painoni lähti rajuun nousuun muuttaessani ulkomaille matkaoppaaksi, kun en osannut hallita ravintolasyömisiäni/juomisiani. Päätin lähteä pudottamaan painoa kärsivällisin mielin, sillä tiesin että matka on pitkä ja työtä on tehtävä ja paljon! Haaveilin pudottavani edes kymmenen kiloa, mutta salainen haaveeni oli kuitenkin kaksikymmentäviisi kiloa. Ääneen, siitä en uskaltanut puhua vaan lähdin pudottamaan painoa pienin askelin, sillä pelkäsin epäonnistuvani. Nyt painoa on pudonnut kaikenkaikkiaan 22 kiloa! Olen siis kolmen kilon päässä varsinaisesta tavoitteestani. Blogini on hyvällä huumorilla maustettu, enkä ota turhaa stressiä (mitä nyt tietty välillä..) painonpudotuksesta. Jos joskus tulee herkuteltua niin sitten tulee! Tämä projekti ei yhteen, kahteen tai edes kymmeneen repsahdukseen kaadu, sillä herkuttelu kuuluu elämään ja eihän nyt kukaan täysjärkinen voi ilman suklaata lopun elämäänsä elää!

2. Miksi aloit bloggaamaan? Onko tämä ensimmäinen blogisi? 
Olen aina ollut avoin ja sosiaalinen ihminen, mutta ylipaino on ollut se arka asia mistä en ole liiemmin muille huudellut. Aloitin bloggaamisen heinäkuussa 2013 kun olin jo pudottanut 16 kiloa ja motivaatio painonpudotukseen sekä liikuntaan oli kesän jäljiltä täysin hukassa! Olin lukenut jo jonkun aikaa muiden painonpudotusblogeja ja koin saavani niistä motivaatiota ja tsemppiä myös omaan projektiini. Tästä syntyi idea, että aloittaisin myös itse bloggaamisen. Halusin bloggaamisella tuoda ajatuksiani ylös, jotta voisin lukea omia postauksiani huonoina hetkinä vähän kuin päiväkirjaa ja samalla saada kenties muutamia lukijoita, jotka tsemppaisivat minua jatkamaan. Halusin myös omalla tarinallani motivoida muita painonsa kanssa kamppailevia tai kenties jo normaalipainon saavuttaneita ihmisiä.

Matkaoppaana ollessani kirjoitin myös "Maailma matkaoppaan silmin" -blogia, mutta blogi jäi melko nopeasti kiireellisen työrytmini takia. Tämän blogin pistin pystyyn, sillä halusin 'äitinikin tietävän, mitä tyttärelle kuuluu'.

3. Onko painonpudotusblogeilla joitain tiettyjä piirteitä tms., joita muissa blogeissa ei oikein ole? Mikä on niille tyypillistä? 
90% blogeista, joita seuraan on hyvinvointi/painonpudotusblogeja, joten minulla ei hirveästi vertailupohjaa muunlaisiin blogeihin ole.. Se mikä painonpudotusblogeja, lähes kaikkia, yhdistää on ennen ja jälkeen kuvat vaatteet päällä sekä ilman! Nämä postaukset, joissa esiintyy ennen ja jälkeen kuvia vähissä vaatteissa ovat myös niitä eniten katsottuja postauksia! Kumma kyllä, mutta itseänikin kyllä kiinnostaa nämä muutoskuvat vaatteiden alla kaikkein eniten. :) Tyypillistä tämän tyyppisissä blogeissa on myös ruoka/liikuntapäiväkirjat ja tavoitetaulukot, sekä tavoitteeseen pääsemisen palkitseminen. Blogeissa kerrotaan rehellisesti niin onnistumisista kuin myös epäonnistumisista ja sortumisista.

4. Painonpudotus on hyvin henkilökohtainen aihe ja siihen liittyvät jutut aiheuttavat aina keskustelua. Oletko kokenut mitään negatiivista blogisi vuoksi? 
Palaute, jota olen blogistani saanut on pelkästään positiivista ja monet tutut ovatkin lähestyneet minua Facebookissa liittyen painonhallintaan ja kysyneet vinkkejä startatakseen oman projektinsa! Tottakai myös arvostelevia kommentteja tulee sillon tällöin liittyen päivittäiseen kalorimäärääni tai paastoihin, mutta ikäviä haukkumisia tai huuteluita en ole onneksi saanut osakseni. :) Uskon, että siinä vaiheessa, jos paino lähtisi jojoilemaan tai nousemaan, saisin myös enemmän negatiivista palautetta, mutta kaikki palaute on kuitenkin tervetullutta!

5. Entäs positiivista? 
Pääsääntöisesti palaute on ollut positiivista ja kannustavaa! On hienoa huomata, että "me jurot suomalaiset" osaamme myös kehua toisiamme ja iloita toisten onnistumisista ja saavutuksista! Blogista ja blogin lukijoista on tullut minulle voimavara, jolla jaksan myös huonompienkin hetkien yli ja jos joku kertoo muutokseni motivoineen häntä lähtemään lenkille tai kävelemään karkkihyllyjen ohitse ilman sortumisia, niin se jos joku palkitsee myös minua! :)

6. Onko blogistasi ollut sinulle suurta hyötyä projektissasi? 
Blogista on ollut minulle enemmän hyötyä, kuin koskaan ikinä olisin osannut kuvitellakaan! Päätin heti alussa, että olen blogissani 100% rehellinen lukijoilleni, sillä loppupeleissä teen sillä hallaa ainoastaan itselleni jos maalaan ruusuista kuvaa painonhallinnasta! Myös lukijoiden kyseenalaistavat kommentit ovat saaneet minut miettimään tätä hommaa pitkälle tulevaisuuteen, sillä en halua että vuoden päästä olen taas lihonut 80 kiloiseksi palaamalla vanhoihin tapoihini. Jokainen kommentti on herättänyt minussa omanlaisiaan ajatuksia ja uskon sen olevan tärkeää tässä henkisessä prosessissa.

7. Mitäs sitten, kun painonpudotustehtävä on menestyksekkäästi suoritettu? Aiotko jatkaa blogia ehkä uudella linjalla? Mitä uskot lukijoiden tykkäävän, kun aihe pakostakin muuttuu jonkin verran?
Uskon että omalla kohdallani on kyse ikuisuusprojektista, sillä kun on kerran päästänyt itsensä niin lihavaan kuntoon, on suuri vaara kerätä ne pudotetut kilot todella nopeasti takaisin! Sitten kun minun painonpudotusvaihe on onnellisesti ohitse, alkaa kiinteytymis- ja painonhallintavaihe. Blogin varsinainen aihe saattaa muuttua ehkä himpun verran, mutta sisällön luulen pysyvän melko samana sillä kerron tälläkin hetkellä paljon niistä päivittäisistä arjen houkutuksista ja herkutteluista, mitä myös tulevaisuuden painonhallintavaihe tulee pitämään sisällään. Selviytymisestä arjen houkutuksia vastaan! Monesti tulee mietittyä niitä painonpudotuksen jälkeisiä tavoitteita, kuten myös tässä postauksessa.

8. Lukijoista puheen ollen, millainen on ihannelukijasi? Millaisia lukijoita sinulla on (tai luulet olevan)? Ihannelukija on sellainen, joka jättää myös silloin tällöin jäljen käynnistään, tsemppaa silloin kun on ollut huono päivä eikä painonpudotus kiinnosta sitten yhtään ja iloitsee silloin kun muutos on ollut positiivinen ja paino pudonnut! Ihannelukija on kuin hyvä ystävä, jonka kanssa voi jakaa ne mässäämisen ilot ja surut, jonka kanssa voisi lähteä vaikka lenkille koska "olette niin samanlaisia".

Blogiani lukevat ihmiset, jotka kamppailevat samojen ongelmien kanssa tai ovat jo ehkä päässeet tavoitepainoonsa ja yrittävät nyt motivoitua pitämään painonsa poissa. Monet lukijat ovat myös täysin normaalipainoisia ja he saavat kirjoituksistani motivaatiota esimerkiksi säännölliseen liikuntaan. "Jos hänkin kerta lähtee ylipainostaan huolimatta päivä toisensa jälkeen treenaamaan, niin on se vaan minunkin saatava perse sohvalta ylös!". Myös monet hyvät ystäväni ja esimerkiksi äitini seuraavat blogiani, mutta he eivät ole liittyneet lukijoikseni.

9. Millainen postaus on mielestäsi hyvin tehty? Mikä postauksesi on mielestäsi blogiurasi paras?
'Oman elämänsä pieni, suuri pudottaja' -blogi on suoraa ajatuksien virtaa, enkä juuri oikolue postauksiani. Se, mikä on kerran kirjoitettu on jo kirjoitettu, mitä sitä enää muuttamaan! Monesti kirjoitan postaukset puhelimella, enkä juuri mieti mitä olen edelliseen postaukseen kirjoittanut. Saattaa siis hyvinkin olla, että kirjoitan toisena päivänä aloittavani tiukan dieetin enkä lipsu ruokavaliosta yhtään ja seuraavana päivänä kirjoitan siitä kuinka välillä pitää herkutella ja ottaa rennomminkin! ;) En siis ota turhaa stressiä bloggaamisesta, enkä (ainakaan vielä) havittele blogilleni yhteistyökumppaneita tai lisätienestejä, vaan lähinnä kirjoitan omaksi ilokseni. Tottakai se piristää mieltä, kun olen saanut uusia lukijoita ja yhä useampi on kiinnostunut projektistani, mutta teen tätä kuitenkin pääasiassa harrastus- ja motivointimielessä!

Omasta mielestäni hyvä postaus painonpudotusblogeissa on rehellinen, eikä postauksessa peitellä sen hetkisiä fiiliksiä. Hyvä postaus on myös motivoiva ja siinä on aiheeseen liittyviä kuvia. En osaa nostaa jalustalle mitään tiettyä postausta, mutta tämä kyseinen on yksi mieleiseni ja siihen palaan aina uudelleen ja uudelleen, kun oma motivaatio horjuu.

10. Kirjoittaisitko vielä napakan mainoksen blogillesi. Nyt sinulla on tilaisuus saada kaikki jutun lukijat siirtymään myös blogisi lukijoiksi! 
Kamppailet sitten omien kilojesi kanssa tai kaipaatpa lisämotivaatiota treeneihisi ja muutosta ruokavalioosi, lähde seuraamaan tätä rennolla fiiliksellä ja hyvällä huumorilla maustettua painonpudotus- ja hyvinvointiblogia! Jos minäkin pystyin, niin kyllä sinäkin pystyt! Yhteisellä tsemppillä voidaan saavuttaa mahdottomiltakin tuntuvat tavoitteet!

Kiitän Sannaa vastauksista ja bloginsa perinpohjaisesta esittelystä! Tämä oli oikea ilo.


Kuvat: Oman elämänsä pieni, suuri pudottaja

Blogikuukausi: Huhtikuun hullutukset

Jos vappu vei muistinne, niin voisin kertoa teille, mitä huhtikuussa tapahtui. Tästä  lähtee:

Kuukauden kuvakaappaus

Kirjoittelin muutama postaus sitten verkkokauppojen kuvien kopioimisesta, sillä tiedän kuvajuttujen ja laittomuuksista lukemisen olevan mieleenne. Mutta mitäpäs sanotte tästä Karkkipäivän jutusta, jossa bloggarin kuvat ovat päätyneet suuren lehden verkkojulkaisuun ilman lupia tai muitakaan kysymisiä. Kyllä muutkin kuin ajattelemattomat bloggarit osaavat ja viitsivät kopioida ilman kiinnijäämisen pelkoa. Jutun lisäksi voit lukea bloggarin saaman vastauksen tiedusteluihin tästä.

 Kuukauden hauska kriisi

Huhtikuu alkoi heti kuuluisalla huijauspäivällä. Aprillipiloilla oli tänä vuonna kahdenlainen vaikutus: toisilla oli hauskaa mutta toiset vetäisivät kuravedet väärään kurkkuun. Pilailun ympärillä pyörineiden keskustelujen pointit katosivat välillä jo jonnekin taivaan tuuliin ja pipoa kiristi kovasti. Hauskuus olikin hermoja raastavaa monelle senkin takia, että oli vaikea tehdä päätöstä oliko pilailupostaus kenties ihan totta vai tarua. No, onneksi ensi vuonna vasta uudestaan. Hyviä esimerkkejä aprillikriiseistä löytyy koko kansan suosikeista Mungolifesta ja MouMousta, josta jälkimmäiselle suuret onnittelut aprillipostauksen sisällön johdosta!

Kuukauden kiekumiset

Nyt pitää taas ujuttaa väliin yksi kuukaudesta riippumaton juttu. Ehkä ette huomaa mitään! Mutta olen tässä viime aikoina katsellut aikas montaa videota eri blogeista. En yleensä toljottele mitään videonpätkiä, joissa bloggari puhelee niitä näitä. En jaksa lukeakaan niitä juttuja. Mutta nyt kuitenkin jostain syystä annoin videoiden pyöriä. Minun oli kyllä vaikea keskittyä sisältöön, sillä höristelin korviani vähän toisen seikan suhteen: yllättävän monella oli puhuessa sellainen uusi ja jännittävä tapa kiekaista lauseen loppu. Tiedättekös, siis lauseessa oli aina nouseva intonaatio eli loppuosa (yleensä viimeinen sana) lausuttiin vähän korkeammalla äänellä, kuin muu lause. Tätä tehdään siis ihan peruspapatuksessa eikä vain kysymyksiä esitettäessä. Tällaista kiekumistahan meillä ei suomessa yleisesti ole mutta pienen googlailun tuloksena se on vissiin yleistymään päin. Mielenkiintoista. Oletko huomannut?

Kuukauden klisee

Huhtikuu oli juhlava kuukausi, sillä pääsiäistä vietettiin blogeissa ainakin yhden postauksen muodossa. Syötiin pääsiäismunia tai vähintään kuvailtiin instagramit tukkoon niitä ja rairuohoisia asetelmia. Mutta yhtä tiettyä juttua odotin kauhulla näkyväksi blogeissa. Arvaatko mitä? No tietenkin  inhokkipääsiäisentoivotustani, joka on vallan kauhea "munarikasta pääsiäistä". Aika moni oli sen jonnekin postauksen loppuun lykännyt, jos se ei ihan otsikossa jo loistanut kissankokoisin kirjaimin. Sorruitko sinä ehkä tähän kamalaan kaksimieliseen mokaan? Etkö voinut hillitä kieltäsi ja sanoit sen ääneen blogissasi? Aiaiai.  Ensi vuonna ei uudestaan!

Kuukauden blogihaaste

Okei, tämä on pyörinyt jo puolisen vuotta blogeissa mutta minä altistuin tälle huhtikuussa useaan otteeseen (ja luulin sitä nolosti uudeksi jutuksi, hups): kyseessä on haaste nimeltään blogiperiaatteet. Ajattelin teidän olevan kiinnostuneita, kun tuollaisia blogi-ihmisiä olette. Eli jos ette ole olleet ajan hermoilla ja tehneet sitä haastetta vielä, laittakaa osallistuminen harkintaan. Haasteen taustalla on ilmeisesti Löytö-blogi mutta haasteen vastauksineen huhtikuulta voi tsekata vaikka Char and the City -blogista.

Mukavaa toukokuuta kaikille!