perjantai 9. toukokuuta 2014

Bloggari siellä, bloggari täällä, bloggari tuolla

Tuleeko sinulle koskaan sellaista oloa, että olet saanut yliannostuksen bloggareista? En tarkoita nyt sitä hetkeä, kun on pakko pitää vähän blogitaukoa. Yliannostus voi tulla myös netin ulkopuolella, kun bloggareihin alkaa törmätä usein mitä kummallisemmissa paikoissa. Tarkoitan sitä, kun tuttuja bloggareita hyppii silmille vaikka viikon mainospostia selatessa. Itselleni kävi juuri näin viime viikolla, kun aloin selailla eteiseen tupsahtaneita lehtiä ja kaikenlaisia mainoslippusia ja -lappusia.

Tämä tuli postissa. Olisiko Yhteishyvä-lehden takakansi.

Etenkin suosituimmilla bloggareilla on tunnetusti todella paljon vaikutusvaltaa, ja jos he sanovat, että maapallo on sittenkin litteä, suuri lauma lukijoita alkaa heti nyökytellä myöntävästi. On siis hyvin luonnollista, että heitä halutaan hyödyntää mitä moninaisemmissa projekteissa ja mainoksissa. Huomio heidän avullaan on taattu ainakin niiden ihmisten parissa, jotka bloggarin pärstän tunnistavat. Ja niitä ihmisiähän nykyään riittää. Lisäksi bloggarit ovat niin maanläheisiä ja luotettavia henkilöitä lukijoiden silmissä, että heidän saamisensa jonkin tuotteen tai asian mainoskasvoksi on kuin lottovoitto: heidän avullaan voi myydä vaikka mitä ja lipevä kaupallisuus ei paista niin suoraan läpi.

On ehkä hieman hassua, että minua (ja ehkä teitä muita?) joskus risoo bloggareiden naaman näkeminen joka (mainos)lehdykässä. Minähän seuraan heitä netissä, joten luulisi minun olevan iloinen törmätessäni heihin muuallakin. Minunhan pitäisi hykerrellä onnesta nähdessäni tutut kasvot siellä jossain Pirkka-lehden sivuilla. Useimmiten reaktioni on kuitenkin "Ei taas!".

Jonkun lehdenä välistä putosi Helkaman mainos.

Omalla kohdallani tympeän vastaanoton luulen johtuvan siitä, että ikään kuin lähestyn itse bloggareita ja heidän blogejaan netissä silloin kun haluan. Uskon heidän sanaansa monessa jutussa ja etenkin etsiessäni tietoa tai kokemuksia jostain jutusta. Jos vaikka päädyn johonkin blogiin etsiessäni ihmisten kokemuksia jostain uutuusripsiväristä (niin varmaan!) ja löydän sieltä kyseisen tökötin arvostelupostauksen, luen sen ja olen todennäköisesti hyvin kiitollinen tästä tiedonmurusta (tosin jos kyseessä on yhteistyöpostaus ripsarifirman kanssa, en ole kovin sinisilmäinen sisällön suhteen). Jos taas selailen lehteä ja siellä on aukeaman kokoinen advertoriaali tai muu juttu kyseistä ripsarista varustettuna tutun bloggarin naamalla ja höpinöillä, jätän todennäköisesti lukematta koko homman. Siitä paistaa jotenkin enemmän läpi se, että tässä halutaan ratsastaa bloggarin nimellä, naamalla ja vaikutusvallalla.

Helkama kulkee tässäkin. Tästä opin, että 7-v on muuten vaihdemäärä, ei ikä!

Vastaavanlaisen "minuahan ette höynäytä" –reaktion koin muutama kuukausi sitten, kun kävelin yhden helsinkiläisen kauppakeskuksen (eri kuin tuo ekan kuvan paikka) läpi ja siellä käteeni lykättiin jokin lehdykkä. Siitä selvisi, että käynnissä oli paikalliset hullut päivät ja vihkosesta löytyi tarjouksia eri päiville. Siellä sivuilla tarjoustuotteiden lomassa lymyili myös tuttuja bloggareita, jotka jakelivat shoppailuvinkkejään näihin kyseisiin alekarkeloihin. En ollut kovin vastaanottavainen heidän vinkeilleen, vaikka heidän blogeistansa olisin voinutkin jotain vastaavaa lukaista.

Hassua tästä jutusta tekee sekin, että jos hetken aikaa kuvittelen olevani vaikka sitä edellä mainittua ripsaria kauppaavan yrityksen leivissä, etsisin todennäköisesti kissojen ja koirien kanssa sopivaa bloggaria myyntiä edistämään ja lehtijuttuja koristamaan. Ymmärrän siis hyvin sitä toistakin puolta, joka käyttää bloggareita vetoapuna, sillä en ole kovin kaukana siitä toiminnasta itsekään.

Kuka Sissi? Ihan sama, bloggari kuitenkin! Bio Luvil Blackia mulle!

En kirjoita tästä aiheesta sen vuoksi, että minusta on kurjaa, kun bloggarit esiintyvät mainoskasvoina ja vetonauloina. Ainahan julkkiksia on näihin hommiin valjastettu, joten sinällään tässä ei ole mitään uutta. Mutta jotenkin bloggareiden kohdalla minua harmittaa se, että heidän kasvonsa jotenkin kuluvat tässä. Kaikista mieluiten kohtaisin heitä siellä netissä heidän blogisssan sellaisina suht tavallisina ihmisinä. Eikös juuri se heissä ollutkin hienoa? En välittäisi toljotella heitä jonkun lehden sivuilla kaurapuuromainoksessa tai jonkin kauppakeskuksen karkeloissa. Tuota menoa kyllästyn heihin eivätkä he enää ole niitä tuttuja ja turvallisia bloggareita, joihin voi lähes samaistua siellä netin puolella. Tätä menoa saamme äänestää varmaankin ensimmäistä muotibloggaria eduskuntaan ehkä jo ensi vuonna. Eikös sekin ole aika luonnollinen seuraus kaikenlaisesta julkisuudesta ja vähäisestäkin vaikutusvallasta ihmisten parissa?

Screenshot Sokoksen verkkokaupasta.

Saitteko yhtään langan päästä kiinni tai ymmärsittekö jotain rivien välistä? Mitä mieltä olette siitä, että bloggareista on tullut sellaisia jokapaikanhöyliä, jotka esiintyvät myös kaikkialla muuallakin kuin vain blogissaan? Ihanaa vai ihan liikaa? Itse olen muuten jokseenkin huono television katsoja mutta tiedän bloggareiden välillä esiintyvän ohjelmissa. Taisi siellä pyöriä joku täysin blogeihin ja bloggareihin keskittynyt ohjelma joskus. Tämän vuoksi omat esimerkkini ovat lähinnä lehdistä. Jos sinulla on näkemyksiä bloggareiden käytöstä telkkarin täytteenä, niin kerro siitäkin ihmeessä. Kauhean hyvälaatuinen kuvitus on muuten puhelimeni kamerasta, joten koittakaa jaksaa tiirailla.

28 kommenttia:

  1. Koska en lue muotiblogeja, minulta menisivät ohitse esimerkkikuvien bloggaajakasvot (jos siis lukisin mainoksia :D ) mutta ymmärrän kyllä mitä tarkoitat tässä postauksessasi. Meitä ruokablogaaneja pyydetään myös yhteen jos toiseen systeemiin mukaan, jotkut lähtevät niihin, toiset eivät. Eilen viimeksi minulta tiedusteltiin olisinko kiinnostunut osallistumaan johonkin suunnitteilla olevaan tv-ohjelmaan, josta olisin saanut lisätietoa, jos olisin ollut halukas ilmoittamaan yhteystietojani sähköpostiosoitetta enemmän. Minä olisin kyllä huono valinta mihinkään tv-ohjelmaan, joten kieltäydyin kiittäen. :) Minulle riittää juuri se huomio, jota saan siellä blogissani, joskus sekin ujostuttaa. En tosiaankaan tahdo mainostaa vaikka veitsiä tai esiliinoja millään foorumilla.

    Välillä muuten ärsyttää, kun nämä "yhteistyöehdotukset" tulevat sellaisessa sävyssä, että oletetaan olevan lähes itsestäänselvyys blogaanin olevan halukas lähtemään mukaan. Suurinpiirtein sanotaan, että ilmoita äkkiä puhelinnumerosi niin sovitaan tämä asia samantien. Vaikkei edes vielä tiedä, mistä on kyse. En yleensä edes ota selvää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruokabloggareita tosiaan pyörii mainoksissa varmaan paljonkin. Itse en taas oikein tunnista heitä. Kaikkea sitä muuten blogin myötä saa, kuten kutsuja sähköpostilla telkkariin. Olihan sentään ruokaohjelma? :D

      Monella yhteistyön ehdottajalla voi olla sellainen käsitys, että bloggari on ihan innoissaan saamastaan huomionosoituksesta ja lähtee totta kai mukaan ehdotukseen. Etenkin vähemmän tunnettujen blogien kohdalla.

      Poista
    2. Siitä vähäisestä infosta päätellen, oli kai sentään ruoka-aiheinen ohjelma :D

      Poista
  2. Kuten kirjoititkin, suosituilla bloggareilla on paljon vaikutusvaltaa. Heihin on ehkä helppo samaistua? Olisiko se niin, että bloggarit olisivat lähempänä tavista kuin julkkikset? Tai että näin ajateltaisiin. Vaikka taviksiahan sitä loppujenlopuksi kaikki ovat.

    Hyviä, halpoja (?) ja kannattavia mainoskasvoja kuitenkin.

    Minulle kävi kerran seuraavanlaisesti. Olin tehnyt postauksen siitä, millainen yksi päiväni arjessa on. Tästä kuukausien päästä tapasin erään lukijani ja satuimme puhumaan painonhallinnasta ja aamupaloista; siitä, mikä on terveellistä ja mikä pitää nälkää yms. Lukija siihen sitten, että olen myös alkanut syömään täysjyvämuroja aamupalaksi. Olin ihan kysymysmerkkinä. Hän jatkoi: niin kun luin blogistasi. Olin edelleen ihan kysymysmerkkinä. Hän jatkoi: niin kun kirjoitit kerran päivästäsi ja söit aamupalaksi täysjyvämuroja... Ajattelin, että niiden täytyy olla terveellisiä, kun sinäkin syöt niitä ja olet hyvässä kunnossa.
    Okei. Ja seurasi hämmennys.

    a) Murot eivät ole terveellisiä
    b) En ajatellut murojen olevan terveellisiä
    c) Murot eivät pidä nälkää
    d) En ajatellut, että kukaan edes lukee juttujani noin tarkkaan
    e) WHAAAT?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä esimerkki siitä, että bloggareiden pitää muistaa olevansa esimerkkinä lukijoilleen :D Aina välillä kun on keskustelua siitä, saako blogissa julkaista mitä vaan ja olettaa lukijoilla olevan arvostelukykyä. Tämä sinun kokemus jotenkin naurattaa kauheasti, vaikka toisaalta tuo ei ole hauska juttu.

      Poista
    2. Samaa mieltä Susannan kanssa naurattaa. Se, että kaikki imetään kuitenkin supertarkasti on harmi. Omaharkinta kyky puuttuu monelta nuorelta/vanhemmaltakin lukijalta.

      t.SJ

      Poista
  3. Jep, ei voisi vähempää kiinnostaa bloggari-mainokset enkä koskaan edes lue niitä. Mieluummin lukisin vaikka jonkun täysin nevahöördin kokemuksia jostain tuotteesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä nähtävästi luen niitä joskus. Kiusaan oikein itseäni :)

      Poista
  4. Mua kyllä ärsyttää aivan suunnattomasti sellainen ylikaupallisuus jo blogeissa. Siksi onkin pudonnut monta blogia pois lukulistalta. Itse seurailen blogeja, koska tykkään seurailla ihan tavallisten ihmisten elämää ja nättejä kuvia. Blogien lukijoista suuri osa on nuoria naisia ja minusta se on suorastaan vaarallista, kuinka blogit voivat vaikuttaa nuorten ostokäyttäytymiseen. Ei ole normaalia ostaa uusi vaatekerta joka viikko jne. Eettiset arvot kertakäyttövaatteita haalimalla unohtuu myös täysin. Mulla nousee myös karvat pystyyn yhteistyökampanjoista, joissa bloggaajalle suorastaan sanellaan mitä pitää kirjoittaa ja mitä linkkejä yms. Itse olen tehnyt muutaman yhteistyön jossa yrityksen edustaja on sanonut, että minulla on täysin vapaat kädet sen suhteen mitä tuotteesta kerron. Siitä tuli minulle bloggaajana hyvä mieli, että saan tehdä omannäköiseni postauksen ja toivottavasti myös lukijoille on ollut apua kokemuksistani tuotteista.

    Ihmeitä pitäisi tapahtua jos itse latailisin blogiin linkkejä nettikauppojen sivuille perässä kehoitus käydä shoppailemassa. Tai sitten, että kirjoittelisin blogiini jonkun parinkympin lahjan vuoksi jostain tuotteesta ylipäätään yhtään mitään. Olen kyllä monesti tuumannut, että mainostajille ja yrityksille tuo blogimainonta on oikea kultakaivos. Aika halvalla monet bloggaajat vaan ovat valmiita ns. mainostilaa myymään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on hienoa, että olet lähtenyt mukaan vain noihin kampanjoihin, joissa saa kirjoittaa rehellisen jutun. Kenenkään ei pitäisikään suostua muuhun. Jotenkin tuo bloggarin omaehtoinen mainostaminen on eri juttu kuin tämä netin ulkopuolisen maailman mainoksissa seikkailu, vaikka niin kuin sanoit, sekin suuressa määrissä ärsyttää. Jos bloggari on kovin aktiivinen mainostaja jo blogissaan ja sitten vielä sen ulkopuolella, niin siinä kärsii uskottavuus ja kaikki muukin.

      Poista
  5. Minua ei ärsytä ollenkaan, musta on kiva nähdä tuttuja naamoja lehdissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monet varmaan ilahtuvat, siksi heitä käytetäänkin niin paljon mannekiineina.

      Poista
  6. Tämä oli tosi mielenkiintoinen postaus ja sai ajattelemaan paljon. Itse en oikeastaan lue näitä kaikkein suosituimpia blogeja, vaan keskityn enemmän pienemmän yleisön kirjoittajiin, mutta oli hyvä pointti tuo, että tavallisessa netin blogimaailmassa bloggaajiin pystyy olemaan kosketuksissa silloin kun itse haluaa ja sitten voi nimenomaan pitää helposti sitä taukoakin blogijutuista, jos siltä tuntuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes, hyvä kuulla! Bloggareita ei saa tuputtaa ihmisille tai heihin kyllästyy. Sitten menee taas aikansa ennen kuin voi palata blogien pariin.

      Poista
  7. Kyllä mäkin olen kokenut sen jotenkin harmilliseksi. Bloggareihin suhtautuu sellaisina melkein-kavereina, jotka vastaavat mun kommentteihin ja joiden oletan kirjoittavan ihmiseltä ihmiseltä. Tuntuu sitten kurjalta, jos bloggarit alkavat myymään itseään joka paikkaan ja puolijulkkiksiksi. Jutut alkavat kiinnostaa silloin tasan yhtä paljon kuin muutkin julkkisjuorut. Hommasta menee jotenkin maku. Noissa mainosjutuissa, joita tässäkin oli, ei ole enää mitään persoonallista, vaan siinä voisi olla kuka vain julkkis valitsemassa "lempipyöräänsä" - kas kummaa, kun se kaikilla sattui olemaan Helkama! Poikkeuksena sitten sellaiset bloggarit, joilla on niin fiksuja mielipiteitä että ne ansaitsevatkin tulla kuulluiksi. Muutoin siirryn mielellään pienempien blogien pariin, joissa meno on vielä elämänläheisempää ja rosoisempaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta puhut! Tuon Helkamankin kohdalla ei ole julkkista, koska julkkikset eivät pyöräile niin kuin tavikset :D Bloggarit kun luokitellaan vielä taviksiksi, mikä taitaa kuitenkin olla vanhentunut käsite. Siksi siihen kai on bloggari laitettu pönöttämään. voi miettiä, että kenelle sitä myydään. Nuorille naisille ilmeisesti, ikähaarukkaa en osaa ihan arvioida. Jos siinä olisi joku julkkis, niin samaistuminen voisi olla hieman vaikeampaa.

      Bloggari fiksuilla ja vahvoilla mielipiteillä taitaa kuitenkin olla sellainen tapaus, että harva haluaa lähteä yhteistyöhön hänen kanssaan :)

      Poista
  8. Olipa kiva kirjotus! Tosta telkkarihommata tuli mieleen, et Norjassa pyörii nyt tosi-tv -ohjelma, missä kuvataan Norjan kuuluisimpia nuoria bloggareita ja niiden arkee, ne muutaman jakson ajan asu jopa saman katon alla vähä Big Brother tyyliin. Aika paljon blogijutut on parin viime vuoden sisään muuttunu, ja odotan vaan koskahan tollanen formaatti rantautuu Suomeen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaa! Varmaan vain ajan kysymys, milloin sellainen on täällä. Kuulostaa rasittavalta ohjelmalta mutta katsoisin varmaan yhden jakson ihan uteliaisuudesta.

      Poista
  9. Hassua, kiinnitin juuri tänään ihan samaan asiaan huomiota. Kävin eräässä kauniissa Suomen kaupungissa ja lueskelin tämän kaupungin opaslehtistä. Siellä oli toimittajien ja semijulkkisten juttuja Porvoosta ja sitten parin bloggarin... En lue muotiblogeja, joten en myöskään tunnista niitä kasvoja. Kyllä niistä jutuista tulee liian helposti hyvin päälle liimattu fiilis.

    Mutta sitten tuohon kommenteissa esille nousseeseen aiheeseen eli millä ehdoilla ja hinnalla bloggaaja myy mainostilaansa. Olin kaverin kutsumana erään nimeltä mainitsemattoman blogiyhteisön bloggaajatapahtumassa. Tämän vuoksi minullekin on näitä yhteistyöehdotuksia sitten tullut muutama. Aivan älyttömiä ehtoja ja vaatimuksia! Et edes välttämättä saa mitään, vaan olet mukana palkinnon arvonnassa, jonka voittaessasi, sinun pitäisi blogata vielä siitä toisen yrityksen tarjoamasta palkinnosta. Yhteenkään en ole lähtenyt mukaan. Johonkin järkevään ja minua kiinnostavaan juttuun voisinkin lähteä.

    Päivätyöni puolesta minun pitäisi ryhtyä ottamaan yhteyttä bloggaajiin tarjotakseni yhteistyötä. Hirveän vaikea miettiä keihin bloggaajiin (ei ainakaan niihin kaikkein suosituimpiin) ottaa yhteyttä ja millainen palkkio on riittävä. Se nyt on ihan itsestäänselvää, että bloggaaja saa täysin vapaat kädet.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, minäkin tiedän, että Porvoota mainostaa muutama bloggari vaikken ole siellä hetkeen käynyt tai lukenut edes niitä mainoksia.

      Juttupalkkioiden taso on varmasti romahtanut blogien määrän myötä. Aina löytyy joku, jolle kelpaa pelkkä arpalipuke vaivanpalkaksi jutusta. Nämä palkkio- ja kontaktointijutut ovat tosiaan aika haastavia, joten tsemppiä töihin! Ehkä voit tiedustella palkkiotoivetta valitsemaltasi bloggarilta alustavasti. Saatatte päästä helpommin kompromissiin kuin että tarjoaisit tiettyä palkkiota suoraan.

      Poista
  10. Tämä oli todella mielenkiintoisen postaus! Kiitos siitä :) Juuri tänään ajattelin asiaa, kun olin työnpuolesta kuuntelemassa erästä tilaisuutta, jossa ruotsalaiset bloggarit pääsivät vauhtiin. Siinä heitä kuunnellessani mieleen pulpahti ajatus, että puhuuko noi nyt totta vai ovatko saaneet jotain siitä hyvästä, että suosittelevat tätä tuotetta / asiaa / palvelua. Harmi, että on tultu tähän, monta hyvää lukulistalla ollutta bloggaria on menettänyt mielenkiinnon juuri siitä syystä, että liiallisen mainostamisen vuoksi uskottavuus on kärsinyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa kuulla, kiitos! Liiallisella mainosyhteistyöllä on juuri tuo kääntöpuoli, että sitten bloggarin puheita on vaikea ottaa täysin tosissaan. Kaikki vilpittömästi suositellut jututkin alkaa tuntua jotenkin hämäriltä.

      Poista
  11. Musta taas on kiva nähdä että bloggaaja on saanut hyvän diilin, mainoksesta kun selkeästi tajuaa rahan vaihtaneen omistajaa ja peli on selkeä myös lukijalle. Sen sijaan väkisin väännetyt mainospostaukset ärsyttävät, esimerkiksi muutamassa suosikkiblogissani on yhtäkkiä ollut paljon postauksia Elovena-pikapuuroista, vaikka niistä kirjoittaminen ei sovi tippaakaan blogin linjaan. Samoin Biotherm on valjastanut monta bloggaajaa samaan hommaan yhtäaikaisesti. Mainostaminen ei häiritse silloin kun se kerrotaan selkeästi ja/ tai mainospostaus sopii blogin muuhun linjaan, mutta tekemällä mainossisältö tehty vie maun hyvästäkin blogista.

    Hyvin toteutettu mainonta ja kaupalliset yhteistyöt on kuitenkin erittäin jees niin blogeissa kuin muissakin medioissa.

    <3 Hannele
    http://rakkaudellahannele.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mainosjuttujen kirjoittaminen on kyllä sellainen taitolaji, että... Juttu tuntuu väkisin väännetyltä usein silloin, kun aihe on jotenkin irrallaan blogin muista jutuista. Sellainen voi olla juurikin tuo puuro. Minäkin olen nähnyt niitä eloveenoja niin blogeissa kuin lehdissäkin :)

      Poista
  12. ÄRSYTTÄÄ! Rakastan blogeja ja luen niitä paljon, mutta kun ostan naistenlehden lukemiseksi, toivon saavani toimittajien tuottamaa sisältöä. Eräskin lehti, jota en nyt mainitse nimeltä, ärsytti viime numerollaan niin, etten osta sitä kyllä enää jatkossa. Siinä vierailtiin bloggaajan vaatekaapilla, esiteltiin toisen bloggaajan koti, jossakin artikkelissa oli "tavismalli", joka oli (yllättäen) kuitenkin melko tunnettu bloggaaja ja kadulta bongatut tyylitavikset pitivät myös sisällään bloggaajia.

    Tykkään, että bloggaajia käytetään tapahtumissa, mutta jotenkin printissä alkaa nyt mennä jo yli. Ja tiedän, että on hassua sanoa näin bloggaajana, mutta kun pitäisin niin mielellään naistenlehdet erillään blogimaailmasta. Eikö se riittäisi, että siellä saman lehden nettisivulla olisi bloggaajien vaatekaappeja auki, kun bloggaaminen tapahtuu kuitenkin verkossa?

    UGH. Maailman ristiriitaisian ihminen on puhunut. Pahoittelut kirjoitusvirheistä, aamukahvi on vielä kesken! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Indeed, olen samaa mieltä lehtien osalta. Vielä jotenkin siedän sen, että bloggareita pyörii jonkin verran naistenlehtien nettisivuilla. Lehdestä lukisin mielelläni jotain uutta, enkä vain niiden jo netissä löytämieni ihmisten juttuja jälleen kerran.

      Poista
  13. Heh, hassu juttu! Tuo ensimmäinen mainos aiheutti minussa oudon hämmennyksen tunteen, kun bongasin sen S-ryhmän lehdestä. En seuraa ko. blogia, mutta olen sitä vilkaissut joskus, ja kun tietää tuon kauppakeskuksen, mainoksesta tuli lähinnä outo ja hieman epäuskoinen olo, jokin ei nyt kohtaa.mietin ihan ensin, että onkohan tuo bloggari edes koskaan käynyt tuolla kauppakeskuksessa. Useinhan näitä kauppakeskuksia ja automarketteja suosivat autoilla asioivat tuulipukulapsiperheet näin yleistäen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattelin aivan samaa! Ei mennyt ihan heittämällä läpi tämä mainos. Siellä on kuitenkin kaikki peruskaupat, jotka löytyy muualtakin. Epäuskottavaa:)

      Poista