Parasta ja pahinta ikinä blogissa

Bloggaamiseen kuuluu kaikenlaista menoa: välillä se on yhtä ylämäkeä ja huipulla on ihanaa paistatella, mutta välillä se tuntuu yhdeltä inhottavalta alamäeltä, jonka lopuksi vajoaa syvään mutakuoppaan. Välillä taas painellaan tasamaalla ja mikään ei hetkauta mihinkään suuntaan. Kuulostaako tutulta?

Vaikka bloggaaminen onkin monelle mukava ja vaihtelua tuova harrastus, se pitää sisällään myös suuria onnistumisen ja ilon hetkiä, sekä sitten niitä suuria epäonnistumisen ja lähestulkoon surun hetkiä. Aina kyseessä ei ole mikään valtavan tärkeä ja merkityksellinen asia, joka aiheuttaa edellä kuvatun tunnepiikin. Se voi olla hyvinkin vähäpätöisen oloinen asia, mutta bloggarille merkityksellinen. Ja aina muut eivät edes huomaa sitä, tai sitten koko blogi oikein kirkuu suurta juhlaa tai munausta.

Blogin huippuhetki voi siis olla vaikkapa jokin postaus. Juttu voi saada paljon positiivista huomiota ja levitä netissä ties minne suuntaan, mikä voi olla bloggarille todella mieluisa käänne. Hänen bloginsa voi muuttua pysyvästi bloggarille mieluisaan suuntaan jutun tuoman julkisuuden jälkeen. Postaus voi vain levitä hetkellisesti  tai sitten se voi aiheuttaa jotain pysyvämpää jälkeä ja muuttaa maailmaa. Esimerkiksi postaus jonkin kahvilan hävyttömän huonosta kahvista voi levitä laajalle, ja lopputuloksena kahvila päätyy vaihtamaan täysin toiseen papulajikkeeseen. Mikä erävoitto ja juhlahetki bloggarille! Yksi postaus voi avata bloggarille uusia ovia, tuoda uusia lukijoita, antaa lisää varmuutta ja intoa bloggarina ym. Jokin tietty postaus voi olla blogin parasta antia bloggarille myös hyvin privaatissa mielessä: ehkä hän on niin ylpeä siitä, että sai vihdoin julkaistua jostain hänelle tärkeästä aiheesta kirjoitetun jutun. Parhautta kun ei aina voi mitata suosion määrässä. Jo parin postauksen takaisessa Postata vai eikö postata? -jutussa kävi kommenttienne myötä hyvin selväksi, että esimerkiksi jostakin aiheesta kirjoittaminen voi olla bloggarille todella iso pala ja riski, ja sitten siitä tuleekin varsinainen suksee ja ehkä koko blogin parasta antia. Lukijoilla taas ei ehkä ole ollut mitään hajua siitä, mitä tunnekuohuja postauksen teko on bloggarissa aiheuttanut.

Siinä missä yksi postaus voi olla bloggarin uran kohokohta, se voi  olla myös hänen blogihistoriansa pahin moka. Kuka tahansa voi tehdä virhearvion sen suhteen, mistä aiheesta kirjoittaa ja miten kirjoittaa. Negatiivisen huomion siivittämänä leviämään lähtenyt postaus voi aiheuttaa kokeneessakin bloggarissa paniikkia. Voipi olla hieman tahmeaa blogata entisellä innolla, jos blogista on oman postauksen myötä levinnyt oikein inhottava ja idioottimainen kuva. Jatkaminen vaatii tietynlaista paineensietokykyä ja siihen vaikuttaa myös se, aikooko seistä horjumatta oman postauksensa takana vai alkaako pahoittelemaan sen kirjoittamista - toisin sanoen myöntääkö mokanneensa vai ei.

Tähtihetkeä tai pientä blogikuolemaa ei välttämättä pysty yhdistämään juuri tiettyyn yhteen postaukseen. Se voi liittyä myös kokonaiseen aiheeseen, johon blogissa on tartuttu. Ehkä se on kokonainen suunnan muutos tai sitten aihetta sivutaan blogissa aina silloin tällöin. Esimerkiksi kampaustutoriaalivideopostausten (jestas, mikä sana!) postaamisen aloittaminen voi räjäyttää pankin, tai sitten pelkkiin mukataiteellisiin asukuvapostauksiin siirtyminen voi olla hirveä virhe.

Kirjoittamisen lisäksi myös kuva voi olla blogin suuri hetki tai viedä sen jonnekin pohjamutiin. Oikein onnistunut otos voi bloggarin lisäksi hivellä myös muiden silmiä. Ehkä kuva päätyy jonnekin "kiertoon", niin kuin edellä mainittu postaus. Esimerkiksi taannoisen A Beautiful Body -haasteen kuvia päätyi jopa lööppeihin. Jollekin tämä voi olla se paras saavutus blogiuralla tai sitten se voi olla kauheinta mitä on koskaan tapahtunut, kun yhtenä päivänä joka marketin kassajonossa voi tuijotella bloggarin kuvaa aikansa kuluksi.

Entäs sitten kommentit? Nekin voivat olla sitä parasta tai huonointa antia, eivätkä ne välttämättä ole bloggarin itsensä kirjoittamia. Todennäköisesti blogin parhaasta hetkestä vastaavan kommentin on kirjoittanut joku blogin lukija, jonka kommentti on osunut ja uponnut. Bloggari on ehkä tullut siitä niin tavattoman iloiseksi tai mietteliääksi, että hänen koko blogiuransa tiivistyy tuohon hetkeen. Kommentti voi olla kauheintakin, mitä blogissa on koskaan tapahtunut: siitä on voinut syttyä jonkinsortin sota kommenttiboksiin ja hieman muuallekin. Joku muu on voinut loukata bloggaria pahasti, tai bloggari itsekin on voinut mennä laukomaan jotakin tuhoisaa.

Huippuhetki tai aallonpohja voi olla myös teknisempää sorttia: uudistus blogin ulkoasussa voi saada aikaan noususuhdanteen, joka on parasta mitä blogille on tapahtunut. Ehkä bloggari on niin tyytyväinen omaan koodailuunsa, että sen tulos lyö laudalta kaikki muut blogin kanssa koetut ilon hetket. Tekniikka voi koitua myös blogin kohtaloksi, jos sen kanssa tulee mokailtua peruuttamattomasti tai se tekee kävijöiden lukukokemuksesta huonon, ja he hylkäävät blogin. Blogin ulkonäkö vaikuttaa myös paljon siihen, millaisen kuvan kävijät saavat blogista ennen varsinaista tutustumista. Teknisten ulkonäköseikkojen kanssa voi siis onnistua kympillä tai sitten niiden kanssa voi mennä täysin metsään.

Mitäs muuta blogin paras ja huonoin hetki voisivat pitää sisällään? No esimerkiksi siirtyminen johonkin blogiportaaliin tai muuhun kelkkaan hyppääminen voivat olla tälläisiä hetkiä. Myös jokin yhteistyö, mainonnan aloitus tai lopetus, tai vaikka koko blogitouhun aloitus tai lopetus voivat olla sitä blogin parasta tai huonointa antia. Myös lukijoiden saaminen tai jostain idioottilukijasta eroon pääseminen ovat potentiaalisia virstanpylväitä. Jokin blogin myötä sähköpostiin kilahtanut mailikin voi kuulua tähän joukkoon.

Mikä on sinun blogiurasi paras hetki? Entä se huonoin? Näitä hetkiä voi olla vaikeaa kiteyttää juuri yhteen asiaan. Esimerkiksi minun Pink Bubbleni hetket kuulostavat varmaan todella tylsiltä. Parhaita hetkiä on useita, mutta ne voisi tiivistää seuraavasti: paras hetki ovat ne kommentit, joissa on kerrottu blogistani olevan paljon hyötyä. Huonoin hetki on.... Tämä on vaikea, sillä en keksi mitään jännää. Ehkä se, että en tehnyt tätä blogia Wordpressillä, joten en ole saanut muokkailtua ulkonäköä täysin mieleni mukaan! Mutta sekin oli oikeastaan onni, sillä suuri osa teistä lukijoista on Bloggerilla, ja voin jakaa Bloggertietoutta teille. Muista nettisivuistani saisi sentään vähän mielenkiintoisempia juttuja irti: huonointa oli yhden innokkaan koodailun seurauksena savuna ilmaan kadonnut kokonainen, varmuuskopiomaton blogi (joka onneksi oli suht alkutekijöissään). Muualta poimittua parasta (ainakin naurulla mitattuna) on ollut erään sivuston maininta hieman virheellisessä yhteydessä ihan Ylellä asti.

Photo credit 1: : pradeep.sawlani / Foter / CC BY-NC-ND
Photo credit 2:  Up Your Ego / Foter / CC BY-NC-SA