Provo

Törmäsin tässä vähän aikaa sitten aika jänniin postauksiin. Luin lyhyen ajan sisällä muutamasta semisuositusta blogista pari sellaista kirjoitelmaa, että oksat pois. Jutuilla oli ehkä yksi tarkoitus: saada lukijan mielenkiinto heräämään ja hänet lukemaan koko juttu sekä tutustumaan blogiin paremmin. Lisäksi epäuskoisen ihmetyksen vallassa olevan lukijan toivotaan jopa kommentoivan, sillä niistä jutuista ei ilman suun avaamista ollut helppo luikkia pois. Juttujen pointtina oli siis provosoida lukijaa - ja pahasti.  

Lifestyleblogeissa ja muissa niiden lähisukulaisissa olen huomannut kahdenlaisia provoja näin postausten muodossa: on niitä, jotka hieman pilke silmäkulmassa härnäävät lukijoita ja muita paikalle eksyneitä vinoillen jostain suht kepeästä aiheesta. Sitten on niitä, joissa on tosi jyrkkiä juttuja ja niissä ei ole huumorin häivääkään - tai ehkä joskus asiasta hieman vitsaillaan. Sellainen juttu saatetaan kirjoittaa kerran tai aina silloin tällöin. Molemmille kirjailijoille provosointi tuo varmaan jonkinlaista tyydytystä. Sitä tuntee itsensä hyväksi kirjoittajaksi ja vaikutusvaltaiseksi henkilöksi, kun on saanut jutuillaan ihmiset liikkeelle niin hyvässä kuin pahassa. Tässä jutussa ihmettelenkin näitä jälkimmäisiä tapauksia, joiden kärkkäitä juttuja lukiessa ei pahemmin naurata. 

Mielipidepostauksen ja provosoivan jutun raja on todella häilyvä. Joidenkin ihmisten mielipiteet kun ovat hyvin provosoivia. Sanoisin, että blogissa provon tunnistaa siitä, että omia ajatuksia ei osata tai haluta sen paremmin perustella, vaan kaikki yksinkertaistetaan mustavalkoiseksi ja muita eriäviä mielipiteitä ei pahemmin kuunnella. Ainakin keskustelu ja mielipiteiden vaihto on hyvin vaikeaa, jos ei maihdotonta. Vähän kuin minä tässä nyt tässä sanoisin, kun luin nuo alussa mainitsemani parit jutut sattumoisin kaikki äitiblogeista, että "kaikki äitibloggarit ovat hirveitä härnääjiä. Siellä ne vaan ovat päivät pitkät kotona ja kiusaavat ihmisiä jutuillaan, kun eivät muutakaan tekemistä keksi." Se olisi paha provo, ei mielipide. Saisin sellaisella lausahduksella varmasti kyseenalaista huomiota ja kuhinaa blogiini.

Provothan ovat meille tuttuja nettien keskustelupalstoilta mutta blogeissa koko touhu on erilaista siinä mielessä, että postaukset kirjoitetaan lähes tai kokonaan omalla naamalla ja nimellä. Siksi ihmettelen joskus joidenkin bloggareiden tarvetta kirjoittaa lähes ala-arvoisen oloisia räpellyksiä provosoidakseen ihmisiä. Etenkin silloin minusta se on kyseenalaista, kun myöhemmin kuitataan koko postaus pelkkänä vitsinä. Läheskään kaikki, eli suurin osa, jutun lukijoista ei tule muistamaan tai edes huomaa, että se todella outo ja provosoiva postaus oli "vain vitsi". Miksi leikkiä omalla maineella noin, jos ei edes seiso sanojensa takana?

Itse luen kyllä ilman sykkeen nousua näitä huumoriprovoja ja vinoilen itsekin joskus jutuissani mutta en yritä hirveästi provosoida. Usein kuitenkin mietin, onko turha kepillä sohiminen tarpeen. Hauskaa viihdettähän se on, jos vaikka kirjoittaa idioottimaisista muotibloggareista vinoillen viimeistä päivää, mutta toisaalta se on kyseenalaista huomion kalastelua. Mutta esimerkiksi näistä viimeaikaisista provoteksteistä minulle tuli vain todella paha mieli. Ensin suutuin ja sitten tulin vain surulliseksi. Jutut taisivat siis olla onnistuneita niiden kirjoittajien näkökulmasta. En tosin kommentoinut mitään, vaikka tekstiä olisi varmasti tullut minultakin paljon, sillä mieluummin ignooraan sillä tasolla nämä tapaukset. Jäiväthän jutut selkeästi vaivaamaan, sillä päädyin kirjoittamaan tämän postauksen.

Provosointi on siitäkin jännä juttu, että aina se ei ole tietoista. Joskus joku saattaa vetäistä vähän enemmänkin herneitä nenään kirjoittamastasi jutusta, vaikka et ollenkaan ajatellut aiheuttaa sellaista reaktiota. Sanasi on ehkä tulkittu täysin väärin tai sitten olet kirjoittanut jotain monitulkintaista. Tai sitten yksinkertaisesti aihe onkin ollut niin tulenarka, ja sinä et vain ole tiennyt sitä. Se on harmillista, jos näin pääsee käymään. 

Vahinkoprovot ovat kuitenkin suht harvinaisia. Tietoiset yritykset kuumentaa tunteita ovat yleisempiä mutta onneksi suht harvinaisiahan nekin ovat. Miten siis on, oletko sinä koskaan tahallasi provosoinut lukijakuntaasi jollain jutulla? Kevyellä vai raskaalla kamalla? Mitä mieltä ylipäänsä olet siitä, että blogille hankitaan mainetta ja kyseenalaista kunniaa provosoinnin kautta? Oletko törmännyt juttuihin, jotka menevät turhan pitkälle?