Bloggarit ilmaisena työvoimana - Tapaus Oloblogit

Oloblogit. Onko tuttu?

Ensin ajattelin, että en tartu aiheeseen ollenkaan, koskaan lehteä lukemattomana on turha huudella mitään sen sisällöstä. Mutta tarkemmin tutustuttuani aiheeseen muiden blogeista, päätin sittenkin kirjoitella jotakin aiheesta työn ja siitä saadun palkkion näkökulmasta. Minulla on sellainen kutina, että teillä arvon lukijoilla on sananen jos toinenkin sanottavana lehdestä! Tarkemman arvion etenkin sisällön osalta voi lukea Kissanpäiväkimaran kattavasta postauksesta.

Oloblogit ei ole ensimmäinen bloggareiden ympärillä pyörivä lehti. Yksi sellainen (New Look) on lopetettu jo aikoja sitten ja ihan "tavallisissa" naistenlehdissä on joka toisella sivulla nykyään bloggarin naama. Se on jo ihan normimenoa, vaikka se ei kaikkia huvitakaan. Sinäänsä kyseessä ei ole mikään maata mullistava uusi innovaatio, vaan jotakin tuttua hieman uudenlaisessa paketissa. Blogit ja lehdet tuntuvat nykyisin kuuluvan tiiviisti yhteen.

Oloblogit-lehdellä ei ole vielä omaa nettisivua, vaikka osoitetta on kuulemma jaeltu lehteä myöten. Jonkinlaiset sivut saa kyhättyä jo ihan muutamassa kymmenessä minuutissa, joten aika jännä valinta jättää ne sivut tekemättä, vaikka lehtikin on jo ollut tovin myynnissä. Ja aika paljon netin ympärillä tämä lehti pyörii, joten senkin vuoksi sivut voisivat olla ihan relevantti veto. Tästä jää lähinnä hyvin amatöörimainen fiilis. Lehti vaikuttaa vähän kokeilulta: jos tästä kierroksesta jää jotain käteen, niin sitten on luvassa lisää. Nettisivuihinkaan ei ole haluttu panostaa.

Googlaamalla "oloblogit" löytyy lähinnä lehdessä mukana olleiden bloggareiden postauksia, joissa kerrotaan lehden ilmestymisestä ja omasta panoksesta. Osallistuneilla tuntuu olevan päällimmäisenä ajatuksena se, että lehdessä mukana oleminen oli hieno mahdollisuus. Kuka tahansa voi kirjoitella nettiin, mutta paperille pääseminen ei onnistu tuosta vaan, joten omanlainen saavutushan se on. Hehkutuspostaukset ovat ymmärrettäviä: kun kerran on mukaan lähtenyt, niin onhan se oman käden jälki hienoa bongata lehdestä. Myös monet lukijat ovat olleet ihan äimän käkenä bloggareiden lehtijutuista ja onnentoivotuksia on sadellut.

Lehdessä mukana olostaan iloitsevien bloggareiden kommenttiloorissa kehutaan mm. sitä, että lehden kautta on voinut tutustua itselleen entuudestaan tuntemattomiin bloggareihin. Mukana on niin monta artistia, että eiköhän uusia naamoja riitä jokaiselle. Mutta tuleeko niitä blogeja sitten luettu lehden pikkujutun lisäksi? Googlaako joku uudet blogit tai naputtelee osoitteet tunnollisesti nettiin? Ehkä joku sen tekee mutta paperin ja netin yhdistäminen on kuitenkin hieman kömpelöä. Nettiversio lehdestä voisikin toimia: jutusta voisi klikata suoraan blogiin.

No mutta nyt siihen, miksi minäkin päätin aiheesta muutaman sanasen kirjoittaa ja se ei liity mihinkään edellämainittuun. Kinkkisen jutun tästä Oloblogit-tapauksesta tekee se, että ilmeisesti monet bloggarit ovat antaneet panoksensa lehteen ilmaiseksi. Ja lehteä myydään. Joku käärii kulujen jälkeen ehkä käteen jäävät rahat, bloggarit tuottavat sisällön ilmaiseksi, ja bloggarit myös mainostavat lehteä blogeissaan kertomalla omasta osallistumisestaan. Joku tässä kuviossa mättää.

Olisi kiinnostavaa tietää, onko tämäntyyppinen tilaisuus kirjoittaa juttu lehteen ja samalla promota omaa blogia sinusta sellainen, että voisit hyvin tehdä sen korvauksetta? Korvaus olisi siis tämä näkyvyys ja ehkä se fiilis, minkä omatekemästäsi lehtijutusta saat.

Vai onko tämä touhu sinusta bloggareiden riistoa ja mieluummin boikotoisit koko lehteä?

As always, molemmat mielipiteet ovat tervetulleita. Ilmaiseksi kirjoittajaa ei haukuta täällä idiootiksi, eikä palkkaa vaativaa ahneeksi.

Ymmärrän hyvin molempia näkökantoja. Sisälläni asuva markkinointityyppi pitää lehden suunnitelmaa aika hyvänä, mutta sitten se sisälläni asuva bloggari lähinnä pui nyrkkiä. Uskon, että aika moni muukaan ei katso hyvällä, kun bloggareita taas hyväksikäytetään. Mutta osalle tämä ei todellakaan ole mitään hyväksikäyttöä. Pienellä blogilla ei ole hirveästi mahdollisuuksia osallistua samanlaisiin juttuihin - vastaavia tilaisuuksia ei ole tullut ehkä koskaan. Ja ehkä pienenä bloggarina ei kehtaa pyytää mitään korvausta osallistumisestaan, koska pelkää pyytävänsä aivan vääränlaista summaa tai vaikuttavansa ahneelta. Ja bloggaaminen on monelle harrastus, joka ei tuota mitään, joten miksi tästäkään pitäisi yhtäkkiä tienata jotain? Kieltäytyminen saattaa tuntua ihan hullulta vaihtoehdolta, koska milloin muka jotain vastaavaa tulisi tarjolle? Mutta nyt olisi ehkä syytä hullutella ja pistää hinta omalle työlle!

Voin kuvitella, että jutun kirjoittaminen lehteen ja kuvien ottaminen ei ole ollut ihan läpihuutojuttu. Bloggarit ovat varmasti tehneet paljon työtä juttujensa eteen. Siksi tuntuu pahalta, että korvausta ei ole saatu. Ja koko hoito on toteutettu näillä bloggareiden jutuilla. Ja lehden irtonumero on 10 euron hujakoilla normaalihintaisena. Lehdestä kertovista postauksista osa kommentoijista on myös älähtänyt siitä, että täysin ilmaiseksi tehty sisältö on todella huono juttu.

Tässä, kuin monessa muussakin vastaavanlaisessa tapauksessa, pätee kuitenkin se sama vanha laulu: aina löytyy joku, joka suostuu tekemään ilmaiseksi. Ja siksi palkkioita ei jatkossakaan tulla maksamaan moisista jutuista tai ne pysyvät hyvin pieninä. Tarvittaisiin bloggareiden pysymistä yhdessä rintamassa ja ilmaistöistä kieltäytymistä, jotta tilanne muuttuisi. Ja sellainenhan on vaikeaa, kun meitä on niin moneen lähtöön. Mutta ei kaikkien tarvitse olla samalla linjalla, jotta muutosta tapahtuisi. Riittäisi vallan hyvin, että suuri joukko bloggareita ymmärtää työnsä arvon ja sana leviää. Itsensä hinnoittelu ei ole niin vaikeaa, kuin miltä se kuulostaa. Se lähtee siitä, että kieltäytyy tekemästä työtä ilmaiseksi. Summat ovat aina neuvottelukysymyksiä, joten vaihtoehdot eivät ole ilmaistyöhön suostuminen tai sitten jonkin pilkuntarkan luvun tarjoaminen.

Tilanne ei ole siinäkään mielessä yksinkertainen, sillä joku tästä kyseisestä Oloblogi-toimittajantyöstä korvausta ehdottomasti haluava bloggari olisi halukas tekemään ilmaistyötä jonkun toisen asian eteen: ehkä joku tuttu bloggari päättää tehdä jonkin tempauksen, johon hän olisi valmis kirjoittamaan ja kuvaamaan ihan vain nälkäpalkalla. Ei voi siis sanoa, että bloggarin olisi ehdottomasti ja aina saatava palkkaa kaikista blogin ulkopuolisista töistä, minkä vuoksi monelle ilmaistöihin suostuminen ja niistä kieltäytyminen ovat todella hämärää aluetta. Mutta syyniin on hyvä ottaa se, kilahtaako jonkun toisen kassaan voittoja tästä bloggarin panoksesta.