Kuvat ilman kehyksiä ja postauksen allekirjoitus kuvalla

Tässä postauksessa lyödään kaksi kuva-aiheista kärpästä yhdellä nopealla iskulla: otetaan Bloggerin kuvien ympäriltä pois turhat kehykset ja liitetään joka postauksen loppuun kuva. Kummatkin operaatiot ovat niin nopeita ja helppoja, että siinä ei kauaa nokka tuhise.

Kehykset pois kuvista

Jos lataa sen kummempia kikkailematta kuvia Bloggerilla,  kuvia saattapi koristaa kaunis - tai kauhea - kehys. Voi olla, että kuvasi näyttäisivät paremmilta ilman tuota reunusta koristamassa niitä: sommittelu olisi kohdillaan, ilmeesi olisi normaali, asusi olisi viimeistä huutoa ja kilojakin olisi karissut se muutama.

No ei nyt sentään. Kehys on todellakin mahdollista poistaa. Sen puuttuminen voi siis miellyttää silmääsi enemmän, kuin kehyksellinen versio kuvasta. Loput edellä mainitut muutokset jäävät kuitenkin sinun kontollesi!

Kehyksellä

Ilman kehystä

Kehyksen heivaaminen on helppoa kuin heinänteko (mikä sinäänsä on hämäävä ilmaisu, koska nykyihmiselle heinänteko on varmasti työläs ja vaikea operaatio). Tee vain näin:

1. Varmuuskopioi blogisi.

2. Siirry Malli -> Mukauta -> Lisäasetukset -> Lisää CSS ja syötä seuraava koodi kenttään:

.post-body img, .post-body .tr-caption-container, .Profile img, .Image img,
.BlogList .item-thumbnail img {
  padding: none !important;
  border: none !important;
  background: none !important;
  -moz-box-shadow: 0px 0px 0px transparent !important;
  -webkit-box-shadow: 0px 0px 0px transparent !important;
  box-shadow: 0px 0px 0px transparent !important;
}

3. Paina vielä kerran enteriä koodin syöttämisen jälkeen, jotta saat yhden rivin sen alle.

4. Klikkaa Käytä blogissa oikeasta yläreunasta ja mene blogiisi ihastelemaan, kuinka kaikki kehykset ovat kaikonneet.

Allekirjoita postaus kuvalla

Harjoittelimme oman allekirjoituksen laittamista jokaisen blogipostauksen loppuun täällä. Samalla sain kuulla, että osalla teistä allekirjoituksen virkaa toimittaa jokin kuva ja sen lisääminen joka postauksen loppuun on työlästä. Kuvalla allekirjoittaminen onnistuu yhtä näppärästi, kuin nimmarinkin rustaaminen. Sen voi siis automatisoida hyvinkin sutjakasti. Kas näin:

1. Valitse kuva, jolla haluat allekirjoittaa postaukset ja tee siitä sopivan kokoinen.

2. Lataa kuva johonkin netin kuvapalveluu, kuten Bloggerin Picasatilille tai vaikka Photobucketiin ja nappaa kuvan suora linkki kuvapalvelusta (se http:// -alkuinen).

3. Varmuuskopioi blogisi.

4. Siirry Malli -> Mukauta -> Lisäasetukset -> Lisää CSS ja heitä kenttään seuraava koodi:

.entry-content:after {
content: url(tähäntuleekuvasiosoite);
margin-left: 250px;
}

5. Muista laittaa kohdassa 2 saamasi kuvan osoite sille varattuun kohtaan. 


6. Esikatsele alapuolella avautuvassa näkymässä ja tallenna klikkaamalla Käytä blogissa.

(7. Jos haluat kuvan asettuvan jompaan kumpaan alareunaan, muuta koodista 250 haluamaksesi ja katso esikatselusta miten kuva asettuu.)

Valmista tuli!

Kuva ilmestyy jokaisen postauksen loppuun, myös vanhojenkin. Jos kaipaat apua esim. Linkwithiniä käyttäessä, niin kurkkaa se aikaisempi postaukseni.

Blogit portaaleissa: tasokasta vai toivotonta?

Blogiportaalit ovat omiaan herättämään tunteita - hyviä ja huonoja sellaisia. Bloggarit haluavat jonkun portaalin katon alle bloggaamaan vaikka millä hinnalla. Tai sitten he karttavat blogitalleja kuin ruttoa, jotta kukaan ei veisi heiltä yhtään päätösvaltaa blogin suhteen.

Blogiportaaleista voisi kirjoittaa vaikka mitä. Niistä saisi irti herkullisia tarinoita, kuten viime aikojen skandaalinkäryiset uutiset erään portaalin suunnalta ovat tarjonneetkin. Negatiiviset ja bloggareiden riistoon viittaavat uutiset leviävät helpommin kuin sellaiset, joissa blogikotia kehutaan hyväksi ja työkavereita mahtaviksi. Yksi ja sama portaali voi todellisuudessa olla yhden mielestä maailman paras ja toisen mielestä se kaiken pahuuden tiivistymä.

Viime viikolla kyselin teidän mietteitä blogien palkintogaaloista ja palkituista blogeista ja nyt olisi mukava kuulla, miten blogin kuuluminen portaaliin tai yhteisöön vaikuttaa lukupäätökseenne. Rehellisyyden nimissä on sanottava, että olen lukenut vain sellaisia lausuntoja, joissa blogin tason ilmoitetaan laskeneen ja sisällön muuttuneen rutkasti mainospitoisempaan suuntaan. Itse en kuitenkaan lähtisi tätä väitettä allekirjoittamaan.

Miksi portaaliin?
Bloggarin kannalta portaalin jäsenyys voi olla tavoiteltu statussymboli. Oma blogi erottuu heti massasta, kun se on valittu johonkin tiettyyn piiriin. Ja valinnan ovat tehneet vielä jotkin blogialan ammattilaiset, jotka portaalin puikoissa häärivät. Valittuna oleminen voi merkata aivan uutta intoa ja suuntaa bloggauksen suhteen ja blogi kehittyy "ammattimaisempaan" suuntaan. Ehkä apua ja inspiraatiotakin on tarkolla, vertaistuesta puhumattakaan.  Portaalin mahdollistamia juttuja on hankalampi lähteä toteuttamaan itsekseen.

 Lukijakin saattaa päätellä portaalin tarjoavan lähes automaattisesti laatua ja blogit kiinnostavat jo senkin vuoksi. Tai sitten lukija pettyy ja jättää koko blogin jo pelkän portaaliin siirtymisestä kertovan uutisen kuulleessaan ja ennen kuin mistään muutoksesta on varsinaista näyttöä. Joillekin on kunnia-asia lukea vain itsenäiseen toimintaan kykeneviä blogeja ja muiden kelkkaan hyppääminen on merkki petturuudesta. Osa lukijoista ei ole samanlaisia hätähousuja, vaan he katselevat menoa jonkin aikaa ennen päätöksentekoa.


Blogin tason huikea nousu vai sittenkin mahalasku?
Niin kuin jo edellä kirjoitinkin, portaali voi tarjota aivan uusia eväitä bloggaamiseen. Voipi olla, että blogin ulkonäkö muuttuu sliipatumpaan suuntaan bloggarin omien koodailujen ja viritysten kadotessa. Ehkä bloggari petraa tekstien ja kuvien suhteen, jotta hän vaikuttaisi paikkansa ansainneelta, ja voihan siinä samalla ottaa huomiossa tai epähuomiossa mallia portaalin muilta bloggareilta. Ulkoasu ei ole se ainoa juttu, joka saaattaa joutua syyniin: myös juttujen sisällöksi ei enää ehkä kelpaakaan omituiset höpötykset, vaan bloggarille tulee tarve suorittaa (mielestään) timanttisia juttuja joka kerta.

Portaaleiden suureksi miinusmerkiksi lasketaan yleensä liiallinen kaupallisuus. Se voi olla rasite lukijalle mutta myös bloggarille, ja se voi ilmetä vaikkapa mainosbannereina tai sitten postauksissa olevana tuotesijoitteluna. Jos blogissa ei sellaista aikaisemmin ole ollut, lukijat sekä bloggari itsekin voivat hämääntyä mainonnasta ja se pistää silmään pienessäkin määrin, sillä onhan se muutos aikaisemmasta. Toisaalta, mikä tahansa mainostempaus voidaan portaalin puolella blogatessa nähdä merkkinä portaalin rappiollisesta vaikutuksesta. Siinä entisessä, villissä ja vapaassa blogissa samainen postaus olisi korkeintaan skipattu.

Mainonta on kuitenkin portaalien elinehto. Mistä raha muuten tulisi portaalille ja bloggarille? Löytyykö vapaaehtoistyöntekijöitä tai lahjoittajia? Kaupallisuus on siis vain hyväksyttävä osana portaaleja. Tietenkin sen voi toteuttaa eri tavoin. Joku portaalipomo on ahne ja haluaa tunkea vilkkuvaloa joka kolkkaan, jotta rahaa tuottavien mainosten näkyvyys maksimoituisi.Toisilla on enemmän pelisilmää ja he sirottelevat mainonnan suht huomaamattomasti blogien joukkoon ja sisältöön. Mainonnan tapa ja määrä eivät vaikuta vain lukijaan, vaan myös bloggariin, sillä hän ei voi kieltäytyä (lähes) kaikista tarjotuista yhteistyöprojekteista ja samalla olettaa saavansa blogata rauhassa portaalin suojissa.

Toisille kaupallisuus on jees juttu, sillä sen avulla he pääsevät mukaan mielenkiintoisiin projekteihin tai saavat sitten niitä kuuluisia ilmaistavaroita käyttöönsä. Myös lukijana mielenkiintoiset teemat ja vaikkapa useassa blogissa eri tavoin toteutetut tuote-esittelyt voivat olla mieluisia inspiraation lähteitä ja oikeita kiinnostuksen kohteita. Kaupallisuus voi siis ilmetä plussankin muodossa!

Oma pää vai tiukat säännöt?
Kukapa bloggari ei olisi ennen portaaliin siirtymistä vakuutellut, että blogi tulee pysymään samana tuttuna tapauksena. Ihan niin ei kuitenkaan taida käydä. Portaali ei ole mikään suojatyöpaikka, johon kerran päässeenä voi sitten blogata miten sattuu ja vaikka löysin rantein. Blogia voisi ajatella portaalin investointina. Blogin täytyy ansaita paikkansa joukossa esimerkiksi postaamalla tarpeeksi usein ja tuomalla kävijöitä. Kaikille yhteistöillekään ei saanut sanoa ei. Toisissa portaaleissa vaatimukset ja toiveet ovat kovemmat kuin toisissa.

Bloggari siis joutuu, tai pääsee, solmimaan sopimuksen portaalin kanssa. Sehän voi sisältää vaikka mitä ehtoja puolin ja toisin. Ehkä bloggari ei saa enää mainostaa oman pään mukaan, tietyistä aiheista ei sopisi kirjoittaa tai juttuja pitäisi tuottaa niin ja niin paljon.

Bloggari ei ehkä osaa huomioida kaikkea oleellista allekirjoitustaan rustatessa. Mitenköhän käy vaikka blogipostausten, kun portaalille sanoo hyvästit? Otetaanpa esimerkiksi linkit ja se mihin ne ohjautuvat, kun joku päivä portaalista lähtee. Ohjataanko kaikki blogiin vievät muualla olevat linkit uuteen osoitteeseen vai menevätkö ne suoraan portaaliin? Esimerkiksi Indiedaysistä viime aikoina lähteneiden blogien linkit menevät vaihtelevasti joko uuteen blogiin tai Indiedaysin etusivulle. Erittäin tärkeä seikka monelta kantilta mutta osaako tällaisia huomioida etukäteen? Minä, hakukoneoptimoinnille altistunut henkilö, olisin heti huolissani tällaisesta seikasta, mikä ei taas jollain toisella soita mitään kelloa.

Mihin tarvitsemme blogiportaaleja?
Kirjoitettuani, että "mainonta on portaalien elinehto", jäin miettimään, mihin me bloggarit oikein loppujen lopuksi  tarvitsemme portaaleja. Eikö jokainen vain voisi jatkaa omin avuin, sillä onnistuuhan se bloggaaminen niinkin. Vastaus taitaa olla se, että olemme sen verran yhteisöllistä porukkaa, että haluamme pörrätä toistemme ympärillä. Yksin touhuaminen ei ole kaikille se mieluisin toimintamuoto. Toisille tietenkin portaalien merkitys piilee tietenkin siinä rahassa.

Nyt olisikin mielenkiintoista kuulla mistä te, portaaleissa bloggaavat tai niissä olevia blogeja lueskelevat, pidätte portaaleissa ja mikä nostaa karvat pystyyn. Selviäisimmekö hyvin ilman niitä? Suosikkisi? Inhokkisi?

Entäs te portaalin alla bloggaavat, haluaisitteko muistuttaa mitä seikkoja sopimuksia tehdessä kannattaisi huomioida?

Itse en ole mitenkään portaaleja vastaan mutta en ole mikään intohimoinen kuluttajakaan. Totta kai luen blogeja, jotka ovat jonkin portaalin alaisuudessa mutta se on sivuseikka. Yhtäkään bogia en ole poistanut lukulistaltani sen takia, että se on siirtynyt jonkin otsikon alle. Portaaleissa on kyllä se hyvä puoli (portaalin, ei minun kannalta), että saatan jäädä sinne pidemmäksi aikaa pyörimään ja löydän ehkä uusia mielenkiintoisia blogeja tai juttuja -siis jos toteutus on tehty käyttäjiä houkuttelevasti.  Mainonnasta en ole kärsinyt, sillä skippaan kaiken mielestäni turhan -oli se mainospostaus tai ei. Joissain blogeissa turha mainossälä on jopa vähentynyt portaaliin siirtymisen myötä, kun omia affilinkkejä ei ole saanut tunkea joka paikkaan tai sitten niille ei ole ollut enää tarvetta, kun bloggaamisesta tulee rahaa muutenkin.

P.S.
Vallan unohdin, että eri portaaleiden turhuudesta ja tarpeellisuudesta olen kirjoittanut jo yhden jutun. Tilanne on elänyt jo tuon jälkeen mutta vilkaise nyt ihmeessä.


Photo credit 1: whiteafrican / Foter.com / CC BY
Photo credit 2: BJ Carter / Foter.com / CC BY-ND
Photo credit 3: clemsonunivlibrary / Foter.com / CC BY-NC

Liikaa netissä

Tuleeko sinulle koskaan sellainen tunne, että sinua ei voisi enää vähempää kiinnostaa mitä netissä tapahtuu? Mielesi tekee repiä piuhat irti ja tunkea tietokone jonnekin kaapin perälle. Tuntuuko sinusta koskaan hölmöltä seurata vaikkapa joidenkin toisten elämää blogeista, kun samaan aikaan voisit kirmata vapaana raikkaassa syysilmassa ja keskittyä omiin asioihisi? Oletko saanut koskaan nettiyliannostusta?

Muistat ehkä juttuni siitä, kuinka paljon bloggaaminen vie aikaa. Ei-niin-aktiviisellakin postaustahdilla se vei kuitenkin yllättävän monta tuntia viikossa. Olen viime aikoina kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka paljon sitä tuleekaan koneella roikuttua -siis ihan bloggauksesta erillisissä toimissakin. Niin moni arjen asia on siirretty netin puolelle, että hieman jo hirvittää. Käteväähän se kieltämättä on mutta ei kaiken kuitenkaan tarvitsisi välittyä ruudun kautta. Välillä myös kauhistelen sitä, miten nuoremmat ovat jo pienestä pitäen tietokoneen ja kaikkien padien ja podien orjia. Itse kun on saanut elää myös sitä teknisesti hieman köyhempää elämää. Kohta sitä voi varmaan integroida jonkin ipadin käteensä.

Teen kokopäiväisesti töitä ja työvälineeni on yllätys, yllätys: tietokone nettiyhteydellä! Tuijottelen ruutua siis viikolla ainakin sen 7 ja puoli tuntia päivässä. Mutta eihän surffailu siihen lopu. Minullahan on tämä blogi, jota tulee päivittäin vilkaistua ja muutamina päivinä tämän kanssa kuluu tovi ja toinen postauksia rustatessa.

Nörtteilyni ei valitettavasti lopu työpäivän ja oman blogin päivettelyn jälkeenkään. Ainahan sitä tulee vilkaistua muutamat muut blogit lävitse ja yllättäen sitä on päätynyt parinkymmenen aasinsillan kautta jonnekin ihan muualle, minne oli tarkoitus. Ja blogien lisäksi on lähes pakko lukaista kaikenmaailman hesarit ja saatava tietää, mitä tyhjänpäiväisiä tilannepäivityksiä ja kissakuvia Facebook sisältääkään (siis tätähän ei muka tapahdu jo tuossa työpäivän aikana). Lisäksi yksi vapaa-ajan harrastukseni vaatii välillä tietojen tsekkailua netistä. Jos olen eksynyt koneeni ääreltä jonnekin kaukaisuuteen, kuten keittiön puolelle, minulla on onneksi puhelin pikku kätösissäni ja voin vilkaista vaikkapa sähköpostit salamana, jos mieli tekee.

Tässä yhtenä päivänä aloin kuitenkin olla jo kurkkua myöten täynnä nettiä, tietokoneita ja kaikkea niihin liittyvää. Kilttinä netinkäyttäjänä aloin tietysti googlailemaan, josko joku voisi kertoa kuinka syvällä nettisuossa jo räpiköin. Lähdin liikenteeseen pilke silmäkulmassa, sillä tiedostin kyllä ettei oma "ongelmani" vedä vertoja oikeasti nettiriippuvaisten tilanteelle. Löysin kuitenkin mielenkiintoisia testejä, jotka ajattelin jakaa iloksenne myös teidän kanssa, jotta tietäisitte kannattaisiko jo hankkiutua vieroitushoitoon.

Tämä virallisen sortin nettiriippuvaisuustesti on englanniksi ja sitä käytetään yleisesti  riippuvaisuuden määrittelyyn. Hieman jo hirvitti, että mitä jos joudun johonkin hoitoon tämän jälkeen. Mutta sainkin 45 pistettä ja lukeuduin seuraavaan kategoriaan:

20 – 49 points: You are an average on-line user. You may surf the Web a bit too long at times, but you have control over your usage.

Huh, olen selvillä vesillä! Seuraavaksi suuntasin huojentuneena hieman humoristisempaan testiin, joka löytyi The Guardianin sivuilta (enkuksi myös). Osa vastausvaihtoehdoista oli aivan utopistisia mutta sain taiottua itselleni seuraavan tuloksen:

You don’t spend much time online at all. In fact, you barely even seem to know what the internet is. Perhaps you were put off by films like The Net or Lawnmower Man. But things have changed. You can use the internet to check the news, do a supermarket shop or keep up with relatives. The pros outweigh the cons.

Jaahas! Tiedänköhän edes mikä tietokone on?

Mutta testeissä ei mitattukaan aikaa, vaan enemmänkin netin käyttöön liittyviä tapoja ja tuntemuksia. Tiedän itse parhaiten, että käyttöä voisi silti rajoittaa ja olen ihan tietoisesti vähentänyt mm. toisten blogien lukemista. Koneella kyhjöttämisen vastapainoksi olen onneksi myös hyvin liikkuvaa sorttia, joten en ihan muumioidu tuolilleni.

Miten on sinun laitasi? Teitkö testit?

Palkitut blogit

Äänestyksiä ja kaikenlaisia blogien palkintogaaloja tulee joka tuutista. Juuri kun selvisimme Gloria Blog Awardseista, meidän täytyy jo valmistautua Indiedaysin kekkereihin, joissa ojennellaan taas pystejä niitä ansainneille. Mutta miten palkinnot ovat ansaittu? Taidolla, maineella vain seuraajien määrällä?

Itse en jaksa olla tuon taivaallisen kiinnostunut siitä, mitä ja ketä missäkin palkitaan. Valitsen tykkäämäni blogit sen perusteella, mistä... no, tykkään! Oli se sitten palkintopalleja kiertänyt tai ei. Välinpitämättömyyteni gaaloja kohtaan ei suinkaan johdu siitä, että blogini ei niihin ole osallistunut. Helposti voisi kuvitella, että nyt kateus kalvaa. Mikä blogikisoissa sitten tökkii?

Blogit ja bloggarit ovat niin kuumaa kamaa, että kaikki haluavat hyötyä niistä ja heistä. Mikäs sen parempi idea, kuin laittaa bloggarit tavoittelemaan mainetta, kunniaa ja näkyvyyttä, ja samalla änkeä oma brändi nimineen sen palkinnon kylkeen. Otetaanpa vaikka Aussie Blog Awards, joka kisataan keväisin. Sehän on siis shampooputelin järjestämä mittelö. Jutun juonessa on mukana myös ainakin Trendi ja Lily. Kun jokainen ehdokas alkaa touhukkaana jakamaan ilosanomaa ehdokkuudestaan, järjestäjätahotkin saavat siinä sivussa sopivasti julkisuutta. Ovelaa ja käytännöllistä! Tai entäs nämä Glorian Blog Awardsit? No, se oli sentään lehti.

Näkyvyys on taattu jo ennen koko gaalaa jännittävän äänestysvaiheen aikana. Oma lukunsa ovat tietenkin kymmenet, jos ei jopa sadat, raportit itse tapahtumasta yksityiskohtaisine selostuksineen ja kuvineen. Vaikutus on siis pitkäaikainen ja sen voi uusia joka vuosi.

Blogikisoissa toistuu lähes aina se sama kuvio: tarjolla on tietyt ehdokkaat mutta onneksi omaakin saa yleensä ehdottaa. Blogit on jaettu lukuisiin kategorioihin, jotta palkintoja päästään ojentamaan mahdollisimman useasti. Ehdokkaissa suositaan jo monessa liemessä keitettyjä blogikonkareita, joilla on kieltämättä taitoa, näköä ja kokoa. Joka kisasta löytyy samat naamat joka vuosi, jos oikein mutkia oikaistaan. Nämä blogit ovat kuitenkin ehdokkaina tylsiä ja liiankin varmoja valintoja. Kehäraakkien käyttö viestii siitä, että palkintojen jakamisen perusteilla ei ole niin suurta merkitystä kuin sillä, että omaa kisaa ja brändiä saadaan pönkitettyä suosittujen blogien siivellä.

Indiedaysin käynnissä olevassa äänestyksessä on onneksi monta vaihtoehtoa (ja kategoriaa), joista valita. Mutta muutama jännä piirre tästäkin löytyy: joka kohdassa voi äänestää vaikka ehdokasta nimeltä "ei valintaa". Luulisi, että sinusta haluttaisiin joku mielipide irti liittyen blogien rankkaamiseen. Blogeista saa eteesi ensin pelkän nimen ja vasta selattuasi sponsoreiden ohi sivun alareunaan, pääset käsiksi siihen oleelliseen, eli blogien varsinaiseen sisältöön.

Noh, ei elämä ihan noin mustavalkoista ole, kuin annoin edellä ymmärtää. Kyllähän Gloriankin kekkereissä palkintoja veivät sellaiset tapaukset, joista en ollut kuullutkaan. Mutta rehellisyyden nimissä on sanottava, että vaikka blogilla oli mitali kaulassa, en silti mennyt sitä lukemaan. Tykkään, jos tykkään, ja minulle on ihan yksi hailee, mistä jotkut tuomarit tykkäävät. Toisaalta, kaikenlaiset sijoitukset ja numeroiden seuraaminen vaikka siellä Blogilistalla taas kiinnostavat. Mutta ne eivät olekaan näennäisen mielivaltaisia järjestyksiä, vaikka Blogilistan toiminnasta voi olla montaa mieltä.

Miten on sinun laitasi? Onko palkintokinkereillä sinulle merkitystä, jos et ole itse blogeinesi ehdokkaana? Äänestätkö?

Kuukauden blogi marraskuu 2013: Jalalla Koreasti

Kuukauden blogi -juttusarjassa ollaan jo edetty kakkososaan. Marraskuun blogiksi valikoitui blogi, jota ei päivitellä varmaan ihan sinun naapuristasi käsin. Toisten näkemyksiä ja kokemuksia bloggaamisesta on mielenkiintoista ja avartavaa lukea, ja tästä voi löytää vaikka uuden tulokkaan omalle lukulistalle.

Pidemmittä puheitta, annetaan estradi Terhille ja Jalalla Koreasti -blogille!

1. Esittelisitkö hieman itseäsi ja blogiasi.

Olen Etelä-Koreassa asustava, kolmekymppinen suomalainen nainen. Muutimme Korean itärannikolle pieneen Gangneungin kaupunkiin vuosi sitten mieheni työn perässä, ja aloitin blogin kirjoittamisen hieman ennen muuttoamme syksyllä 2012. Jalalla Koreasti -blogissa kirjoittelen elämästäni korealaisessa pikkukaupungissa sekä paikallisesta kulttuurista, ihmisistä ja tekemistämme reissuista Koreassa ja ulkomailla. Lisäksi kirjoitan myös Pöytä Koreaksi -ruokablogia, jonka puitteissa harjoittelen kokkaamaan korealaista ruokaa ja toisinaan kirjoitten myös paikallisesta ruokakulttuurista yleisluontoisemmin.

2. Miksi aloitit bloggaamaan?

Olen asunut ulkomailla aikasemminkin, ja tuolloin pitänyt pienimuotoisia blogeja lähinnä kertoakseni kuulumisia perheelleni ja ystävilleni. Jalalla Koreasti -blogin aloitin samoista syistä, mutta tein blogista heti alkujaan edellisiä julkisemman. Etelä-Koreassa asumista käsitteleviä blogeja on suomen kielellä varsin vähän, joten ajattelin blogissa sivuttavien aiheiden olevan myös hyödyksi niille, jotka etsivät netistä tietoa Koreassa asumisesta tai matkustamisesta. 

3. Mikä on parasta bloggaamisessa ja mikä vaikeinta tai turhauttavinta?

Hyviä puolia on paljon; blogi toimii ikään kuin päiväkirjana, jota on kiva lueskella myös jälkikäteen omia kokemuksia muistellen. Myös kuvia tulee otettua varmasti enemmän. Parasta on kuitenkin bloggaamisen kautta tullut oma "blogiystäväpiiri"; ulkomailla tuntee itsensä toisinaan yksinäiseksi, eikä vertaistukea tai juttukavereita löydy kovin helposti. Blogin kirjoittamisen kautta olen kuitenkin tutustunut useisiin, eri puolilla maailmaa asuviin bloggareihin, ja löytyipä blogin kautta myös toinen Etelä-Koreassa asustava, samankaltaisessa tilanteessa elävä suomalainen! Lisäksi blogikirjoitusten myötä maan kulttuuriin ja taustoihin tulee paneuduttua paljon tarkemmin ja bloggaamisesta on tullut toki myös rakas ja tärkeä harrastus.

  

Vaikeinta bloggaamisessa ovat tilanteet, jolloin olisi hyvä aihepiiri mielessä, mutta sitä ei saa siirrettyä järkevään muotoon blogitekstiksi. Toisinaan täytyy myös pitää mielessä se, että nettiin kirjoittamani tekstit säilyvät siellä ikuisuuksia, joten blogiin ei voi kirjoittaa ihan mitä mieleen juolahtaa. Turhauttavaa on myös kriittisyys omaa tekstiä ja kuvia kohtaan; tarkoituksenani ei ole kirjoittaa viimeisen päälle kiilloitettua ja kuvauksellisesti virheetöntä blogia, vaan aitoa elämää höystettynä tilanteeseen sopivilla kuvilla, omalla tyylilläni. Toisinaan kuitenkin tärkeistä tilanteista tulee räpsäistyä vain suttuinen kännykkäkuva, jota ei millään viitsisi julkaista, tai tosielämän hulvattoman hauska tarina ei kuulostakaan ollenkaan niin hyvältä blogiin kirjoitettuna... Tuolloin saattaa turhautuminen ja itsesensuuri iskeä!

4. Mikä on mielestäsi onnistunein postauksesi ja miksi?

Itse naureskelen toisinaan alkuvaiheen kirjoitukselle muuttopuuhistamme. Ylipäätään itse pidän eniten kirjoituksista, joissa kerrotaan erilaisista kommelluksista tai kulttuurien yhteentörmäyksistä. Kuvallisesti onnistunut postaus on esimerkiksi kirjoitus matkaltamme Andongiin. Lisäksi itse pidän myös erilaisia ruokia ja ravintoloita käsittelevistä postauksista. 

5. Mikä postaus taasen meni pieleen ja miksiköhän?

Pieleen menneitä postauksia on pitkä jono blogini luonnos-kansiossa odottamassa korjauksia tai viilauksia :) Ne ovat kirjoituksia, jotka eivät jostain syystä vain tunnu vielä valmiilta tai joista puuttuvat sopivat kuvat kokonaan. Lisäksi usein käy niin, että julkaisuhetkellä jokin kirjoitus on mielestäni ihan tyhmä, mutta se saavuttaakin suosiota lukijoiden määrässä tai saa paljon kommentteja. Jälkikäteen katsottuna yksikään julkaistu blogipostaus ei varsinaisesti ole kuitenkaan jäänyt harmittamaan.

6. Oletko huomannut lukijoidesi pitävän jostain tietystä seikasta blogissasi (esim. kirjoitustyyli, jotkin aiheet, sinä persoonana)? Jos olet niin miten se on käynyt ilmi? Yritätkö korostaa tätä puolta?

Uskoisin, että lukijat arvostavat aitoa kirjoitustyyliäni ja vähän vähemmän siloiteltua pintaa. Erityisen suosittuja tuntuvat olevan sekä erikoisiin ruokiin liittyvät postaukset että korealaisten hassuja / erikoisia tapoja ja kulttuuria käsittelevät jutut. Myös kommellukset ja sattumukset ovat yleensä hauskoja ja keräävät paljon kommentteja. Itsekin kirjoitan mieluummin postauksia, joissa on joku selkeä punainen lanka, esimerkiksi tapahtuma, nähtävyys, tilanne tai kokemus, ja yritän jättää yleisluontoisemmat "tänään tein makaronilaatikkoa ja kävin lenkillä" -jutut hieman harvemmin julkaistaviksi.

7. Kirjoitat Etelä-Koreasta käsin. Millainen blogikulttuuri siellä on? 

Luulisin, että bloggaaminen ei ole täällä ihan yhtä suosittua kuin länsimaissa. Vaikea sanoa, koska en lue korealaisten koreaksi kirjoittamia blogeja ollenkaan, mutta en ainakaan ole kuullut yhdenkään korealaisen tuttavani kirjoittavan tai oikeastaan seuraavankaan mitään blogia. Täällä asuvat amerikkalaiset sen sijaan kirjoittavat paljon ja heidän blogejaan on helppo löytää googlettamalla. Oma aavistukseni on, että Koreassa videobloggaaminen on kuitenkin jo huomattavasti suositumpaa kuin esimerkiksi Suomessa.

8. Onko sinulla esikuvia blogin suhteen tai haluatko kehittää blogiasi johonkin suuntaan?

Varsinaista esikuvaa ei ole, mutta ihailen kyllä monia blogeja, erityisesti sellaisia, joissa arkipäiväisistä asioista kerrotaan helpon tuntuisella, humoristisella otteella. Huumori on taitolaji, eikä onnistu pakottamalla, joten nostan hattua kirjoittajille, jotka onnistuvat naurattamaan joka postauksella. Omaa blogiani haluaisin kehittää erityisesti kuvien suhteen, ja ruokablogiini haluaisin löytää yhä enemmän mielenkiintoisia reseptejä, joita Suomessakin olisi mahdollisuus tehdä ilman vaativaa korealaista raaka-ainevalikoimaa.

9. Mistä saat inspiraatiota postauksiin?

Jokapäiväiset sattumukset ja kohtaamiset toimivat parhaana inspiraationa. Yritän kulkea silmät ja korvat auki ja laittaa mahdollisia aiheita "korvan taakse". Joskus saan inspiraatiota myös paikallisista päivälehdistä ja niiden artikkeleista, jotka käsittelevät korealaista yhteiskuntaa ja kulttuuria laajemmin. Ruokablogiini haen inspiraatiota paitsi omista ruokakokemuksistani, myös lehtien reseptipalstoilta.

10. Olisiko sinulle jakaa jotain hyväksi toteamaasi, salaista bloggausvinkkiä?

Mitään salaista vinkkiä ei varmaankaan ole, mutta yleisesti ottaen kannattaa tutustua muihin samankaltaisia aiheita käsitteleviin blogeihin, niistä saa hyviä näkökulmia omiinkin kirjoituksiin. Lisäksi kannan kameraa mukanani aivan joka paikkaan, sillä koskaanhan ei tiedä, mitä eteen tulee... Ja joskus hyviä postauksia syntyy ihan pelkkien mielenkiintoisten kuvienkin perusteella. 

11. Kirjoita lyhyt, ytimekäs ja mielenkiintoinen mainos blogillesi. Nyt on tilaisuutesi käännyttää viimeisetkin lukijat blogiisi :)

Toivotan kaikki tervetulleiksi seuraamaan elämääni eteläkorealaisessa pikkukaupungissa. Tästä blogista et löydä vaaleanraikkaita sisustuskuvia, päivän asu -postauksia tai kosmetiikka-arvosteluja, mutta sen sijaan blogin mukana pääset tutustumaan paikallisiin ihmisiin, kielikurssin saloihin, ennakkoluulottomiin makuelämyksiin korealaisen ruoan parissa sekä mielenkiintoisiin törmäyksiin korealaisen kulttuurin kanssa. Lisäksi Pöytä Koreaksi -ruokablogi lienee omassa kategoriassaan melko ainutlaatuinen, sillä ainakaan itse en ole toistaiseksi törmännyt vielä suomalaiseen, korealaista ruokaa käsittelevään blogiin. Luvassa siis mielenkiintoisia ja eksoottisia makuelämyksiä suomalaiseen makuun!

Kiitos Terhille haastattelusta, kuvista ja hienosta blogista!

Itse lueskelen mielenkiinnolla ulkosuomalaisten blogeja ja ulkomaisia blogeja ylipäänsä. Erilaisiin kulttuureihin tutustuminen on kiehtovaa ja netin välityksellä saa jos jonkinlaista kuvaa toisenlaisesta elämänmenosta. Toivottavasti tekin saitte tästä haastattelusta paljon irti!

Kuvat: Jalalla Koreasti