Kuukauden blogi tammikuu 2015: Kaaosta ja Kukkamekkoja

Vuoden ensimmäisenä kuukauden blogina esittelen teille ilolla blogin nimeltä Kaaosta ja Kukkamekkoja. Mielenkiintoisen nimen takana bloggaa Jonna, joka saa kohta kertoa tarkemmin sympaattisen bloginsa tarinan. Jonnan haastattelun jälkeen on vuorossa taas muutama sananen minulta koskien blogia kokonaisuutena. Sinulta toivon taas tietenkin tähän blogiin tutustumista mutta myös vinkkien antamista, jos sinulle sellaisia mieleen tulee!

1. Esittelisitkö itsesi ja blogisi, kiitos!
Hei! Olen Jonna, 30-vuotias ja paljasjalkainen oululainen. Tituleeraan itseäni aina kotiäidiksi, vaikka todellisuudessa olen sellainen vain osa-aikaisesti, sillä käynhän minä vähän töissäkin.

Äiti olen parivuotiaalle pikkuneidille Annille, joka syntyi keskelle mieheni Urhon vakavaa masennusta. Urhon kanssa meillä on yhteisiä aviovuosia takana pian 10, ja masennus on ollut niistä seuralaisenamme lähes puolet. Pohjimmainen syy masennukselle löytyi vajaa vuosi sitten, kun miehelläni todettiin Aspergerin oireyhtymä. Nyt opettelemme elämään diagnoosin kanssa.

Blogini "Kaaosta ja Kukkamekkoja" aloitin viime keväänä, melko pian mieheni diagnoosin jälkeen. Halusin silloin harrastuksen, jota voisin harrastaa milloin ja missä tahansa, jonkin ihan oman jutun. Blogi tuntui luonnolliselta valinnalta, koska luen paljon blogeja ja olen aina tykännyt kirjoittaa.

Blogissani kirjoittelen touhukkaasta taaperostamme, arjesta, elämästä aspergerin kanssa, sekä pohdin äitiyttä ja elämää yleensä. Olen melkoinen lastenvaatehullu ja kosmetiikkafani, joten nämäkin näkyvät blogissani. Välillä päästän Urhon näppäimistön ääreen, jolloin blogissa on luvassa taatusti syvällistä pohdintaa.

2. Minkälaisia lukijoita sinulla on? He ovat ainakin aktiivisia kommentoimaan. Tiedätkö, mistä se mahtaa johtua?
Lukijani ovat kyllä ihania, kun kommentoivat niin ahkerasti ja tarjoavat tukea vaikeina hetkinä. Olen tainnut jo blogin alkutaipaleella löytää useita lukijoita, joiden kanssa olemme jollain tapaa samalla aallonpituudella. Olen nimittäin itsekin juuri näiden ahkerampien kommentoijien blogien lukija. Ehkä kommentit synnyttävät lisää kommentteja.

Lukijoina minulla on tietysti paljon äitejä. Osa on kaltaisiani lastenvaatehulluja, toisia kiinnostaa mieheni asperger ja osa tykkää blogini arkisista postauksista. Tiedän, että lukijoiden joukossa on myös sellaisia, joilla ei itsellä ole lapsia. Olen jotenkin todella otettu siitä, että hekin löytävät blogistani luettavaa.

3. Kirjoitat myös pintaa syvemmältä eli melko henkilökohtaisia mietteitä ja perheesi asiota. Onko se täysin luontevaa sinulle vain mietityttääkö asia joskus? Oletko tehnyt jonkin periaatteellisen rajanvedon aiheiden osalta?
Kyllä se on ollut alusta asti itsestäänselvyys, että näitä henkilökohtaisia mietteitä blogiin tulee. En osaisi kirjoittaa muunlaista blogia! Kyllä minulla kuitenkin selkeät rajat on siitä, mitä kirjotan. On tiettyjä asioita, jotka eivät blogiini kuulu.

Olen kuitenkin tietyllä tapaa tarkka yksityisyydestä, erityisesti perheenjästen suhteen. Heidän kasvonsa eivät blogissani täysin tunnistettavasti esiinny, ja, myönnettäköön, eivät myöskään heidän oikeat nimensä. Anni ja Urho ovat kyllä merkitykselliset nimet, mutteivät heidän etunimensä. Näin minusta tuntuu, että voin kirjottaa vapaammin, ja nämä ovat myöskin mieheni toiveita blogini suhteen.

Tietenkin joskus joku postaus mietityttää, että mitä kannattaa julkaista. Silloin luetutan tekstin miehelläni ja keskustelemme siitä. Huomaan myös, että vaikka iloitsen jokaisesta uudesta lukijasta, toisaalta lukijamäärien kasvu vähän pelottaa. Uskaltaisinkohan kirjoittaa yhtä avoimesti, jos lukijoita olisikin tuhansia päivässä? Mutta tällä hetkellä olen todella tyytyväinen blogini linjaan.


4. Mikä on paras postauksesi ja miksi? Mikä taas olisi voinut jäädä julkaisematta ja miksi?
Blogin alkutaipaleella on tietenkin joitain tekstejä, jotka nolottavat, mutta se on varmaan ihan tavallista. Kokonaan julkaisematta olisi voinut jäädä postaus "Uusia lastenvaateihastuksia" ja ehkäpä myös POMPdeLUXin uusimman malliston esittely. Vaikka olenkin lastenvaatehullu, ja kirjoitan jatkossakin lastenvaatteista, en halua, että bloginissani esitellään kollaaseja nettikauppojen kuvista. Katselen kyllä itse tuollaisia postauksia muutamista blogeista, joiden kirjoittajilla on samanlainen lastenvaatemaku kuin minulla, mutten koe, että niiden paikka olisi blogissani.

Oma suosikkipostaukseni on heti siitä seuraava: "Millainen äiti minä olen?" Postaus syntyi, kun pahoitin mieleni kaverini sanomisista. Olen iloinen ja ylpeä itsestäni, että loukkaantumisen ja katkeroitumisen sijaan päädyinkin pohtimaan omaa äitiyttäni ja saatoin päästää kaverin sanoista irti. Postaus antoi blogilleni ihan uuden merkityksen.

5. Miksi blogiasi kannattaa seurata ja mitä siellä tullaan näkemään lähitulevaisuudessa?
Blogiani kannattaa seurata, jos tykkää lukea elämänmakuista blogia, jossa on syvällistä pohdintaa, arkisia juttuja, erityispuoliso, tomera taapero ja joskus kevyttä hömppää lastenvaatteista sekä kosmetiikasta. Blogini lukijan kannattaa nimenomaan tykätä lukea, sillä vaikka tykkään kuvata, kirjoittaminen on ehdottomasti enemmän se minun juttuni. Saan pitkät tekstit aikaiseksi aiheista, jotka osa käsittelisi muutamalla kauniilla kuvalla.

Lähitulevaisuudessa blogissani tullaan näkemään ainakin postaus nössöäitiydestäni, onnellisuudesta ja lahjakkaista lapsista. Keväällä on luvassa katsausta ensimmäisestä vuodesta apergerin kanssa sekä 10-vuotishääpäivämme kunniaksi useampi postaus parisuhteesta(mme).

***

Kaaosta ja Kukkamekkoja on kaikinpuolin oikein herkullinen blogi. Ulkoasu houkuttelee tutkimaan, mitä blogi oikein pitää sisällään. Esimerkiksi bannerin alla olevien linkkien paljous saa ainakin minussa aikaan tunteen, että blogi on pulollaan kaikenlaista. Lisäksi bannerikin poikkeaa ulkoasultaan perinteisestä valokuvasta tai kuvakollaasista. Lähtökohdat saada blogiin tupsahtanut lukija jäämään pidemmäksi aikaa ovat hyvät. Voi tietenkin olla, että ulkoasu ja tyyli eivät kaikkia miellytä, mutta eihän sen ole tarkoituskaan. Ainakin minulle ulkoasu on sellainen tekijä, joka houkkuttelee tutustumaan blogiin paremmin. Siinä on käytetty vähän koukeroisempaa fonttia, väriä ja kuvioita, mutta ei liiallisesti. Se luettava osuus eli teksti on kuitenkin perussettiä eli mustaa sopivan kokoisesti valkoisella. Ulkoasusta ei siis ärsyynny lukiessa, mikä voisi tapahtua, jos leipätekstiäkin olisi muokkailtu muuksi.

Bloggarin esittely oikeassa sivupalkissa kuvan kera on sopivan "outo", vaikka pitää varmasti täysin paikkansa. Myös Meistä-osuus blogin välilähdissä kertoo onnistuneesti ja houkuttelevasti blogin sisällöstä ja henkilöistä. Massaan hukkuminen ei siis ole hetimmiten vaarana.

Mitä blogin juttuihin tulee, niin aiheet kiinnostavat varmasti muitakin, kuin perinteisiä äitiblogien seuraaajia. Jos bloggarilla on lapsi ja hän kirjoittaa lapsestaan, tuppaa blogin helposti luokittelemaan äitiblogiksi. Teen sitä nähtävästi herkästi itsekin mutta blogi voi kuitenkin olla paljon muutakin, niin kuin tässä tapauksessa.

Blogissa on havaittavissa pientä hyppelehtimistä aiheesta toiseen mutta en sanoisi, että se on huono asia. Teksti on sen verran lahjakkaasti kirjoitettua, että se pitää otteessaan aiheiden vaihdellessa. Miesnäkökulman ja matkablogista poimittujen postausten ripotteleminen joukkoon on oikein onnistunut valinta. Sekametelisopan sijasta ne tuovat vaihtelua ja jos olen oikein ymmärtänyt, niin tällaiset miesten vierailut blogeissa ovat olleet todella suosittuja.

Kun moni blogin postauksista on hieman tujumpaa tavaraa (syvällistä pohdintaa) tai edellä mainittua erilaista settiä, osa postauksista tuntuu väkisinkin kevyemmältä luettavalta ja ehkä ne skippaakin helpommin. Aina ei voi jokaiseen juttuun ladata jonkinlaista hienoa ja yllättävää näkökulmaa tai asiaa. Itse huomasin ainakin skippaavani muutaman jutun, jotka tuntuivat kovin "arkipäiväisiltä". Mutta jos vastaavaa postaustahtia haluaa pitää yllä, tämmöisiä postauksia tarvitaan. Ne ovat myös hyvä tasapainoittava tekijä. Muutoin blogista voisi tulla vähemmän samaistuttava monelle lukijalle.

Postaukset ovat saaneet mukavasti kommentteja ja bloggari vastaa kommentteihin muutoinkin, kuin yhdella sanalla. Se on hyvä se. Silmiin pisti lukiessa kuitenkin se, että itse postauksissa lukijoita ei lähestytty oikein mitenkään. Yleensä toitotan sitä, että lukijoita kannattaa huomioida jotenkin itse teksteissä. Vaikka ihan siellä lopussa, jos muutoin kirjoittelee omista asioistaan. Jos kaipaa enemmän keskustelua, lukijoiden huomioiminen voi aktivoida heitä enemmän. Nyt jutut tulee kyllä luettua mutta kommentointi voi helposti unohtua, kun siihen ei anneta mitään erillistä syytä tai postaus ei ole muuten keskustelevaa sorttia.

Kuvat ovat selkeitä ja hyvälaatuisia, mikä on aina suuri plussa. Myös kollaasit tuovat hyvää vaihtelua. Vesileiman käyttö kuvissa on tietenkin fiksu juttu, mutta ainakin minua häiritsee hieman sinne tänne eri kokoisina ripotellut vesileimat. Esimerkiksi keskellä kuvaa oleva teksti osuu ikävästi silmiin, vaikka ymmärrän kyllä, miksi se on siihen aseteltu. Käyttäisin ehkä vesileimaa aina yhdessä tietyssä paikassa ja jossain muualla, kuin kuvan keskellä. Joku ne saattaa ykllä kopioida mutta jos ne tosissaan haluaa viedä, ei edes keskelle aseteltu teksti pelasta tilannetta.

Tässä oli siis muutamia minun huomioitani. Itse ainakin tykästyin kovasti tyyliin, joten mitään radikaaleja muutoksia en ala ehdottelemaan. Toivottavasti sinäkin löydät tästä uuden blogin lukulistallesi!

Kiitän Jonnaa haastattelusta!

Kuvat: Kaaosta ja Kukkamekkoja