Mikä ihmeen Google+?

Google+ on meille kaikille tuttu mutta siitä ei kuitenkaan tiedä tarpeeksi tai parhaimmassa tapauksessa oikein mitään. Se on kuitenkin viihdyttänyt tai turhauttanut meitä jo vuodesta 2011. Olen itsekin käyttänyt sitä – noin 10 minuutin ajan. En ole kokenut, että sivistyksessäni on aukko tai olen sosiaalinen hylkiö, vaikka piirien ulkopuolelle olenkin jättäytynyt. Ajattelin kuitenkin jorista teille aiheesta kokonaisen postauksen verran, vaikka tietoni Plussasta taitavat olla miinuksen puolella. Tai ne olivat ennen tätä juttua, sillä lähdin tutustumisretkelle Google Plussan ihmeelliseen maailmaan. Jokin aika sitten säädimme täällä kommenttiboksissa Google Plussan parissa ja tunnelma oli kallistunut hieman siihen suuntaan, että koko kapistus on täysin turha riesa.

Tässä jutussa käytän muuten oman ja lukijoiden mielenterveyden vuoksi termejä Google+, Google Plus, Plussa (viittaamatta sillä mitenkään siihen K-Kaupan plussaan), kapistus, ym. ja tarkoitan näillä kaikilla versioilla tuota yhtä ja samaa tapausta. En vain halunnut jankata.

Jos käyttää muita sosiaalisia verkostoja ja on luonut useita profiileja (itsestään, toivottavasti), niin yhä uusista ja ihmeellisistä verkostoista ei jaksa innostua. Eihän sitä jaksa luoda aina uutta profiilia ja ylläpitää sitä niiden facebookkien sun muiden rinnalla. Ei niitä vanhoja viitsisi hylätäkään aina uuden palvelun tullessa tilalle. Valitettavasti Google+ tuntuu tunkevan erinäisiin paikkoihin, vaikka siitä ei olisi kiinnostunut tuon taivaallista. Sen saa mm. Gmailin ja Youtuben tilien kylkiäisenä.Tänne Bloggeriinkin pölähti jokin aika sitten plussat ja yhtäkkiä kaikilla oli sellainen tili profiileineen. Minunkin postauksista on tykätty tätä kautta, mikä on tietenkin vain mukavaa.

No niin. Google+ pitää sisällään ainakin seuraavia ominaisuuksia ja toimintoja:

Yllätys, yllätys: profiili! Olet ehkä käväissyt siellä omassa profiilissasikin ja katsonut, ettei siellä vaan näy mitään merkkejä elämästäsi. Mutta sinnehän saisi oman kuvan tietoineen. Profiilissa näkyy myös kaikki julkaisemasi sisältö.

Tosiaan! Voit julkaista Google+:ssa vaikka blogipostauksiasi, kuvia tai toisten tuottamaa sisältöä. Toiset voivat sitten tykätä julkaisuistasi +1 –painikkeella. Sinäkin voit totta kai tykkäillä kaikesta, mikä tuon painikkeen pitää sisällään. Kommentointi on myös sallittu, niin kuin kaikissa sometouhuissa.

Kuulostaako touhu tutulta? Odotas vaan, kun jatketaan:

Ja sitten siellä saa ja pitää käyttää hashtageja tähän tyyliin: #siistiä. Toisia immeisiä, yrityksiä, brändejä jne. saa myös tägätä @-merkillä. Mitä uutta tässä on? Ei kai mitään. Voit myös liittyä erilaisten aiheiden ympärille perustettuihin ryhmiin.

Omia kontaktejaan voi jaotella piireihin ja nimetä ne osuvasti vaikka kavereiksi. Toisia voi seurata ja he voivat seurata sinua –tai olla seuraamatta. Tämähän on kuin kaveripyyntö. Saat myös päättää, kenelle haluat julkaisemasi sisällön näkyvän. Kun kirjaudut sisään Google+:saasi, näet feedin tai streamin, missä näkyy piireissäsi pyörivien henkilöiden julkaisuja.

Hangout on ehkä se erikoisempi juttu: se on korkeintaan 10 ihmisen chatti mutta videoyhteydellä höystettynä. Onhan siellä myös Hangout on Air, mitä voit seurata livenä tai katsoa myöhemmin. Olen joskus istunut joissain Googlen järkkäämissä tilaisuuksissa, missä on tätä HOA:ta harrastettu ja muutenkin meuhkattu Plussan puolesta. Tuhannet tai miksei miljoonat ihmiset ovat siis saattaneet seurata livenä, kuinka muunmuassa minä selaan kännykästä keskittyneesti FB-päivityksiä enkä ota kuuleviin korviini mitään plushöpinöitä (ja nyt Google rankaisee blogiani ja tämä varmaan tuhotaan kokonaan). No eivät ne oikeasti minua ole kuvanneet, vaan sitä esiintyjää. Harmi.

Ai niin, olen tuon ensimmäisen ja viimeisen kymmenminuuttisen ja tilaisuuksissa Plussalle altistumisen jälkeen kiinnostunut kapistuksesta yhden toisenkin kerran: halusin tietää, miten Googlen hakutuloksiin saa kirjoittajan naaman näkyviin sivun yhteyteen. Ihmisillä on katsokaas taipumus hakutuloslistasta klikkailla niitä kuvallisia linkkejä. No, kuvan näkymiseen vaikuttaa juurikin Google+ ja kaiken maailman piirit ja kontaktit. Google Plussan pitäisi olla siis kaikkien hakukonesijoituksistaan kiinnostuneiden ihmisten mielessä jatkuvalla syötöllä. Sinunkin hakiessasi Googlesta jotain tuloksesi kuulemma määräytyvät sen perusteella, mitä piireissäsi olevat ihmiset ovat jakaneet Google+:n kautta. Njaa, mutta kun minulla ei ole niitä piirejä... Tämähän se suuri houkutin palvelun käyttöön onkin monille. Voit kehittää itsestäsi varsinaisen asiantuntijan ja arvosi mitataan juuri mm. hakutuloksissa.

Google+:n käyttö tuntuu kuitenkin olevan kasvamaan päin,vaikka yleinen vitsi on ettei sitä kukaan käytä. Näin ole ainakin päätellyt sen perusteella, että yhä useampi Gmail-kontaktini on liittänyt pärstänsä viesteihinsä ja sitä kautta olen päätynyt heidän profiiliinsa. Google yrittää selvästi saada minustakin käyttäjän, sillä profiilikuvakseni oli tässä taannoin ilmestynyt jokin kaktusta muistuttava kasvi tai ehkä jopa otus. Näytän siis pahalta, jos en pystytä profiilia. Erittäin voimakasta painostusta!

Olen siellä sun täällä törmännyt väitteisiin ja huhuihin siitä, että Google ajaisi alas kaikki muut sosiaaliset palvelunsa pönkittääkseen Plussan asemaa. Esimerkiksi taannoinen Google Readerin alasajo oli varsinainen maailmanlopun merkki monelle. Myös Bloggerin kuihtumisesta on luotu uhkakuvia muun muassa sen perusteella, että Bloggerin tukipalvelu on hiipunut tai sitä ei ole ollenkaan. Googlen katsotaan ajavan ihmiset pakostakin Plussan puolelle.

Jos olet kiinnostunut oppimaan lisää Google Plussasta ja hihkut innostu kuullessasi, että voit katsoa aiheesta vaikkapa puolentoista tunnin verran videomateriaalia, niin suosittelen suuntaamaan sellaisen herran kuin Martin Shervingtonin sivustolle. Siellä asiasta on innostuttu suurissa määrin ja luulin jo hetken, että kyseessä on jokin uskonto. Jos taas haluat koko hiivatun kiusasta eroon, tämän postaukseni kommenttiloorassa oli jotain mainintaa asiasta.

Nyt saa muuten päteä: mitä Google+ -ominaisuuksia sinä käytät? Miksi meidän pitäisi käyttää sitä tai miksi ei?

P.S. Tiedättekö mikä tässä on kaikista huvittavinta? No se, että jonkin ajan kuluttua me kaikki olemme varmasti Google+:sassa ja nauramme tämän postauksen takapajuisuudelle. 

7 tapaa aloittaa postaus houkuttelevasti

Jos jokin postaus on ollut vaikea aloittaa, niin se on tämä. Juttuni sisältää hyviä vinkkejä aloittaa postaus, joten tietenkin tämänkin tekstin pitäisi alkaa täydellisen koukuttavasti ja oikeaoppisesti. Mutta vaikka alkuni olisikin kankea, lupaamani vinkit seuraavat perässä. Olen kirjoittanut jo yhden postauksen verran otsikoinnin tärkeydestä ja jakanut vinkkejä loisto-otsikon rustailuun. Sitten joku keksi kysyä näitä aloitusvinkkejä. Mielestäni tämäkin oli oikein herkullinen aihe, ja lähdin tutkiskelemaan asiaa. Aika moni keino on samanlainen otsikointi-ideoiden kanssa.

1. Kysy jotain. Kysymyksissä on se hyvä puoli, että lukija alkaa heti mietiskellä (vastaa mielessään kysymykseesi) aihetta ja on mukana jutun juonessa. Niin tosiaan, kysy jotain postauksen aiheeseen liittyvää. Lukija voi myös olettaa löytävänsä vastauksen kysymykseen tekstistäsi. Tai sitten hän haluaa vastata ja kahlaa jutun loppuun asti.  Tämä näyttäisi olevan oma ehdoton suosikkini. 
2. Kehoita kuvittelemaan jokin asia. Tämä toimii aika samalla tavalla kuin kysymyksen esittäminen. Lukija pääsee heti tunnelmaan kuvittelemalla mielessään tilanteen tai tietyn asian. Tämän kuvitelman on myös parasta lähennellä juttusi varsinaista aihetta. 
3. Kerro, miten postauksen lukemisesta hyötyy. Koska lukijat voivat olla nopealiikkeisiä ja itsekeskeisiä tapauksia, heitä heti kortit pöytään ja kerro, miten postaus tulee heitä hyödyttämään. "Tämän postauksen luettuasi tiedät, miten saat tavallisen kynsilakan pysymään kynsissäsi lohkeilematta kaksi viikkoa". Johan alkoi kiinnostaa!
4. Kerro ongelmasta. Tämä komppaa hieman tuota edellistä tapaa. Vaikka ongelmista haluaisi pysyä erossa, lukijoilla voi olla sama probleema tai he voivat helposti kuvitella kohtaavansa saman tilanteen tulevaisuudessa. "Minun kaikki kenkäni vuotavat näin syksyllä" heti alkuun saa nokkelan lukijan ajattelemaan "Haa, nyt se kertoo meille miten kengät saa vedenpitäviksi!". Tätä keinoa kannattaa käyttää harkitusti ja jos sinulla on myös se ratkaisu ongelmaan. Pelkkä itku ei ole kovin houkuttelevaa, paitsi jos kysyt neuvoa ja samalla tiedät lukijoillasi olevan tietoa ja taitoa asiaan liittyen.
5. Heitä jokin mielenkiintoinen fakta - mieluiten numeroilla höystettynä. Tietoa kannattaa jakaa sellaisista aiheista, joiden uskot kiinnostavan lukijoitasi. Muotiblogin lukijoita ei kannata viihdyttää alkuun sellaisella infolla kuin "Tiesitkö, että maailmassa on yli 12 000 muurahaislajia?". Ehkä "Tiesitkö, että syöt noin neljä kiloa huulipunaa elämäsi aikana?" voisi toimia paremmin (huomaa myös kysymyksen hyödyntäminen!). Numerot ovat konkreettisia ja useimmiten auttavat asian hahmottamisessa. Lisäksi vaikutat fiksulta ja tietäväiseltä! 
6. Paljasta jotain. Älä pintaa kuitenkaan. Jos kirjoitat pääasiassa itsestäsi, pikku paljastus nostaa postauksen heti ihan uusiin sfääreihin ja lukija tietää saavansa jotain uutta. "En ole koskaan tilannut Nellyltä. Nyt kerron teille miksi." Myös muun kuin itsensä paljastaminen toimii. 
7. Ärrrsytä. Pieni provosointi heti alkuun herättää uneliaimmankin lukijan. " Te olette idiotteeja." -aloitus nostaa niin kävijämäärän kuin verenpaineenkin mutta asioiden oikea laita kannattaa tehdä pian selväksi (siis jos et ollut tosissasi). 

Postauksen alussa on muutenkin hyvä kertoa, mitä juttu pitää sisällään. Jos esimerkiksi kirjoitat päivän asusta ja annat kanasalaatin reseptin samassa stoorissa, mainitse siitä alussa. Joku asustasi vähät välittävä saattaisi olla kiinnostunut siitä reseptistä mutta ei koskaan löytänyt sitä, sillä et kertonut sen olemassaolosta.

Myös tekstin korostaminen vaikka lihavoimalla, kursivoimalla, alleviivamalla (mutta se ei saisi muistuttaa liikaa linkkiä, jos se ei sitä ole) tms. tekee alusta heti poikkeavan, vaikka teksti olisikin ihan puuta heinää. Ai niin, ISOT KIRJAIMET ja värit toimivat myös.

"Lainaus jonkun toisen viisaista sanoista voi myös olla onnistunut aloitus."

-Pink Bubble 

Onneksi blogipostausta tehdessä saa olla luovempi ja aloittaa ihan millä sanoilla haluaakin. Näitä tässä jutussa jaettuja vinkkejä voi kuitenkin hyödyntää silloin tällöin. Joka postauksen alkuun ei kannata tunkeä jotain numerofaktaa tai provoa. Bloggarilla on sekin etu puolellaan, että monasti lukijat selailevat tekstin jo ihan vain siksi, että heillä on tapana lukea ko. blogia. Silloin ei tarvitse ihan joka kerta yrittää tehdä vaikutusta ensimmäisillä riveillä.

Vielä pari mielestäni varoittavaa esimerkkiä. Jotkut alkusanat saavat ainakin minut kääntymään jo heti ovelta. "Anteeksi, etten ole postannut taas vähään aikaan" kertoo paljon blogin sisällöstä: bloggaria ei kauheasti innosta blogata, hän kertoo vähän mitä on tehnyt hiljaiselon aikana ja lupaa parantaa tapansa. En lue, kun ei se kuitenkaan ryhdistäydy. Myös "Ei mulla mitään asiaa oikeastaan ole mutta tulin nyt moikkaamaan" -tyyppinen aloitus kertookin jo kaiken oleellisen. Kiitos ja näkemiin.

Itse olen huomannut aloittavani monet blogipostaukset kysymyksillä. Toivottavasti jaatte myös omia vinkkejänne ja kerrotte, minkälainen alku teidät lukemaan postausta hieman pidemmälle.

Kommentti jättää jälkensä

Olen yhdestä asiasta kovin onnellinen: minulla ei ole omakohtaista kokemusta nettikiusaamisesta. Monille muille tilanne on toinen. He ovat tulleet kiusatuiksi tai päätyneet kiusaamaan itse. En tiedä, osaanko täysin samaistua heihin mutta sen ainakin tiedän, että jos itse joutuisin jonkinlaisen ryöpytyksen kohteeksi netissä, niin se tuntuisi todella pahalta.

Vaikka omia kokemuksia ei löydy, en voi sanoa etteikö nettikiusaaminen olisi vaikuttanut minuun mitenkään, sillä siihen törmää esimerkiksi blogien lukijana väkisinkin, vaikkei sitä itse kokisi tai siihen syyllistyisi. Blogeissa kiusanteko tiivistyy kommentteihin tai bloggarista käytäviin julkisiin keskusteluihin esimerkiksi  keskustelupalstoilla. Sen mahdollisuus on vaikuttanut paljonkin siihen, miten itse bloggaan ja kuinka paljon kerron itsestäni missään päin nettiä. Varaudun ikään kuin pahimpaan jo etukäteen ja pidättäydyn paljosta. Myös oma joskus sarkastinen tyylilajini saa minut joskus miettimään, ymmärretäänköhän kirjoittamani jotenkin väärin ja huonossa valossa.

Olenkin miettinyt, miten itse reagoisin jos kokisin itseni kiusatuksi. Esittäisinkö, että mitään ei ole tapahtunutkaan ja en välitä? Olisin ikään kuin kaiken sen yläpuolella. Vai ottaisinko asian esille ja samalla näyttäisin, että minuun on nyt osunut jollain tasolla? Toivon tosiaan, että minun ei tarvitse tulla tietoiseksi tästä reaktiostani. Mutta sen tiedän, että oli julkinen reaktioni mikä hyvänsä, en painaisi asiaa villaisella vaan yrittäisin tehdä asialle stopin. Mitä sinä tekisit tai olet tehnyt?

Netissä nimi ja kasvot jäävät usein hämärän piiloon - siltä toiselta osapuolelta - ja varmasti juuri sen oletuksen varassa kiusaaminen ja kaikenlainen vihapuhe ovat päässeet rauhassa kukoistamaan. Netissä kiusaajat ovat myös hyvin usein aikuisia ihmisiä, joilla luulisi olevan jo järkeä päässä, ja sekin on omiaan aiheuttamaan suurta ihmetystä tätä ilmiötä kohtaan. Aina ihmetellään, sanoisivatko nämä samat ihmiset netissä kirjoittelemansa asiat omilla kasvoillaan ja omalla nimellään reaalimaailmassa? Vastaus on varmasti, että eivät todellakaan sanoisi. Netti hämärtää ihmisten ajatusmaailmaa ja käyttäytymisen rajoja oudolla tavalla.

Ehkä myös tämän kasvottomuuden vuoksi ongelmiin puuttuminen tuntuu monasti jääneen puolitiehen tai siihen ei ole tartuttu ollenkaan. Mitään ei tehdä, koska ketään syypäätä ei voida osoittaa sormella. Kiusaajan todennäköinen anonymiteetti on myös sellainen asia, joka ainakin minua häiritsee suuresti. Tuntuu hyvin ahdistavalta, että joku sinulle täysin tuntematon ihminen haluaa aiheuttaa sinulle mielipahaa. Tai mistäs sitä tietää, vaikka sen nimettömyyden takana piileskelisikin joku tuttu. Ahdistavalta tuntuu myös se, että nämä ilkeilyt eivät jää vain kiusaajan ja kohteen väliseksi tiedoksi, vaan sitä voi halutessaan seurata vaikka puoli maailmaa.

Kiusaamisesta voisi kirjoittaa monelta kantilta: voisimme miettiä, mikä saa ihmiset kiusaamaan toisia netissä tai edes jättämään poikkiteloin olevan kommentin toisen blogiin. Voisimme spekuloida, miksi jotkut joutuvat kiusatuiksi tai mikä ylipäänsä on kiusaamista ja mikä vain mielipide-erojen aiheuttamaa väärinkäsitystä. Kaikki kiusaamisen ympärillä käytävä keskustelu on omiaan tuomaan ongelmaa esille ja aiheesta ei tulisi vaieta. Pelkästä puheesta ja kirjoittelusta ei kuitenkaan ole niin suurta hyötyä, kuin todellisilla teoilla.

Todellisuudessa nimimerkin tai sen puutteen suojiin ei voi piiloutua ja tehdä mitä huvittaa. Todellisuudessa voit yrittää tehdä stopin ilkeille kommenteille ja muille pahantahtoisille valheille ja juoruille, joita sinusta liikkuu netin syövereissä. Ja se on yksinkertaista.  Bloggarina voit olla julkaisematta yhtäkään sellaista kommenttia, jonka koet epämielyttäväksi. Olkoonkin, että "keskustelut" ja väittelyt ovat se varsinainen viihdeosuus ja yleisömagneetti blogissasi. Onko se sen arvoista? Sallimalla loanheiton omassa blogissasi viestität muille, että vastaavanlainen kommentointi on aivan sallitua ja kommenttien sisältö julkaisukelpoista. Roskakoriin ne kuuluvat.

Siinä vaiheessa, kun kiusaaminen ja muu ilkeily eivät tapahdu enää blogin piirissä vaan jossakin muualla netissä, asia voi alkaa tuntua jo lähes hallitsemattomalta. Todellisuudessa voit tehdä asialle paljonkin. Nimettömätkin kiusankappaleet on mahdollista saada vastuuseen teoistaan. Keskustelupalstat voivat moderoida keskusteluja ja poistaa kaikki asiattomat viestit. Asiat vaativat ehkä hieman aikaa mutta aina kannattaa yrittää. Kun se on aiheellista,  aina kannattaa tehdä rikosilmoitus ja/tai ottaa yhteyttä keskustelupalstojen ylläpitoon, sillä vain silloin voit saada aikaan jotakin. Nyt ei pitäisi olla tekemättä mitään sen takia, että ajattelet ettei sillä ole mitään vaikutusta. Tekemättömyydellä ei ole mitään vaikutusta - paitsi tietenkin se, että nettikiusaaminen saa rauhassa jatkua, koska kukaan ei viitsi, jaksa, uskalla puuttua siihen.

Kommentti jättää jälkensä on noin 30 blogin yhteinen kampanja nettikiusaamista vastaan. Jokaisella blogilla on oma, erilainen tarinansa kerrottavana nettikiusaamisesta. Suosittelen tutustumaan. Löydät meidät kaikki kampanjan sivuilta, josta löytyy muutakin informaatiota. Sen lisäksi, että asia on nostettu esille blogeissamme, olemme haastaneet myös keskustelupalstoistaan tunnetut Vauva.fi:n ja Demi.fi:n mukaan kampanjaan ja toivoneet keskustelun sääntöjen tiukentamista sekä tietenkin näiden sääntöjen parempaa valvontaa.

Sinäkin voit osallistua kampanjaan. Voit ilmaista tukesi esimerkiksi lisäämällä kampanjan logon blogiisi tai sivuillesi. Olit sitten blogillinen tai blogiton, osallistumisesi näkyy tietenkin kommenttien ja muun kirjoittelun sisältönä: ei haukuta, kiusata, tai törttöillä muuten. Kampanja ei periaatteessa pääty minään tiettynä päivänä ja koskaan ei ole liian myöhäistä kääntää kelkkaansa ja lähteä mukaan!

Bloggaajat ja sosiaalinen media -opas

Minulta kysyttiin viime viikolla, kiinnostaisiko minua bloggareille suunnattu "lähes 50-sivuinen opas, joka sisältää konkreettisia työkaluja, käytännön vinkkejä ja parhaita esimerkkejä bloggaajille sosiaalisen median hyödyntämiseen". No voitte arvata, että kiinnosti. Ja veikkaan, että teitäkin kiinnostaa.

Kyseessä on siis Bloggaajat ja sosiaalinen media -opas takana seisoo suomalaisen sosiaalisen median toimisto Okimo Clinic sekä Pivo, ja se on julkaistu tänään. Linkki oppaaseen on juttuni lopussa ja sen saa ladattua itselleen ihan ilmaiseksi tai selailtua vaikka ihan netissä. Lukaisin oppaan jo etukäteen, jotta voisin kirjoittaa siitä teille. En spoilaa lukukokemusta kokonaan, vaan tiivistän teille vain hieman sisältöä, jotta tiedätte mistä on kyse. Siitä voi olla montaa mieltä, miksi tämmöinen opas on nyt tehty, mutta tosiasiassa tästä löytyy paljon käytännöllisiä vinkkejä, joten tutustuminen kannattaa. 

Oppaan kohderyhmään lukeutuvat kaikki bloggarit, vaikka tutkitut kohteet ovat olleet lifestyle- ja muotibloggareita. Tekijät ovat katsoneet sellaisten bloggareiden, joiden blogissa on paljon visuaalista sisältöä, hyötyvän selvityksestä eniten. 50 sivua voi kuulostaa pitkältä mutta toteutus on sopivan monipuolinen ja silti helposti seurattava. Pysyt siis kärryillä koko ajan.

Opas on kirjoitettu sen pohjalta, mitä on saatu selville tutkittaessa yli 100 maailman suosituimman lifestyle- ja muotibloggarin sometilit ja niiden käyttöä kesäkuusta 2013 elokuuhun 2013. Koska ko. bloggarit ovat suosittuja ainakin lukijoiden määrässä mitattuna, he tekevät selkeästi jotain oikein näissä kaikissa kanavissa. Heidän toimistaan voi siis olla ihan fiksua ottaa mallia. Minua kiinnostaisi vielä tietää ketä nämä 100 bloggaria ovat ja miten heidät on tähän valittu. Miten suosituimmuus on mitattu? Osa mainitaan nimeltä mutta koko satsia ei kerrota.

Oppaassa korostetaan vähän samoja juttuja, kuin minäkin olen täällä huudellut: eri kanavia hyödyntämällä tavoittaa tietenkin enemmän yleisöä ja niissä voi jakaa nopeasti sellaista sisältöä, mikä ei ihan omaksi blogipostaukseksi riitä (tai ehdi). Hyviä huomioita ovat myös verkostoituminen somen kautta ja vuorovaikutuksen ylläpitäminen omien lukijoiden kanssa.

Opas ei ole mitään yhtä kuivaa tutkimustulosta, vaan se sisältää käytännön vinkkejä, ja siksi minäkin siitä kiinnostuin. Sinua neuvotaan ihan kädestä pitäen vaikkapa ajastamaan Facebookin päivitykset. Osa vinkeistä ja ohjeista on aloittelijan tasolla mutta myös kokeneempi kehäkettu löytää varmasti hyödyllisiä tiedon murusia. FB:n lisäksi myös Twitterin, Instagramin, Pinterestin ja Youtuben optimaalista käyttöä on dokumentoitu. 

Silmiini pisti mm. se, että kuvien asema ja merkitys on oppaan mukaan korostunut. Se ei ole mikään ilouutinen tämänkaltaiselle kuvattomalle ja tekstipainotteiselle blogille. Mutta kuvathan ovat nopeaa sisältöä – ainakin käyttäjän näkökulmasta. Ne eivät vaadi yhtä paljon aikaa ja paneutumista kuin teksti, joten niistä on helpompi kiinnostua. Monet vinkit jäävät siis omalta osalta hyödyntämättä, jos en kohta ala jonkinlaisia omaa kuvamateriaalia tuottamaan.

Opas on käytännöllinen ja varmasti avuksi monelle bloggarille. Mutta toisaalta se voi aiheuttaa paniikin. Tutkinnan kohteena on kuitenkin ollut "maailman suosituimmat bloggarit", joilla voi olla ihan palkattua työntekijöitä hoitamassa yhtä jos toista tiliä. Jos et siis itse voi revetä joka suuntaan ja twiitata suositellut 5-15 kertaa päivässä, esiintyä YouTubessa 3-7 kertaa kuussa, blogata, kuvata Instagramiin, pinnata ja vastailla kaikkien kysymyksiin, älä hätäänny. Voit silti selvitä voittajana, vaikka et maailman suosituin olisikaan. Oppaasta kannattaa poimia omasta mielestä oleelliset palat ja ihan joka tiliä ei tarvitse itselle luoda. Se kannattaa lukaista läpi, sillä ihan yhdenkin vinkin poimiminen voi edistää omaa blogiuraa huomattavasti. 

Sitten se tärkein pointti, eli voit ladata oppaan vaikka omalle koneelle tästä pdf:nä, jotta saat sen helposti käsiisi kun tarvetta tulee, tai sitten voit katsella sen läpi tästä:

Lifestyle- ja muotibloggaajat sosiaalisessa mediassa (Pivon selvitys) from Pivo

 P.S. Pääset kokonäyttöön oikean alanurkan nuolista.

Missä kaikkialla blogeja voi seurata?

Omaa blogia on hyvä tyrkyttää seurattavaksi kaikissa mahdollisissa palveluissa, jos haluaa maksimoida lukijoiden määrän. Lukijoita on niin monenlaisia ja heillä on eri mieltymyksiä sen suhteen, miten he haluavat suosikkiblogejaan seurata. Oman blogin sijoituksen tarkkailu eri listoilla on myös hyvää viihdettä. Sijoitusten kyttäily voi myös aiheuttaa harmitusta, jos lukemat eivät ole omasta mielestä kovin hääppöisiä.

Mutta missä kaikkialla blogeja voi seurata ja mihin sen oman blogin voi ilmoittaa? Missä kannattaa tuoda esille omaa blogiaan ja tyrkyttää jokaista postausta (tai joka toista)? Tästä aiheesta oli kyselty vinkkejä. Katsotaas, mitä minulle tulee äkkiseltään mieleen.

Blogilista. Tarvitseeko tähän sanoa jotain? Jos blogi on ilmoitettu jollekin listalle, niin se on Blogilista. Sinne voi ilmoittaa blogin ja siellä voi seurata niitä.

Bloglovin. Tämähän on myös jo lähes kaikkien tiedossa ja suosiossa. Ilmoita tai seuraa.

Blogkeen. Tännekin voi itsensä tunkea ja tunkua ei näytä olevan. Vielä. Liekö tulossakaan. Ilmoita blogisi tai seuraa suosikkejasi.

Facebook. Jos blogillasi ei ole vielä fb-sivua, tee se. Tästä ohjeet. Juttusi ja blogisi ylipäänsä lähtee leviämään yllättävän helpolla, kun joku tykkää tai jakaa Facebookissa. Oivallinen keino myös seurata suosikkiblogeja, jos niiden uusimmat postaukset ilmestyvät sinne.

Google-käyttäjäraati. Eli Liity tähän sivustoon. Ihme nimi mutta periaattessa keino seurata suosikkiblogeja. Bloggerin widgetti ja lähes ehdoton kapistus blogissa. Varmasti myös suosituin.

Google+. Jos käytät, voit jakaa postauksiasi. Älkää kysykö tästä enempää. Pliis.

Muotiblogi.fi. Löydät monien blogien uudet päivitykset. Kai tännekin voi ilmoittaa oman bloginsa, jos vaikka postia laittaa. En ole kokeillut enkä kokeilekaan. Kaikki aina puhuu tästä. Miksi?

RSS-syöte. Moni seuraa blogeja tilaamalla RSS-syötteen tai feedin. Jos tämä on sinulle bloggarina ihan utopista tietoa, onneksesi useissa Bloggerin malleissa on valmiina Tilaa: Blogitekstit (Atom) -linkki. Se on yleensä tuolla alareunassa. Sieltä halukkaat voi sen poimia.

Sähköposti. Heitä uusimmat juttusi meilillä. Blogisi menee lukijoiden luokse eikä heidän tarvitse löytää blogiisi asti (enää sen yhden kerran jälkeen). Ohjettakin olisi.

Twitter. Sinne vain vaikka joka postaus, jos ei muuta. Kyllä joku tarttuu syöttiin.

Näissä edellä mainituissa voit siis jakaa ja seurata blogin varsinaista sisältöä. Mutta uusia blogeja voi löytää myös välillisesti toisenlaisen sisällön parista: siispä blogin osoite kannattaa tunkea kaikkialle, missä sitä kysytään, kuten vaikka Pinterestiin, Instagramiin, LookBookiin, ja joka ikiseen paikkaan, missä luot profiilin. Niinpä joku, joka kiinnostuu vaikka Pinterestiin pinnaamista kuvistasi, saattaa löytää blogiisi profiilisi tietojen kautta.

Oma listani on loppujen lopuksi aika lyhyt ja sisältää tuttuja juttuja. Siispä kysynkin, mitä muita seuranta- ja tyrkytyspaikkoja teille tulee mieleen? Englanniksi kirjoittaessa paikkojahan olisi enemmän. Niistäkin voi toki vinkata.

Pink Bubblekin on Blogilistalla, Bloglovinissa, Facebookissa, Twitterissä, ja se sähköpostittaa, RSS-syöttää ja ottaa ilomielin vastaan uusia sivustoon liittyjiä tuolla oikealla sivupalkissa.