Kommentti jättää jälkensä

Olen yhdestä asiasta kovin onnellinen: minulla ei ole omakohtaista kokemusta nettikiusaamisesta. Monille muille tilanne on toinen. He ovat tulleet kiusatuiksi tai päätyneet kiusaamaan itse. En tiedä, osaanko täysin samaistua heihin mutta sen ainakin tiedän, että jos itse joutuisin jonkinlaisen ryöpytyksen kohteeksi netissä, niin se tuntuisi todella pahalta.

Vaikka omia kokemuksia ei löydy, en voi sanoa etteikö nettikiusaaminen olisi vaikuttanut minuun mitenkään, sillä siihen törmää esimerkiksi blogien lukijana väkisinkin, vaikkei sitä itse kokisi tai siihen syyllistyisi. Blogeissa kiusanteko tiivistyy kommentteihin tai bloggarista käytäviin julkisiin keskusteluihin esimerkiksi  keskustelupalstoilla. Sen mahdollisuus on vaikuttanut paljonkin siihen, miten itse bloggaan ja kuinka paljon kerron itsestäni missään päin nettiä. Varaudun ikään kuin pahimpaan jo etukäteen ja pidättäydyn paljosta. Myös oma joskus sarkastinen tyylilajini saa minut joskus miettimään, ymmärretäänköhän kirjoittamani jotenkin väärin ja huonossa valossa.

Olenkin miettinyt, miten itse reagoisin jos kokisin itseni kiusatuksi. Esittäisinkö, että mitään ei ole tapahtunutkaan ja en välitä? Olisin ikään kuin kaiken sen yläpuolella. Vai ottaisinko asian esille ja samalla näyttäisin, että minuun on nyt osunut jollain tasolla? Toivon tosiaan, että minun ei tarvitse tulla tietoiseksi tästä reaktiostani. Mutta sen tiedän, että oli julkinen reaktioni mikä hyvänsä, en painaisi asiaa villaisella vaan yrittäisin tehdä asialle stopin. Mitä sinä tekisit tai olet tehnyt?

Netissä nimi ja kasvot jäävät usein hämärän piiloon - siltä toiselta osapuolelta - ja varmasti juuri sen oletuksen varassa kiusaaminen ja kaikenlainen vihapuhe ovat päässeet rauhassa kukoistamaan. Netissä kiusaajat ovat myös hyvin usein aikuisia ihmisiä, joilla luulisi olevan jo järkeä päässä, ja sekin on omiaan aiheuttamaan suurta ihmetystä tätä ilmiötä kohtaan. Aina ihmetellään, sanoisivatko nämä samat ihmiset netissä kirjoittelemansa asiat omilla kasvoillaan ja omalla nimellään reaalimaailmassa? Vastaus on varmasti, että eivät todellakaan sanoisi. Netti hämärtää ihmisten ajatusmaailmaa ja käyttäytymisen rajoja oudolla tavalla.

Ehkä myös tämän kasvottomuuden vuoksi ongelmiin puuttuminen tuntuu monasti jääneen puolitiehen tai siihen ei ole tartuttu ollenkaan. Mitään ei tehdä, koska ketään syypäätä ei voida osoittaa sormella. Kiusaajan todennäköinen anonymiteetti on myös sellainen asia, joka ainakin minua häiritsee suuresti. Tuntuu hyvin ahdistavalta, että joku sinulle täysin tuntematon ihminen haluaa aiheuttaa sinulle mielipahaa. Tai mistäs sitä tietää, vaikka sen nimettömyyden takana piileskelisikin joku tuttu. Ahdistavalta tuntuu myös se, että nämä ilkeilyt eivät jää vain kiusaajan ja kohteen väliseksi tiedoksi, vaan sitä voi halutessaan seurata vaikka puoli maailmaa.

Kiusaamisesta voisi kirjoittaa monelta kantilta: voisimme miettiä, mikä saa ihmiset kiusaamaan toisia netissä tai edes jättämään poikkiteloin olevan kommentin toisen blogiin. Voisimme spekuloida, miksi jotkut joutuvat kiusatuiksi tai mikä ylipäänsä on kiusaamista ja mikä vain mielipide-erojen aiheuttamaa väärinkäsitystä. Kaikki kiusaamisen ympärillä käytävä keskustelu on omiaan tuomaan ongelmaa esille ja aiheesta ei tulisi vaieta. Pelkästä puheesta ja kirjoittelusta ei kuitenkaan ole niin suurta hyötyä, kuin todellisilla teoilla.

Todellisuudessa nimimerkin tai sen puutteen suojiin ei voi piiloutua ja tehdä mitä huvittaa. Todellisuudessa voit yrittää tehdä stopin ilkeille kommenteille ja muille pahantahtoisille valheille ja juoruille, joita sinusta liikkuu netin syövereissä. Ja se on yksinkertaista.  Bloggarina voit olla julkaisematta yhtäkään sellaista kommenttia, jonka koet epämielyttäväksi. Olkoonkin, että "keskustelut" ja väittelyt ovat se varsinainen viihdeosuus ja yleisömagneetti blogissasi. Onko se sen arvoista? Sallimalla loanheiton omassa blogissasi viestität muille, että vastaavanlainen kommentointi on aivan sallitua ja kommenttien sisältö julkaisukelpoista. Roskakoriin ne kuuluvat.

Siinä vaiheessa, kun kiusaaminen ja muu ilkeily eivät tapahdu enää blogin piirissä vaan jossakin muualla netissä, asia voi alkaa tuntua jo lähes hallitsemattomalta. Todellisuudessa voit tehdä asialle paljonkin. Nimettömätkin kiusankappaleet on mahdollista saada vastuuseen teoistaan. Keskustelupalstat voivat moderoida keskusteluja ja poistaa kaikki asiattomat viestit. Asiat vaativat ehkä hieman aikaa mutta aina kannattaa yrittää. Kun se on aiheellista,  aina kannattaa tehdä rikosilmoitus ja/tai ottaa yhteyttä keskustelupalstojen ylläpitoon, sillä vain silloin voit saada aikaan jotakin. Nyt ei pitäisi olla tekemättä mitään sen takia, että ajattelet ettei sillä ole mitään vaikutusta. Tekemättömyydellä ei ole mitään vaikutusta - paitsi tietenkin se, että nettikiusaaminen saa rauhassa jatkua, koska kukaan ei viitsi, jaksa, uskalla puuttua siihen.

Kommentti jättää jälkensä on noin 30 blogin yhteinen kampanja nettikiusaamista vastaan. Jokaisella blogilla on oma, erilainen tarinansa kerrottavana nettikiusaamisesta. Suosittelen tutustumaan. Löydät meidät kaikki kampanjan sivuilta, josta löytyy muutakin informaatiota. Sen lisäksi, että asia on nostettu esille blogeissamme, olemme haastaneet myös keskustelupalstoistaan tunnetut Vauva.fi:n ja Demi.fi:n mukaan kampanjaan ja toivoneet keskustelun sääntöjen tiukentamista sekä tietenkin näiden sääntöjen parempaa valvontaa.

Sinäkin voit osallistua kampanjaan. Voit ilmaista tukesi esimerkiksi lisäämällä kampanjan logon blogiisi tai sivuillesi. Olit sitten blogillinen tai blogiton, osallistumisesi näkyy tietenkin kommenttien ja muun kirjoittelun sisältönä: ei haukuta, kiusata, tai törttöillä muuten. Kampanja ei periaatteessa pääty minään tiettynä päivänä ja koskaan ei ole liian myöhäistä kääntää kelkkaansa ja lähteä mukaan!