Bloggareiden henkilöllisyyden salailu: missä menee raja?

Koin suurta ihmetystä tällä viikolla, kun silmieni eteen ilmestyi kutsu Lindexille, jossa voisin tavata Strictly Style -blogin Mrs. V:n mutta tuon tutun nimimerkin sijasta ruudulla komeili bloggarin oma nimi! Kyseinen bloggari on aina ollut suojelevainen omaa yksityisyyttään ja nimeään kohtaan mutta nyt yhtäkkiä ruudulle ilmestyi hänen etunimensä, mikä siis aiheutti minussa suurta ihmetystä. Kauaa mainos ei tainnut netissä olla, sillä tähän hätään en löydä sitä mistään. Nimettömiä kyllä olisi tarjolla. Taannoinhan bloggarin henkilöllisyyden levittäminen johti poliisitutkintaan ja sivupalkissa oli jonkin aikaa ote lakipykälästä aiheeseen liittyen. Itselleni bloggarin nimi on ollut jo pitkään selviö mutta monelle muulle ei, ja se herätti varmasti suurta kiinnostusta.

Muotibloggarit jakautuvat yksityisyyden suhteen kolmeen kastiin: yhdet tekevät blogia omalla nimellä ja naamalla, toiset omalla naamalla mutta nimettömänä, ja kolmannet eivät paljasta itsestään  kumpaakaan. Itseäni on aina kiehtonut tämä keskimmäinen joukko -siis näin yksityisyys/julkisuus -näkökulmasta. Onko se porukka sellaista, joka ei osaa päättää pysyäkö piilossa vai tullako kunnolla esiin? Mietitäänpä asiaa näiden muotiblogien kannalta.

Faktahan on se, että etenkin muotiblogia on lähes mahdoton tehdä ilman "itsensä paljastamista". Jos esittelee blogissa elämäänsä, asujansa ja ostoksiansa, on hieman absurdia kuvitella lukijoiden kiinnostuvan arkipäiväisistä jutuista tietämättä kenelle ne oikein kuuluvat. Yleensä kiinnostuksen herättämiseen tarvitaan juuri se naama. Nimellä ei taida olla niin paljoa väliä, kunhan bloggari käyttää edes jotain nimimerkkiä, jolla häneen voi viitata. Blogi on siis vahvasti riippuvainen siitä persoonasta, joka sitä pitää. On turha kuvitella myyvänsä vaikkapa mainosten kautta vaatteita, jos lukijat eivät ollenkaan tiedä minkälainen ilmestys se tyyppi on, jonka tyylitajuun heidän olisi tässä tarkoitus luottaa. Naama on siis must.

Blogien viehätys perustuu pitkälti siihen, että niiden kautta pääsee tirkistelemään toisten elämään. Ehkä itse samaistuu blogin tarjoamaan malliin tai sitä pitää esikuvana yrittäen kopioida elämäntyyliä. Tai sitten blogi eroaa niin paljon omasta elämästä, että sitä seuraa silkasta mielenkiinnosta ja vaihtelun vuoksi. Luonnollisesti lukijan mielenkiinto bloggaria kohtaan kasvaa, kun blogia on seurannut jo pidemmän aikaa. Silloin lukija haluaa varmasti tietää yhä enemmän ja enemmän bloggarin elämästä henkilökohtaisuuksia myöten. Voi tuntua hieman epäreilulta, jos bloggari salailee joitain asioita ihmisiltä, jotka uhraavat päivittäin aikaansa blogin ja täten bloggarin elämän seuraamiseen ja elävät usein tunteella mukana. Tottahan toki tämä blogin seuraaminen on täysin vapaaehtoista ja bloggarilla ei ole mitään tarvetta jakaa yksityisasioitaan julkisesti, mutta aina välillä vakiolukijoita voi ärsyttää pienikin salailu ja epämääräisyys. Tämä on varmasti ikuinen konfliktin aihe.

Etenkin sellaisten blogien kohdalla, jossa annetaan paljon itsestään mutta ei kuitenkaan kerrota ihan kaikkia, siis tuo kakkosryhmä "nimettömät naamat", voivat kiusata uteliaita lukijoita. Ja se ryhmä kertoo myös paljon bloggarien ristiriitaisista tunteista bloggaamista kohtaan. Toisaalta omaa minää ei haluta paljastaa kaikkien ihmeteltäväksi mutta toisaalta huomio houkuttaa. Tässä kilpailevat keskenään itsesuojeluvaisto ja terve narsismi.

Mutta miten voi vetää rajan henkilökohtaisen ja julkisen minän välille blogissa? Itse en aina ymmärrä millä logiikalla näitä rajanvetoja tehdään. Joku esittelee oman kotinsa, ulkoisen itsensä, tavaransa, tapansa, aamupalansa, ym. mutta kuitenkin haluaa säilyttää yksityisyytensä ja jättää nimensä sanomatta. Onko omien henkilökohtaisten kuvien päätyminen nettiin ja siten lähes koko maailman hyppysiin turvallisempaa kuin nimensä paljastaminen? Luulisi, että jos ei halua ihmisten tarkalleen tietävän kuka on (ja tässä nimi on oleellisessa osassa), suojaisi myös itsensä ja oman kotinsa kaikkien katseilta.

Toisaalta, nimellä on voimakkaampi vaikutus kuin kuvilla. Kuvat voivat tosiaan levitä minne sattuu mutta kaikki kuvien katsojat eivät kuitenkaan tiedä kuka siinä oikein poseeraa. Eivätkä kaikki edes välitä. Mutta jos nimi lähtee leviämään netissä, lopputulos voi olla ikävämpi. Nimi voidaan yhdistää kuvaa helpommin tiettyyn henkilöön ja nimi voidaan liittää netissä ties mihin ikäviin juttuihin. Ja pystyyhän nimen perusteella paremmin selvittämään bloggarin asioita ihan netin ulkopuolellakin.

Nimen salaaminen voi liittyä myös siihen, minkälaisen kuvan bloggari haluaa antaa itsestään. Jos sukunimenä sattuu olemaan joku tunnettu nimi (siis ei yleinen, vaan kuuluisassa mielessä tunnettu), se voi aiheuttaa tiettyjä ennakkoasenteita lukijoissa -hyviä ja huonoja. Pelkällä etunimellä kirjoittelu toimisi ratkaisuna tähän pulmaan paremmin kuin omituisen nimimerkin käyttäminen, joka voi taas aiheuttaa spekulaatioita nimen salaamisen syistä. Tai sitten nimen salaaminen voi aiheuttaa uteliaiden ryntäyksen blogiin ja kaikki yrittävät kilpaa sitä selvittää. Se voi tosin olla ennemminkin hermoja raastavaa kuin mukava yllätys bloggarille.

Joku bloggari ei ehkä välitä kertoa kaikille tutuilleen blogistaan, vaan haluaa pitää sen omana ilonaan. Ehkä blogi tarjoaa mahdollisuuden irrotella ja antaa vähän toisenlainen kuva itsestään. Jos sitä tekisi omalla nimellä, aika pian tutuillekin selviäisi blogin olemassaolo. Jo pelkästään Google voisi sen kertoa. Tuttujen kuviin törmääminen on huomattavasti pienempi riski.

Itse en kirjoita tätä blogiani kokonimelläni juurikin tuon nimen netissä leviämisen vuoksi. Ja koska en esittele itseäni täällä sen kummemmin vaan pidän vähemmän henkilökohtaista mutta asiapitoista blogia, pelkkä nimimerkkikin voisi toimia minun kohdallani. Miten on teidän kohdallanne, julkaisetteko nimenne? Entä onko se kaikista henkilökohtaisin asia blogissa vai ovatko kuvat sittenkin paljastavampia?