Maine vaakalaudalla

Bloggarit ovat vaikutusvaltaista väkeä. Kun he omistavat yhden postauksen lempijugurtilleen, lukijat ryntäävät kuin päättömät kanat konsanaan kaupan jugurttihyllylle ja vievät kaiken. Kun he ovat löytäneet uudet täydellisesti istuvat farkut nettikaupasta, lukijat kiirehtivät visat vinkuen ostoksille, jotta he pääsevät osalliseksi tästä täydellisyydestä.

Olemme kuulleet jo yhden jos toisenkin kerran siitä, että bloggarit myyvät hyllyt tyhjiksi. Oli kyse sitten jugurtista tai nettikaupan vaatteenriekaleista, nimekäs bloggari saa kaupat myymään pian eioota mainitsemalla tuotteen vaikka sivulauseessa. Lukijat luottavat lempibloggarinsa sanaan eivätkä kauaa arvo, onko kyseinen tuote sittenkään ostamisen arvoinen. Ehkä he jakavat saman maun bloggarin kanssa tai sitten he kuvittelevat muuttuvansa bloggarin kaltaiseksi henkilöksi apinoimalla häntä valinnoissaan. Oli syy mikä lie, he ostavat kuitenkin. Oma ajattelu laitetaan hetkeksi tauolle. Bloggari on vähän kuin kaveri, joka kertoo sinulle hyvästä jutusta, jota sinunkin kannattaa kokeilla. Kaveria ei ehkä kehtaa kuitenkaan matkia niin avoimesti, kuin kaukaa ihailtua bloggaria: eihän se nyt sovi, että kuljet samoissa releissä ja syöt samoja muroja bestiksesi kanssa. Aina bloggarin sana ei saa lukijaa suuntamaan ostoksille, vaan hän saattaa ottaa bloggarin neuvosta vaarin ja vältellä jotakin kuin ruttoa.

Kun bloggari X on sanonut:
"Siitä kaupasta saa kestävimmät sukkahousut!"

Bloggareilla on vaikutusvaltaa hyvin monessa suhteessa ja kaikkea ei edes huomaa. He saattavat vaikuttaa vaikkapa siihen mitä syöt, mihin matkustat seuraavalla lomalla, mihin haet opiskelemaan tai mitä mieltä olet hallituksesta. Nyt tarkastellaan tätä ilmiötä yhdestä vinkkelistä.

Minun piti nimittäin jo aikoja sitten kirjoittaa siitä, kuinka blogien kanssa tehtävä yhteistyö on hemmetin hyödyllistä ja samalla hyvin vaarallista - oli kyse sitten brändistä, pahaisesta verkkokaupasta, tai vaikka yksittäisestä ihmisestä. Esimerkiksi minun piti valita tähän eräs pienehkö nettikauppa, joka sai muutamia vuosia sitten roppakaupalla kuraa niskaansa eräässä kaikkien tuntemassa suositussa blogissa jonkin hieman pieleen menneen yhteistyön perusteella. En edes muistanut tarkalleen, mistä poru sai alkunsa ja mikä sai bloggarin kehottamaan lukijoitaan pysymään kaukana koko puljusta. Sen muistan, että kaupan maine koki aikamoisen mahalaskun yhden ainoan bloggarin postauksen perusteella. Niinpä niin, muistin kaupan ja sen että sitä kehotettiin välttämään mutta en muistanut edes miksi.

Virkistin muistiani ja etsin postauksen käsiini. Kyseessähän on siis hieman yli kahden vuoden takainen Mungolifen postaus Superupee -nimisen kaupan kanssa tehdystä yhteistyöstä. Kaikki ei mennyt tyylipuhtaasti ja ylilyöntejä ilmeisesti sattui. No, kyseinen kauppa on urheasti jatkanut bloggariyhteistyön tekemistä ja juuri viime viikolla törmäsin uusimpaan sellaiseen ja aihe alkoi tuntua taas ajankohtaiselta. Kommenttiboksista löytyi heti liuta ihmisiä, joilla oli vielä tuoreessa muistissa tuo muutaman vuoden takainen lyttäyspostaus. Jo pelkkä kaupan nimen näkeminen toi minullekin mieleen tuon tilityksen. Kaupan maine ei siis ole kovin korkealla minunkaan kirjoissani, vaikka omakohtaista kokemusta ei löydykään sitten yhtään. Hmmm... huolestuttavaa vai hyödyllistä tietoa? Ilmeisesti sama on tapahtunut aina, kun firmaa on tuotu esille blogeissa tuon kohtalokkaan postauksen jälkeen.

Kun bloggari X on sanonut: " Sen kaupan kassa ei hymyillyt."

Tämä on hyvä esimerkki siitä, kuinka yhden bloggarin sana vaikuttaa tuhansien ihmisten mielipiteeseen. Kerran kolhittu maine on vaikea saada uudestaan kiillotettua. On siis erittäin riskialtista antaa vaikkapa jokin tuote arvioitavaksi bloggarille - tai ylipäätänsä lähteä heidän (meidän) kanssa juttusille. Jos tulos on positiivinen, myynti ja maine saattavat lähteä räjähtävään nousuun. Negatiivisen arvion tulokset voivat olla jopa kohtalokkaat. Aina maineiden tahraamiset tai suosion nousu eivät ole kiinni yhteistöistä. Bloggari saattaa tehdä (ja tekeekin) aivan omasta aloitteestaan postauksen vaikkapa jostakin ostamastaan tuotteesta. Tulilinjalle saattaa joutua siis kuka tai mikä vain haluamattaankin.

Kun lueskelee yrityksille suunnattuja infoja blogiyhteistyön hienouksista, tapetilla on aina näkyvyyden kasvu hyvässä mielessä. Blogeja ei koskaan nähdä riskeinä, mikä on tietysti ihan ymmärrettävää kun huomioi, että tarkoituksena on yhteistyösuhteen syntyminen eikä välttäminen. Todellisuudessa peli ei ole niin selvä. Voisi kyllä kuvitella, että bloggari joka saa esimerkiksi itselleen uuden tietokoneen vastineeksi postauksista ja näkyvyydestä blogissa, suitsuttaisi konetta kuin viimeistä päivää. Hyvän arvion ja kauniiden sanojen kirjoittaminen voi tuntua velvollisuudelta. Kovin moni ei varmaan halua ehdoin tahdoin lytätä ja "pilata" yhteistyötä mutta useilla on (onneksi) tarve olla rehellinen.

Minkä tai kenen maine on kokenut kovia blogeissa ja mikä taas on saanut positiivista nostetta? Moni teistä kirjoittelikin jo aikaisempiin postauksiin, että tarvetta falskeille arvioille ei ole, vaan olette mieluummin suorasanaisia. Mutta oletteko törmänneet tapauksiin, joissa teiltä on yhteistyön merkeissä pyydetty vain positiivista sanottavaa? Jätätkö mieluummin "huonot arviot" kirjoittamatta? Kirjabloggarit täällä kertoivatkin, että moni jättää huonoista kirjoista arviot tekemättä. Eikös lukijoiden olisi hyvä tietää myös, mitä välttää?


Photo credit 1: avlxyz / Foter.com / CC BY-SA
Photo credit 2: robertstinnett / Foter.com / CC BY