Bloggaatko salaa?

Lukevatko kaverisi blogiasi? Tietävätkö vanhempasi blogistasi? Onko sinulle eri kaverit netissä ja netin ulkopuolisessa elämässä? Aika moni taitaa pitää blogia kertomatta siitä lähipiirilleen. Olen tutkiskellut blogimaailmaa ihan gradunkin verran ja silloin lueskelin kaikenlaisia tieteellisiä artikkeleja liittyen bloggaamiseen. Erityisesti yksi juttu jäi näistä tutkimuksista hyvin mieleeni: moni pitää blogia "salaa" läheisiltään. Miksi ihmeessä?

Salaaminen voi tehdä bloggaamisesta paljon antoisampaa. Kun lukijoissa ei ole ihan lähipiiriä, blogissa voi hieman irrotella ja ilmaista itseään paljon vapaammin. Eipähän tule suututtaneeksi vanhempiaan, sisaruksiaan, kavereitaan, tai kumppaniaan. Todennäköisesti herneen nenäänsä vetävät ovat tuikituntemattomia, jolloin kinastelu rajoittuu vain nettiin ja siviilielämää voi jatkaa ihan ilman kränää. Blogiin voi kirjoittaa hyvien juttujen lisäksi myös omista huolista ja murheistaan, ilman että huolestuttaa jonkun läheisensä oikeasti. Nettiin kirjoittelu voi tuoda tunteen, että joku kuuntelee ja sieltä voi saada kaipaamaansa sympatiaa. Monista asioista haluaisi ehkä puhua mutta on sitten eri juttu, haluaako alkaa setviä niitä jonkun tuttunsa kanssa ihan livenä.

Blogia voi kirjoittaa myös salaa osalta lähipiiriltään. Tämä "osa" on usein juurikin vanhemmat. Varsinkin nuorilla bloggareilla vanhempien kanssa voisi syntyä helposti epäselvyyksiä julkaisukelpoisista aiheista ja kuvista. Tasapainoittelu kavereita kiinnostavan ja vanhempien hyväksymän sisällön välillä voi olla sen verran haasteellista, että salalinjalle on lähdetty jo heti kättelyssä. Jotkut voivat kertoa blogistaan vain niille tutuilleen, jotka myös bloggaavat tai joiden uskoo ymmärtävän ja arvostavan bloggausharrastusta. Lähipiiriin kun saattaa kuulua sellaistakin väkeä, jotka pitävät bloggausta pinnallisena muoti-ilmiönä ja nauravat päälle. Netissä voi kerätä itselleen myös uudet kaverit samanmielisten lukijoiden joukosta, jolloin tarve toitottaa bloggaamisesta live-elämän kavereille voi vähentyä huomattavasti.

Tähän salaa kirjoittamiseen liittyy myös kirjoittajan anonyyminä pysyminen. Kun oma nimi ja naama eivät ole kaiken nettikansan nähtävillä, kirjoittelu on vielä helpompaa. Eli kun kirjoittaa salaa, nimimerkillä ja kasvottomana, juttua voi julkaista juttua vaikka kuinka henkilökohtaisesta aiheesta (mutta tietysti niin, että kirjoittajaa ei ole mahdollista tunnistaa) tai sitten voi vaikkapa lytätä kaikki muut ihmiset. Kurkkaapa vaikka Blogilistan etusivulta vasemmasta alakulmasta haetuimmat sanat, joilla siis etsitään blogeja ko. aiheista. Veikkaan, että joidenkin hakusanojen takaa löytyviä blogeja tehdään juurikin edellä mainitulla tavalla: kukaan ei tiedä kuka siellä oikeasti kirjoittelee -ja hyvä niin. Mutta joo, pysytään me täällä muotiblogimaailmassa.

Salaa bloggaaminen ei kuitenkaan aina liity siihen, että syvimpiä salaisuuksiaan ja suuria mietintöjään olisi helpompi julkaista. Salailu voi johtua myös siitä, että bloggari haluaa antaa itsestään täysin toisenlaisen kuvan kuin oikeasti on. Blogissa saa kerrankin olla se ihanneminä, jollainen on aina halunnut olla. Jos joku tuttu lukisi blogia, koko kulissi romahtaisi saman tien. Tuntemattomille lukijoille voi valehdella suoraan tai esittää puolitotuuksia. Netistä voi napata muutamien vuittonien kuvat ja sanoa hankkineensa ne itse. Itselleen voisi kehitellä vaikka minkälaisen mielikuvituselämän, kunhan ei ala itse uskomaan siihen.

Vaikka ei bloggaisikaan salaa, oma lähipiiri ei välttämättä silti lue blogia. Heitä ei ehkä kiinnosta katsella netistä sellaisia kuvia ja lukea sellaisia juttuja, jotka näkevät ja kuulevat jo ihan livenä. Joskus blogeissa onkin näkynyt mm. bloggareiden poikaystävien haastatteluja, joissa he sanovat "lukevansa joskus" bloggaavan tyttöystävänsä tuotoksia. Kiinnostus läheisten nettielämään ei siis välttämättä ole kovin suuri, vaikka siitä olisi tietoinen. Toisaalta, olen myös lukenut bloggarin äidin kirjoittamia kommentteja.

Vaikka salabloggailu olisikin antoisampaa aiheiden puolesta, salaisuudella on aina vaarana paljastua. Varsinkin jos julkaisee valokuvia itsestään ja elämästään blogissaan, paljastumisen vaara voi olla suuri. Silti jotkut ottavat tämän riskin. Voi olla aika huonoa tuuria, jos joku tuttu löytää blogiin mutta sitten onkin jo liian myöhäistä. Kuvattomilla blogeilla on tietenkin pienempi riski paljastua, -etenkin jos kirjoittaa aiheista, joista kirjoittajaa ei ihan heti voi tunnistaa tietyksi henkilöksi. Mutta salamuotibloggaaja, joka samalla toivoo blogillensa suurta suosiota, on pinteessä. Tuntuu mahdottomalta, että voisi pitää übersuosittua blogia ilman, että kukaan tuttu tietää siitä. Viimeistään blogista luvatta kopioidut ties mille sivulle päätyneet kuvat lävähtävät jonkun tutun ruudulle, jolloin selittelyt alkavat olla paikallaan.

Miten on, lukeeko yksikään tuttusi blogiasi? Jos pidät blogia salaa, miksi olet päätynyt tähän ratkaisuun? Ajattelitko joskus tuoda salaisen nettielämäsi julki lähipiirillesi? Osa minun tutuistani on tietoinen sivuistani mutta eivät todellakaan kaikki. Syy on se, että heillä on täysin eri mielenkiinnon kohteet. En ole kokenut tarpeelliseksi esitellä omia tuotoksiani netissä ihan jokaiselle kaverille mutta ihan lähipiirilleni kylläkin. Mutta yhtäkään julkaisemaani sanaa, aihetta tai kuvaa en menisi muuttamaan, lukisivat tuttuni sivujani tai eivät.


Photo credit: liquidnight / Foter.com / CC BY-NC-SA
Photo credit: Stuck in Customs / Foter.com / CC BY-NC-SA