Bloggari olikin köyhä

Sohin taas kepillä erästä tulenarkaa aihetta, jota on tosin ennenkin tuumailtu täällä blogissani. Kyseessä on nimittäin raha! Aiheena se taitaa olla yksi lempilapsistani ja oikein tervetullut vieras myös minunkin talouteeni. Mutta tällä kertaa ei päivitellä bloggareiden blogien kautta kertyneitä rikkauksia, vaan aivan toista ääripäätä: rahattomuutta. Varattomuutta. Vähävaraisuutta. Köyhyyttä. Tällä ei-niin-rakkaalla lapsella on monta nimeä. Valitse niistä sitten itseäsi eniten miellyttävä.

Siinä missä suurista tienesteistä puhuminen blogissa on tabu, niin sama pätee pieniinkin tuloihin. Silti toisten rahat kiinnostavat monia lukijoita. Kuinka monessa blogissa olet törmännyt johonkin houkuttelevaan nettikaupan vaatekollaasiin ja mainintaan "nyt saat -50% pois tilauksesi hinnasta" ja sitten lukenut alta bloggarin oman toteamuksen, että minulla ei ole kyllä varaa näihin aletuotteisiinkaan? Semmoisia postauksia ei tule vastaan varmaan ihan joka päivä. Muotiblogeissa esitellään hyvä- ja keskituloisten elämää eikä mitään penninvenytystä.

Vaikka kukaan ei halua antaa tarkkoja lukuja pienistä tai suurista tuloistaan, se ei tarkoita etteikö tulotasosta jotenkin saisi vinkkiä blogia lukemalla. Muotiblogit ovat pitkälti materiaan keskittyneitä, joten sen määrästä ja laadusta lukija voi tehdä päätelmiä bloggarin varallisuustasosta. Monissa blogeissa esitellään sellaista elämäntapaa, joka vaatii rahaa, sellaisissa asuissa, jotka eivät ole mitään parin euron one size fits all -ihmeitä. On ostoksia, lomamatkoja, syömisiä, leffassa käyntejä ym. ym. Näitä juttuja on vaikea tehdä, jos ei ole millä maksaa. Ja nyt ei siis tarvitse ajatella vain niitä suosituimpia blogeja, joiden tulot leijuvat ihan eri sfääreissä. Ihan perusmuotiblogiinkin kuuluu tietty uuden tavaran hankinta tasaisin väliajoin. Päivän asuja ei voi kovin montaa kertaa kuvata, jos uusia vaatekappaleita ei pysty hankkimaan. Tai sitten pitää olla todella hyvä mielikuvitus, että saa kehiteltyä vaatekaappinsa sisällöstä sata eri asukokonaisuutta mutta samalla joutuu varmasti heittämään hyvästit tyylikkyydelle, sillä kaikki vaatteet eivät varmasti sovi toisiinsa.

Jos haaveilee oman "tänään tein tätä näissä vaatteissa" -muotiblogin perustamista, oma kehnohko rahatilanne voi tuntua jonkinlaiselta esteeltä. Näin voi käydä, jos vertaa itseään muiden blogien kautta saamaansa kuvaan bloggareiden varallisuudesta. Jos ei ole rahaa, mitä sitten tekisi ja ostaisi, eli toisin sanoen mistä hemmetistä sitä sitten postaisi? Blogi voi jäädä kokonaan perustamatta, kun oma tilanne ei salli joka puolella vellovaan kulutusjuhlaan osallistumista. Sitä ei varmasti halua antaa itsestään sellaista kuvaa, että nyt ei kukkarossa kilisekään. Jos toivoo jonakin päivänä olevansa suosittu valtavirtamuotibloggari, on huono idea aloittaa esittelemällä päivän asuja tyyliin "ostin nämä housut tänään Kierrätyskeskuksesta kahdella eurolla. Ovat kaksi kokoa liia isot ja miesten mutta näyttää tosi hyvältä, vai mitä?". Tahallinen tai tahaton köyhäily ei vetoa suureen yleisöön, vaan noususuhdanteessa on juurikin huoleton rahankäyttö. Keskustelua herättää enemmänkin bloggareiden suuret tulot kuin heidän mahdollinen varattomuutensa.

Yksi syy miksi kirjoitan bloggareiden rahattomuudesta on se, että en jaksa uskoa kaikkien bloggareiden talouden olevan huippukunnossa, vaikka ulkoisesti sellaisen kuvan voikin saada. Minulla on jäänyt erittäin hyvin mieleen eräs ihanan Karkkipäivä -blogin yli vuoden takainen postaus. Siellä bloggari kertoi avoimesti kuinka hänellä ei ollut varaa ostaa junalippua, jolla olisi päässyt blogipippaloihin Helsinkiin. Teksti oli sympaattinen poikkeus ja toistaiseksi ainoa aiheesta löytämäni "tunnustus". Kyseessä on kuitenkin suosittu Indiedaysin blogi, joten tämä rahanpuutteen tunnustaminen taisi tulla monille yllätyksenä. Yllätyksenä tuli myös se, että postaus sai satoja kommentteja ja köyhiä alkoikin tulla ovista ja ikkunoista. Harvinaislaatuista toimintaa.

Säästämisestä muotiblogeissa voidaan kuitenkin kirjoitella melko huolettomasti. Esimerkiksi viime aikoina Indiedaysin ja S-Pankin kampanjan myötä muutamat mukana olevat bloggarit ovat omia säästämisiään hieman ruotineet. Mutta säästämisestä kirjoittaessa ei tarvitse kertoa säästävänsä sitä varten, että voisi syödä joku päivä muutakin kuin nuudelia. Useimmiten säästöoperaation kohteena on laukku, asunto, lomamatka, tms. Alennusmyynneistä ja muista tarjouksista vinkkaaminen on myös ihan luonnollista mutta sitä ei tehdä sen vuoksi, että halutaan ilmaista "nyt minullakin on varaa näihin tuotteisiin." Tämmöiset säästövinkit ovat upotettu kaikenmaailman uusien vuittoneitten sekaan ja niiden todellisena tarkoituksena ei ole saada ainakaan bloggarin rahat riittämään. Myös alennusmyynneistä ostettuja vaatteita ym. esitellään ahkerasti mutta ne ovat aina alelöytöjä eikä bloggari kerro shoppailleensa H&M:n alennusmyynneissä siksi, koska muuhun ei ollut varaa.

Tämä koskee siis niitä blogeja, joissa esitellään bloggaria ja hänen elämäänsä hyvinkin avoimesti. Tietysti jos kirjoittelee jostakin muusta kuin omasta elämästään, kuten vaikka uusimmista trendeistä maailmalla, oma tahatilanne tuskin tulee blogista mitenkään ilmi. Esimerkiksi minun blogista ei ota selvää minkä paksuinen lompakko minulla oikein on. Kaikenmaailman tarkanmarkan -blogit ovat tietenkin oma lukunsa mutta nyt puhutaankin muoti- ja lifestyleblogeissa esiintyvästä tai niistä puuttuvasta pienituloisuudesta ja suoranaisesta köyhäilystä.

Mitä ajatuksia teissä on herännyt asian tiimoilta? Pystyisitkö ehkä sinä kirjoittamaan tai oletko kirjoittanut omasta rahallisesta ahdingostasi blogiisi niin edellämainitussa Karkkipäivä -blogissa kirjoitettiin? Millaisen kuvan luulet lukijoiden saavan rahoistasi, vaikket edes tarkoituksellisesti yrittäisi tuloistasi viestittää?